Asianosaiset
Suomalainen Kirjakauppa Oy
Suomen Pienkustantajat ry
Asian vireilletulo
Suomen Pienkustantajat ry teki Kilpailuvirastolle 26.5.1998 päivätyn toimenpidepyynnön Suomalainen Kirjakauppa Oy:n (jäljempänä myös Suomalainen Kirjakauppa) toiminnasta kirjojen välityskanavana. Toimenpidepyynnön mukaan Sanoma Osakeyhtiön ja WSOY:n fuusio vaikuttaa välillisesti myös suomalaiseen kirjankustannusalaan, koska Suomalaisella Kirjakaupalla, jonka omistajina WSOY ja Sanoma Osakeyhtiö ovat Rautakirjan kautta, on huomattava merkitys kirjankustantamoille. Suomalaisen Kirjakaupan katsotaan olevan tällä hetkellä ainoa aktiivisesti toimiva kirjakauppaketju, joka pystyy hankinta- ja hinnoittelupäätöksillään vaikuttamaan merkittävästi yksittäisen kirjan tai kustantamon asemaan. Toimenpidepyynnön tekijän mielestä Suomalainen Kirjakauppa on määräävässä markkina-asemassa, minkä vuoksi Kilpailuvirastoa pyydetään selvittämään yhtiön toimintatapojen lainmukaisuutta.
Asian selvittäminen
Suomalainen Kirjakauppa Oy:n omistus
Suomalainen Kirjakauppa on Rautakirja Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Rautakirjan vähemmistöomistajina ovat sekä Werner Söderström Osakeyhtiö – WSOY (osuus n. 32%) että Sanoma Osakeyhtiö (n. 23%). WSOY, Sanoma Osakeyhtiö, Helsinki Media Company Oy ja holdingyhtiö Oy Devarda Ab ilmoittivat toukokuussa 1998 hyväksyneensä sulautumissuunnitelman, jonka mukaan ne sulautuvat Sanoma-WSOY Oyj -nimiseksi yhtiöksi. Sulautuminen tulee suunnitelman mukaan voimaan vuoden 1999 toukokuun alusta lukien. Uuden yhtiön suurin yksittäinen tytäryhtiö on Rautakirja, jonka osakkeista Sanoma-WSOY Oyj omistaa noin 55 prosenttia. Rautakirjan liikevaihto vuonna 1997 oli 3,4 miljardia markkaa. Rautakirjan osuus uuden Sanoma-WSOY Oyj -konsernin liikevaihdosta tulee olemaan yli 40 prosenttia. Rautakirjan on tarkoitus jatkaa itsenäisenä pörssiyhtiönä.
Suomalaisen Kirjakaupan selvitys
Kilpailuvirasto pyysi 15.6.1998 Suomalaiselta Kirjakaupalta tietoja muun muassa yhtiön hinnoittelupolitiikasta sekä perusteista, joilla se päättää kirjojen ottamisesta myyntiin.
Suomalainen Kirjakauppaa toteaa selvityksessään, että sen liikevaihto oli 501,9 miljoonaa markkaa vuonna 1997. Kyseisen vuoden lopussa yhtiöön kuului 50 myymälää. Oy Stockmaan Ab:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti kuuden Akateemisen Kirjakaupan myymälän toiminnot siirtyivät yhtiölle vuoden 1998 alussa. Lisäksi yhtiö on vuoden 1998 aikana ostanut myymälät Kemistä ja Torniosta, joten elokuussa 1998 ketjuun kuului 58 myymälää.
Suomalaisen Kirjakaupan mukaan kustantajahintaisesti ilmoitettujen kirjojen kokonaismyyntimäärä oli noin 1.350 miljoonaa markkaa vuonna 1997. Suomalaisen Kirjakaupan osuus tästä oli noin 119 miljoonaa markkaa. Kun mukaan lasketaan Akateemisilta Kirjakaupoilta siirtyneiden myymälöiden kustantajahintaisen myynnin arvo (20 mmk) ja vuonna 1998 ostettujen Kemin ja Tornion myymälöiden myynnin arvo (4 mmk), voidaan selvityksen mukaan todeta, että Suomalaisen Kirjakaupan osuus kustantajahintaisesta myynnistä oli noin 143 miljoonaa markkaa eli 10,6 prosenttia kokonaismarkkinoista.
