Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö laajakaistamarkkinoilla

1 Asia

Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö laajakaistamarkkinoilla.

2 Osapuolet

Elisa Oyj, Helsinki

Toimenpidepyynnön tekijät:
Netsonic Oy, Nurmijärvi (nyk. osa Academica Oy:tä)
24 Online Oy, Helsinki
Aina Group Oyj (ent. Hämeen Puhelin Oy), Hämeenlinna
Tampereen Puhelin Oy, Tampere
Saunalahti Oyj, Espoo
TDC Oy (ent. TDC Song Oy), Helsinki

3 Ratkaisu

Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja se poistetaan käsittelystä.

4 Asian vireilletulo

1. Kilpailuvirastoon on saapunut lukuisia toimenpidepyyntöjä, joissa on esitetty Elisa Oyj:n (Elisa) ja Elisaan sulautuneiden tytäryhtiöiden[1] käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa laajakaistamarkkinoilla:

• Netsonic Oy[2] (Netsonic) on 19.6.2003 tehnyt toimenpidepyynnön[3] koskien Elisan ADSL-hinnoittelua ja avaustarjouksia. Netsonic katsoo, että ADSL-liittymien kuukausimaksuilla ei voida kattaa liittymän avauksessa syntyviä kuluja kohtuullisessa ajassa.
• 24 Online Oy (24 Online) on 29.10.2003 tehnyt toimenpidepyynnön[4] koskien Elisan kohtuutonta ja poissulkevaa hinnoittelua sekä sitovia ja syrjiviä menettelytapoja laajakaistamarkkinoilla. 24 Online katsoo, että Elisa väärinkäyttää määräävää markkina-asemaansa hinnoittelemalla laitetilat kohtuuttoman korkealle, sitomalla asennuspalvelut, suunnittelu- ja valvontatyöt laitetilojen käyttöön sekä syrjimällä toisia operaattoreita muun muassa toimitusajoissa. Lisäksi 24 Online pyytää Kilpailuvirastoa tarkastelemaan, onko Elisan laajakaistan hinnoittelussa markkinoille pääsyä estävää hintaruuvia. 24 Online on tehnyt uuden toimenpidepyynnön[5] 24.5.2006 koskien Elisan laajakaistatukkupalveluiden tukkuhinnoittelua pääkaupunkiseudulla erityisesti hintavyöhykkeen 0 ”muut”-alueella. 24 Online katsoo, että Elisa on hinnoittelullaan estänyt muita palveluoperaattoreita kilpailemasta ja toimimasta markkinoilla, joilla asuu runsaasti kuluttajia.
• Hämeen Puhelin Oy (HPO) on 9.3.2004 tehnyt toimenpidepyynnön[6] koskien Riihimäen Puhelin Oy:n (RPO) ADSL-hinnoittelua. HPO katsoi, että RPO:n ADSL-tuotteiden hinnoittelu muodostaa hintaruuvin ja sitä on siten pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. HPO katsoi myös, että RPO soveltaa kohtuutonta ja syrjivää menettelyä laitepaikkojen ja sähkönsyötön hinnoittelussa. HPO:n mukaan RPO:n hinnaston mukaiset laitepaikka- ja sähkönsyöttöhinnat ovat kohtuuttoman korkealla tasolla eivätkä voi perustua todellisiin kuluihin.
• Tampereen Puhelin Oy (Tampereen Puhelin) on 28.10.2004 tehnyt toimenpidepyynnön[7] koskien Elisan operaattori-DSL-tuotteen aluehinnoittelua Tampereen seudulla. Tampereen Puhelin katsoo, että Elisan keskustan ulkopuolisilla hinnoitteluvyöhykkeillä ”Muut” syntyy hintaruuvi. Tampereen Puhelin katsoo, että aluehinnoittelu asettaa Elisa-konsernin ulkopuoliset operaattorit epäedullisempaan asemaan verrattuna siihen, että aluehinnoittelua ei olisi. Kilpailevat operaattorit ovat voineet investoida omaa verkkoaan keskusta-alueelle, mutta niillä ei ole taloudellisesti realistisia mahdollisuuksia rakentaa omaa verkkoa harvaan asutuille alueille.
• Saunalahti Group Oyj[8] (Saunalahti) on 11.4.2005 tehnyt toimenpidepyynnön[9] koskien Elisan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä kiinteän televerkon ADSL-laajakaistapalvelujen tukku- ja vähittäishinnoissa. Saunalahti katsoo, että Elisan ADSL-yhteyksien hinnoittelu aiheuttaa kilpailevalle operaattorille negatiivisen katteen, eli Elisan tukkutasolla perimät avaus- ja kuukausimaksut ylittävät Elisan vähittäisasiakkailta perimän loppuasiakashinnan. Saunalahti katsoo, että Elisan hinnoittelu täyttää siten kilpailunrajoituslaissa kielletyn hintaruuvin tunnusmerkit. Elisa hankki määräysvallan Saunalahdesta 14.11.2005[10] ja Saunalahti perui toimenpidepyyntönsä 22.11.2005[11].
• TDC Oy (TDC) on 1.7.2005 tehnyt toimenpidepyynnön[12] koskien Elisan tarjoamien ADSL-verkkotuotteiden hinnoittelun lainmukaisuutta. TDC katsoo, että Elisan hinnoittelu täyttää kilpailunrajoituslaissa kielletyn kohtuuttoman hinnoittelun piiriin kuuluvan hintaruuvin tunnusmerkistön. TDC katsoo, ettei Elisan tarjoamien ADSL-verkkotuotteiden ja lopputuotteiden hintojen erotus tee mahdolliseksi edes tehokkaalle palveluoperaattorille toimia taloudellisesti kannattavasti ADSL-lopputuotteiden markkinoilla Elisan toimialueella.

2. Kilpailuvirasto katsoi selvityksessään 24.6.2002 (Dnro 1120/61/2001)[13], että merkittävimmän kilpailuongelman palveluoperaattoreille aiheuttaa verkko-operaattorin tukkuhinnoittelussaan mahdollisesti soveltama kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (ennen 1.5.2004 KRL:n 7 §:n 4 kohta) perusteella kielletty hintaruuvi. Kilpailuvirasto katsoo vastaavasti, että tässä asiassa juuri hintaruuvi on muodostanut merkittävimmän kilpailuongelman, jonka olemassaoloa se on tarkastellut tekemiensä selvitysten perusteella. Tästä syystä Kilpailuvirasto ei ole tarkastellut muita toimenpidepyynnöissä esitettyjä väitteitä.

3. Edellä mainittujen toimenpidepyyntöjen perusteella Kilpailuvirasto on selvittänyt Elisan ADSL-hinnoittelua pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa sekä Riihimäellä 1.4.2003–31.10.2008 välisellä ajanjaksolla. Kilpailuvirasto on saanut sekä Elisalta että sen kilpailijoilta useita vastineita sekä lausuntoja asiaan liittyen.

