Asianosaiset
K-Plus Oy
Sonera Oyj
Toimenpidepyynnön tekijä
Finnet-liitto ry
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto on 25.4.2000 vastaanottanut Finnet-liitto ry:n toimenpidepyynnön, jossa virastoa pyydetään tutkimaan Sonera Oyj:n (jäljempänä myös Sonera) ja K-Plus Oy:n (jäljempänä myös K-Plus) kanta-asiakasohjelman lainmukaisuuden. Toimenpidepyynnössä halutaan viraston selvittävän, sisältyykö Soneran ja K-ryhmän yhteistyömalliin, jossa Soneran GSM-liittymiin sekä niiden käyttöön on kytketty etuja kerryttävä Plussa -kanta-asiakasohjelma, kilpailunrajoituslain vastaisia elementtejä kuten esimerkiksi sitomista. Toimenpidepyynnössä korostetaan Soneran korkeaa osuutta Suomen matkaviestinliittymistä.
Yritykset
K-Plus Oy on Kesko Oyj:n tytäryhtiö ja vastaa K-ryhmän kanta-asiakasohjelman toteutuksesta. Kesko on markkinointi- ja logistiikkayritys sekä kaupan konseptien ja toimintamallien kehittäjä. Keskon kaupallinen toiminta on päivittäistavara-, käyttötavara- ja rauta-maataloustulosryhmien vastuulla. Niiden asiakkaita ovat K-kauppiaat ja muut tukkuasiakkaat. Tulosryhmät vastaavat oman tavara-alansa markkinoinnista, hankinnasta, logistiikasta, kauppapaikoista sekä vähittäiskaupan harjoittamisesta käyttötavara-, rauta- ja maatalouskaupassa. Keskon liikevaihto vuonna 1999 oli 36 333 miljoonaa markkaa (6 111 M€). K-Plussan liikevaihto oli samana aikana noin 309 miljoonaa markkaa (52 M€). Keskon markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupasta on noin 38 prosenttia.
Marraskuussa 1997 käynnistetty Plussa on kanta-asiakasohjelma, jonka peitto on 56 prosenttia Suomen kotitalouksista. Plussa-kortteja on yli 2,2 miljoonaa 1,2 miljoonassa kotitaloudessa. Vuonna 1999 Plussa-pisteitä[1] jaettiin asiakkaille noin 329 miljoonan markan (55,4 M€) arvosta.
Sonera Oyj on Suomen valtion 77,8 prosenttisesti omistama televiestintäyritys. Sonera tarjoaa valtakunnallisia kauko- ja ulkomaanpuhelu-, matkaviestin-, data- sekä Internet-palveluita. Sonera kuuluu konserniin, jonka emoyhtiö on Sonera -yhtymä Oyj. Nykyinen konsernirakenne muodostui PT-konsernin jakautuessa erillisiksi tele- ja postikonserneiksi 1.7.1998.
Vuonna 1999 Sonera-konsernin liikevaihto oli 11 miljardia markkaa (1 849 M€), josta matkaviestinnän osuus oli noin 5,7 miljardia markkaa (966 M€). Matkaviestinasiakkaita oli vuoden 1999 lopussa noin 2,1 miljoonaa. Soneran markkinaosuus oli kaikista matkaviestinpalveluista liikevaihdolla mitattuna 70 prosenttia ja GSM-palveluista 67 prosenttia vuonna 1998.
Asian selvittäminen
Soneran ja K-ryhmän ”Puheluista Plussaa” -konsepti
”Puheluista Plussaa” on kuluttajien volyymiin perustuva kanta-asiakaskonsepti, jonka perusteella Soneran matkapuhelinasiakkaat saavat alennuksiin oikeuttavia Plussa-pisteitä kotimaan matkapuheluista ja normaalihintaisista tekstiviesteistä. Palvelutekstiviestit sekä ulkomaanpuhelut jäävät kanta-asiakaskonseptin ulkopuolelle. Edun piiriin kuuluvat nykyiset ja tulevat Plussan ja Soneran yhteiset yksityisasiakkaat, joilla on henkilökohtainen Plussa-kortti ja Soneran GSM-liittymä.
