Asianosaiset
Pohjois-Karjalan Sähkö Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
Jukka Räsänen
Asian vireilletulo
Jukka Räsänen pyysi kirjeessään 30.11.1992 Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Pohjois-Karjalan Sähkö Oy (jäljempänä PKS) syyllistynyt kilpailunrajoituksista annetun lain vastaiseen menettelyyn periessään korkeampaa liittymismaksua sähköverkkoon liittyviltä kesämökkikiinteistöiltä kuin mitä yhtiö perii haja-asutusalueen vakituisesti asutuilta kiinteistöiltä.
Toimenpidepyynnön mukaan liittymismaksun ero johtuu ns. sähköistämistuesta, joka voi enimmillään olla 16.800 markkaa. Perusliittymismaksu on sama kaikille liittyjille. Jos kuitenkin liittymän rakentaminen aiheuttaa lisäkustannuksia esimerkiksi 35.000 markkaa, niin vakituinen asukas maksaa rakentamisesta aiheutuneita kustannuksia 35.000 markkaa – 16.800 markkaa eli yhteensä 18.200 markkaa. Kesämökkikiinteistöjen osalta maksu on 35.000 markkaa.
Asian selvittäminen
Hankitut selvitykset
Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto antoi asiasta lausuntonsa 2.6.1994.
PKS antoi selvityksiä 24.6.1996, 5.8.1996, 16.12.1996, 1.4.1997, 12.8.1997 ja 9.9.1997 liittymismaksun hinnoittelusta ja hinnoitteluun vaikuttavista tekijöistä.
Pohjois-Karjalan Sähkö Oy
PKS on alueellinen sähköyhtiö, joka toimii sähkön myyjänä ja jakelijana Pohjois-Karjalan maakunnassa sekä Savon ja Etelä-Savon maakuntien itäosissa. Yhtiön osakekannasta toimialueen kunnat omistavat 97,9 %, yritykset 1,6 % ja valtio 0,5 %.
PKS:n tytäryhtiöitä ovat Kuurnan Voima Oy, Lieksan Sähkö Oy, Nurmeksen Sähkö Oy ja Nurmeksen Voima Oy.
PKS:n liikevaihto oli vuonna 1996 302,1 Mmk. Sähköasiakkaita yhtiöllä oli kyseisenä vuonna 73 216 kpl ja sen verkostopituus oli 19 321 km.
Liittymismaksujen hinnoittelua koskeva lainsäädäntö ja ohjeistus
Toimenpidepyyntöä koskevana ajankohtana on sähkön siirtoon ja jakeluun sovellettu sähkölakia (319/79). Siinä ja sen nojalla annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä yleisistä sähköntoimitusehdoista 19.6.1980/479 ei kuitenkaan ollut liittymismaksujen hinnoittelun tasoa koskevia säännöksiä.
Nykyään verkkopalvelujen hinnoittelusta säädetään 1.6.1995 voimaan tulleessa sähkömarkkinalaissa (386/95). Sähkömarkkinalain 14 §:n 1 momentin mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Tämä merkitsee sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE:138/1994) mukaan sitä, että tietty palvelu on tarjottava samoilla yhtenäisillä ehdoilla kaikille asiakkaille. Lisäksi sähkömarkkinalain 14 §:n 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista ja 3 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelussa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja tai rajauksia.
Liittymismaksujen määräytymistä koskevia ohjeita sisältyy myös Sähköenergialiitto ry SENERin laatimaan julkaisuun 17.5.1995 liittymismaksujen soveltamisohjeista uuden sähkömarkkinalain tullessa voimaan. Kyseisen soveltamisohjeen mukaan korotetun liittymismaksun olisi suotavaa olla keskenään lähes samanlaisilla liittyjillä saman suuruinen.