Suomalaisen Kirjakaupan mukaan kustantajat myyvät noin kolmasosan kirjoista suoraan kirjakerhojen, kirjaedustajien tai muun suoramyynnin kautta. Yhtiö pitää merkittävinä kilpailijoinaan Akateemista Kirjakauppaa Helsingin myymälänsä ja suoramyyntinsä ansiosta sekä Info- ja Kipa-kirjakauppaketjuja. Viime vuosina myös päivittäis- ja tavaratalokaupan todetaan nousseen kirjakauppojen kilpailijaksi, koska tavarataloihin ja marketteihin on perustettu varsin laajoja kirjaosastoja. Lisäksi kirjakauppojen uusperustanta on ollut merkittävää. Myös uusia kustantajia on tullut alalle. Suomalainen Kirjakauppa pitää sekä uuden kustantajan että kirjakaupan alalle tuloa suhteellisen helppona.
Suomalainen Kirjakauppa katsoo, että se ei ole ainoa aktiivisesti toimiva kirjakauppaketju, vaikka yhtiön merkitystä kirjakauppa-alalla ei voida pitää vähäisenä. Suomalaisen Kirjakaupan mielestä sen markkinaosuuden suuruus, kilpailijoitten runsaus ja alalla tapahtunut vaihtuvuus sekä uusien yritysten perustamisen että vanhojen lopettamisen kautta osoittavat, että yhtiöllä ei ole kirjojen myynnissä määräävää markkina-asemaa.
Suomalainen Kirjakauppa toteaa keskeisenä liikeperiaatteenaan olevan, että yhtiön myynnissä on kaikki Suomessa julkaistu kirjallisuus ja huomattavasti ulkomailla kustannettuja kirjoja. Yhtiön pyrkimyksenä on pitää liikkeissään esillä mahdollisimman laaja valikoima kirjoja. Tällä tavoin luodaan profiilia laajan valikoiman kirjakaupasta ja voidaan siten erottua muun muassa markettien suppeista kirjaosastoista. Käytännössä Suomalaisen Kirjakaupan liikkeissä on esillä tai ainakin välittömästi saatavilla kaikki yleisen kirjallisuuden alalta (kaunokirjat, tietokirjat ja nuorten kirjat) lähiaikoina julkaistu kirjallisuus. Tämän laajan valikoiman periaate johtaa siihen, että liikkeissä olevista kirjanimikkeistä noin kolmasosa on sellaisia, joita ei ole myyty yhtään kappaletta ennen kuin kyseinen nimike siirretään alennusmyyntiin. Saatavilla olevat kirjanimikkeet vaihtelevat myymälän koon mukaan 7.000 ja 10.000 kappaleen välillä.
Päätöksen jonkin kirjan ottamisesta myyntiin tekee joku yhtiön viidestä tuotepäälliköstä silloin, kun kirjalla on yleistä menekkiä koko ketjussa. Kunkin myymälän myymäläpäälliköt päättävät johtamansa liikkeen ostoista muilta osin. Kyse on tällöin paikkakuntakohtaisten makumieltymysten ja lukutottumusten painottamisesta, kuten myös myymäläpäällikön omasta näkemyksestä. Myymäläpäällikön omien hankintapäätösten osuus koko valikoimasta on noin neljäsosa. Selvityksen mukaan ne kirjat, joita ei ole myymälöiden valikoimissa, ovat lähinnä tieteellisiä tutkimuksia, sukututkimuksia ja muita vastaavia julkaisuja, joiden myyntimahdollisuudet ovat hyvin vähäiset. Lähes kaikissa Suomalaisen Kirjakaupan liikkeissä on kuitenkin käytössä Finnbooks-tietojärjestelmä, joka sisältää kaikki Suomessa kustannetut saatavilla olevat kirjat. Se avulla liike voi nopeasti tilata asiakkaalleen sellaisenkin kirjan, jota ei ole kyseisen liikkeen valikoimissa.
