Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tilaajayhteyksien markkinoilla

1 Asia

Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tilaajayhteyksien markkinoilla.

2 Sisällysluettelo

1. Asia
2. Sisällysluettelo
3. Osapuolet
4. Ratkaisu
5. Asian vireilletulo
6. Asiaselostus
7. Oikeudellinen arviointi
8. Perustelut
9. Sovelletut säännökset
10. Muutoksenhaku
11. Lisätiedot

3 Osapuolet

TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki

Toimenpidepyynnön tekijät:

Alajärven Puhelinosuuskunta, Alajärvi
Kymen Puhelin Oy, Kotka

4 Ratkaisu

Asiassa annetut selvitykset eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.

5 Asian vireilletulo

1. Alajärven Puhelinosuuskunta (APO) on 13.6.2005 toimittanut Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön (dnro 479/61/05), jossa se on pyytänyt virastoa selvittämään TeliaSonera Finland Oyj:n (TSF)[1] 1.6.2005 voimaan tulleen operaattorihinnaston kilpailunrajoituslainmukaisuuden. APO on toimenpidepyynnössään kiinnittänyt erityisesti huomiota TSF:n hinnoitteluun Lappajärven, Vimpelin, Soinin ja Lehtimäen kuntien alueella. APO pyysi virastoa kieltämään TSF:n menettelyn ja operaattorihinnaston käyttöönoton. APO katsoi, ettei TSF:n reguloitujen verkkotuotteiden (tilaajayhteys, tilaajayhteyden yläkaista)[2] hinnastossa soveltama vyöhykejako ole kustannusvastaava ja että 1.6.2005 voimaan tulleen hinnaston hinta-aluejako oli aiheuttanut kohtuuttoman suuren (89,4 %) hinnan korotuksen joillakin keskitinalueilla. APO katsoi, että TSF:n hinnasto suosii TSF:n omaa palveluoperaattoria, koska tilaajayhteyksien hinnat ovat alemmat niillä alueilla, joilla TSF:llä on omia laajakaistakeskittimiä.

2. APO:n toimenpidepyyntö perustui TSF:n 1.6.2005 julkaiseman hinnaston kuntaluettelon versioon 1.0. Tämän kuntaluettelon perusteella APO katsoi, että myös TSF:n operaattori-DSL-hinnaston (ODSL) hinta-aluejako on TSF:n omaa palveluoperaattoria suosiva. TSF korjasi hinnaston liitteenä olevaa kuntaluetteloa myöhemmin versiolla 1.1, jossa APO:n mukaan oli korjattu Lappajärvellä ilmenneet epäjohdonmukaisuudet ODSL-hinnaston hinta-aluejakoon liittyen. APO toimitti 22.6.2005 virastolle toimenpidepyyntönsä tarkennuksen, jonka mukaan APO ei vaadi selvityksiä ODSL-hinnaston osalta.

3. Kymen Puhelin Oy (KYMP) on 29.6.2005 tehnyt Kilpailuvirastolle samansisältöisen toimenpidepyynnön (dnro 526/61/05) kuin APO.

4. APO ja KYMP ovat tehneet vastaavansisältöiset toimenpidepyynnöt myös Viestintävirastolle.

6 Asiaselostus

6.1 Yritykset

5. Alajärven Puhelinosuuskunta (APO) toimii Internet-sivujensa mukaan itsenäisenä puhelinyhtiönä Järvi-Pohjanmaan alueella. Sen toiminta-ajatuksena on tuottaa alueen ja asiakkaan tarpeisiin laadukkaita ja kilpailukykyisiä tietoliikenteen ja multimedian kokonaisratkaisuja. APO kuuluu Finnet-ryhmään.

6. Kymen Puhelin Oy (KYMP) palvelee Internet-sivujensa mukaan koko entisen Kymen läänin alueella kaikissa tietoliikenne- ja puheluasioissa kymenlaaksolaisia ja eteläkarjalaisia talouksia ja yrityksiä. KYMP kuuluu Finnet-ryhmään.

7. TeliaSonera Finland Oyj (TSF) on TeliaSonera AB:n Suomeen rekisteröity tytäryhtiö. 31.12.2006 asti verkkoliiketoiminnat oli TSF:n sisällä eriytetty erillisiin tytäryhtiöihin, ja kiinteän verkon verkkotoiminnot, mukaan lukien tilaajayhteyksien tarjonta, sisältyivät Sonera Carrier Networks Oy tytäryhtiöön. Vuoden 2007 alussa tapahtuneeseen organisaatiomuutokseen liittyen erilliset verkkoyhtiöt purettiin, ja lisäksi TSF:n sisältämät liiketoiminnot liitettiin operatiivisesti osaksi TeliaSonera AB:n organisaatiota. Nykyisin TeliaSonera tarjoaa Internet-sivujensa mukaan Suomessa laajan valikoiman televiestintäalan palveluja ja on maan johtava televiestintäyritys. Palveluja tarjotaan Sonera-, TeleFinland-, Cygate- ja Crescom-brändeillä.

6.2 Asiassa saadut selvitykset

8. TSF on toimittanut Kilpailuvirastolle selvityksiä ja materiaalia 20.7.2005, 10.10.2005, 11.1.2006, 23.5.2006, 5.6.2006, 24.4.2008 ja 27.5.2008. Lisäksi Viestintävirasto on toimittanut Kilpailuvirastolle tiedoksi TSF:n 24.8.2005 ja 22.11.2005 Viestintävirastolle toimittamat selvitykset. Asiassa pidettiin 14.12.2005 neuvottelu Viestintävirastossa. Kilpailuvirasto teki tarkastuksen TSF:n tiloissa 16.6.2009.

9. KYMP on toimittanut Kilpailuvirastolle lisäselvityksen 27.12.2005 ja APO 13.1.2006. Lisäksi KYMP on toimittanut virastolle lausunnon 29.4.2008.

10. Toimenpidepyyntöjen tekijöiden lisäksi 13 muuta kiinteän verkon operaattoria on toimittanut asiassa Kilpailuvirastolle lausunnon.[3]

6.3 Asian maantieteellinen laajuus

11. APO ja KYMP ovat tehneet asiassa toimenpidepyynnöt, jotka koskevat TSF:n hinnoittelua toimenpidepyynnön tekijöiden perinteisten toimialueiden lähikunnissa. TSF:n hinnoittelumuutoksella on ollut vaikutuksia kuitenkin myös muille alueille kuin toimenpidepyynnöissä mainituille. Kilpailuviraston selvitys kattaa asian tutkinnan siten koko TSF:n perinteisen toimialueen laajuudelta, eli alueen, jolla sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti[4]. Aluejakomuutos ei koskenut Auria Communications Oy:n[5] perinteistä toimialuetta, joten kyseinen alue ei ole tutkinnan kohteena.

6.4 Markkinaolosuhteet ja rakenne

6.4.1 Tilaajayhteyksienvuokrauksen markkinat (tukkumarkkinat)

12. Tarkasteltuna ajankohtana Suomessa toimi 43 paikallisoperaattoria, jotka hallitsivat perinteisen toimialueensa tilaajayhteyksiä. Perinteisellä toimialueella tarkoitetaan sitä maantieteellistä aluetta, jolla kullakin paikallisoperaattorilla oli rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti. Paikallisoperaattori on tyypillisesti vertikaalisesti integroitunut, eli toimii sekä alueensa verkko-operaattorina että merkittävänä palveluoperaattorina. Tilaajayhteystuotteiden markkinoilla vuokraajina toimivat palveluoperaattorit ja vuokralle antajina paikalliset verkko-operaattorit.

13. Kaikilla perinteisillä teleyrityksillä oli vuonna 2005 omalla perinteisellä toimialueellaan vähintään 94 %:n markkinaosuus metallijohtimisten tilaajayhteyksien tukkumarkkinoilla. Käytössä olevia metallijohtimisia tilaajayhteyksiä oli 31.12.2005 koko Suomessa yhteensä noin 2 400 000 kpl. Näiden lisäksi teleyrityksissä oli yrityskohtaisesti noin 10–40 % reservissä olevia käyttämättömiä metallijohtimisia tilaajayhteyksiä. Tilaajayhteyksiä oli 31.12.2005 annettu vuokralle kilpaileville operaattoreille noin 250 000 kpl ja yläkaistoja hieman yli 100 000 kpl. [6]

14. Muiden kuin paikallisoperaattoreiden markkinaosuus kaikista tilaajayhteyksistä oli 1,3 %, kaikkien tilaajayhteyksien vuokralle annosta 0,5 % ja yläkaistojen vuokralle annosta vajaa prosentin kymmenesosa, joten kokonaisuutena tilaajayhteysmarkkinat olivat edelleen hyvin vahvasti paikallisoperaattoreiden hallinnassa.[7]

15. Tilaajayhteystuotteiden tukkumarkkinoiden olemassaolo on edellytys sille, että kilpailevat palveluoperaattorit voivat tarjota palveluitaan tilaajayhteyksiä hallitsevan verkko-operaattorin perinteisellä toimialueella. Ilman toimivia tukkumarkkinoita tilaajayhteyksiä hallitseva yritys voi teknisesti ja taloudellisesti hallita lähes kaikkien kiinteiden telepalveluiden tarjontaa.