Maaseudun sähköistämisen tukemiseen myönnettävän valtionavustuksen jakoperusteista annetun valtioneuvoston päätöksen (5.6.1986/450, muutettu 12.1.1989/65) 3 §:n mukaan uudissähköistysavustusta voidaan myöntää sähkölaitoksille sellaisten vakinaisesti asuttujen talouksien sähköistämiseen, joiden autioitumisriski on pieni. Avustusta voidaan 2 §:n mukaan myöntää uudistussähköistysavustuksena liittymismaksujen alentamiseksi sellaisille sähkölaitostoimintaa harjoittaville yhteisöille, joilla sähköistämättömillä alueilla olevien talouksien sähköistämiskustannukset huomattavasti ylittävät normaalin liittymismaksun tason. Edellä mainittu päätös on edelleenkin voimassa, mutta käytännössä sähkölaitoksille ei ole myönnetty valtionavustusta avustuksen jakoa varten vuoden 1993 – 1994 jälkeen siitä syystä, että valtion budjetissa ei ole enää osoitettu määrärahoja kyseiseen tarkoitukseen.
Liittymismaksuilla perittävistä kustannuksista
Sähkötariffi koostuu useasta maksusta, joista kukin kuvaa yhtä tai useampaa sähkölaitoksen kustannustekijää. Mitä useampia maksuja tariffiin sisältyy, sitä kustannustarkempi tariffi yleensä on. Sähköenergian käyttäjiltä perittävät maksut muodostuvat kerralla maksettavasta erästä (liittymismaksu), kiinteistä maksuista (perusmaksu ja tehomaksu) ja energian käytöstä perittävästä maksusta (energiamaksu).
Liittymismaksuilla katetaan joko kokonaan tai osittain uuden sähkönkäyttäjän verkkoon liittymisestä aiheutuvat kustannukset. Sähkölaitosten liittymismaksuillaan kattama osuus liittämisestä aiheutuvista kokonaisverkkokustannuksista vaihtelee huomattavasti. Liittyjiltä, jotka sijaitsevat kaukana olemassa olevasta verkosta siten, että liittäminen aiheuttaa huomattavasti vakioliittymismaksun ylittävät yleisen jakeluverkon verkonrakentamiskustannukset, peritään korotettu liittymismaksu.
Sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti ja turvata osaltaan riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti asiakkaille (verkon kehittämisvelvollisuus). Kehittämisvelvollisuuden perusteella tapahtuvan verkonrakennus- ja uudistamistyön verkonhaltija rahoittaa siirtotariffilla. Periaatteet siitä, milloin uusien liittyjien vuoksi suoritettavat verkonrakennustyöt on rahoitettava liittymismaksuilla ja milloin siirtotariffilla, eivät kuitenkaan ole vielä kehittyneet.
Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n liittymismaksukäytäntö
PKS:n selvityksen mukaan perusliittymismaksu on määritelty siten, että maksulla voidaan rahoittaa keskimääräiset muuntopiirin rakentamiskustannukset. Perusliittymismaksu on sulakeperusteinen, ja se on PKS:n alueella 9.600 markkaa sulakekoolla 3 x 25 A. Kustannusten ylittäessä 12.000 markan kustannusrajan, kasvaa liittymismaksu ylityksen määrällä. Korotetun liittymismaksun laskennassa PKS käyttää kyseiselle liittymälle tehtyä verkostosuunnitelmaa sekä yhtiön keskimääräisiä rakentamiskustannuksia. Edellä mainittua käytäntöä sovelletaan PKS:n mukaan kaikkiin asiakkaisiin.
PKS maksaa jakelualueensa vakituisille asukkaille 12.000 – 26.800 markan väliset liittymän rakentamiskustannukset ns. sähköistystukena. Kyseinen sähköistystuki vaikuttaa korotettuun liittymismaksuun PKS:n selvityksen mukaan seuraavasti. Mikäli liittymän rakentamiskustannukset (sulakekoko 3 x 25 A) ovat 35.000 markkaa, kesämökkien korotettu liittymismaksu on 9.600 markkaa + (35.000 – 12.000) markkaa = 32.600 markkaa. Sähköistystukea saavan kiinteistön osalta kustannusraja on 26.800 markkaa, joten maksuksi muodostuu 9.600 markkaa + (35.000 – 26.800) markkaa = 17.800 markkaa. Enimmillään sähköistystuki voi olla 14.800 markkaa/liittymä. PKS:n mukaan Jukka Räsäsen toimenpidepyynnössään esittämä laskelma on virheellinen.
