Asianosaiset
Imatran Seudun Sähkö Oy
Leppäkosken Sähkö Oy
Nurmijärven Sähkö Oy
Oulunseudun Sähkö
Rauman Energia Oy
Vakka-Suomen Voima Oy
Valkeakosken Energia Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
Kainuun Sähkö Oyj
Asian vireilletulo
Kainuun Sähkö Oyj on lähettänyt Kilpailuvirastolle 4.4.2000 päivätyn kirjeen. Kirjeessään Kainuun Sähkö Oyj on pyytänyt virastoa selvittämään seitsemän energiayrityksen (Imatran Seudun Sähkö Oy, Leppäkosken Sähkö Oy, Nurmijärven Sähkö Oy, osuuskunta Oulunseudun Sähkö, Rauman Energia Oy, Vakka-Suomen Voima Oy ja Valkeakosken Energia Oy) sähkön vähittäismyynnissä asiakkaille myöntämien kanta-asiakasalennusten ja -etujen kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä.
Selvitystoimenpiteet
Kilpailuvirasto pyysi 19.4.2000 em. energiayrityksiltä selvitystä niiden sähkön vähittäismyynnissä soveltamista kanta-asiakasjärjestelmistä. Kyseisten yritysten selvitykset saapuivat 10.–15.5.2000.
Kilpailuvirasto pyysi 29.8.2000 Kainuun Sähkö Oyj:ltä vastinetta em. energiayritysten virastolle toimittamista selvityksistä. Kainuun Sähkö Oyj:n vastine saapui 13.9.2000.
Kilpailuvirasto pyysi 20.11.2000 ko. asiassa lausuntoa Energiamarkkinavirastolta ja kuluttajavirastolta/kuluttaja-asiamieheltä. Energiamarkkinaviraston lausunto saapui 21.12.2000 ja kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen lausunto 8.12.2000.
Sähkömarkkinalain sähkön myyntiä ja sopimuksia koskevat säännökset
Sähkömarkkinalain (386/1995) 21 §:n 1 momentin mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan jakeluverkonhaltijan vastuualueella olevan sähkön vähittäismyyjän on toimitettava sähköä kohtuulliseen hintaan asiakkaan sitä pyytäessä, jos asiakkaalla ei ole muita taloudellisesti kilpailukykyisiä sähkönhankintamahdollisuuksia sähköverkon kautta (toimitusvelvollisuus).
Sähkömarkkinalain 22 §:n 1 momentin mukaan vähittäismyyjällä tulee olla julkiset vähittäismyyntiehdot ja -hinnat sekä niiden määräytymisperusteet kuluttajille ja toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkaille. Niissä ei saa olla kohtuuttomia tai sähkökaupan kilpailua rajoittavia ehtoja tai rajoituksia.
Energiamarkkinaviraston[1] mukaan sähkömarkkinalain 21–22 §:n tarkoittaman toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan sähkön vähittäismyyntituotteen tunnusmerkit ovat seuraavat[2]: 1) tuotteen hinnat ovat julkisia ja eri maksujen voimassaolevat yksikköhinnat on esitetty myyjän julkisessa painetussa hinnastossa; 2) myyjän kaikkien samalla tuotteella olevien asiakkaiden laskutus perustuu samoihin yksikköhintoihin. Jos yksikköhinnat muuttuvat, ne muuttuvat samanaikaisesti kaikilla kyseisellä tuotteella olevilla asiakkailla; 3) hinnastossa olevat toimitusvelvollisuustuotteet ovat pääsääntöisesti vapaavalintaisia kaikille kyseisellä alueella oleville asiakkaille sekä 4) tuotteeseen tehdään pääsääntöisesti vain toistaiseksi voimassaolevia sähkönmyyntisopimuksia. Jotta tuote luokiteltaisiin toimitusvelvollisuusmyynniksi, tulee kaikkien edellä esitettyjen tunnusmerkkien täyttyä. Näin ollen esimerkiksi joidenkin myyjien julkisessa hinnastossa mainitut määräaikaisen (vähintään yhden tai kahden vuoden) sopimuksen edellyttämät halvemmat tuotteet luokitellaan kilpailluksi myynniksi. Kilpailun piiriin kuuluvaa tuotetta koskeva sopimus edellyttää myös, että mittausvaatimukset täytetään niiden asiakkaiden osalta, joilta tuntimittausta edelleen vaaditaan. Sähkömarkkinakeskus on tiedotteessaan 25.5.1999 lisäksi mm. katsonut, että toimitusvelvollisuusasiakkaiden aina solmiessa kilpailun piirissä olevan määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen toimitusvelvollisen myyjän kanssa em. asiakkaita on selkeästi informoitava siitä, että he näin luopuvat oikeudestaan irtisanoa sopimus ennen kuin sopimuksen voimassaoloaika päättyy.
Sähkömarkkinalakia on muutettu 1.9.1999 voimaan tulleella lailla (466/1999). Lain muutoksella sähkömarkkinalakiin on lisätty pakottavat kuluttajansuojaa koskevat säännökset sekä annettu sähkömarkkinoiden sopimussuhteita koskevia säännöksiä, jotka ovat osittain pakottavia ja osittain tahdonvaltaisia. Em. lain muutosta sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin liittymis-, sähköverkko- ja sähkönmyyntisopimuksiin. Kyseisessä sähkömarkkinalain muutoksen (466/1999) 25 f §:n 1 momentissa todetaan sopimuksen voimassaolosta ja päättymisestä, että sähkönmyyntisopimus voidaan tehdä olemaan voimassa toistaiseksi tai määräajan, ja lain 2 momentissa, että jos sähkönkäyttäjä on kuluttaja, hän saa kuitenkin irtisanoa myös määräaikaisen sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Tämä ei kuitenkaan koske sähkönmyyntisopimusta, joka on toimitusvelvollisuuden ulkopuolella.
Kauppa- ja teollisuusministeriön 1.9.1998 voimaan tulleen päätöksen (613/98), jolla on muutettu KTM:n sähkön liittymis- ja sähkönmyyntiehdoista annettua päätöstä (781/1995), 58.1 kohdan mukaan sähkön käyttäjällä on oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sähkönmyyntisopimus kahden viikon irtisanomisajalla. Kyseisen päätöksen mukaan määräaikainen sähkönmyyntisopimus päättyy määräajan umpeuduttua. Jos määräaikainen sähkönmyyntisopimus on tehty kahta vuotta pitemmäksi ajaksi, kuluttaja saa kahden vuoden kuluttua irtisanoa sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen. Toimitusvelvollisuuden piirissä oleva kuluttaja saa irtisanoa myös määräaikaisen sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Päätöstä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtyihin sopimuksiin. KTM:n päätös liittymisehdoista ja sähkönmyyntiehdoista (781/1995) jää edelleen voimaan siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa lain säännösten kanssa, kuitenkin enintään kahden vuoden ajaksi em. sähkömarkkinalain muutoksen voimaantulosta.
Energiayritysten selvitykset
Kilpailuvirasto pyysi 19.4.2000 Imatran Seudun Sähkö Oy:ltä, Leppäkosken Sähkö Oy:ltä, Nurmijärven Sähkö Oy:ltä, osuuskunta Oulunseudun Sähköltä, Rauman Energia Oy:ltä, Vakka-Suomen Voima Oy:ltä ja Valkeakosken Energia Oy:ltä selvitystä niiden sähkön vähittäismyynnissä käyttämistä kanta-asiakasjärjestelmistä.
Em. yritysten virastolle toimittamien selvitysten mukaan niillä ei ole sähkön vähittäismyynnissä enää määräävää markkina-asemaa sähkön pienasiakkaiden tullessa kilpailun piiriin 1.9. ja 1.11.1998. Relevantit maantieteelliset markkinat sähkön vähittäismyynnissä ovat koko Suomen alue ja ennen pitkää koko Pohjoismaiden markkinat. Kaikkien em. yritysten markkinaosuudet sähkön vähittäismyynnissä koko Suomessa ovat hyvin pieniä. Kyseisten yritysten selvitysten mukaan niillä on kuitenkin edelleen merkittävä markkinaosuus niiden jakeluverkkoluvan mukaisilla alueilla ja suhteellisen vähän asiakkaita em. alueiden ulkopuolella.