Suomalaisen Kirjakaupan ja kirjankustantajien väliset sopimukset koskevat selvityksen mukaan lähinnä alennuksia ja kustantajilta saatavaa markkinointitukea. Isojen kustantajien kanssa sopimukset tehdään kirjallisina, mutta pienempien kanssa usein suullisina joko tietyksi määräajaksi tai käsittämään ainoastaan tietyn oston kustantajalta. Kirjojen ostohintojen todetaan perustuvan kustantajakohtaisiin tai kirjakohtaisiin ostoneuvotteluihin. Kirjojen myymälähinta perustuu ostohintaan ja laskennalliseen vakiokatteeseen. Vakiokatteesta poiketaan vain erikoistarjouksissa, joissa pyritään poikkeuksellisen suureen myyntivolyymiin ja joissa myös ostohinta on usein saatu neuvoteltua tavanomaista alhaisemmaksi.
Suomalaisen Kirjakaupan mielestä pelko siitä, että se keskittyisi vain omistajinaan olevien tai muutoin suurten kustantajien kirjojen myyntiin on väärä. Tällaisen ajatuksen todetaan olevan vastoin yhtiön toimintapolitiikkaa, jonka mukaisesti kilpailuvalttina pidetään mahdollisimman laajaa kirjavalikoimaa. Vuonna 1997 Suomalaisen Kirjakaupan todetaan ostaneen kirjoja yli 1.000 markalla noin 280:ltä kotimaiselta kustantajalta.
Suomen Kustannusyhdistys ry:n lausunto
Kilpailuvirasto pyysi 26.8.1998 Suomen Kustannusyhdistys ry:n (jäljempänä myös SKY) näkemystä Suomalaisen Kirjakaupan merkityksestä jakelukanavana.
Suomen Kustannusyhdistys toteaa 24.9.1998 päivätyssä vastineessaan, että yhdistyksessä on 83 jäsentä, jotka vastaavat kirjanimikkeissä mitattuna noin 80 prosentista Suomen kirjatuotannosta ja yli 90 prosentista kirjamyynnistä. Suurin osa SKY:n jäsenistä on luokiteltavissa pienkustantajiksi. SKY:n käytettävissä olevien tietojen mukaan Suomen Pienkustantajat ry:n jäsenenä puolestaan on 32 kustantajaa, joista kolme on myös SKY:n jäsenenä. SKY toteaa, että valtaosa Suomen Pienkustantajat ry:n jäsenistä julkaisee omakustanne-tyyppisiä julkaisuja, joille saattaisi olla muuten vaikea löytää kustantajaa. Kyseessä on siten enemmänkin harrasteluontoinen kuin ammattimainen ja päätoimisesti harjoitettava kustannustoiminta.
SKY toteaa, että Suomessa on runsaat 300 myyntipistettä, jotka voidaan laskea kirjakaupaksi. Suomalainen Kirjakauppa omistaa näistä 58 myymälää, Akateeminen Kirjakauppa 5 myymälää, yksityisyrittäjien muodostamaan Info-ketjuun kuuluu 51 kauppaa ja vastaavanlaiseen Kipa-ketjuun 76 kauppaa. Ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja on toistasataa. Lisäksi kirjoja on myytävänä sadoissa muissa vähittäismyyntipisteissä kuten päivittäistavarakaupoissa ja kioskeissa.
SKY:n tilastojen mukaan noin puolet kustantajien kirjamyynnistä tapahtuu muiden kuin varsinaisten kirjakauppojen kautta. Kirjakaupoille tapahtuneesta myynnistä puolestaan 25-30 prosenttia suuntautuu Suomalaiselle Kirjakaupalle. Suomalainen Kirjakauppa on SKY:n mukaan suurin yksittäinen toimija kirjojen jälleenmyyntimarkkinoilla niin ostojensa suuruuden kuin myymäläverkon kattavuuden puolesta. SKY:n mielestä Suomalainen Kirjakauppa ei kuitenkaan ole lähelläkään tilannetta, joka oikeuttaisi puhumaan määräävästä markkina-asemasta edes jälleenmyyntimarkkinoilla, saati että se pystyisi ohjaamaan koko kirjan jakeluketjua kustannustoiminta mukaanluettuna.