Plussa-pisteiden saamisen edellytyksenä on, että Plussa-asiakas ilmoittaa Soneralle henkilökohtaisen Plussa-korttinsa numeron. Ne asiakkaat, joilla on Sonera-alennus (ent. Perhesopimus), voivat valita vain toisen eduista: Plussa-pisteet tai Sonera-alennuksen. Plussa-pisteitä ja kertyy seuraavan pistetaulukon mukaisesti:
| Taulukko 1. Pistetaulukko | |||
| Pisteisiin oikeuttavat kuukausiostot |
Peruspisteet | Kerroin | Kuukauden kokonaispisteet |
| 200 mk | 20 | 1 | 20 |
| 500 mk | 50 | 1 | 50 |
| 1 000 mk | 100 | 1 | 100 |
| 1 500 mk | 150 | 1,5 | 225 |
| 2 000 mk | 200 | 2 | 400 |
| 3 000 mk | 300 | 3 | 900 |
| 4 000 mk | 400 | 4 | 1 600 |
| 5 000 mk | 500 | 5 | 2 500 |
| 6 000 mk | 600 | 6 | 3 600 |
| 7 000 mk | 700 | 7 | 4 900 |
| 8 000 mk | 800 | 8 | 6 400 |
| Yli 8 000 markan kuukausiostoista peruspisteiden kerroin on 8. | |||
Plussa-asiakas saa yhden (1) peruspisteen Plussa-järjestelmään kuuluvista liikkeistä kuluttajana tekemiensä yhteenlaskettujen kulutushyödykeostosten jokaiselta täydeltä kymmeneltä (10) markalta. Peruspisteiden lisäksi Plussa-asiakas voi saada lisäpisteitä erillisen Plussa-pistetaulukon ja erikseen ilmoitettavien tarjousten perusteella. Plussa-etujen saamisen alaraja on tuhat (1000) Plussa-pistettä. Kun Plussa-asiakkaan pistetilille on kertynyt tuhat pistettä, hänelle lähetetään pisteseteli, joka oikeuttaa viidenkymmenen (50) markan suuruiseen alennukseen Plussa-järjestelmään kuuluvasta liikkeestä tehtävästä ostoksesta. Asiakkaalla on mahdollisuus lunastaa kertynyt etu myös käteisenä rahana.
Selvitystoimenpiteet
Kilpailuvirasto pyysi 28.4.2000 sekä K-Plussaa että Soneraa antamaan vastineensa Finnet-liiton toimenpidepyyntöön. Kesko vastasi 29.5.2000 ja Sonera 31.5.2000.
Lisäksi Keskon ja Soneran edustajat kävivät 18.2.2000 virastossa esittelemässä hanketta, jonka tarkoituksena on liittää Soneran matkapuhelut osaksi Plussa-kanta-asiakasjärjestelmää.
K-Plussan vastine
K-Plus kertoo vastineessaan, että Sonera-järjestelyn tavoitteena on laajentaa Plussa-järjestelmää K-kauppojen tuotealueiden ulkopuolelle ja antaa K-kauppojen kanta-asiakkaille hyötyä tällaistenkin palvelujen käytöstä. K-Plussan mukaan tällainen toimintatapa on säännönmukaista kaikissa suuremmissa kanta-asiakasjärjestelmissä, joista esimerkkeinä mainitaan kilpailevien kaupparyhmittymien järjestelmät ja lentoyhtiöiden järjestelmät, jotka eivät rajoitu vain oman yrityksen tai ryhmittymän tuotteisiin.
K-Plussan mukaan Plussa-järjestelmä on avoin kanta-asiakasjärjestelmä, eikä K-Plussan ja Soneran välisellä järjestelyllä ole ollut tarkoitus sulkea Soneran kilpailijoita Plussa-järjestelmän ulkopuolelle. Järjestelyn avoimuutta vahvistaa K-Plussan mukaan myös se, että sopimukseen ei sisälly eksklusiivisia määräyksiä. K-Plus toteaa lisäksi, että kilpailevilla kaupan ryhmittymillä on Plussa-järjestelmää vastaavia kanta-asiakasjärjestelmiä, joilla ei ole vastaavaa yhteistyökumppania kuin Sonera on Plussa-järjestelmälle. Finnet-liiton jäsenyrityksillä on siten mahdollisuus pyrkiä yhteistyöhön myös näiden ryhmittymien kanssa.