5 Asiaselostus

5.1 Taustatietoja markkinoista

5.1.1 Keskeiset käsitteet ja lyhenteet

• ADSL – asymmetric digital subscriber line: Nopean (128 kbit/s-24 Mbit/s) tiedonsiirron mahdollistava tekniikka, jossa hyödynnetään puhelinkaapelointia. Asymmetrisyydellä tarkoitetaan tässä sitä, että liikennöintinopeus asiakkaalle päin voi olla suurempi kuin operaattorille päin.
• ATM – asynkroninen toimintamuoto (asynchronous transfer mode): 1990-luvulla yleiseen käyttöön tullut nopea digitaalinen tiedonsiirtotekniikka, jonka tehokkuus perustuu bittivirran pätkimiseen 53:n oktetin (’merkin’) soluihin. Tavallisia tiedonsiirtonopeuksia runkoverkoissa on 155 Mbit/s ja 622 Mbit/s.
• DSL – digital subscriber line: Yleisnimitys ja xDSL:n synonyymi, jota käytetään lähinnä yhdyssanojen osana (esim. DSL-palvelu).
• DSLAM – digital subscriber line access multiplexer: Laite, jota tarvitaan asiakkaalta tulevan DSL-tilaajayhteyden ja Internet-operaattorin runkoverkon yhdistämiseen.
• Ethernet – Alun perin Digitalin, Intelin ja Xeroxin kehittämän verkkotuotteen tavaramerkki, nyttemmin muodostunut puhekielen synonyymiksi IEEE 802.3 -standardille. Käytetään tavallisesti lähiverkkojen tiedonsiirrossa, on sittemmin yleistynyt myös runkoverkossa. Valokuituverkossa voidaan toteuttaa jopa 10 Gbit/s -nopeuksia.
• Flash OFDM – Fast Low-latency Access with Seamless Handoff, Orthogonal Frequency Division Multiplexing: OFDM on modulointimenetelmä (tässä radiorajapinta), jonka Flash-versio on optimoitu laajakaistadatasiirtoon yhdessä IP-arkkitehtuurin kanssa. Suomessa Digita Oy on tarjonnut tällä teknologialla laajakaistaverkon 450 MHz taajuusalueella huhtikuusta 2007 alkaen. Suurin tiedonsiirtonopeus on 1 Mbit/s.
• FTTB – Fiber to the Building: termi, jota käytetään, kun optinen kuitu on viety kiinteistöjen talojakamoihin asti. Talojakamossa kuituyhteys voidaan jakaa kiinteistön asukkaiden kesken DSLAM-laitteen avulla esimerkiksi 10–100 Mbit/s -nopeuden laajakaistaliittymiksi. Esimerkiksi Sonera on loppuvuodesta 2006 aloittanut tarjoamaan tällaisia laajakaistapalvelua.
• FTTH – Fiber to the Home: termi, jota käytetään, kun optinen kuitu on viety asiakkaan kotiin asti.
• homePNA – Tekniikka, jolla Internet-yhteys tuodaan kiinteistön puhelinsisäjohtoverkossa asiakkaalle. Käytössä yleensä kiinteistöliittymissä. Tekniikka toistaiseksi standardoimatta, mutta Home Phoneline Networking Alliancen määrittelemää.
• HSDPA – High Speed Download Packet Access: Matkaviestinverkossa käytetty tiedonsiirtotekniikka, joka mahdollistaa teoriassa maksimissaan 1,8 Mbit/s -nopeuksisen laajakaistayhteyden verkosta käyttäjälle.
• IP – Internet Protocol: IP on yleiskäsite, joka kattaa IP-protokollaperheen, jota käytetään internet-yhteyksissä.
• ISP – Internet service provider: Yritys, joka tarjoaa esimerkiksi ADSL-palvelun kautta kuluttajalle yhteyden Internetiin.
• Kiinteistöliittymä – Epävirallinen termi, jolla tarkoitetaan ratkaisua, jossa nopea Internet-yhteys tuodaan esimerkiksi kerrostalon kellarissa olevaan talojakamoon ja jaetaan sieltä käyttäjiksi liittyneiden asuntoihin.
• KTV – kaapelitelevisioverkko.
• Operaattori-DSL – Tukkutason ADSL-liittymä, jota DSL-verkkoa hallinnoivat operaattorit vuokraavat ADSL-liittymien palveluntarjoajille. Käytetään myös nimeä xDSL-operaattoriliittymä tai xDSL-tukkutuote.
• PLC – Power Line Communications: Ratkaisu, jossa sähköverkon pienjänniteosaa käytetään datasiirtoon esimerkiksi Internet-yhteyksien tarjoamiseksi.
• Tilaajajohto – Perinteisen määritelmän mukaan asiakkaan tiloista lähimpään puhelinverkon kytkentäpisteeseen kulkevan kaapelin johdinpari, jossa voi kulkea esimerkiksi puhelin- tai datayhteys (tai molemmat).
• Tilaajayhteys – Viestintämarkkinalain mukaan tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä.
• WiMAX – Worldwide Interoperability for Microwave Access: Langaton laajakaistatekniikka, joka perustuu IEEE 802 -sarjan avoimeen 802.16 -standardiin. Helmikuussa 2006 on julkaistu mobiliteettistandardi IEEE 802.16e, joka mahdollistaa sen, että päätelaite liikkuu tukiasemasta toiseen.
• WLAN – Wireless Local Area Network: Langaton lähiverkko, jolla erilaiset verkkolaitteet voidaan yhdistää ilman kaapeleita. Tavallisesti WLAN-termi tarkoittaa IEEE:n 802.11 -standardia. WLAN-yhteyttä voidaan käyttää myös yleisön Internet-yhteyksiä varten, jolloin siitä käytetään myös kaupallista nimitystä Wi-Fi (Wireless Fidelity).
• xDSL – Yleisnimitys, jolla tarkoitetaan kiinteää puhelinverkkoa hyödyntäviä nopeita datasiirtopalveluja, joista yleisin tällä hetkellä on ADSL. Tavanomaisin käyttökohde on loppukäyttäjän Internet-yhteys.
• Yläkaista – Viestintämarkkinalain 24 § sisältää velvollisuuden vuokrata tilaajayhteyden välityskykyä ja siirtokapasiteettia rinnakkaiskäyttöä varten. Käytännössä yläkaistalla tarkoitetaan normaalin puhekaistan yläpuolista taajuusaluetta, jota käytetään ADSL-yhteyksiin.

5.1.2 Laajakaistayhteyden toteuttaminen

4. Laajakaistayhteydellä tarkoitetaan kiinteähintaista ja aina auki olevaa nopeaa Internet-yhteyttä. Laajakaistayhteys on mahdollista toteuttaa joko kiinteän televerkon kautta xDSL-liittymän (Digital Subscriber Line) tai kaapeli-TV-verkon (KTV) kautta kaapelimodeemin avulla. Sonera[14] on lisäksi tuonut markkinoille loppuvuodesta 2006 valokuitupohjaisen laajakaistayhteyden (Sonera Laajakaista Extra) muun muassa pääkaupunkiseudulla, Tampereella sekä Jyväskylässä. Nykyisin myös matkaviestinverkossa voidaan tarjota laajakaistayhteyksiä 3G/HSDPA -verkoissa (”mobiililaajakaista” alla olevassa taulukossa 2). Lisäksi Digita on huhtikuussa 2007 avannut Flash-OFDM -tekniikkaan perustuvan langattoman laajakaistaverkon (sisältyy kohtaan ”langaton laajakaista” alla olevassa taulukossa 2, luku sisältää myös mm. WiMAX-liittymät). Muita nykyisin harvinaisempia toteutustapoja ovat mm. langattoman lähiverkon WLANin (Wireless Local Area Network), WiMAXin, sähköverkkoon perustuvan datasähkön (PLC, Powerline Communications), satelliittipalvelun tai radiolinkin avulla toteutetut liittymät.

Taulukko 1. Laajakaistaliittymien kappalemäärä toteutusmuodoittain 30.6.2004–1.1.2007.[15]

Laajakaistaliittymät	30.6.2004	1.1.2005	1.1.2006	1.1.2007
DSL	467 400	658 700	1 018 700	1 232 800
Kaapelimodeemi	97 200	112 400	148 900	181 100
WLAN	2 900	3 300	3 200	4 900
PLC	1000	900	800	800
Muu	2 700	3 300	2 600	8 400
Yhteensä	571 200	778 600	1 174 200	1 428 000

Taulukko 2. Laajakaistaliittymien kappalemäärä toteutusmuodoittain 31.12.2006–30.6.2008.[16]

Laajakaistaliittymät	31.12.2006	30.6.2007	31.12.2007	30.6.2008
DSL	1 161 100	1 210 900	1 270 500	1 270 100
Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät	72 900	98 100	114 000	104 600
Kaapelimodeemi	181 100	192 900	209 600	212 900
Mobiililaajakaista			143 100	307 100
Langaton laajakaista			15 300	19 600
Muu	13 800	18 300	7 700	9 000
Yhteensä	1 428 900	1 520 200	1 760 200	1 923 300

5. Laajakaistayhteydet on toteutettu pääasiassa paikallisia puhelinverkkoja hyödyntävän ADSL-tekniikan avulla. Laajakaistainen Internet-liittymä on saavuttanut markkinaosuutta kiinteähintaisuuden sekä dial up ja ISDN-liittymiä parempien teknisten ominaisuuksien vuoksi. Laajakaistaliittymien tiedonsiirtonopeudet vaihtelevat yhtiöittäin, mutta tarkasteluaikana yleisimmät siirtonopeudet käyttäjälle päin ovat olleet 256 kbit/s, 512 kbit/s ja 1 Mbit/s sekunnissa. Alkuvuonna 2007 laajakaistaliittymistä 27 % oli siirtonopeudeltaan 2 Mbit/s tai sitä nopeampia[17]. Vuoden 2008 ensimmäisen puolivuotiskauden lopussa tämä osuus oli noin 46 prosenttia (luku ei sisällä mobiililaajakaistaliittymiä).[18]

6. Kapeakaistaisten Internet-yhteyksien nopeudet ovat puolestaan korkeintaan 56 kbit/s (dial up) tai 128 kbit/s (ISDN). Kapeakaistaisia Internet-yhteyksiä selvästi nopeampi laajakaistaliittymä mahdollistaa useiden sellaisten palvelujen, kuten Internet-radion, -pelaamisen ja -kaupan käytön, mikä ei ole mahdollista hitailla kapeakaistaisilla Internet-liittymillä. Lisäksi kapeakaistaisen Internet-liittymän käyttömukavuus on heikkoa esimerkiksi Internet-sivustojen grafiikan lisääntymisen vuoksi, koska jo yksittäisen www-sivun lataaminen kestää huomattavasti kauemmin kapeakaistaisella kuin laajakaistaisella yhteydellä. Internet-palvelujen runsas käyttö on kiinteähintaisella kuukausimaksuun perustuvalla laajakaistaliittymällä selvästi edullisempaa kuin käytön kestoon perustuvalla dial up ja ISDN-yhteyden hinnoittelulla.