16. Tilaajayhteyksien kysyntä tukkutasolla on johdettua kysyntää. Tällä tarkoitetaan sitä, että palveluoperaattoreiden tarve saada käyttöönsä tilaajayhteyksiä määräytyy sen mukaan, kuinka suuri on loppuasiakkaiden määrä. Tarjotakseen loppuasiakkaille palveluita palveluoperaattorin on vuokrattava tilaajayhteystuotteita (tilaajayhteyksiä tai tilaajayhteyksien yläkaistaa) alueen tilaajayhteyksiä hallitsevalta paikallisoperaattorilta.

6.4.2 Tilaajayhteyksien avulla tarjottavat palvelut loppukäyttäjille (lopputuotemarkkinat)

17. Tilaajayhteyksien saatavuudella on keskeinen merkitys, jotta palveluoperaattorit voivat tarjota palveluita loppukäyttäjille. Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjotaan esimerkiksi erilaisia puheensiirto- ja laajakaistapalveluja. Kiinteän puhelinverkon puheensiirtopalvelujen merkitys on Suomessa vähentynyt viime vuosina matkaviestinnän voimakkaan kasvun myötä. Laajakaistayhteyksien kysyntä sen sijaan on kasvanut voimakkaasti. Laajakaistayhteyksiä loppukäyttäjille tarjoavat usein myös muut operaattorit kuin kunkin alueen perinteinen toimija. Tästä syystä tilaajayhteyksien saatavuuden merkitys on entisestään korostunut.

18. Loppuasiakkaille toimitettuja DSL-laajakaistaliittymiä oli 31.12.2005 noin 1 174 000 kpl. Tilaajayhteyksiä loppuasiakkaiden käytössä oli samana ajankohtana noin 2 470 000 kpl eli hieman alle puolet kaikista käytössä olevista tilaajayhteyksistä oli laajakaistakäytössä ja loput tilaajayhteyksistä pelkästään puheviestintä- tai muussa käytössä. Laajakaistaliittymien määrä ja markkinan arvo on ollut vahvassa kasvussa, mikä on lisännyt tilaajayhteysmarkkinan tärkeyttä. Osa laajakaistakäytössä olevista tilaajayhteyksistä on samanaikaisesti myös puheviestintäkäytössä.[8]

19. Tilaajayhteyksien saatavuudella on merkittäviä vaikutuksia kilpailuun loppuasiakasmarkkinoilla. Mikäli kilpailevilla palveluoperaattoreilla on mahdollisuudet vuokrata tilaajayhteyksiä kohtuullisilla ehdoilla, niillä on mahdollisuus tarjota palveluita loppukäyttäjille miltei samassa laajuudessa kuin jos ne omistaisivat tilaajayhteydet itse. Tämä lisää loppuasiakkaiden palveluvalikoimaa ja parantaa kilpailutilannetta loppuasiakastuotteiden markkinoilla.

20. Vähittäismarkkinoilla tarjottavien palveluiden, kuten laajakaistaisten Internet-yhteyksien ja yritysten puhe- ja dataratkaisujen toimittamisen markkinoiden kilpailutilanteen kannalta on keskeistä, että kilpailevat palveluoperaattorit saavat tilaajayhteyksiä käyttöönsä kohtuullisin ehdoin. Mikäli kohtuuhintaisia tilaajayhteyksiä ei ole saatavilla, markkinat ovat kokonaisuudessaan alueen perinteisen toimijan hallussa, eikä kilpailijoilla ole mahdollisuutta tarjota alueen loppukäyttäjille vaihtoehtoisia palveluita. Tilaajayhteyksien kohtuuhintainen ja syrjimätön saatavuus kannustaa myös kilpailevia operaattoreita investoimaan omiin verkkoratkaisuihin esimerkiksi DSL[9]-verkon osalta.

6.5 Erityissääntely tilaajayhteysmarkkinoilla

21. Tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoita säännellään viestintämarkkinalakiin pohjautuvalla erityissääntelyllä. Viestintävirasto on 6.2.2004 päivätyssä huomattavan markkina-aseman (HMV) päätöksessään[10] todennut, että TSF:llä on viestintämarkkinalain 17 § 1 momentissa tarkoitettu huomattava markkinavoima kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksien markkinoilla alueella, jolla Posti- ja Telelaitoksella oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti. Viestintävirasto on 22.1.2007 markkina-analyysin perusteella edelleen katsonut, että TSF:llä on huomattava markkinavoima kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksien markkinoilla ja pitänyt vuoden 2004 HMV-päätöksen TSF:n osalta voimassa[11].

22. Viestintävirasto on asettanut päätöksessään TSF:lle seuraavat velvollisuudet: 1. velvollisuus vuokrata tilaajayhteyttä ja laitetilaa, 2. toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus, 3. hinnoittelua ja muita ehtoja koskevat velvollisuudet, 4. velvollisuus käyttää kustannuslaskentajärjestelmää, 5. eriyttämisvelvollisuus. Kohta 3 sisältää seuraavat velvollisuudet: yhtiöllä on velvollisuus hinnoitella edellä 1. kohdassa mainituista tuotteista ja palveluista perityt korvaukset siten, että korvaus on kustannussuuntautunut ja syrjimätön sekä muutenkin noudattaa syrjimättömiä ehtoja.

6.6 Aluejako TSF:n tilaajayhteyshinnastossa

23. TSF:n verkko-operaattorin kilpaileville operaattoreille ja omalle palveluoperaattorilleen vuokraamien tilaajayhteyksien hinnat määräytyivät alueittain. TSF:n 1.6.2005 voimaan tulleessa tilaajayhteyshinnastossa[12] oli määritelty neljä eri hintavyöhykettä ja niiden hinnat tyypillisimmän 2-johdin, O-laadun osalta määräytyivät alla olevan taulukon mukaisesti. Jäljempänä hintavyöhykkeisiin viitataan myös kolmena hintaportaana, joilla oli erisuuruiset kuukausivuokrat, eli (”Keskusta”/)”Taajama”, ”Haja1” ja ”Haja2”.

Alue/asennus	Siirto (€)	Vuokra/kk (€)
Keskusta	100,00	11,10
Taajama	140,00	11,10
Haja1	140,00	15,31
Haja2	140,00	21,02

24. TSF myönsi listahinnoistaan määräalennuksen, joka riippui vuosilaskutuksen määrästä. Alennus oli maksimissaan 10 %. TSF:n hinnastossa rinnakkaiskäytön vuokrat olivat puolet yllä esitetyistä tilaajayhteyden vuokrista.

25. Aikaisemmassa hinnastossa (31.5.2005 saakka) tilaajayhteys- ja operaattori-DSL -tuotteiden hinnat määräytyivät kuntakohtaisesti[13][14]. Uudemmassa 1.6.2005 voimaantulleessa hinnastossa hinta-alueet eivät enää rajautuneet kunnittain, vaan ne määriteltiin keskitinalueittain siten, että yksittäinen kunta jakaantui käytännössä kahteen hintavyöhykkeeseen.

26. TSF:n mukaan sen tulkinta voimassa olleesta kilpailu- ja viestintälainsäädännöstä johti silloisessa markkina- ja kilpailutilanteessa kuntakohtaisen hinnoittelun epäloogisuuteen, monimutkaistumiseen ja vaikeaan hallittavuuteen. TSF:n mukaan aiemmassa hinnastossa hinnoitteluvyöhykkeitä oli noin 30 ja entisiä hinnoitteluperiaatteita jatkamalla 1.6.2005 hinnastossa olisi ollut lähes 100 hintavyöhykettä.[15]

27. Täten TSF päätyi ottamaan keskitinaluekohtaisen hinnoittelurakenteen käyttöön. Kunnan sisällä hinta-alueiden määrä pyrittiin kuitenkin pyritty pitämään mahdollisimman pienenä, jolloin useampia keskitinalueita on yhdistelty yhtenäisiksi hintavyöhykkeiksi.[16]

28. Lähtökohtana keskitinalueiden yhdistämiselle yhtenäisiksi hintavyöhykkeiksi oli TSF:n oman DSL-verkon peitto. Tällöin yksittäisen kunnan sisälle syntyi kaksi yhtenäistä hintavyöhykettä; toiseen kuuluvilla keskitinalueilla oli TSF:n DSL-peitto ja toiseen kuuluvilla ei. TSF:n DSL-verkko oli TSF:n mukaan rakennettu niille alueille, joilla oli riittävästi asiakaspotentiaalia ja olivat siten kannattavia. TSF jakoi yksittäisen kunnan keskitinalueet kannattavuudeltaan parempiin ja huonompiin, ja näin määritelty kannattavuus siis määräsi sen, kumpaan hintavyöhykkeeseen keskitinalue kunnan sisällä kuului.[17] Keskitinalueen tilaajayhteyksien vuokrat määräytyivät kohdan 23 mukaisesti hintavyöhykkeen perusteella.

29. Ensimmäinen askel keskitinalueen hintavyöhykkeen määräytymisessä oli sen määritteleminen, oliko kyseisellä keskitinalueella TSF:n DSL-peittoa vai ei. Tämä määräsi sen, kumpaan yhtenäisistä hintavyöhykkeistä, joita yksittäisen kunnan sisällä oli kaksi, keskitinalue kuului. Jos esimerkiksi kunnan alueella oli 18 keskitinaluetta, joista 12 keskitinalueella oli TSF:n DSL-peitto, määräytyi näiden 12 keskitinalueen yhtenäinen hintavyöhyke kyseisten kesikitinalueiden tilaajapotentiaalien keskiarvon perusteella. Tilaajapotentiaali lasketaan erillisellä kaavalla, ja se heijastelee keskitinalueen kokoa. Vastaavasti TSF määritti jäljelle jääneiden kuuden keskitinalueen osalta keskimääräisen tilaajapotentiaalin ja valitsi näille alueille yhtenäisen hintavyöhykkeen. TSF perusteli hinnoittelumalliaan sillä, että se selkiytti hinnoittelua, kun yhden kunnan alueella on korkeintaan kaksi hinta-aluetta.