K-Plus katsoo, ettei järjestelyllä ole K-ryhmän kannalta asiakkaita sitovaa vaikutusta, koska asiakkaan matkapuheluista saama etu on rahallisesti varsin pieni ja koska Plussa-järjestelmässä asiakas saa halutessaan Plussa-pisteet myös rahana pankkitilille, jolloin saatu etu on mahdollista käyttää myös muissa kuin Plussa-järjestelmään kuuluvissa yrityksissä. Lisäksi K-Plus toteaa, että koska monilla asiakkailla ja talouksilla on useampien kaupparyhmittymien kortteja ja kuluttaja saa kanta-asiakasetuja riippumatta siitä, minkä ryhmittymän liikkeessä hän asioi, sitovaa vaikutusta ei synny. AC Nielsenin talouspaneelin mukaan lähes 50 prosentilla talouksista on kolmesta kaupan tunnetuimmasta kanta-asiakaskortista kaksi tai kolme korttia.
Soneran vastine
Sonera kiistää vastineessaan, että sen ja K-Plussan välinen yhteistyösopimus merkitsisi kilpailunrajoituslaissa kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tai asiakkaiden sitomista. Sonera perustelee tätä sillä, että soitetun GSM-puhelun tai lähetetyn tekstiviestin kerryttämä ja kuluttajan saama taloudellinen etu on vähäinen. Sitomisen mahdollisuutta ehkäisee omalta osaltaan lisäksi se, että asiakkaalla on aina vaihtoehtoisesti mahdollisuus lunastaa kertynyt etu käteisenä rahana, jolloin etu voidaan käyttää asiakkaan vapaasti valitsemalla tavalla myös muissa kuin kyseiseen kanta-asiakasjärjestelmään kuuluvissa yrityksissä. Soneran yksityisasiakkaalla on lisäksi kaksi vaihtoehtoista alennus-/etuisuus -järjestelmää, Perhesopimus ja Plussa-järjestelmä, joista asiakas voi valita kumman tahansa omien kriteeriensä perusteella.
Sonera toteaa, että Plussa-järjestelmä on avoin kanta-asiakasjärjestelmä, jonka sopimukseen sisältyvät määräykset eivät poissulje mahdollisuutta ryhtyä vastaavanlaiseen yhteistyöhön esimerkiksi sopijakumppanin kilpailijan kanssa. Kyseessä ei siten ole eksklusiivinen, osapuolten toimintavapautta rajoittava sopimus. Estettä ei myöskään ole sille, että Soneran kanssa kilpailevat palveluoperaattorit voivat halutessaan neuvotella ja sopia vastaavanlaisesta yhteistyöstä minkä tahansa päivittäiskaupparyhmittymän kanssa. Kanta-asiakasjärjestelmät mahdollistavat siten täysin avoimen kilpailutilanteen markkinoilla suhteessa palveluoperaattoreihin. Sonera katsoo lisäksi, että koska Soneran ja K-ryhmän yhteistyön hyöty koituu viime kädessä kuluttajille, yhteistyöllä ole kilpailunrajoituslain tarkoittamia vahingollisia vaikutuksia.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Asianosaisten asema matkaviestinpalveluiden markkinoilla
Kilpailuvirasto katsoo, että verkkopalvelujen ja loppuasiakkaille tarjottavien palvelujen markkinat voidaan matkaviestinnän markkinoilla erottaa omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen. Kanta on yhdenmukainen myös Euroopan komission tiedonannon 22.8.1998 kanssa.[2] Käsiteltävän tapauksen relevantit markkinat muodostuvat valtakunnallisten matkaviestinpalveluiden tarjonnasta, joihin luetaan myös GSM-liittymistä soitetut matkapuhelut ja lähetetyt tekstiviestit.