Ko. yritysten selvitysten mukaan kanta-asiakasjärjestelmien käyttöönoton perusteena on ollut vapaaseen sähkökilpailuun vastaaminen ja kyseisillä järjestelmillä pyritään vallitsevien asiakkuuksien säilyttämiseen. Myös muut sähkönmyyjät ovat ottaneet käyttöön vastaavankaltaisia alennusjärjestelmiä sekä toteuttaneet pienasiakasmarkkinoiden 1998 tapahtuneen avaamisen jälkeen laajoja ja osin alueellisesti kohdennettuja markkinointikampanjoita. Lisäksi kaupparyhmittymät ja eräät energiayritykset ovat tehneet yhteistyösopimuksia, joissa asiakas saa bonusta ostoistaan yhteistyökumppanilta. On myös otettava huomioon, että useat em. yrityksistä on samanaikaisesti sidottu pitkäaikaisiin sähkön tukkuhankintasopimuksiin.
Em. yritysten mukaan sähkömarkkinalain ja alalla voimassaolevien sopimusehtojen pääsääntö on, että sähkön käyttäjä voi irtisanoa sähkönmyyntisopimuksensa tai sähköntoimitussopimuksensa 14 päivän irtisanomisajalla. Siten kaikki asiakkaat, jotka eivät erikseen ole sitoutuneet määräaikaiseen sopimussuhteeseen, voivat irtisanoa sopimuksensa tänään ja ostaa sähkönsä jo kahden viikon kuluttua keneltä tahansa sähkönmyyjältä.
Imatran Seudun Sähkö Oy:n 11.5.2000 antaman selvityksen mukaan sen kanta-asiakasjärjestelmä otettiin käyttöön 1.6.1999 alkaen. Kanta-asiakasetujen saamiseksi asiakkaan on tehtävä kirjallinen kanta-asiakassopimus yhtiön kanssa. Kanta-asiakassopimuksen voivat tehdä kaikki Imatran Seudun Sähkö Oy:n asiakkaat lukuun ottamatta määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen tehneitä asiakkaita, joiden kanssa kanta-asiakassopimus on mahdollista tehdä määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Yhtiön mukaan pitkät asiakassopimukset helpottavat yhtiön sähkönhankinnan suunnittelua ja sähkönhankinnan oikea-aikaista toteuttamista sekä edesauttavat säästöjen saavuttamista sähkönhankintakustannuksissa. Imatran Seudun Sähkö Oy:n 1.6.1999 käyttöönottamassa kanta-asiakasjärjestelmässä alennus oli 5 % kulloinkin voimassaolevasta hinnaston mukaisesta sähkönmyyntihinnasta. Yhtiön 1.1.2000 alkaen käyttöönottamassa kanta-asiakasjärjestelmässä vastaava alennus on puolestaan 6 %. Imatran Seudun Sähkö Oy:n kanta-asiakastuotteiden irtisanomisaika on 14 päivää. Yhtiön mukaan sillä on hyvin vähän asiakkaita vakiintuneen toimialueen ulkopuolella. Yhtiön menettämien asiakkaiden määrä pienkuluttajien kilpailun avautumisen jälkeen vastaa suurin piirtein valtakunnallista keskiarvoa.
Leppäkosken Sähkö Oy:n 12.5.2000 antaman selvityksen mukaan yhtiö on myöntänyt toimitushinnaston mukaisilla hinnoilla ostaville asiakkaille ostohyvitystä 1.11.1998 alkaen eli pienkäyttäjien sähkön myynnin kilpailun jo alettua. Ostohyvityksen saavat kaikki yhtiön toimitusmyyntihinnaston piirissä olevat asiakkaat ilman erillistä sitoumusta. Yhtiön mukaan ostohyvityksen saamisen ehdoksi alun perin ajateltu edellytys vuoden kestäneestä asiakassuhteesta on poistettu. Ostohyvityksen myöntämisellä yhtiö pyrkii pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin. Yhtiön mukaan kanta-asiakasjärjestelmä mahdollistaa edut niille, jotka eivät kilpailuta sähköään.
Leppäkosken Sähkö Oy:n myöntämän ostohyvityksen määrä on ensimmäisenä vuotena 3 %, toisena 4 % sekä kolmantena ja sitä seuraavina vuosina 5 %. Ostohyvityksen lisäksi yhtiö antaa kanta-asiakkaille myös muita etuja. Näitä ovat mm. maksatapa-alennus eli asiakkaan maksaessa vuoden sähkölaskut kertasuorituksena etukäteen myönnetään asiakkaalle 3 %:n alennus vuoden laskun loppusummasta. Kasvavan ostohyvityksen kautta yhtiö palauttaa asiakassuhteen pysyvyydestä tulevat kustannussäästöt asiakkaille. Asiakkaan vaihtamisesta aiheutuu mitä erilaisempia kustannuksia ja tiheään vaihtava asiakas aiheuttaa selvästi enemmän kustannuksia kuin pitkäaikainen asiakas.
Leppäkosken Sähkö Oy:n selvityksen mukaan se on alentanut toimitusmyyntihintaa kilpailun vapautumisen jälkeen ja sen asiakkaat voivat seurata yhtiön toimitusmyyntihinnan kehitystä sekä tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Yhtiö ilmoitti asiakkaille ostohyvityksen käyttöönottamisesta henkilökohtaisesti asiakastiedotteella elokuussa 1998. Jos asiakas ei käyttänyt 14 vrk:n irtisanomisaikaansa, yhtiö katsoi, että asiakas hyväksyi käyttöönotetun järjestelmän. Yhtiön mukaan ostohyvitys ei heikentänyt asiakkaan oikeudellista asemaa.
Markkinoiden muuttuessa ja kilpailijoiden tehdessä merkittävästi edullisempia määräaikaisia tarjouksia yhtiö joutui ottamaan käyttöön myös määräaikaiset sopimukset, joiden perusteella asiakas saa sähkönsä kulloisellakin tarjoushinnalla. Kyseinen tarjoushinta ei ole sidottu toimitusmyyntihinnastoon ja käytännössä tarjoushinta on noin 100–500 mk toimitushintaa edullisempi. Tälläkin hintatasolla yhtiö on ollut vielä varsin usein kilpailijoita kalliimpi. Yhtiön mukaan määräaikaisen sopimuksen tehneille ei myönnetä ostohyvitystä, koska tällöin ei synny toimitushinnan mukaisia kustannussäästöjä.
Nurmijärven Sähkö Oy:n 15.5.2000 antaman selvityksen mukaan yhtiön nykyinen kanta-asiakasjärjestelmä tuli voimaan 1.1.1999 ja kyseiseen järjestelmään pääsy on mahdollista kaikille yhtiön asiakkaille. Kanta-asiakasetujen edellytyksenä on voimassaoleva sähkönmyyntisopimus ja kanta-asiakassopimus. Kanta-asiakashinnasto ja sopimuslomake on toimitettu postitse yhtiön kaikille asiakkaille. Kanta-asiakasjärjestelmä on tarkoitettu lähinnä toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkaille. Kilpailun piirissä olevilla asiakkaille myydään sähköä yleensä kanta-asiakashintaa edullisemmin.
Nurmijärven Sähkö Oy:n kanta-asiakkaat saavat energian myyntihinnasta 1,5–2 p/kWh:n suuruisia alennuksia. Lisäksi kanta-asiakkaat saavat perusmaksusta kuukausikohtaisia alennuksia. Yhtiön kanta-asiakasetuja vuodelle 2000 ovat mm. kiinteä sähkön hinta koko vuodelle (veroja lukuun ottamatta), mökkisähkö ilman perusmaksua muiden sähköyhtiöiden alueella sekä alennus lämmitysöljystä 8 p/litra.
Yhtiön kanta-asiakassopimus on voimassa yhden vuoden ja se jatkuu sen jälkeen 12 kk kerrallaan ellei sopimusta irtisanota 1 kk ennen sopimuksen päättymistä. Kanta-asiakassopimus on tehty yleensä vuodeksi kerrallaan, mutta asiakkaan halutessa myös pidemmäksi ajaksi, kuitenkin korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Kanta-asiakassopimukset tehdään aina kirjallisesti. Kanta-asiakassopimuksesta voi irtaantua kesken sopimuskauden asiakkaan muuttaessa muualle.
Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkön 10.5.2000 antaman selvityksen mukaan sen sähkönmyyntiliiketoiminta on 1.1.2000 alkaen siirtynyt Suomen Energiakauppa Oy-nimiselle uudelle yhtiölle, joka on vastannut em. ajankohdasta lähtien kaikista asiakkuuksiin liittyvistä sopimuksista ja velvoitteista. Oulun Seudun Sähkö otti käyttöön kanta-asiakastuotteet 1.10.1998 eli kuukausi sen jälkeen, kun sähkön pienkäyttäjät tulivat kilpailun piiriin. Oulun Seudun Sähkön kanta-asiakkuus koskee vain vapaavalintaisia ja julkisia yleissähkö- ja vuodenaikasähkötuotteita. Kanta-asiakas saa em. kanta-asiakastuotteissa bonusalennuksen energiamaksuun edellyttäen, että asiakassuhde on kestänyt yhden vuoden. Bonusalennus on 3 % energiamaksun arvonlisäverollisesta myyntiosasta. Em. kanta-asiakkuustuotteiden perus- ja energiamaksuissa on eroja normaaleihin yleissähkö- ja vuodenaikasähkösähkötuotteisiin verrattuna.
