Asianosaiset
Combitrans Oy
Asian vireilletulo
Combitrans Oy:n (jäljempänä Combitrans) kuljetuspalvelujen ostoon liittyvät ongelmat tulivat esille ensimmäistä kertaa 6.3.1996 järjestetyn Lappeenrannan kilpailupäivän yhteydessä. Erityisesti Combitransin hinnoittelun todettiin aiheuttavan ongelmia. Alihankkijoille maksettuja korvauksia pidettiin alhaisina, vuoden 1984/85 tasoisina. Lisäksi todettiin, että mikäli yrittäjä vaatii taksojen korottamista, ajojen antaminen alihankkijalle lopetetaan. Kritiikkiä sai myös Combitransin tapa yksipuolisesti ilmoittaa alihankkijoilleen oma hintansa, josta ei neuvotella. Hinnoittelupe-riaatteet todettiin oikeiksi, mutta yrittäjien mukaan kannattavuus perustuu laskelmassa epärealistisen suureen ajovolyymiin, joka ei ole yrittäjän toteutettavissa. Ongelmaksi on myöhemmin osoittautunut myös Combitransin ja alihankkijan väliseen liikennöintisopimukseen sisältyvä sopimusehto, joka saattaa rajoittaa alihankkijan elinkeinonharjoittamista. Sopimusehto sitoo alihankkijat tiukasti Combitransiin, minkä seurauksena muiden edellä mainittujen ongelmien vaikutus korostuu.
Combitrans Oy
Combitransin toiminta käynnistyi 1982 Itä-Suomen Rahtiasema nimisenä kuljetustoimintojen ohjauskeskuksena. Yhtiön toiminta-ajatuksena on tyydyttää asiakkaiden logistisia tarpeita tuottamalla taloudellisesti ja laadullisesti kilpailukykyisiä kuljetuspalveluja hallussaan olevia suuria materiaalivirtoja ja tehokasta kuljetusresurs-
sien ohjausta hyödyntäen. Kotimaan toimipisteet sijaitsevat Lappeenrannassa, Kouvolassa, ja Lahdessa. Helsingin aluekeskuksessa hoidetaan ulkomaanliikenteen markkinointi, liikenteen ohjaus, asiakaspalvelu ja talous.
Aiemmin UPM Oy:n (jäljempänä UPM) omistusosuus Combitransista oli 90 % ja Paroc Oy:n ( jäljempänä Paroc), joka on Partek Oy:n (jäljempänä Partek) kokonaan omistama tytäryhtiö, 10 %. Combitransin omistajia ovat 1.7.1997 alkaen Transpoint Oy (jäljempänä Transpoint) 51 %, UPM-Kymmene 39 % ja Paroc 10 %. Combi-
transin kansainvälinen liikenne, ulkomailla olevat tytäryhtiöt ja oikeudet nimiin Maa ja Meri Oy ja Eurocargo Oy siirtyivät Oy Kuljetusliike T. Niinivirta Ltd:lle. Vanha Combitrans lakkautettiin ja liiketoiminta siirrettiin toiselle saman nimiselle yhtiölle. Alihankkijoiden kanssa tehdyt kuljetussopimukset siirtyivät uudelle yhtiölle.
Combitrans ostaa kuljetuspalveluja alihankkijoina toimivilta kuorma-autoyrittäjiltä ja myy palvelut asiakkailleen. Combitrans on tehnyt alihankkijoidensa kanssa liikennöintisopimuksia (noin 200 yrittäjää). Sopimuksettomat alihankkijat ajavat Combitransin ajoja vain satunnaisesti. Vuonna 1996 Combitransin rekisterissä oli 906 alihankkijaa, joista käytettiin 722.
