1 Asia
1. Epäilty kielletty yhteistyö golfin pelioikeuksien markkinoilla
2 Osapuolet
2. Suomen Golfliitto ry, Helsinki (jäljempänä Golfliitto)
3 Ratkaisu
3. Asia poistetaan käsittelystä
4 Asian vireilletulo ja selvittäminen
4. Kilpailuvirasto toimitti 8.11.2010 tarkastukset Golfliitossa ja Helsingin Golfklubi ry:ssä, Oy Sea Golf Ab:ssa ja Sea Golf Rönnäs ry:ssä sekä lisäksi 9.12.2010 Virvik Golf ry:ssä. Kilpailuvirasto on pyytänyt selvityspyynnöillä markkinatoimijoilta tietoja golfyhteisöjen soveltamista vieraspelaajaehdoista sekä tietoja golfkenttien omistus- ja hallinnointijärjestelyistä, vastuuhenkilöistä, yhdistysten ja vastuuhenkilöiden osakkeenomistuksista golfyhtiöissä, yhtiöiden päätösvallan käytöstä, yhdistysten ja yhtiöiden taloudellisen toiminnan luonteesta ja laajuudesta sekä palvelutarjonnasta ko. golfkentillä ja mahdollisista yhteistyösopimuksista niihin liittyen. Kilpailuvirasto on myös kuullut markkinatoimijoita.
5 Asiaselostus
5.1 Taustatietoa markkinoista
5. Kilpailuviraston selvitykset ovat kohdistuneet golfin pelioikeuksien markkinoilla tapahtuneeksi epäiltyyn kiellettyyn yhteistyöhön.
6. Golfia voi pelata Suomessa käytännössä kolmella tavalla. Perinteinen tapa pelata on hankkia jollekin golfkentälle kohdistuva osake, joka antaa sen omistajalle pääsääntöisesti rajoittamattoman pelioikeuden kyseisellä kentällä. Pelaaja suorittaa tällöin osakkeen ostohinnan lisäksi vuotuisen vastikkeen. Osakkeen luoman pelioikeuden voi joissain tapauksissa vaihtaa myös kertapelaamiseen oikeuttaviin pelilippuihin.
7. Vuokrapelioikeus puolestaan perustuu osakkeen luoman yhden kauden mittaisen pelioikeuden vuokraukseen osakkeenomistajalta tai suoraan golfyhtiöltä. Pelioikeuden vuokrannut maksaa tällöin vain vuokrasumman, ja osakkeenomistaja huolehtii edelleen hoitovastikkeesta.
8. Kolmas pelaamisvaihtoehto on pelata ilman osakkeen omistamista tai vuokraamista. Tällöin golfia voi pelata hankkimalla kertapelioikeus kertaluontoisella green fee -maksulla. Puhuttaessa sitoutumattomasta pelaamisesta tarkoitetaan käytännössä vieraspelaamista kertapelioikeuksilla.
9. Suomessa on noin 130–140 golfkenttää, ja niillä pelataan noin 15 000–40 000 kierrosta/kenttä. Pelimäärät vaihtelevat huomattavasti riippuen kentän sijainnista ja kenttäkohtaisesta strategiasta (esimerkiksi erityisesti osakas- tai vieraspelaajakentiksi profiloituminen). Pelikierroksista keskimäärin 80–90 % on arvioitu olevan kenttien omien osakkaiden tai pelikausimaksun maksaneiden pelaamia ja loput vieraspelaajien, mutta kenttien välillä on tässäkin suuria eroja; erityisesti lomakeskusten yhteydessä olevilla kentillä vieraspelaajien pelikierrosten määrä saattaa olla suurempi kuin osakkaiden. Green fee -hinnat ovat keskimäärin 40–50 euroa/kierros.
10. Useimmilla Suomen golfkentillä pelaamaan pääsyn edellytys on se, että pelaaja täyttää kentän asettaman tasoitusrajan ja pystyy osoittamaan sen. Tasoitusjärjestelmä on rajattu Golfliiton jäsenseuroille ja niiden jäsenille, ja kunkin pelaajan tasoitus merkitään seuran jäsen-/tasoituskorttiin. Käytännössä siten seuran jäsenyys ja sen myötä saatu tasoituskortti ovat edellytys pelaamiselle Suomessa (harjoitus- ja ns. jokamieskenttiä lukuun ottamatta).