7. Laajakaistapohjaisia Internet-yhteyksiä tarjotaan erikseen kotitalouksille, yrityksille ja kiinteistökohtaisesti jaettavaksi useammalle kotitaloudelle. Yksityiset kotitalousliittymät ovat tavallisesti pienemmillä nopeuksilla toimivia yhteen työasemaan tarkoitettuja yhteyksiä.

8. Yritysliittymät ovat pääsääntöisesti nopeampia liittymiä ja niiden palvelutaso (SLA, Service Level Agreement) on huomattavasti korkeampi kuin kotitalousliittymien. Yritysliittymiin saattaa usein olla liitettynä kullekin yritykselle erikseen suunniteltuja palveluita, kuten kiinteä IP-osoite, Internet-puheluominaisuudet, palomuuripalvelut ja etätyömahdollisuudet. Yrityksille tarjottavat laajakaistapalvelut ovat kotitalouksille tarjottavia laajakaistapalveluja kalliimpia ja poikkeavat saatavuudeltaan kotitalousliittymistä.

9. Elisan 14.3.2008 toimittaman selvityksen[19] mukaan sen yritysliittymiin kuuluu useita kotitalousliittymistä poikkeavia palveluita: […][20].

10. Kiinteistöliittymällä tarkoitetaan asuinkiinteistön eri huoneistojen kesken jaettua liittymää. Kiinteistöliittymä poikkeaa huomattavasti yksityisestä laajakaistaliittymästä mm. hankintatavaltaan ja -kustannuksiltaan. Kiinteistöliittymän hankintapäätöksen tekee taloyhtiö. Kiinteistöliittymä hankitaan taloyhtiön asukkaiden yhteishankintana, ja erityisesti homePNA-ratkaisuissa kiinteistön puhelinsisäjohtoverkkoon ja talojakamoon tehtävät asennus- ja muutostyöt vaativat yleensä taloyhtiön päätöksen ja voivat aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Kiinteistöliittymä poikkeaa yksityisestä laajakaistaliittymästä myös alhaisemmalla käyttäjäkohtaisella hinnallaan, ominaisuuksiltaan sekä saatavuudeltaan. Kiinteistöliittymässä taloyhtiöön tulevaa yhteyttä jakaa useampi käyttäjä, mikä vaikuttaa myös liittymän nopeuteen. Yksityisen laajakaistaliittymän kapasiteetti on pääasiassa kokonaan kuluttajan omassa käytössä. Yksityistä liittymää hankkiessaan kuluttaja voi tehdä itse päätöksen palvelun tarjoajasta, nopeudesta ja muista vastaavista seikoista.

5.2 Markkinaolosuhteet ja -rakenne

5.2.1 Telemarkkinoita koskeva erityissääntely – viestintämarkkinalaki

11. Suomessa on 30 paikallisesti toimivaa teleoperaattoria, joilla oli 31.12.1993 saakka rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen omilla toimialueillaan. Vuodesta 1994 lähtien paikallista teletoimialaa on vapautettu kilpailulle toimialaa koskevan erityissääntelyn avulla. Nykyisin teleyhtiöiden toimintaa sääntelee viestintämarkkinalaki (393/2003). Laki käsittää kaiken yleiseksi teletoiminnaksi katsottavan verkkopalvelun ja viestintäpalvelun sekä näihin liittyvän palveluntarjonnan, ellei laissa nimenomaisesti toisin säädetä. Viestintämarkkinalain säännösten noudattamista valvoo Viestintävirasto.

12. Viestintämarkkinalain täytäntöönpanoon kuuluvat muun ohella merkityksellisten viestintämarkkinoiden määrittely ja analysointi, mahdollisten huomattavan markkinavoiman yritysten nimeäminen sekä velvollisuuksien asettaminen näille. EY:n komissio on antanut suosituksen[21] ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla. Viestintämarkkinalain (393/2003) 16 § velvoittaa Viestintävirastoa ottamaan huomioon komission suosituksen merkityksellisiä viestintämarkkinoita määritellessään.

13. Käsillä olevan tapauksen kannalta merkityksellistä on se, että Viestintävirasto on komission suosituksen mukaisesti määritellyt omaksi merkityksellisiksi markkinoiksi tilaajayhteyksien markkinat (markkina 11) ja tukkutason laajakaistapalvelut (markkina 12) sekä katsonut, että Elisalla on HMV-asema näillä markkinoilla. Tilaajayhteyksiä ja tukkutason laajakaistapalveluita tarvitaan ADSL-liittymien toteuttamiseksi (ks. jäljempänä kohta 5.2.2).

14. Markkina 11 muodostuu pääsystä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin laajakaistapalvelujen ja puheensiirtopalvelujen tarjoamiseksi. Markkinaan kuuluvia tuotteita ovat metallijohtimiset 1) tilaajayhteys, 2) tilaajayhteyden osa ja 3) tilaajayhteyden välityskyky rinnakkaiskäyttöä varten eli yläkaista. Markkinaan kuuluvat lisäksi laitetilat tilaajayhteystuotteiden käytössä tarpeellisia vähäisiä laitteita varten. Tilaajayhteydet ovat olleet ennakkosääntelyn alla jo viestintämarkkinalakia edeltäneen telemarkkinalain (396/1997) mukaan. Viestintävirasto on 6.2.2004 antanut paikallisille operaattoreille (mukaan lukien Elisa ja sen tytäryhtiöt) päätöksen[22], jossa se katsoi, että paikalliset teleyhtiöt ovat viestintämarkkinalain tarkoittamassa huomattavan markkinavoiman asemassa tilaajayhteyksien vuokraamisen markkinoilla perinteisillä toimialueillaan ja ko. yhtiöiden tulee siten vuokrata ko. yhteyksiä syrjimättömin hinnoin ja ehdoin sekä noudattaa hinnoittelussaan kustannussuuntautuneisuutta. Ennen 6.2.2004 annettujen liikenneministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön päätösten[23] mukaan jokaisella Suomessa toimivalla teleyrityksellä oli huomattava markkinavoima paikallisessa teletoiminnassa sillä alueella, joilla kullakin yrityksellä oli rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

15. Viestintäviraston on viestintämarkkinalain 17 § 3 kohdan mukaan muutettava aikaisempaa huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä, jos markkina-analyysin perusteella markkinoiden kilpailutilanteessa havaitaan tapahtuneen merkityksellisiä muutoksia.

16. Viestintävirasto on vuonna 2006 tehnyt tilaajayhteyksien vuokraamista koskevan markkina-analyysin[24], joka perustuu Viestintäviraston 31.12.2005 keräämiin markkinatietoihin. Viestintävirasto on 22.1.2007 lähettänyt kaikille tilaajayhteyksiä hallinnoiville operaattoreille (mukaan lukien Elisa) kirjeen[25], jossa todetaan, että edellä mainittu vuonna 2004 tehty HMV-päätös pysyy markkina-analyysin perusteella voimassa.

17. Markkina 12 muodostuu verkkoyrityksen palveluyritykselle tarjoamasta tukkutason laajakaistapalvelusta, millä tarkoitetaan bittivirtapohjaista (ns. bitstream) tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavaa datapalvelua, joka mahdollistaa datan välittämisen molempiin suuntiin. Viestintävirasto antoi 17.9.2004 tätä markkinaa koskevat päätökset[26] 40 verkko-operaattorille (mukaan lukien Elisa). Päätöksissään Viestintävirasto katsoi, että paikallisilla teleyhtiöillä on huomattavaa markkinavoimaa tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla perinteisillä toimialueillaan ja yhtiöillä on siten velvollisuus tarjota tukkutason laajakaistapalveluja syrjimättömin hinnoin ja ehdoin. Toisin kuin tilaajayhteyksien markkinoilla Viestintävirasto ei asettanut tukkutason laajakaistapalvelusta perittäville korvauksille kustannussuuntautuneisuusvelvoitetta.

18. Elisa valitti pääkaupunkiseudun tukkutason laajakaistamarkkinoiden HMV-asemaa koskevasta Viestintäviraston päätöksestä (dnro 116/934/2004) Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus[27] kuitenkin hylkäsi valituksen joulukuussa 2006.