Vuonna 1995 Combitransin kokonaisliikevaihto oli noin 500 mmk. Combitransin kotimaan liikevaihto oli vuonna 1996 noin 260 mmk ja kuljetettava tavaramäärä noin 4,3 miljoonaa tonnia vuodessa. UPM:n ja Partekin kotimaan kuorma-autokuljetukset muodostivat tuolloin […] % Combitransin liikevaihdosta. Nykyään omistajayhtiöiden kokonaiskuljetukset ovat alle 50 % Combitransin liikevaihdosta.
Hankitut selvitykset
Kymen lääninhallitus pyysi Combitransin toimintaa koskevia tietoja Sopimusliikenteenharjoittajat ry:ltä (jäljempänä SLH) Lappeenrannan kilpailupäivän jälkeen. SLH toimitti 26.3.1996 päivätyn selvityksen Kymen lääninhallitukseen, joka toimitti selvityksen ja tapauksesta tekemänsä 19.4.1996 päivätyn muistion Kilpailuvirastolle. Kymen lääninhallituksessa järjestettiin 8.5.1996 keskustelutilaisuus Combitransin toiminnasta. Kilpailuvirastoon toimitettiin 14.5.1996 päivätty muistio kyseisestä tilaisuudesta. Kymen lääninhallitus pyysi Combitransilta selvitystä 20.1.1997 päivätyllä kirjeellään. Selvityksen lääninhallitus toimitti Kilpailuvirastolle 13.3.1997. Kilpailuvirasto pyysi Kymen lääninhallitusta hankkimaan lisäselvityksiä 22.5.1997 päivätyllä selvityspyynnöllään. Selvitykset toimitettiin virastolle 18.6.1997. Lisäksi 30.10.1997 järjestettiin SLH:n, Etelä-Suomen lääninhallituksen ja Kilpailuviraston välinen tapaaminen.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kuljetusmarkkinat
Kuljetusmarkkinat jakautuvat rautatie-, maantie-, vesi- ja ilmakuljetuksiin. Näillä osamarkkinoilla toimivat yritykset eivät ole samoja ja niiden tuottamien kuljetuspalvelujen ominaisuuksissa on sellaisia eroja, ettei tavarankuljetusmarkkinoita voida pitää yhtenä kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna hyödykemarkkinana.
Kuljetettavan tavaran perusteella tieliikenteen tavarankuljetukset voidaan jakaa massa-, kappaletavara- ja konttikuljetuksiin. Massa- ja kappaletavaran välinen jako on kuitenkin jossain määrin harkinnanvarainen. Ne poikkeavat toisistaan lähinnä kuljetettavan yksikön koon, painon ja käsiteltävyyden suhteen. Kappaletavaran yksikkökoko on pienempi ja paino alhaisempi kuin massatavaran. Massatavara on tavaraa, jota kuljetetaan suuria eriä yleensä ilman, että tavara erikseen olisi pakattu.
Rautatiekuljetus mahdollistaa suurten erien kuljettamisen kerralla ja se on kustannuksiltaan edullisempaa kuljetettua yksikköä kohti kokojunakuljetuksissa kuin maantiekuljetus. Rautatieliikenne kilpailee voimakkaimmin raskaan kuorma-auto-liikenteen kanssa.
Combitransin välittämät kuljetukset ovat lähinnä metsäteollisuuden, rakennustarviketeollisuuden, maatalouden ja kaupan kuljetuksia. Suurin osa näistä on massatavarakuljetuksia.
Pääosa Combitransin välittämistä kuljetuksista hoidetaan maanteitse. Combitransin kotimaan toimipisteet sijaitsevat Kouvolassa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Kouvolan aluekeskuksen kuljetuksista arvioitiin vuonna 1995 kuljetettavan […] % rautateitse. Rautateitse kuljetettava tavara oli paperia. Vastaavasti Lahden aluekeskuksen kuljetuksista […] % arvioitiin kuljetettavan rautateitse. Nämä tavarat olivat pääasiassa sahatavaraa, kuitulevyä, lastulevyä ja vaneria. Lappeenrannan aluekeskuksen kuljetuksista vastaava luku oli […] %. Rautateitse kuljetettava tavara oli sellua ja paperia. Nykyään Combitrans keskittyy maantiekuljetusten hoitamiseen.