Oulun Seudun Sähkön selvityksen mukaan nykyiset ja uudet asiakkaat voivat itse vapaasti valita kanta-asiakastuotteen heidän sähkönkäytöstään riippumatta. Asiakasta ei siirretä automaattisesti kanta-asiakastuotteen piiriin vaan asiakkaan on itse ilmaistava halukkuutensa. Kanta-asiakkuus ei myöskään rajoita millään tavoin asiakkaan mahdollisuutta kilpailuttaa sähkön ostoaan. Asiakkaalla on oikeus irtisanoa sopimus 14 vuorokauden irtisanomisajalla kesken vuoden, vaihtaa tuote toiseen tai vaihtaa myyjää.
Rauman Energia Oy:n 12.5.2000 antaman selvityksen mukaan sen kanta-asiakkuusohjelma otettiin käyttöön 1.9.1998. Kanta-asiakkuusohjelmaan liittyminen on mahdollista kaikille yhtiön jakeluverkkoluvan mukaisella vastuualueella oleville pienasiakkaille. Rauman Energia Oy:n mukaan asiakkaan pitää kuitenkin itse olla aktiivinen kanta-asiakkuusohjelmaan liittymisen suhteen. Yhtiön kanta-asiakkuusohjelman perustana on asiakkaan allekirjoittama määräaikainen sähkönmyyntisopimus ja sähkön myyntihinnasta annettava markkamääräinen vuosialennus. Alennuksen suuruus on riippuvainen mittauksen sulakkeiden koosta ja valitusta tuotteesta ja se maksetaan yhdellä kertaa sopimusjakson alussa. Kanta-asiakkuusohjelman sopimusjakson pituus on aina kaksitoista kuukautta kerrallaan. Yhtiön mukaan kanta-asiakasohjelman käyttöönoton perusteena ovat myös kustannussäästöt. Asiakkaan vaihtaessa sähkön myyjää syntyy aina kustannuksia erilaisista toimenpiteistä myös sähkön myyntitoiminnalle. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi irtisanomisen hyväksyminen, asiakassuhteen päättäminen ja loppulaskun laatiminen.
Rauman Energia Oy:n mukaan sen kanta-asiakasohjelmassa mukana oleva asiakas katsotaan poistuneeksi toimitusvelvollisuuden piiristä. Kanta-asiakasohjelman piirissä oleva asiakas saa kerran sopimuskaudessa alennuksen eikä vastaavaa alennusta myönnetä toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkaille. Joissakin tapauksissa toimitusvelvollisuuden piirissä olevilla asiakkaille on tehty myös kanta-asiakashintaa edullisempia tarjouksia. Kanta-asiakkaaksi liittynyt asiakas on sitoutunut toimitusvelvolliseen asiakkaaseen nähden olemaan sopimusjakson alusta lukien yhtiön asiakkaana seuraavan kahdentoista kuukauden jakson. Muilta osin näitä kahta ryhmää kohdellaan samalla tavalla. Lisäksi yhtiö katsoo, että sähkömarkkinalakiin perustava jako kilpailtuun ja toimitusvelvolliseen sähkön myyntiin on määrittelyltään epämääräinen ja aiheuttaa omalta osaltaan tulkintavaikeuksia.
Rauman Energia Oy:n mukaan kanta-asiakasohjelma valmisteltiin yksinomaan vapautuvilla pienasiakasmarkkinoilla syntyvään kovaan hintakilpailuun vastaamiseksi ja kyseisellä ohjelmalla pyritään säilyttämään kohtuullinen markkinaosuus pienasiakassektorissa. Lisäksi kanta-asiakasohjelmalla voidaan pitkällä aikavälillä kasvattaa asiakasmäärää. Yhtiön asiakasmäärä on laskenut sen jälkeen kun pienkäyttäjillä on ollut mahdollisuus kilpailuttaa sähkönmyyjiä. Asiakasmäärän lasku on yhtiön mukaan selvästi ylittänyt valtakunnallisen keskiarvon.
Vakka-Suomen Voima Oy:n virastolle 12.5.2000 antaman selvityksen sen kanta-asiakkuusohjelma otettiin käyttöön 1.9.1998. Kanta-asiakasohjelmaan liittymistä tarjotaan kaikille yhtiön jakeluverkkoluvan mukaisella vastuualueella oleville pienasiakkaille. Vakka-Suomen Voima Oy:n mukaan asiakkaalta edellytetään kuitenkin aktiivisuutta kanta-asiakasohjelmaan liittymisen suhteen. Kanta-asiakkuusohjelman perustana on asiakkaan allekirjoittama määräaikainen sähkönmyyntisopimus ja sähkön myyntihinnasta annettava markkamääräinen vuosialennus. Alennus maksetaan yhdellä kertaa sopimusjakson alussa. Muina etuina asiakkaille on tarjottu mm. 3 %:n maksutapa-alennusta, jos asiakas haluaa maksaa koko vuoden sähköt kerralla sekä kanta-asiakashinnalla myytäviä sähkötarvikkeita. Vakka-Suomen Voima Oy:n kanta-asiakasohjelman sopimusjakson pituus on yksi vuosi kerrallaan ja ohjelmasta irtautuminen on mahdollista sopimusjakson lopussa. Yhtiön mukaan kanta-asiakkuusohjelman käyttöönoton perusteena ovat myös kustannussäästöt.
Vakka-Suomen Voima Oy:n mukaan sen kanta-asiakasohjelmassa mukana oleva asiakas ei kuulu enää toimitusvelvollisuuden piiriin. Kanta-asiakkaaksi liittynyt asiakas on sitoutunut toimitusvelvolliseen asiakkaaseen nähden olemaan sopimusjakson alusta lukien yhtiön asiakkaana seuraavan kahdentoista kuukauden jakson. Kanta-asiakasohjelmassa mukana oleva asiakas saa kerran sopimuskaudessa alennuksen eikä vastaavaa alennusta myönnetä toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkaille. Muilta osin näitä kahta ryhmää kohdellaan samalla tavalla.
Vakka-Suomen Oy:n mukaan kanta-asiakasohjelmalla pyritään säilyttämään kohtuullinen markkinaosuus pienasiakassektorissa. Yhtiön asiakasmäärä on laskenut sen jälkeen kun pienkäyttäjillä on ollut mahdollisuus kilpailuttaa sähkönmyyjiä. Asiakasmäärän väheneminen on ollut kuitenkin suhteellisen vähäistä.
Valkeakosken Energia Oy:n 12.5.2000 antaman selvityksen mukaan yhtiön laatimat kanta-asiakassopimukset on tehty kilpailun vapautumisen 1.9.1998 jälkeen. Kanta-asiakassopimuksen voivat tehdä kaikki yhtiön perus-, etu-, yö-, kausi- ja säästösähköasiakkaat. Valkeakosken Energia Oy:n kanta-asiakasalennus on 2,0 p/kWh asiakkaan ostaessa sähkön yhtiöltä kahden vuoden ajan. Yhtiön muita kanta-asiakasetuja ovat olleet mm. asiakkaan kiinteistössä mahdollisesti rikkoutuneen pääsulakkeen vaihtaminen veloituksetta sekä asiakkaan pääsy ilmaispalveluja sisältävän vikapäivystyksen piiriin yhtiön jakeluverkon alueella.
Yhtiön kanta-asiakashinnasto ja sopimuslomake on postitettu kaikille yhtiön asiakkaille ja hinnasto on siten julkinen. Kanta-asiakassopimuksen tekeminen tapahtuu asiakkaan aloitteesta. Kanta-asiakassopimus on kaksivuotinen ja siitä voi irtautua, jos asiakas muuttaa muualle tai sähköyhtiö korottaa myyntihintojaan sopimuskauden aikana. Sopimusjakson jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi kahden viikon irtisanomisajalla eli sopimus antaa alennuksen normaalihintaan ilman lisävelvoitteita. Yhtiön pienasiakkaiden kanssa on tehty kanta-asiakassopimusta edullisempiakin myyntisopimuksia.
Kilpailuvirasto pyysi 20.11.2000 ko. asiassa valmistelemastaan muistiosta sekä siinä esitetystä kilpailuoikeudellisesta arvioinnista ja alustavasta ratkaisuehdotuksesta lausuntoa Energiamarkkinavirastolta ja kuluttajavirastolta/kuluttaja-asiamieheltä.