SKY toteaa, että kustannuspolitiikka pysyy kustantajien, ei jakelusta huolehtivien tahojen, määräysvallassa. SKY:n mielestä on kunkin kustantajan oman toiminnan varassa, miten se pystyy hoitamaan julkaisuohjelmaan ottamiensa tuotteiden markkinoinnin.
Suomen Pienkustantajat ry:n lisäselvitys
Kilpailuvirasto pyysi 3.9.1998 Suomen Pienkustantajat ry:ltä lisäselvityksiä siitä, millaisia kilpailua rajoittavia menettelytapoja Suomalaisen Kirjakaupan katsotaan noudattava. Suomen Pienkustantajat toteaa 22.9.1998 päivätyssä selvityksessään, että yhdistyksen toimenpidepyynnön taustana on sen jäsenkustantajien esiintuoma käsitys siitä, että Suomalaisen Kirjakaupan asiakkaaksi on vaikea päästä. Suomalainen Kirjakauppa ei myöskään osta pienkustantajien teoksia suoraan tukkunsa välityksellä, vaan on ilmoittanut hankkivansa ne pääsääntöisesti Kirjavälitys Oy:n kautta. Tällaisen menettelyn katsotaan suosivan suurkustantajia, joiden suorista myynneistä Suomalainen Kirjakauppa saa suuremmat alennukset kuin hankkiessaan kirjoja Kirjavälityksen kautta. Yhdistys toteaa myös, että pienkustantajien on lähes mahdotonta saada teoksiaan R-kioskeiden valikoimiin.
Suomen Pienkustantajat ry huomauttaa myös, että sen jäsenenä on 33 kustantajaa ja että jäsenmäärän arvioidaan saavuttavan vuoden 1998 loppuun mennessä SKY:n jäsenmäärän ja jopa ylittävän sen. Suomen Pienkustantajien todetaan kuuluvan myös pohjoismaiseen pienkustantajayhdistykseen. Yhdistys pitää virheellisenä SKY:n väitettä siitä, että SKY:n jäsenistön pääosa olisi luokiteltavissa pienkustantajiksi. Lisäksi Pienkustantajat arvioi, että järjestöjen ulkopuolella on noin 1.500 kustantajaa.
Suomen Pienkustantajat kiinnittää huomiota myös siihen, että markettien kirjavalikoima on hyvin suppea käsittäen yleensä vain parhaiten kaupaksi menevät nimikkeet. Tämän katsotaan vaikeuttavan merkittävästi varsinaisten kirjakauppojen toimintamahdollisuuksia. Kirjakauppojen lukumäärän todetaankin olleen jo vuosikymmen ajan selkeässä laskussa. Lisäksi yhdistys pitää vääränä Suomalaisen Kirjakaupan väitettä siitä, että Finnbooks-järjestelmä sisältää kaikki Suomessa kustannetut saatavilla olevat kirjat. Yhdistyksen mielestä kysymyksessä on toistaiseksi vain pyrkimys luoda täydellinen rekisteri.