SLH:n Risto Jaakkola totesi 30.10.1997 käydyissä keskusteluissa, että rautateitse tavaraa kuljetetaan lähinnä satamiin. Rautatiekuljetukset sopivat Jaakkolan mukaan hyvin Suomen satamiin saapuvissa laivoissa olevien massojen edelleen kuljettamiseen. Tällöin myös kuorma-auto on hyvä vaihtoehto. Rautatiekuljetusten käyttöä rajoittaa esimerkiksi se, että kuljetettavien erien pitäisi olla suuria ja tehtaat eivät voi valmistaa kerralla riittävän suuria määriä. Lisäksi rautatiekuljetukset edellyttävät usein kuorma-autokuljetuksen matkan molemmissa päissä.
Combitransin tehtävänä on kuljetuspalvelujen järjestäminen, ei kuljettaminen eikä kuljetuskaluston omistaminen. Kuljetuspalvelua tarvitsevan asiakkaan kannalta on kuitenkin yhdentekevää, onko kyse kuljetuspalvelun välittämisestä vai kuljetusyrittäjän oman kuljetuspalvelun myymisestä. Asiakkaan tavoitteena on vain saada ha-
luamansa tavara taloudellisesti ja turvallisesti kuljetetuksi määränpäähän. Toisaalta kuorma-autoyrittäjän tavoitteena on myydä kuljetuspalvelua.
Combitrans toimii valtakunnallisesti. Sillä on toimeksiantajia ja vastaavasti alihankkijoita ympäri Suomea. Jaakkola totesi 30.10.1997 käydyissä keskusteluissa, että alihankkijat ajavat lähes koko maassa. Ajoja yhdistellään niin, että alihankkija voi joutua pois toimipaikaltaan lähes viikoksi. Luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä annetun lain (342/91) 8 §:ssä todetaan, että liikennelupa oikeuttaa harjoittamaan liikennettä koko maassa lukuunottamatta Ahvenanmaata.
Combitransin toiminta on keskittynyt Kaakkois-Suomeen. Vaikka tavaraa kuljetetaan koko Suomen alueella, suurin osa tavarasta liikkuu Kaakkois-Suomen alueella joko niin että sekä lähtö- että määräasema tai ainakin toinen näistä ovat kyseisellä alueella.
Pääosa Combitransin kuljetuksista hoidetaan peruskalustolla. Tietyt kuljetukset sen sijaan edellyttävät erityiskalustoa. Ne alihankkijat, jotka ovat hankkineet erityiskalustoa, ajavat pääosin samojen toimeksiantajien ajoja.
Combitransin 26.2.1997 päivätyn selvityksen mukaan kuljetusmatkojen vaihteluväli on tehdasalueella tapahtuvasta sisäisestä siirrosta aina Suomen äärialueille tapahtuviin kuljetuksiin saakka. Metsäteollisuuden tuotteet ajetaan pääasiassa satamiin, joten määrällisesti suurin osa on 60 – 120 km mittaisia kuljetuksia. Myös yli 400 km mittaiset satamakuljetusmatkat ovat mahdollisia. Muiden tuotteiden kuljetusetäisyys vaihtelee sattumanvaraisesti asiakkaan maantieteellisen sijainnin perusteella.