Energiamarkkinavirasto yhtyy 19.12.2000 päivätyssä lausunnossaan Kilpailuviraston ratkaisuehdotuksessa esittämiin johtopäätöksiin, jotka koskevat sähkön vähittäismyynnissä annettavien kanta-asiakasalennusjärjestelmien hyväksyttävyyttä kilpailunrajoituslain perusteella. Lausunnossaan Energiamarkkinavirasto korostaa, että määräävän markkina-aseman käsitteen merkitys kilpailunrajoituslaissa ja sähkömarkkinalaissa on erilainen. Sähkömarkkinalaissa sähkön vähittäismyyjän määräävän markkina-aseman arvioiminen on rajattu ennalta määrätylle maantieteelliselle alueelle eli jakeluverkonhaltijan vastuualueelle ja määräävän markkina-aseman toteamisen tarkoituksena on määritellä se, millä vähittäismyyjällä on kyseisellä alueella sähkömarkkinalain edellyttämä toimitusvelvollisuus. Toimitusvelvolliseksi todetulle sähkön vähittäismyyjälle ja toimitusvelvolliselle myynnille on sähkömarkkinalaissa puolestaan asetettu erityisiä vaatimuksia, joita ei edellytetä kilpailun piiriin luettavalta sähkön vähittäismyynniltä ja muilta myyjiltä. Keskeistä sähkömarkkinalain toimitusvelvollisuutta koskevien säännösten tulkinnassa onkin siten se, luetaanko sähkön vähittäismyynti tai yksittäinen sähkösopimus toimitusvelvollisuuden vai kilpailun piiriin kuuluvaksi. Tällä jaottelulla on niin ikään ratkaiseva merkitys sille, kuinka sähkön vähittäismyyjien soveltamia hinnoittelujärjestelmiä ja erityisesti tässä tapauksessa alennusjärjestelmiä arvioidaan sähkömarkkinalain perusteella. Lausunnossaan Energiamarkkinavirasto on viitannut myös sen Helsingin Energiaa koskevasta Kilpailuviraston esityksestä kilpailuneuvostolle 2.5.2000 antamaan lausuntoon, jossa virasto on katsonut, että 3*35–3*63 ampeerin käyttöpaikkojen kokoluokassa sekä myös 3*63 ampeerin ylittävien käyttöpaikkojen kokoluokassa on sähkönkäyttäjiä, joille ei ole taloudellisesti kannattavaa kilpailuttaa sähkönhankintaansa kalliimman mittauksen vuoksi. Energiamarkkinaviraston mukaan em. asiakkaiden osalta jakeluverkko muodostaa edelleen käytännössä relevantit maantieteelliset markkinat.
Lausunnossaan Energiamarkkinavirasto on arvioinut kanta-asiakasalennuksia sähkömarkkinalain perusteella ja mm. sitä, millä edellytyksillä kanta-asiakasalennuksia on sähkömarkkinalain perusteella pidettävä toimitusvelvollisuusmyynnin tai kilpaillun myynnin piiriin kuuluvana myyntinä sekä niitä rajoja, joita niiden myöntämiselle toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluvana myyntinä on asetettava. Energiamarkkinaviraston mukaan Kilpailuviraston muistiossa mainittujen yritysten kanta-asiakasjärjestelmät voidaan pelkistetysti jakaa kolmeen ryhmään: 1) sellaisiin, joita tarjotaan pääasiassa toimitusvelvollisuuden piiriin katsotuille asiakkaille eli niille, jotka ostavat sähkönsä julkisella tariffilla ja joiden ei tarvitse kanta-asiakasalennuksen saadakseen sitoutua määräaikaiseen sähkösopimukseen, mutta jonka saaminen edellyttää erillistä tahdonilmaisua, 2) kanta-asiakasalennuksiin, jotka myönnetään kaikille toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkaille ilman erillistä tahdonilmaisua sekä 3) sellaisiin, jotka edellyttävät määräaikaisen sähkösopimuksen tekemistä. Näiden väliin sijoittuu järjestelmä, jossa sähkösopimus on ilmeisesti toistaiseksi voimassa oleva, julkiseen tariffiin perustuva sopimus, mutta kanta-asiakassopimus on määräaikainen, ainakin kanta-asiakassopimusta ensimmäistä kertaa tehtäessä.
Energiamarkkinaviraston mukaan kanta-asiakasalennukset, jotka edellyttävät aiemmin julkisella tariffilla ostaneilta asiakkailta erillistä tahdonilmaisua merkitsevät tosiasiassa sähkösopimukseen tulevia lisäehtoja tai ehtokokonaisuutta sekä julkisesta painetusta tariffista poikkeavaa hintaehtoa. Kanta-asiakasalennusta voitaisiin tässä tapauksessa pitää myös uutena tarjouksena. Tuote ei myöskään enää täytä toimitusvelvollisuustuotteen tunnusmerkkejä, koska sähkösopimukseen tulee siihen olennaisesti liittyviksi lisäehdoiksi julkisesta hinnastosta poikkeava hinta ja mahdollisesti muita siitä puuttuvia ehtoja. Myös sellaiset kanta-asiakastarjoukset, jotka myönnetään kaikille toimitusvelvollisuusasiakkaille heti ilman erillistä tahdonilmausta ja ilman mitään edellytyksiä alennuksen saamiseksi, ja jotka eivät sisälly julkiseen tariffiin, jäävät julkisuusvaatimuksen osalta täyttämättä toimitusvelvollisuustuotteen tunnusmerkit. Koska kuitenkin asiallisesti alennuksesta muodostuu yrityksen todellinen toimitusvelvollisuusasiakashinta, sen tulessa myönnetyksi kaikille ilman edellytyksiä, antaa se viitteitä siitä, että yrityksellä olisi mahdollisuus laskea toimitusvelvollisuussähkönsä hintaa alennuksen määrällä. Alennus olisi siten soveltuvinta kohdistaa jo julkiseen hinnastoon, koska kanta-asiakasalennus ei merkitse todellista alennusta ja sen käytön hyötyjen voidaan katsoa esim. mittausvaatimusten välttämisestä aiheutuviin mahdollisiin hyötyihin. Energiamarkkinaviraston mukaan ongelmallisin on kanta-asiakasjärjestelmä, jossa kanta-asiakassopimus poikkeaa määräaikaisuutensakin vuoksi asiakkaan alun perin julkisen tariffin mukaisin ehdoin tekemästä toistaiseksi voimassa olevasta sähkösopimuksesta.
Energiamarkkinaviraston mukaan asiakkaan tehdessä sähkösopimuksen muulla kuin julkisen tariffin mukaisilla ehdoilla ja -hinnalla, kyseessä on kilpailun piiriin kuuluva sopimus. Näin ollen sellaisetkin sopimukset, joihin liittyy julkiseen tariffiin sisältymätön kanta-asiakasalennus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdot, on katsottava kilpailun piiriin kuuluviksi sopimuksiksi kilpaillun sopimuksen edellyttämine mittausvaatimuksineen. Toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluvassa sähkön vähittäismyynnissä ei ole erityisiä mittausvaatimuksia, kun taas kilpaillussa myynnissä edellytetään tunneittain tapahtuvaa energian mittausta ja rekisteröintiä. Tuntimittausedellytysten vuoksi on suurempien sähkönkäyttäjien osalta vähittäismyyjälle edullista, jos myynti voidaan lukea toimitusvelvollisuusmyynniksi, jolloin erityisiä mittausvaatimuksia ei ole. Sähkömarkkinalain 21 §:ssä tarkoitettu sähkönmyyjä voi tällöin myydä sähköä julkisilla tariffeillaan sellaisille asiakkaille, joiden osalta muutoin olisi kvalifioitu mittausvaatimus. Käytännössä paikallinen vähittäismyyjä saa näiden asiakkaiden osalta huomattavan kilpailuedun.