Suomalaisen Kirjakaupan lisäselvitys
Suomalainen Kirjakauppa on antanut 4.11.1998 vastineensa Suomen Pienkustantajat ry:n lisäselvityksestä. Yhtiö toteaa muun ohella, että Kirjavälitys Oy:n käyttämisestä aiheutuu sille niin paljon logistisia etuja, että kirjan ostohinnan lisäyksestä huolimatta on usein kokonaistaloudellisesti kannattavampaa käyttää Kirjavälityksen palveluita kuin suoria ostoja. Vaikka Suomalaisella Kirjakaupalla ei ole päätösvaltaa R-kioskeiden kirjavalikoimiin, se pitää selvänä, että kioskeiden kirjavalikoima on äärimmäisen rajattu ja sisältää vain tietyn tyyppisiä kirjoja. Suomalainen Kirjakauppa huomauttaa myös, että Finnbooks-tietokantaan on ainakin pyritty ottamaan mukaan kaikki Suomessa kustannetut saatavilla olevat kirjat.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Kilpailuvirasto katsoo saamiensa selvitysten perusteella, että Suomalainen Kirjakauppa Oy:llä ei voida katsoa olevan kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa kirjojen välityskanavana. Vaikka yhtiön asemaa tarkasteltaisiin pelkästään kirjakauppojen kautta tapahtuvan myynnin markkinoilla, sen markkinaosuus olisi Suomen Kustannusyhdistys ry:n arvion mukaan noin 25-30 prosenttia, mikä ei vielä viittaa määräävän markkina-aseman olemassaoloon. Lisäksi kirjojen välityksen markkinoita ei todennäköisesti voida rajata näin suppeasti, koska kustantajilla on kirjakauppojen lisäksi useita vaihtoehtoisia jakelukanavia. Relevanttien tuotemarkkinoiden tarkempi määrittely ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa tarpeen, koska Suomalaista Kirjakauppaa ei voida pitää määräävässä markkina-asemassa olevana elinkeinonharjoittajana. Näin ollen yhtiön toimintaa ei voida myöskään tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltävän kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Suomalaisella Kirjakaupalla on kuitenkin muun muassa laajan jakeluverkostonsa ja omistuspohjansa vuoksi kirjojen kustantajiin nähden markkinavoimaa, jonka avulla se saattaa pyrkiä rajoittamaan kilpailua kirjojen kustannustoiminnassa. Tällaisia menettelytapoja voidaan tarkastella kilpailunrajoituslain 9 §:n yleislausekkeen perusteella. Tämän säännöksen mukaan kilpailunrajoituksella katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinonharjoittamista. Lainkohtaa on tulkittava siten, että kilpailunrajoituksen olemassaolo ei vielä yksin merkitse vahingollista kilpailun rajoittamista, jos kilpailun kuitenkin voidaan katsoa toimivan kyseisillä markkinoilla (HE 162/1991). Kilpailuvirasto arvioi rajoituksen kokonaisuutena ottaen huomioon sekä kilpailua lisäävät että rajoittavat vaikutukset. Tärkeää on myös muiden markkinaosapuolten, viime kädessä kuluttajien hyötyminen kilpailunrajoituksesta.
Suomen Pienkustantajat ry ei ole yksilöinyt tilanteita, joissa Suomalainen Kirjakauppa on rajoittanut kilpailua. Yhdistys on kuitenkin katsonut, että pienkustantajien on ylipäätään vaikea päästä Suomalaisen Kirjakaupan asiakkaiksi. Suomalaisen Kirjakaupan todetaan myös hankkivan pienkustantajien teoksia pääsääntöisesti Kirjavälitys Oy:n kautta eikä suoraan kustantajailta oman tukkunsa välityksellä.
Suomalainen Kirjakauppa on puolestaan todennut, että se pyrkii mahdollisimman laajaan kirjavalikoimaan myymälöissään. Koko ketjua kiinnostavien kirjojen sisällyttämisestä valikoimiin päätetään keskitetysti. Kunkin liikkeen myymäläpäällikkö puolestaan päättää noin neljäsosasta kirjavalikoimaa. Jonkin myymälän valikoimiin kuulumaton kirja voidaan kuitenkin aina tilata asiakkaan pyynnöstä liikkeeseen. Suomalainen Kirjakauppa on todennut hankkivansa pienkustantajien kirjat Kirjavälitys Oy:n kautta tehokkuussyistä.