Vuonna 1995 kuorma-autoilla kuljetettiin massatavaraa lähes 200 miljoonaa tonnia ja kaikkien kuorma-autokuljetusten yhteismäärä maanteillä oli 400 miljoonaa tonnia. Combitransin osuus tästä on niin pieni (4,4 miljoonaa tonnia), että alihankkijoilla on useita muita mahdollisuuksia tarjota palvelujaan ja toisaalta Combitransin asiakkailla on useita muita vaihtoehtoja kuljetuksiensa suorittajiksi. Esimerkkinä tästä on muun muassa se, että Combitransin omistajien UPM:n ja Parocin kuljetuksia hoitavat pääosin muut kuin Combitransin alihankkijat. UPM:n kaikki rahdit ovat yhteensä noin […] mrd mk, josta Combitransin osuus ilman VR:n kuljetuksia on noin […] % ja vastaavasti Partekin yhteensä noin […] mmk:n kokonaisrahdeista Combitransin osuus on noin […] %. Omistajat käyttävät 26.2.1997 saadun selvityksen mukaan Combitransin palveluja vain, mikäli ne ovat hinnaltaan ja laadultaan kilpailukykyisiä. Omistajat hankkivat Combitransin ulkopuoliset kuljetukset vapailta markkinoilta.
Combitransin 26.2.1997 antamassa selvityksessä todetaan, että Combitrans ei kilpaile kuljetusliikkeiden kanssa, vaan sen kilpailijoita ovat huolintaliikeet sekä Kaukokiito ja Kiitolinja -tyyppiset yritykset. Näiden joukossa Combitrans on arvionsa mukaan keskisuuri.
Kilpailuneuvosto on katsonut 28.2.1997 VR Osakeyhtiötä koskevassa asiassa antamassaan päätöksessä, että relevanttien markkinoiden määrittely edellyttää empiiristä näyttöä vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen keskinäisestä vaihdettavuudesta. Luotettavuuden lisäämiseksi kuljetustyyppiin perustuvaa tarkastelua on täydennettävä reitti- tai aluekohtaisella tarkastelulla. Kysymyksenasettelua tulee tarkentaa tapauksen mukaan reittiä tai aluetta sekä kuljetettavia tavaroita tai kuljetusmuotoa koskevilla ra-
jauksilla. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon reitin ominaisuudet, kuljetettavan tuotteen määrä ja laatu, tavaran lähettäjän ja vastaanottajan vaihtoehtoiset kuljetusmahdollisuudet, eri kuljetusmuotojen väliset kustannuserot, mahdollinen selvitys hintajoustoista eri kuljetusvaihtoehtojen välillä sekä muut ratkaistavana olevassa tapauksessa relevantit seikat. Nyt esillä olevassa tapauksessa Kilpailuvirastolle ei ole esitetty väitettä siitä, että Combitransilla olisi määräävä markkina-asema jonkin tietyn tavaran kuljetuksissa tai jollakin tietyllä reitillä.
Combitransin menettelyyn sovellettavat kilpailunrajoituslain säännökset
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla olevat elinkeinonharjoittajat saattavat sopia yhteistyöstä hankintojensa järjestämisessä. Tämä toteutetaan perustamalla yhteinen osto-organisaatio tai muutoin ostamalla hyödykkeitä yhdessä. Ostoyhteistyötä voidaan arvioida kilpailunrajoituslain 9 §:n väärinkäyttöperiaatteen mukaisesti. Ostoyhteistyö voi kuulua myös kilpailunrajoituslain 6 §:n kiellon alaisuuteen, jos siihen sisältyy hintayhteistyötä tai jos siinä sovitaan tavarantoimitusten ja -toimittajien eli hankintalähteiden jakamisesta.
Kilpailunrajoituslain (480/92) 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla:
1) vaikuttaa hinnanmuodostukseen;
2) vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä;
3) estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista; tai
4) on yhteensopimaton velvoittavan kansainvälisen sopimuksen kanssa.
Säännöksessä käytetyn ilmauksen ”terveen ja toimivan kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla” osalta hallituksen esityksessä (HE 162/91 vp) todetaan, että ilmaus osoittaa perusteet, joiden valossa kilpailunrajoituksen hyväksyttävyys yleisen edun kannalta on tutkittava. Perusteet ovat joustavia ja niiden tulkinnassa on otettava huomioon toimialan erityisolosuhteet ja kulloinkin vallitsevat kilpailupoliittiset tavoitteet. Kilpailun rajoittuminen ei itsessään ole vahingollista, mikäli kilpailua voidaan kuitenkin pitää toimivana ja kyse ei ole taloudellisesti tai markkinatalouden eettisten pelisääntöjen valossa epäterveestä menettelystä.