30. TSF:n mukaan[18] hinnoittelun sitominen DSL-peittoon huomioi kustannusten ja tulojen kohdistamisen. DSL-peitto lisäsi keskitinalueelta saatavia tuloja, eli hinnoittelumallin lähtökohtana oli korkeamman käyttöasteen ja siis käytössä olevan verkon tuoton huomioiminen. Tulojen lisääntyminen DSL:n myötä johtui käytännössä siitä, että saman yhteyden kautta oli mahdollista tarjota kahta eri palvelua, lankapuhelin- ja laajakaistapalvelua. Lankapuhelinpalvelun osalta kilpailevat operaattorit eivät tyypillisesti ole olleet tilaajayhteyden vuokraajina. Tällöin TSF sai lankapuhelinpalvelun vähittäismarkkinatulojen lisäksi myös laajakaistapalvelun vähittäismarkkinatulot, tai kilpailevan operaattorin tarjotessa palvelua, tukkumarkkinatulot yläkaistan osuudelta. Lisäksi DSL katsottiin laajenevaksi liiketoiminnaksi, toisin kuin lankapuhelin, ja hinnoittelumalli pyrki huomioimaan myös tulevaisuuden kehitystä.

31. TSF on 1.9.2006 alkaen ottanut uuden tilaajayhteyksien hinnaston käyttöön. Uudessa hinnastossa suora sidos tilaajayhteyden vuokran ja TSF:n oman DSL-peiton välillä poistui.[19]

7 Oikeudellinen arviointi

7.1 Relevantit markkinat

7.1.1 Tuotemarkkinat

32. Käsillä olevassa tapauksessa on kyse televerkon vuokraamisesta kilpaileville operaattoreille. Vuokrattavina tuotteina olivat kiinteän puhelinverkon tukkutason tilaajayhteystuotteet (tilaajayhteys ja tilaajayhteyden rinnakkaiskäyttö eli yläkaista).

33. Kotimaisen ja EY -tapauskäytännön perusteella[20] käsillä olevaa tapausta on perusteltua arvioida siten, että tuotemarkkinoiksi katsotaan kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinat lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua.

7.1.2 Maantieteelliset markkinat

34. Paikallisten teleyritysten perinteiset toimialueet ovat jakautuneet Suomessa alueellisesti. Perinteisellä toimialueella tarkoitetaan sitä aluetta, jolla yrityksellä oli rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

35. Mikäli kilpaileva palveluoperaattori haluaa tarjota esimerkiksi laajakaista- tai puhelupalvelujaan kiinteän tilaajayhteysverkon välityksellä TSF:n perinteisellä toimialueella, tilaajayhteydet tarvitaan juuri siltä alueelta. TSF:n perinteisen toimialueen tilaajayhteyksiä ei ole mahdollista korvata jonkin toisen alueen tilaajayhteyksillä tai tilaajayhteystuotteilla. Kilpailu on siis alueellisesti rajoittunut kattamaan TSF:n kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

36. Kotimaisen ja EY -tapauskäytännön perusteella[21] käsillä olevaa tapausta on perusteltua arvioida siten, että relevanteiksi maantieteellisiksi markkinoiksi katsotaan alue, jolla TSF:llä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (TSF:n perinteinen toimialue).

7.2 TSF:n markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoilla

37. TSF:n tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan. TSF on ainut yritys, jolla on kattava tilaajayhteysverkko sen perinteisellä toimialueella.

38. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet paikallisia puhelinyhtiöitä koskevissa tapauksissa[22], että yhtiöiden voitiin katsoa olevan korkean markkinaosuuden (yli 90 %) perusteella kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa paikallisteletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan. Edellä mainituista päätöksistä ilmenee, että paikallista kiinteää televerkkoa omistavilla yhtiöillä oli mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä televerkkoihin.

39. Viestintäviraston 6.2.2004 antaman huomattavaa markkinavoimaa koskevan päätöksen[23] mukaan TSF:n markkinaosuus tilaajayhteyksien markkinoilla oli sen perinteisellä toimialueellaan yli 95 %. Lisäksi Viestintävirasto on 22.1.2007 julkaissut markkina-analyysin[24], jonka mukaan TSF:n markkinaosuus tilaajayhteyksien markkinoilla sen perinteisellä toimialueella 31.12.2005 oli lähes 100 %.

40. TSF:n tilaajayhteysverkko on rakennettu pääosin ennen 31.12.1993 monopoliaseman turvin suojassa kilpailulta. TSF:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on säilynyt huomattavan korkeana myös kilpailun vapautumisen jälkeen. Muut yritykset eivät ole rakentaneet maantieteellisesti kattavaa tilaajayhteysverkkoa TSF:n perinteiselle toimialueelle. TSF:n verkon kanssa päällekkäisen ja alueellisesti koko TSF:n perinteisen toimialueen kattavan verkon rakentaminen ei ole ollut myöskään taloudellisesti mielekästä.

41. Koska TSF oli 1.6.2005–31.8.2006 ainut yritys, jolla oli koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko, oli sillä mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä paikalliseen televerkkoon tällä alueella. Mikäli kilpailevat palveluoperaattorit halusivat tarjota esimerkiksi puheensiirto- tai laajakaistapalveluja TSF:n perinteisellä toimialueella, oli niiden välttämätöntä saada käyttöönsä paikallisverkon tilaajayhteyksiä. Näin ollen TSF:n tilaajayhteysverkko muodosti niin sanotun pullonkaulatekijän puheensiirto- ja laajakaistapalvelujen tarjoamiseksi sen perinteisellä toimialueella.

42. Edellä esitetyn perusteella TSF:n menettelyä on käsillä olevassa tapauksessa perusteltua arvioida kilpailunrajoituslain 6 §:n perusteella. Asian ratkaisemisen kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa TSF:n markkina-asemaan.

7.3 Viestintäviraston päätös asiassa

43. Kuten kappaleessa 6.5 todetaan, tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoita säännellään viestintämarkkinalakiin pohjautuvalla erityissääntelyllä. Viestintämarkkinalain tavoitteet kilpailun edistämisestä telemarkkinoilla ovat samansuuntaiset kilpailunrajoituslain kanssa. Viestintävirasto on tehnyt käsiteltävässä asiassa päätöksen[25] 29.6.2006, jossa se on katsonut, että TSF:n tilaajayhteyksien hinnoittelussa 1.6.2005 käyttöön ottama aluejako ei ole Viestintäviraston yhtiölle asettamien velvoitteiden ja viestintämarkkinalain mukaisesti kustannussuuntautunut ja syrjimätön.

7.4 Epäilty kilpailunrajoitus

44. Kohtuutonta hinnoittelua ja erisuuruisten hintojen perimistä samanlaisilla alueilla voidaan ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää perustetta pitää kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan kiellettynä.

45. Tilaajayhteys muodostaa merkittävän osan DSL-lopputuotteen kustannuksista eikä sille ole korvaavaa vaihtoehtoa. Kilpailuvirasto katsookin, että määräävässä markkina-asemassa olevan verkko-operaattorin tukkutasolla tarjoamien tilaajayhteyksien hinnoittelu on omiaan vaikuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksiin toimia lopputuotemarkkinoilla.

46. Käsillä olevassa tapauksessa tarkastellaan TSF:n tapaa jakaa keskitinalueet hintavyöhykkeisiin siten, että jako perustui TSF:n oman DSL-verkon peittoon. Asiassa on syytä erottaa kaksi näkökulmaa, eli toisaalta se, millaiset perusteet hintavyöhykkeiden muodostamiselle oli ylipäätään DSL-peittoon perustuen olemassa, ja toisaalta hinnoittelumallin rajoittuminen huomioimaan pelkästään TSF:n DSL-peiton.

47. TSF:n mukaan[26] hinnoittelun sitominen DSL-peittoon huomioi kustannusten ja tulojen kohdistamisen. DSL-peitto lisäsi keskitinalueelta saatavia tuloja, eli hinnoittelumallin lähtökohtana oli korkeamman käyttöasteen ja siis käytössä olevan verkon tuoton huomioiminen. Tulojen lisääntyminen DSL:n myötä johtui käytännössä siitä, että saman yhteyden kautta oli mahdollista tarjota kahta eri palvelua, lankapuhelin- ja laajakaistapalvelua. Lankapuhelinpalvelun osalta kilpailevat operaattorit eivät tyypillisesti ole olleet tilaajayhteyden vuokraajina. Tällöin TSF sai lankapuhelinpalvelun vähittäismarkkinatulojen lisäksi myös laajakaistapalvelun vähittäismarkkinatulot, tai kilpailevan operaattorin tarjotessa palvelua, tukkumarkkinatulot yläkaistan osuudelta.

48. Verkko-operaattorille tilanne näkyi siten, että jos samalla tilaajayhteydellä oli lankapuhelimen lisäksi myös laajakaistapalvelu, sai verkko-operaattori lankapuhelinosuudesta koko tilaajayhteyden hinnan ja yläkaistasta TSF:n hinnaston mukaan vielä puolet tilaajayhteyden vuokrasta[27].

