Asianosaiset
Telecom Finland Oy
Asian vireilletulo
Posti- ja telelaitoksen (1.1.1994 alkaen Suomen PT Oy ja sen tytäryhtiö Telecom Finland Oy, jäljempänä Tele) ja Kilpailuviraston edustajat keskustelivat Telen aloitteesta Kilpailuvirastossa keväällä 1993 Telen NMT-GSM -liittymien myyntiä koskevista kauppiassopimuksista. Kilpailuvirasto totesi kyseisessä tapaamisessa alustavasti, että muun muassa ns. valtuutetun NMT-GSM -kauppiaan sopimukseen sisältyvä ”toimivan kilpailun ylläpito” -kohta on ongelmallinen kilpailulainsäädännön kannalta. Kyseisen sopimuskohdan mukaan kauppiaan tulee tarjota ja välittää GSM-asiakasliittymiä tasapuolisesti siten, ettei kilpailevien verkko-operaattoreiden osuus kauppiaan välittämistä GSM-asiakasliittymistä muodostu suuremmaksi kuin Telen osuus.
Kilpailuvirastoon tuli kesällä 1993 useita yhteydenottoja matkapuhelinkauppiailta, jotka katsoivat edellä mainitun sopimuskohdan olevan kilpailunrajoituksista annetun lain vastainen. Kyseinen ehto velvoitti yhteyttä ottaneiden kauppiaiden mukaan valtuutetun kauppiaan rajoittamaan verkko-operaattoreiden kilpailua sitoutumalla pidättäytymään Oy Radiolinja Ab:n (jäljempänä Radiolinja) asiakasliittymien välittämisestä, jos tämä oli esimerkiksi edullisemmilla hintaehdoilla saamassa enemmän asiakkaita kuin Tele. Kauppiaan oli lisäksi pidettävä erillistä operaattorikohtaista kirjanpitoa GSM-liittymien myynnistä ja annettava tästä Telelle pyydettäessä selvitys. Kilpailuvirastoon yhteyttä ottaneiden kauppiaiden mielestä näiden tietojen antaminen loukkasi sekä Radiolinjan että matkapuhelinkauppiaan liikesalaisuussuojaa.
Asian selvittäminen
Selvityksen rajaus
Kilpailuvirastoon on vuonna 1995 tullut myös yhteydenottoja matkapuhelinkauppiailta, joiden kanssa Tele ei ole solminut sopimuksia NMT-GSM -liittymien välittämisestä. Kilpailuvirasto käsittelee tässä päätöksessä Telen kauppiassopimusjärjestelmää ja kauppiaiden valintakriteerejä yleisesti ja tekee päätökset kyseisistä tutkimuspyynnöistä erikseen.
Kilpailuviraston toimenpiteet
Kilpailuvirasto on saanut Teleltä kirjallisia ja suullisia selvityksiä alan markkinarakenteesta ja Telen kauppiassopimuksista sekä niiden määristä ja soveltamisesta 1.9.1993, 11.9.1995, 21.9.1995, 24.10.1995, 21.11.1995, 22.12.1995, 15.3.1996, 17.6.1996, 20.6.1996 ja 15.7.1996. Tele on antanut virastolle kauppiaiden valintakriteerejä koskevia selvityksiä myös kauppiassopimuksen solmimisesta kieltäytymisiä koskevien tapausten (dno 474/61/95, dno 634/61/95 ja dno 878/61/95) yhteydessä.
Radiolinja on toimittanut Kilpailuvirastolle käyttämänsä kauppiassopimusmallit sekä tietoja Radiolinjan sopimuskauppiaiden määristä ja alan kilpailutilanteesta 28.1.1994, 9.8.1995 ja 6.11.1995.
Kodintekniikkaliitto ry on toimittanut virastolle selvityksen alan markkina- ja kilpailutilanteesta 3.7.1995.
Kilpailuvirasto pyysi 13.11.1995 lääninhallituksia haastattelemaan matkapuhelinkauppiaita saadakseen tarkempaa tietoa alan markkina- ja kilpailutilanteesta ja siitä, millaisia vaikutuksia operaattoreiden soveltamilla erilaisilla eduilla ja ehdoilla on ollut kauppiaiden käyttäytymiseen. Varmistaakseen riittävän kattavan ja monipuolisen aineiston saannin Kilpailuvirasto pyysi operaattoreita toimittamaan virastoon matkapuhelinkauppiaiden yhteystiedot, joista tuli käydä ilmi myös kauppiaan ja operaattorin välinen sopimustaso. Pyydetyt tiedot saapuivat Kilpailuvirastoon Radiolinjalta 8.11.1995 ja Teleltä 11.11.1995. Lääninhallitukset toimittivat matkapuhelinkauppiaiden haastatteluaineistot Kilpailuvirastoon joulukuun 1995 ja tammikuun 1996 aikana.
Kilpailuvirasto on lisäksi hankkinut matkapuhelinten maahantuojilta ja valmistajilta selvityksiä laitteiden toimittamisesta ja niiden koodauksen, asennuksen, huollon ja takuun järjestämisestä. Maahantuojat ja valmistajat ovat toimittaneet kyseiset tiedot myös rinnakkaistuotujen laitteiden osalta.
Yritykset
Telecom Finland Oy on valtion 100 %:sti omistamaan Suomen PT-konserniin kuuluva osakeyhtiö. Suomen PT-konsernin liikevaihto oli vuonna 1995 noin 10,5 miljardia markkaa, josta Telecom Finland-konsernin osuus oli noin 5,7 miljardia. Matkaviestinpalvelut-liiketoiminta-alueen liikevaihto oli vuonna 1995 vajaat 2 miljardia markkaa ja matkaviestinliiketoiminta on edelleen voimakkaassa kasvussa. Tele ei ilmoita vuosikertomuksessaan eri liiketoiminta-aluiden tuloksia. Koko Telecom Finland-konsernin tulos ennen satunnaiseriä oli vuonna 1995 noin 685 miljoonaa markkaa ja tilikauden voitto noin 346 miljoonaa markkaa. Telecom Finland-konserni maksoi vuonna 1995 Suomen PT-konsernille konserniavustuksena 130 miljoonaa markkaa.
Matkapuhelinpalvelumarkkinat Suomessa
Telelle on myönnetty oikeus yleiseen teletoimintaan kaikenlaisissa radioteleverkoissa ja se tarjoaa palveluitaan valtakunnallisissa NMT 450-, NMT 900-, GSM- ja ARP-verkoissa. Radiolinjalle on myönnetty toimilupa yleiseen teletoimintaan GSM-normin mukaisissa televerkoissa ja Älands Mobiltelefon Ab:lle GSM- ja Autonet -normien mukaisissa televerkoissa. Finnet-ryhmittymään kuuluvilla paikallisilla puhelinyhtiöillä on toimiluvat alueellisten Autonet-verkostojen operointiin. Telelle, Radiolinjalle ja Telivolle on myönnetty valtakunnallinen toimilupa DCS-1800-verkon operointiin. Lisäksi Finnet-ryhmittymään kuuluville alueellisille puhelinyhtiöille on myönnetty alueellisia toimilupia DCS-1800 verkko-operointiin. Näiden verkkojen rakentaminen on alkanut, mutta ne eivät ole vielä kaupallisessa käytössä.
Matkapuhelinverkot eroavat toisistaan alueellisen kattavuuden ja asiakkaan käytettävissä olevien oheispalveluiden perusteella. ARP-verkko on kattavuudeltaan laajin, sillä sen kuuluvuusalue kattaa käytännössä koko Suomen, asumattomatkin seudut mukaan lukien. NMT 450 -verkon kattavuus on seuraavaksi laajin. NMT 900 -verkolla on jo useiden vuosien ajan ollut laaja kuuluvuusalue Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. NMT-järjestelmä on käytössä Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa, Alankomaissa, Sveitsissä, Baltian maissa ja eräillä entisen Neuvostoliiton alueilla.
GSM-verkkojen peittoalue on vuonna 1996 saavuttanut NMT 900 -verkon kuuluvuusalueen. GSM-järjestelmä on käytössä Suomen lisäksi lähes kaikissa Euroopan maissa ja toimii lisäksi joissakin Euroopan ulkopuolisissa maissa. GSM-verkkojen kattavuus vaihtelee edelleen huomattavasti maittain.
Digitaalitekniikkaan perustuvan GSM-verkon asiakas voi saada monimuotoisempaa ja korkeatasoisempaa palvelua kuin analogiseen tekniikkaan perustuvan NMT-verkon asiakas. GSM-puhelujen äänenlaatu on parempi kuin NMT-puhelujen. Digitaalisen GSM-järjestelmän etuna on lisäksi puhelujen salaisuus; NMT-puhelu saattaa joutua muidenkin kuin keskustelukumppanien kuuluville.
Muun muassa vastauspalvelun laajuus, telefax-liitännät ja datasiirtoyhteydet ovat GSM-lisäpalveluja, joita NMT-järjestelmässä ei pystytä tarjoamaan samassa laajuudessa. NMT-palvelu ei näin ollen ole täydellisesti GSM-palvelun korvaava hyödyke sellaiselle käyttäjäryhmälle, joka tarvitsee useissa Euroopan maissa toimivaa matkapuhelinta tai datapalveluja. Varsinkin monet yksityisasiakkaat pitävät kuitenkin NMT 900- ja GSM-puhelimia toisiaan korvaavina hyödykkeinä. Alueellisten telelaitosten lähinnä yritysten käyttöön tarjoamat Autonet-palvelut kilpailevat rajoitetun kuuluvuusalueensa vuoksi NMT- ja GSM-palveluiden kanssa ainoastaan paikallisesti.