5.2 Markkinatoimijat
11. Golfkentät ovat suurelta osin organisoituneet osakepohjaisesti niin, että kentillä toimii sekä golfosakeyhtiö että yhdistysmuotoinen golfseura. Osakepohjaisilla kentillä yhtiö omistaa ja rahoittaa kentän sekä päättää siitä, kuka kentällä saa pelata, millä hinnalla ja millä tasoituksella. Päätöksessä käytetyllä golfyhteisö-termillä viitataan kokonaisuutena samalla kentällä toimiviin golfyhtiöön ja golfseuraan.
12. Golfyhtiöiden toiminta keskittyy golfkentän hallinnointiin. Golfyhtiöiden tuotoista suurin osa tulee osakkeiden tuottamista vastikemaksuista, loput green fee -maksuista sekä kilpailu- ja tapahtumatuotoista. Pro shop -myynti ja ravintolatoiminta on usein annettu sopimuksella ulkopuolisen tahon hoidettavaksi.
13. Golfseurat järjestävät jäsenilleen vuosittaista jäsenmaksua vastaan urheiluseuratoimintaa. Seurapohjaisilla kentillä golfseurat tarjoavat myös kahvila- ja ravintolapalveluja ja tarvikemyyntiä sekä järjestävät avoimia kilpailuja, elleivät ne ole tehneet ko. palvelutarjonnasta sopimuksia ulkopuolisten palveluntarjoajien kanssa.
14. Golfliitto on Suomen golfseurojen valtakunnallinen keskusjärjestö. Golfliittoon kuuluu noin 130 jäsenseuraa, ja näissä seuroissa on jäseninä yhteensä noin 143 000 golfin harrastajaa. Vain golfseurat voivat olla Golfliiton jäseniä, eikä Golfliitolla siten ole varsinaisesti ohjaus- eikä päätösvaltaa golfyhtiöissä. Osakepohjaisilla kentillä golfyhtiöissä ja -seuroissa kuitenkin toimii vastuuhenkilöinä samoja henkilöitä, minkä johdosta Golfliiton jäsenseuroilleen suuntaamat ohjeet ja suositukset tavoittavat myös golfyhtiöt koko Suomen alueella.
15. Golfseurojen ja golfyhtiöiden lisäksi pelioikeuksien markkinoilla toimii yrityksiä, jotka hankkivat golfkentiltä pelioikeuksia ostamalla tai vuokraamalla golfyhtiöiden osakkeita tai solmimalla yhteistyösopimuksia suoraan golfyhteisöjen kanssa. Kyseiset yritykset vuokraavat näin hankkimiaan pelioikeuksia kuluttajille. Pääsääntöisesti tällaisten yritysten asiakkaat pääsevät yhteistyökentille pelaamaan kyseisten golfyhteisöjen vieraspelaajaehtojen mukaan, ellei suorassa yhteistyösopimuksessa ole muuta sovittu.
5.3 Tapahtumankuvaus
16. Golfliitto perusti keväällä 2010 Sitoutumattomat pelaajat -nimisen työryhmän (myöhemmin työryhmä), joka laati kirjallisen raportin muotoon suosituksia ja ehdotuksia Golfliitolle päätettäväksi ratkaisemaan sitoutumattoman pelaamisen aiheuttamia ongelmia. Työryhmä katsoo sitoutumattoman pelaamisen tarkoittavan sitä, että pelaaja on jäsenenä yhdessä golfseurassa, mutta pelaa pääsääntöisesti muilla kentillä eikä maksa kentänhoidon vuosimaksuja millekään kentälle.
17. Työryhmä kokoontui vuoden 2010 aikana useita kertoja ja kävi keskustelua myös sähköpostitse. Työryhmän jäsenten välillä on käyty keskustelua vieraspelaamisen rajoittamisesta, pelilippujen myyntiä harjoittavien yritysten toiminnan vaikeuttamisesta, seurojen jäsenyysehdoista ja jäsenmäärien rajoittamisesta, hinnoittelu- ja maksukäytännöistä sekä hinnanalennusten käyttämisestä. Työryhmän tavoitteena oli vähentää vieraspelaamista ja saada golfharrastajat sitoutumaan kotikenttiinsä. Tarkoituksena oli näin saada rahaa vastike- tai pelikausimaksuin golfyhteisöille mm. turvaamaan resurssien riittävyys kenttien ylläpitämiseen.