Energiamarkkinaviraston mukaan sähkömarkkinalaki ei estä sitä, että toimitusvelvollisuuden piirissä oleva asiakas tekee kilpailun piirissä olevan sopimuksen sellaisen myyjän kanssa, joka on häneen nähden toimitusvelvollinen myyjä. Kilpailun piiriin siirtynyt asiakas voi myös myöhemmin palata toimitusvelvollisuusasiakkaaksi. Kilpailtujen sopimusten osalta vähittäismyyjällä on oikeus tapauskohtaiseen hinnoitteluun. Hinnoittelu ei kuitenkaan saa merkitä kiellettyä ristiinsubventiota. Huomattavat alennukset kilpaillussa myynnissä verrattuna toimitusvelvollisuussähkön hintaan voivat antaa viitteitä siitä, että yritys saattaa pyrkiä tukemaan kilpailtuun sopimukseen liittyvää alennettua hintaansa toimitusvelvollisuushinnoilla. Jos huomattavia tarjouksia annetaan etenkin laajassa mittakaavassa, voi olla aihetta epäillä, että toimitusvelvollisuusmyyjällä olisi tosiasiassa mahdollisuus laskea myös julkisen hinnaston mukaisia hintojaan. Yleisesti ottaen Energiamarkkinavirasto pitää suositeltavana, että vähäisemmätkin alennukset toimitusvelvollisuushinnoittelussa kohdistetaan jo julkiseen hinnastoon, mikä estää myös mahdolliset pyrkimykset mittaussäännösten kiertämiseen nimeämällä tosiasiallisesti kilpailun piiriin kuuluvat tarjoukset kanta-asiakkuudeksi ja katsomalla se toimitusvelvollisuusmyynniksi.
Energiamarkkinavirasto on lausunnossaan myös katsonut, että Valkeakosken Energia Oy:n kanta-asiakasedut, jotka kohdistuvat rikkoutuneen pääsulakkeen vaihtamiseen veloituksetta ja asiakkaan pääsyyn ilmaispalveluja sisältävän vikapäivystyksen piiriin kuuluvat sähkön verkkoliiketoimintaan ja niitä on pidettävä sähkömarkkinalain eriyttämissäännösten sekä sähkömarkkinalain 14 §:n vastaisina, koska ne eivät täytä tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden vaatimuksia niiden asiakkaiden osalta, jotka ostavat sähkönsä toiselta sähköntoimittajalta.
Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies on pitänyt 8.12.2000 antamassa lausunnossaan tärkeänä, että kuluttajat saavat päätöksenteon pohjaksi ja sähköyhtiöiden vertailua varten selkeää ja yksiselitteistä hintainformaatiota. Energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmät, oli kyse sitten sähkön hinnasta tai energiayritysten ja vähittäiskaupan yhteisistä bonusjärjestelmistä, eivät yleensä ole omiaan palvelemaan tätä tarkoitusta vaan järjestelmät pidemminkin vaikeuttavat hintavertailujen tekemistä ja kuluttajien rationaalista päätöksentekoa. Kanta-asiakasjärjestelmiä voidaan tällä perusteella pitää ongelmallisina sekä kilpailun toimivuuden että kuluttajansuojan kannalta. Kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen mukaan sähköyhtiöiden kanta-asiakasjärjestelmät voivat muodostua kuluttajien kannalta sopimattomaksi eli kuluttajansuojalain tavoitteiden vastaisesti silloin, jos järjestelmä sähkömarkkinalain tavoitteiden vastaisesti tarpeettomasti sitoo kuluttajan sähköyhtiön asiakkuuteen ja on omiaan estämään häntä käyttämästä hyväkseen mahdollisuutta kilpailuttaa sähköyhtiöitä. Sähköyhtiöiden ja vähittäiskaupan yhteisiä bonusjärjestelmiä markkinoitaessa sopimattomana on pidetty bonusetujen korostamista siten, että kuluttajien huomio kiinnitetään kyseisiin etuihin ja kuluttaja tällöin luopuu esimerkiksi sähkön hinnan vertailusta.
Sähköyritysten kanta-asiakasjärjestelmiin liittyvä ongelmallinen piirre on kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen mukaan myös se, että samojen energiayritysten toimitusvelvollisuuden piirissä olevien ja toisaalta määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen tehneiden asiakkaiden maksamien hintojen välillä saattaa olla suuriakin eroja ja että kanta-asiakasjärjestelmät mahdollistavat omalta osaltaan tällaisen kaksoishinnoittelun ylläpitämisen. On luonnollista, että aktiivinen kuluttaja voi määräaikaisen sähkösopimuksen tekemällä saada edullisemman sähkösopimuksen kuin kuluttaja, joka pysyttelee saman energiayrityksen toimitusvelvollisuus- tai kanta-asiakkaana. Kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen mukaan voidaan kuitenkin katsoa, etteivät hyvin olennaiset hinnanerot ole kuluttajien kannalta perusteltuja ja ne voivat joissakin tilanteissa muodostua myös kilpailunrajoituslaissa tarkoitetuksi syrjiväksi hinnoitteluksi.
Lausunnossaan kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies on viitannut markkinatuomioistuimen Helsingin Energiaa koskevaan päätökseen 15.11.1999. Kyseisessä päätöksessä tuomioistuin kielsi Helsingin Energian markkinoinnin, jossa sähkösopimuksen tekeville tai jo aiemmin tehneille kuluttajille luvattiin alennusta auton polttoaineen hinnasta tai kotivakuutuksen maksuista. Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies on viitannut myös sen Lappeenrannan Energialle 29.12.1999 lähettämään kirjeeseen. Kyseisessä kirjeessä kuluttaja-asiamies totesi, että jos kanta-asiakasjärjestelmän soveltaminen johtaa tilanteeseen, jossa kaikki tai ainakin lähes kaikki kuluttajat saavat sähkönsä alennettuun kanta-asiakashintaan, voi lopputuloksena olla, että alennettu hinta muodostuu käytännössä yhtiön normaalihinnaksi. Tällöin ei voitaisi enää puhua hinnanalennuksesta, vaan alennukseen viittaaminen muodostuisi harhaanjohtavaksi eli kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n vastaiseksi markkinoinniksi. Tähän tilanteeseen joutuminen voitaisiin välttää esimerkiksi siten, että alennus siirretään suoraan myyntihinnaston mukaisiin hintoihin.
Kilpailuviraston sähkön myynnissä ja muilla aloilla käytettyjä kanta-asiakas- ja bonusjärjes- telmiä koskevia aikaisempia päätöksiä ja kannanottoja
Kilpailuvirasto katsoi 22.12.1999 Helsingin Energian sähkön myyntitoiminnassa soveltamaa kanta-asiakasetujärjestelmää koskevassa päätöksessään (Dnro 537/61/96), että Helsingin Energian kanta-asiakasetujärjestelmää oli pidettävä sen asiakkaita sitovien ja kilpailijoita poissulkevien vaikutusten vuoksi kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 2 kohdan mukaisena kiellettynä menettelynä. Helsingin Energia ilmoitti kuitenkin muuttavansa kanta-asiakasetujärjestelmäänsä siten, että erillinen kanta-asiakasetu lakkautettiin ja kanta-asiakasalennukset siirrettiin kokonaisuudessaan sähköenergian hintoihin kaikille asiakkaille. Kilpailuvirasto katsoi, että Helsingin Energian ilmoittama muutos alennusjärjestelmään merkitsi kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön loppumista.
Em. Helsingin Energian kanta-asiakasetujärjestelmässä edun saivat 1.1.1997 alkaen automaattisesti kaikki ne asiakkaat, joiden sähköntoimitus perustui vuoden 1996 päättyessä julkisiin hinnastoihin ja toimitusehtoihin ja joilla oli sähkönkäyttöpaikassaan toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimus. Järjestelmässä uusi asiakas/sähkönkäyttökohde tuli kanta-asiakasedun piiriin sen jälkeen, kun julkisiin hinnastoihin ja toimitusehtoihin perustuva sähköntoimitus oli jatkunut yhden vuoden. Kanta-asiakasetu oli vuonna 1997 ja vuonna 1998 7 prosenttia Helsingin Energian sähkön myyntihinnoista.
Kilpailuvirasto on myös mm. Kainuun Sähkö Oyj:lle antamissa lausunnoissaan (19.12.1997 Dnro 257/72/97 ja 13.10.1998 Dnro 783/61/98) suhtautunut varauksellisesti sähkön myynnissä käytettäviin kanta-asiakasjärjestelmiin ja niiden perusteella myönnettäviin alennuksiin.
Kilpailuvirasto katsoi 4.8.2000 K-Plus Oy:n ja Sonera Oyj:n kanta-asiakasohjelmaa koskevassa päätöksessään (Dnro 373/61/2000), ettei kyseiseen yhteistyöjärjestelyyn liity kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä eikä myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia. Kilpailuvirasto ei saanut em. Soneran ja K-Plussan yhteistyöjärjestelyn osalta näyttöä siitä, että järjestelyllä olisi kilpailunrajoituslain kieltämiä asiakkaita sitovia vaikutuksia ja että kyseinen järjestely olisi eksklusiivinen. Sekä Soneralla että K-Plussalla on mahdollisuus ryhtyä vastaavaan yhteistyöhön sopijakumppanin kilpailijan kanssa ja myös kilpailevat palveluoperaattorit voivat sopia samanlaisesta yhteistyöstä minkä tahansa päivittäistavararyhmän kanssa.
