Asianosaiset
Puhelinlaitosten Liitto ry, 21.12.1995 alkaen Finnet-liitto ry, Helsinki
46 paikallista puhelinyhtiötä
Asian vireilletulo ja selvittäminen
Kilpailuvirasto aloitti vuonna 1994 teleliikennemarkkinoiden kilpailuolosuhteita ja horisontaalisia yhteistyöjärjestelyjä koskevan selvityksen. Selvityksessä kävi ilmi, että telekilpailun lisääntyessä itsenäisten paikallisten puhelinyhtiöiden, jäljempänä paikalliset puhelinyhtiöt, keskinäinen yhteistyö oli tiivistynyt. Puhelinyhtiöt olivat perustaneet useita yhteisiä osakkuusyhtiöitä, jotka tuolloin tarjosivat muun muassa tiedonsiirtopalveluja, matkapuhelinpalveluja sekä kotimaisia kaukoliikenne- että kansainvälisiä tietoliikennepalveluja. Puhelinyhtiöt olivat edustettuina yhteisten yritystensä hallituksissa, joissa tehtiin yritysten liiketoimintaa, kuten palvelujen hinnoittelua, koskevat keskeiset päätökset. Puhelinyhtiöt myös markkinoivat yhteisten yritystensä palveluja.
Puhelinyhtiöiden yhteistyöelimenä ja keskusjärjestönä toimi Puhelinlaitosten Liitto ry, nykyisin Finnet-liitto ry, jäljempänä Liitto. Liitolla oli useita toimikuntia, joiden tehtävänä oli käsitellä, tukea ja edistää puhelinyhtiöiden yhteisiä tavoitteita. Näissä toimikunnissa puhelinyhtiöt olivat edustettuina.
Puhelinyhtiöiden sekä niiden tytär- ja osakkuusyhtiöiden yhteistyö tiivistyi entisestään syksyllä 1995. Lehdistötiedotteessaan 17.8.1995 ne ilmoittivat muodostavansa konsortion, Finnet-yhtiöt. Kunkin paikallisen puhelinyhtiön ilmoitettiin kuitenkin edelleen olevan oma itsenäinen yhtiönsä.
Saamiensa tietojen perusteella Kilpailuvirasto piti mahdollisena, että puhelinyhtiöiden toimintaan saattoi sisältyä kilpailunrajoituslain (480/92) 6 §:n vastaista yhteistyötä. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto teki 3. – 4.10.1995 kilpailunrajoituslain 20 §:n mukaiset tarkastukset Helsingin Puhelin Oy:n, Tampereen Puhelinosuuskunnan, Kaukoverkko Ysi Oy:n ja Puhelinlaitosten Liitto ry:n toimitiloissa. Tarkastus koski vuosia 1993 – 1995. Asiaa koskevien lisäselvitysten saamiseksi Kilpailuviraston edustajat kävivät Liitossa 12.4. ja 29.5.1996 sekä Liiton edustajat Kilpailuvirastossa 10.9. ja 19.12.1996. Liitto on lähettänyt virastolle lisätietoja kirjeitse 5.3., 9.5., 10.6. ja 25.9.1996 sekä 11.2., 11.4., 4.6., 17.6. ja 25.6.1997. Lisäksi Kilpailuviraston pyynnöstä Helsingin Puhelin Oy on lähettänyt virastolle Uudenmaan teleliikennealueen puhelinyhtiöiden hinnastoja heinä- ja elokuussa 1996.
Horisontaalisessa yhteistyössä osallisina olevat paikalliset puhelinyhtiöt ja niiden keskusjärjestö
Paikalliset puhelinyhtiöt
Finnet-ryhmä muodostuu paikallisista puhelinyhtiöistä, niiden tytäryhtiöistä ja osakkuusyhtiöistä. Finnet-ryhmään kuuluvia paikallisia puhelinyhtiöitä oli 31.12.1994 yhteensä 46. Näistä 29 oli osakeyhtiöitä, 13 osuuskuntia, 3 yhdistyksiä sekä yksi kunnallinen puhelinlaitos. Paikallisia puhelinyhtiöitä ovat:
- Alajärven Puhelinosuuskunta, Alajärvi
- Etelä-Satakunnan Puhelin Oy, Vammala
- Eurajoen Teleosuuskunta, Eurajoki
- Forssan Seudun Puhelin Oy, Forssa
- Helsingin Puhelin Oy, Helsinki
- Huittisten Puhelin Oy, Huittinen
- Hämeen Puhelin Oy, Hämeenlinna
- Puhelinosuuskunta IPY, Iisalmi
- Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, Ikaalinen
- Jakobstadsnejdens Telefon Ab – Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy, Pietarsaari
- Joensuun Puhelin Oy, Joensuu
- Kajaanin Puhelinosuuskunta, Kajaani
- Kankaanpään Puhelin Oy, Kankaanpää
- Karjaan Puhelin Oy, Karjaa
- Keikyän Puhelinosuuskunta, Äetsä
- Keski-Suomen Puhelinosakeyhtiö, Jyväskylä
- Kimito Telefonaktiebolag – Kemiön Puhelinosakeyhtiö, Kimito
- Kokkolan Puhelin Oy – Gamlakarleby Telefon Ab, Kokkola
- Puhelinosuuskunta KPY, Kuopio
- Kymen Puhelin Oy, Kotka
- Laitilan Puhelinosuuskunta, Laitila
- Liedon Puhelinosuuskunta, Lieto
- Lohjan Puhelin Oy, Lohja
- Loimaan Seudun Puhelin Oy, Loimaa
- Lounais-Suomen Puhelin Oy, Paimio
- Loviisan Puhelinosuuskunta, Loviisa
- Lännen Puhelin Oy, Rauma
- Mariehamns Telefon Ab, Mariehamn
- Marttilan Seudun Puhelinosuuskunta (25.3.1997 alkaen Härkätien Puhelin Oy), Marttila
- Mikkelin Puhelinyhdistys, Mikkeli
- Oulun Puhelin Oy, Oulu
- Outokummun Puhelin Oy, Outokumpu
- Pargas Telefon Ab – Paraisten Puhelin Oy, Pargas
- Pohjanmaan Puhelinosuuskunta, Ylivieska
- Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Ruovesi
- Porin Puhelin Oy, Pori
- Puhelin Oy Telekarelia, Kontiolahti
- Päijät-Hämeen Puhelinyhdistys, Lahti
- Riihimäen Puhelin Oy, Riihimäki
- Salon Seudun Puhelin Oy, Salo
- Savonlinnan Puhelinyhdistys, Savonlinna
- Tampereen Puhelinosuuskunta, Tampere
- Turun Telelaitos (1.3.1996 alkaen Turun Puhelin), Turku
- Vaasan Läänin Puhelin Oy, Vaasa
- Vakka-Suomen Puhelin Oy, Uusikaupunki
- Älands Telefonandelslag, Godby
Puhelinlaitosten Liitto ry
Puhelinyhtiöiden yhteistyöelin ja keskusjärjestö, Puhelinlaitosten Liitto ry, perustettiin vuonna 1921 valvomaan jäsentensä yhteisiä etuja ja edistämään teletoimen yleistä kehitystä maassamme. Lokakuussa 1995 voimassa olleiden Puhelinlaitosten Liitto ry:n sääntöjen 1991 mukaan Liiton tarkoituksena on toimia alueellisten teleyritysten toiminnan edistämiseksi jäsentensä yhteisten etujen valvojana, niiden välisenä yhdyssiteenä ja yhteistyöelimenä sekä yhteisenä asiantuntijana.
Sääntöjen mukaan Liitolla on varsinaisia jäseniä, osakasyritysjäseniä, kannattavia jäseniä ja kunniajäseniä. Kaikki edellä mainitut 46 paikallista puhelinyhtiötä olivat Liiton varsinaisia jäseniä. Jäsenet hyväksyy Liiton hallitus. Liiton sääntöjen mukaan varsinaiseksi jäseneksi voi päästä oikeuskelpoinen yhteisö, joka harjoittaa yleistä teletoimintaa ja joka haluaa edistää Liiton tarkoitusta ja toimintaa. Osakasyritysjäseneksi voidaan hyväksyä suomalainen yleistä teletoimintaa harjoittava oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa edistää Liiton tarkoitusta ja toimintaa ja jonka jäsenenä tai osakkaana on vähintään kaksi Liiton varsinaista jäsentä. Kannattavaksi jäseneksi voi päästä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa edistää Liiton tarkoitusta ja toimintaa. Liitolla oli 31.12.1994 yhteensä 46 varsinaista jäsentä, 8 osakasyritysjäsentä sekä 67 kannattavaa jäsentä.
Liiton tärkeimmät säännöissä mainitut toimielimet ovat liittokokous, valtuuskunta ja hallitus. Liittokokouksessa on äänioikeus varsinaisella ja osakasyritysjäsenellä, joiden kummankin äänimäärät lasketaan liiton säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla. Valtuuskuntaan kuuluu kolmekymmentä jäsentä, jotka liittokokous valitsee. Liiton hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsee liittokokous ja muut jäsenet valtuuskunta.
Finnet-ryhmän sisäinen päätöksenteko vuosina 1994 -1996
Kokouksessaan 19.1.1994 Liiton hallitus teki päätöksen Liiton toimikuntaorganisaation uusimisesta vuosille 1994 – 1996. Liiton toimisto-organisaation lisäksi Liitossa oli mainittuina vuosina toimikuntaorganisaatio, joka muodostui Liikennetoimikunnasta, Liiketalouden toimikunnasta ja Koulutustoimikunnasta sekä tarvittavista määräaikaisista projektitoimikunnista ja tilapäisistä toimikunnista. Puhelinyhtiöiden liiketoiminnan yhteistyötä harjoitettiin Toimitusjohtajakokouksen alaisena Liiton hallituksen nimeämässä Liikestrategian johtoryhmässä sekä sen alaisessa tilanneseurantaryhmässä, Megaryhmässä.