19. Tilaajayhteysmarkkinoita vastaavasti Viestintävirasto on vuonna 2006 tehnyt uuden markkina-analyysin[28] myös tukkutason laajakaistamarkkinoista. Viestintävirasto on vuonna 2006 tekemänsä analyysin ja siitä saamiensa lausuntojen perusteella katsonut, ettei tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ole tapahtunut sellaisia merkityksellisiä muutoksia, jotka edellyttäisivät voimassa olevien, 17.9.2004 annettujen päätösten muuttamista yritysten huomattavaa markkinavoimaa koskevan arvioinnin tai yrityksille asetettujen velvoitteiden osalta. Viestintävirasto on 22.1.2007 lähettänyt teleoperaattoreille kirjeen[29], jossa se toteaa, ettei uusia päätöksiä anneta ja vuonna 2004 annetut lainvoimaiset päätökset ovat edelleen voimassa.

20. Viestintävirasto antoi 27.11.2006 Euroopan komissiolle tiedoksi Viestintäviraston markkina-analyysit huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla sekä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Komissio antoi direktiivin 2002/21/EY 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lausuntonsa 22.12.2006. Komissiolla ei ollut huomautettavaa Viestintäviraston relevanttien markkinoiden määrittelystä tai markkina-analyysista, mutta pyysi Viestintävirastoa kuitenkin harkitsemaan hintasääntelyvelvoitteen asettamista tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla.[30]

5.2.2 ADSL-liiketoiminta

21. Paikalliset operaattorit ovat 1990-luvun loppupuolelta lähtien rakentaneet omalle toimialueelleen ADSL-verkkoa ja tarjonneet ADSL-liittymiä alueensa kotitalouksille ja yrityksille. Toisaalta operaattorit voivat toimia toistensa alueilla vuokraamalla tarvittavat paikalliset verkkoyhteydet kultakin paikallisoperaattorilta. Lisäksi ADSL-markkinoilla toimii paikallisoperaattoreista kokonaan riippumattomia palveluntarjoajia verkkoyhteyksiä vuokraamalla ja osin omaa verkkoa rakentamalla.

22. Kilpailuolosuhteet poikkeavat merkittävästi kunkin paikallisoperaattorin alueen välillä. Paikallisen verkon vuokraamisesta ja rakentamisesta aiheutuvat kustannukset heijastuvat loppuasiakashintoihin. Verkon vuokrat, rakentamiskustannukset ja kilpailutilanne vaihtelevat alueittain ja siten myös vähittäishinnoissa on merkittäviä alueellisia eroja. Laajakaistaliittymien tarjoajat ja niiden lukumäärä vaihtelevat alueittain. Viestintäviraston[31] 31.12.2005 keräämien tietojen mukaan kukin paikallisoperaattori on selvä markkinajohtaja omalla perinteisellä toimialueellaan. Viestintävirasto on selvittänyt markkinoiden keskittyneisyyttä ja keskittyneisyyden kehittymistä HHI-indeksillä[32]. Viestintäviraston päätelmien mukaan HHI-lukujen tarkastelu osoittaa, että markkinat ovat kaikilla alueilla yhä suhteellisen keskittyneet ja että markkinoiden alueellisen keskittyneisyyden ja hinnoittelun välillä on lievä positiivinen yhteys. Toisin sanoen mitä keskittyneemmät markkinat ovat sitä korkeampi laajakaistaliittymien hinta on.

23. Käsillä olevassa tapauksessa lopputuotteina ovat vähittäisasiakkaille tarjottavat ADSL-liittymät. Paikalliset teleoperaattorit toteuttavat laajakaistaliittymät oman hallitsemansa paikallisverkon kautta. Paikallisen teleoperaattorin kanssa kilpailevat palveluoperaattorit tarjoavat ADSL-liittymiä pääosin kahdella tavalla:

1. Kilpaileva palveluoperaattori voi vuokrata paikalliselta operaattorilta tukkutasolla operaattori-DSL-liittymän. Operaattori-DSL-liittymä muodostaa loppuasiakkaan ja palveluoperaattorin välille päästä päähän yhteyden (bittivirran, bitstream) paikallisen verkko-operaattorin verkossa. Lisäksi kilpaileva palveluoperaattori vuokraa paikalliselta verkko-operaattorilta tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden yläkaistan yhteyden muodostamiseksi loppuasiakkaalle asti.

2. Kilpaileva palveluoperaattori voi halutessaan investoida oman DSL-keskittimen (DSLAM) paikallisoperaattorin laitetilaan sekä rakentaa tai vuokrata tarvittavat runkoyhteydet, joiden avulla palveluoperaattori voi itse toteuttaa ADSL-liittymän. Tässäkin tapauksessa kilpailevan palveluoperaattorin on välttämätöntä vuokrata paikalliselta verkko-operaattorilta tilaajayhteys tai sen yläkaista, joiden avulla palveluoperaattori muodostaa yhteyden keskittimestä loppuasiakkaalle. Oman DSL-verkon avulla kilpaileva operaattori pystyy paremmin erilaistamaan ADSL-liittymän ja sen lisäarvopalveluiden ominaisuuksia verrattuna siihen, että vuokraisi operaattori-DSL-liittymän.

Kuva 1. ADSL-liittymän toteutus.

24. Markkinoille tulijan näkökulmasta edellä mainitut vaihtoehdot ovat toisiaan täydentäviä. Markkinoille pääsyn ja paikallisen operaattorin kanssa tasavertaisen kilpailun syntymisen kannalta kilpaileville operaattoreille on välttämätöntä, että molemmat vaihtoehdot ovat saatavilla.

25. Myös Viestintävirasto on tukkutason laajakaistamarkkinoita koskevassa markkina-analyysissään[33] katsonut edellä kuvattua vastaavasti, että markkinoille tulo tapahtuu useamman portaan kautta. Viestintävirasto on esittänyt investointiportaikon markkinoille tulijan näkökulmasta seuraavasti:

Kuva 2. Laajakaistapalvelujen markkinoille tulo uusien toimijoiden näkökulmasta.

26. Jotkut niistä palveluntarjoajista, jotka ovat rakentaneet DSL-verkkoa omaan käyttöönsä jollekin alueelle ovat yksittäisissä tapauksissa saattaneet vuokrata DSL-verkkoaan kolmansille osapuolille. Tällöin kuluttajaliittymä muodostuu perinteisen paikallisen operaattorin tilaajayhteydestä, alueelle DSL-verkkoa rakentaneen palveluntarjoajan tukkutason DSL-liittymästä sekä kolmannen osapuolen Internet-palveluista. Kilpailuviraston tietojen mukaan tämä toimintamalli ei ole kuitenkaan merkittävästi yleistynyt. Viestintäviraston keräämien markkinatietojen mukaan 9 % kaikista kolmansille osapuolille vuokratuista tukkutason laajakaistayhteyksistä on 31.12.2005 ollut uusien markkinoille tulleiden toimijoiden vuokralle antamia. Käytännössä siis lähes kaikki tukkutason liittymistä on vuokrattu paikalliselta perinteiseltä operaattorilta.

27. Edellä (kohdassa 5.1.2) esitetystä taulukosta käy ilmi, että muilla kuin DSL-tekniikalla toteutettuja laajakaistapohjaisia Internet-liittymiä on suhteellisen vähän. Vaikka vähittäismarkkinoilla KTV korvaa selvästi ADSL-tekniikalla toteutetun liittymän, Kilpailuviraston tietojen mukaan tukkutasolla ei ole kysyntää eikä tarjontaa muulle kuin DSL-tukkutuotteelle. Kilpailevalle palveluoperaattorille KTV:n hyödyntäminen ei ole vaihtoehto tulla markkinoille. Toimenpidepyynnöissään Saunalahti ja TDC tuovat esille, ettei KTV:n kautta toteutettu laajakaistapalvelu tukkutasolla ole mahdollista. Ongelmana on mm. tiedonsiirtonopeuden rajoitukset, erityisesti KTV:n ns. paluukanavaratkaisujen (upstream) hitauden vuoksi. Lisäksi KTV:n peittoalue on yleensä suppeampi ja hajanaisempi kuin tilaajayhteysverkon kattavuus, mikä estää KTV:n hyödyntämisen kattavien laajakaistapalvelujen tarjonnassa koko toimialueella.