18. Työryhmän suositukset esiteltiin Golfliiton hallitukselle 30.8.2010. Ensimmäinen versio työryhmän mietinnöstä on päivätty 15.9.2010 ja työryhmän loppuraportti 7.10.2010. Työryhmän laatimista suosituksista kerättiin laajalti palautetta esittelemällä ne Golfliiton aluekokouksissa ennen loppuraportin valmistumista. Hallitus esitteli asian 20.11.2010 pidetyssä liittovaltuuston kokouksessa päätöksiä varten.
19. Työryhmän ehdotuksiin perustunut Golfliiton hallituksen esitys liittovaltuustolle sisälsi lopulta vain ehdotuksen kahdesta erilaisesta tasoituskortista pelaajan tasoituksesta riippuen sekä suosituksen vieraspelaamisen tasoitusrajasta 36 tai parempi. Näistä liittovaltuusto hyväksyi ainoastaan jälkimmäisen.
5.4 Työryhmän suositukset
5.4.1 Golfseurojen jäsenmäärien ja jäsenten pelimahdollisuuksien rajoittaminen
20. Työryhmä ehdotti, että liitto rajoittaisi jäsenseuroilleen luovuttamiensa tasoituskorttien määrän 100 kappaleeseen per golfkentän tasoituskelpoinen reikä tai että golfseurat eivät ottaisi jäseniä enempää kuin 100 jäsentä per kentän tasoituskelpoinen reikä. Työryhmä ehdotti myös, että liitto myöntäisi kortin vain tasoituksella 36 tai paremmin pelaaville, ja että seurat/golfyhtiöt edellyttäisivät vieraspelaajiltaan tätä liiton myöntämää tasoituskorttia; ilman liiton korttia seurojen jäsenet voisivat pelata vain kotikentällään.
21. Työryhmä kirjasi itse raporttiinsa, että tavoitteena oli vähentää ”etäjäsenyyksiä” ja rajoittaa ns. ylisuurten seurojen ilman liiton korttia jäävien pelaajien mahdollisuutta pelata muilla kuin kotikentällään sekä ohjata näitä siirtymään muiden golfseurojen jäseniksi.
22. Työryhmän raportissa esitettiin, että kentällä vuokrapelioikeudella pelaavan pitää olla kyseisen seuran jäsen, ellei hän ole ns. sitoutunut jäsen (osakas tai kausimaksun maksanut) jo jollain toisella kentällä. Lisäksi työryhmän raportissa esitettiin, että golfyhtiöiden tulisi luopua pelilipuista. Pelilippukäytännön katsottiin heikentävän pelaajien sitoutumista sen tarjotessa helpon ja edullisen tavan hankkia kertapelioikeus kentälle. Lisäksi golfyhteisöjen omien green fee -tulojen nähtiin heikkenevän, kun pelilippuja saa jopa ilmaiseksi loppukaudesta.
5.4.2 Minimikausimaksun ja pelioikeuksien vuokraushintojen sekä hallintomaksukäytännön yhdenmukaistaminen
23. Työryhmä ehdotti, että kaikki seurat perisivät vähintään 300 euron suuruisen pelikausimaksun. Liiton tulisi päättää maksun suuruudesta vuosittain. Tavoitteena oli sitouttaa pelaajat minimikausimaksulla kotikenttänsä golfyhteisöön kentänhoidon rahoituksen turvaamiseksi. Tarkoituksena oli myös kohdistaa pelikausimaksun maksaneille tai osakaspelaajille erityisetuja sekä omassa että muissa seuroissa. Lisäksi työryhmä esitti, että pelioikeuksien vuokraamistoiminta keskitettäisiin golfyhtiöiltä seuran toimistolle, ja että seura perisi vuokraustoiminnasta hallintomaksun. Työryhmän raportissaan perusteluna tälle esittämä tavoite oli yhdenmukaistaa vuokrahinnat.