Liikestrategian johtoryhmän (LSJR) tehtäviin kuuluivat puhelinyhtiöiden ja niiden osakkuusyhtiöiden yhteisen liiketoiminnan strategiat, yhteistyön organisointi ja ohjaus yleisellä tasolla sekä tavoitteiden asettaminen ja tulosten varmistaminen. Puhelinlaitosten Liitto ry:n hallituksen 19.1.1994 nimeämässä Liikestrategian johtoryhmässä olivat edustettuina seuraavat puhelinyhtiöt: Helsingin Puhelin Oy, Mikkelin Puhelinyhdistys, Keski-Suomen Puhelin Osakeyhtiö, Puhelinosuuskunta KPY, Kymen Puhelin Oy, Oulun Puhelin Oy, Joensuun Puhelin Oy, Tampereen Puhelinosuuskunta, Turun Telelaitos, Vaasan Läänin Puhelin Oy, Lounais-Suomen Puhelin Oy (edustaen myös pieniä puhelinyhtiöitä), Oy Finnet International Ab, Kaukoverkko Ysi Oy, Oy Datatie Ab, Oy Radiolinja Ab ja Oy Omnitele Ab. Liiton edustajiksi hallitus nimesi kaksi henkilöä.
Megaryhmän toimintakertomuksen 1994 mukaan Megaryhmän tehtävänä oli Liikestrategian johtoryhmän strategisten päätösten valmistelu ja päätösten käytännön toteuttamisen organisointi. Lisäksi sen tehtävänä oli koordinoida Megaliiketoiminta-alueiden välistä tuotekehitystä, hinnoittelua ja myyntitoimintaa. Sille oli annettu tehtäväksi valmistella Megaliiketoiminta-alueiden vuosittaiset tavoitteet ja suunnitelmat sekä esittää raportit kahdesti vuodessa Liikestrategian johtoryhmälle. Ryhmän oli seurattava jatkuvasti kilpailutilanteen kehittymistä ja ohjattava tarvittaessa operatiivisten tilanteiden hoitoa. Megaryhmä koordinoi eri liiketoiminta-alueiden johtoryhmien kuten Liikennepalvelujen johtoryhmän, Radiopalvelujen johtoryhmän ja Datapalvelujen johtoryhmän toimintaa. Valtakunnallisten suurasiakkaiden hoidon osalta Megaryhmällä on ollut kiinteää yhteistyötä puhelinyhtiöiden yrityspalveluista vastaavien johtajien lisäksi Suurasiakastyöryhmän kanssa.
Megaryhmän puheenjohtajan nimitti Liiton hallitus ja ryhmän jäsenet Liikestrategian johtoryhmä. Megaryhmässä olivat vuonna 1994 edustettuina (jäsenen vastuualue suluissa) Tampereen Puhelinosuuskunta (yrityspalvelut), Porin Puhelin Oy (liikennepalvelut) ja Oy Radiolinja Ab (radioverkkopalvelut) sekä kolme edustajaa Helsingin Puhelin Oy:stä (lisäarvopalvelut, dataliiketoiminta ja valtakunnallisten suurasiakkaiden hoito). Jäsenten lisäksi Megaryhmän työskentelyyn osallistui kaksi henkilöä Helsingin Puhelin Oy:stä. Edellä mainitut ryhmän jäsenet ovat osallistuneet Megaliiketoiminta-alueiden toiminnan suunnitteluun kukin omalla vastuualueellaan ja muodostaneet näin tärkeän yhteyden Megaryhmän ja liiketoiminta-alueiden johtoryhmien välillä jokaisen kuuluessa johonkin ryhmään.
Yksi keskeisistä puhelinyhtiöiden yhteistyöryhmistä tarkastuksen kohteena olevina vuosina on ollut Suurasiakastyöryhmä. Suurasiakastyöryhmässä oli vuonna 1994 neljätoista jäsentä. Mukana Suurasiakastyöryhmän työskentelyssä olivat Joensuun Puhelin Oy, Kaukoverkko Ysi Oy, Keski-Suomen Puhelin Oy:n tytäryhtiö Kestel Oy, Puhelinosuuskunta KPY, Kymen Puhelin Oy, Mikkelin Puhelinyhdistys, Oulun Puhelin Oy, Päijät-Hämeen Puhelinyhdistys, Tampereen Puhelinosuuskunta, Turun Telelaitos, Vaasan Läänin Puhelin Oy, sekä kolme edustajaa Helsingin Puhelin Oy:stä. Suurasiakastyöryhmän kokoonpanosta paikalliset puhelinyhtiöt olivat sopineet keskenään.
Vuonna 1993 Liiton toimikuntaorganisaatio oli hieman erilainen. Siihen kuuluivat Liikestrategian valiokunta sekä sille asetettu erillinen strategian valmisteluryhmä, Teleryhmätoimikunta, Tekninen toimikunta, Viestintätoimikunta ja Puhelin-lehden toimitusvaliokunta. Liikestrategian valiokunnan tehtävänä oli käsitellä liiketoiminnan linjanvalintoja, keskeisiä liiketoiminnan aloituksia, panostuksia ja päämääriä sekä yhteistoiminnan periaatteellisia järjestelyjä pitäen tavoitteena puhelinyhtiöiden ja koko ryhmän kilpailukykyä, kannattavuutta ja kasvua. Liikestrategian valiokunnassa oli edustajia yhdestätoista paikallisesta puhelinyhtiöstä, kolmesta paikallisten puhelinyhtiöiden yhteisestä yhtiöstä ja Puhelinlaitosten Liitto ry:stä.
Kilpailunrajoitukset
Tarkastuksessa saadun aineiston sekä asiassa hankittujen lisäselvitysten perusteella Kilpailuvirasto on todennut paikallisten puhelinyhtiöden horisontaaliseen yhteistyöhön sisältyneen seuraavia kilpailua rajoittavia järjestelyjä:
1. Valtakunnallisten tuotteiden yhteishinnoittelu ja valtakunnallisten asiakkaiden jakaminen
1.1. Valtakunnallisten kutsunumeroiden yhteishinnoittelu
Tarkastusaineistosta käy ilmi, että valtakunnallisten kutsunumeroiden (0105 ja 0106) hinnoista päätettiin Suurasiakastyöryhmän kokouksessa 16.6.1994. Samaisessa kokouksessa tuotteet hyväksyttiin valtakunnallisiksi tuotteiksi. Kysymyksessä ei työryhmän mukaan ollut hinnasto vaan hinnoitteluohje ja ohjeistus esimerkkeineen päätettiin lähettää puhelinyhtiöihin.
Liiton 9.5.1996 antamien tietojen mukaan jokainen puhelinyhtiö laskuttaa asiakkaansa itse ja päättää paikallisesti tuotantokustannustensa perusteella kaupallisen tilanteen mukaan, miten se palvelun hinnoittelee. Palvelu tuotetaan ja markkinoidaan yhteisesti.
Kilpailuvirasto myönsi myöhemmin 19.6.1996 Finnet-yhtiöiden hakemuksesta poikkeusluvan Finnet-yhtiöiden valtakunnalliseen paikallispuheluyhteistyöhön sisältyvälle hintayhteistyölle. Poikkeuslupa on voimassa 30.6.2001 asti. Valtakunnallinen paikallispuhelu on tarkoitettu yrityksille ja ensivaiheessa tuotetta myydään erityisesti usealla paikkakunnalla toimiville suurasiakkaille. Valtakunnallista paikallispuhelua myyvät sekä paikalliset puhelinyhtiöt että Finnet-yhtiöiden yhteinen yhtiö FinnetCom Oy. Poikkeuslupa koskee ainoastaan valtakunnallisen paikallispuhelun tukkuhinnoittelua ja sitä koskevia ehtoja. FinnetCom Oy:n tuottaman valtakunnallisen paikallispuhelun jälleenmyyjien tulee siten hinnoitella valtakunnallinen paikallispuhelu asiakkailleen itsenäisesti sekä voida halutessaan myös mainostaa tuotetta itsenäisesti. Lisäksi jokaisella Finnet-yhtiöllä on oltava mahdollisuus kehittää ja tarjota asiakkailleen paikallispuhelupalvelua myös oman toimialueensa ulkopuolella ja kilpailla näin FinnetCom Oy:n tarjoaman palvelun kanssa. Tämä 19.6.1996 myönnetty poikkeuslupa kattaa myös FinnetCom Oy:n puitteissa harjoitettavan valtakunnallisia kutsunumeroita koskevan hintayhteistyön 30.6.2001 asti.
Kilpailuvirastolle 25.9.1996 saapuneella kirjeellä Liitto on ilmoittanut, että valtakunnallinen kutsunumero oli Helsingin Puhelin Oy:n kehittämä tuote ja siksi Helsingin Puhelin Oy:n hinnoittelu esitettiin Suurasiakastyöryhmässä. Hintoja ei tarkoitettu valtakunnallisiksi, eivätkä ne myöskään ole sitä olleet, vaan hinnat vaihtelevat eri Finnet-yhtiöissä. Kirjeessään 11.2.1997 Liitto ilmoitti, että FinnetCom Oy:tä koskevan poikkeuslupapäätöksen mukaisesti FinnetCom Oy:n vastuulle kuuluvat tiettyjen valtakunnallisten tuotteiden, kuten valtakunnallisten kutsunumeroiden, tuotteistaminen. FinnetCom Oy:n hallitus määrittelee palvelulle tukkuhinnan, joka on kaikille jälleenmyyjille sama. Tällä hetkellä palvelun jälleenmyyjiä ovat puhelinyhtiöt. Jälleenmyyjä määrää itsenäisesti loppuasiakashinnan.
1.2. Yhteiset 0800-ilmaislinjan hinnat
Koska puhelut 0800-alkuisiin palvelunumeroihin ovat palvelun käyttäjille maksuttomia veloittavat puhelinyhtiöt erilaiset 0800-palveluun liittyvät maksut palvelun tarjoajilta. Kilpailuviraston tarkastuksessa saamien tietojen perusteella oli syytä epäillä, että puhelinyhtiöt olivat sopineet asiakkailta perittävistä 0800-palvelun hinnoista.
Liitto ilmoitti kirjeessään 9.5.1996, että Finnet-yhtiöillä on yhteinen 0800-ilmaispalvelutuote ja että paikallisesti on jätetty jokaisen yhtiön harkittavaksi tuotantokustannusten pohjalta kaupallisen tilanteen mukaan, miten se palvelun hinnoittelee.