Liittymämäärien kasvu
GSM-liittymien lukumäärä on kasvanut hyvin nopeasti. Radiolinjan GSM-verkossa oli vuoden 1992 lopussa noin 2000 liittymää, vuoden 1993 lopussa noin 5 300 liittymää, vuoden 1994 lopussa 36 900 liittymää, vuoden 1995 lopussa noin 127 500 liittymää ja kesäkuun 1996 lopussa noin 193 000 liittymää. Telen GSM-verkossa vastaavat liittymien lukumäärät olivat 1400, 10 200, 61 600, 253 200 ja 409 000. Molempien operaattoreiden GSM-liittymien myynnin ennustetaan jatkuvan nopeana. Myös NMT 900 -verkossa liittymämyynti jatkui vilkkaana vielä vuonna 1995, mutta kasvu lähes loppui vuoden 1996 alkupuoliskolla. NMT 900-verkossa oli vuoden 1992 lopussa 196 800 liittymää, vuoden 1993 lopussa 267 300, vuoden 1994 lopussa 352 200, vuoden 1995 lopussa 439 000 liittymää ja kesäkuussa 1996 noin 443 000 liittymää. NMT 450 -liittymien määrä kääntyi laskuun vuoden 1996 alkupuoliskolla. Vuoden 1992 lopussa liittymiä oli noin 160 000, vuoden 1993 lopussa noin 172 700, vuoden 1994 lopussa 186 800, vuoden 1995 lopussa 197 800. Vuoden 1996 alkupuoliskolla määrä väheni yli 3 000 kappaleella. Seuraavissa kaavioissa on kuvattu vastaavat tiedot pylväskaaviona. Pylväät kuvaavat liittymien määrää ilmoitetun kuukauden lopussa.
Matkapuhelinliittymien jakelu
Matkaviestinlaitekauppaa ja matkapuhelinliittymien välittämistä harjoittavat mm. matkaviestinkauppaan erikoistuneet liikkeet, yksityiset radioliikkeet, kodinelektroniikkaa myyvät liikkeet, tavaratalot sekä Telen ja paikallisten puhelinyhtiöiden vähittäismyymälät. Vuonna 1993 Suomessa oli rekisteröity noin 1200 matkapuhelimia myyvää yritystä (jäljempänä matkapuhelinkauppias). Vuonna 1995 matkapuhelimet kuuluivat jo yli 1800 liikkeen valikoimiin. Huomattava osa yrityksistä välittää liittymiä sekä Telen että Radiolinjan matkapuhelinverkkoihin.
Telellä oli vuonna 1993 enemmän matkapuhelinkauppiaiden kanssa solmittuja sopimuksia liittymien välittämisestä kuin Radiolinjalla. Vuonna 1995 tilanne oli kääntynyt päinvastaiseksi. Vaikka molempien operaattoreiden sopimuskauppiaiden lukumäärä on kahden viimeisen vuoden aikana huomattavasti lisääntynyt, Suomessa on edelleen runsaasti matkapuhelimia myyviä ja liittymiä välittäviä yrityksiä, joilla ei ole varsinaista sopimusta liittymien välittämisestä kummankaan operaattorin kanssa. Ne välittävät asiakkaan tiedot operaattoreille, jotka avaavat liittymän. Sopimuksettomat kauppiaat eivät saa samoja etuja kuin sopimuksen tehneet kauppiaat.
Telen ja matkapuhelinkauppiaiden väliset sopimukset matkapuhelinliittymien välittämisestä
Tele jakoi vuonna 1993 NMT-GSM -liittymiä välittävät kauppiaat neljään ryhmään: 1) sopimuksettomat kauppiaat, 2) ns. telefax -kauppiaat, 3) NMT-GSM Asiantuntijat ja 4) Valtuutetut NMT-GSM -kauppiaat. Vuoden 1995 toukokuussa valmistuneen sopimuskokonaisuuden mukaisesti Telen liittymiä välittävät kauppiaat voidaan jakaa viiteen ryhmään: 1) sopimuksettomat kauppiaat, 2) Liittymämyyntisopimus -kauppiaat, 3) Dealersopimus -kauppiaat, 4) Asiantuntijasopimus -kauppiaat ja 5) Valtuutetut kauppiaat. Telen mukaan sopimuskokonaisuuksien tavoitteena on ollut luoda objektiivisiin kriteereihin perustuva, selektiivinen jakelujärjestelmä. Telen mukaan kussakin sopimuksessa on keskeisellä sijalla kysymys kauppiaan oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainosta. Vanha ja uusi sopimuskokonaisuus on esitetty keskeisimmiltä osiltaan liitteessä 1.
Tele toimittaa kaikille rekisteröimilleen matkapuhelinkauppiaille ja pyynnöstä muillekin kauppiaille tietoa Telen tuotteista ja tulevista kampanjoista. Kauppiaille toimitetaan myös myynnin edellyttämää tukimateriaalia riippumatta siitä, onko kauppias solminut Telen kanssa varsinaista sopimusta matkaviestinliittymien välittämisestä. Tele antaa jokaiselle rekisteröidylle kauppiaalle oman kauppiastunnuksen, jota kauppiaan tulisi käyttää hänen välittäessään liittymiä Telen matkaviestinverkkoihin. Tele voi tätä kautta seurata rekisteröityjen kauppiaiden liittymämyynnin kehitystä.
Kauppiaat, jotka eivät olleet solmineet Telen kanssa varsinaista sopimusta liittymien välittämisestä, toimittivat liittymäilmoitukset vuonna 1993 postitse. Telen ja matkaviestinkauppiaan välinen alin sopimustaso oli ns. telefax-sopimus, jonka tarkoituksena oli liittymien avaamisen nopeuttaminen. Telefax-kauppiaat toimittivat liittymäilmoituksen Telelle ensin telefaxina ja lähettivät alkuperäisen liittymäilmoituksen myöhemmin postitse. Myös ylempien sopimustasojen kauppiailla oli oikeus toimittaa liittymäilmoitukset telefaxilla.
Kaikki kauppiaat voivat Telen mukaan nykyisin toimittaa liittymäsopimuksen telefaxilla, sillä nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti telefaxjäljennös ei ole enää todisteena eriarvoisessa asemassa kuin alkuperäiskappale. Tästä johtuen telefax -sopimuksia ei enää tehdä eikä telefax -kauppiaita myöskään lueta omaksi kauppiasryhmäkseen. NMT-GSM Liittymämyyntisopimus ja NMT-GSM Dealersopimus ovat puolestaan täysin uusia sopimuksia aikaisempaan sopimuskokonaisuuteen verrattuna.
NMT-GSM Liittymämyyntisopimus
NMT-GSM Liittymämyyntisopimuksen tarkoituksena on tehostaa Telen ja kauppiaan välistä yhteistyötä matkaviestimien myynnin, markkinoinnin ja asiakaspalvelun alueella. Kauppiaan päävelvoite on ylläpitää riittävää tietotaitotasoa Telen tuotteista, myydä niitä aktiivisesti ja tarjota asiakkaalle osaava ja laadukas asiakaspalvelu. Kauppias sopii Telen kanssa tuotemerkkien ja yhteistyötunnusten käytöstä erikseen.
Telen päävelvoite on suorittaa kauppiaalle korvaus tämän Telen puolesta tekemästä asiakaspalvelu- ja liittymämyyntityöstä. Tele on maksanut sopimuskauppiailleen marraskuusta 1994 lähtien korvauksia myös NMT-liittymien myynnistä. Korvaus on yhtä suuri kuin GSM-liittymien myynnistä maksettava korvaus.
Laadullisina kriteereinä kauppiaalta edellytetään alan vaatimaa riittävää ammattitaitoa, tyyppihyväksytyn matkapuhelinpäätelaitemerkin edustusta sekä kykyä ja ammattitaitoa järjestää laitteiden edellyttämä koodaus, asennus ja huolto Telen edellyttämällä tavalla. Lisäksi kauppiaan on oltava hyvämaineinen eikä kauppiaalla saa olla maksuhäiriöitä. Kauppiaalle asetetut kriteerit on Telen mukaan laadittu osittain NMT-GSM Asiantuntijatasoa väljemmin, jotta sopimus olisi tehtävissä aikaisempaa laajemman kauppiaskunnan kanssa. Laadullisia kriteerejä on kevennetty muun muassa luopumalla matkapuhelinten päätoimisesta myynnistä. Kauppiaan harjoittaman sivutoimisen matkapuhelinmyyntitoiminnan on kuitenkin oltava suhteellisen aktiivista ja kauppiaan on saavutettava tietty Telen NMT-GSM -liittymien myyntitaso vuosittain. Kauppiaan myymälätiloille ei ole asetettu vastaavia laatutasovaatimuksia kuin NMT-GSM Asiantuntijasopimuksessa. Sopimuksen solmiminen edellyttää kuitenkin, että kauppias harjoittaa liiketoimintaansa kiinteissä myyntitiloissa.
NMT-GSM Dealersopimus
Dealersopimus -kauppiaalta edellytetään korkeampaa liittymämyynnin vuositasoa kuin Liittymämyyntisopimus -kauppiaalta. Kauppias voi sopia Telen kanssa liittymämyynnin vuositavoitteista erillisellä tavoiteliitteellä. Vastineeksi sitoutumisesta tiettyyn liittymämyynnin vuositasoon Tele myöntää kauppiaalle esittelypuheluihin tarkoitettuja esittelyliittymiä sovittua myyntitavoitetta vastaavan lukumäärän. Kauppiaalla on oikeus käyttää esittelyliittymiä veloituksetta tavoiteliitteessä määritellyn markkamäärän edestä. Lisäksi Tele myöntää kauppiaalle työvälinealennusta niiden maksullisten liittymien liikennemaksuista, joita käytetään edistämään kauppiaan omaa matkaviestinliiketoimintaa. Muilta osin NMT-GSM Dealersopimuksen oikeudet ja velvollisuudet ovat samanlaiset kuin NMT-GSM Liittymämyyntisopimuksessa.