5.4.3 Alennuksia ja etuja koskevien käytäntöjen yhdenmukaistaminen
24. Työryhmä esitti raportissa suosituslistan huomattavista alennuksista tai muista etuoikeuksista (esim. alennukset green fee-, range- ja kärrymaksuista, paremmat lähtöaikojen varausoikeudet) sitoutuneille pelaajille eli oman osakkeen antamalla pelioikeudella pelaaville tai pelikausimaksun maksaneille pelaajille. Näiden (sitoutuneiden) erottamiseksi muista (sitoutumattomista) jäsenistä ja pelaajista, työryhmä ehdotti tehtäväksi erityisen merkinnän pelaajan tasoituskorttiin. Työryhmän raportissa esitettiin, että golfyhtiöiden tulisi parantaa itse pelaavan osakkeenomistajan asemaa suhteessa kenttien muihin pelaajiin, tarvittaessa yhtiöjärjestyksiä muuttamalla. Ehdotusten tavoitteena oli lisätä yhteen kenttään sitoutumisen arvostusta ja yhdenmukaistaa sitoutuneisiin pelaajiin kohdistuvia menettelytapoja sekä parantaa golfosakkeen arvostusta.
5.4.4 Vieraspelaamisen tasoitusrajan yhdenmukaistaminen
25. Työryhmä ehdotti, että seurat/golfyhtiöt sallisivat vieraspelaamisen vain pelaajille, joiden tasoitus on 36 tai parempi. Tätä huonommalla tasoituksella tulisi pelata vain kotiseuran kentällä. Tavoitteena oli parantaa aloittelijoiden pelitaitoja turvallisimmin omalla tutulla kotikentällä, mutta myös vähentää jäsenyyksien ”postimyyntiä”, tekemällä vieraspelaamisesta vaikeampaa, sekä vähentää pelaajien liittymistä jäseneksi eri kentiltä peliaikoja myyvän liikeyrityksen palveluun.
6 Kilpailuoikeudellinen arviointi
6.1 Sovellettavat säännökset
26. Koska selvitysten kohteena olleet tapahtumat ovat ajoittuneet ajalle ennen kilpailulain (948/2011) voimaantuloa, asiassa sovelletaan kilpailulain 50 §:n nojalla kilpailunrajoituslakia (480/1992, ml. muutossäädös 318/2004).
27. Kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.
28. Säännöksen mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
- 1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
- 2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
- 3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
- 4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
- 5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
29. Kilpailunrajoituslain 4 § perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohtaan ja säännöstä on tulkittava 101 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.
30. Kilpailunrajoituslain 4 §:n kieltämät kartellit ovat kahden tai useamman kilpailijan välisiä sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden tarkoituksena on yhteensovittaa niiden kilpailukäyttäytymistä markkinoilla tai vaikuttaa merkityksellisiin kilpailuparametreihin. Kartellit johtavat kilpailtuja hintoja korkeampiin hintoihin ja kuluttajan valintamahdollisuuksien vähenemiseen.[1]
31. Myös kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi olla kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaista silloin, kun se mahdollistaa keskenään kilpailevien yritysten kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamisen. Kilpailijoille on kiellettyä luovuttaa luottamuksellista tietoa, kuten hintatietoja tai asiakassuhteita, toimintatavoitteita, tuotantomääriä tai sopimustilannetta koskevaa tietoa. Tällaisten tietojen antaminen tekee markkinaosapuolten toiminnan avoimeksi ja ennakoitavaksi sekä mahdollistaa kilpailijoiden toiminnan valvonnan. Lähtökohtaisesti vapaan kilpailun vallitessa jokaisen elinkeinonharjoittajan on itsenäisesti määrättävä aikomastaan toimintalinjasta ja niistä sopimusehdoista, joita se aikoo asiakkailleen tarjota.[2]
6.2 Ratkaisun perustelut
32. Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua kilpailunrajoituslain 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 (nyk. SEUT 101 tai 102) artiklassa tarkoitetulla tavalla, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi.
33. Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Virasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on jo luovuttu tai joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä.
34. Kilpailunrajoituslain 12 § antaa Kilpailuvirastolle myös mahdollisuuden voimavarojensa tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen. Asiaa on sittemmin täsmennetty kilpailulain 31 §:ssä, jonka hallituksen esityksen (HE 88/2010) yksityiskohtaisissa perusteluissa viraston tehtävät ja toimintavelvollisuus liitetään aiempaa selvemmin lain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen.[3] Lain säännöksiä sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten, kuluttajien edun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaaminen. Kilpailulainsäädännön tarkoitus ei esimerkiksi ole suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.