49. Lisäksi DSL katsottiin[28] laajenevaksi liiketoiminnaksi, toisin kuin lankapuhelin, ja hinnoittelumalli pyrki huomioimaan myös tulevaisuuden kehitystä. Eli käyttäjän luopuminen lankapuhelimesta ei laajakaistapalvelun ollessa käytössä lopettanut yhteydeltä saatavia tuloja.

50. Viitaten TSF:n edellä esittämiin perusteluihin, ei Kilpailuvirasto näe hintavyöhykkeiden ryhmittelyä DSL-peiton perusteella lähtökohtaisesti ongelmalliseksi. Käsiteltävässä tapauksessa epäily kilpailunrajoituksesta kohdistuu TSF:n tapaan jakaa keskitinalueet hintavyöhykkeiksi siten, että seurauksena ollut tilaajayhteyksien hinnoittelu asetti kilpailevat palveluoperaattorit erilaiseen asemaan TSF:n omaan palveluoperaattoriin verrattuna. Tämä johti joidenkin keskitinalueiden osalta perusteettoman korkeaan hinnoitteluun.

51. Lähtökohtana TSF:n soveltamille periaatteille hintavyöhykkeiden muodostamisessa oli nimenomaan TSF:n oman DSL-verkon peitto. Yksittäisen kunnan sisälle muodostettiin kaksi yhtenäistä hintavyöhykettä; toiseen kuuluvilla keskitinalueilla oli TSF:n DSL-peitto ja toiseen kuuluvilla ei. Ongelmallista TSF:n hinnoittelumallissa oli se, että kilpailevan operaattorin DSL-verkon peitto ei vaikuttanut keskitinalueen hintavyöhykkeen määräytymiseen samalla tavoin kuin TSF:n oma DSL-peitto. Se johti monin paikoin tilaajayhteyksien perusteettoman korkeaan hinnoitteluun sellaisilla keskitinalueilla, joilla oli pelkästään kilpailijoiden DSL-peittoa. Kuuluminen siihen keskitinalueiden ryhmään, joka ei sisältänyt TSF:n omaa DSL-peittoa, merkitsi keskitinalueella lähes poikkeuksetta kalliimpaa tilaajayhteyden kuukausivuokraa kuin siinä ryhmässä, jonka keskitinalueilla oli TSF:n DSL-peitto, vaikka eri ryhmiin kuuluneet keskitinalueet olisivat muuten olleet olosuhteiltaan samanlaisia.

52. Alla oleva kuva havainnollistaa TSF:n tilaajayhteyksien hinnan määräytymistä alueittain 1.6.2005 käyttöön otetun hinnoittelumallin mukaisesti[29]. Ensimmäinen askel keskitinalueen hintavyöhykkeen määräytymisessä oli sen määritteleminen, oliko kyseisellä keskitinalueella TSF:n DSL-peittoa vai ei. Tämä määräsi sen, kumpaan yhtenäisistä hintavyöhykkeistä, joita yksittäisen kunnan sisällä oli kaksi, keskitinalue kuului. Keskitinalueen tilaajayhteyksien vuokrat määräytyivät kohdan 23 mukaisesti hintavyöhykkeen perusteella. Kuvan esimerkin mukaisessa tapauksessa kunnan alueella oli 18 keskitinaluetta, joista 12 keskitinalueella oli TSF:n DSL-peitto. Tällöin näiden 12 keskitinalueen yhtenäinen hintavyöhyke määräytyi kyseisten kesikitinalueiden tilaajapotentiaalien keskiarvon perusteella. Tilaajapotentiaali lasketaan erillisellä kaavalla, ja se heijastelee keskitinalueen kokoa. Vastaavasti TSF määritti jäljelle jääneiden kuuden keskitinalueen osalta keskimääräisen tilaajapotentiaalin ja valitsi näille alueille yhtenäisen hintavyöhykkeen. TSF perusteli hinnoittelumalliaan sillä, että se selkiytti hinnoittelua, kun yhden kunnan alueella on korkeintaan kaksi hinta-aluetta.

53. Kuvan esittämässä esimerkissä ne keskitinalueet, joihin TSF oli rakentanut DSL-peiton, päätyvät ryhmittelyn ja keskiarvostuksen myötä kaikki kuukausivuokraltaan edullisimpaan ”Taajama”-hintavyöhykkeeseen, kun taas ne keskitinalueet, joihin TSF ei ollut rakentanut DSL-peittoa, päätyivät kaikki kalleimpaan ”Haja”2”-hintavyöhykkeeseen. TSF:n hinnoittelumallia sovellettaessa päädyttiin tyypillisesti tällaiseen hintavyöhykejakaumaan[30]. Hinnoittelumallin ongelma havainnollistuu tarkastelemalla ensin mainituista keskitinalueista niitä, joiden tilaajapotentiaalit alittivat ”Taajama”-hintavyöhykkeen rajan, sekä jälkimmäisen tyyppisistä keskitinalueista niitä, joiden tilaajapotentiaalit ylittivät ”Haja”2”-hintavyöhykkeen rajan. Kyseiset keskitinalueet tulivat keskiarvostuksen myötä määritellyiksi eri hintavyöhykkeeseen kuin mihin ne oman tilaajapotentiaalinsa vuoksi olisivat kuuluneet. Ne, joihin TSF oli rakentanut DSL-peiton, päätyivät keskiarvostuksen myötä oman tilaajapotentiaalinsa edellyttämää halvempaan ja ne, joihin TSF ei ollut rakentanut DSL-peittoa, oman tilaajapotentiaalinsa edellyttämää kalliimpaan hintavyöhykkeeseen.

54. TSF:n mukaan[31] sen oman DSL-peiton rakentamista ei ohjannutkaan johdonmukaisesti keskitinalueen koko tai tiheys, vaan lähinnä oman palveluoperaattorin tahtotila, eli se, mihin TSF:n oma palveluoperaattori halusi markkinoita luoda, oli lähtökohtana DSL-peiton rakentamiselle. Viime kädessä liiketoimintapäätöksen teki siis TSF:n palveluoperaattori, joka edellytti verkkoa tietylle alueelle. Tämä ei aina merkinnyt verkon kannalta optimaalisia alueita, ja kilpailevan operaattorin kannalta keskeisiä alueita saattoikin jäädä ilman TSF:n DSL-peittoa. Asia ilmeni esimerkiksi tilanteissa, joissa TSF:n perinteinen toimialue rajoittui toisen operaattorin alueeseen siten, että keskitinalueet saattoivat kyllä olla osa tiheämpää asutusta tai taajamaa, ja niiden sijainti oli toisen operaattorin kannalta keskeinen, mutta TSF:n toiminnan kannalta ne olivatkin reuna-alueita (oheinen kuva).

7.4.1 Syrjintään viittaavat näkökulmat

55. Euroopan komissio on antanut 22.8.1998 tiedonannon[32] kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin. Tiedonannossa käsitellään sitä, miten kilpailusääntöjä ja menettelyjä sovelletaan liittymäsopimuksiin EY:n ja jäsenvaltioiden harjoittamassa yhdenmukaistetussa telealan sääntelyssä. Komissio on ottanut tiedonannossa kantaa muun muassa tosiasialliseen liikesuhteesta kieltäytymiseen, kohtuuttomaan hinnoitteluun ja syrjintään väärinkäyttömuotoina telealalla. Tiedonannon mukaan kaikki liittymäsopimusten ominaisuuksiin tai ehtoihin liittyvä syrjintä, jota ei voida perustella objektiivisesti, voi olla väärinkäyttöä. Tässä yhteydessä verkko-operaattorilla on yleinen velvollisuus kohdella yksittäisiä asiakkaita samalla lailla kuin se kohtelee omia tarjontaketjun loppupäätä palvelevia yksiköitään.

56. TSF muutti 1.6.2005 alkaen tilaajayhteyksiensä hintavyöhykkeiden muodostumisperusteita. TSF:n lähtökohdaksi tilaajayhteyksien hinta-alueen määräytymiselle muodostui TSF:n oman DSL-verkon peitto. Täten palveluoperaattoreiden vuokraamien tilaajayhteyksien vuokrat määräytyivät merkittäviltä osin sen mukaan, oliko kyseisellä keskitinalueella TSF:n omaa DSL-tarjontaa vai ei. Kilpailevan verkko-operaattorin TSF:n alueelle rakentaman DSL-verkon peitto ei samalla tavalla vaikuttanut keskitinalueen hinnoitteluun.

57. TSF asetti kilpailevat palveluoperaattorit tilaajayhteyksien hinnoittelumallillaan TSF:n omaa palveluoperaattoria huonompaan asemaan. Malli johti keskitinalueiden eriytymiseen yksittäisen kunnan sisällä siten, että sellaisilla keskitinalueilla, joilla oli pelkästään kilpailijoiden DSL-peittoa, oli lähes poikkeuksetta kalliimpi tilaajayhteyden kuukausivuokra verrattuna sellaisiin keskitinalueisiin, joilla oli TSF:n DSL-peitto, vaikka vuokran erolle ei olisi ollut objektiivisia perusteita. TSF:n hinnoittelu sisälsi siis TSF:n omaa läsnäoloa suosivan mekanismin, joka johti rajatuilla alueilla perusteettoman korkeaan kilpailijoiden vuokraamien tilaajayhteyksien hintatasoon.