NMT-GSM Asiantuntijasopimus
Asiantuntijatasolla Telen ja kauppiaan välinen yhteistyö on syvempää ja kauppiaan edellytetään sitoutuvan Telen palveluiden tarjontaan voimakkaammin kuin edellä esitetyillä sopimustasoilla. Asiantuntijakauppiaalta vaaditaan NMT-GSM Liittymämyyntisopimuksen yhteydessä lueteltujen laadullisten kriteerien lisäksi päätoimista matkapuhelinpäätelaitteiden myyntitoimintaa ja asianmukaisia myymälätiloja. Kauppiaalta edellytetään myös korkeaa tietotaitotasoa erityisesti Telen tuotteista. Kauppiaan tulee myös myydä vuositasolla enemmän liittymiä kuin Dealersopimus -kauppiaan.
Varsinainen NMT-GSM Asiantuntijasopimus on säilynyt lähes muuttumattomana vuodesta 1993 lähtien, mutta sen liitteitä on muutettu. Muun muassa telefax -liite on poistettu ja aikaisemmat GSM -liitteet on korvattu NMT-GSM Liiittymämyyntikorvaus -liitteellä, joka on täsmälleen samanlainen kuin alemmilla sopimustasoilla. Tele maksaa nykyisin kaikille sopimuskauppiailleen samansuuruisen korvauksen NMT- ja GSM -liittymien välittämisestä, riippumatta siitä, miten aktiivisesti kauppiaat markkinoivat kilpailevan operaattorin GSM -palveluita.
Asiantuntijakauppiaalla on oikeus sopimuksessa yksilöityjen Telen tavaramerkkien ja tuotetunnusten käyttöön. Kauppias ja Tele sopivat aikaisemman käytännön mukaisesti jokaiselle kalenterivuodelle liittymämyyntitavoitteen, jonka mukaan määräytyy kauppiaalle myönnettävien esittelyliittymien määrä. Esittelyliittymää kohti myönnettävä puheaikaetu on suurempi kuin Dealersopimuksessa. Asiantuntijakauppiaille myönnettävä työvälinealennus on kuitenkin samansuuruinen kuin Dealersopimuksessa.
Valtuutetun NMT-GSM kauppiaan sopimus
Telen sopimushierarkian korkein taso on aikaisemman käytännön mukaisesti ns. valtuutetun kauppiaan sopimus. Solmiessaan NMT-GSM Asiantuntijasopimusta täydentävän Sopimuksen asiakaspalvelusta ja markkinoinnista kauppias sitoutuu yhteistoiminnassa Telen kanssa tekemään aktiivisesti työtä Telen matkaviestinliittymien myynnin edistämiseksi mainostamalla, markkinoimalla ja myymällä Telen matkaviestinpalveluja sekä edustamalla parhaan kykynsä mukaan Teleä sopimuksessa määritellyllä tavalla.
Sopimus oikeuttaa kauppiaan käyttämään tunnusta ”TELE:n valtuuttama” Telen verkkopalveluja markkinoidessaan. Sopimuksen olennaisin lisäetu on Telen kehittämän NMT-GSM Memo-avauspalvelun käyttöoikeus. Kauppias voi Memo-avauspalvelun avulla liittää asiakkaita suoraan Telen matkaviestinverkkoihin, jolloin asiakas saa heti kaupantekohetkellä toimivan puhelimen käyttöönsä. Kauppias saa Memo-avauspalvelun kautta avaamistaan liittymistä normaalin liittymämyyntikorvauksen lisäksi tietyn suuruisen työkorvauksen ja mediabonuksen.
Aikaisemmin kauppias hankki itse Memo-avauspalvelun käytössä tarvittavan laitteiston, mutta nykyisin Tele vastaa laitteiston hankintakustannuksista. Valtuutetun kauppiaan liittymämyyntitason onkin oltava huomattavasti korkeampi kuin normaalilla Asiantuntijakauppiaalla. Kauppiaalle on asetettu myös korkea tietotaitotasovaatimus. Kauppiaan on henkilökuntineen osallistuttava Telen järjestämiin koulutustilaisuuksiin ja osoitettava niissä huomattava osaamisen taso alan palveluista ja toiminnoista. Lisäksi valtuutettujen kauppiaiden osalta korostuu vaatimus matkapuhelinliiketoiminnan päätoimisuudesta. Valtuutetut kauppiaat ovatkin usein alan erityisliikkeitä.
Tele myöntää väärinkäytösten välttämiseksi kauppiaille oikeuden liittää asiakkaita suoraan Telen verkkoihin ainoastaan sopimuspohjalta. Valtuutetun kauppiaan sopimuksen solminen edellyttää Telen mukaan luottamuksellista suhdetta kauppiaan ja Telen välillä, sillä liittäessään asiakkaan Telen verkkoon kauppias avaa samalla luottosuhteen Telen ja asiakkaan välillä. Tämä edellyttää kauppiailta huolellista asiakkaan luottotietojen tarkastamista. Valtuutetun kauppiaan päätteelle syntyy myös asiakasrekisteri, jota kauppias voisi Telen mukaan käyttää omien ja myös Telen kanssa kilpailevien tuotteiden myyntiin ja markkinointiin. Tele on pyrkinyt suojaamaan rekisterin teknisin menetelmin, mutta koska suojaaminen on vaikeaa, Tele on katsonut, että sillä on oikeus myös sopimuksin turvata se, ettei rekisteriä käytetä kilpailijan eduksi.
Valtuutetun kauppiaan sopimus on Telen mukaan luonteeltaan kauppaedustajasopimus, jossa kauppias sitoutuu edistämään päämiehensä Telen tuotteiden ja liittymien myyntiä enemmän kuin muissa kauppiassopimuksissa. Valtuutetun kauppiaan päävelvollisuus on edistää Telen lukuun sen tuotteiden myyntiä, huolehtia Telen eduista ja pidättäytyä kaikesta sellaisesta, mikä olisi Telen intressien vastaista. Valtuutettu kauppias saa myydä kilpailevan operaattorin matkapuhelinliittymiä ja pitää myymälässään esillä kilpailevan operaattorin informatiivista materiaalia. Valtuutetun kauppiaan ryhtyminen näkyviin kilpailijan järjestämiin markkinointi- ja myynninedistämistoimenpiteisiin ei ole suotavaa – joskaan ei enää ehdottomasti kiellettyäkään.
Useisiin Valtuutetun kauppiaan sopimuksiin on vielä vuoden 1996 alkupuoliskolla sisältynyt jäljempänä tarkemmin käsiteltävä ”toimivan kilpailun ylläpito” -ehto, jonka mukaan kauppias sitoutuu tarjoamaan ja välittämään tasapuolisesti GSM-liittymiä siten, ettei kilpailevien verkko-operaattoreiden osuus kauppiaan välittämistä GSM-liittymistä muodostu suuremmaksi kuin Telen osuus.
Telen sopimuskauppiaiden valintakriteerit sekä niiden perustelut ja soveltaminen
Huomattava osa Telen rekisteröimistä matkapuhelimia myyvistä yrittäjistä ei ole solminut Telen kanssa varsinaista sopimusta liittymien välittämisestä. Tämä selittyy Telen mukaan osaksi sillä, että uusimmat sopimukset ovat valmistuneet vasta vuoden 1995 toukokuussa ja sopimuksia ei ole neuvottelevien piirimyyntipäälliköiden rajoitetun lukumäärän vuoksi vielä ehditty solmia kaikkien sopimusedellytykset täyttävien kauppiaiden kanssa. Suurin syy sopimuksettomien kauppiaiden huomattavaan lukumäärään on Telen mukaan kuitenkin se, etteivät kauppiaat ole myyneet lainkaan Telen liittymiä vuonna 1995 tai liittymämyynnin vuositaso jää alle NMT-GSM Liittymämyyntisopimus -kauppiaalta edellytettävän tason. Vuosittaiselle liittymämyynnille asetettu tietty vähimmäistaso ja samalla edellytetty kohtalaisen aktiivinen matkapuhelinten myyntitoiminta on Telen mukaan keino, jolla pyritään takaamaan tietty alan osaamisen ja asiakaspalvelun taso. Asetetut rajat ovat kuitenkin sellaisia, että niiden saavuttaminen ei vaadi kohtuuttomia ponnisteluja. Telen mukaan rajan asettaminen on ollut välttämätöntä myös sopimuskäytännön rationalisoinnin kannalta, sillä korvauskäytännön ulottaminen vain satunnaisesti liittymiä myyviin kauppiaisiin, johtaisi hallitsemattomaan tilanteeseen eikä olisi mielekästä Telen eikä kauppiaan kannalta.
Liittymämyynnin määrän lisäksi kauppiaille asetetut laadulliset kriteerit sisältävät myös muun muassa päätelaitteen myyntiin ja kunnossapitoon liittyviä vaatimuksia. NMT-GSM Liittymämyyntisopimuksen mukaan kauppiaalla on oltava tyyppihyväksytyn matkapuhelinpäätelaitemerkin edustus. Tele ilmoitti 1.11.1995 päivätyssä kirjeessään, että vaatimuksen tarkoituksena on varmistua asiakkaan oikeusturvasta. Telen mukaan kauppias, jolla on päätelaitemerkin edustus ei myy varastettuja tai tyyppihyväksymättömiä laitteita ja lisäksi laitteiden takuu ja huolto on asianmukaisesti järjestetty. Tele kuitenkin ilmoitti tekevänsä sopimuksia liittymien myynnistä myös sellaisten kauppiaiden kanssa, joilla ei ole tyyppihyväksytyn matkapuhelinpäätelaitemerkin edustusta. Tällöin Tele edellyttää saavansa riittävästi tietoa puhelinten alkuperästä.