35. Arvioitaessa työryhmän laatimien suositusten vaikutuksia markkinoiden toimintaan on todettava, että vaikka suosituksista tiedotettiin maanlaajuisesti aluekokouksissa, niitä ei Kilpailuviraston saamien selvitysten mukaan ole merkittävässä määrin pantu täytäntöön eikä otettu käyttöön Golfliiton jäsenseuroissa tai niiden kanssa läheisessä yhteistyössä toimivissa golfyhtiöissä. Myöskään Golfliitto ei hyväksynyt suosituksia työryhmän esittämässä laajuudessa. Vieraspelaamisen ehdoissa ei Kilpailuviraston tietojen mukaan ole ollut havaittavissa yhdenmukaista muutoslinjaa, eikä Golfliitto ole lähtenyt rajoittamaan jakamiensa tasoituskorttien lukumäärää tai golfseurat jäsentensä määrää.
36. Arvioitaessa suositusten vaikutuksia kilpailun toimivuuteen kuluttajien edun kannalta voidaan todeta, että mikäli suositukset olisi pantu laajalti täytäntöön, golfin pelioikeuksien hinnat olisivat todennäköisesti nousseet, ja golfin pelimahdollisuuksien tarjonta olisi rajoittunut. Kilpailuviraston tietojen mukaan markkinoilla ei kuitenkaan edellä mainitusti ole ollut havaittavissa yhdenmukaista muutoslinjaa vieraspelaamista koskevissa ehdoissa tai pelioikeudesta perittävien green fee- ja pelikausimaksujen hinnoittelussa.
37. Suositukset eivät Kilpailuviraston tietojen mukaan ole myöskään johtaneet markkinoilta poissuljentaan, ja markkinoilla toimii golfseurojen ja golfyhtiöiden ohella pelioikeuksilla liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä. Suomessa toimii lukuisia golfseuroja ja golfyhtiöitä, jotka kilpailevat golfin harrastajista saadakseen heidät jäsenikseen, osakkaikseen tai vieraspelaajiksi kentilleen.
38. Mikäli työryhmän laatimat suositukset olisi pantu laajamittaisesti golfyhteisöissä täytäntöön, olisivat niiden vaikutukset golfin pelioikeuksien markkinoilla saattaneet olla merkittävästi kilpailua rajoittavia. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että tapauksessa kyseessä olevien suositusten vaikutus markkinoiden toiminnan, kuluttajien edun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden turvaamisen kannalta on ollut kilpailunrajoituslain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla rajallinen siten, että epäillyn kielletyn yhteistyön vaikutuksen kilpailun toimivuudelle voidaan katsoa jääneen vähäiseksi, ja kilpailun golfin pelioikeuksien markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan katsoa olevan toimivaa.
39. Asian ratkaisussa on otettu huomioon myös se, että golfyhtiöiden taloudellinen toiminta on luonteeltaan suppeaa. Lisäksi Golfliitto on itse pyrkinyt aktiivisesti minimoimaan mahdollisten haitallisten vaikutusten syntymistä tiedottamalla jäseniään kilpailulain vaatimuksista ja siitä, minkälaista kilpailijoiden välistä yhteistoimintaa voidaan pitää ongelmallisena.
40. Ottaen huomioon edellä esitetyn ja kilpailunrajoituslain 12 §:ssä Kilpailuvirastolle säädetyt tehtävät, toimintavelvollisuuden ja voimavarojen tarkoituksenmukaisen kohdentamisen viraston ei ole terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi perusteltua selvittää asiaa enempää.
41. Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
7 Sovelletut säännökset
42. Kilpailunrajoituslaki (480/1992, ml. muutossäädös 318/2004) 4 §, 12 §; kilpailulaki (948/2011) 31 §, 50 §.
8 Muutoksenhaku
43. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
9 Lisätiedot
44. Lisätietoja antavat apulaisjohtaja Valtteri Virtanen, puh. 029 505 3621 ja tutkija Pia-Maria Sillanpää, puh. 029 505 3613, sähköpostiosoitteet muodossa etunimi.sukunimi@kkv.fi.
[1] Ks. Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa, EUVL 8.12.2006, C 298/17.
[2] Ks. esim. Komission tiedonanto: Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, EUVL 14.1.2011, C 11/1, sekä komission päätös 92/157 UK Agricultural Tractor Registration Exchange, kohta 51, vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä C-7/95P John Deere, kohta 91.
[3] Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan kilpailulain 31 § vastaa pääosin aiemman kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momenttia.