1 Asia
Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n väitetty kilpailua rajoittava toiminta
2 Osapuolet
Suomen Ampumaurheiluliitto ry, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä: Tiia Törmälä
3 Ratkaisu
Asia jätetään tutkimatta.
4 Asian vireilletulo
Tiia Törmälä on tehnyt 22.4.2010 Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n (jäljempänä Ampumaurheiluliitto) menettelyistä, joita Törmälä pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
5 Asiaselostus ja ratkaisun perustelut
Tiia Törmälä on suomalainen ampumaurheilija, joka on saanut yhteistyökumppanikseen ja sponsorikseen saksalaisen patruunanvalmistajan Ruag Ammotec GmbH:n. Yhtiö valmistaa muun muassa RWS-merkkisiä patruunoita, joilla Tiia Törmälä ampuu kilpaillessaan.
Ampumaurheiluliitolla on eräitä yhteistyökumppaneita, joista keskeisimpiä on suomalainen patruunanvalmistaja Nammo Lapua Oy (jäljempänä Lapua). Liiton käyttämä urheilijasopimus sisältää toimialarajauksen, jolla rajoitetaan urheilijan mahdollisuutta mainostaa kilpailuasussaan liiton yhteistyökumppaneiden kanssa kilpailevia omia sponsoreita kansainvälisissä edustustehtävissä. Urheilijasopimuksen allekirjoitus on edellytyksenä urheilijan valitsemiselle maajoukkueeseen ja kansainvälisiin arvokisoihin.
Törmälän näkemyksen mukaan Ampumaurheiluliitto on kilpailulain tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa, kun ainoastaan lajiliitto voi nimittää urheilijan keskeisiin arvokilpailuihin ja ottaa tämän mukaan maajoukkuetoimintaan. Urheilijasopimuksen allekirjoitusvaatimusta ehtona arvokilpailuihin valitsemiselle Törmälä pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Törmälä myös katsoo, että urheilijasopimus estää urheilijaa käyttämästä itse valitsemaansa patruunamerkkiä. Urheilijasopimuksen määräykset kilpailuasujen mainoksista ovat Törmälän mukaan lisäksi lajin kansainvälisen kattojärjestön (International Shooting Sport Federation) sääntöjen vastaisia.
Toimenpidepyynnön tekijän mukaan vain arvokilpailuilla on merkitystä ampujan sponsoreiden hankinnassa. Sopimuksen allekirjoittaminen johtaisi Törmälän mukaan siihen, että hän joutuisi luopumaan omasta sponsoristaan vastineetta, koska hän ei ilmoituksensa mukaan ole saanut liitolta valmennustukea, vaan on käyttänyt omaa valmentajaa. Törmälällä ei myöskään olisi mahdollisuutta kerätä mainostuloja urheilijasopimuksen laajojen toimialarajoitusten vuoksi.
Ampumaurheiluliiton selvityksen mukaan urheilija saa vapaasti valita kilpailuvälineensä, kuten patruunat ja aseet. Ampua saa omalla aseella ja patruunamerkillä myös maajoukkueessa ja arvokilpailuissa. Sen sijaan kilpailuasussa ei saa kansainvälisissä edustustehtävissä mainostaa muuta kivääripatruunaa kuin Lapuaa, koska tämä olisi vastoin Ampumaurheiluliiton ja Lapuan välistä yhteistyösopimusta. Ampuja saa mainostaa omaa patruunamerkkiään kotimaan kilpailuissa sekä ulkomailla ns. GP-kisoissa ja muissa kansainvälisissä kilpailuissa, joihin urheilijat osallistuvat yksilöinä eivätkä lajiliiton nimeäminä. Urheilijalle jää urheilijasopimuksen estämättä mainontamahdollisuuksia lukuisissa kansallisten sarjojen kilpailuissa ja kansallisissa kilpailuissa, mukaan lukien Suomen mestaruuskilpailut.
Kilpailuvirastolle tekemänsä toimenpidepyynnön ohella Törmälä on saattanut Ampumaurheiluliiton toiminnan tutkittavaksi ainakin Urheilun oikeusturvalautakuntaan, tasa-arvovaltuutetulle ja oikeuskanslerille. Urheilun oikeusturvalautakunta on tehnyt asiassa ratkaisunsa 7.4.2010 ja sen mukaan Ampumaurheiluliiton tehtävänä on muun muassa päättää maajoukkuevalinnoista ja edustusjoukkueen lähettämisestä arvokilpailuihin sekä ratkaista, millä perusteilla valinnat tehdään ja miten arvokilpailuihin osallistumisesta päätetään. Lautakunnan mukaan yksittäisellä urheilijalla ei ole subjektiivista oikeutta päästä kansainvälisiin arvokilpailuihin. Lautakunnan mukaan Ampumaurheiluliiton menettely ei ole ollut ristiriidassa julkaistujen valintakriteerien kanssa, eikä liiton edellyttämä urheilijasopimuksen allekirjoittaminen arvokilpailuihin osallistumisen ehtona ole lajiliiton sääntöjen vastaista.
Kilpailuviraston asiassa soveltama tutkimatta jättämistä koskeva säännös:
Kilpailulain 32 §:ssä on säännös asioiden tutkimatta jättämisestä Kilpailuvirastossa. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan Kilpailuvirasto jättää asian tutkimatta, jos ei voida pitää todennäköisenä, että kyseessä on lain 5 tai 7 §:n tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitettu kilpailunrajoitus. Säännöstä koskevien perustelujen mukaan (HE 88/2010) asia jätetään tutkimatta 2 momentin 1 kohdan perusteella, jos voidaan kohtuudella olettaa, että menettely ei kuulu kilpailulain tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalaan.