Kilpailuvirasto pyysi 10.7.1996 Uudenmaan teleliikennealueen puhelinyhtiöitä lähettämään Kilpailuvirastolle hinnastonsa. Kilpailuvirasto sai kolme hinnastoa. Hinnastoista käy ilmi, että Helsingin Puhelin Oy:n 0800-Ilmaislinjan hinnat 1.4.1995 alkaen ovat samat kuin toisessa hinnastossa, 0800-Ilmaislinjan hinnat/Finnet-yhtiöt, olevat hinnat. Myös Tele-Kolmion 1.4.1995 alkaen voimassa olleessa hinnastossa olevat 0800-ilmaislinjan liikennemaksut ovat samat kuin edellä mainituissa hinnastoissa. Tele-Kolmio Oy on Lohjan Puhelin Oy:n, Hämeen Puhelin Oy:n ja Riihimäen Puhelin Oy:n yhteinen yhtiö, joka myy muun muassa 0800-palvelua.
Hinnastojen mukaan puhelinyhtiöt veloittavat 0800-palvelusta palvelun tarjoajilta liikennemaksua, kertamaksua (muutosmaksua) sekä kuukausimaksua (palvelunumeron vuokraa) ja maksuja erikoisohjauksista.
Puhelinyhtiöille 23.9.1996 lähettämässään TJ-tiedotteessa 31/1996 Liitto ilmoittaa 0800-ilmaislinjan hintojen osalta, että kysymyksessä ovat Helsingin Puhelin Oy:n sisäiset hinnat, joita ei tule käyttää mallina. Tiedotteen mukaan hinnat ovatkin käytännössä eriytyneet. Lisäksi 10.2.1997 TJ-tiedotteessa 9/97 Liitto toteaa, etteivät puhelinyhtiöt saa keskenään sopia esimerkiksi 0800-ilmaislinjojen asiakashinnoista, vaan kunkin yhtiön on hinnoiteltava palvelu itsenäisesti.
1.3. Valtakunnallisten asiakkaiden jakaminen
Useiden tarkastusasiakirjoissa olevien merkintöjen mukaan puhelinyhtiöt ovat suunnitelleet ja toteuttaneet valtakunnallisen asiakasjaon. Muun muassa vuodelta 1994 olevista Megaryhmän pöytäkirjoista löytyy maininta siitä, että lista tärkeimmistä valtakunnallisista asiakkaista, TOP-200 asiakaslista, on valmistumassa ja että asiaa tultaisiin käsittelemään Suurasiakastyöryhmän kokouksessa hiukan myöhemmin sekä maininta siitä, että Suurasiakastyöryhmässä tehty valtakunnallisten asiakkaiden vastuulista täydennetään puuttuvilta osin mahdollisimman pian ja jaetaan puhelinyhtiöille.
Liiton virastolle 9.5.1996 antaman selvityksen mukaan Finnet-yhtiöiden Suurasiakastyöryhmä oli käsitellyt valtakunnallisten asiakkaiden listaa kahdessa kokouksessaan vuonna 1994. Listan pohjana oli ollut Talouselämä-lehdessä julkaistu Suomen TOP 500 -yrityslista, josta oli poimittu ne yritykset, joilla on merkittävää toimintaa useamman kuin yhden puhelinyhtiön alueella. Liiton mukaan listaa ei jaettu puhelinyhtiöille, vaan sen jakelu oli kattanut mainitun työryhmän jäsenet. Kyseessä ei ollut jatkuva prosessi eikä työryhmä enää Liiton mukaan ylläpitänyt listaa. Liitto ilmoitti, että valtakunnallisten asiakkaiden palvelu oli siirtynyt puhelinyhtiöiden yhteiselle yhtiölle FinnetCom Oy:lle. Kilpailuviraston FinnetCom Oy:lle myöntämää poikkeuslupaa on selostettu tarkemmin edellä kohdassa 1.1.
Kilpailuviraston pyynnöstä Liitto lähetti jäljennöksen Valtakunnalliset asiakkaat 24.10.1994 -listasta. Listassa on mainittu 107 asiakasta, joista jokaiselle on määrätty puhelinyhtiö ja vastuuhenkilö tai vastuuhenkilöt, jotka vastaavat asiakkaan puhetuotteista ja asiakkaan datatuotteista.
Tämän jälkeen Liitto on sekä 25.9.1996 Kilpailuvirastolle saapuneessa kirjeessään että puhelinyhtiöiden toimitusjohtajille lähettämässään TJ-tiedotteessa 23.9.1996 ilmoittanut, että Suurasiakastyöryhmä on lopettanut toimintansa. TJ-tiedotteessaan Liitto vielä toteaa, ettei valtakunnallisia asiakkaita koskeva lista enää ole voimassa eikä listaa enää tule noudattaa.
2. Paikallisten tuotteiden yhteishinnoittelu
2.1. Yhteinen keskittämisalennus
Tarkastusasiakirjojen mukaan Megaryhmä teki valtakunnallisen toimintaohjeen ja kaikille puhelinyhtiöille yhteisen valtakunnallisen paikallispuhelujen alennustaulukon, jonka Liikestrategian johtoryhmä hyväksyi ja joka tuli voimaan 1.9.1994. Asiakas, joka tekee yhden puhelinyhtiön kanssa kaikkien puhelinyhtiöiden paikallispuheluja koskevan sopimuksen, saa tämän valtakunnallisen alennuksen.
Kilpailuvirastolle 25.9.1996 saapuneessa kirjeessä Liitto ilmoitti, että FinnetCom Oy:n valtakunnallinen paikallispuhelu korvaa vähitellen edellä mainitun keskittämisalennusjärjestelyn. Kilpailuviraston FinnetCom Oy:lle myöntämää poikkeuslupaa on selostettu edellä kohdassa 1.1. Liitto lähetti 11.4.1997 otteen Liikestrategian toimikunnan kokouksen 25.3.1997 päätöstiivistelmästä 1/97. Otteen mukaan yhteisestä keskittämisalennuksesta luovutaan uusien asiakkaiden osalta maaliskuun 1997 loppuun mennessä ja Liitto tiedottaa asiasta jäsenyhtiöilleen.
Myöhemmin huhtikuussa 1997 kuitenkin ilmeni, että kaikki ne asiakkaat, joille keskittämisalennusta myönnetään, eivät nykyisin ole FinnetCom Oy:n asiakkaita, vaan puhelinyhtiöt myöntävät edelleen osalle asiakkaista mainittua alennusta. Niiden sopimusten osalta, joiden perusteella puhelinyhtiöt edelleen myöntävät mainittua alennusta Liitto on hakenut Kilpailuvirastolta siirtymäaikaa vuoden 1997 loppuun.
2.2. Vihreä kirja – paikallisten liittymätuotteiden yhteishinnoittelu
Vihreä kirja 28.9.1995 käsittelee koti- ja pk-asiakkaille sekä ammatinharjoittajille tarjottavia liittymätuotteita. Vihreää kirjaa ylläpiti Megaryhmän koordinoima Liikennepalvelujen johtoryhmä Lipa. Lipassa olivat vuonna 1995 edustettuina Lännen Puhelin Oy, Mikkelin Puhelinyhdistys, Porin Puhelin Oy, Tampereen Puhelinosuuskunta sekä tämän lisäksi ryhmässä oli kaksi edustajaa Helsingin Puhelin Oy:stä.
Vihreän kirjan mukaan sen tarkoituksena on näyttää strateginen ja yhteinen suunta paikallisten Finnet-yhtiöiden liittymätuotteistukselle. Vihreässä kirjassa on määritelty muun muassa käyttöliittymän kertamaksun eli kytkentämaksun, kiinteän kuukausimaksun, liittymän siirtomaksun ja maksutapaedun markkamääräiset hinnat. Vihreän kirjan ensimmäisen osan painopisteenä on perustuoterakenteen lanseeraus sekä liittymätuotteiden kannattavuuden parantaminen. Vihreän kirjan toisen osan oli tarkoitus ilmestyä tammikuussa 1996. Liitto on puhelimitse Kilpailuvirastolle ilmoittanut, ettei toista osaa Vihreästä kirjasta ole kuitenkaan julkaistu. Lisäksi Liitto on 5.3.1996 lähettänyt Kilpailuvirastolle otteen Liiton hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 26.1.1996, jossa todetaan, ”ettei liikennepalvelujen johtoryhmässä hyväksytty ns. Vihreä kirja sido liiton jäseniä missään muodossa” ja että ”asia saatetaan myös liikennepalvelujen johtoryhmän tietoon”.
Liitto on vielä puhelinyhtiöiden toimitusjohtajille 23.9.1996 lähettämässään TJ-tiedotteessa 31/1996 korostanut, että Vihreä kirja on kilpailunrajoituslain vastainen, kirja ei ole yhtiöitä sitova, eikä sitä tule noudattaa miltään osin.
2.3. Kk-johtojen hinnoittelusuositus
Tarkastusasiakirjoista käy ilmi, että kk-johtojen (=kiinteästi kytketyt johdot) hinnoittelu on vuosina 1994 – 1995 ollut esillä useissa yhteistyöryhmissä sekä lopulta myös puhelinyhtiöissä. Tavoitteena on ollut saada aikaan puhelinyhtiöissä yhtenäinen kk-paikallisjohtojen hinnoittelun perusmalli. Asiakirjoista käy myös ilmi, että Megaryhmä oli laatinut luonnoksen kk-johtojen hinnoitteluperiaatteiksi ja että luonnoksen liitteinä olivat Helsingin Puhelin Oy:n ja Kestel Oy:n hinnastot. Kestel Oy on Keski-Suomen Puhelin Oy:n tytäryhtiö.
Liiton 12.4.1996 antamien tietojen mukaan jokainen paikallinen puhelinyhtiö määrää omasta verkkokapasiteetistaan, jonka se on rakentanut. Paikallinen puhelinyhtiö joko käyttää verkkoja itse omassa jakelutuotannossaan tai vuokraa kapasiteettia muille, myös Finnet-ryhmän ulkopuolisille yrityksille. Liitto on kuitenkin todennut, että Finnet-ryhmän piirissä on ollut tarvetta kiinnittää huomiota hinnoitteluun, koska yhtiöt tulevaisuudessa ovat velvollisia vuokraamaan johtojaan.