Tele edellyttää sopimuskauppiailtaan myös laitteiden koodauksen, asennuksen ja huollon järjestämistä Telen edellyttämällä tavalla. Tämä on Telen mukaan tärkeää siksi, että useat asiakkaat mieltävät telepalvelun kokonaisuutena so. sekä päätelaitteen että palvelun tarjonnan kattavana. Mikäli päätelaitteen toiminnassa ilmenee puutteita ja laitteen huolto on asiakasta tyydyttämättömästi hoidettu, tällä on Telen mukaan vaikutusta myös sen yrityskuvaan matkaviestinpalvelun tarjoajana. Kauppiaan ei välttämättä tarvitse itse hoitaa laitteiden koodauksia, asennuksia ja huoltoa, vaan hän voi teettää työt myös sopimusjärjestelyin kolmannella osapuolella. Ratkaisevaa on, että kauppias kykenee järjestämään kyseiset palvelut viivytyksettä ja ammattitaitoisesti. Telen mukaan erityisesti rinnakkaistuotujen laitteiden myyjien on ollut vaikea järjestää laitteiden asianmukaista ja asiakkaan edut riittävästi turvaavaa huoltoa, koska viralliset laitevalmistajat, maahantuojat ja niiden edustajat eivät ole vastanneet rinnakkaistuotujen laitteiden huollosta.
Kilpailuvirasto sai pyytämänsä selvitykset päätelaitteiden toimittamisesta ja niiden asennuksen, koodauksen ja huollon järjestämisestä 11 matkapuhelinten valmistajalta ja maahantuojalta. 7 maahantuojaa ilmoitti toimittavansa maahantuomiaan laitteita kauppiaille myös ilman varsinaisia jälleenmyyntisopimuksia. Maahantuojat ja valmistajat ilmoittivat toimittavansa asennus- ja koodauslaitteita ja -ohjeita pääsääntöisesti ainoastaan sopimusliikkeilleen, mutta näillä on mahdollisuus suorittaa myös muiden myymien laitteiden koodauksia ja asennuksia. Useat maahantuojat ja valmistajat ilmoittivat, että he hoitavat itse ja heidän edustajillaan on mahdollisuus hoitaa myös rinnakkaistuotuja laitteita, mikäli heillä on niihin sopivia varaosia. Monella maahantuojalla on myynnissään laitteita, joilla on valmistajan myöntämä kansainvälinen takuu ja jotka näin ollen kuuluvat takuuhuollon piiriin maahantuojasta riippumatta.
Muun muassa Nokia oli kuitenkin aikaisemmin pääsääntöisesti veloittanut ammattimaisesti rinnakkaistuotujen laitteiden huollosta vetoamalla siihen, etteivät asiakkaat ole pystyneet luotettavasti osoittamaan takuun voimassaoloa. Nokia-matkapuhelinten takuuhuollot ovat kutenkin koskeneet myös rinnakkaistuotuja laitteita tammikuusta 1996 alkaen. (Kilpailuviraston päätös 29.3.1996, Dno 255/61/96). Oy L M Ericsson Ab muutti myös käytäntöään syksyllä 1995 ja aloitti Suomessa kaikkien EU-alueelta maahantuotujen matkapuhelinten takuuhuollot. Oy L M Ericsson Ab poisti myös jälleenmyyjäsopimuksistaan kilpailua rajoittavat ehdot. (Kilpailuviraston päätös 10.4.1996, Dno 29/61/95) Tele on ilmoittanut huomioivansa muun muassa Nokian muuttuneen huoltokäytännön myös omassa toiminnassaan.
Kilpailevan operaattorin markkinointia koskevat ehdot Telen kauppiassopimuksissa
”Aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehto
Tele maksoi vuonna 1993 kauppiaille rahallisia korvauksia ainoastaan heidän välittämistään GSM-liittymistä. Korvaus oli 50 % normaalia suurempi, mikäli kauppias sitoutui olemaan aktiivisesti markkinoimatta tai mainostamatta Telen GSM-liittymien ja GSM-palvelujen kanssa kilpailevia palveluja. Kyseinen ”Aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehto sisältyi vaihtoehtoiseen NMT-GSM Asiantuntijasopimuksen GSM-liitteeseen ja itsenäisen GSM-jälleenmyyntisopimuksen toiseen valinnaiseen versioon. Syksyllä 1993 lähes 90 % kauppiaista, joille Tele maksoi korvausta GSM-liittymien välittämisestä, oli allekirjoittanut ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon sisältävän sopimuksen. Suurimmalla osalla Telen sopimuskauppiaista ei tällöin kuitenkaan ollut lainkaan sopimusta Telen GSM-liittymien välittämisestä. Kaikki valtuutetut kauppiaat olivat allekirjoittaneet ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon NMT-GSM Asiantuntijasopimuksen osana syksyllä 1993.
Telen 1.9.1993 päivätyn vastineen mukaan kauppias, joka oli allekirjoittanut ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon sisältävän sopimuksen, oli oikeutettu myymään kilpailevaa GSM-palvelua, jos asiakas sitä pyysi tai se vastasi ensisijaisesti asiakkaan tarvetta. Tällöin oli kuitenkin tuotava esiin myös vaihtoehtoisen palvelun hinnat ja toimitusehdot. Kauppias sai myös pitää esillä kilpailevan edustuksen tunnusta (Europuhelinekspertti) ja informatiivista materiaalia, kuten hinnastoja, toimitusehtoja, liittymäsopimuksia ja karttoja.
Allekirjoittaessaan ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon sisältävän sopimuksen, kauppias sitoutui pitämään Telen GSM-tuotetta ”ykköstuotteenaan”. Kauppias ei saanut järjestää yhteisiä asiakastilaisuuksia Radiolinjan kanssa, pitää esillä myymälässään Radiolinjan markkinointimateriaalia so. julisteita, esitteitä tai mobileita, tarjota ensisijaisesti Radiolinjan GSM-tuotetta asiakkaalleen myymälässä tai yrityskäynneillä eikä mainostaa medioissa matkaviestimiä siten, että Radiolinjan edustusta kuvaavat tunnukset tai muu Telen tuotteen kanssa kilpaileva informaatio oli esillä mainoksessa.
Telen mukaan ”aktiivisen markkinoinnin kielto” ei käytännössä aiheuttanut puuttumista kauppiaiden markkinointikäytäntöön eikä ehdon noudattamista tiukasti valvottu. Tele on oma-aloitteisesti poistanut ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon sisältävät sopimukset sopimuskokonaisuudestaan sopimuskaudella 1995. Ehto on Telen mukaan kuitenkin menettänyt käytännön merkityksenä jo syyskuussa 1994, josta lähtien Tele on maksanut kaikille sopimuskauppiailleen samansuuruista korvausta GSM-liittymien välittämisestä, riippumatta siitä, miten aktiivisesti kauppiaat markkinoivat kilpailevan operaattorin palveluita.
”Toimivan kilpailun ylläpito” -ehto
Valtuutetun kauppiaan sopimuksissa oli ns. ”toimivan kilpailun ylläpito” -ehto, jonka mukaan kauppias sitoutuu tarjoamaan ja välittämään tasapuolisesti GSM-liittymiä siten, ettei kilpailevien verkko-operaattoreiden osuus kauppiaan välittämistä GSM-liittymistä muodostu suuremmaksi kuin Telen osuus.
Telen 1.9.1993 päivätyn vastineen mukaan kyseisen sopimuskohdan tarkoituksena ei ole ollut rajoittaa kilpailua, vaan saada aikaan tilanne, jossa GSM-liittymiä tarjotaan tasapuolisesti. Radiolinjaa edustaa kullakin toimilupa-alueella mm. sen osakkaana oleva alueellisen monopolin omaava puhelinlaitos ja sen markkinointiyhtiö. Tele piti todennäköisenä, että puhelinlaitosten vähittäisliikkeet pyrkivät tarjoamaan asiakkailleen ensisijaisesti Radiolinjan GSM-liittymiä ja tämän seurauksena Telen GSM-liittymien markkinaosuus jää pienemmäksi kuin se olisi vapaassa kilpailutilanteessa. Telen mukaan tarkoitus on, ettei kauppias keinotekoisesti ohjaa kysyntää, vaan esittelee tuotteet tasapuolisesti. Kauppias ei saa tämän jälkeen pakottaa asiakasta ostamaan muuta tuotetta kuin, mihin tämä mieltymyksensä, tarpeidensa tai muun syyn perusteella päätyy. Tele ei voi purkaa sopimusta, jos kauppias on pyrkinyt esittelemään verkkovaihtoehdot tasapuolisesti, sillä asiakas tekee lopullisen valinnan.
”Toimivan kilpailun ylläpito” -kohdan mukaan kauppiaan tuli lisäksi pitää erillistä operaattorikohtaista kirjanpitoa GSM-liittymien myynnistä ja pyydettäessä lähettää Telelle selvitys liittymien myynnistä. Telen nimeämällä tilintarkastajalla oli oikeus tutustua kauppiaan kirjanpitoon siinä laajuudessa kuin sopimusvelvoitteen tarkistaminen edellyttää, mikäli Tele katsoi sen välttämättömäksi. Tele totesi 1.9.1993 päivätyssä vastineessaan, että tasapuolinen kohtelu selvitettäisiin toteutuneen liittymien myynnin määrän perusteella, koska itse myyntitilanteessa sitä olisi mahdoton tehdä. Mikäli kauppiaan myyntiluvut puolen vuoden aikana jäisivät selvästi alle asetetun tavoitteen ja mikäli syynä olisivat muut kuin tekniset tai asiakkaan ostohaluista johtuvat syyt, Tele voisi pyytää kauppiaalta selvitystä asiasta. Kauppiaan itsensä antama selvitys olisi Telen mukaan aina riittävä, ellei ilmenisi perusteltua syytä epäillä, että annettu tieto on puutteellinen tai virheellinen. Telellä olisi oikeus kauppiaan kirjanpidon tarkastamiseen, mikäli kauppias kieltäytyisi antamasta tarvittavia tietoja. Tarkastuksen tekisi aina keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja. Kirjanpidosta selvitettäisiin vain tasapuolisen myynnin vertaamiseen tarvittavat myynnin lukumäärät eli myytyjen GSM-liittymien kokonaismäärä ja Telen GSM-liittymien määrä. Tilintarkastajien tekemiä tarkastuksia ei Telen mukaan ole lainkaan tehty.