7.4.2 Kohtuuttomaan hinnoitteluun viittaavat näkökulmat

58. Kohdassa 55 viitatun komission tiedonannon mukaan liittymän kohtuuton hinta voi itsessään olla väärinkäytös ja voi todellisuudessa tarkoittaa kieltäytymistä myöntämästä liittymää.

59. TSF siirtyi kuntakohtaisesta hinnoittelusta alueelliset erot yksityiskohtaisemmin huomioivaan tilaajayhteyksien hinnoitteluun 1.6.2005. Koska palveluoperaattoreiden kohtaamat tilaajayhteyksien vuokrat määräytyivät uudessa hinnoittelumallissa merkittäviltä osin sen mukaan, oliko kyseisellä keskitinalueella TSF:n omaa DSL-tarjontaa, mutta kilpailijoiden DSL-tarjonta ei vastaavasti vaikuttanut, ei TSF:n 1.6.2005 käyttöönottama tilaajayhteyksien hinnoittelu perustunut kaikilta osin objektiivisiin perusteisiin eikä siten todellisiin kustannuksiin. Menettelyn vaikutukset kohdistuivat niille alueille, joilla TSF:llä ei ollut omaa DSL-peittoa. Näiden alueiden sisällä kilpailuvaikutukset poikkesivat toisistaan sen perusteella, sisälsivätkö ne hinnastonmuutoksen tapahtuessa kilpailijoiden DSL-tarjontaa vai olivatko ne täysin ilman DSL-tarjontaa (”tyhjiä” alueita).

60. Alueille, joilla oli pelkästään kilpailijoiden DSL-tarjontaa, TSF kohdisti hinnastonmuutoksen yhteydessä äkillisiä ja ennalta arvaamattomia hinnankorotuksia. Hintamuutoksen äkillisyyttä ja ennalta arvaamattomuutta konkretisoi se, että kyseisillä keskitinalueilla tarkastelunalaista aluejakomuutosta edeltävän runsaan kolmen vuoden aikana tilaajayhteyksien vuokrat olivat pysyneet lähes samana, tai pikemminkin laskeneet. [33]

61. Käsiteltävän tapauksen yhteydessä epäiltyä kohtuutonta hinnoittelua voidaan kokonaisuudessaan pitää vaikutuksiltaan kahdesta perustyypistä lähinnä kilpailua poissulkevana eikä niinkään monopoliasemaa suoraan hyväksi käyttävänä. Tätä tulkintaa tukee myös se, että TSF:n kilpailevilta operaattoreilta saama liikevaihto laski hinnastonmuutoksen myötä.

62. TSF:n mukaan kunnissa on isoja reuna-alueita, ja täten oli pakko siirtyä kuntakohtaisesta hinnoittelusta toisenlaiseen hinnoitteluun. Erot kustannuksissa taajama- ja haja-asutusalueiden välillä olivat suuret, ja myös kilpailutilanne aiheutti TSF:lle ongelmia jäykän hinnoittelun vuoksi. Siirtyminen kuntakohtaista hinnoittelua alueelliset erot paremmin huomioivaan hinnoitteluun ei ollut TSF:n mukaan mahdollista aikaisemmin, koska järjestelmät eivät tukeneet sitä.[34]

63. TSF:n DSL-verkon peitto tai sen puuttuminen jakoi keskitinalueet ryhmiin, jotka ovat hinta-aluejakaumaltaan kuin toistensa peilikuvia.[35] Alueiden jakautuminen hinnoittelultaan näin erilaisiin ryhmiin aiheutui 1.6.2005 toteutetusta aluejakomuutoksesta. Hintojen nousut kohdistuivat erittäin voimakkaasti niille keskitinalueille, joilla TSF:llä ei ollut DSL-tarjontaa. Huomionarvoista on myös niiden pelkästään kilpailijoiden DSL-tarjontaa sisältävien keskitinalueiden suuri osuus, joilla nousu oli kaksi hintaporrasta.

64. Jos otetaan huomioon vuonna 2005 vallinnut vähittäismarkkinoiden laakakaistaliittymien hintataso valtakunnallisesti, oli kilpailevien operaattoreiden kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen ainakin ”Haja2”-hintavyöhykkeen alueella hyvin haastavaa, ja lienee useissa tapauksissa vaatinut ainakin poikkeuksellisen korkean hintatason vähittäismarkkinoilla.

7.5 Hinnastonmuutoksen vaikutukset

7.5.1 Toimenpidepyynnön tekijät

65. Toimenpidepyynnön tekijät KYMP ja APO ovat toimittaneet virastolle selvityksensä TSF:n hinnaston aluejakomuutoksen vaikutuksista kustannuksiinsa.[36]

66. KYMP:in 27.12.2005 toimittaman selvityksen mukaan sen TSF:lle maksamat vuokrat tilaajayhteystuotteista ovat kasvaneet TSF:n aluejakomuutoksen myötä. KYMP:in selvityksen mukaan joissakin tilaajayhteyksissä hinta on myös laskenut, mutta kokonaisvaikutus oli selvästi kustannuksia kasvattava.

67. KYMP otti käyttöön erillisen noin 10 euron suuruisen kuukausittaisen lisämaksun niillä keskitinalueilla, joilla tilaajayhteystuotteen vuokran korotus toteutui. Tämä johti KYMP:n mukaan joihinkin palvelusopimusten purkuihin ja myös uusien liittymien menekkiin hidastavasti.[37]

68. Saatuaan ilmoituksen liityntäverkon 1.6.2005 hinnoittelumuutoksesta, teki KYMP päätöksen olla jatkossa investoimatta DSL-tekniikkaa Kaakkois-Suomen kaupunkialueiden ulkopuolelle, pois lukien KYMP:n oma perinteinen toimialue.[38]

69. APO:n 13.1.2006 toimittaman selvityksen mukaan APO:n TSF:lle maksamat tilaajayhteystuotteiden vuokrat ovat nousseet Lakaniemen, Koskelan ja Hallapuron kylissä noin 90 prosenttia.

7.5.2 Muut markkinaosapuolet

70. Kilpailuvirasto on pyytänyt myös muilta kuin toimenpidepyynnön tehneiltä Suomessa toimivilta kiinteän verkon operaattoreilta lausuntoa TSF:n hinnastonmuutoksen vaikutuksista yhtiön toimintaan. Kaikkiaan 13 operaattoria antoi lausuntonsa asiasta[39]. Lausuntoihin vaikutti paljolti myös se, missä määrin operaattori toimi TSF:n alueella. Useiden operaattoreiden lausunnoissa tuli ilmi joko potentiaalisia tai konkreettisia vaikutuksia niiden toimintaan.

71. Kilpailuvirasto on arvioinut TSF:n hinnaston aluejakomuutoksen vaikutusta kilpailevien palveluoperaattoreiden niillä keskitinalueilla maksamiin vuokriin, joilla TSF ei ollut 1.6.2005 läsnä. Tämän arvioinnin tarkoituksena on ollut konkreettisten vuokrankorotusten suuruusluokan selvittäminen ”kilpailijoiden DSL-tarjonnan” keskitinalueilla.

72. Kilpailevien operaattoreiden 1.6.2005 tilanteen mukaan vuokraamat tilaajayhteydet sellaisella keskitinalueella, jolla TSF ei ollut läsnä, edustivat hyvin pientä osaa kaikista kilpailevien operaattoreiden TSF:ltä vuokraamista tilaajayhteyksistä. Kilpailuviraston arvion mukaan vuokrat olivat näiden tilaajayhteyksien osalta kuitenkin nousseet hinnastonmuutoksen yhteydessä merkittävästi.

73. Toisaalta TSF siirtyi 1.6.2005 aluejaoltaan yksityiskohtaisempaan hinnoitteluun, joten tässä yhteydessä oli täysin odotettavissakin, että hintataso nousisi pienempien keskitinalueiden osalta. Edellä viitattujen tilaajayhteyksien osalta näyttääkin siltä, että vuokrataso olisi joka tapauksessa muodostunut ennen 1.6.2005 vallinnutta tasoa korkeammaksi esimerkiksi sellaisella hinnoittelumallilla, jossa keskitinalueen oma tilaajapotentiaali määrittää suoraan kyseisen keskitinalueen hintavyöhykkeen.[40]

7.5.3 Yhteenveto vaikutuksista

74. TSF:n hinnoittelukäytäntö on haitannut kilpailua. Käytännössä kyse oli kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta keinotekoisesti alueilla, joilla ei ollut TSF:n omaa DSL-tarjontaa.

75. Hinnoittelu on rajoittanut kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia kilpailla TSF:n palveluoperaattorista riippumattomasti paitsi laajakaistaisten Internet-yhteyksien vähittäismarkkinoilla, myös muun muassa yritysasiakkaiden dataratkaisujen toteuttamisen markkinoilla. Kuluttajille vaikutukset ovat näkyneet nousseina hintoina ja tarjonnan rajoittumisena (kohdat 67 ja 68).