Kilpailuvirastolle lähettämässään selvityksessä 9.5.1996 Liitto myönsi, että Liikestrategian johtoryhmän alaisuudessa työskentelevä Megaryhmä on laatinut kk-johtojen hinnoittelua koskevan toimintaohjeen 1/95 (8.2.1995), jonka liitteenä ovat Helsingin Puhelin Oy:n ja Keski-Suomen Puhelin Oy:n hinnastot.
Toimintaohjeen liitteenä olevassa Helsingin Puhelin Oy:n hinnastossa on annettu sekä puhesiirtoyhteysliittymien hinnat 1.1.1995 alkaen että kiinteästi kytkettyjen datajohtojen hinnat. Kiinteästi asiakkaan käyttöön kytketyn puheensiirtoyhteyden osalta hinnastossa on mainittu liittymismaksu/kpl, siirtomaksu/kpl, kuukausimaksut ja määräalennukset. Kiinteästi kytketyt datajohdot on tarkoitettu Helsingin Puhelin Oy:n toimialueen sisäisiin jatkuva-aikaisiin ja kiinteänopeuksisiin datasiirtoyhteyksiin. Datajohtojen osalta hinnastossa on mainittuina liittymis- ja siirtomaksut, vuokra- ja huoltomaksut sekä tilapäisen datayhteyden maksut. Toimintaohjeen liitteenä olevassa Keski-Suomen Puhelin Oy:n hinnastossa on kiinteiden yhteyksien hinnat 1.3.1995 alkaen; kaksi-johtiminen paikallisyhteys, datayhteys, yhdysjohto-osuus/km sekä asennus- ja siirtomaksut.
Liitto on kirjeessään 9.5.1996 Kilpailuvirastolle ilmoittanut, että toimintaohjetta hinnastoineen on jaettu puhelinyhtiöiden toimitusjohtajille ja Megaryhmän yrityspalveluyhdyshenkilöille. Liiton mukaan tavoitteena on ollut saada kiinteästi kytkettyjen johtojen hinnoittelu kaikissa puhelinyhtiöissä kustannusvastaavaksi. Tämä tavoite puolestaan on Liiton mukaan perustunut teletoimintalain (183/87) 22 §:ään sekä sen nojalla annettuihin liikenneministeriön päätöksiin. Teletoimintalain 22 §:n mukaan muun muassa telelaitoksen käyttäjiltä perimien maksujen ja telelaitosten keskinäisten maksujen tulee olla tasapuolisia ja kohtuullisessa suhteessa suoritteesta aiheutuneisiin kustannuksiin.
Toimitusjohtajille myöhemmin 23.9.1996 lähettämässään TJ-tiedotteessa 31/1996 Liitto muun muassa ilmoittaa, ettei toimintaohjeen liitteinä olleita hinnastoja oltu tarkoitettu noudatettaviksi. Liitto muistuttaa, että hintojen tulee olla kustannusvastaavia, muilta osin Liitto peruu hinnoitteluohjeen.
3. Yhteisten yhtiöiden tarjoamien palvelujen/tuotteiden hinnoittelu
Paikalliset puhelinyhtiöt ovat edustettuina yhteisten yhtiöidensä hallituksissa, joissa tehdään yritysten liiketoimintaa, kuten palvelujen hinnoittelua koskevat päätökset. Puhelinyhtiöt myös markkinoivat yhteisten yhtiöidensä palveluja. Valtakunnallisista yhteisyrityksistä Kaukoverkko Ysi Oy, sen tytäryhtiö FinnetCom Oy ja Oy Finnet International Ab ovat puhelinyhtiöiden omistamia kun taas Oy Radiolinja Ab:n ja Oy Datatie Ab:n omistajina on myös eräitä käyttäjiä. Kilpailuvirastolla aiemmin olleiden tietojen mukaan puhelinyhtiöiden yhteisyritykset hinnoittelivat palvelunsa ja tuotteensa itsenäisesti ja yhtiöiden hinnoista päätettiin yhteisten yhtiöiden päättävissä elimissä. Tarkastuksen perusteella kuitenkin kävi ilmi jäljempänä selostetulla tavalla, ettei tuotteita ja palveluja hinnoiteltukaan yhteisissä yrityksissä, vaan varsinaiset hintapäätökset olikin tehty eri työryhmissä, joissa paikalliset puhelinyhtiöt olivat olleet edustettuina. Lisäksi yhteisten yhtiöiden ohjausta oli siirretty megaliiketoiminta-alueiden johtoryhmille.
3.1. Pluslinjan puhelu- ja kertamaksun yhteishinnoittelu
Pluslinja yhdistää Oy Radiolinja Ab:n GSM-liittymän (Europuhelinliittymän) puhelinyhtiön kiinteään liittymään. Helsingin Puhelin Oy:n edustajan Liikennepalvelujen johtoryhmän, Lipan, puheenjohtajana 18.9.95 lähettämän ”Arvoisa toimitusjohtaja” -kirjeen mukaan kysymyksessä on puhelinyhtiön liittymän lisäpalvelu. Samaisen kirjeen mukaan palvelun kertamaksu on 65,40 mk ja puhelut yksittäisliittymistä Pluslinjan välityksellä Europuhelinliittymiin maksavat 69 p/min+ppm kaikkina vuorokaudenaikoina. Myöhemmin toimitusjohtajille lähettämässään kirjeessä Lipa toteaa, että se vastaa Pluslinja-tuotteistuksesta ja lähtevän liikenteen puhelutulo jää puhelinyhtiöille.
Tarkastuksessa saadun aineiston perusteella jäi epäselväksi, minkä yhtiön tuotteesta on kysymys ja mikä yhtiö tuotteen hinnoittelee. Liitto ilmoittaa kirjeessään 9.5.1996 Kilpailuvirastolle, että Pluslinja on Oy Radiolinja Ab:n palvelu, josta yhtiö oli mm. toimittanut asianmukaisesti hintailmoituksen liikenneministeriölle. Palvelu tekee mahdolliseksi soittaa digitaalisesta kotiliittymästä yhteen Oy Radiolinja Ab:n GSM-liittymään tavanomaista halvemmalla Radiolinjan hinnaston mukaisella maksulla. Tämän lisäksi Finnet-yhtiö perii kytkennästä Pluslinjapalveluun hinnastonsa mukaisen maksun sekä Pluslinja-puheluista tavallisen paikallispuhelumaksun suuruisen verkkokorvauksen.
Edellä olevan perusteella on pääteltävissä, että Liikennepalvelujen johtoryhmä, jossa puhelinyhtiöt olivat edustettuina, oli päättänyt sekä puhelinyhtiöiden yhteisen yhtiön Oy Radiolinja Ab:n palvelun hinnasta että paikallisen puhelinyhtiön kytkentää koskevasta kertamaksusta.
Liitto on Kilpailuvirastolle lähettämässä kirjeessään 25.9.1996 katsonut, että Lipa on ollut normaali tietokanava tuotteille, joiden myyntiyhtiöitä Finnet-yhtiöt olivat, ja että Finnet-yhtiöt myivät Pluslinjaa asiakkailleen Oy Radiolinja Ab:n edustajina. Liitto on kirjeensä 11.4.1997 liitteenä lähettänyt Kilpailuvirastolle otteen Liikestrategian toimikunnan kokouksen 25.3.1997 päätöstiivistelmästä. Otteen mukaan kokouksessa todettiin, että Pluslinja on Oy Radiolinja Ab:n tuote, jonka puhelumaksun Oy Radiolinja Ab hinnoittelee. Finnet-yhtiöt myyvät Pluslinjaa asiakkailleen Oy Radiolinja Ab:n edustajina. Puhelumaksun (69 p/min) lisäksi suoritettava paikallisverkkokorvaus (ppm) vaihtelee puhelinyhtiöittäin. Kukin puhelinyhtiö hinnoittelee itsenäisesti Pluslinjan kytkemisestä asiakkaalta perittävän asennusmaksun (kertamaksun). Toimikunnan kokous päätti, että Liitto tiedottaa jäsenyhtiöilleen siitä, että kunkin puhelinyhtiön tulee itsenäisesti hinnoitella asiakkaalta perittävä Pluslinjan asennusmaksu. Myöhemmin toimitusjohtajille lähettämässään TJ-tiedotteessa 11.4.1997 Liitto pyytää puhelinyhtiöitä vielä erityisesti huomioimaan, että kunkin puhelinyhtiön tulee itsenäisesti hinnoitella asiakkaalta perittävä Pluslinjan asennusmaksu.
3.2. Kaukoverkko Ysi Oy:n hintojen yhteishinnoittelu työryhmissä
Tarkastusasiakirjojen mukaan Kaukoverkko Ysi Oy:n volyymialennuksia ja hintoja on käsitelty ainakin Suurasiakastyöryhmässä ja Megaryhmässä vuonna 1994. Asiakirjoista on muun muassa löydettävissä maininta siitä, että Kaukoverkko Ysi oli päättänyt laskea kaukopuhelujen hintoja Megaryhmän vastakkaisesta näkemyksestä huolimatta ja että jatkossa operatiivisia päätöksiä hinnoittelun suhteen tehtäessä tulee Megaryhmän kantaa kuulla.
Liitto on Kilpailuviraston kanssa käymissään keskusteluissa vuonna 1996 vakuuttanut, että puhelinyhtiöiden yhteiset yhtiöt hinnoittelevat itse tuotteensa.
Kilpailuvirasto on myöhemmin 18.3.1997 päätöksellään Dno 526/67/95 myöntänyt poikkeusluvan Finnet-yhtiöiden Kaukoverkko Ysi Oy:ssä harjoittamaan valtakunnalliseen kaukoverkkopalvelu- ja kaukopuhelutuoteyhteistyöhön sisältyvälle hintayhteistyölle. Hintayhteistyö käsittää kaukoverkkopalvelun ja sen oheispalvelun hintojen sekä kaukopuhelutuotteen ja sen lisäpalvelujen tukku- ja vähittäishintojen määrittämisen. Poikkeuslupa on voimassa 31.3.2002 asti. Mainitun päätöksen mukaan Kaukoverkko Ysi Oy:n hallitus päättää Kaukoverkko Ysi Oy:n myymän kaukoverkkopalvelun hinnan sekä paikallisten puhelinyhtiöiden myymän kaukopuhelutuotteen tukku- ja vähittäishinnan.