Telen mukaan ”toimivan kilpailun ylläpito” -kohta on jäänyt käytännön osalta kuolleeksi kirjaimeksi. Tele uusii parhaillaan Valtuutettujen kauppiaiden sopimuksia. Uusista sopimuksista on poistettu ”toimivan kilpailun ylläpitoa” koskeva ehto. Telen ilmoituksen mukaan 15.7.1996 sopimus oli uusittu (..) kauppiaan kanssa (..:sta). Suurin osa Valtuutetuista kauppiaista on siten jo solminut uuden sopimuksen.
Radiolinjan sopimuskäytäntö ja näkemykset alan kilpailutilanteesta
Radiolinjan sopimuskauppiaat voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) kauppiaisiin, jotka välittävät molempien operaattoreiden liittymiä ja 2) vain Radiolinjaa edustaviin kauppiaisiin. Myös vain Radiolinjan edustamiseen sitoutuneilla kauppiailla on oikeus välittää Telen NMT 450 -liittymiä, sillä Radiolinja ei pidä niitä oman GSM-tuotteensa kilpailijoina toisin kuin NMT 900 -liittymiä.
Sitoutumalla edustamaan vain Radiolinjaa kauppiaat saavat jonkin verran normaalia suuremman välityspalkkion Radiolinjan GSM-liittymistä. Vuonna 1993 kyseinen välityspalkkio oli 50 % normaalia suurempi. Radiolinja tarjoaa Telen tavoin sopimuskauppiailleen veloituksettomia esittelyliittymiä ja osallistuu mainontakustannuksiin tietyllä osuudella ollessaan itse mukana mainoksessa. Kauppias voi lisäksi sopia Radiolinjan kanssa liittymämyyntitavoitteesta, jolloin kauppias saa tavoitteen täytyttyä tietyn suuruisen tavoitepalkkion normaalin välityspalkkion lisäksi. Vain Radiolinjaa edustavat kauppiaat voivat lisäksi solmia ns. Europuhelin 950 Myymäläsopimuksen, jonka nojalla Radiolinja osallistuu liikkeen somistuskustannuksiin ja maksaa kauppiaalle korvausta myymäläpinta-alan käytöstä.
Radiolinja totesi 28.1.1994 päivätyssä vastineessaan pyrkivänsä ohjaamaan kauppiaita Radiolinjan GSM-tuotteen myyntiin palkkiopolitiikan avulla ja että kauppiaat voivat itse määritellä suhteensa kilpailevien tuotteiden edustamiseen. Radiolinja katsoi, että sen neuvotteluasema ja vaikuttamismahdollisuudet kauppiaiden tekemiin ratkaisuihin olivat Teleen verrattuina varsin rajalliset, koska Telellä on yksinoikeus NMT-matkapuhelinverkkoihin. Radiolinjan mukaan Telen määräävän markkina-aseman avulla tapahtunut painostus oli vaikeuttanut Radiolinjan ja kauppiaiden välistä yhteistyötä ja eräissä tapauksissa Telen kauppiassopimuksessa esiintyneen markkinointikiellon rikkominen oli vaikeuttanut kauppiaan välittämien Telen liittymien avaamista.
Radiolinja ei ole Telen tavoin asettanut sopimuskauppiailleen varsinaisia valintakriteereitä, mutta joitakin sopimuksia on irtisanottu kauppiaan konkurssin tai sopimusehtojen rikkomusten vuoksi. Radiolinjan sopimuskauppiaiden lukumäärä on lisääntynyt nopeasti: elokuussa 1995 Radiolinjalla oli yli 3,5 -kertaa enemmän sopimuskauppiaita kuin tammikuussa 1994 ja Radiolinjan sopimuskauppiaiden lukumäärä oli jonkin verran suurempi kuin Telellä. Vuonna 1994 suurin osa vain Radiolinjan edustamiseen sitoutuneista kauppiaista oli paikallisia puhelinlaitoksia. Nykyisin kyseisten kauppiaiden joukossa on entistä enemmän myös muita matkapuhelimia myyviä yrityksiä.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain soveltuvuus Telen ja matkapuhelinkauppiaiden välisiin sopimuksiin
Telen mukaan sen ja matkapuhelinkauppiaiden väliset sopimukset ja sopimusmallit ovat verrattavissa agenttisopimuksiin. Kaikki sopimukset asettavat kauppiaalle velvollisuuden myydä ja välittää asiakkaille Telen liittymiä. Kauppias on sopimussuhteessa epäitsenäinen ja ulkopuolinen ja itse sopimus syntyy asiakkaan ja Telen välille. Kauppias toimii Telen mukaan ainoastaan välittäjänä. Agenttisuhteeseen liittyviä ehtoja ei ole Telen mukaan yleensä kilpailuoikeudessa pyritty rajoittamaan. Tele katsoi siis, että kyseisiä sopimuksia ei voitaisi käsitellä kilpailunrajoituksista annetun lain nojalla.
Euroopan komissio on antanut vuonna 1962 agenttisopimuksia koskevan tiedonannon, jossa komissio ilmoittaa minkätyyppisiä sopimuksia pidetään Rooman sopimuksen 85 (1) artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävinä agenttisopimuksina. Euroopan tuomioistuimen oikeuskäytäntö on ollut jossain määrin tiedonannosta poikkeava. Komissio on myös tehnyt luonnoksia uudeksi agenttisopimuksia koskevaksi tiedonannoksi.
Tiedonannossa määritellään vain 85 (1) artiklan soveltumisesta agenttisopimuksiin, eikä sillä ole merkitystä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen menettelyä koskevan 86 artiklan soveltumisessa. Sopimusjärjestely, joka on ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella 85 artiklan soveltumisalan ulkopuolella ei tarkoita sitä, että vastaava sopimusjärjestely määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toteuttamana olisi 86 artiklan ulkopuolella.
Tapauskäytännössään EY-tuomioistuin on esimerkiksi katsonut, että yrityksen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on sellaisten agenteille asetettujen sitovien ehtojen asettaminen, jotka estävät sitä ryhtymästä liikesuhteisiin kolmansien yritysten kanssa. Agenttisuhteen arvioinnissa on kyse siitä, katsotaanko sopimusosapuolten olevan erillisiä elinkeinonharjoittajia vai muodostavatko ne yhden taloudellisen yksikön.
Kilpailuvirasto katsoo, että vaikka Telen matkapuhelinliittymiä välittäviä kauppiaita pidettäisiin päämiehensä tuotteita välittävinä epäitsenäisinä agentteina, Telen kauppiassopimuksia ja niihin mahdollisesti sisältyviä kauppiaita syrjiviä tai kohtuuttomia ehtoja voidaan kuitenkin arvioida kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon kannalta.
Toisaalta Kilpailuvirasto toteaa, että matkapuhelinkauppiaiden muun liiketoiminnan laajuus ja kauppaiiden kantama taloudellinen riski mahdollisesta myyntipalkkion saamatta jäämisestä viittaavat siihen, että kauppiaita ei voida pitää Telen kanssa samaan taloudelliseen yksikköön luettavina toimijoina.
Relevanttien markkinoiden määrittely
Kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä markkina-asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Määräävä markkina-asema on olemassa tietyillä asiallisilla ja alueellisilla hyödykemarkkinoilla. Relevantit markkinat määritellään kussakin tapauksessa toisaalta hyödykkeiden ja toisaalta markkina-alueen maantieteellisen laajuuden mukaan. Hyödykemarkkinoiden määrittelyssä selvitetään ensisijaisesti, mitkä hyödykkeet ovat kuluttajien näkökulmasta siinä määrin samanarvoisia, että niitä voidaan pitää toisiaan korvaavina hyödykkeinä. Kysynnän ohella markkinamäärittelyssä otetaan huomioon myös hyödykkeen tarjoajien toimintaolosuhteet ja tarjonnan korvattavuus. Määräävä markkina-asema voi kattaa koko maan tai jonkin alueen. Markkinoiden alueellisen eriytymisen suhteen ratkaisevan kriteerin muodostavat todelliset taloudelliset kilpailuolosuhteet.
Määräävän markkina-aseman selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Arviointiin vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa markkinoille pääsyn esteet, kilpailijoiden lukumäärä ja markkinaosuudet, kysynnän rakenne sekä hyödykkeen erityisominaisuudet.
Matkapuhelinpalvelujen välinen korvattavuus käyttäjien näkökulmasta
Kilpailuvirasto on 24.9.1993 antamassaan päätöksessä todennut, että Telellä on kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema valtakunnallisten matkapuhelinpalveluiden tarjoajana Suomessa.
Vuonna 1993 sekä Telen että Radiolinjan GSM-verkkojen kuuluvuusalue oli varsin rajoitettu. Molemmat operaattorit ovat sittemmin rakentaneet GSM-verkkonsa huomattavasti kattavammiksi ja GSM-verkon peittoalue on olennaisesti lähentynyt NMT 900 -verkon peittoaluetta.
NMT- ja GSM-palvelujen korvaavuussuhde on muun muassa kuuluvuusalueiden, teknisten ominaisuuksien ja verkon mahdollistamien palvelujen erojen vuoksi epätäydellinen. Varsinkin monet yksityisasiakkaat, jotka tarvitsevat puhelinta vain Suomessa, pitävät kuitenkin NMT- ja GSM -palveluita toisiaan pitkälti korvaavina hyödykkeinä ja valitsevat matkapuhelinverkkonsa tarvitsemansa kuuluvuusalueen ja telepalvelun hinnan perusteella.
Matkapuhelinpalvelujen markkinat on mahdollista jakaa suppeampiin alamarkkinoihin. kuuluvuusalueen laajuuden, verkon mahdollistaman palveluvalikoiman ja muiden verkosta aiheutuvien ominaisuuksien perusteella. Käyttäjien näkökulmasta tarkasteltuna NMT-palveluja ja GSM-palveluja voidaan pitää toisiaan vain osittain korvaavina. On kuitenkin olemassa asiakasjoukko, jolle kyseiset palvelut ovat toisiaan täysin korvaavia.