PKS on selvittänyt virastolle perusmaksu-, energiamaksu- ja liittymismaksukertymäänsä vuosilta 1993 – 1996. Selvityksestä käy ilmi, että tutkittuina vuosina kesämökkien liittymismaksukertymän osuus kesämökkien koko tariffikertymästä on pysynyt lähes ennallaan. Vuonna 1994 osuus oli 19,6 %, vuonna 1995 18,5 % ja vuonna 1996 14,4 %. Vuoden 1993 luvut eivät ole mukana erilaisen kuluttajaryhmittelyn vuoksi.
Selvitysten mukaan kesämökkiasukkaat maksoivat vuonna 1993 liittymismaksuja keskimäärin 12.184 markkaa, vuonna 1994 12.468 markkaa ja vuonna 1995 13.810 markkaa. Taajaman ulkopuolisten, sähköistystukea saaneiden vakituisten asukkaiden liittymismaksut (sisältävät sähköistystuen ja asiakkaiden itse maksaman liittymismaksun) olivat vuonna 1993 keskimäärin 27.656 markkaa, vuonna 1994 25.046 markkaa ja vuonna 1995 30.650 markkaa. Sähköistystukea vakituiset asukkaat saivat vuonna 1993 keskimäärin 11.506 markkaa, vuonna 1994 12.769 markkaa ja vuonna 1995 13.829 markkaa. Vakituisten asukkaiden omaksi liittymismaksuosuudeksi jäi vuonna 1993 keskimäärin 16.150 markkaa, vuonna 1994 12.277 markkaa ja vuonna 1995 16.821 markkaa. Vuosina 1993 – 1995 PKS:n maksaman tuen kokonaismäärä on ollut noin 450.000 markkaa/vuosi ja tuettuja liityntöjä on ollut keskimäärin 35 kappaletta.
PKS:n perustelut liittymismaksukäytännölleen
PKS on selvittänyt Kilpailuvirastolle päättäneensä omistajinaan olevien kuntien intressin mukaisesti jatkaa valtion aiemmin hoitamaa maaseudun vakituisten asuntojen sähköistyksen tukemista. Tarkoituksena on ollut helpottaa kuntalaisten talonrakentamistoimintaa taajamien ulkopuolella ja tasata jakeluverkon kuormitusta. Tuen myöntäminen vain haja-asutusalueen vakituisille asunnoille vastaa PKS:n mukaan kustannusten aiheuttamisperiaatetta sikäli, että kesämökkien keskimääräinen sähkönkäyttö on selvästi pienempää kuin haja-asutusalueella sijaitsevien vakituisesti asuttujen talouksien. Kesämökit käyttivät vuosina 1994 – 1995 PKS:n antamien tietojen mukaan sähköä keskimäärin noin 2.000 kWh, kun liittymistukea saaneet vakituiset asunnot käyttivät vastaavana ajankohtana sähköä keskimäärin noin 10.000 kWh.
Yleisesti PKS on todennut, että sen toimialue on hyvin harvaan asuttua, mikä nostaa rakennuskustannuksia verrattuna muuhun osaan Suomea. PKS on myös selvittänyt, että kesämökeistä saadut siirtomaksut suhteessa niiden tarvitsemaan verkostopituuteen ovat paljon pienempiä kuin vakituisilla asunnoilla ja tästä syystä liittymismaksuihin myönnettävää tukea on pidettävä perusteltuna. Toisaalta PKS on kuitenkin todennut, että viime vuosina kesämökkirakentaminen on keskittynyt runkoverkoston varteen, kun taas vakituisten asuntojen rakentaminen on keskittynyt haja-asutusalueelle, missä korotetun liittymismaksun periminen on yleisempää.
PKS on selvittänyt, että liittymän aiheuttamat kokonaiskustannukset katetaan osaksi liittymismaksuilla ja osaksi siirtomaksuilla. Liittymismaksuilla katetaan liitynnän rakentamiskustannukset ja liitynnän mittarointikustannukset sekä osaksi liityntää syöttävän verkoston rakentaminen ja vahvistaminen.
Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosaston lausunto 2.6.1994
Kilpailuvirasto on pyytänyt asiassa lausuntoa kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta. Lausunnossaan 2.6.1994, joka koskee sähkölain voimassaollessa vallinnutta tilannetta, energiaosasto on todennut, että sähkön käyttötarkoituksella ei saa olla merkitystä liittymismaksujen tai sähkömaksujen suuruuteen. Jos sähkönkäyttäjäryhmien sähkönkäyttö poikkeaa toisistaan sellaisten seikkojen vuoksi, jotka vaikuttavat sähkölaitosten kustannuksiin, voivat liittymismaksut ja sähkömaksut olla eri käyttäjäryhmille erilaiset. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa sähkön käyttömäärät ja käytön ajallinen jakautuminen. Koska vakituisesti asutuissa asunnoissa käytetään sähköä keskimäärin enemmän kuin vapaa-ajan asunnoissa, voidaan PKS:n perusteluja tältä osin pitää ministeriön mielestä oikeina. Ministeriö ei kuitenkaan ole ryhtynyt arvioimaan sitä, onko sähköistämistuen suuruus perusteltu.
Sähköenergialiitto ry SENERin tilastot liittymismaksuista
Kilpailuvirasto on käyttänyt selvityksessään SENERin julkaisemaa tilastoa liittymismaksuista 1.1.1997. Tilaston perusteella voidaan todeta, että liittymismaksujen tasossa ja rakenteessa on vaihtelua eri sähköyhtiöiden välillä. Suurin osa sähköyhtiöistä perii saman liittymismaksun kaikilta liittyjiltä. Muutamat sähköyhtiöt perivät kuitenkin korkeampaa liittymismaksua haja-asutusalueen ja saaristoalueiden liittyjiltä. Myös kustannusrajan määräytymisessä on eroja. Tilaston mukaan sähköyhtiöistä ainakin Hämeen Sähkö Oy soveltaa PKS:ään verrattuna samantyyppistä hinnoittelua, jonka mukaan vapaa-ajan asuntoihin sovelletaan eri kustannusrajaa.
Kilpailuvirasto on verrannut PKS:n soveltamaa kustannusrajaa sulakekoolla 3 x 25 A vastaavassa perusliittymismaksujen hintaluokassa (9.000 – 11.000 markkaa) olevien maaseutuyhtiöiden samalla sulakekoolla soveltamiin kustannusrajoihin. Vertailukelpoisena tyyppiliittyjänä on tarkasteltu omakotitaloa, jonka määrittely on pääpiirteissään seuraava: omakotitalo, pääsulake 3 x 25 A, liittymisjohto 30 m. Samaan liittymismaksuluokkaan (9.000 – 11.000 markkaa) kuuluvat maaseutuyhtiöistä muun muassa Etelä-Karjalan Sähkö Oy, Joroisten energialaitos, Järvi-Suomen Energia Oy, Koillis-Pohjan Sähkö Oy, Outokummun Sähkölaitos ja Tornionlaakson Sähkö Oy. On kuitenkin huomautettava, että kyseiset sähköyhtiöt eivät sovella PKS:n kanssa samantyyppistä hinnoittelua, mitä tulee vakituisten asuntojen ja kesämökkien erilaisiin kustannusrajoihin.
Vertailusta käy ilmi, että kaikkien edellä mainittujen sähkölaitosten kustannusrajat sijoittuvat välille 11.100 – 13.650 markkaa. PKS:n soveltama kustannusraja ei eroa perusliittymismaksuiltaan vastaavien maaseutusähkölaitosten soveltamista kustannusrajoista sulakekoolla 3 x 25 A.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Relevantit markkinat määritellään toisaalta hyödykkeen ja toisaalta maantieteellisen alueen kannalta. Relevantteina hyödykemarkkinoina on tässä tapauksessa pidettävä 1.11.1995 asti sähkön vähittäismyynnin markkinoita, jotka käsittävät sekä sähkön että verkkopalvelujen myynnin. Marraskuun alusta 1995 verkkotoiminnat on pitänyt eriyttää sähköyhtiön muista toiminnoista. Liittymistä ja siitä perittävää maksua koskevat asiat kuuluvat verkkotoimintoihin.