3.3. Datapalveluja koskeva hintayhteistyö
Tarkastusasiakirjojen mukaan ”datakk-johtojen hintarakenne on saatu yhtenäistettyä DYT-sopimuksen turvin”, Uudellamaalla ”tavoitteena on yhteisesti toteutettu verkko, toimintaperiaatteet ja hinnasto ovat jo yhteneväiset” ja ”Datapalvelujen hinnasto on valtakunnallinen tuotteiden ja hintojen osalta. Käytännössä Helsingin Puhelin Oy:n datapalvelut on tehty valtakunnallisiksi ja jakelu hoidetaan puhelinyhtiöiden diileriverkon kautta”. Nämä kaikki maininnat ovat vuoden 1994 asiakirjoissa.
Neuvottelussa 12.4.1996 Liitto ilmoitti, ettei sillä ole tiedossa mitään puhelinyhtiöiden välistä yhteistyötä esimerkiksi Uudenmaan teleliikennealueella.
Helsingin Puhelin Oy:n Kilpailuviraston pyynnöstä kesällä 1996 lähettämien datapalveluhinnastojen ja Helsingin Puhelin Oy:n edustajan kanssa 20.8.1996 käydyn keskustelun perusteella ilmeni, että Datapalvelut hinnaston 1.1.1995/Puhelinyhtiöt sisältämät hinnat olivat Helsingin Puhelin Oy:n hinnoittelemat valtakunnallisten datapalvelujen suositushinnat, joita puhelinyhtiöt yleensä noudattivat.
Kilpailuviraston Liitolta saaman selvityksen mukaan paikalliset puhelinyhtiöt olivat 13.2.1992 allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen valtakunnallisista dataverkkopalveluista, jäljempänä DYT-sopimus. DYT-sopimuksen mukaan valtakunnallisen datatoiminnan pääoperaattorina toimi Helsingin Puhelinyhdistys ja kunkin teleliikennealueen paikallisoperaattoreiden tuli valita keskuudestaan teleliikennealueensa pääpaikallisoperaattori. Pääoperaattori muun muassa määritteli sopimuksen kohteena olevien palveluiden asiakashinnat yhteistyössä datatoiminnan pääpaikallisoperaattoreiden kanssa. Lisäksi sopimuksen mukaisesti perustettiin yhteinen dataseurantaryhmä, DSR, jossa Liiton ilmoituksen mukaan esimerkiksi vuonna 1994 oli edustaja Oy Datatie Ab:sta, kolme edustajaa Helsingin Puhelin Oy:stä sekä näiden lisäksi edustajat seitsemästä muusta paikallisesta puhelinyhtiöstä. Sopimuksen voimassaolo päättyi helmikuussa 1995, jolloin allekirjoitettiin uusi sopimus. Myös dataseurantaryhmän toiminta lakkasi samanaikaisesti. Liiton näkemyksen mukaan Helsingin Puhelinyhdistyksen vahva rooli mainitussa sopimuksessa johtui siitä, että sen oli pystyttävä toimittamaan uusia valtakunnallisia datapalveluita asiakkailleen, mutta Datatiellä ei ollut resursseja tuotekehitykseen.
Liitto on vielä 23.9.1996 TJ-tiedotteessaan 31/96 jäsenistölleen ilmoittanut, ettei DYT-sopimus enää ole voimassa, vaan se on korvattu 17.2.1995 allekirjoitetulla Dataverkkoliiketoimintasopimuksella.
Dataverkkoliiketoimintasopimuksen mukaan muun muassa Liikestrategian johtoryhmän nimittämän Datajohtoryhmän tehtävänä on ollut määritellä valtakunnallisen dataliiketoiminnan strategiset ja kaupalliset tavoitteet sekä kehittää sopimusosapuolten välistä yhteistyötä. Valtakunnallisten asiakkaiden datapalvelujen myyntikoordinaattorina on toiminut Helsingin Puhelin Oy. Muusta myyntikoordinaatiosta on päättänyt Datajohtoryhmä.
Kilpailuvirastolle 25.9.1996 saapuneella kirjeellään Liitto on ilmoittanut, että dataliiketoiminnassa puhelinyhtiöt ovat siirtymässä kokonaisuudessaan uuteen toimintamalliin.
3.4. Oy Radiolinja Ab:n liiketoimintasopimuksen kohta B2
Puhelinyhtiöiden yhteinen yhtiö Oy Radiolinja Ab ja puhelinyhtiöt olivat 6.9.1995 tehneet liiketoimintasopimuksen, jossa ne sopivat digitaalisen radiopalvelun liiketoimintaa koskevasta yhteistyöstä. Tarkastuksen jälkeen Kilpailuvirasto on pyytänyt lisätietoja Oy Radiolinja Ab:n liiketoimintasopimuksen B2 kohdan merkityksestä.
Mainittu sopimuksen B2-kohta koskee kiinteän ja mobiiliverkon synergiaan tukeutuvia palveluja. Sopimuksen mukaan kunkin tällaisen palvelun teknisestä toteutuksesta, hinnoittelusta, tuottojen jaosta jne. sovitaan tuotekohtaisesti ja esityksen tuotteen toteutuksesta ja hinnoittelusta sisältäen tulonjaon tekee johtoryhmä. Liiton ilmoituksen mukaan tähän johtoryhmään kuuluu seitsemän jäsentä, joista yksi jäsen on Oy Radiolinja Ab:sta ja muut jäsenet eri paikallisista puhelinyhtiöistä.
Liiton Kilpailuvirastolle 9.5.1996 lähettämän kirjeen mukaan esimerkki tällaisesta tuotteesta on Pluslinja, jota on tässä päätöksessä käsitelty kohdassa 3.1. Neuvottelussa 29.5.1996 Liiton edustajat katsoivat, ettei Finnet-ryhmässä käytännössä oltu toimittu sopimuksen sanamuodon mukaan, vaan Oy Radiolinja Ab päättää itse hinnoittelustaan. Liiton Kilpailuvirastolle lähettämän kirjeen 11.2.1997 mukaan Oy Radiolinja Ab tulee esittämään puhelinyhtiöille liiketoimintasopimuksen muuttamista siten, että sopimuksen B2-kohta poistetaan kokonaan sopimuksesta. Liikestrategian toimikunnan kokouksen 25.3.1997 päätöstiivistelmästä 1/97 käy ilmi, että B2-kohta korjataan uuteen liiketoimintasopimukseen samalla kun liiketoimintasopimus uusitaan.
4. Muu hintayhteistyö
4.1. Hinnoittelusuosituksia esimerkkien muodossa
Edellä mainittujen hintayhteistyötapausten lisäksi tarkastusasiakirjoissa on nähtävissä mainintoja paikallisten puhelinyhtiöiden yhdensuuntaisen hinnoittelun tarpeellisuudesta. Vaikka asiakirjoissa usein todetaankin, ettei hintasuosituksia voi antaa, yhteisiin asiakirjoihin on kuitenkin laadittu erilaisia ”hintaesimerkkejä”, ”hinnoitteluharjoituksia” ja ”hinnoitteluohjeita”.
Liitto on 23.9.1996 jäsenilleen lähettämässään TJ-tiedotteessa 31/1996 todennut, että hinnoitteluesimerkit yms. ovat kilpailunrajoituslain vastaisia, eikä niitä tule noudattaa. Liitto on myös ilmoittanut, ettei mainitunlaisia hinnoitteluesimerkkejä vastaisuudessa anneta.
4.2. Liiton hintasuositus
Tarkastusasiakirjojen mukaan Puhelinlaitosten Liitto ry on antanut ohjeen hinnoittelusta televeron poistumisen jälkeen. Liiton jäsenkirjeen 26.9.95 mukaan yleisperiaatteena on televeron poistuminen kaikista hinnoista ja hintojen alentaminen televeron poistumista vastaavasti. Neuvottelussa 12.4.1996 Liitto kielsi antaneensa mitään suosituksia.
4.3. Puhelinluetteloita koskeva yhteistyö
Tarkastuksessa kävi ilmi, että puhelinyhtiöillä on alueellisia puhelinluetteloita koskevaa yhteistyötä Oy Telecom Finland Oy:n kanssa. Keväällä 1996 paikallisia puhelinyhtiöitä edustava Finnet-Media Oy ja Telecom Finland Oy ottivat yhteyttä Kilpailuvirastoon ja ilmoittivat 28.3.1996 sopineensa yhteistyöstä alueellisten puhelinluetteloiden keltaisten ja valkoisten sivujen julkaisussa. Mainittua yhteistyötä Kilpailuvirasto on selvittänyt erikseen diaarinumerolla 369/61/96 ja selvitystyön jälkeen yhtiöt ovat 23.5.1997 jättäneet Kilpailuvirastolle yhteistyötä koskevan poikkeuslupahakemuksen dnro 466/67/97.
Markkinat
Markkinoilla toimivat yritykset ja tietoliikenteen kokonaisliikevaihto
Suomessa oli 1.5.1995 yhteensä 77 telelaitosta. Merkittävimmät niistä ovat valtionyhtiö Suomen PT Oy:n omistama Telecom Finland Oy, Finnet-liitto ry:n 46 jäsenyritystä tytär- ja osakkuusyrityksineen (Finnet-yhtiöt) sekä Telivo Oy, josta vuonna 1996 tuli Telia Ab:n tytäryhtiö. Telecom Finland Oy:llä oli noin 52 prosentin osuus kokonaismarkkinoista. Finnet-yhtiöiden ja niiden osakkuusyhtiöiden markkinaosuus oli noin 46 %. Telivo Oy:llä oli noin viiden prosentin markkinaosuus kaukoteletoiminnassa ja lähes 10 prosentin markkinaosuus kansainvälisessä teletoiminnassa. Muiden teleyritysten markkinaosuudet olivat pieniä.
Suomen yleisen teletoiminnan markkinat vuonna 1995 olivat noin 7,4 miljardia markkaa. Kokonaisliikevaihdosta puhelintoiminnan, joka on pääasiassa puheen välittämistä kiinteässä puhelinverkossa, osuus oli noin 4,6 miljardia markkaa, matkaviestinnän osuus 2,1 miljardia ja datasiirron noin 0,7 miljardia. Puhelintoiminnan suurimman lohkon, paikallispuhelujen, osuus oli noin 3,1 miljardia markkaa. Kaukopuhelujen osuus oli noin 0,5 miljardia ja ulkomaanpuhelujen noin 1,1 miljardia markkaa.