76. Menettelyn vahingollisuutta korostaa se, että kyse on kilpailunrajoituksesta tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla. Tilaajayhteys on niin sanottu pullonkaulatuote, joka on välttämätön palveluiden tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Rajoittamalla kilpailevien operaattorien pääsyä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin on mahdollista rajoittaa kilpailua useilla vähittäistason markkinoilla.[41]

77. TSF:n hinnoittelumallin vahingolliset vaikutukset ovat kohdistuneet pieneen osaan TSF:n tarjoamien tilaajayhteyksien tukkutuotemarkkinaa. Tästä ja suuresta teleyhtiöiden määrästä johtuen ovat vahingolliset vaikutukset kohdistuneet joihinkin alueisiin erityisen voimakkaina ja myös eri yhtiöihin hyvin eri tavalla. [42]

7.5.3.1 ”Kilpailijoiden DSL-tarjonnan” keskitinalueet

78. Keskeinen piirre niillä alueilla, joilla oli kilpailevien operaattoreiden, mutta ei TSF:n omaa DSL-tarjontaa (”kilpailijoiden DSL-tarjonnan” alueet) oli se, että kilpailevat operaattorit olivat jo vuokranneet siellä tilaajayhteyksiä ja tehneet sinne investointeja hinnastonmuutosta edeltäneeseen vuokratasoon perustuen.

79. Kun TSF toteutti aluejakomuutoksen 1.6.2005, nousi lähes kaikkien niiden tilaajayhteyksien vuokra, jotka kilpailevat operaattorit olivat ”kilpailijoiden DSL-tarjonnan” keskitinalueilla vuokranneet, ja yleisesti nousu oli kaksi hintaporrasta.[43] Kahden hintaportaan nousu merkitsi tilaajayhteyksien hinnoissa noin 90 %:n nousua. Tilaajayhteystuotteella on erittäin suuri merkitys kustannuskomponenttina laajakaistaliiketoiminnassa, joten kilpailijoiden liiketoiminta vaikeutui ”kilpailijoiden DSL-tarjonnan” keskitinalueilla oleellisesti.

80. ”Kilpailijoiden DSL-tarjonnan” keskitinalueilla hinnankorotusten konkreettisin kilpailuvaikutus oli aikaisemmin tehtyjen investointien alentunut kannattavuus ja tätä kautta suorat taloudelliset vaikutukset hinnankorotusten kohteisiin. Lisäksi alueella olevien kilpailijoiden toiminnan laajentaminen vaikeutui ja hidastui. Osa kustannusvaikutuksista siirtyi loppuasiakkaille.

81. Olosuhteiden muuttuminen äkillisten ja ennalta arvaamattomien hinnankorotusten vuoksi on aiheuttanut tehottomia investointeja, koska kilpailijoiden erilaisten olosuhteiden vallitessa tekemät investoinnit olivat uudessa tilanteessa jääneet vajaakäyttöön (esim. kohta 67). Ennalta arvaamattomuus (informaation puute) on jo itsessään aiheuttanut allokatiivista tehottomuutta: investoinnit olisivat muualle tehtyinä tuottaneet paremmin. Lisäksi tuloksena on ollut tuotannollista tehottomuutta, koska kilpailevat operaattorit päätyivät tehottomampaan tuotantoprosessiin kuin mitä olisi ollut tuloksena erilaisen informaation ollessa saatavilla.

82. Keskitinalueilla, joilla oli pelkästään kilpailijoiden DSL-tarjontaa, ovat vaikutukset väärinkäyttöaikana jakaantuneet kilpailevien operaattoreiden ja loppuasiakkaiden maksamiin korkeampiin hintoihin, sekä kilpailevien operaattoreiden menetetyistä tuloista johtuneisiin tehottomaksi käyneisiin investointeihin.

83. Aluejakomuutoksen tapahtuessa keskitinalueet, joilla oli kilpailevien operaattoreiden, mutta ei TSF:n omaa DSL-tarjontaa, edustivat runsasta prosenttia kaikista TSF:n perinteisellä toimialueella käytössä olleista tilaajayhteyksistä. Kilpailuvirasto arvioi hinnastonmuutoksen vahingolliset vaikutukset ”kilpailijoiden DSL-tarjonnan” alueilla niiden alueellisesti pienestä mittakaavasta johtuen vähämerkityksellisiksi.

7.5.3.2 ”Tyhjät” keskitinalueet

84. Alueilla, joilla ei ollut kenenkään DSL-tarjontaa, on TSF:n hinnoittelumalli estänyt tai oleellisesti vaikeuttanut kilpailevia operaattoreita laajentamasta palveluaan sellaisille keskitinalueille joille juuri niiden olisi esimerkiksi verkkorakenteensa kannalta saattanut olla tehokasta laajentua ensimmäisenä. TSF:n omalle palveluoperaattorille tällaista estettä ei muodostunut. Hinnastonmuutoksen seurauksena lähes kaikki ”tyhjät” keskitinalueet kuuluivat kalleimman ”Haja2”-hinnoittelun piiriin[44].

85. ”Tyhjillä” keskitinalueilla kilpailijoilta on saattanut jäädä allokatiivisesti tehokkaita investointeja tekemättä (esim. kohta 68 ), koska hinnoittelu on estänyt tai vaikeuttanut kannattavaa markkinoille menoa uusille alueille.

86. ”Tyhjien” alueiden osalta hinnoittelumallin kilpailijoita markkinoilta poissulkeva vaikutus rajoittui kuitenkin käytännössä hyvin pieneen määrään keskitinalueita. Ensinnäkin suurin osa ”tyhjistä” keskitinalueista oli niin pieniä, että ne olisivat Kilpailuviraston näkemyksen mukaan objektiivisesti arvioidenkin kuuluneet kalleimpaan ”Haja2”-vyöhykkeeseen. Toisekseen lopuista keskitinalueista vaikutusten voidaan ajatella konkreettisesti kohdistuneen lähinnä vain sellaisiin alueisiin, joille laajentumiselle kilpailevilla operaattoreilla oli jokin luonnollinen etu TSF:ään verrattuna. Esimerkki tällaisesta on kohdassa 53 kuvattu tilanne, jossa keskitinalue on osa tai lähellä tiheämpää asutusta tai taajamaa, joka on kilpailevan operaattorin kannalta keskeinen, mutta TSF:n toiminnan kannalta reuna-aluetta. Kilpailuviraston arvion mukaan tällaisten keskitinalueiden alueella oli suhteellisesti ottaen vain hyvin pieni määrä tilaajayhteyksiä.

87. ”Tyhjillä” alueilla hinnastonmuutoksen vahingolliset vaikutukset olivat potentiaalisia, kilpailevat operaattorit pystyivät tekemään liiketoimintasuunnitelmansa tiedossa olevan uuden kustannustason pohjalta, eikä kilpailijoiden markkinoille tuloa estetty täysin.

8 Perustelut

8.1 Yleistä

88. TSF:n markkinaosuus 31.12.2005 tilaajayhteyksien markkinoilla sen perinteisellä toimialueella oli Viestintäviraston markkina-analyysin mukaan lähes 100 %. Koska TSF oli lähes monopoliasemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueellaan, ja koska tilaajayhteys on telemarkkinoilla niin sanotun pullonkaulahyödykkeen asemassa, on erityisen tärkeää, että TSF ei tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla käytä keinoja, joilla se pyrkii rajoittamaan tai estämään kilpailevaa tarjontaa lopputuotemarkkinoilla. Nyt käsillä olevassa tapauksessa TSF:n tilaajayhteyshinnoittelu on estänyt tai oleellisesti vaikeuttanut kilpailevien palveluiden tarjontaa lopputuotemarkkinoilla. Vaikutukset ovat kuitenkin rajoittuneet alueellisesti hyvin pieneen osaan koko maantieteellisestä markkinasta.

8.2 Menettelyn moitittavuus

89. TSF:n tilaajayhteyksien hinnoittelu 1.6.2005–31.8.2006 ei ollut tasapuolista. Kilpailevien operaattoreiden vuokraamien tilaajayhteyksien hinnoittelussa ei huomioitu niiden DSL-peiton tuomaa kustannushyötyä siten kuin TSF:n vastaavan peiton kustannushyöty huomioitiin, vaikka TSF:n hinnoittelumallin keskeinen peruste oli tällaisen kustannushyödyn huomioiminen.

90. TSF toteaa myös, että sen oman palveluoperaattorin tahtotila oli lähtökohta DSL-peiton rakentamiselle, eikä se riippunut johdonmukaisesti keskitinalueen koosta tai tiheydestä. Viime kädessä liiketoimintapäätöksen teki oma palveluoperaattori, joka edellytti DSL-peittoa tietylle alueelle.[45]

91. TSF selitti kytköstä omaan DSL-tarjontaan myös siten, että haluttiin katsoa eteenpäin: tiedettiin, että laajakaista oli ainoa liittymätyyppi joka kasvoi. Se kertoi, oliko alue kasvava vai kuihtuva. Siellä missä tarjottiin laajakaistaa, tiedettiin, että kyseessä on kasvava alue.[46]

92. Ottaen huomioon tapauskäytäntö (katso kohta 38) ja se, että TSF on lähes monopoliasemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, olisi TSF:n tullut toiminnassaan ottaa huomioon määräävän markkina-aseman yritykselle asetetut velvollisuudet. Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksenä on erityinen vastuu varmistua siitä, että sen menettely ei vaaranna aitoa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla[47].

93. TSF:llä tuli sinänsä olla mahdollisuus tehdä rakenteellisia muutoksia hinnoitteluunsa, ja siirtyä hinnoittelussaan kuntakohtaista hinnoittelua tarkempaan alueelliseen jaotteluun. TSF rakensi hinnoittelumallinsa kuitenkin siten, että se ei mahdollistanut kilpaileville palveluoperaattoreille TSF:n palveluoperaattorin kanssa tasapuolisia toimintaolosuhteita, sillä muiden tekijöiden ollessa keskitinalueen osalta identtiset, TSF:n oma läsnäolo vaikutti tilaajayhteyksien hinnoitteluun alentavasti, mutta kilpailevan palveluoperaattorin läsnäolo ei. Lisäksi hinnoitteluun tehtiin äkillisiä ja ennalta arvaamattomia muutoksia, joiden merkitys liiketoiminnalle yksittäisillä alueilla oli hyvin merkittävä.