Kilpailuvirasto katsoi kaupan bonus -järjestelmiä koskeneessa kirjeessään 18.1.1999 (Dnro 1/61/99), että kanta-asiakasmarkkinointiin, hintamerkintöihin ja hinnanalennusilmoitteluun liittyvät asiat kuuluvat ensisijaisesti Kuluttajavirastolle. Kyseisessä kirjeessä virasto totesi lisäksi, että sähkölaitosten liittymistä mukaan vähittäiskaupan bonusjärjestelmiin kuuluu asiana ensisijaisesti Kuluttajavirastolle, sillä kuluttajansuojalaissa on säädetty mm. kylkiäisten ja yhdistettyjen tarjousten antamisesta.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Energiayritysten asema sähkön vähittäismyynnissä
Kilpailuvirasto katsoi 22.12.1999 Helsingin Energian sähkön myyntitoiminnassa soveltamaa kanta-asiakasetujärjestelmää koskevassa päätöksessään (Dnro 537/61/96), että Helsingin kaupungilla on ollut Helsingin Energiasta vastaavana elinkeinonharjoittajana kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu alueellinen määräävä markkina-asema sähkön vähittäismyynnissä sähkölain perusteella määritellyllä toiminta-alueellaan 1.11.1995 saakka ja sen jälkeen sähkön siirrossa ja vähittäismyynnissä alle 500 kilowatin tehotarpeen omaaviin sähkönkäyttäjiin nähden sähkömarkkinalain perusteella myönnetyn sähköverkkoluvan kattamalla alueella. Sähkömarkkinalain (332/98) muutoksen 1.9.1998 jälkeen sähkön vähittäismyynnissä relevanttien maantieteellisten markkinoiden voidaan ainakin lähtökohtaisesti katsoa olevan koko Suomi. Kyseisen lain muutoksen myötä käyttäjät eivät enää tarvitse tuntitehot rekisteröitäviä mittareita ja pienkäyttäjien sähkön kulutus lasketaan tyyppikulutuskäyrän mukaan. Tyyppikuormituskäyrämallin käyttöönotto mahdollistaa sen, että pienet asiakkaat voivat ilman em. mittaria kilpailuttaa sähkönmyyjiä, mutta tämä ei ehdottomasti sulje pois sähkön vähittäismyyjän määräävää markkina-asemaa.
Energiayritysten markkinaosuus sähkön vähittäismyynnissä on pysynyt pääsääntöisesti huomattavana niiden omilla perinteisillä toimialueilla pienkäyttäjien kilpailun avautumisesta huolimatta ja suurta markkinaosuutta on pidetty EY:n kilpailuoikeudessa jo sinällään merkkinä määräävästä markkina-asemasta. Määräävä markkina-asema on olemassa, mikäli yrityksellä on taloudellisesti merkittävä joukko asiakkaita, joille kilpailijat eivät pysty tarjoamaan kilpailukykyistä vaihtoehtoa riittävän nopeasti. Arvioitaessa tapauskohtaisesti määräävän markkina-aseman olemassaoloa kiinnitetään huomiota siihen, onko asiakkaiden mahdollista solmia taloudellisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita muiden toimittajien kanssa. Energiayritysten perinteisillä toimialueilla toimii nykyisin pääsääntöisesti useita muita sähkönmyyjiä ja tämä merkitsee ainakin potentiaalista kilpailua sähkön myyjien välillä. Viraston mukaan tämäkään ei välttämättä poista mahdollisuutta energiayritysten määräävästä asemasta sähkön vähittäismyynnissä tiettyihin asiakkaisiin nähden.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohta sekä 9 §
Kilpailuvirasto on arvioinut em. energiayritysten sähkön myynnissä käyttämiä kanta-asiakasjärjestelmiä kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 2 kohdan perusteella ja toisaalta kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohta
Kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 2 kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pitkälti yksipuolisesti sanella liikesuhteessa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot, koska asiakkaalla ei markkinarakenteen vuoksi ehkä ole käytännössä edellytyksiä olla alistumatta ehtoihin. Säännöksessä mainitulla hyvällä kauppatavalla tarkoitetaan siviilioikeuden kauppatapakäsityksen mukaisesti alalla noudatettua yleistä, tasapuolista ja kohtuullista velvoittavaksi tunnustettua käytäntöä (HE 148/1987 vp.).
Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan alennuskäytännöllä voi olla sitovia vaikutuksia, jos ne keinotekoisesti luovat ostouskollisuutta myyjään päin. Kyseisiä sitovia vaikutuksia ilmenee usein sellaisissa menettelytavoissa, jotka antavat asiakkaille voimakkaita kannusteita ryhtyä liikesuhteeseen hyödykkeen tai palvelun toimittajan kanssa. Sitomisella pyritään yleensä markkina-aseman suojaamiseen tai sen lisäämiseen ja sitä kautta voittojen kasvattamiseen. Sitomalla asiakkaansa yritys voi saavuttaa yksityisiä ja sitä itseään hyödyttäviä tehokkuusetuja, mutta voi samalla sulkea pois kilpailevia tarjoajia ja heikentää siten toimialan dynaamista tehokkuutta.
Kilpailunrajoituslain 9 §
Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4–7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista. Kilpailuneuvoston mukaan[3] väärinkäyttöperiaatteen soveltaminen edellyttää, että kilpailunrajoituksella on käytännössä todettu olevan vahingollisia vaikutuksia ja että todetut vaikutukset ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomia. Huomiota kiinnitetään rajoituksen vaikutuksiin ja sillä tavoiteltuihin päämääriin.
Kanta-asiakasjärjestelmien ja niihin liittyvien menettelytapojen arviointi
Imatran Seudun Sähkö Oy, Leppäkosken Sähkö Oy, Nurmijärven Sähkö Oy, osuuskunta Oulunseudun Sähkö, Rauman Energia Oy, Vakka-Suomen Voima Oy ja Valkeakosken Energia Oy ovat ottaneet sähkön myynnissä käyttöön kanta-asiakasjärjestelmän. Kyseiset järjestelmät on otettu yhtä yhtiötä lukuun ottamatta käyttöön 1.9.1998 eli pienkäyttäjien kilpailun avautumisen jälkeen. Em. seitsemän energiayrityksen kanta-asiakasjärjestelmät eivät ole sisällöiltään ja periaatteiltaan täysin samanlaisia. Kyseisten energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmissä edun saaminen on edellyttänyt pääsääntöisesti niiden asiakkailta erillisen kanta-asiakassopimuksen tekemistä, jolloin asiakkaita ei ole automaattisesti siirretty kanta-asiakkaiksi. Alennusjärjestelmissä edun saaminen on sidottu asiakassuhteen pituuteen. Yhtiöiden ja laitosten vanhoilta ja uusilta asiakkailta on edellytetty edun saamiseksi yleensä vähintään yhden vuoden pituista asiakassuhdetta. Em. energiayritysten alennusjärjestelmissä etu on koskenut sähköenergian hintaa ja sen alennusta. Kanta-asiakasjärjestelmissä asiakkaalla on mahdollista saada edullisemman sähköenergian hinnan lisäksi myös muita etuja. Tällaisia etuja ovat olleet mm. eräiden yhtiöiden ja laitosten myöntämä kertamaksualennus asiakkaan maksaessa vuosilaskunsa yhdessä erässä etukäteen, kuukausikohtainen alennus perusmaksusta, kiinteä sähkön hinta koko vuodelle, mökkisähkö ilman perusmaksua muiden sähköyhtiöiden alueella, asiakkaan kiinteistössä mahdollisesti rikkoutuneen pääsulakkeen vaihtaminen veloituksetta, asiakkaan pääsy ilmaispalveluja sisältävän vikapäivystyksen piiriin yhtiön jakeluverkon alueella sekä alennus lämmitysöljystä.
Kilpailuvirasto toteaa ensinnäkin, ettei alennusten myöntäminen asiakkaille tai tietyille asiakasryhmille ole lähtökohtaisesti kilpailulainsäädännön vastaista. Kanta-asiakas- ja muiden vastaavien alennusjärjestelmien käyttö merkitsee käytännössä kuitenkin yleensä jonkinasteista asiakkaiden toimintavapauden rajoittamista. Alennusjärjestelmiin liittyvillä ehdoilla saatetaan estää ja vaikeuttaa asiakkaiden sähkön toimitusten kilpailuttamista ja sähkön myyjien vaihtamista sekä vääristää myös asiakkaiden keskinäistä kilpailua.