Finnet-yhtiöiden osuuksia tietoliikenteen markkinoista
Finnet-liitto ry:n ilmoituksen mukaan koko Finnet-ryhmän yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 1995 oli lähes 5,3 miljardia markkaa, josta paikallisten puhelinyhtiöiden osuus oli 4,6 miljardia markkaa. Paikallispuheluliikenteestä paikallisten Finnet-yhtiöiden osuus vuonna 1995 oli lähes 75 %. GSM-liikenteestä Finnet-ryhmän Oy Radiolinja Ab:n osuus oli noin 35 %. Finnet-yhtiöiden yhteisen yhtiön Kaukoverkko Ysi Oy:n osuus kaukopuheluliikenteestä oli lähes 55 % ja yhteisen yhtiön Oy Finnet International Ab:n osuus ulkomaanpuheluliikenteestä noin 19 %. Datasiirron osalta Finnet-yhtiöiden osuus oli noin 38 %.
Alaa koskevasta sääntelystä
Tarkastusajankohtana voimassa olleen telelainsäädännön mukaan oikeuden yleisen teletoiminnan harjoittamiseen sai teletoimintalain (183/87) 4 §:n (muutettu lailla 676/92) mukaisella toimiluvalla, jonka myönsi valtioneuvosto. Vuoden 1994 alusta alkaen toimiluvat myönsi liikenneministeriö, silloin kun ne eivät ole olleet yhteiskuntapoliittisesti tai taloudellisesti merkittäviä. Teletoimintaa erillisverkossa sai harjoittaa se, jolle liikenneministeriö myönsi siihen luvan teletoimintalain 5 §:n (muut. 661/90) nojalla. Tämän luvan sai käyttäjän omaa tarvetta palvelevaan teletoimintaan. Teletoimintalain nojalla liikenneministeriö antoi päätöksen vähäisestä teletoiminnasta (452/93), jonka mukaan teletoimintalaki ei koskenut vähäistä teletoimintaa, eikä sen harjoittaminen näin ollen edellyttänyt toimilupaa eikä ilmoittautumista.
Tarkastuksen kohteena olevina vuosina 1993 – 1995 Finnet-yhtiöiden horisontaalisessa yhteistyössä mukana olleiden 46 yksityisen paikallisen puhelinyhtiön liiketoiminnan ydinalueen muodostivat paikallispuhelupalvelut ja puhelinyhtiöt harjoittivat teletoimintaa kukin omalla toimialueellaan toimilupiensa mukaisesti. Paikallisissa kiinteissä televerkoissa voidaan kilpailun katsoa alkaneen yritysviestinnän osalta jo vuosina 1988 – 1990. Vuonna 1988 myönnettiin toimilupa posti- ja telelaitoksen tytäryhtiölle Oy Yritysverkot Ab:lle. Toimilupa teki mahdolliseksi rakentaa kilpailevia paikallisia televerkkoja paikallisten puhelinyhtiöiden alueille. Lupa oli rajallinen siten, että käytännössä yhtiö sai mahdollisuuden tarjota palvelujaan vain yritysasiakkaille. Lisäksi samana vuonna paikallisten puhelinyhtiöiden osakkuusyhtiön Oy Datatie Ab:n toimilupa laajennettiin käsittämään myös kiinteät asiakasyhteydet, jolloin Oy Datatie Ab pystyi rakentamaan asiakasyritysten sisäisiä yhteyksiä koko valtakunnan alueella silloisten alueellisten telelaitosten toimialueilla. Yhtiön toimilupa laajeni valtakunnalliseksi vuonna 1990. Muun paikallisen televiestinnän osalta kilpailu alkoi 1.1.1994. Paikallistelekilpailun alkaminen merkitsi sitä, että mainitun ajankohdan jälkeen puhelinyhtiöillä oli mahdollisuus hakea toimilupaa myös toistensa toimialueille ja näin ollen niistä tuli potentiaalisia kilpailijoita myös samoilla maantieteellisillä markkinoilla.
Kaukotelekilpailu alkoi yritysviestinnän ja datasiirron osalta vuonna 1988, jolloin paikallisten puhelinyhtiöiden yhteiselle yhtiöille Oy Datatie Ab:lle myönnettiin toimilupa. Näin paikalliset puhelinyhtiöt saattoivat uuden toimiluvan nojalla yhdistää paikallisverkkonsa ja siten muodostaa paikallisten puhelinyhtiöiden perinteisille toimialueille kilpailevan kaukoteleverkon. Kaukoteletoiminta avautui kokonaisuudessaan kilpailulle vuosina 1993 – 1994, kun ensiksi Telivo Oy ja sitten paikallisten puhelinyhtiöiden yhteisen yhtiön Kaukoverkko Ysi Oy:n toimiluvat tulivat voimaan.
Kilpailu kansainvälisessä teletoiminnassa alkoi vuosina 1991 – 1993, kun kuusi alueellista telelaitosta sai oikeuden ns. rajaliikenteeseen Viron, Venäjän ja Ruotsin kanssa ja kun Telivo Oy sai vuonna 1993 toimiluvan määrällisesti rajoitettuun kansainväliseen teletoimintaan. Kansainvälinen teletoiminta avautui kokonaan kilpailulle 1.7.1994.
Teletoimintalain muutoksella, joka tuli voimaan 1.8.1996, edelleen helpotettiin yritysten pääsyä telealalle, purettiin telemaksujen erityissääntelyä ja kevennettiin toimilupajärjestelmää. Teletoimintalain 4 §:n (343/96) mukaan yleistä teletoimintaa saivat harjoittaa sellaiset suomalaiset yhteisöt ja ulkomaisten elinkeinonharjoittajien Suomessa kaupparekisteriin merkityt sivuliikkeet, joille oli myönnetty siihen 5 §:ssä tarkoitettu toimilupa tai jotka olivat tehneet siitä 7 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen. Teletoimintalain muutoksen voimaantultua yleisen teletoiminnan harjoittaminen edellytti toimilupaa vain silloin, kun yritys rakensi itse yleisen televerkon puhelin- tai matkaviestintoimintaa varten ja toimilupa oli aina myönnettävä laissa säädetyt ehdot täyttävälle hakijalle. Telelaitos, jolla oli oikeus rakentaa verkkoja, oli velvollinen antamaan liittymiään ja vuokraamaan verkostaan kiinteitä yhteyksiä muille telelaitoksille. Näin ollen teletoimintalain muutos mahdollisti palvelujen laajamittaisen tarjoamisen vuokraverkoissa.
1.6.1997 tuli voimaan uusi telemarkkinalaki (396/97), joka korvaa edellä mainitun teletoimintalain muutoksineen. Telemarkkinalain 5 §:n mukaan teleyrityksen on pääsääntöisesti ennen yleisen teletoiminnan aloittamista tehtävä ministeriölle teletoimintailmoitus. Toimiluvan varaista on enää vain televerkkopalveluiden tarjonta yleisessä matkaviestinverkossa. Lain 7 §:n mukaan toimiluvan myöntää ministeriö.
Finnet-yhtiöiden yhteistyön tiivistymisestä
Kilpailun lisääntyessä telemarkkinoilla sekä tarkastusajanjaksoa edeltävinä vuosina ja erityisesti tarkastuksen kohteena olevina vuosina paikalliset puhelinyhtiöt vähitellen tiivistivät yhteistyötään aiemmin tässä päätöksessä kuvatun yhteistyöorganisaationsa puitteissa ja perustamalla yhteisiä yhtiöitä. Viimeisin tarkastusta edeltänyt yhteistyön tiivistäminen tapahtui syksyllä 1995, jolloin puhelinyhtiöt ilmoittivat muodostavansa konsortion, Finnet-yhtiöt. Konsortion puitteissa ne olivat päättäneet toteuttaa yhteisesti valtakuntatasoisesti tarjottavia tietoliikennepalveluja, tuotekehitystoimintaa sekä palvelujen markkinointia. Yhteistyönsä eri vaiheissa puhelinyhtiöt ovat kuitenkin aina korostaneet, että kukin puhelinyhtiö on oma itsenäinen yhtiönsä.
Tarkastusajankohtaan mennessä puhelinyhtiöt olivat perustaneet valtakunnallista tietoliikennettä hoitamaan viisi osakkuusyhtiötä nimittäin tiedonsiirtopalveluja tarjoavan Oy Datatie Ab:n, matkaviestinpalveluja tarjoavan Oy Radiolinja Ab:n, kaukoteleliikennepalveluja tarjoavan Kaukoverkko Ysi Oy:n, teletoimintaan liittyviä ulkomaanpalveluja tarjoavan Oy Finnet International Ab:n ja tietoliikenneratkaisuja valtakunnallisille, monessa toimipisteessä toimiville yrityksille tarjoavan FinnetCom Oy:n. FinnetCom Oy toimii Kaukoverkko Ysi Oy:n tytäryhtiönä ja se aloitti varsinaisen toimintansa vuonna 1996. Edellä mainittujen yhteisten yritysten lisäksi puhelinyhtiöt ovat myös perustaneet teleliikennealueittaisia puhelinyhtiöitä hoitamaan teletoimintaa muilla kuin puhelinyhtiöiden toimialueilla sekä muita yhteisiä yrityksiä kuten suunnittelu- ja konsulttiyhtiö Oy Omnitele Ab:n, keskitettyä hankintapalvelua tarjoavan Finnet Logistiikka Oy:n ja kolmen puhelinyhtiön yhteisen yhtiön Tele-Kolmio Oy:n.
Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan Finnet-yhtiöt ovat jo pitkään neuvotelleet yhteistyönsä edelleen tiivistämisestä. Kevään 1997 aikana yhtiöt ilmoittivat saavuttaneensa neuvottelutuloksen, joka sisältää mallin Finnet-ryhmän valtakunnallisten toimintojen yhdistämisestä perustettavaan yhtiöön sekä jatkoaikataulun yhtiön ja koko Finnet-ryhmän toimintojen edelleen kehittämisestä. Yhtiön perustamista koskevien lopullisten asiakirjojen valmistelu aloitettiin kesän 1997 aikana. Finnet-ryhmä tekee lopullisen ratkaisun asiassa yhtiöiden kannanottojen perusteella syksyn 1997 aikana.