Relevantit maantieteelliset markkinat ovat 1.11.1995 asti PKS:lle sähkölain (319/79) perusteella myönnetyn sähkölaitosluvan aluerajausten mukainen alue ja sen jälkeen sähkömarkkinalain (386/95) perusteella myönnetyn sähköverkkoluvan kattama alue.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Ennen 1.6.1995 voimassa olleen sähkölain mukaan sähkölaitoksena pidettiin yritystä tai laitosta, joka tuotti tai siirsi sähköä tai toimitti sitä muuhun kuin omaan käyttöönsä. Sähkölaitoksilla oli sähkölain perusteella yksinoikeus rakentaa sähköverkkoa alueellaan. Suurimmalla osalla sähkön käyttäjistä ei myöskään ollut muita taloudellisesti mahdollisia vaihtoehtoja kuin olla liikesuhteessa kyseisiin sähkölaitoksiin. Ennen sähkömarkkinalain voimaantuloa on kaikilla alueellisilla sähkölaitoksilla ns. luonnollisina monopoleina ollut määräävä markkina-asema sähkön vähittäismyynnissä toimialueellaan.
Edellä sanotun perusteella PKS on ollut Räsäsen toimenpidepyynnössä mainittuna ajankohtana kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa sähkön vähittäismyynnissä sähkölain perusteella rajatulla toiminta-alueellaan.
Vuoden 1995 kesäkuussa voimaantullut sähkömarkkinalaki (386/95) poisti sähkön myynnin luvanvaraisuuden. Sen sijaan verkonhaltijat tarvitsevat toiminnalleen luvan ja paikallisille jakeluverkonhaltijoille on luvassa määritelty maantieteelliset vastuualueet. Sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan sähkömarkkinalaissa sähköverkon tarjoamista korvausta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluita tarvitsevien käyttöön. Siten PKS:llä on nykyisenkin sähkölainsäädännön perusteella alueellinen määräävä markkina-asema verkkotoimintojen ja siten myös sähköliittymien tarjoajana sähköverkkoluvassa määritetyllä toiminta-alueellaan.
Kustannusvastaava hinnoittelu kilpailuoikeudessa
Räsäsen toimenpidepyynnössä viitataan PKS:n syyllistyneen kesämökkien liittymismaksun hinnoittelussa sellaiseen syrjivään menettelyyn, joka on kielletty kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa.
Määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite. Tasapuolisuusvelvoitteen rikkomisesta eli syrjimisestä epäilty määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi puolustautua tällaista epäilyä vastaan osoittamalla hintojensa kustannusvastaavuuden. Kustannusvastaavuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että yritys perii kultakin asiakkaalta tämän palvelemisesta aiheutuneita kustannuksia vastaavan hinnan.
Kustannusvastaava hinnoittelu on hyväksyttävää, mutta kustannusten rakennetta vastaamatonkaan hinnoittelu ei aina ole määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Eräissä tapauksissa voi myös määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja käyttää keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua, jossa jotkut asiakaskohtaiset kustannuserot jäävät huomiotta. Sellainen hinnoittelu on hyväksyttävää, jos tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen laskenta vaatisi kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta enemmän lisäresursseja kuin yhteiskunta voisi säästää asiakaskohtaisten hintojen tarkemman määräytymisen kautta tämän johtaessa yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen kohdentumisen tehostumiseen.
Sähkölaitokset myyvät sähköä suurelle joukolle sähkönkäyttäjiä, joiden aiheuttamat kustannukset eroavat toisistaan jonkin verran. Muun muassa kulutuspaikan sijainti taajama- tai haja-asutusalueella samoin kuin asiakasta varten rakennetun sähköverkoston pituus vaikuttavat siihen, millaisia kustannuksia kunkin asiakkaan palvelemisesta myyjälle aiheutuu. Sähkölaitostoiminnassa ei ole kuitenkaan rationaalista hinnoitella kullekin asiakkaalle toimitettavia suoritteita erikseen, vaan asiakkaat on järkevää jakaa asiakasryhmiin, joihin sovelletaan samaa hinnoittelukäytäntöä. Asiakasryhmän sisällä asiakkaisiin kohdistuu tosiasiassa jonkin verran hintadiskriminointia, mutta sen poistaminen aiheuttaisi suuremmat kustannukset kuin siitä saatavat hyödyt olisivat.
Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n menettelytapojen arviointi
Kilpailuviraston selvitysten mukaan PKS on perinyt yhtiön asiakkaina olevilta vakituisilta asuinhuoneistoilta ja kesämökeiltä liittymismaksuja sekä perus- ja energiamaksuja. Siirtomaksua ja sähkömaksua ei ollut sähkölain voimassaollessa eroteltu, vaan asiakasta on laskutettu liittymismaksun lisäksi yhdellä tariffilla, mikä on kattanut sekä sähkön myynnin että sähkön siirron kustannukset.
Sähkönkäytöstä perittävät energiamaksut ja perusmaksut ovat toimenpidepyyntöä koskevana ajankohtana olleet samat PKS:n toiminta-alueella niin vakituisesti asutuille kiinteistöille kuin kesämökeillekin. Perusmaksut ja energiamaksut ovat kaikille käyttäjäryhmille samat myös vuoden 1997 hinnastossa, joka on laadittu sähkömarkkinalain vaatimusten mukaisesti eriteltynä sähkön myynnin ja sähkön siirron osalta.
Liittymismaksut ovat määräytyneet PKS:n toiminta-alueella siten, että perusliittymismaksu on sulakekoolla 3 x 25 A 9.600 markan suuruinen. Kyseisellä perusliittymismaksulla katetaan liittymän rakentamiskustannukset 12.000 markkaan saakka ja sen joutuvat maksamaan kaikki PKS:n sähköasiakkaat. Mikäli kesämökkiliittymän rakentamiskustannukset ylittävät 12.000 markkaa, maksavat kesämökkiasukkaat kyseisen kustannusrajan yli menevät kustannukset ns. korotettuna liittymismaksuna. Vakituisten asukkaiden 12.000 – 26.800 markan väliset kustannukset kattaa PKS sähköistystuen muodossa, joten vakituinen asukas maksaa itse vasta 26.800 markan ylittävät kustannukset. Siten vakituisten asuntojen sähköistystuki voi enimmillään olla 14.800 markkaa/liittymä. PKS:n selvityksistä käy ilmi, että vuosina 1993 – 1995 sähköistystukea on myönnetty keskimäärin 12.700 markkaa/tukeen oikeutettu liittymä.
Kilpailuvirasto on selvittänyt PKS:n myöntämän sähköistystuen kilpailuvaikutuksia erityisesti tuen taloudelliset vaikutukset huomioon ottaen. PKS:n soveltama kustannusraja (12.000 markkaa sulakekoolla 3 x 25 A) ei näyttäisi SENERin tilastojen perusteella olevan keinotekoisen alhainen siinä tarkoituksessa, että PKS:n voitaisiin epäillä tukevan vakituisia asukkaita kesämökkiasukkailta saaduilla korotetuilla liittymismaksuilla. Kesämökkien maksamien liittymismaksujen taloudellinen merkitys suhteessa kesämökkiasukkaiden maksamiin muihin tariffikomponentteihin näyttäisi myös melko vähäiseltä. Liittymismaksujen osuus koko kesämökkien tariffikertymästä on ollut tutkittuina vuosina alle 20 %. Luvuista voidaan myös havaita, että trendi on ollut laskeva viime vuosina. Vuonna 1996 kesämökkien liittymismaksujen osuus niiden koko tariffikertymästä on ollut vain 14,4 %. Kilpailuviraston puuttumista asiaan ei tue myöskään se, että kesämökkiasukkaiden keskimäärin maksamat korotetut liittymismaksut ovat perusliittymismaksuihin verrattuna olleet varsin pieniä. Kaikkien sähkönkäyttäjien suorittaman perusliittymismaksun lisäksi kesämökkiasukkaat ovat maksaneet liitynnöistään vuosina 1993 – 1995 keskimäärin 3.000 markkaa. Lisäksi voidaan todeta, että tuettuja liityntöjä on vuosittain ollut keskimäärin vain 35 kappaletta ja sähköistystuen kokonaismarkkamäärä on ollut varsin vähäinen eli keskimäärin 450.000 markkaa/vuosi. Selvityksistä käy ilmi, että tuen kilpailuvaikutuksia voidaan taloudelliset näkökohdat huomioon ottaen pitää vähäisinä.