Hallituksen esityksessä (HE 148/87 vp) todetaan, että kohdan 2 mukaisen poten-
tiaalisen tehokkuuden vähentymisen ottaminen perusteeksi kilpailunrajoituksen vahingollisuuden arvioinnissa perustuu siihen, ettei voida pitää tarkoituksenmukaisena, että yhteiskunnan tulisi odottaa tehokkuuden tosiasiallista vähentymistä ennen kuin se reagoi kilpailunrajoitukseen. Jo aiemmassa hallituksen esityksessä (HE 100/84 vp) todetaan, että vaikka tehokkaan toiminnan estyminen useimmissa tapauksissa vaikuttaa myös hinnanmuodostukseen, näitä vahingollisuuden edellytyksiä on kuitenkin syytä käsitellä erillisinä. Tällöin tehokkuusnäkökohdan välitön merkitys lain soveltamiselle käy selvemmin ilmi.
Hallituksen esityksessä (HE 100/84 vp) todetaan 3 kohdan osalta, että tehokas kilpailu edellyttää yrittäjien voivan kilpailla yhtäläisin ehdoin kyetäkseen valvomaan etujansa taloudellisen tehokkuuden osalta. Näin kilpailun estämis- ja vaikeuttamisnäkökohta saa merkitystä yhtä lailla kuluttajien kuin välittömästi kärsimään joutuvien yrittäjienkin kannalta. Jos kilpailunrajoitukset ehkäisevät jo toiminnassa olevien yritysten kehittymistä, tämä jäykistää pitkällä aikavälillä elinkeinoelämän rakennetta ja vaikeuttaa uusien tehokkaiden yritysten syntymistä, mikä puolestaan voi ajan mittaan johtaa elinkeinoelämän kangistumiseen.
Ostoyhteistyö
Ostoyhteistyöjärjestelyillä pyritään ensisijaisesti ostohintojen alentamiseen. Yhteistoiminta mahdollistaa suuremmat ostovolyymit ja siten paremman neuvotteluaseman mukanaan tuomat paljousalennukset. Näin ostoyhteistyöhön osallistuvat voivat saavuttaa tehokkuusetuja. Mikäli yhteistyöjärjestelyissä mukana olevilla yrityksillä on suuri markkinaosuus ja osakkaille on asetettu velvollisuus pidättäytyä omista suorista ostoista, saattaa seurauksena olla myös toimittajan keinotekoinen neuvotteluvoiman heikkeneminen ja kilpailutilanteen vinoutuminen.
Ostoyhteistyön vaikutuksia tehokkuuteen arvioidaan sen vaikutuksilla ostajien ja myyjien väliseen suhteeseen, myyjien kilpailutilanteeseen, ostajien väliseen kilpailuun sekä ostajien asiakkaiden asemaan. Ostoyhteistyön tehokkuusetujen arvioinnissa otetaan myös huomioon, että ostoyhteistyö voi olla keino yhteistoiminnan toteuttamiseksi lopputuotemarkkinoilla. Kilpailevien yritysten välinen ostoyhteistyö saattaa mahdollistaa alan kilpailun rajoittamisen esimerkiksi siten, että yritykset jakavat hyödykemarkkinat keskenään joko alueellisesti tai asiakaskohtaisesti. Kilpailu voi rajoittua myös tuotantoa rajoittamalla tai hintoja nostamalla.