28. Vaikka KTV-tukkutuote olisi teknisesti mahdollinen, niin KTV:n peittoalue on yleensä huomattavasti suppeampi kuin tilaajayhteysverkon. Markkinoille tulijan on kattaakseen riittävän laajan alueen joka tapauksessa turvauduttava tilaajayhteysverkon kautta toteutettuun laajakaistapalveluun. Markkinoille tulijan näkökulmasta tämä tarkoittaisi investoimista ja panostamista kahteen eri teknologiaan. Rinnakkaiset investoinnit eivät ole järkeviä varsinkaan tilanteessa, jossa laajakaistayhteyksien kasvavat nopeusvaatimukset entisestään vähentävät kaapelimodeemitekniikan houkuttelevuutta tukkutuotteena. Tarkasteluaikana (poislukien aivan tarkasteluajan loppu) Helsingissä toimivan kaapelitelevisioyhtiö Welhon nopein KTV:ssa toimitettava laajakaistaisen Internet-liittymän nopeus on ollut 10 Mbit/s / 500 kbit/s. Vastaavasti nopein Elisan puhelinverkkoa hyödyntävä laajakaistaisen Internet-liittymän nopeus on 24 Mbit/s / 1 Mbit/s. Welho on 25.8.2008[34] alkanut tarjota kaapelitelevisioverkossaan myös 110 Mbit/s / 5 Mbit/s -nopeuksisia laajakaistaliittymiä.

5.3 ADSL-tuotteiden hinnoittelu ja kustannuskomponentit

29. Laajakaistaliittymän hinta muodostuu tukku- ja vähittäistasolla kertaluontoisesta liittymän avausmaksusta ja toistuvasta kuukausimaksusta. Laajakaistaliittymien kuukausimaksu on sitä korkeampi, mitä nopeampi on liittymän tiedonsiirtonopeus. Lisäksi ADSL-palveluntarjoajat voivat saada tuloja lisäpalveluista kuten esimerkiksi ADSL-modeemin vuokraamisesta sekä virustorjunta- ja palomuuripalvelujen tarjoamisesta.

30. Tukku- ja vähittäishinnoissa voidaan käyttää ns. tasahinnoittelua tai aluehinnoittelua. Aluehinnoittelu muodostuu yleensä siten, että ko. paikallisoperaattorin toimialue on jaettu väestön tiheyden ja siten potentiaalisen asiakasmäärän mukaan edullisempaan keskusta-alueen hinta-alueeseen ja kalliimpaan haja-asutusalueen hinta-alueeseen. Operaattorit perustelevat aluejakoa haja-asutusalueelta muodostuvilla korkeammilla liittymäkohtaisilla kustannuksilla. Tasahinnoittelussa hinnat ovat puolestaan samat koko paikallisoperaattorin toimialueella. Tukkutuotteiden hinnoittelussa sovelletaan yleensä myös määräalennuksia.

31. Kotitalouksille tarjottavan ADSL-liittymäpalvelun toteuttamis- ja tarjoamistapa vaihtelevat operaattoreittain. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan liittymäpalvelun tarjoamiseen, mikäli palveluoperaattori vuokraa paikalliselta operaattorilta tukkutasolla operaattori-DSL-liittymän (vrt. edellä vaihtoehto 1, sivu 11), liittyvät ainakin seuraavat kustannuskomponentit:

32. Palveluntarjoajan maksamat verkon vuokrat:

• Tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista
• Operaattori-DSL-liittymä (xDSL-tukkutuote)
• Runkoverkkoliityntä (ATM-solmu tai Ethernet-kytkin)

33. Muut palveluntarjoajalle aiheutuvat kustannukset:

• Reititys runkoverkossa
• Liikenneyhteys ulkomaille
• Sähköpostilaatikot, kotisivutila ja portaali
• Asiakkaiden hankinta (mainonta, erikoistarjoukset)
• Korvaukset jakelukanavalle (myymälöiden provisiot)
• Muut kustannukset (asiakaspalvelu, laskutus, perintä, tekninen tukipalvelu, viankorjauspalvelu ja kuluttajille liittymän yhteydessä tarjottavat lisäarvopalvelut)

34. Mikäli kilpaileva palveluoperaattori on investoinut omiin DSL-keskittimiin (DSLAM) (vrt. edellä vaihtoehto 2, sivu 12 ), liittyy ADSL-liittymien toteuttamiseen ainakin seuraavat kustannuskomponentit:

• Tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista
• Paikallisen operaattorin laitetilasta vuokrattu kaappipaikka
• Sähkönsyöttö (1 kWh/laitetila ja DC 48 V varmistettu sähkönsyöttö)
• Paikallinen runkoverkkoyhteys
• DSL-keskittimeen liittyvät investointikustannukset
• Edellä mainitut muut palveluntarjoajalle aiheutuvat kustannukset.

6 Oikeudellinen arviointi

6.1 Relevantit markkinat

6.1.1 Relevanttien markkinoiden määrittelystä

35. Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat sekä niiden kehitys. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita. Hyödykemarkkinoiden arvioinnissa on olennaista ensisijassa kysynnän näkökulma.

36. Relevantteja hyödykemarkkinoita määritettäessä toisiaan kohtuullisesti korvaavat tuotteet luetaan mukaan samoihin markkinoihin. Samaa tuotetta käyttävät erilaiset ostajaryhmät eivät välttämättä koe korvaavuutta samalla tavalla. Tietyt ostajaryhmät saattavat olla halukkaampia vaihtamaan eri tuotteiden välillä kuin toiset ostajaryhmät. Ostajat ovat ”sidottuja”, jos tietty ryhmä asiakkaita ei voi tai ei halua vaihtaa käyttämäänsä tuotetta toiseen tuotteeseen. Tällöin markkinat määritellään ahtaammin, koska kaikkien kuluttajien näkökulmasta tuotetta ei voida korvata toisella päällisin puolin korvaavalla tuotteella. Erityisesti ostajien ollessa riippuvaisia yhden ainoan yrityksen toimituksista markkinat määritellään suppeasti, jos yrityksestä riippuvuussuhteessa olevien kauppakumppanien ryhmä on taloudellisesti merkittävä.

6.1.2 Hyödykemarkkinat

6.1.2.1 Laajakaistapohjaisten Internet-liittymien vähittäismarkkinat

37. Elisa on 19.12.2005 toimittamassaan vastineessa katsonut, että vähittäismarkkinat koostuvat laajakaistaisesta Internet-yhteydestä. Lisäksi Elisa katsoo, että […].

38. Edellä olevan markkinakuvauksen (jakso 5.1.2) mukaan laajakaistaliittymät poikkeavat valintaisen puhelinverkon modeemi- ja ISDN-yhteyksistä muun muassa tiedonsiirtonopeutensa ja hinnoittelunsa suhteen. Laajakaistaliittymistä kotitalouksille tarjotut yksityiset liittymät poikkeavat puolestaan yritys- ja kiinteistöliittymistä hankintatapansa, hintansa ja teknisten ominaisuuksiensa perusteella. Kuten edellä on todettu laajakaistayhteys on mahdollista toteuttaa joko puhelinverkon kautta operaattori-DSL-liittymän (Digital Subscriber Line) avulla tai kaapeli-TV-verkon (KTV) kautta kaapelimodeemin avulla. Laajakaistaliittymiä on tarjottu myös valokuitutekniikalla syksystä 2006 alkaen. Muita nykyisin harvinaisempia toteutustapoja ovat mm. langattomien laajakaistayhteyksien (WLAN, Wireless Local Area Network ja WiMAX, Worldwide Interoperability for Microwave Access), sähköverkkoon perustuvan datasähkön (PLC, Powerline Communications), satelliittipalvelun, radiolinkin ja matkaviestinverkon (3G) avulla toteutetut liittymät. Lisäksi Digita Oy on vuodesta 2006 lähtien rakentanut Flash-OFDM -tekniikkaan perustuvaa niin kutsuttua @450-laajakaistaverkkoa.

39. Digitan @450-verkko valmistuu vaiheittain ja sen on tarkoitus kattaa koko Suomi vuoden 2009 loppuun mennessä. Verkko on 1.4.2007 avattu kaupallisille palveluntarjoajille. Sonera on alkanut tarjota joulukuussa 2007 @450-verkossa ”Laajakaista Langaton” -liittymää, jonka kuukausi- ja avausmaksut sekä päätelaitteiden hinnat[35] ovat ADSL-liittymiä korkeammat. Liittymän maksiminopeus on 1 Mbit/s.

