Seppo Lasssinpelto on Kilpailuvirastolle 7.5.1999 saapuneessa kirjeessään katsonut, että Suomen Posti Oy (Posti) on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa korottaessaan kirjemerkin hintaa keväällä 1998 2,80 mk:sta 3,00 markkaan ja syksyllä 1999 3,00 mk:sta 3,50 markkaan. Seppo Lassinpelto on kirjeessään katsonut, että 25 % hinnankorotusta runsaassa vuodessa ei voida perustella yleisen kustannustason nousulla.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyysi Suomen Postilta selvitystä käteismaksullisten kirjemaksujen hinnankorotuksista 31.5.1999, 21.1.2000 ja 31.7.2000. Suomen Posti on antanut asiaa koskevia selvityksiä Kilpailuvirastolle 29.6.1999, 14.2.2000, 10.4.2000, 15.5.2000,15.8.2000 ja 30.8.2000.
Postin selvitys
Postin Kilpailuvirastoon toimittaman selvityksen mukaan kirjemaksujen 1.7.1998 ja 1.7.1999 tehtyjen hinnankorotusten tarkoitus on ollut käteismaksullisten kirjeiden ja yritysasiakkaiden kirjepalvelujen hintojen eriyttäminen ja selkeyttäminen. Postin kirjemaksujen hinnankorotukset ovat koskeneet vain hinnoittelua postimerkeillä, automaattilipukkeilla ja käteisellä. Muitten maksutapojen (postimaksukone, hinnoittelupalvelu tai PMM-menettely) hintoja ei korotettu.
Hinnoitteluperusteenaan Posti on pyrkinyt käyttämään kustannusvastaavuutta ja markkinalähtöisyyttä. Lisäksi huomioon on otettu helppous asiakkaalle, hinnoittelun läpinäkyvyysvaade sekä maksujen ennustettavuus. Kustannusvastaavuuden lähtökohtana on, että vain kirjeprosessiin kuuluvat työvaiheet otetaan mukaan hinnan määrittelyyn. Pisimmillään kirjeprosessi on postimerkeillä maksetuissa lähetyksissä. Yksittäin myydyn postimerkin kustannus on myös korkea. Tällöin pitkä prosessi ja kalliit työvaiheet vaikuttavat siihen, että postimerkillä varustettu kirje on kalliimpi kuin muilla maksutavoilla maksettu kirje.
Maksutavalla ja konekelpoisuudella on merkittävä vaikutus kirjeen kustannusrakenteeseen. Yritysten käyttämät maksutavat, postimaksettu kirje ja postimaksukoneella maksettu kirje ovat selkeästi edullisempia postille kuin postimerkillä maksettu kirje. Lisäksi yrityskirjeissä asiakas tekee postia helpottavaa työtä esim. lajittelemalla lähetykset tai hinnoittelemalla ne postimaksukoneella.
Kirjeen hinnoittelussa on otettu huomioon myös sen helppous asiakkaalle. Asiakkaan kokonaisprosessi vaikuttaa hintaan, kuten myös asiakkaan tekemä työ. Ikimerkit ja rullapostimerkit, kuten myös valmiiksi maksetut helposti- ja postikuoret helpottavat asiakkaan hinnoittelua ja postitusta. Ennustettavuus on tärkeää kirjeiden hinnoittelussa, joten hintapaineista kerrotaan asiakkaille ja korotukset jaetaan useammalle vuodelle
Kirjeprosessin alkupäässä kuluttaja-asiakkaiden palvelussa ja yritysasiakkaiden palvelussa on olennainen ero. Kuluttajia ja pieniä yrityksiä sekä yhteisöjä Posti palvelee maan kattavimmalla toimipaikkaverkolla, postimerkkien jälleenmyyntipisteillä ja kirjelaatikkopalveluilla. Suurasiakkaiden kirje-erät tulevat ohi toimipaikkaverkon suoraan Postin tuotantoon. Lajittelukeskuksista eteenpäin jakeluun saakka prosessi on sama.
Toimipaikkaverkon asiakaspalvelun kustannuksista johtuen käteismaksullisten kirjeiden (postimerkki, automaattilipuke, käteinen) prosessissa myyntikustannusten osuus on huomattava. Käteismaksullisten kirjeiden kustannuksista noin kolmannes on myyntiä ja myynnin tukea. Tästä valtaosa on toimipaikkojen käteismyyntiä, loput puhelinpalveluja ja kuluttajamarkkinoinnin kustannuksia. Toisena ääripäänä on Postin bulk-tuote 2. luokan PMM-kirje (laskut, tiliotteet, yms. asiakirjat), jonka kustannuksista hyvin pieni osa on myyntiä ja myynnin tukea. Keskimäärin myynnin ja myynnin tuen osuus kirjepalvelujen kustannuksista on [ ][1] prosenttia.