Ostoyhteistyöstä antamissaan poikkeusluvissa Kilpailuvirasto on pääsääntöisesti edellyttänyt, että ostoyhteistyöhön liittyneillä yrityksillä säilyy mahdollisuus ostaa palvelu tai tuote suoraan sen tuottajalta. Tällä perusteella voidaan kääntäen todeta, että myös tuottajalla (tässä tapauksessa liikenteenharjoittajalla) tulee olla mahdollisuus tarjota tuotteitaan ohi yhteistyöelimen myös yhteistyöhön osallisille yrityksille. Yhteisyrityksellä on luonnollisesti oikeus vaatia, että alihankkija hoitaa ensisijaisesti sopimuksen mukaiset velvollisuutensa.
Combitransin menettelytapojen arviointi
Combitrans on tehnyt alihankkijoidensa kanssa liikennöintisopimuksia, joissa sovitaan osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä muista ehdoista, jotka koskevat alihankkijoiden suorittamia kuljetuksia. Liikennöintisopimuksen irtisanomisaika on kolme kuukautta. Combitrans solmii asiakkaidensa kanssa erilliset kuljetussopimukset. Myös alihankkijan ja Combitransin välisen liikennöintisopimuksen 2.5 kohdassa todetaan, että rahdinkuljettajan saama maksu määräytyy asiakassopimuksen pohjalta. Combitransin 26.2.1997 päivätyn selvityksen mukaan jokaisella omistajayhtiön yksiköllä on oikeus ostaa kuljetuspalvelut itsenäisesti liiketaloudelliset näkökohdat huomioon ottaen, välittämättä emoyhtiöiden omistusosuudesta Combitransissa.
Combitransin omistajat (UPM ja Paroc) ovat suuria kuljetuspalvelujen ostajia ja ne ovat katsoneet 26.2.1997 päivätyn selvityksensä mukaan järkeväksi hoitaa osan kuljetuksistaan Combitransin kautta. Combitransia voidaankin pitää omistajiensa ostoyhteistyönä ja siten siihen voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 9 §:ää. Edellä esitetyn ja saatujen tietojen perusteella voidaan todeta, ettei ostoyhteistyöhön sisälly kilpailunrajoistuslain 6 §:n vastaista hintayhteistyötä.
Combitransin ja alihankkijan välisen liikennöintisopimuksen kohdassa 2.7 todetaan:
”Tämän sopimukseen kuuluvan kaluston osalta markkinointi ja tarjoukset tehdään Combitransin toimesta. Rahdinkuljettaja ei muutoinkaan tee kilpailevia tarjouksia kuljetuksista, jotka ovat Combitransin toimeksiannoissa.”
Kilpailuvirasto katsoo, että Combitransin liikennöintisopimuksessa oleva sopimusehto on kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettu vahingollinen kilpailunrajoitus.
Kalustoa, jota käytetään Combitransin kuljetuksiin, ei saa sopimusehdon mukaan käyttää muihin kuin Combitransin välittämiin kuljetuksiin. Toisaalta alihankkija ei myöskään saa tehdä sopimusta Combitransin asiakkaiden kanssa silläkään kalustolla, jota alihankkija ei käytä Combitransin välittämiin kuljetuksiin.
Kymen lääninhallituksen Kilpailuvirastolle toimittamassa 16.6.1997 päivätyssä muistiossa mainitaan Combitransin kehityspäällikkö Tirrosen todenneen Kymen lääninhallitukselle, että sopimusautoilijat eivät tee sovitulla kalustolla sopimuksia ohi Combitransin. Useilla sopimusajajilla on muutakin kalustoa ja sellaiset ajavat sekä Combitransin ajoja että muita ajoja. Tirrosen mukaan sopimuskohdan tarkoituksena on suojella kuljetusyrittäjien etuja, etteivät jotkut muutaman kuorman ajon jälkeen ryhtyisi tarjoamaan 10 – 20 % halvemmalla samoja ajoja ohi Combitransin.