Kilpailuvirasto on aikaisemmissa päätöksissään, muun muassa 4.8.1999 (dno 76/61/99) katsonut, että Soneralla on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu määräävä markkina-asema matkaviestinpalveluiden tarjonnassa. Soneran toimintaa on siten tarkasteltava ensisijaisesti kilpailunrajoituslain 7 §:n nojalla ja selvitettävä, liittyykö Soneran ja K-Plussan sopimaan yhteistyöjärjestelyyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kyseinen säännös kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön, jona voidaan muun ohella pitää hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä.
Yhteistyöjärjestelyä tarkastellaan toissijaisesti kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella. Lain 9 § eroaa 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellosta erityisesti siinä, että menettelyn kieltäminen edellyttää vahingollisia vaikutuksia.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja vahingolliset vaikutukset
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimintaan sovelletaan kilpailunrajoituslain 7 §:ää, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Kyseisessä säännöksessä on lueteltu esimerkkejä menettelytavoista, joita voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Yleisesti ottaen määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voidaan pitää kaikkia sellaisia menettelytapoja, joilla markkinoilta pyritään sulkemaan pois vähintään yhtä tehokas kilpailija tai joiden seurauksena on asiakkaiden tai kilpailijoiden mielivaltainen kohtelu tai kohtuuton hyväksikäyttö.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voidaan pitää muun muassa asiakkaiden keinotekoista sitomista. Sitomista käsitellään kilpailuoikeudessa kahdesta näkökulmasta. Sitominen tarkoittaa ensinnäkin kahden erillisen hyödykkeen myynnin yksipuolista sitomista toisiinsa. Tällöin hyödyke myydään tai ostetaan vain sillä ehdolla, että asiakas hankkii toisenkin hyödykkeen samalta elinkeinonharjoittajalta. Myös joillakin menettelytavoilla kuten alennuskäytännöllä tai eksklusiivisilla sopimusehdoilla voi olla sitovia vaikutuksia. Asiakkaita voidaan sitoa vain, mikäli nämä ovat riippuvaisia sitojasta. Tämän vuoksi sitojalla täytyy yleensä olla määräävä markkina-asema ainakin toisen hyödykkeen markkinoilla. Markkinoiden avautuessa kilpailulle sidontaa yleensä saatetaan käyttää määräävän markkina-aseman puolustamiseen. Sitomisen avulla voidaan siten yhtäältä säilyttää kilpailuetu eli määräävä asema ja toisaalta sen avulla voidaan sulkea kilpailijoita pois liiketoimista sidottujen asiakkaiden kanssa. Sitomisena ei kuitenkaan voida pitää tilannetta, jossa asiakas oma-aloitteisesti ostaa erilaisia hyödykkeitä samalta yritykseltä.
Joissakin tapauksissa sitomista voidaan perustella tehokkuuden lisääntymisellä. Sitominen saattaa esimerkiksi estää teknisesti toisiinsa yhteen sopimattomien hyödykkeiden yhteiskäytön ja ylläpitää näin tuotteen turvallisuutta, käyttövarmuutta ja tavaramerkin mainetta. Mitä vähemmän tehokkuusperusteluja sitovalle menettelylle voidaan esittää, sitä todennäköisempää on, että sitomisen ainoa tarkoitus on, että sitomisella pyritään kilpailijoiden poissulkemiseen tai kauppakumppanien hyväksikäyttöön. Mikäli sitomisen ainoa tarkoitus on kilpailun rajoittaminen ilman, että järjestelyllä saadaan aikaan vastaavia tehokkuusetuja, kyseessä on määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Sitovia menettelytapoja koskee kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohta, joka kieltää hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien ehtojen käyttämisen.