Euroopan yhteisöjen komissio on 4.10.1995 tekemässään päätöksessä, joka koski Italiassa GSM-matkapuhelinliikenteen toiselle toiminnanharjoittajalle asetettuja ehtoja katsonut,että digitaalisia matkapuhelinpalveluja olisi pidettävä analogisten matkapuhelinten markkinoista erillisinä markkinoina. Digitaalitekniikan avulla on mahdollista saada aikaan entistä parempi äänentoiston laatu ja myös taajuusalueet voidaan käyttää tehokkaammin hyväksi kuin analogisissa järjestelmissä. GSM-järjestelmä tarjoaa lisäksi uusia toimintoja, jotka vastaavat vain tiettyjen matkapuhelimien käyttäjien, lähinnä yritysten, tarpeita: GSM-palveluita on mahdollista käyttää Euroopan laajuisesti, äänensiirron ohella GSM-palvelut mahdollistavat nopean tiedonsiirron, sanomien digitaalisen koodauksen ansiosta voidaan varmistaa tietojen huomattavasti parempi salassapysyminen analogiseen järjestelmään verrattuna ja digitaalitekniikan avulla on mahdollista tarjota laaja valikoima edistyneitä telepalveluita. Komissio perusteli relevanttien markkinoiden rajaustaan myös digitaalisten matkapuhelinpalvelujen analogisia palveluja korkeammalla hintatasolla. Komissio on katsonut, että vaikka asiakaskunnan siirtymistä järjestelmästä toiseen tapahtuu, analogista ja digitaalista matkapuhelinjärjestelmää käytetään rinnakkain useiden vuosien ajan, koska ne vastaavat hyvin erilaisiin tarpeisiin. Komissio on kyseisessä Italiaa koskevassa päätöksessään todennut, että oikeudellisen arvioinnin perusteella tehdyt johtopäätökset eivät olisi olleet erilaisia, vaikka analogisten matkapuhelinpalvelujen ja digitaalisten palvelujen katsottaisiin muodostavan vain samojen markkinoiden kaksi osa-aluetta.
GSM-liittymien määrä kasvaa edelleen huomattavan nopeasti. GSM-järjestelmän kasvusta NMT:n kustannuksella kertoo myös se, että vuonna 1996 Telehallintokeskus siirsi osan NMT 900 järjestelmälle varatuista taajuusalueista GSM:n käytettäviksi. Vuoden 1996 alkupuoliskolla NMT 450-liittymien määrä kääntyi laskuun ja uusia NMT 900 liittymiä avattiin vain runsaat 4000 kappaletta. NMT 900 -liittymien kasvu pysähtyi nopeasti, sillä vuonna 1995 avattiin vielä yli 80 000 uutta NMT 900 -liittymää.
Matkapuhelinoperaattorien ja matkapuhelinkauppiaiden välinen suhde
Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse matkapuhelinliittymien jakelusta ja kilpailuongelmat ilmenevät matkapuhelinoperaattorien ja matkapuhelinliittymiä välittävien kauppiaiden välillä.
Matkapuhelinliittymien jakelu loppukäyttäjille on Suomessa järjestetty itsenäisten matkapuhelinkauppiaiden kautta. Vain pienen osan liittymistä välittävät operaattorien omat myyntipisteet. Matkapuhelinkauppiaat välittävät liittymän asiakkaalle varsinaisen matkapuhelinkaupan yhteydessä.
Matkapuhelinkauppiaat välittävät lähes poikkeuksetta matkapuhelinliittymiä. Tämä säästää asiakkaalta aikaa ja vaivaa, sillä heidän ei tarvitse käydä erikseen tekemässä liittymäsopimusta operaattorin palvelupisteessä. Matkapuhelinliittymien välittämistä voidaan pitää kauppiaalle välttämättömänä palveluna tai ainakin palvelun puuttumista voidaan pitää kauppiaan toiminnalle haitallisena. Kauppiaiden tavoitteena on luonnollisesti vastata asiakkaiden kysyntään ja pyrkiä välittämään heille haluttuja liittymiä. Matkapuhelinoperaattorit maksavat sopimuskauppiaan välittämistä liittymistä myyntipalkkioita. Lisäksi joillekin kauppiaille maksetaan korvauksia heidän tekemistään työsuorituksista ja/tai markkinointitukea. Myyntipalkkiot ovat kauppiaalle merkittävä kilpailuetu, sillä ne parantavat yrityksen katetta voimakkaasti kilpailluilla päätelaitemarkkinoilla.
Edellä olevin perustein voidaan katsoa, että matkapuhelinkauppiaille NMT-verkon ja GSM-verkon keskinäisellä korvattavuudella on vain välillistä merkitystä. Kauppiaat pyrkivät tarjoamaan asiakkaille heidän kysyntäänsä vastaavia matkapuhelinliittymiä. Matkapuhelinkauppiaiden kannalta tarkasteltuna relevantteina markkinoina on siis pidettävä Suomessa tarjolla olevia matkapuhelinliittymiä.
Määräävän markkina-aseman arviointi
Suomessa on käytössä viisi valtakunnallista matkapuhelinverkkoa, joista Tele omistaa neljä. Telen matkapuhelinverkkovalikoima kattaa kaikkien matkapuhelinpalveluja tarvitsevien asiakkaiden tarpeet. Telen markkinavoimaa lisää se, että sillä on pitkä kokemus matkapuhelinverkkojen operoinnista analogisessa toiminnassa. GSM-asiakkaista suuri osa on tai on ollut NMT-asiakkaita, jotka vaihtavat liittymänsä kehittyneempään matkapuhelinjärjestelmään. Telen hallussa olevaa NMT-asiakasrekisteri on siten sen markkinointitoimia helpottava ja markkinavoimaa lisäävä tekijä.
Matkapuhelinpalvelumarkkinoiden kilpailuasetelma Telen ja Radiolinjan välillä on markkinaosuuksilla mitattuna selvästi Telen eduksi. Vuoden 1995 lopussa Telen osuus GSM-liittymistä oli noin 66 % ja kaikista matkapuhelinliittymistä noin 87 %. Vuoden 1996 kesäkuun lopussa Telellä oli noin 68 % GSM-liittymistä ja 85 % kaikista matkapuhelinliittymistä. Tarkastelujakson alkuvaiheissa, jolloin GSM-verkkojen kattavuus oli nykyistä huomattavasti rajatumpi, oli NMT-liittymien merkitys kauppiaille nykyistä merkittävämpi.
Tele on kasvattanut osuuttaan GSM-liittymien myynnissä. Telen osuus uusista GSM-liittymistä on ollut vuosina 1993-1995 yli 60 %, vuonna 1995 jopa yli kaksi kolmannesta. Ajanjaksolla 1.1.1993-30.6.1996 Telen osuus on ollut yli kaksi kolmasosaa.
Liittymiä välittäville kauppiaille on tärkeää välittää Telen matkapuhelinliittymiä niiden Radiolinjan liittymiä huomattavasti suuremman kysynnän vuoksi. Telen tarjoaman matkapuhelinliittymävalikoiman laajuus ja Telen liittymien voimakas kysyntä luovat tilanteen, jossa matkapuhelinkauppiaiden ei ole kannattavaa korvata kokonaan Telen tuotteita toisen matkapuhelinoperaattorin tuotteilla. Tästä kertoo sekin, että suuri joukko matkapuhelinkauppiaita on välittänyt Telen liittymiä ilman myyntipalkkiota. Aiemmin tämä koski kaikkia NMT-liittymiä ja nykyisinkin ilman sopimusta toimivat kauppiaat välittävät niin NMT- kuin GSM-liittymiäkin ilman palkkiota. Sen sijaan Radiolinjan liittymiä ei Radiolinjan antamien tietojen mukaan olla oltu halukkaita välittämään ilman korvausta.
Vielä vuonna 1995 uusia NMT-liittymiä myytiin merkittäviä määriä. Kauppiaille on ollut taloudellisesti kannattavaa kyetä tarjoamaan asiakkaalle hänen haluamansa päätelaitteen lisäksi hänen tarvitsemansa liittymä. Kauppiaan on siis kannattanut tarjota mahdollisimman laajaa liittymävalikoimaa eikä kauppiaalle ole merkityksellistä eri matkapuhelinpalvelujen välinen korvaavuussuhde. Laajimman matkapuhelinliittymävalikoiman vuoksi Telen liittymien välittäminen on ollut lähes kaikille suomalaisille matkapuhelinkauppialle välttämätöntä. Vastaava arviointi on esitetty Euroopan Yhteisöjen Tuomioistuimen päätöksessä Michelin v. Commission.
Radiolinjalla on ns. yksinmyyjiä, jotka kuitenkin voivat välittää Radiolinjan GSM-liittymien lisäksi Telen NMT 450 -liittymiä, sillä Radiolinja ei katso NMT 450- järjestelmän kilpailevan GSM-järjestelmän kanssa. Sen sijaan NMT 900 -järjestelmää Radiolinja pitää kilpailevana järjestelmänä. Yksinmyyjien osuus Radiolinjan sopimuskauppiaista oli Radiolinjan antamien tietojen perusteella 1.11.1995 noin 10 %. Yksinmyyntikauppiaista yli kaksi kolmasosaa oli tällöin Finnet-ryhmään kuuluvien paikallispuhelinyhtiöiden tai niiden omistamien yritysten myyntipisteitä.
Edellä mainituin perustein Kilpailuvirasto katsoo, että Telellä on määräävä markkina-asema matkapuhelinliittymien tarjoajana Suomessa. Telellä on matkapuhelinverkkovalikoimansa laajuuden ja kuuluvuusalueen sekä markkinaosuutensa vuoksi muihin operaattoreihin nähden merkittävä suhteellinen kilpailuetu, joka aiheuttaa liittymiä välittäville matkapuhelinkauppiaille sellaista riippuvaisuutta yhtiöstä, että Telen voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa.