94. Toisaalta TSF:n menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon se, että menettelyn vahingolliset vaikutukset rajoittuivat käytännössä runsaaseen prosenttiin TSF:n perinteisellä toimialueella käytössä olevista tilaajayhteyksistä sekä se, että Kilpailuvirasto ei löytänyt selvityksessään merkkejä siitä, että TSF olisi menettelyllään pyrkinyt tarkoitukselliseen kilpailijoiden poissuljentaan.

95. Kilpailunrajoituslain 12 §:ssä on säädetty tilanteista, joissa Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen poistamiseksi. Kilpailunrajoituslain 12 §:ää koskevien hallituksen esityksen (HE 11/2004) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Kilpailuvirasto voi jättää ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä merkityksellisillä markkinoilla voidaan pitää kokonaisuudessaan toimivana. Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on jo luovuttu tai joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä. Toimenpiteisiin ryhtymättä jättämisellä tarkoitetaan myös seuraamusmaksuesityksen tekemättä jättämistä.

96. Viestintävirasto on tehnyt asiassa 29.6.2006 ratkaisun, jonka mukaan TSF:n hinnoittelu on ollut TSF:lle viestintämarkkinalain perusteella asetettujen velvoitteiden vastaista. TSF on ratkaisun jälkeen 1.9.2006 alkaen luopunut kyseisen hinnoittelumallin soveltamisesta. Ottaen lisäksi huomioon, että kilpailunrajoituksen ongelmalliset vaikutukset rajoittuivat hyvin pieneen osaan TSF:n perinteisen toimialueen tilaajayhteysmarkkinoita, ja sen, että Kilpailuvirasto ei löytänyt selvityksessään merkkejä TSF:n tarkoituksellisesta kilpailijoiden poissuljennasta, Kilpailuvirasto katsoo, että asiassa ei ole tarpeen ryhtyä enempiin toimenpiteisiin ja poistaa asian käsittelystä.

9 Sovelletut säännökset

97. Kilpailunrajoituslaki (480/1992) ml. muutossäädös 318/2004 3 §:n 2 momentti, 6 § ja 12 §.

10 Muutoksenhaku

98. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

11 Lisätiedot

99. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.

Liite: Keskeiset käsitteet ja lyhenteet

• ADSL – asymmetric digital subscriber line: Nopean (128 kbit/s-24 Mbit/s) tiedonsiirron mahdollistava tekniikka, jossa hyödynnetään puhelinkaapelointia. Asymmetrisyydellä tarkoitetaan tässä sitä, että liikennöintinopeus asiakkaalle päin voi olla suurempi kuin operaattorille päin. ADSL:stä on kolme kehitysversiota: ADSL, jonka maksiminopeus on 8 Mbit/s, ADSL2 (Max. 12 Mbit/s) ja ADSL2+ (Max. 24 Mbit/s).
• bit/s – bittiä sekunnissa: Ilmaisee tiedonsiirtoyhteyden nopeuden. Etuliite k (esim. 256 kbit/s) tarkoittaa tuhatta bittiä ja etuliite M vastaavasti miljoonaa bittiä. Internet-liittymissä tiedonsiirtonopeudet voivat olla 56 kbit/s-100 Mbit/s. Mitä nopeampi yhteys sitä nopeammin käyttäjä voi ladata Internet-sivuston tai esimerkiksi teksti-, musiikki- ja videotiedoston tietokoneelleen.
• DSL – digital subscriber line: Yleisnimitys ja xDSL:n synonyymi, jota käytetään lähinnä yhdyssanojen osana (esim. DSL-palvelu).
• DSLAM – digital subscriber line access multiplexer: Laite, jota tarvitaan asiakkaalta tulevan DSL-tilaajayhteyden ja Internet-operaattorin runkoverkon yhdistämiseen.
• ISDN – Integrated Service Digital Network: Teknologia äänen, datan ja kuvan nopeaan siirtoon olemassa olevaa kiinteää puhelinverkkoa pitkin. Tyypillisesti kotitalouden tai yrityksen Internet-yhteys. Liittymän tiedonsiirtonopeus on pienempi kuin 128 kbit/s.
• ISP – Internet service provider: Yritys, joka tarjoaa esimerkiksi ADSL-liittymän kautta kuluttajalle yhteyden Internetiin.
• Keskitin: Laite, joka kanavoi yksittäisten tilaajajohtojen liikenteen yhteen televerkon valokuituun, kuparipariin tai koaksiaalikaapeliin. Yhteen keskittimeen voi tulla satoja kuparijohdinpareja eri asiakkailta. Paikallisen televerkon alueella on tyypillisesti kymmeniä keskittimiä.
• Keskitinalue: Keskitialueella tarkoitetaan sitä tilaajayhteyksien joukkoa, joiden laajakaistapalvelut tarjotaan tietyn laajakaistakeskittimen eli DSLAM:n (Digital Subscriber Line Access Multiplexer) kautta.
• Laajakaistainen Internet-liittymä: Tiedonsiirtoyhteys, joka käyttää suurempaa taajuuskaistaa (> 3 kHz ) kuin kapeakaistainen tiedonsiirtoyhteys (vrt. edellä). Laajakaistan leveydelle on useita eri määritelmiä, jotka vaihtelevat 20 kHz:n ja 6 MHz:n välillä. Laajakaistaisena Internet-liittymänä pidetään tyypillisesti yli 128 kbit/s -nopeuksista tiedonsiirtoyhteyttä. ADSL2+ -tekniikan nopeampi tiedonsiirto perustuu siihen, että se käyttää suurempaa kaistanleveyttä tavalliseen ADSL:ään verrattuna.
• O-laatu: Puhelinverkon tilaajakaapeloinnissa käsite, jolla tarkoitetaan kaapelista satunnaisesti valitun johdinparin laatutasoa. O-laatu soveltuu aina analogiseen puhekäyttöön ja varsinkin uusissa kaapeleissa lähes aina myös datakäyttöön kohtuullisin siirtonopeuksin.
• Operaattori-DSL: Tukkutason ADSL-liittymä, jota DSL-verkkoa hallinnoivat operaattorit vuokraavat ADSL-liittymien palveluntarjoajille. Käytetään myös nimeä xDSL-operaattoriliittymä, ODSL- tai xDSL-tukkutuote.
• SO-laatu: Puhelinverkon tilaajakaapeloinnissa käsite, jolla tarkoitetaan kaapelista mittauksin digitaaliseen datasiirtoon valitun johdinparin laatutasoa.
• Tilaajajohto: Perinteisen määritelmän mukaan asiakkaan tiloista lähimpään puhelinverkon kytkentäpisteeseen kulkevan kaapelin johdinpari, jossa voi kulkea esimerkiksi puhelin- tai datayhteys (tai molemmat).

· Tilaajayhteys: Viestintämarkkinalain mukaan tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Käytännössä tilaajayhteys muodostaa yhteyden telepalvelujen käyttäjän ja keskittimen välille. Paikallisessa televerkossa tilaajayhteys on tyypillisesti kuparijohdinpari.

• xDSL: Yleisnimitys, jolla tarkoitetaan kiinteää puhelinverkkoa hyödyntäviä nopeita datasiirtopalveluja, joista yleisin tällä hetkellä on ADSL. Muita mahdollisia ovat symmetrinen SDSL (Symmetric DSL) tai erittäin nopea VDSL (Very high rate DSL). Tavanomaisin käyttökohde on loppukäyttäjän Internet-yhteys.
• Yläkaista: Viestintämarkkinalain 24 § sisältää velvollisuuden vuokrata tilaajayhteyden välityskykyä ja siirtokapasiteettia rinnakkaiskäyttöä varten. Käytännössä yläkaistalla tarkoitetaan normaalin puhekaistan yläpuolista taajuusaluetta (> 3 kHz, ks. myös edellä laajakaistainen Internet-yhteys), jota käytetään ADSL-yhteyksiin. Yläkaistaa voidaan vuokrata silloin, kun loppuasiakkaalla on jo samaa yhteyttä koskeva voimassa oleva lankapuhelinliittymäsopimus.

 

---

[1] Tässä selvityspyynnössä viitataan TSF:llä sekä TSF-konserniin, TSF Oyj:hin että sen tytäryhtiöihin. Sonera Carrier Networks Oy oli kiinteän verkon verkkoliiketoiminnasta vastaava TSF Oyj:n tytäryhtiö, joka vastasi mm. tilaajayhteyksien vuokraamisesta palveluoperaattoreille.

[2] Termiä tilaajayhteys käytetään jäljempänä kuvaamaan myös reguloituja verkkotuotteita (tilaajayhteystuotteita) kokonaisuutena.