Liiton vastine Kilpailuviraston päätösluonnoksesta
Kilpailuvirasto varasi 1.7.1997 Liitolle mahdollisuuden antaa vastineensa Kilpailuviraston päätösluonnoksesta. Liitto toimitti virastolle vastineensa 5.8.1997.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Hintayhteistyö
Hinnoista sopiminen
Kilpailuvirasto on tarkastusaineiston sekä hankkimiensa lisäselvitysten perusteella todennut, että Finnet-ryhmään kuuluvat paikalliset puhelinyhtiöt ovat vuosina 1993 – 1995 sopineet (Suurasiakastyöryhmä) valtakunnallisten kutsunumeroiden hinnoista (tässä päätöksessä kohta 1.1.), Vihreän kirjan muodossa hinnoitelleet yhdessä (Lipa) paikallisten puhelinyhtiöiden liittymätuotteita (2.2.), laatineet (Megaryhmä) kk-johtojen hinnoittelua koskevan toimintaohjeen hinnastoineen (2.3.), sopineet (Lipa) Pluslinjan kertamaksusta (3.1) ja laatineet eri yhteyksissä hinnoittelusuosituksia erilaisten esimerkkien muodossa (4.1.). Lisäksi puhelinyhtiöt ovat hinnoitelleet yhteisten yritystensä tuotteita ja palveluja työryhmissään (3.). Yhteisten yritysten osalta ne ovat sopineet (Lipa) Oy Radiolinja Ab:n palvelun Pluslinjan puhelumaksusta (3.1.), päättäneet yhdessä (Suurasiakastyöryhmä ja Megaryhmä) Kaukoverkko Ysi Oy:n hinnoista (3.2.) ja noudattaneet yhteistyössä Helsingin Puhelin Oy:n laatimaa datapalveluhinnastoa (3.3.)
Edellä mainittuun hintayhteistyöhön osallistuneet paikalliset puhelinyhtiöt ovat paikallispuhelinpalvelujen tarjoajina olleet samoilla tuotemarkkinoilla ja siten olleet samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivia, keskenään kilpailevia elinkeinonharjoittajia. Kilpailu paikallisissa kiinteissä televerkoissa alkoi yritysviestinnän osalta jo vuosina 1988 – 1990 tehdyillä toimiluparatkaisuilla ja muun paikallisen televiestinnän osalta kilpailu vapautui 1.1.1994. Finnet-ryhmään kuuluvien puhelinyhtiöiden keskinäinen kilpailu samoilla maantieteellisillä markkinoilla on tietyin edellytyksin ollut mahdollista paikallisteletoiminnan avauduttua kilpailulle. Kilpailuvirasto katsoo, että paikalliset puhelinyhtiöt ovat olleet 1.1.1994 alkaen potentiaalisia kilpailijoita myös samoilla maantieteellisillä markkinoilla.
Kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletään samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien hintoja ja vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset ja vastaavat järjestelyt. Laissa olleen siirtymäsäännöksen vuoksi tämä kieltosäännös tuli voimaan 1.3.1993. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kilpailunrajoituksista (HE 162/91) todetaan, että kilpailunrajoituslain 6 §:n säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan tai ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.
Edellä mainittu hintayhteistyö on tapahtunut joko puhelinyhtiöiden yhteisissä työryhmissä, jotka ovat koostuneet samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivista paikallisten puhelinyhtiöiden edustajista tai siten, että yksi puhelinyhtiöistä on laatinut hinnaston, jota muut samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat paikalliset puhelinyhtiöt ovat keskinäiseen yhteisymmärrykseen perustuen noudattaneet. Puhelinyhtiöiden valtakunnallisten kutsunumeroiden hinnoista sopiminen, Vihreän kirjan muodossa tapahtunut paikallisten puhelinyhtiöiden liittymätuotteiden yhteinen hinnoittelu, kk-johtojen hinnoittelua koskevan toimintaohjeen hinnastoineen laatiminen, Pluslinjan kertamaksusta sopiminen, hinnoittelusuositusten laatiminen erilaisten esimerkkien muodossa ja yhteisten yritysten tuotteiden sekä palvelujen hinnoittelu työryhmissä: Pluslinjan puhelumaksusta sopiminen, Kaukoverkko Ysi Oy:n hinnoista sopiminen ja Helsingin Puhelin Oy:n laatiman datapalveluhinnaston yhteistyössä noudattaminen on ollut kilpailunrajoituslain 6 §:n kieltämää hintayhteistyötä. Tämän lisäksi Kilpailuvirasto myös katsoo, että Oy Radiolinja Ab:n liiketoimintasopimukseen otettu B2-kohta (3.4), joka velvoittaa puhelinyhtiöt yhteistyöhön kiinteän ja mobiiliverkon synergiaan tukeutuvien palvelujen hinnoittelussa, on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastainen.
Lisäksi puhelinyhtiöt ovat noudattaneet yhteisiä 0800-ilmaislinjan hintoja (1.2.), jotka Liiton ilmoituksen mukaan ovat olleet Helsingin Puhelin Oy:n sisäisiä hintoja. Tämän perusteella on ollut epäiltävissä, että menettely perustuu puhelinyhtiöiden keskinäiseen yhteisymmärrykseen kyseisten tuotteiden hinnoittelussa. Hallituksen esityksestä kilpailunrajoituslaiksi (162/91) ilmenee, että pelkkä kilpailijoiden hintojen, alennusten tai toimitusehtojen myötäily ilman siihen liittyvää elinkeinonharjoittajien yhteisymmärrystä ei ole kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista toimintaa. Jos kuitenkin hintayhteistyön puolesta todistavat esimerkiksi yritysten keskinäinen tietojen vaihto tai yhteiset tapaamiset, voidaan pitää todennäköisenä, että kysymyksessä on kiellon tarkoittama sopimukseen rinnastettava yhteisymmärrys. Tarkastusasiakirjoista käy ilmi, että palvelunumeroliiketoiminnassa koordinointi on tapahtunut ns. 10-ryhmän kautta ja että paikalliset puhelinyhtiöt ovat muun muassa yhdessä laatineet 0800-liiketoiminta- ja organisointisuunnitelmia. Liiton 17.6.1997 antaman selvityksen mukaan 10-ryhmässä on ollut edustajia Turun Telelaitoksesta, Porin Puhelin Oy:stä, Päijät-Hämeen Puhelinyhdistyksestä, Keski-Suomen Puhelin Oy:stä, Helsingin Puhelin Oy:stä, Tampereen Puhelinosuuskunnasta, Puhelinosuuskunta KPY:stä ja Vaasan Läänin Puhelin Oy:stä. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, että myös 0800-ilmaislinjan hintojen osalta kyseessä on ollut kilpailunrajoituslain 6 §:n vastainen hintayhteistyö.
Alennuksista sopiminen
Tarkastusaineiston ja hankittujen selvitysten perusteella ilmenee, että paikalliset puhelinyhtiöt ovat sopineet (Megaryhmä ja Liikestrategian johtoryhmä) yhteisestä yhteenlasketun paikallispuhelulaskutuksen perusteella myönnettävästä keskittämisalennuksesta (2.1.). Liitto on korostanut sitä, että liikenneministeriön Telemaksujen yleisistä perusteista antaman päätöksen (902/1993) 4 §:n 1 momentin 6 ja 7 kohtien perusteella puhelinyhtiöillä on ollut oikeus laskea eri operaattoreiden paikallispuhelut yhteen alennuksia määriteltäessä. Myös liikenneministeriön näkemyksen mukaan paikallisilla puhelinyhtiöillä on edellämainitun päätöksen perusteella ollut oikeus antaa mainittu alennus. Mainitun liikenneministeriön päätöksen voimassaolo on kuitenkin päättynyt 1.8.1996.
Kilpailuviraston Liitolta saamien tietojen mukaan asiakkaiden kanssa tekemiinsä sopimuksiin vedoten puhelinyhtiöt ovat kuitenkin vielä 1.8.1996 jälkeenkin myöntäneet kyseessä olevaa yhteisesti määriteltyä valtakunnallista alennusta niille asiakkaille, jotka eivät ole siirtyneet FinnetCom Oy:n asiakaspiiriin.
Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 162/91) mukaan hintakartellit voivat koskea paitsi tavaroista ja palveluista perittäviä tai maksettavia hintoja myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja. Koska yhteisestä keskittämisalennuksesta sopiminen kuuluu kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kiellon piiriin, Kilpailuvirasto on vaatinut paikallisia puhelinyhtiöitä lopettamaan valtakunnallisia alennuksia koskevan hintayhteistyön. Liitto on 4.6.1997 Kilpailuvirastolle lähettämässään kirjeessä todennut, että sen puhelinyhtiöiltä saamien tietojen mukaan tällaisia sopimuksia, joiden perusteella puhelinyhtiöt edelleen myöntävät asiakkailleen valtakunnallista paikallispuhelualennusta, ei ole lukumääräisesti paljon. Jotta puhelinyhtiöt voisivat uusia asiakassopimukset yhteistä paikallispuhelualennusta koskevilta osin, Liitto pyytää, että Kilpailuvirasto myöntäsi siirtymäaikaa vuoden 1997 loppuun.
Liiton antama suositus
Liitto antoi jäsenkirjeessään 26.9.1995 jäsenilleen ohjeen hinnoittelusta televeron poistumisen jälkeen. Liiton jäsenyritykset ovat kilpailunrajoituslain tarkoittamia elinkeinonharjoittajia ja itse Liittoa voidaan pitää kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä. Liitto on menetellyt kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti antaessaan jäsenilleen hinnoittelua koskevan ohjeen. Tältä osin Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo lieventäväksi seikaksi sen, että Liitto on suosittanut hintojen alentamista, mikä mitä todennäköisemmin on koitunut asiakkaiden eduksi, mikäli jäsenpuhelinyhtiöt ovat suositusta noudattaneet.