Erilaiset kuluttajille suunnatut kanta-asiakasjärjestelmät ovat viime vuosina yleistyneet nopeasti kaupan ja palvelujen aloilla. Laajimpia ja monipuolisimpia kanta-asiakasjärjestelmiä Suomessa ovat kehittäneet vähittäiskaupparyhmät. Näissä järjestelmissä kanta-asiakaspisteitä voi kartuttaa myös muissa kuin kaupparyhmän omistamissa liikkeissä tai toimipaikoissa. Yhteistyökumppaneina on muun muassa matkatoimistoja, hotelleja, optikkoliikkeitä, huoltoasemia ja sähkölaitoksia. Kaupan näkökulmasta näiden järjestelmien tavoitteena on palkita asiakasta ostosten keskittämisestä. Kanta-asiakaskortin haltijalle maksetaan jälkikäteen tietyn suuruista, useimmiten progressiivisesti kasvavaa ostohyvitystä vuoden tai kuukauden aikana tehdyistä ostoista. Pelkän rahallisen jälkihyvityksen tai tuotetarjousten lisäksi kanta-asiakkaille pyritään yhä useammin tarjoamaan myös muuntyyppisiä etuja, esimerkiksi kanta-asiakaslehtiä ja -tilaisuuksia.
Kilpailuvirasto toteaa, ettei kyseisenlaisten alennusten myöntäminen asiakkaille tai tietyille asiakasryhmille lähtökohtaisesti ole kilpailulainsäädännön vastaista. Kanta-asiakkaaksi voi periaatteessa liittyä kuka tahansa. Kuluttajalta ei myöskään edellytetä ehdotonta asiakasuskollisuutta, vaan hänellä on halutessaan mahdollisuus liittyä useisiin eri kanta-asiakasjärjestelmiin. Käytännössä kanta-asiakas- tai niitä vastaavien alennusjärjestelmien käyttö merkitsee kuitenkin jonkinasteista asiakkaiden toimintavapauden rajoittamista.
Sellaisen kanta-asiakasjärjestelmän, jossa on mukana useilla eri markkinoilla toimivia yrityksiä, kilpailullisten vaikutusten arvioiminen on monitahoista. Kilpailuvirasto katsoo, että jos jollain mukanaolevalla yrityksellä on määräävä markkina-asema omilla markkinoillaan, niin tästä yrityksestä riippuvaisille asiakkaille voi kanta-asiakasetujen myötä syntyä kannustin asioida järjestelmään kuuluvien liikkeiden kanssa. Sen lisäksi, että järjestelmässä mukana olevat yritykset hyötyvät määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen markkinavoimasta, järjestelmä tukee myös määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen markkina-asemaa. Kilpailuvirasto katsoo, että markkinavoiman siirtyminen saattaa vaikeuttaa uusien yritysten alalle tuloa sekä määräävän markkina-asemassa olevan yrityksen markkinoilla että muilla järjestelmään kuuluvilla markkinoilla.
Kilpailuvirasto on suhtautunut varauksellisesti esimerkiksi sähkön myynnissä myönnettyihin kanta-asiakasalennuksiin. Virasto on antamissaan lausunnoissa[3] arvioinut, että sähköyhtiöt tai -laitokset voivat pyrkiä alennusjärjestelmillä sitomaan asiakkaat kilpailua rajoittavalla tavalla itseensä esimerkiksi siten, että asiakkailta edellytetään ehdotonta asiakasuskollisuutta ja että alennuskäytännöt luovat keinotekoisesti ostouskollisuutta myyjään päin. Sitomalla asiakkaansa yritys saattaa pyrkiä markkina-asemansa suojaamiseen tai sen laajentamiseen. Sitomalla yritys voi saavuttaa sitä itseään hyödyttäviä tehokkuusetuja, mutta voi samalla sulkea pois kilpailevia tarjoajia tai poistaa olemassa olevilta kilpailijoilta kannattavan kilpailun edellytyksiä ja heikentää siten toimialan dynaamista tehokkuutta. Lisäksi Kilpailuvirasto katsoi 22.12.1999 tekemässään Helsingin Energian kanta-asiakasetujärjestelmää koskevassa päätöksessä[4], että ko. kanta-asiakasetujärjestelmää oli sen asiakkaita sitovien ja kilpailijoita poissulkevien vaikutusten takia kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 2 kohdan mukainen kielletty menettely.