Kilpailuviraston selvitysten mukaan Helsingin Energia otti ensimmäisenä laitoksena sähkön myynnissä Suomessa käyttöön kanta-asiakasjärjestelmän vuoden 1997 alusta alkaen. Muut sähköyhtiöt ja -laitokset ovat ottaneet käyttöön kanta-asiakas- tai niitä vastaavia alennusjärjestelmiä pääsääntöisesti vuoden 1998 aikana ja erityisesti 1.9. ja 1.11.1998 voimaantulevan sähkömarkkinalain muutoksen yhteydessä. Lisäksi sähkönmyyjät ovat tehneet mm. vähittäiskaupparyhmittymien kanssa erilaisia bonus- ja alennusyhteistyösopimuksia.
Kilpailuvirasto on suhtautunut sähkön myynnissä ennen pienkäyttäjien sähkönmyyjien kilpailuttamismahdollisuutta 1.9.1998, samana ajankohtana voimaantullutta KTM:n päätöstä (613/98) sekä ennen sähkömarkkinalain (466/99) 1.9.1999 voimaantullutta muutosta käyttöönotettuihin kanta-asiakasjärjestelmiin varsin varauksellisesti. Tältä osin Kilpailuvirasto viittaa em. Helsingin Energian kanta-asiakasetujärjestelmää koskevaan päätökseen 22.12.1999 sekä viraston Kainuun Sähkö Oyj:lle 19.12.1997 ja 13.10.1998 antamiin lausuntoihin.
Erilaiset kuluttajille suunnatut kanta-asiakasjärjestelmät ovat viime vuosina yleistyneet nopeasti kaupan ja palvelujen aloilla. Laajimpia ja monipuolisimpia kanta-asiakasjärjestelmiä Suomessa ovat kehittäneet vähittäiskaupparyhmät. Näissä järjestelmissä kanta-asiakaspisteitä voi kartuttaa myös muissa kuin kaupparyhmän omistamissa liikkeissä tai toimipaikoissa. Yhteistyökumppaneina on muun muassa matkatoimistoja, hotelleja, huoltoasemia sekä myös sähköyhtiöitä ja -laitoksia. Kaupan näkökulmasta näiden järjestelmien tavoitteena on palkita asiakasta ostosten keskittämisestä. Kanta-asiakaskortin haltijalle maksetaan jälkikäteen tietyn suuruista, useimmiten progressiivisesti kasvavaa ostohyvitystä vuoden tai kuukauden aikana tehdyistä ostoista. Pelkän rahallisen jälkihyvityksen tai tuotetarjousten lisäksi kanta-asiakkaille pyritään yhä useammin tarjoamaan myös muuntyyppisiä etuja, esimerkiksi kanta-asiakaslehtiä ja -tilaisuuksia.
Kilpailuvirasto katsoi 4.8.2000 K-Plus Oy:n ja Sonera Oyj:n kanta-asiakasohjelmaa koskevassa päätöksessään (Dnro 373/61/2000), ettei kyseiseen yhteistyöjärjestelyyn liity kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä eikä myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Kilpailuviraston käytettävissä olevien tietojen mukaan energiayhtiöistä esimerkiksi Fortum on sopinut K-Plus Oy:n kanssa ja Vattenfall S-ryhmän kanssa bonus-yhteistyöstä. Myös useat pääasiassa tietyllä alueella toimivat sähkönmyyjät ovat tehneet paikallisten vähittäiskauppojen kanssa erilaisia bonus- ja alennusyhteistyöjärjestelyjä. Esimerkiksi Kainuun Sähkö Oyj on tehnyt bonusyhteistyötä alueellisen Osuuskauppa Maakunnan kanssa. Lisäksi Kainuun Sähkö Oyj on ilmoittanut yhteistyöstä Suomen Sparin kanssa vuoden 2001 alusta lähtien.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei vähittäiskaupparyhmien kanta-asiakasalennusjärjestelmiä voida kuitenkaan verrata sähköyhtiöiden ja -laitosten kanta-asiakasjärjestelmiin sellaisenaan, koska päivittäistavarakaupan kanta-asiakkailla on esimerkiksi mahdollisuus liittyä samanaikaisesti useiden vähittäiskaupparyhmien kanta-asiakasjärjestelmiin, mutta sähkötoimitusten osalta asiakkailla voi pääsääntöisesti olla samanaikaisesti vain yksi toimittaja. Lisäksi kaupan bonusjärjestelmissä bonus syntyy markkamääräisistä ostoksista tietylle ajalle eikä bonus yleensä vähene, vaikka asiakas käyttäisi samanaikaisesti myös muiden kauppojen vastaavia järjestelmiä. Vastaavasti sähkön myynnin kanta-asiakasjärjestelmissä etuja annetaan vain, jos asiakasuskollisuus pysyy ja asiakas menettää jo syntyneen alennuksen myyjää vaihtaessaan.
Kilpailuneuvosto katsoi Valiota koskevassa päätöksessään (24.10.1997, KHO 11.11.1998), että myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä tulee olla oikeus suojata kaupallisia intressejään tapauksissa, joissa ne ovat uhattuina. Päätöksen mukaan ei voida olettaa, että määräävässä asemassa olevan yrityksen tulisi toimia kädet sidottuina tilanteessa, jossa kilpailija on tehnyt tarjouksen yrityksen vakiintuneelle asiakkaalle. Mikäli kilpailija on tehnyt tarjouksen yrityksen vakiintuneelle asiakkaalle, on myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä oikeus vastata kohtaamaansa kilpailuun kyseisen asiakkaan säilyttämiseksi. Kilpailuun vastaamisen tulee olla kuitenkin kohtuullista ja tähdätä vallitsevan asiakassuhteen säilyttämiseen. Kilpailuun vastaaminen on puolustuksellinen toimenpide, eikä sitä saa väärinkäyttää pienempien kilpailijoiden rankaisemiseen tai aiemmin menetettyjen tai uusien asiakkaiden voittamiseksi. Kohtuullisuuden rajat ylittyvät silloin, kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ryhtyy systemaattisesti diskriminoimaan asiakkaidensa välillä kohtaamansa kilpailun perusteella tai vastatoimenpiteet saavat saalistushinnoittelun luonteen. Kilpailuun vastaaminen ei myöskään saa johtaa pienempien kilpailijoiden sulkemiseen markkinoiden ulkopuolelle.
Kilpailuvirasto katsoo, että em. seitsemän energiayrityksen kanta-asiakas- tai vastaavien alennusjärjestelmien käyttöönottoa ja soveltamista voidaan pitää sähkömarkkinoiden muuttuneissa olosuhteissa pääasiassa kilpailuun vastaamisena ja puolustuksellisena reaktiona kilpailijoiden vastaaviin menettelytapoihin yritysten asiakassuhteiden turvaamiseksi. Em. seitsemän energiayritystä ovat liikevaihdoltaan ja asiakasmäärältään varsin pieniä ja niiden kanta-asiakasjärjestelmät on otettu käyttöön pääsääntöisesti pienkäyttäjien kilpailun avautumisen jälkeen. Useat kyseisistä yrityksistä ovat menettäneet asiakkaitaan pienkäyttäjien kilpailun avautumisen jälkeen ja niillä on ollut ja on edelleen suhteellisen vähän asiakkaita perinteisten toimialueidensa ulkopuolella. Eräät energiayritykset ovat antaneet myös selvityksiä asiakkaan vaihtumisesta niille aiheutuvista kustannuksista ja kyseisten selvitysten perusteella em. kustannuksia ei voida pitää erityisen suurina. Lisäksi kyseisten seitsemän energiayrityksen käyttöönottamien kanta-asiakasjärjestelmien sisällöissä ja periaatteissa on eroja esimerkiksi Helsingin Energian aikaisemmin käyttämään kanta-asiakasetujärjestelmään ja em. Kainuun Sähkö Oyj:n suunnittelemiin järjestelmiin verrattuna.
Kauppa- ja teollisuusministeriön 1.9.1998 voimaan tulleen päätöksen (613/98) mukaan sähkön käyttäjällä on oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sähkönmyyntisopimus kahden viikon irtisanomisajalla. Jos määräaikainen sähkönmyyntisopimus on tehty kahta vuotta pidemmäksi ajaksi, kuluttaja saa kahden vuoden kuluttua irtisanoa sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen. Toimitusvelvollisuuden piirissä oleva kuluttaja saa irtisanoa myös määräaikaisen sopimuksen samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.