40. Nykyisin myös matkaviestinverkossa voidaan tarjota laajakaistayhteyksiä 3G/HSDPA -tekniikalla. Matkaviestinverkon laajakaistaliittymät ovat alkaneet yleistyä syksyllä 2007, jolloin operaattorit alkoivat panostaa enemmän liittymien markkinointiin. Halvimmillaan tällaisia ns. mobiililaajakaistoja on tarjottu alle 10 euron kuukausimaksulla, jolloin liittymän maksiminopeus on ollut 384 kbit/s. Operaattorit tarjoavat 3G-verkossa maksimissaan 5 Mbit/s -nopeuksisia laajakaistaliittymiä. 3G-verkko ei kata vielä läheskään koko maata ja katvealueilla liittymän maksiminopeus on joko 236 kbit/s (EDGE) tai 53 kbit/s (GPRS). Viestintäviraston vuoden 2007 markkinakatsauksen[36] mukaan useimmissa tapauksissa mobiililaajakaista täydentää kiinteää laajakaistaliittymää, mutta ei korvaa sitä. Tämä näkyy myös Viestintäviraston markkinakatsauksessa 2/2008 olleesta taulukosta (Taulukko 2), jonka mukaan DSL- ja kaapelitelevisioverkoissa toteutettujen laajakaistaliittymien lukumäärä on jatkanut kasvuaan tai pysynyt lähes ennallaan, vaikka mobiililaajakaistaliittymien lukumäärä on samanaikaisesti kasvanut voimakkaasti.

41. Sonera[37] on tuonut markkinoille loppuvuodesta 2006 valokuitupohjaisen laajakaistayhteyden (Sonera Laajakaista Extra) muun muassa pääkaupunkiseudulla, Tampereella sekä Jyväskylässä. Elisa[38] puolestaan ilmoitti syksyllä 2007 alkavansa tarjota jopa 100 Mbit/s -nopeuksisia Laajakaista Super -liittymiä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Sipoossa, Järvenpäässä, Keravalla, Tuusulassa, Nurmijärvellä, Kirkkonummella, Inkoossa, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa ja Riihimäellä. Valokuidulla toteutetun laajakaistaliittymän nopeus voi olla jopa 100 Mbit/s.

42. Kilpailuvirasto kiinnittää huomiota siihen, ettei edellä mainituilla 3G-, @450- ja kuitutekniikoilla toteutetuilla laajakaistaliittymillä ole ollut vaikutusta ADSL-liittymien hinnoitteluun. Lisäksi langattomilla tekniikoilla ei ole mahdollista päästä yhtä suuriin maksiminopeuksiin kuin ADSL- ja kuitutekniikoilla.

43. Kilpailuvirasto katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa relevantit lopputuotemarkkinat muodostuvat kotitalouksille tarjottavien yksityisten laajakaistapohjaisten Internet-liittymien markkinoista. Kilpailuvirasto on aiemmin määritellyt hyödykemarkkinat vastaavalla tavalla Lännen Puhelin Oy:tä koskevassa markkinaoikeusesityksessään[39]. Markkinaoikeus on kyseistä asiaa koskevassa päätöksessään[40] vahvistanut Kilpailuviraston markkinamäärittelyn tältä osin. Myös Euroopan komissio on päätynyt vastaavaan markkinamäärittelyyn Ranskan laajakaistamarkkinoita koskevassa päätöksessään[41], jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut.

6.1.2.2 ADSL-pohjaisten Internet-liittymien tukkumarkkinat

44. Laajakaistapohjainen Internet-liittymä voidaan toteuttaa usealla eri tekniikalla (ks. edellä jaksot 5.1.2 ja 6.1.2.1). Käsillä olevan tapauksen tarkastellulla ajanjaksolla tele- ja kaapeli-TV-verkko ovat kuitenkin tarjonneet selvästi yleisimmät tavat tarjota laajakaistaliittymiä Elisan toimialueella.

45. Elisa on 19.12.2005 toimittamassaan vastineessa[42] katsonut, että laajakaistan tukkumarkkinat voidaan jakaa tilaajayhteysmarkkinoihin sekä laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoihin.

46. Elisa tarjoaa laajakaistaliittymiä sekä kaapeli-TV-verkkonsa että televerkkonsa (tilaajayhteys ja DSL-tukkutuote) kautta. […] Viestintäviraston markkina-analyysin[43] mukaan jotkut yritykset ovat kertoneet käyneensä neuvotteluita KTV-yritysten kanssa, mutta kaupallisissa neuvotteluissa ei ole edetty yhtä aiesopimusta pidemmälle.

47. Paikallisen teleoperaattorin kanssa kilpaileva palveluoperaattori voi tulla ADSL-markkinoille kahdella eri tavalla, jotka on kuvattu edellä sivulla 11. Kilpailevan palveluoperaattorin tulee vuokrata paikalliselta operaattorilta tukkutasolla operaattori-DSL-liittymä tai kilpaileva palveluoperaattori voi halutessaan investoida oman DSL-keskittimen paikallisoperaattorin laitetilaan. Kilpaileville operaattoreille on välttämätöntä, että molemmat vaihtoehdot ovat saatavilla. Riippumatta siitä, kumman vaihtoehdon kilpaileva palveluoperaattori valitsee, tarvitsee sen aina vuokrata paikalliselta teleoperaattorilta tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista.

48. Viestintävirasto on edellä mainituissa huomattavaa markkinavoimaa koskevissa päätöksissään[44] katsonut, että tilaajayhteystuotteet ja tukkutason laajakaistapalvelut muodostavat omat erilliset relevantit markkinansa. Myös kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat katsoneet ratkaisussaan[45], että kiinteän televerkon tilaajayhteydet muodostavat omat relevantit hyödykemarkkinansa. Käsillä olevassa tapauksessa ADSL-pohjaisten Internet-liittymien tukkumarkkinat voitaisiin yhtä hyvin määritellä erikseen tilaajayhteyksien ja tukkutason laajakaistayhteyksien markkinoihin. Koska nämä tuotteet ovat edellä kuvatusti toisiaan täydentäviä ja muodostavat markkinoille tuleville palveluntarjoajille välttämättömän kokonaisuuden, on näiden yhteyksien katsottu yhdessä muodostavan ADSL-pohjaisten Internet-liittymien tukkumarkkinat.

49. Jo rakennetun tilaajayhteysverkon korvaaminen uudella vastaavalla tilaajayhteysverkolla ei yleensä ole taloudellisesti mielekästä. Kilpailevien verkkojen rakentaminen on rajoittunut pääasiassa suuryritysten käyttöön tarkoitettujen 2 Mbit/s -kapasiteetin yhteyksiin. Tilaajayhteysverkon rakentamiskulut ovat niin huomattavat, että uuden teleyrityksen on taloudellisesti mielekästä lähteä tarjoamaan tilaajayhteyksiä ohi alueella toimivan perinteisen teleyrityksen ainoastaan sellaisille asiakkaille, joiden liikennemäärät ovat huomattavan suuria. Useimpien loppukäyttäjien liikennemäärät ovat niin pieniä, että tilaajayhteysverkon rakentamiseksi tarvittavia investointeja ei ole mahdollista saada kohtuullisen ajan kuluessa katettua odotettavissa olevalla tuotolla. Näin on etenkin yksityisasiakkaiden sekä pienten ja keskisuurten yritysasiakkaiden kohdalla.

50. Tarkasteluaikana ei ole ollut olemassa myöskään vaihtoehtoista tekniikkaa, joka vastaisi ominaisuuksiltaan ja ennen kaikkea kattavuudeltaan riittävästi nykyistä tilaajayhteysverkkoa. Langattomat laajakaistayhteydet (3G, WLAN ja WiMAX) tai sähköverkon kautta tarjotut PLC-laajakaistaliittymät saattavat maantieteellisesti rajatulla alueella olla jossain määrin korvaavia vaihtoehtoja kiinteän verkon yhteyksille. Edellä jaksossa 5.1.2 esitettyjen tietojen perusteella esimerkiksi WLAN-yhteydet ovat kuitenkin valtakunnallisesti muodostaneet yhteenlaskettuna vain alle puoli prosenttia kaikista laajakaistaliittymistä ja PLC-liittymät tätäkin vähemmän.

51. Viestintävirasto on em. tukkutason laajakaistapalveluja koskevassa markkina-analyysissään katsonut, että KTV:n kautta toteutetut tukkutason laajakaistaliittymät ovat teknisesti mahdollisia ja niiden on siten katsottava kuuluvan samoille markkinoille tukkutason DSL-yhteyksien kanssa. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan KTV:n tukkutason laajakaistapalveluille ei käytännössä ole syntynyt lainkaan kysyntää tai tarjontaa. Tämän lisäksi edellä jaksossa 5.2.2 esitettyjen seikkojen johdosta Kilpailuvirasto katsoo, ettei KTV:n kautta toteutettava tukkutason laajakaistapalvelu ole kilpailevalle palveluoperaattorille relevantti vaihtoehto tulla markkinoille.

52. Markkinaoikeus on Lännen Puhelin Oy:tä koskevassa päätöksessään[46] määritellyt relevanttien hyödykemarkkinoiden koostuvan yksityisille kotitalouksille tarkoitettujen ADSL-pohjaisten Internet-yhteyksien tukkumarkkinoista.