Plussa-asiakas saa etuja asiakkuutensa ja ostojensa perusteella. Pistesetelit oikeuttavat alennuksiin Plussa-järjestelmään kuuluvista liikkeistä tehtävistä ostoksista. Edut voi lunastaa myös käteisenä rahana. K-Plussan kanta-asiakasohjelman mukaan asiakkaat voivat saada Plussa-pisteitä muun ohella myös Soneran GSM-liittymistä soitetuista kotimaan matkapuheluista ja lähetetyistä tekstiviesteistä. Plussa-ostosten hyvitysprosentit ilmenevät seuraavasta taulukosta.
| Taulukko 2. Plussa-alennukset | ||
| Kuukausiostot mk | Kerroin | Hyvitys % |
| alle 1 500 | 1 | 0,50 |
| 1 500 – | 1,5 | 0,75 |
| 2 000 – | 2 | 1,00 |
| 3 000 – | 3 | 1,50 |
| 4 000 – | 4 | 2,00 |
| 5 000 – | 5 | 2,50 |
| 6 000 – | 6 | 3,00 |
| 7 000 – | 7 | 3,50 |
| 8 000 – | 8 | 4,00 |
Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia Soneran ja K-Plussan yhteistyöjärjestelyn asiakkaita sitovista vaikutuksista. Plussa-asiakkaaksi voi liittyä jokainen täysivaltainen yksityishenkilö. Jos Plussa-asiakas on solminut Sonera GSM-palvelusopimuksen, hänellä on mahdollisuus saada Plussa-pisteitä myös kotimaan matkapuheluista ja lähetetyistä tekstiviesteistä. Plussa-pisteiden kertyminen matkapuheluista ja tekstiviesteistä edellyttää, että asiakas rekisteröityy järjestelmään ja ilmoittaa Soneralle henkilökohtaisen Plussa-korttinsa numeron. Ne Soneran matkapuhelinasiakkaat, jotka ovat sopineet ns. Perhesopimuksen (Sonera-alennus) voivat valita toisen kahdesta alennus-/etuisuusjärjestelmästä: Plussa-pisteet tai Perhesopimus-alennuksen.
Plussa-etu voidaan maksaa asiakkaan pankkitilille, jolloin hänellä on mahdollisuus käyttää saamansa Plussa-edut haluamallaan tavalla, myös muissa kuin Plussa-järjestelmään kuuluvissa yrityksissä. Lisäksi kuluttaja voi halutessaan liittyä myös muihin kanta-asiakasjärjestelmiin. Nämä seikat lisäävät omalta osaltaan asiakkaan valinnanvapautta ja ehkäisevät asiakkaan sitomisen mahdollisuutta.
Kilpailuviraston saamien selvitysten ja omien laskelmien mukaan kuluttajan GSM-puheluista ja tekstiviesteistä saama taloudellinen etuisuus on vähäinen. Seuraavassa taulukossa on muutamia esimerkkejä Plussa-edun suuruudesta erisuuruisilla puhelinlaskuilla ja muiden Plussa-ostosten määrällä (Taulukko 3.). Jos kanta-asiakasohjelmaan liittyneen asiakkaan matkapuhelinlasku olisi esimerkiksi 150 markkaa kuukaudessa eikä hänellä olisi muita ostotapahtumia Plussa-järjestelmään kuuluvissa yrityksissä, olisi hänen etunsa kuukaudessa 75 penniä. Jos asiakkaalla on Plussa-ostoksia kuukaudessa 5000 markan edestä, niin tällöin 150 markan puhelinlaskusta saatava etu olisi 3,75 markkaa.
| Taulukko 3. GSM-puheluista ja tekstiviesteistä saatava Plussa-etu (mk) | ||||
| GSM-lasku | ei muita ostoja | ostot 2 000 mk | ostot 5 000 mk | ostot 8 000 mk |
| 150 mk | 0,75 | 1,50 | 3,75 | 6,00 |
| 300 mk | 1,50 | 3,00 | 7,50 | 12,00 |
| 500 mk | 2,50 | 5,00 | 12,50 | 20,00 |
Kilpailuvirasto ei ole myöskään saanut osoituksia järjestelyn eksklusiivisuudesta. Sopimus ei sisällä osapuolten toimintavapautta rajoittavia määräyksiä ja niin Soneralla kuin K-Plussallakin on mahdollisuus ryhtyä vastaavanlaiseen yhteistyöhön sopijakumppanin kilpailijan kanssa. Plussa-järjestelmä ei ole ainoa kanta-asiakasjärjestelmä Suomessa. Soneran kanssa kilpailevilla palveluoperaattoreilla on niin halutessaan mahdollisuus neuvotella ja solmia vastaavanlaisia yhteistyösopimuksia minkä tahansa päivittäiskaupparyhmittymän kanssa.
Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että kyseinen järjestely ei näytä olevan kilpailunrajoituslain kieltämää sitomista, eikä Soneran K-Plussan kanssa sopima kanta-asiakasohjelma sisällä muitakaan sellaisia menettelytapoja, joita voitaisiin pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n tarkoittamana määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4–7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista. Kilpailuneuvoston mukaan[5] väärinkäyttöperiaatteen soveltaminen edellyttää, että kilpailunrajoituksella on käytännössä todettu olevan vahingollisia vaikutuksia ja että todetut vaikutukset ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomia. Huomiota kiinnitetään rajoituksen vaikutuksiin ja sillä tavoiteltuihin päämääriin.
Plussa-järjestelmän tavoitteena on lisätä siihen liittyneiden yritysten kilpailukykyä palkitsemalla niiden kanta-asiakkaita (Plussa-asiakkaita) siten, että heidän kannattaa käyttää Plussa-järjestelmään liittyneiden yritysten palveluja. K-Plussan kannalta Sonera-järjestelyn tavoitteena on laajentaa Plussa-järjestelmää K-kauppojen tuotealueiden ulkopuolelle ja antaa K-kauppojen kanta-asiakkaille hyötyä myös matkaviestinpalvelujen käytöstä. Soneran ja K-Plussan yhteistyöstä Plussa-pisteseteleinä saatava hyöty koituu viime kädessä molempien yritysten asiakkaille. Plussa-järjestelmän sopimukseen sisältyvät määräykset eivät estä K-Plussaa sopimasta vastaavanlaisesta yhteistyöstä Soneran kilpailijan kanssa. Vastaavasti kilpailevilla palveluoperaattoreilla on mahdollisuus pyrkiä yhteistyöhön myös muiden kilpailevien kaupan ryhmittymien kanssa.
Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että K-Plussan ja Soneran yhteistyöjärjestelyllä ei ole kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia. Muissa tapauksissa mahdollisesti ilmenevät sitovat tai poissulkevat menettelyt Kilpailuvirasto arvioi tarvittaessa erikseen.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on Finnet-liitto ry:n pyynnöstä selvittänyt, liittyykö Sonera Oyj:n ja K-Plus Oy:n solmimaan kanta-asiakasohjelmaan, jossa K-ryhmän Plussa-pisteitä saa myös Soneran GSM-liittymistä soitetuista matkapuheluista sekä lähetetyistä tekstiviesteistä, kilpailunrajoituslain vastaista menettelyä.
Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia Soneran ja K-Plussan yhteistyöjärjestelyn asiakkaita sitovista vaikutuksista. Virasto ei ole saanut osoituksia myöskään järjestelyn eksklusiivisuudesta.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei sopimuskäytäntöön liity kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Järjestelyllä ei myöskään ole kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92) 3 § 2 momentti, 7 § 2 kohta, 9 §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
[1] Plussa-pisteitä voi kerätä K-ryhmän vähittäiskauppojen, Carrols hampurilaisravintoloiden ja Tähti Optikko -liikkeiden lisäksi Neste-asemien polttoainetankkauksista, Scandic Hotellien majoitus- ja ravintolapalveluista, Aleksi 13 -myymälöistä sekä Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n Seura-lehden kestotilauksista.
[2] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin, 22.8.1998, (98/C 265/02).
[3] Esimerkiksi Kilpailuviraston 13.10.1998 päivätty kirje Kainuun Sähkö Oyj:lle (dno 783/61/98).
[4] Kilpailuviraston päätös 22.12.1999 koskien Helsingin Energian sähkön myyntitoiminnassa soveltamaa kanta-asiakasjärjestelmää (dno 537/61/96).
[5] Kilpailuneuvoston päätös 21.6.1999, dno 7/359/97; tapaus Otava vs. Lukiolaisten Kirjakauppa.