Kilpailuvirasto käsityksen mukaan tuskin minkään kirjakaupan on taloudellisesti kannattavaa pitää valikoimissaan kaikkia Suomessa julkaistavia kirjoja. Tämä lienee usein mahdotonta jo hyllytilojen riittämättömyyden takia. Odotettavissa oleva kysyntä määrää siten sen, mitkä kirjat pääsevät kirjakauppojen valikoimiin. Kilpailunrajoituslain perusteella ei näin ollen voida edellyttää, että jokin kirjoja välittävä yritys olisi velvollinen ottamaan valikoimiinsa kaikki Suomessa kustannetut kirjat. Lisäksi Suomalainen Kirjakauppa on todennut, että lähes kaikissa sen liikkeissä on käytössä Finnbooks-tietojärjestelmä, joka sisältää Suomessa kustannetut saatavilla olevat kirjat. Tämän järjestelmän avulla liike voi nopeasti tilata asiakkaalleen sellaisenkin kirjan, jota ei ole kyseisen liikkeen valikoimissa. Suomen Pienkustantajat ry on puolestaan katsonut, että Finnbooks-tietojärjestelmässä eivät ole mukana kaikki Suomessa kustannetut kirjat. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan saanut osoituksia siitä, että Suomalainen Kirjakauppa olisi pyrkinyt tahallisesti jättämään pienkustantajien kirjoja pois kyseisestä tietojärjestelmästä. Viraston saamat selvitykset eivät näin ollen tue väitteitä siitä, että Suomalainen Kirjakauppa valitsisi kirjoja jakeluunsa tavalla, joka rajoittaa kirjankustannustoiminnan kilpailua kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaisesti.
Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että pienkustantajien tuotteet saattavat olla usein sellaisia, että niiden potentiaalinen kysyntä kohdistuu vain rajalliseen asiakasjoukkoon tai tietylle maantieteelliselle alueelle, minkä vuoksi niiden menekki on oletettavasti suhteellisen pieni. Lisäksi pienkustantajilla on valikoimissaan vain vähäinen määrä eri kirjanimikkeitä verrattuna suurimpien kustantajien valikoimiin. Pienten kirjamäärien hankkiminen suoraan pienkustantajilta saattaisi siten aiheuttaa merkittäviä, esimerkiksi lukuisten tilausten käsittelyyn liittyviä, lisäkustannuksia verrattuna hankintoihin suuremmilta kustantajilta, vaikka itse kirjojen hinta olisi edullisempi suoraan hankittuna. Tämän vuoksi Kirjavälitys Oy:n käyttäminen todennäköisesti lisää hankinnan tehokkuutta. Kirjavälitys Oy:n käyttämiseen pienkustantajilta hankittavien kirjojen toimituskanavana ei siten näytä liittyvän kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettua kilpailun rajoittamista.
Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia siitä, että Suomalaisen Kirjakaupan toiminta olisi muullakaan tavoin rajoittanut kilpailua kirjankustannusalalla. Kustantajien riippuvuus jakelukanavista näyttää olevan kirjankustannustoiminnassa vähäisempää kuin monilla muilla aloilla. Kustantajat myyvät Kilpailuviraston saamien selvitysten mukaan merkittävän määrän kustantamistaan kirjoista suoraan kirjakerhojen, kirjaedustajien tai muun suoramyynnin kautta. Suoramyynti on todennäköisesti tärkeä jakelukanava nimenomaan pienkustantajille, joiden julkaisuilla ei useinkaan ole siinä määrin kysyntää, että niitä olisi taloudellisesti kannattavaa pitää kirjakauppojen saati vielä suppeamman valikoiman markettien ja kioskien perusvalikoimissa. Myös pienkustantajien suuri lukumäärä antaa viitteitä siitä, että mahdollisuus päästä kirjakaupan jakelukanavaan ei ole edellytys uuden kustantajan alalle tulolle. Finnbooks-tietokannan kaltaisten järjestelmien kehittämistä voidaan kuitenkin pitää myönteisenä, koska näin pienkustantajienkin teoksia voidaan hankkia kirjakauppojen kautta.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt Suomen Pienkustantajat ry:n toimenpidepyynnön perusteella sitä, sisältyykö Suomalainen Kirjakauppa Oy:n toimintaan kilpailunrajoituksia.
Kilpailuvirasto on todennut saamiensa selvitysten perusteella, että Suomalainen Kirjakauppa Oy:llä ei ole kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamaa määräävää markkina-asemaa kirjojen jakelussa. Yhtiön toimintaan ei siten voida soveltaa kilpailunrajoituslain 7 §:n säännöksiä, jotka kieltävät määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia myöskään siitä, että yhtiön toiminta olisi rajoittanut kilpailunrajoituslain 9 §:n tarkoittamalla tavalla kilpailun toimivuutta kirjankustannusalalla.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 3 §:n 2 momentti, 7 § ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.