53. Kilpailuvirasto katsoo asiassa saatujen selvitysten perusteella, että käsillä olevassa tapauksessa relevantit hyödykemarkkinat ovat ADSL-pohjaisten Internet-liittymien tukkumarkkinat, joihin ensimmäisen vaihtoehdon osalta kuuluu mm. tukkutason operaattori-DSL-liittymät ja tilaajayhteystuotteet (tilaajayhteys ja tilaajayhteyden yläkaista) sekä toisen vaihtoehdon osalta laitepaikkatuotteet (laitepaikka ja sähkönsyöttö) ja tilaajayhteystuotteet (ks. edellä jakso 5.2.2 ). Kilpailuvirasto on tarkastellut tässä päätöksessään pelkästään sitä, mahdollistaako edellä mainittu ensimmäinen vaihtoehto (operaattori-DSL-liittymä) kannattavan markkinoilletulon.

6.1.3 Maantieteelliset markkinat

54. Relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla yritykset kilpailevat keskenään ja jolla kilpailuolosuhteet ovat alueellisesti samanlaiset kaikille myyjille. Maantieteellisiä markkinoita määritettäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia liikesuhteita.

55. Elisa on 19.12.2005 sekä 5.7.2006 toimittamissaan selvityksissään katsonut, että relevantit vähittäismarkkinat koostuvat laajakaistaisen Internet-yhteyden tarjoamisesta koko Suomessa. Elisan mukaan asiakkaalla on eri puolella Suomea mahdollisuus hankkia laajakaistapalveluita usealta toimittajalta, joista Elisan lisäksi Sonera ja DNA toimivat valtakunnallisesti. Laajakaistan tukkumarkkinat voidaan Elisan mukaan jakaa tilaajayhteysmarkkinoihin ja laajakaistapalvelujen tukkutarjonnan markkinoihin. Elisan mukaan nämä ADSL-pohjaisten Internet-liittymien tukkumarkkinat voivat olla alueelliset.

56. Laajakaistaisissa Internet-yhteyksissä ei palveluoperaattoreilla ole saatavilla valtakunnallisesti toimivaa tukkuyhteyttä. Vähittäisasiakkaille tarjottava lopputuote on muodostettava alueellisen verkko-operaattorin tilaajayhteydestä ja operaattori-DSL-tukkutuotteesta tai itse rakennetun alueellisen DSL-verkon kautta. Paikallisoperaattorin alueella olevat tilaajayhteys- ja laitepaikkatuotteet eivät ole korvattavissa muilta alueilta hankittavilla tuotteilla.

57. Kilpailuviraston aikaisemmassa päätöskäytännössä[47] (kapeakaistaisten) Internet-yhteyksien tukkumarkkinoita on pidetty valtakunnallisina, koska kapeakaistainen Internet-yhteys oli mahdollista muodostaa valtakunnallisen soittosarjan avulla. Tällöin ns. dial up -asiakkaat saivat yhteyden paikallispuhelun hinnalla riippumatta siitä, minkä puhelinyhtiön alueella yhteydenotto tapahtui. Tämä kuitenkin eroaa laajakaistapohjaisten Internet-yhteyksien tukkumarkkinoista, joilla hinnat ja ehdot vaihtelevat alueittain.

58. Paikallisen toimijan tarjoama operaattori-DSL-tukkutuote saattaa olla korvattavissa tiheästi asutulla alueella kilpailevassa DSL-verkossa toteutetulla laajakaistalla. DSL-verkkojen rakentamisen kannattavuuteen vaikuttavat kuitenkin olennaisesti ne hinnat ja ehdot, joita paikallinen verkko-operaattori soveltaa tilaajayhteys- ja laitepaikkatuotteisiinsa. Täten sekä operaattori-DSL-tukkutuotteen että oman DSL-verkon rakentamisen näkökulmasta markkinoita on tarkasteltava paikallisina.

59. Laajakaistatukkumarkkinoiden olosuhteet vaikuttavat merkittävästi vähittäismarkkinoihin. Paikallisen verkko-operaattorin tukkutuotteiden saatavuus, hinta ja tuotevalikoima vaihtelevat operaattorikohtaisesti, mikä heijastuu vähittäistuotteiden tarjoamiseen. Laajakaistaliittymät ovat paikkaan sidottuja eli kuluttajat eivät voi ostaa liittymää muulta alueelta kuin siltä, jolla asuvat. Tarkastellulla ajanjaksolla yksikään palveluoperaattori ei ole tarjonnut laajakaistaisia Internet-palveluja valtakunnallisesti samoilla hinnoilla ja ominaisuuksilla. Lisäksi markkinoilla toimivat yritykset ja niiden markkinaosuudet vaihtelevat alueittain. Vähittäismarkkinoita on siten tarkasteltava myös paikallisina. Lisäksi toisin kuin Elisa[48] on esittänyt, DNA[49] on lopettanut toimintansa laajakaistamarkkinoilla pääkaupunkiseudulla toukokuussa 2006, joten DNA ei toimi valtakunnallisesti. Myös Elisa itse on lopettanut kiinteän verkon kuluttajalaajakaistaliittymien tarjoamisen joillakin alueilla syksyllä 2008[50].

60. Kilpailuvirasto on saanut Elisalta vastineessa 5.7.2006 laajakaistaliiketoimintaan liittyviä kokousmuistioita ja otteita Elisan johtoryhmän pöytäkirjoista[51]. […]

61. Toisin kuin Wanadoo-tapauksessa[52] Ranskan laajakaistamarkkinoilla, joilla palveluntarjoajilla oli valtakunnalliset hinnastot, Suomessa kaikilla toimijoilla on alueelliset vähittäishinnastot. Esimerkiksi Elisan 1 Mbit/s -nopeuksisen kuluttajaliittymän kuukausimaksu vaihteli alkuvuonna 2008 Hämeenlinnan 22,90 eurosta Rovaniemen 37 euroon. Muutoinkin Elisan hinnat ja liittymien valikoima vaihtelevat merkittävästi alueittain. Elisan hinnastot eivät ole identtisiä edes sen omilla perinteisillä alueilla (pääkaupunkiseutu, Tampere, Joensuu, Jyväskylä, Riihimäki ja Lounetin alue).

62. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet paikallisia puhelinyhtiöitä koskevissa tapauksissa[53], että paikallisteletoiminnan markkinat ovat alueelliset muodostuen siitä toimialueesta, jolla puhelinyhdistyksellä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

63. Myös markkinaoikeus on katsonut Lännen Puhelin -asiassa antamassaan päätöksessä[54], että markkinat ovat alueelliset muodostuen siitä toimialueesta, jolla Lännen Puhelimella oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti.

64. Nettiportti Oy:n poikkeuslupaa koskevassa päätöksessään[55] sekä päätöksessään[56] hyväksyä Elisan ja Saunalahden yrityskauppa ehdollisena Kilpailuvirasto katsoi, ettei laajakaistapalveluiden tukku- eikä vähittäismarkkinoita voida pitää laajempina kuin paikallisina.

65. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan laajakaistaliittymien tukku- ja vähittäistuotteiden relevantit maantieteelliset markkinat ovat paikalliset ja ne muodostuvat Elisan perinteisistä toimialueista (pääkaupunkiseutu, Tampere, Jyväskylä, Joensuu ja Riihimäki).

6.2 Elisan asema ADSL-laajakaistan tukkumarkkinoilla

66. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 kohdan mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tuotanto- tai jakeluportaalla.

6.2.1 Elisan asema tilaajayhteystuotteiden tarjoamisessa

67. Kilpailuviraston tietojen mukaan Elisan paikallisverkkotuotteille (mm. tilaajayhteydet ja rinnakkaisyhteydet sekä laitepaikat) ei ole korvaavaa vaihtoehtoa yhteyden muodostamiseksi Elisan perinteiseltä toimialueelta tavoitelluille ADSL-asiakkaille[57].

68. Kokonaisuutena Elisan kilpailijat ovat rakentaneet Elisan perinteiselle toimialueelle vain hyvin vähän rinnakkaista tilaajayhteysverkkoa. Ainostaan pääkaupunkiseudun ja Joensuun alueelle on rakennettu rinnakkaista tilaajayhteysverkkoa, mutta näillä alueilla kilpailijoiden yhteenlaskettu markkinaosuus jää alle prosentin.

69. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet paikallisia puhelinyhtiöitä koskevissa tapauksissa[58], että yhtiöiden voitiin katsoa olevan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa kiinteän tilaajayhteysverkon tarjonnassa niillä alueilla, joilla niillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

70. Viestintävirasto on vuonna 2006 tehnyt tilaajayhteyksien vuokraamista koskevan markkina-analyysin[59], joka perustuu Viestintäviraston 31.12.2005 keräämiin markkinatietoihin. Markkina-analyysin perusteella Viestintävirasto katsoo, ettei tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla ole tapahtunut sellaista muutosta, joka kumoaisi vuonna 2004 tehdyn HMV-päätöksen. Näin ollen Elisalla ja sen tytäryhtiöillä on edelleen huomattavaa markkinavoimaa kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksien pääsyn markkinoilla omilla perinteisillä toimialueillaan.