[3] Pohjanmaan PPO Oy 14.7.2006, TDC Song Oy 30.6.2006, Eurajoen Puhelin Osk 7.7.2006, Salon Seudun Puhelin Oy 7.7.2006, Kemiön Puhelinosakeyhtiö 10.7.2006, Karjaan Puhelin Oy 10.7.2006, Loviisan Puhelin Oy 11.7.2006, Savonlinnan Puhelin Oy 12.7.2006, Lohjan Puhelin Oy Liiketoiminta 13.7.2006, Päijät-Hämeen Puhelin Oyj 12.7.2006, Satakunnan Puhelin Oy 17.7.2006, Lännen Puhelin Oy Liiketoiminta 26.7.2006 ja Elisa Oyj 8.8.2006.

[4] TeliaSonera Finland Oyj:n perinteinen toimialue käsittää seuraavien kuntien alueen: Alavus, Anjalankoski, Askola, Elimäki, Enontekiö, Evijärvi, Haapajärvi, Hailuoto, Halsua, Hamina, Hankasalmi, Hanko, Haukivuori, Heinävesi, Hirvensalmi, Hyrynsalmi, Hyvinkää, Ii, Ilomantsi, Inari, Isojoki, Imatra, Jaala, Joroinen, Joutsa, Joutseno, Juankoski, Jurva, Juuka, Juva, Jämsänkoski, Jäppilä, Kaavi, Kangaslampi, Kangasniemi, Kannonkoski, Karijoki, Karstula, Kaskinen, Kauhajoki, Kaustinen, Keitele, Kemi, Keminmaa, Kestilä, Keuruu, Kiiminki, Kinnula, Kitee, Kittilä, Kiuruvesi, Kivijärvi, Kolari, Konnevesi, Korsnäs, Kouvola, Kristiinankaupunki, Kuhmalahti, Kuhmo, Kuhmoinen, Kuivaniemi, Kuortane, Kuusamo, Kuusankoski, Kylmäkoski, Kyyjärvi, Kärsämäki, Kemijärvi, Lapinlahti, Lappajärvi, Lappeenranta, Lehtimäki, Leivonmäki, Lemi, Leppävirta, Lestijärvi, Lieksa, Liperi, Luhanka, Luopioinen, Luumäki, Längelmäki, Miehikkälä, Multia, Muonio, Myrskylä, Mäntyharju, Nurmes, Närpiö, Padasjoki, Paltamo, Parikkala, Pelkosenniemi, Pello, Perho, Pertunmaa, Pieksämäki, Pieksämäen mlk, Pielavesi, Pihtipudas, Piippola, Polvijärvi, Pornainen, Posio, Pudasjärvi, Pukkila, Pulkkila, Punkaharju, Puolanka, Puumala, Pyhtää, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pylkönmäki, Pälkäne, Porvoo, Rantasalmi, Ranua, Rautalampi, Rautavaara, Rautjärvi, Reisjärvi, Ristiina, Ristijärvi, Rovaniemi, Rovaniemen mlk, Ruokolahti, Rääkkylä, Saari, Saarijärvi, Salla, Savitaipale, Savonranta, Savukoski, Simo, Sodankylä, Soini, Sonkajärvi, Sotkamo, Sulkava, Sumiainen, Suolahti, Suomenniemi, Suomussalmi, Suonenjoki, Taipalsaari, Taivalkoski, Tervola, Teuva, Tohmajärvi, Tornio, Tuupovaara, Tuusniemi, Töysä, Toijala, Urjala, Utsjoki, Uukuniemi, Uurainen, Valkeakoski, Valkeala, Valtimo, Varkaus, Varpaisjärvi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Viiala, Viitasaari, Vimpeli, Virolahti, Virtasalmi, Vuolijoki, Värtsilä, Yli-Ii, Ylikiiminki, Ylitornio, Ylämaa, Ähtäri ja Äänekoski.

Lisäksi TeliaSonera Finland Oyj:n ja Sonera Carrier Networks Oy:n perinteinen toimialue käsittää osan seuraavien kuntien alueesta: Enonkoski, Iitti, Jämsä, Kesälahti, Korpilahti, Lapinjärvi, Liljendal, Loppi, Maalahti, Mäntsälä, Pernaja, Petäjävesi, Pohja, Pyhäselkä, Ruotsinpyhtää, Tammisaari, Toholampi ja Toivakka.

[5] Auria Communications Oy on ollut TSF:n kokonaan omistama tytäryhtiö, joka sittemmin (1.1.2007 alkaen) on fuusioitu TeliaSoneraan. Auria toimi Turun seudulla.

[6] Viestintäviraston markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla 22.1.2007 Dnro 1383/935/2006.

[7] Viestintäviraston markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla 22.1.2007 Dnro 1383/935/2006.

[8] Viestintäviraston markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla 22.1.2007 Dnro 1383/935/2006.

[9] DSL = Digital Subscriber Line.

[10] Sonera Carrier Networks Oy:tä koskeva viestintäviraston HMV-päätös Dno 584/934/2003, annettu 6.2.2004.

[11] Markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla, Viestintävirasto, 22.1.2007.

[12] Sonera Carrier Networks Oy:n hinnasto reguloiduille verkkotuotteille 1.6.2005.

[13] TSF 20.7.2005.

[14] TSF viittaa tarkemman selvityksen osalta Viestintäviraston (ent. Telehallintokeskus) tutkimuksiin asian 36/531/98 yhteydessä.

[15] TSF 20.7.2005.

[16] TSF Viestintävirastolle 24.8.2005.

[17] TSF Viestintävirastolle 22.11.2005.

[18] Muistio kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009

[19] TSF 5.6.2006

[20] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.4.2008 asiassa T-271/03; Elisa Communications Oyj:tä koskeva kilpailuneuvoston päätös 150/690/1999, Salon Seudun Puhelin Oy:tä koskeva päätös 14/690/2000 ja Turun Puhelin Oy:tä koskeva päätös 15/690/2000, sekä Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut kahdesta viimeksi mainitusta 1817/2/01 ja 1842/2/01.

[21] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.4.2008 asiassa T-271/03; sekä Elisa Communications Oyj:tä koskeva kilpailuneuvoston päätös 150/690/1999, Salon Seudun Puhelin Oy:tä koskeva päätös 14/690/2000, Turun Puhelin Oy:tä koskeva päätös 15/690/2000 ja Päijät-Hämeen Puhelinyhdistystä koskeva päätös Dnro 69/690/99, sekä Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut kolmesta viimeksi mainitusta 1817/2/01, 1842/2/01 ja 240/2/2001.

[22] Ks. päätöksen kohdassa 36 viitatut paikallisia puhelinyhtiöitä koskevat ratkaisut.

[23] Sonera Carrier Networks Oy:tä koskeva viestintäviraston HMV-päätös Dnro 584/934/2003, annettu 6.2.2004.

[24] Markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla, Viestintävirasto, 22.1.2007.

[25] Sonera Carrier Networks Oy:n kiinteän verkon aluejaosta 29.6.2006 annettu päätös diaarinumerot 816/913/2005 ja 883/931/2005.

[26] Muistio kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009

[27] Viestintämarkkinalain 24 §:n mukaan: Verkkoyritys, jolle on asetettu 37 §:n mukainen velvollisuus noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua, saa periä tilaajayhteyden rinnakkaiskäytöstä maksun, joka on enintään puolet yrityksen vastaavasta tilaajayhteydestä perimästä maksusta, jollei verkkoyritys osoita, että kustannukset ovat tätä korkeammat. Siirtokapasiteetin osalta maksuun saa sisältyä lisäksi korvaus laitteiden käytöstä.

[28] Muistio kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009

[29] Lisäksi TSF on korjannut kuvattujen periaatteiden mukaisesti määräytyvää hinnoittelua osalla keskitinalueistaan vastaamaan TSF:n käsitystä kilpailulainsäädännön velvoitteista tukku- ja vähittäishintojen suhteelle siten, että hinnat ovat alemmat kuin mihin kriteeristön mukaisella arviointitavalla olisi päädytty (TSF Viestintävirastolle 24.8.2005). TSF on siis laskenut tilaajayhteyksien vuokria osalla niistä keskitinalueista, joilla TSF:llä oli DSL-tarjontaa, välttääkseen niin sanotun hintaruuvin syntymisen.

[30] TSF 10.10.2005.

[31] Muistio Kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009.

[32] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin puitteet, asian kannalta merkitykselliset markkinat ja periaatteet (98/C 265/02).

[33] TSF 10.10.2005.

[34] Muistio Kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009.

[35] TSF 10.10.2005.

[36] KYMP 27.12.2005, APO 13.1.2006.

[37] KYMP 29.4.2008

[38] KYMP 29.4.2008

[39] Pohjanmaan PPO Oy 14.7.2006, TDC Song Oy 30.6.2006, Eurajoen Puhelin Osk 7.7.2006, Salon Seudun Puhelin Oy 7.7.2006, Kemiön Puhelinosakeyhtiö 10.7.2006, Karjaan Puhelin Oy 10.7.2006, Loviisan Puhelin Oy 11.7.2006, Savonlinnan Puhelin Oy 12.7.2006, Lohjan Puhelin Oy Liiketoiminta 13.7.2006, Päijät-Hämeen Puhelin Oyj 12.7.2006, Satakunnan Puhelin Oy 17.7.2006, Lännen Puhelin Oy Liiketoiminta 26.7.2006 ja Elisa Oyj 8.8.2006.

[40] TSF 10.10.2005.

[41] Katso kohta 38.

[42] TSF 10.10.2005.

[43] TSF 10.10.2005.

[44] TSF 10.10.2005.

[45] Muistio Kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009.

[46] Muistio Kilpailuviraston tarkastukselta 16.6.2009.

[47] Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu Michelin-asiassa 322/81.