Edellä mainitulla liikennöintisopimuksen 2.7 kohdan ehdolla on kilpailunrajoituslain (480/92) 9 §:n mukainen kuljetustoiminnan tehokkuutta alentava vaikutus. Rajoitukset aiheuttavat sen, että autoilija ei voi oman harkintansa mukaisesti saada maksimaalista hyötyä kalustoon sijoittamilleen investoinneille, sillä Combitransin ajoissa käytettävää kalustoa ei saa sopimusehdon mukaan tarjota muihin kuljetuksiin, vaikka alihankkijalla olisi siihen kapasiteettia ja intressiä. Alihankkijat eivät voi halutessaan hankkia asiakkaita muuta kuin sellaiselle kalustolle, jota ei käytetä Combi-
transin kuljetuksiin. Sopimusehto estää myös alihankkijoiden kilpailemisen Combitransin kanssa. Kilpailuvirasto katsoo, että Combitransilla on oikeus vaatia alihankkijaa hoitamaan tehtyjen sopimusten mukaiset ajot, mutta sillä ei ole oikeutta vaatia alihankkijaa pidättäytymään tekemästä tarjousta sellaisista Combitransin
asiakkaiden ajoista, jotka eivät kuulu alihankkijan ja Combitransin välisten sopimusten piiriin. Samalla kun ehto vähentää kilpailua kuljetusalalla, se myös estää ja vaikeuttaa alihankkijoiden elinkeinotoimintaa kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaisesti.
Sallimalla alihankkijoille kuljetuspalvelujen tarjoaminen suoraan kuljetusten ostajalle ohi Combitransin, varmistetaan se, että kilpailuasetelma kuljetusalalla säilyy ja että asiakas saa markkinoilta haluamansa palvelun edullisimmin. Kilpailuasetelma alihankkijoiden ja Combitransin välillä varmistaa myös jatkuvasti Combitransin tehokkuutta.
Vaikka Combitransin ostamien kuljetusten määrä on suhteellisen vähäinen verrattuna vuosittain koko maassa maantiellä ajettaviin kuljetuksiin (vuonna 1995 1,1%), kyse ei ole vähämerkityksellisestä asiasta. Combitransin kuljetukset ovat keskittyneet, kuten edellä todettiin, Kaakkois-Suomen alueelle ja siten liikennöintisopimuksen sopimusehdolla on kyseisellä alueella liikenteenharjoittajien elinkeinotoimintaa rajoittava vaikutus. Combitransin arvio Kaakkois-Suomen vuoden 1995 kuljetuksiksi oli noin 6,5% koko maan suoritteesta eli noin 26 miljoonaa tonnia. Tästä määrästä Combitransin oma osuus oli noin 10 %.
Combitransin kanssa käydyt kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaiset neuvottelut
Edellä selostetun arviointinsa perusteella Kilpailuvirasto lähetti Combitransille 3.6.1998 päivätyn muistion, jossa todettiin, että Combitransin ja alihankkijan välisessä liikennöintisopimuksessa oleva sopimusehto 2.7 on kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettu vahingollinen kilpailunrajoitus. Samalla Combitransin edustajat kutsuttiin neuvotteluun Kilpailuvirastoon.
Kilpailuvirastossa 11.6.1998 käydyissä neuvotteluissa Combitrans lupasi poistaa sopimuksista kyseisen sopimusehdon. Ehdon poistamista ei pidetty ongelmana, sillä Combitransin tarkoitus on työllistää liikennöintisopimuksen tehneet alihankkijansa 24 tuntia vuorokaudessa. Kun Combitransin kuljetukset työllistävät alihankkijan täysin, ei muuta käyttöä kalustolle todennäköisesti tarvita, mutta jos tarvetta lisäajoihin ilmenee, sille ei ole mitään estettä.
Combitransin mukaan sopimusehtomuutokset toteutetaan vuoden kuluessa sitä mukaa, kun liikennöintisopimukset muutoinkin uusitaan ympäristösitoumusten lisäämisen takia.
Vahingollisen kilpailunrajoituksen näin poistuttua Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 9 § .
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 § 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Jos Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.