Yhteisten yritysten perustamisella aikaansaadut kilpailunrajoitukset
Paikallisten puhelinyhtiöiden yhteisten yhtiöiden perustamisella aikaansaamat kilpailunrajoitukset sekä näiden yhteistyöjärjestelyjen mahdollisesti vaatimat poikkeusluvat Kilpailuvirasto selvittää ja ratkaisee kunkin yhteisen yhtiön osalta erikseen. Yhteisten yhtiöiden nimet ja diaarinumerot, joilla asiaa Kilpailuvirastossa on käsitelty tai käsitellään on lueteltu tämän päätöksen liitteessä 1.
Markkinoiden jakaminen
Kuten edellä tässä päätöksessä kohdassa 2.1. todettiin, paikallisilla puhelinyhtiöillä on ollut käytössään yhteinen valtakunnallinen keskittämisalennus. Tämän lisäksi tarkastusasiakirjoista käy ilmi, että puhelinyhtiöt ovat laatineet Valtakunnalliset asiakkaat -listan 24.10.1994 (1.3.) ja jakaneet valtakunnalliset asiakkaat. Liitto on perustellut mainitun listan laatimista sillä, että se oli aikanaan tarpeen etenkin siksi, ettei mikään suuri asiakas jäisi vahingossa markkinoinnin ulkopuolelle. Liiton mukaan myös häiriötilanteet vaativat luetteloa yhteyshenkilöistä.
Vaikka Liitto on vakuuttanutkin, ettei Valtakunnalliset asiakkaat -listaa ole jaettu puhelinyhtiöille, Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että koska Suurasiakastyöryhmässä on vuonna 1994 ollut edustajia yhdestätoista alueellisesta puhelinyhtiöstä ja Kaukoverkko Ysi Oy:stä on jo työryhmän rakenne ollut omiaan takaamaan listan levinneisyyden paikallisiin puhelinyhtiöihin.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaan tuotannon rajoittaminen sekä markkinoiden ja hankintalähteiden jakaminen on kiellettyä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty tulee pääosaltaan asiakkaille tai kuluttajille. Markkinoiden jakamista on muun muassa markkinaosuuksien, markkina-alueiden, markkinoitavien tuotteiden tai asiakkaiden jakaminen. Hallituksen esityksen (HE 162/91) mukaan kiellettyjä ovat aina järjestelyt, joihin sisältyy osana hintayhteistyötä. Asiakkaiden jakaminen edellä mainitulla tavalla on ollut kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan vastaista.
Markkinoiden jakaminen rajoittaa kilpailua vahingollisella tavalla, koska se muun muassa vähentää kuluttajien ja asiakkaiden valintamahdollisuuksia. Markkinoiden jakaminen antaa yrityksille suojatun toiminta-alueen, jossa niillä on mahdollisuus harjoittaa asiakkaiden kannalta epäedullista hinnoittelua ja markkinoidenjakojärjestelyt voivat estää kilpailijoiden pääsyn markkinoille. Markkinoiden jakaminen on 6 §:n 2 kohdan mukaan sallittua silloin, kun se on välttämätön järjestelylle, joka tehostaa tuotantoa tai jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Tällaisissa järjestelyissä yritys (HE 162/91) joutuisi siihen sisältyvän kilpailunrajoituksen sallittavuutta harkitessaan selvittämään järjestelyn hyödyt ja olemaan varautunut osoittamaan ne tarvittaessa kilpailuviranomaisille. Kilpailunrajoitukselle voidaan myös mahdollisesti myöntää poikkeuslupa. Puhelinyhtiöt eivät kuitenkaan ole hakeneet poikkeuslupaa kyseessä olevalle kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan tarkoittamille järjestelyilleen.
Liitto ilmoitti lausunnossaan Kilpailuviraston päätösluonnokseen 5.8.1997, että paikallisten puhelinyhtiöiden oli välttämätöntä kilpaillakseen Telecom Finland Oy:n kanssa koordinoida valtakunnallisten suurasiakkaiden hoitoa ja harjoittaa yhteistyötä tuotannon ja jakelun tehostamiseksi. Tätä kautta lisääntyneen kilpailun aikaansaama hyöty on ilmennyt suurasiakkaille tehostuneena jakeluna ja alhaisempina hintoina. Tämän vuoksi poikkeuslupa markkinoiden jakamiselle suurasiakkaiden osalta ei ollut välttämätön.
Kilpailuvirasto toteaa, että suurasiakkaiden jakaminen paikallisten puhelinyhtiöiden kesken on rajoittanut tältä osin kilpailua puhelinyhtiöiden välillä, mikä puolestaan vähentää taloudellista tehokkuutta. Valtakunnallisten asiakkaiden tarpeet edellyttävät kokonaisvaltaista ja laaja-alaista palvelua. Tämän vuoksi Finnet-ryhmään kuuluvien puhelinyhtiöiden yhteistyö tältä osin voi olla perusteltua. Suurasiakkaiden jako yhtiöittäin saattaa keskittäessään toimintoja tietyltä osin parantaa asiakkaan palvelua. Virasto katsoo kuitenkin, että asiakkaiden jakaminen antaa kullekin puhelinyhtiölle suojatun kilpailuaseman, joka tarpeettomasti johtaa hinta- ja palvelukilpailun vähenemiseen puhelinyhtiöiden välillä. Viraston mielestä suurasiakkaiden palvelun tehostaminen ei myöskään sinänsä vaadi mainitunlaista asiakasjakoa puhelinyhtiöiden kesken. Tämän perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että em. markkinoiden jakaminen valtakunnallisten suurasiakkaiden jaon kautta ei lisää tehokkuutta kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan tarkoittamalla tavalla.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on 3. – 4.10.1995 tekemänsä tarkastuksen sekä sen jälkeen hankkimiensa lisäselvitysten perusteella todennut, että Finnet-ryhmään kuuluvat paikalliset puhelinyhtiöt ovat vuosina 1994 – 1995 kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti sopineet telepalvelujensa ja -tuotteidensa hinnoista sekä jakaneet asiakkaita.
Kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4 – 7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Lainkohdan perustelujen mukaan seuraamusmaksua ei ilmeisen kohtuuttomien seurausten välttämiseksi olisi määrättävä silloin, kun menettelyä on pidettävä vähäisenä tai maksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana. Esimerkkinä vähäisestä menettelystä perusteluissa mainitaan alueellisesti tai ajallisesti rajoittunut toiminta sekä toiminta, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Samoin, jos kielletystä kilpailunrajoituksesta myönnettäisiin poikkeus, voitaisiin seuraamusmaksun määrääminen poikkeuksen antamista edeltäneestä kiellon rikkomisesta katsoa kilpailun turvaamisen kannalta tarpeettomaksi.
Telekilpailua on Suomessa tarkastusajanjaksona 1993 – 1995 toimilupapolitiikalla toteutettu siten, että pääkilpailijat ovat olleet Finnet-yhtiöt ja Telecom Finland Oy. Tarkastuksen kohteena olevina vuosina jokaisella Finnet-yhtiöllä on ollut sekä paikallisissa telepalveluissa että verkonrakentamisessa oma toimialueensa. Finnet-ryhmään kuuluvien puhelinyhtiöiden keskinäinen kilpailu samoilla maantieteellisillä markkinoilla on kuitenkin tietyin edellytyksin ollut mahdollista paikallisteletoiminnan avauduttua kilpailulle 1.1.1994 alkaen. Kauko-, ulkomaan- ja matkapuheluliiketoimintaan sekä valtakunnalliseen dataliiketoimintaan paikalliset puhelinyhtiöt ovat osallistuneet yhteisten, edellämainittuja toimintoja varten perustettujen yhtiöiden kautta niiden osakkaina. Toimiluvat on myönnetty näille yhteisille yhtiöille.
Kilpailuvirasto katsoo, että teletoimintaa koskeva sääntely on vaikuttanut olleellisesti puhelinyhtiöiden toimintaolosuhteisiin. Liikenneministeriö on myös teletoimintalainsäädännön soveltamiskäytännössään usein pitänyt paikallisia puhelinyhtiöitä yhtenä markkinoilla toimivana ryhmänä, eikä ole katsonut Finnet-ryhmään kuuluvia puhelinyhtiöitä yksittäisiksi markkinoilla keskenään kilpaileviksi yrityksiksi. Tämän perusteella Finnet-yhtiöille on saattanut olla epäselvää, missä määrin niiden välinen hintoja ja asiakkaiden jakamista koskeva yhteistyö on ollut kilpailunrajoituslain kartellisäännöksen vastaista.
Kun Kilpailuvirasto oli syksyllä 1996 todennut viraston tekemien tarkastusten perusteella Finnet-ryhmään kuuluvien paikallisten puhelinyhtiöiden syyllistyvän kilpailunrajoituslain vastaiseen kartelliyhteistyöhön, yhtiöt ilmoittivat välittömästi ryhtyvänsä toimenpiteisiin kiellettyjen kilpailunrajoitusten poistamiseksi. Puhelinyhtiöt ovat tähän mennessä luopuneet Kilpailuviraston tiedossa olevasta kilpailua rajoittavasta yhteistoiminnastaan. Datapalveluja koskevan hintayhteistyön ja Oy Radiolinja Ab:n liiketoimintasopimuksen B2-kohdanosalta puhelinyhtiöiden kilpailunrajoitusten poistamista koskevat käytännön toimenpiteet ovat vielä kesken, joten näiden rajoitusten osalta Kilpailuvirasto velvoittaa paikalliset puhelinyhtiöt toimittamaan Kilpailuvirastolle tarpeelliset tiedot ja selvityksen toimenpiteiden loppuunsaattamisesta 31.12.1997 mennessä. Niiden toistaiseksi voimassa olevien asiakassopimusten osalta, jotka sisältävät sopimuksen keskittämisalennuksesta Kilpailuvirasto myöntää siirtymäajan, kuitenkin niin, että paikallisten puhelinyhtiöiden tulee lopettaa valtakunnallisia alennuksia koskeva hintayhteistyönsä 31.12.1997 mennessä.
Kilpailuvirasto katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei seuraamusmaksuesityksen tekeminen kilpailuneuvostolle ole kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua. Virasto toteaa kuitenkin, että mikäli yhtiöiden myöhemmin todetaan jättäneen muuttamatta kilpailunrajoituslain vastaisia toimintatapojaan ja syyllistyneen kartellisäännösten vastaiseen menettelyyn, asia otetaan uudelleen käsittelyyn.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § ja 8 §
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.