Kaikille kuluttajille on ainakin periaatteessa mahdollista kilpailuttaa ja vaihtaa sähkönmyyjää sähkömarkkinoiden nykytilanteessa. Kilpailutetun sähkön vähittäismyynnin määrä ja osuus on noussut sen jälkeen kun pienkäyttäjille tuli mahdolliseksi kilpailuttaa sähkön myyjiä. Energiamarkkinaviraston selvityksen[4] mukaan vuonna 1999 puolet jakeluverkkoihin liittyneille sähkönkäyttäjille myydystä sähköenergiasta perustui kilpailutettuihin sopimuksiin tai tarjoushintoihin. Samana vuonna kilpailutetun sähkön vähittäismyynnin määrä oli noin 20 miljardia kilowattituntia (vuonna 1998 13 miljardia kilowattituntia). Suurin osa kotitalouksista ostaa edelleen sähkönsä paikalliselta sähkönmyyjältä ns. julkisella listahinnalla. Vuoden 2000 maaliskuun lopulla noin kaksi prosenttia Suomen 2,9 miljoonasta sähköasiakkaasta oli vaihtanut toimittajaansa. Useat pienkäyttäjät ovat kuitenkin jo osallistuneet kilpailuttamiseen, sillä vuonna 1999 asuinhuoneistojen ja -kiinteistöjen käyttämästä sähköstä joka viides kilowattitunti oli ostettu joko ulkopuoliselta tai paikalliselta myyjältä tarjoushinnoin. Toisaalta pienkäyttäjien osalta sähkön toimittajien vaihto on ollut Suomessa suhteellisen vähäistä esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna, joissa noin 10 prosenttia kotitalouksista on toistaiseksi vaihtanut sähkön toimittajaa.
Kilpailuvirasto katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, ettei Imatran Seudun Sähkö Oy:n, Leppäkosken Sähkö Oy:n, Nurmijärven Sähkö Oy:n, osuuskunta Oulunseudun Sähkön, Rauman Energia Oy:n, Vakka-Suomen Voima Oy:n ja Valkeakosken Energia Oy:n sähkön myynnissä käyttöönottamiin ja soveltamiin kanta-asiakasjärjestelmiin näytä liittyvän kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan kieltämää sitomista eikä kyseisillä alennusjärjestelmillä ole myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Vaikka Kilpailuvirasto ei pidä em. energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmiä ja niihin liittyviä menettelytapoja kilpailunrajoituslain 7 §:n kieltämänä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä eikä lain 9 §:n mukaisena vahingollisena kilpailunrajoituksena, virasto kuitenkin toteaa, että kyseisten energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmiä ja niiden perusteella määräytyviä alennuksia voidaan pitää asiakkaiden näkökulmasta monelta osin epäselkeinä ja läpinäkyvyyden kannalta ongelmallisina. Kanta-asiakasjärjestelmien ja niiden perusteella myönnettävien alennusten ja muiden etujen voidaan katsoa vaikeuttavan omalta osaltaan hintavertailujen tekemistä energiayritysten asiakkaille ja muille ulkopuolisille osapuolille ottaen huomioon, että kaikki sähkömarkkinoilla toimivat yritykset eivät ole ottaneet sähkön myynnissä käyttöön kanta-asiakas- tai sitä vastaavia alennusjärjestelmiä ja että vastaava hinnan alennus on mahdollista toteuttaa myös ilman erityisten kanta-asiakasjärjestelmien käyttöönottamista.
Eräissä em. energiayrityksissä kanta-asiakassopimuksien tekeminen on mahdollista vain toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkaille, kun taas eräissä muissa yrityksissä kanta-asiakasohjelmassa mukana oleva asiakas katsotaan poistuneeksi toimitusvelvollisuuden piiristä. Tällä hetkellä kuluttaja-asiakkaiden kanssa tehtyjen määräaikaisten sopimusten kesto on rajattu käytännössä kahteen vuoteen. Eräissä em. energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmissä asiakkaille on kuitenkin luvattu etuja myös kahta vuotta pidemmäksi ajaksi. Kyseisten energiayritysten antamien selvitysten perusteella näyttää myös siltä, että ainakin eräät em. seitsemästä energiayrityksestä eivät ole välttämättä kertoneet toimitusvelvollisuuden piirissä oleville asiakkailleen selkeästi sitä, että näillä on em. kauppa- ja teollisuusministeriön määräämien myyntiehtojen mukaan sopimuksen määräaikaisuudesta huolimatta oikeus irtisanoa sopimus kahden viikon irtisanomisajalla.
Kilpailuviraston käytettävissä olevien tietojen mukaan samojen energiayritysten toimitusvelvollisuuden piirissä olevien ja toisaalta määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen tehneiden asiakkaiden maksamien hintojen välillä saattaa olla suuriakin eroja, vaikka näiden asiakasryhmien energiayrityksille aiheuttamissa kustannuksissa ja niille myydyn sähköenergian määrissä ei välttämättä olisikaan merkittäviä asiakasryhmäkohtaisia eroja. Hintaerot on ilmenneet pääasiassa siten, että määräaikaisen sopimuksen piirissä olevien asiakkaiden hinnat ovat olleet alhaisempia toimitusvelvollisuuden piirissä olevien asiakkaiden hintoihin verrattuna. Virasto katsoo, että energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmien ja niihin perustuvien hintojen ja alennusten määräytymisperusteiden selkeyden parantaminen ja läpinäkyvyyden lisääminen vähentäisi myös energiayritysten mahdollisuuksia soveltaa tiettyihin asiakkaisiin nähden sellaisia maksuja, jotka johtavat muiden em. yritysten asiakkaisiin tai muihin asiakasryhmiin verrattuna perusteettoman korkeisiin hinnaneroihin ja jotka saattaisivat joissakin tilanteissa muodostua myös kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan kieltämäksi syrjiväksi hinnoitteluksi.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on Kainuun Sähkö Oyj pyynnöstä selvittänyt, liittyykö Imatran Seudun Sähkö Oy:n, Leppäkosken Sähkö Oy:n, Nurmijärven Sähkö Oy:n, osuuskunta Oulunseudun Sähkön, Rauman Energia Oy:n, Vakka-Suomen Voima Oy:n ja Valkeakosken Energia Oy:n sähkön vähittäismyynnissä pääsääntöisesti pienkäyttäjien kilpailun avautumisen eli 1.9.1998 jälkeen käyttöönotettuihin kanta-asiakasjärjestelmiin kilpailunrajoituslain vastaista menettelyä.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei em. energiayritysten sähkön myynnissä käyttämiin kanta-asiakasjärjestelmiin liity kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan kieltämää sitomista. Kyseisillä alennusjärjestelmillä ei myöskään ole kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Kilpailuvirasto ei ole tässä päätöksessä selvittänyt ja arvioinut em. yritysten kanta-asiakasjärjestelmiin perustuvien hintojen ja alennusten asiakaskohtaista kustannusvastaavuutta sekä järjestelmiin mahdollisesti sisältyvää hintasyrjintää kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan perusteella.
Vaikka Kilpailuvirasto ei pidä em. energiayritysten kanta-asiakasjärjestelmiä ja niihin liittyviä menettelytapoja määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä eikä vahingollisena kilpailunrajoituksena, virasto pitää energiayritysten sähkön myynnissä nykyisin käyttämien kanta-asiakasjärjestelmien ja niihin perusteella asiakkaille ja eri asiakasryhmille määräytyvien hinta- ja alennusperusteiden selkeyden ja yksiselitteisyyden (läpinäkyvyys) lisäämistä tärkeänä.
Kilpailuvirasto seuraa edelleen tilannetta ja tulee tarvittaessa puuttumaan sähköyhtiöiden ja -laitosten alennusjärjestelmiin, mikäli niiden käytöllä syyllistytään kilpailunrajoituslain perusteella kielletyiksi tai vahingollisiksi katsottaviin menettelyihin sähkömarkkinoilla.
Virasto poistaa asian enemmästä käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 3 §:n 2 momentti, 7 §:n 2 kohta ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
[1] Sähkömarkkinakeskuksen nimi on muuttunut 1.8.2000 lähtien Energiamarkkinavirastoksi.
[2] Sähkömarkkinakeskuksen tiedote 25.5.1999 (Dnro 64/441/99) toimitusvelvollisuusasiakkaiden kanssa tehdyistä määräaikaisista sopimuksista ja Sähkömarkkinakeskuksen päätös 23.2.2000 (Dnro 108/423/99) sähkömarkkinalain 21 ja 22 §:ien mukaisen toimitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan sähkönmyynnin määrittelystä ja sähkömarkkinalain 24 §:ssä tarkoitetun säännösten mukaisen sähkön mittauksen laiminlyönnistä.
[3] Kilpailuneuvoston päätös 21.6.1999, dno 7/359/97; tapaus Otava vs. Lukiolaisten Kirjakauppa.
[4] Energiamarkkinavirasto tiedottaa nro 1 syyskuu 2000.