Telen sopimusjärjestelmän kilpailuoikeudellinen arviointi
Telen sopimuskokonaisuudet muodostavat hierarkisesti rakentuvan, selektiivisen jakelujärjestelmän. Myös määräävän markkina-aseman omaava yritys voi käyttää selektiivistä jakelujärjestelmää, mikäli ao. hyödykkeen laatu asettaa erityisiä vaatimuksia jakelijoille. Määräävässä asemassa olevan elinkeinonharjoittajan jakelupolitiikan on oltava objektiivisiin ja hyödykkeen luonteesta johtuviin vaatimuksiin perustuvaa ja ehdottoman johdonmukaista.
Kauppiaille asetetut valintakriteerit
Tele edellyttää kaikilta sopimuskauppiailtaan alan edellyttämää riittävää ammattitaitoa, tyyppihyväksytyn matkapuhelinpäätelaitemerkin edustusta sekä kykyä ja ammattitaitoa järjestää laitteiden koodaus, asennus ja huolto Telen edellyttämällä tavalla. Kauppiailla tulee olla myös kiinteät liiketilat ja lisäksi kauppiaan tulee myydä tietty määrä Telen NMT-GSM-liittymiä sopimuskauden aikana. Kauppiaan tulee myös olla hyvämaineinen eikä kauppiaalla saa olla maksuhäiriöitä.
Kilpailuvirasto katsoo, että Telellä on oikeus asettaa kauppiaille vaatimuksia, jotka koskevat Telen omaa tuotetta so. matkapuhelinliittymiä ja niiden välittämistä. Tele voi edellyttää kauppiaalta, että tämä pystyy saattamaan laitteen toimintakuntoiseksi ja osaa opastaa asiakasta laitteen ja liittymän käytössä. Tele voi myös edellyttää kauppiailta, etteivät nämä myy asiakkaille päätelaitteita, jotka aiheuttavat häiriöitä matkapuhelinverkon toimivuudessa.
Telen ei kuitenkaan tule puuttua sopimuskauppiailleen asettamiensa vaatimusten kautta matkapuhelinten laitekauppaan enempää kuin on tarpeen sen omien palveluiden toiminnan turvaamiseksi. Tele on ilmoittanut tekevänsä sopimuksia myös sellaisten kauppiaiden kanssa, joilla ei ole sopimusta matkapuhelinpäätelaitemerkin edustamisesta, kunhan kauppias ilmoittaa laitteidensa hankintakanavan. Telen mukaan erityisesti rinnakkaistuotujen laitteiden myyjien on kuitenkin ollut vaikea järjestää laitteiden asianmukaista huoltoa, koska viralliset laitevalmistajat, maahantuojat ja niiden edustajat eivät ole vastanneet rinnakkaistuotujen laitteiden huollosta. Useat maahantuojat ja valmistajat ovat kuitenkin ilmoittaneet Kilpailuvirastolle huoltavansa itse tai, että heidän edustajillaan on mahdollisuus huoltaa myös rinnakkaistuotuja laitteita. Monella maahantuojalla on lisäksi myynnissään laitteita, joilla on valmistajan myöntämä kansainvälinen takuu ja näin ollen laitteet kuuluvat takuun piiriin maahantuontitavasta riippumatta.
Maksuhäiriöttömyys on yleinen kriteeri jälleenmyyntisopimuksissa. Kilpailuvirasto katsoo, että vaatimusta kiinteistä liiketiloista voidaan pitää Telen imagon turvaamisen kannalta perusteltuna. Sopimuskauppiailta voidaan myös edellyttää kohtuullisen aktiivista liittymien myyntiä, koska tämän voidaan muun muassa katsoa ylläpitävän kauppiaan ammattitaitoa ja Telen tuotteiden tuntemista.
Liittymämyyntisopimus -kauppiaille asetettua liittymämyyntitasovaatimusta voidaan sinänsä pitää kohtuullisena kauppiaille, joille Tele jo maksaa korvauksia liittymien välittämisestä. Uuden kauppiaan toiminnan aloittamista saattaa vaikeuttaa se, että alueella jo toimivat kauppiaat saavat myyntipalkkioita, mikä parantaa heidän toimintansa kannattavuutta. Huolimatta siitä, että 1.8.1996 voimaan tullut teletoimintalain muutos kieltää liittymän myynnin ja laitemyynnin kytkemisen toisiinsa, voi myyntipalkkioita saava kauppias myydä kilpailutilanteessa päätelaitteita halvemmalla kuin kauppias, joka ei saa myyntipalkkioita. Telen ilmoituksen mukaan kauppiaalta ei kuitenkaan vaadita liittymien välittämistä ennen sopimuksen solmimista, vaan tavoitetasoksi otettu vähimmäismäärä riittää. Tällöin kauppiaan alalle tulo helpottuu. Matkapuhelinmarkkinoiden voimakas kasvuvauhti on myöskin helpottanut tilannetta alalle tulevan uuden kauppiaan kohdalla. Valtuutetuilta kauppiailta voidaan edellyttää muita kauppiaita suurempaa liittymien myyntiä, koska kauppias saa käyttöönsä Telen kustantaman Memo-päätelaitteiston, jonka avulla kauppias voi liittää asiakkaita suoraan Telen verkkoihin.
Yritys voi oman imagonsa säilyttämiseksi ja varjelemiseksi edellyttää jakelijoiltaan riittävää ammattitaitoa ja koulutusta. Asiakkaat saattavat yhdistää matkapuhelinkauppiaalta saamansa palvelun Teleltä saaduksi palveluksi, koska Asiantuntijoilla ja Valtuutetuilla kauppiailla on oikeus käyttää Telen ja kauppiaan välisen yhteistyön osoittavia tunnuksia.
Telen määräävä markkina-asema edellyttää, että Tele soveltaa sopimuskauppiaille asettamiaan valintakriteerejä tasapuolisesti ja objektiivisesti. Kaikilla tietyn sopimustason kriteerit täyttävillä kauppiailla tulee olla mahdollisuus solmia Telen kanssa sopimus NMT-GSM-liittymien välittämisestä. Telen määräävä markkina-asema edellyttää asiakkaiden ja kauppakumppaneiden tasapuolista kohtelua ja näin ollen Telen tulee huolehtia siitä että sen kauppiailleen asettamat vähimmäismyyntivaatimukset ja muut kriteerit tai kauppiaille annetut edut eivät perusteettomasti vaihtele kauppias- tai paikkakuntakohtaisesti.
Selektiivisen jakelujärjestelmän kilpailuoikeudellinen hyväksyttävyys edellyttää myös sitä, että jälleenmyyjille asetetut valintakriteerit ovat julkisia. Telen tulisikin paremmin tiedottaa jälleenmyyjille asettamistaan jälleenmyyjäksi pääsyn ehdoista.
”Aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehto
Vuodesta 1993 vuoden 1994 syyskuuhun saakka Tele maksoi kauppiaille GSM-liittymien välittämisestä rahallisia korvauksia, joiden suuruus riippui siitä, miten aktiivisesti kauppias sitoutui olemaan markkinoimatta tai mainostamatta Telen, GSM-liittymien ja GSM-palvelujen kanssa kilpailevia palveluita. Tämänkaltainen menettely viittasi poissulkeviin tarkoitusperiin. Vuoden 1994 syyskuusta lähtien nämä myyntipalkkiot yhtenäistettiin, joten sen jälkeen kaikki sopimuksen tehneet kauppiaat ovat saaneet samansuuruisen liittymäkohtaisen välityspalkkion.
Kauppias, joka oli allekirjoittanut ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon sisältävän sopimuksen, oli oikeutettu myymään kilpailevaa GSM-palvelua, jos asiakas sitä pyysi tai se vastasi ensisijaisesta asiakkaan tarvetta. Tällöin oli kuitenkin tuotava esiin myös Telen palvelun hinnat ja toimitusehdot. Kauppias sai myös pitää esillä kilpailevan edustuksen tunnusta ja informatiivista materiaalia. Kauppias ei saanut järjestää yhteisiä asiakastilaisuuksia kilpailijan kanssa, pitää esillä myymälässään kilpailijan markkinointimateriaalia, tarjota ensijaisesti kilpailijan GSM-tuotetta asiakkaalleen myymälässä tai yrityskäynneillä eikä mainostaa medioissa matkaviestimiä siten, että kilpailijan edustusta kuvaavat tunnukset tai muu Telen tuotteen kanssa kilpaileva informaatio oli esillä mainoksessa.
Kilpailuvirasto katsoo, että ”aktiivisen markkinoinnin kielto” rajoitti jossain määrin matkapuhelinkauppiaiden toimintavapautta ja toimivan kilpailun toteutumista GSM-markkinoilla. Kaikki valtuutetut kauppiaat olivat sitoutuneet olemaan aktiivisesti markkinoimatta tai mainostamatta Telen kanssa kilpailevia palveluita. Suurimmalla osalla Telen sopimuskauppiaista oli kuitenkin mahdollisuus valita sopimusmalli, joka ei kieltänyt Radiolinjan liittymien aktiivista markkinointia.
Ottaen huomioon Radiolinjan sopimuskäytännön, valtuutettujen kauppiaiden suhteellisen vähäisen määrän ja mahdollisuuden valita sopimusmalli, johon ei sisältynyt aktiivisen markkinoinnin kieltoa, Kilpailuvirasto katsoo, että ehdon vaikutus matkapuhelinpalveluiden markkinoilla jäi käytännössä suhteellisen vähäiseksi. Telen mukaan ”aktiivisen markkinoinnin kielto” ei myöskään käytännössä aiheuttanut puuttumista kauppiaiden markkinointikäytäntöön eikä ehdon noudattamista tiukasti valvottu. Tele on myös oma-aloitteisesti poistanut ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehdon sisältävät sopimukset kauppiassopimuskokonaisuudestaan. Ehdon merkitys loppui käytännössä vuoden 1994 syyskuussa, jonka jälkeen Tele on maksanut kaikille sopimuskauppiailleen samansuuruista korvausta NMT-GSM -liittymien välittämisestä riippumatta siitä, miten aktiivisesti kauppias markkinoi Telen kilpailijan palveluita.