Postin mukaan Suomen postimaksut suhteessa muihin pohjoismaihin ovat keskitasoa. Julkisuudessa on pidetty Suomen postimaksuja muita pohjoismaita korkeampina. Tämä virheellinen käsitys johtuu postin mukaan siitä, että painoluokat ovat pohjoismaissa erilaisia. Kuitenkin verrattaessa esim. Suomen alinta eli 50 gramman kirjeen postimaksua muihin pohjoismaihin voidaan todeta, että Suomen hinnat ovat molemmissa nopeusluokissa pohjoismaiden halvimmat.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat sekä niiden kehitys. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
Posti on maassamme ainoa koko maan alueella postitoimintaa harjoittava elinkeinonharjoittaja ja sillä on kaikkialle maahan ulottuva postitoimiverkko, jonka välityksellä on mahdollista saavuttaa kaikki postinsaajataloudet. Kilpailuvirasto on päätöksessään 16.4.1993, Dno 274/61/93 todennut, että Postilla on määräävä markkina-asema kirjeiden ja pakettien jakelutoiminnassa. Määräävä markkina-asema on vahvistettu kilpailuneuvoston päätöksellä 24.3.1994, Dno 13/359/793 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 1.11.1994, taltio nro 5260, Dno 2216/1/94.
Koska Postilla on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittama alueellinen määräävä markkina-asema Suomessa kirjeiden jakelutoiminnassa, voidaan Postin kirjemaksujen hinnankorotuksia arvioida kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella. Kyseinen säännös kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön, jona voidaan muun ohella pitää kohtuuttoman tai kilpailua rajoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tulee olla kustannusvastaavaa ja tasapuolista. Kustannusvastaavuus edellyttää tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua niiden tuotannosta aiheutuvien kustannusten mukaisesti.
Kilpailuvirasto on arvioinut Postin kirjemaksujen hinnankorotuksia kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella. Posti on selvittänyt Kilpailuvirastolle korotusten johtuvan pyrkimyksestä saavuttaa parempi kustannusvastaavuus käteismaksullisten kirjepalveluiden hinnoitteluun. Postin mukaan maksutavalla ja konekelpoisuudella on merkittävä vaikutus kirjeen kustannusrakenteeseen.
Postin selvityksen mukaan käteismaksullisen kirjeen tuotanto on ollut tappiollista vuosina 1997 ja 1998. Vuonna 1997 käteismaksullisten kirjeiden määrä laski [ ] kappaleesta [ ] kappaleeseen ja liikevaihto putosi [ ][2] mk liiketappion ollessa [ ] mk. Postin mukaan mitään yksittäistä syytä kirjeiden määrän laskuun ei ole tiedossa. Vuonna 1998 käteismaksullisten kirjeiden määrä kasvoi [ ] kappaleeseen ja liikevaihto kasvoi [ ] mk. Vaikka liikevaihto selväst kasvoi, kustannukset kasvoivat Postin mukaan vielä enemmän, peräti [ ] mk. Käteismaksullisten kirjeiden tappio syveni [ ] mk:aan. Vuoden 1998 kustannuksia nosti Postin mukaan mm. lajittelukoneiden ja kirjelaatikkojärjestelmän uusiminen. Vuonna 1999 liikevaihto nousi [ ] mk ja kustannukset laskivat [ ] mk. Vuonna 1999 käteismaksulliset kirjeet kääntyivät kannattaviksi ja liikevoitto oli [ ] mk. Muutoksesta [ ] mk tuli kustannusten laskusta, [ ] mk kirjeiden volyymin kasvusta ja vain [ ] mk hinnankorotuksista. Postin mukaan 1.7.1999 voimaan tullut hintapäätös valmisteltiin 1997 kannattavuustiedon ja 1998 huonon kustannuskehityksen perusteella. Postin mukaan vuonna 1999 kustannusten väheneminen ylitti kaikki odotukset.
Postin antamien selvitysten perusteella näyttää, että Postille käteismaksullisen kirjeen tuotannosta aiheutuvat kustannukset ovat vuosina 1997 ja 1998 olleet suuremmat kuin Postin tuotteesta saamat tulot. Vaikka käteismaksulliset kirjeet ovat vuonna 1997 ja 1998 olleet Postin mukaan kannattamattomia, Postin liiketoiminta ja viestinvälityksen kirjepalvelut kokonaisuutena ovat olleet kannattavia. Vuonna 1997 Postin liikevoitto oli 508 Mmk ja viestinvälityksen kirjepalveluiden tuotto oli [ ] mk. Vuonna 1998 Postin liikevoitto oli 331 Mmk ja kirjepalveluiden tuotto [ ] mk. Vuonna 1999 Postin liikevoitto oli 444 Mmk ja kirjepalveluiden tuotto [ ] mk.
Kilpailuvirasto katsoo, että Posti ei näytä syyllistyneen antamiensa selvitysten perusteella Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiseen kustannusvastaamattomaan ja kohtuuttomaan hinnoitteluun korottaessaan käteismaksullisen kirjemerkin hintaa 1.7.1998 2,80 mk:sta 3,00 mk:aan ja 1.7.1999 3,50 Mmk:aan. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, ettei asiassa ole aihetta enempiin toimenpiteisiin. Koska Postilla on määräävä markkina-asema kirjeiden jakelussa Suomessa, sen hinnoittelun tulee olla kilpailunrajoituslain tarkoittamalla tavalla kustannusvastaavaa, kohtuullista ja syrjimätöntä. Kilpailuvirasto seuraa Postin toimintaa edelleen ja tarvittaessa tulee puuttumaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettyihin menettelytapoihin.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslain 3 § 2 kohta ja 7 § 4 kohta.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpaillunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] [ ] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[2] [ ] Tieto poistettu liikesalaisuutena.