Kilpailulain 32 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan asia jätetään tutkimatta, jos asiaa koskeva toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton. Lakiesitystä koskevien perustelujen mukaan toimenpidepyyntö on ilmeisen perusteeton esimerkiksi silloin, jos toimenpidepyyntö ei kuulu Kilpailuviraston toimivaltaan tai jos toimenpidepyynnössä esitetyt seikat eivät selvästi liity kilpailun turvaamiseen.
Kilpailuvirasto on tehnyt tutkimatta jättämistä koskevan päätöksensä asiassa seuraavin perustein:
Asiassa ei näytä olevan kysymys rajoituksesta, joka kilpailulain 1 §:n tarkoittamalla tavalla vaikuttaisi markkinaprosessin toimivuuteen tai talouden tehokkuuteen. Kysymys on pikemminkin kahden osapuolen välisestä sopimusriidasta, jotka pääsääntöisesti eivät kuulu kilpailulain mukaan ratkaistaviin asioihin.
Kilpailulakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 1 §:stä muun muassa: ”Lain tarkoitus ei sen sijaan ole tarjota oikeussuojakeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun tai suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Elinkeinonharjoittamisen vapauden suojaaminen kuuluu ensisijaisesti muun lainsäädännön kautta toteutettavaksi, ja vain välillisesti kilpailulain alaan, jos menettelyllä on suora kytkentä kilpailun toimivuuteen yleensä.”
Kilpailuviraston tavoitteena on lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla puuttua kansantaloudellisesti merkittäviin kilpailunrajoituksiin, joilla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittävä haitallinen vaikutus, tai jotka on kilpailulaissa selvästi kielletty. Toimenpidepyynnössä ei ole viraston saamien tietojen valossa kysymys tällaisesta tilanteesta.
Ampumaurheiluliiton menettely liittyy lajiliittojen oikeuteen asettaa niiden alaisuudessa harjoitettavalle urheilutoiminnalle sääntöjä ja päättää arvokilpailuihin osallistumisen kriteereistä. Urheilun oikeusturvalautakunta on päätöksessään 7.4.2010 todennut, ettei Ampumaurheiluliiton liittohallituksen päätös ollut ristiriidassa julkaistujen valintakriteerien kanssa eikä Ampumaurheiluliiton edellyttämä urheilijasopimuksen allekirjoittaminen edellytyksenä arvokilpailuihin osallistumiselle ollut liiton sääntöjen vastaista.
Kilpailuvirasto on arvioinut urheilun sponsoritoimintaa vuonna 2004, jolloin virasto katsoi, ettei Suomen Hiihtoliiton sopimusehto, joka rajasi sponsoreita eräiden toimialojen osalta vääristänyt kilpailua, koska sekä sponsoreilla että urheilijoilla oli vaihtoehtoja käytettävissään (dnro 765/61/2004). Toimialarajauksen todettiin tuolloin olevan pitkäaikainen käytäntö ja toimitettujen selvitysten perusteella sponsorien edellyttämä. Toimialarajauksen poistamisen todettiin päätöksessä vaarantavan koko varainhankintajärjestelmän.
Kilpailuvirasto katsoi päätöksessä myös, että urheilussakin on vaihtoehtoisia sponsorikohteita ja käytännössä sama sponsori tukee usein myös muuta toimintaa, josta uskoo saavansa vastinetta tekemälleen sijoitukselle. Näkyvyyttä yritykselle ja sen tuotteille voi saada muun muassa television, lehdistön, radion, Internetin ja messujen kautta. Urheilijallakin oli käytettävissään muita potentiaalisia sponsoreita riippumatta Hiihtoliiton sopimukseen ottamasta toimialarajauksesta.
Edellä Hiihtoliiton varainhankinnasta todettu pätee Kilpailuviraston arvion mukaan myös ampumaurheilun sponsoreihin, eikä Ampumaurheiluliiton toimialarajausten voida katsoa estävän urheilijaa hankkimasta sponsoria itselleen. Toimialarajauksen estämättä oman sponsorin näkyvyyttä on edelleen mahdollista edistää monissa kilpailuissa ja tapahtumissa. Myös sponsoreilla — mukaan lukien Tiia Törmälän yhteistyökumppanilla Ruag Ammotec GmbH:lla — on Ampumaurheiluliiton menettelytapojen estämättä monipuoliset mahdollisuudet tuotteidensa mainontaan ja näkyvyyden saavuttamiseen Suomessa.
Asiassa saatujen tietojen perusteella terve ja toimiva taloudellinen kilpailu ei ole vaarantunut Ampumaurheiluliiton toiminnan vuoksi. Toimenpidepyynnön tekijällä on käytössään muita oikeussuojakeinoja sopimuskiistansa ratkaisemiseksi, viime kädessä siviilioikeudellisessa menettelyssä. Ampumaurheiluliiton urheilijasopimuksen mahdolliset ristiriitaisuudet lajin kansainvälisen kattojärjestön sääntöjen kanssa eivät myöskään kuulu Kilpailuviraston tutkittavaksi.
Kilpailuviraston päätös tutkimatta jättämisestä ei sisällä arviota epäillyn kilpailunrajoituksen lainmukaisuudesta. Mikäli virasto saa uutta tietoa, jonka perusteella on syytä epäillä asiassa käsitellyn toiminnan olevan kilpailulain vastaista, Kilpailuvirasto voi ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi.
6 Sovelletut säännökset
Kilpailulaki (948/2011), 32 §.
7 Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailulain 44 §:n mukaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
8 Lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Valtteri Virtanen, puh. 029 505 3621, sähköposti etunimi.sukunimi@kkv.fi