PKS on perustellut sähköistystuen käyttöä vakituisten asuntojen keskimäärin suuremmalla vuotuisella sähkön käytöllä ja käytöstä kertyvillä suuremmilla siirtomaksutuloilla sekä vakituisten asuntojen keskimäärin lyhyemmällä jakeluverkostolla. Lisäksi PKS on katsonut, että vakituisille asunnoille myönnettävän tuen avulla voidaan tasata verkon kuormitusta ja tukea aluepolitiikan keinoin vakituisten asukkaiden asuntojen sähköistystä.
Kilpailuvirasto toteaa, että sähköyhtiöiden on liittymismaksujen hinnoittelussa aina otettava huomioon, että sähkönkäyttäjiä ei diskriminoida käyttötarkoituksen perusteella. Tämä periaate on myös vahvistettu sähkömarkkinalain 14 §:n 1 momentissa. Arvioitaessa sitä onko eri asiakasryhmiä kohdeltu tasapuolisesti, on kuitenkin otettava huomioon myös se seikka, että sähköyhtiön asiakaskunta koostuu hyvin monenlaisista sähkönkäyttäjistä, jotka poikkeavat toisistaan kulutuksen suuruuden ja ajallisen vaihtelun sekä sähkönkäytön ohjauskyvyn suhteen. Kilpailuviraston ratkaisussa Dno 346/61/93 ja 575/61/94 koskien Ylläksen ja Äkäslompolon alueen vesihuollon hinnoittelua vahvistettiin, että vesihuoltoyhtiö voi jakaa asiakkaansa näiden omistamien tai hallitsemien huoneistotyyppien perusteella eri asiakasryhmiin ja periä vakituisilta asunnoilta ja loma-asunnoilta erisuuruisia liittymismaksuja. Eri asiakasryhmiltä perittävien maksujen ja niiden välisten hinnanerojen tulee kuitenkin olla kustannusvastaavia eli seurata eri asiakasryhmien palvelemisesta yhtiölle aiheutuvia kustannuksia. Yksittäistapauksellista diskriminointia ei asiakasryhmäjakoa käytettäessä kuitenkaan voida välttää. PKS:n antamien selvitysten perusteella ei asiassa ole tullut ilmi seikkoja, joiden nojalla PKS:n voitaisiin epäillä syyllistyneen kustannusvastaamattomaan hinnoitteluun.
Kilpailuvirasto katsoo, että ottaen huomioon sovellettavat säännökset, kilpailuoikeudellisessa käytännössä kehitetyt periaatteet sekä esitetyt selvitykset, PKS:n liittymismaksukäytännön vahingollisuutta ei voida pitää asiassa ilmeisenä.
Kilpailuvirasto kuitenkin huomauttaa, että sähkön hintojen ja hinnoitteluperiaatteiden tulee olla julkisia sekä riittävän selkeitä ja yksiselitteisiä, jotta asiakkaat voivat itse tehdä päätelmiä hinnoittelunsa oikeellisuudesta ja tasapuolisuudesta. Mikäli asiakkaisiin sovelletaan erilaisia kustannusrajoja, on heitä informoitava niistä. Hinnoittelun läpinäkyvyyteen velvoittaa nykyään myös sähkömarkkinalain 12 §, jonka mukaan verkonhaltijan on julkaistava verkkopalvelujensa yleiset myyntiehdot ja -hinnat sekä niiden määräytymisperusteet.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt Jukka Räsäsen toimenpidepyynnön perusteella Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Tutkimuspyyntö koski Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n sähköverkkoon liittymisestä perimiä maksuja. Räsänen piti liittymismaksuja kesämökkiasukkaita syrjivinä verrattuna haja-asutusalueiden vakituisiin asukkaisiin.
Kilpailuvirasto on tutkinut asiaa epäiltynä kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa kiellettynä kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamisena.
Hankkimansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Pohjois-Karjalan Sähkö Oy on toimenpidepyynnössä mainittuna aikana ollut kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa sähkön vähittäismyynnissä sähkölain perusteella rajatulla toiminta-alueellaan.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei asiassa esitetyillä selvityksillä ole voitu näyttää, että Pohjois-Karjalan Sähkö Oy olisi syyllistynyt kustannusvastaamattomaan hinnoitteluun, joka voitaisiin katsoa kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitetuksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti ja 7 §:n 4 kohta.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä Kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.