Edellä mainituista syistä Kilpailuvirasto katsoo, että sopimusehtojen kilpailua rajoittava vaikutus on käytännössä jäänyt vähäiseksi ja on nyttemmin poistunut, jonka vuoksi virasto ei katso aiheelliseksi ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin.
”Toimivan kilpailun ylläpito” -ehto
Valtuutetun kauppiaan sopimukseen sisältyi ns. ”toimivan kilpailun ylläpito” -kohta, jonka mukaan kauppias sitoutuu tarjoamaan ja välittämään tasapuolisesti GSM-liittymiä siten, että kilpailevien verkko-operaattoreiden osuus kauppiaan välittämistä GSM-asiakasliittymistä ei muodostu suuremmaksi kuin Telen osuus. Heinäkuun puolivälissä 1996 oli voimassa (..) valtuutetun kauppiaan sopimusta (valtuutettuja kauppiaita on yhteensä (..) kpl ), joihin sisältyi ”toimivan kilpailun ylläpito” -ehto. Suurin osa valtuutetun kauppiaan sopimuksista oli siis tällöin uusittu muotoon, jossa tätä ehtoa ei ole.
Kilpailuvirasto katsoo, että Tele voi edellyttää valtuutettujen kauppiaiden esittelevän tasapuolisesti Telen ja Radiolinjan liittymiä. Varsinaisesta sopimustekstistä voi kuitenkin saada sen kuvan, että kauppiaan pitäisi rajoittaa Radiolinjan GSM-liittymien myyntiä, mikäli niiden osuus uhkaa muodostua suuremmaksi kuin Telen GSM-liittymien osuus. Telen mukaan ehdon tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut, että kauppias ohjaisi keinotekoisesti kysyntää. Ehdon kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat jääneet käytännössä vähäisiksi.
”Toimivan kilpailun ylläpito” -kohdan mukaan kauppiaan tulee pitää erillistä operaattorikohtaista kirjanpitoa GSM-asiakasliittymien myynnistä. Kauppiaan tulee pyydettäessä toimittaa Telelle selvitys GSM-asiakasliittymien myynnistä. Kauppiaan itsensä antama selvitys on Telen mukaan aina riittävä, ellei ole perusteltua syytä epäillä, että annettu tieto on puutteellinen tai virheellinen. Telen nimeämällä tilintarkastajalla on sopimuksen perusteella oikeus tarkistaa kauppiaan kirjanpito, mikäli kauppias kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja. Tilintarkastajien tekemiin tarkastuksiin ei ole käytännössä koskaan turvauduttu.
Ehdon vaikutukset ovat käytännössä mitä ilmeisimmin jääneet vähäisiksi. Telen uudesta vakiosopimusmallista on poistettu kyseinen kohta ja suurin osa kauppiaiden kanssa solmituista sopimuksista on Telen mukaan uusittu. Kilpailuvirasto katsoo, ettei tämänkään sopimuskohdan osalta ole aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt Telen ja matkapuhelinkauppiaiden välisiä sopimuksia NMT-GSM -liittymien välittämisestä. Kilpailuvirasto on 24.9.1993 antamassaan päätöksessä todennut, että Telellä on kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema valtakunnallisten matkapuhelinpalveluiden tarjoajana Suomessa.
Matkapuhelinkauppiaille NMT-verkon ja GSM-verkon keskinäisellä korvattavuudella on vain välillistä merkitystä, toisin kuin loppukäyttäjille. Kauppiaat pyrkivät tarjoamaan asiakkaille heidän kysyntäänsä vastaavia matkapuhelinliittymiä. Matkapuhelinkauppiaiden kannalta tarkasteltuna relevantteina markkinoina on siis pidettävä Suomessa tarjolla olevia matkapuhelinliittymiä.
Kilpailuvirasto katsoo, että Telellä on matkapuhelinverkkovalikoimansa laajuuden ja kuuluvuusalueen sekä markkinaosuutensa vuoksi muihin operaattoreihin nähden merkittävä suhteellinen kilpailuetu, joka aiheuttaa liittymiä välittäville matkapuhelinkauppiaille sellaista riippuvaisuutta yhtiöstä, että Telen voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa matkapuhelinliittymien tarjoajana Suomessa.
Myös määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi käyttää selektiivistä jakelujärjestelmää, mikäli ao. hyödykkeen laatu asettaa erityisiä vaatimuksia jakelijoille. Jakelupolitiikan on oltava objektiivisiin ja hyödykkeen luonteesta johtuviin vaatimuksiin perustuvaa. Kilpailuvirasto katsoo, että Tele voi edellyttää kauppiailta alan edellyttämää riittävää ammattitaitoa ja ainoastaan tyyppihyväksyttyjen laitteiden myyntiä sekä laitteiden koodauksen, asennuksen ja huollon järjestämistä. Telen ei kuitenkaan tule puuttua sopimuskauppiailleen asettamiensa vaatimusten kautta matkapuhelinten laitekauppaan enempää kuin on tarpeen sen omien palveluiden toiminnan turvaamiseksi. Tele on ilmoittanut solmivansa sopimuksia myös rinnakkaistuotuja laitteita myyvien yritysten kanssa. Tele on myös ilmoittanut huomioivansa matkapuhelinten maahantuojien ja valmistajien muuttuneen huoltokäytännön myös omassa toiminnassaan.
Tele on oma-aloitteisesti saattanut sopimuskäytäntönsä Kilpailuviraston arvioitavaksi. Ottaen huomioon Telen sopimusehtojen käytännön soveltamisen ja niiden suhteellisen vähäiset vaikutukset matkapuhelinpalvelumarkkinoiden kilpailutilanteeseen sekä kilpailua rajoittavien ehtojen poistumisen, Kilpailuvirasto ei katso Telen syyllistyneen sellaiseen kilpailunrajoituksista annetun lain kieltämään määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, jonka johdosta viraston tulisi tehdä kilpailuneuvostolle esitys kilpailunrikkomismaksun määräämisestä.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 7§ 1) ja 2) kohta, 8 § 1 mom
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.
Telen sopimuskäytäntä vuonna 1993
| Kauppiaille asetetut kriteerit | Kauppiaan oikeudet ja sopimus-ehdot | |
| Ei sopimusta | * oikeus välittää liittymiä | |
| Telefax-sopimus | * liittymäsopimusten toimittaminen telefaxilla | |
| Asiantuntija-sopimus | * tyyppihyväksytyn matkapuhelinpäätelaitemerkin edustus * laitteiden koodauksen, asennuksen ja huollon järjestäminen maahantuojan tai valmistajan sekä Telen edellyttämällä tavalla * hyvämaineisuus * ei maksuhäiriöitä * asianmukaiset myymälätilat * päätoiminen laitteiden myynti |
* tavaramerkkien ja tunnusten käyttöoikeus * NMT-GSM liittymien myyntitavoitteista sopiminen – veloituksettomia esittelyliittymiä (x mk) myyntitavoitteen määrästä riippuen – (x %) työvälinealennus * 2 vaihtoehtoista GSM liittymämyyntikorvausta – (x mk) / GSM-liittymä; ei ehtoja – (1,5 x mk)/ GSM-liittymä; edellytti sitoutumista ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehtoon |
| Valtuutetun kauppiaan sopimus | samat kuin edellä | * Memo-avauspalvelun käyttöoikeus * työkorvaus (x mk) / uusi liittymä (x mk ) / vastaaja * mediabonus (x mk) / Memo-avaus * sopimus sisälsi ”toimivan kilpailun ylläpito” ehdon |
Ylemmän sopimustason kauppiaiden on täytettävä edellistason kriteerit. Kauppiaalla on aina myös alemman tason oikeudet.
(x) lukuja ei ole ilmaistu liikesalaisuuksien vuoksi
Telen uusi sopimuskäytäntö
| Kauppiaille asetetut kriteerit | Kauppiaan oikeudet ja sopimus-ehdot | |
| Ei sopimusta | * liittymäsopimusten toimittaminen telefaxilla | |
| Liittymämyyntisopimus | * alan edellyttämä riittävä ammattitaito * tyyppihyväksytyn päätelaitemerkin edustus * kyky järjestää laitteiden koodaus, asennus ja huolto Telen edellyttämällä tavalla * hyvämaineisuus * ei maksuhäiriöitä * kiinteät myyntitilat * myytävä vähintään (x) Telen matkapuhelinliittymää vuodessa |
* NMT-GSM -liittymämyyntikorvaus * tavaramerkkien ja yhteistyötunnusten käytöstä sovitaan erikseen |
| Dealersopimus | * myytävä vähintään (2x) Telen matkapuhelin liittymää vuodessa | * NMT-GSM -liittymien myyntitavoitteista sopiminen – veloituksettomia esittelyliittymiä (x mk) myyntitavoitteen määrästä riippuen – (x %) työvälinealennus |
| Asiantuntija-sopimus | * asianmukaiset myyntitilat * laitteiden päätoiminen myynti * myytävä n. (5x) Telen matkapuhelinliittymää vuodessa |
* tavaramerkkien ja tuotetunnusten käyttöoikeus * myyntitavoitteista sopiminen – veloituksettomia esittelyliittymiä (x mk) myyntitavoitteen määrästä riippuen – (x %) työvälinealennus |
| Valtuutetun kauppiaan sopimus | * myytävä n. (20x-30x) Telen matkapuhelinliittymää vuodessa | * Memo-avauspalvelun käyttöoikeus * työkorvaus (x mk) / uusi liittymä ( x mk) / vastaaja * mediabonus (x mk) / Memo-avaus |
Ylemmän sopimustason kauppiaiden on täytettävä edellistason kriteerit. Kauppiaalla on aina myös alemman tason oikeudet.
(x) lukuja ei ole ilmaistu liikesalaisuuksien vuoksi