71. Kilpailuvirasto katsoo, että Elisa on kilpailunrajoituslaissa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteystuotteiden markkinoilla, joihin kuuluvat tilaajayhteys, tilaajayhteyden yläkaista ja laitepaikkatuotteet. Elisalla on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Elisalla on edelleen lähes 100 prosentin osuus sekä tilaajayhteystuotteiden markkinoista että paikallisessa kiinteässä puhelinverkossa loppukäyttäjille tarjottavien liittymien kappalemääräisistä markkinoista.

6.2.2 Elisan asema operaattori-DSL-liittymien tarjoamisessa

72. Vastineissaan 19.12.2005 sekä 5.7.2006 Elisa katsoo, että laajakaistapalveluiden tukkumarkkinoita arvioitaessa on tarkasteltava muun muassa kilpailevien verkkojen olemassaoloa ja laajuutta. Elisan mukaan kilpailevat operaattorit ovat laajamittaisesti rakentaneet omaa DSL-verkkoa Elisan alueella. Elisa katsoo, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa laajakaistapalveluiden tukkutarjonnassa.

73. Elisan arvion[60] mukaan kilpailevien palveluoperaattoreiden DSL-verkkojen kattavuus kotitalouksista Elisan perinteisellä toimialueella vaihteli loppuvuodesta 2005 […] prosentin välillä (Taulukko 3).

Taulukko 3. Elisan arvio kilpailevien palveluoperaattoreiden DSL-verkon kattavuudesta Elisan perinteisellä toimialueella.

[…]

74. Kilpailuvirasto[61] on laskenut alla olevaan taulukkoon Elisan osuudet operaattori-DSL-liittymien osalta Elisan perinteisillä toimialueilla eli kuinka suuri osuus Elisan perinteisten toimialueiden ADSL-liittymistä on toteutettu Elisan DSL-verkoissa. Osuudet on laskettu Elisan 19.12.2005 ja 5.7.2006 toimittamien tietojen perusteella. Elisan osuus vaihtelee alueen ja ajankohdan mukaan […] prosentin (Joensuussa […] prosentin) välillä. Todellisuudessa Elisan osuus on jonkin verran suurempi, koska luvuissa on oletettu, että kaikki kilpailijoille vuokratut tilaajayhteydet ovat laajakaistakäytössä. Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta markkinaosuudet ovat kasvaneet tai pysyneet samana vuosien 2003–2005 välisenä aikana. Pääkaupunkiseudulla osuus on laskusta huolimatta pysynyt merkittävän korkeana.

Taulukko 4. Elisan osuudet operaattori-DSL-liittymistä Elisan perinteisillä toimialueilla.

[…]

75. Myös Viestintäviraston laskemat tukkumarkkinaosuudet on esitelty seuraavassa. Viestintäviraston laskemat luvut eroavat Kilpailuviraston laskemista luvuista, koska Viestintävirasto on kerännyt erikseen kunkin operaattorin laajakaistaliittymien määrän eri alueilla. Sen sijaan Kilpailuviraston tiedot ovat, juuri edellä mainitusti, arvioita tilaajayhteysmääriin perustuvista tiedoista. Viestintäviraston 17.9.2004 antaman tukkutason laajakaistamarkkinoita koskevan HMV-päätöksen[62] mukaan Elisan markkinaosuudet sen perinteisellä toimialueilla ovat seuraavat:

Taulukko 5. Viestintäviraston ilmoittama Elisan markkinaosuus tukkutason laajakaistamarkkinoilla sen perinteisillä toimialueilla

Alue	17.9.2004 HMV
Pääkaupunki	yli 75 %
Tampere	noin 75 %
Jyväskylä	yli 55 %
Riihimäki	noin 95 %
Joensuu	yli 50 %

76. Viestintävirasto on vuonna 2006 tehnyt markkina-analyysin[63] myös tukkutason laajakaistamarkkinoista. Viestintävirasto on siinä laskenut markkinaosuuden kahdella eri tavalla. Ensimmäiseen markkinaosuuslukuun (1.) on laskettu yhteensä omalla DSL-verkolla toteutetut laajakaistaliittymät, muille palveluntarjoajille vuokratut laajakaistatukkutuotteet sekä omalla kaapelitelevisioverkolla toteutetut laajakaistaliittymät. Toinen markkinaosuusluku (2.) kuvaa puolestaan ainoastaan muille palveluntarjoajille vuokrattuja laajakaistatukkutuotteita. Analyysin mukaan Elisan markkinaosuudet ovat seuraavat:

Taulukko 6. Viestintäviraston 2006 tehdyssä markkina-analyysissä lasketut Elisan markkinaosuudet tukkutason laajakaistamarkkinoilla sen perinteisillä toimialueilla.

Alue	(1.) 31.12.2005	(2.) 31.12.2005
Pääkaupunki	yli 60 %	yli 85 %
Tampere	yli 70 %	yli 85 %
Jyväskylä	yli 70 %	lähes 80 %
Riihimäki	yli 90 %	lähes 55 %
Joensuu	yli 75 %	yli 95 %

77. Viestintävirasto on päätöksissään katsonut, että Elisalla on huomattavaa markkinavoimaa sen perinteisillä toimialueilla sekä tukkutason laajakaistapalveluiden markkinoilla että tilaajayhteysmarkkinoilla. Lisäksi Kilpailuvirasto kiinnittää huomiota siihen, että Viestintävirasto[64] on edelleen vuonna 2007 katsonut, että Elisalla on huomattavaa markkinavoimaa tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla.

78. Kilpailuvirasto viittaa myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 14.11.1996 antamaan päätökseen[65], jossa tuomioistuin katsoi, että jos yrityksellä on lähes monopoliasema tietyillä markkinoilla (vrt. tässä tilaajayhteyksien markkinat) ja johtava asema näistä erillisillä markkinoilla (vrt. tässä operaattori-DSL-tuotteen ja ADSL-liittymien vähittäismarkkinat), jotka kuitenkin liittyvät läheisesti ensin mainittuihin markkinoihin, sen asema on rinnastettavissa määräävään asemaan kaikilla näillä markkinoilla. Tällaisessa asemassa olevan yrityksen väitettyyn määräävän aseman väärinkäyttöön näillä erillisillä markkinoilla voidaan soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklaa (nyk. 82 artikla, vastaa kilpailunrajoituslain 6 §:ää) ilman, että yrityksen määräävä asema olisi todettava myös näillä markkinoilla.

79. Komission direktiivissä[66] viestintäverkkojen ja -palveluiden yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 14 artiklan 3 kohdassa todetaan, että ”jos yritys on tietyillä markkinoilla merkittävässä markkina-asemassa, sen voidaan katsoa olevan merkittävässä markkina-asemassa myös näihin tiiviissä yhteydessä olevilla muilla markkinoilla, jos näiden markkinoiden väliset yhteydet mahdollistavat toisilla markkinoilla saavutetun merkittävän markkina-aseman hyödyntämisen toisilla markkinoilla siten, että kyseisen yrityksen markkina-asema vahvistuu”.

80. Laajakaistapalveluiden tukkumarkkinat liittyvät läheisesti tilaajayhteyksien vuokraamisen markkinaan. Operaattori-DSL-liittymä vuokrataan käyttäjälle aina yhdessä tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden yläkaistan kanssa. Siten Elisan perinteisellä toimialueilla kaikki ADSL-palveluoperaattorina toimivat yritykset ovat riippuvaisia Elisan halussa olevista tilaajayhteyksistä. Tämä antaa Elisalle merkittävän kilpailuedun verrattuna muihin alueella toimiviin teleyrityksiin sekä mahdollisuuden vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin telekilpailun vapautumisesta huolimatta. Kilpailuviraston arvion mukaan tämä on merkittävä tekijä arvioitaessa kilpailuvaikutuksia laajakaistapalveluiden tukku- ja vähittäismarkkinoilla.

81. Kilpailuviraston näkemystä tukee myös edellä mainittu komission tekemä Ranskan ADSL-markkinoita koskeva Wanadoo-päätös[67], jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut. Komissio katsoi, että Wanadoon omistavan France Télécomin tarjoama tukkutason laajakaistaliittymä oli välttämätön Wanadoon kanssa kilpaileville palveluntarjoajille. Tässäkin komissio katsoi, että uusien laajakaistaverkkojen rakentaminen on mahdollista ainoastaan alueellisesti asukaskeskittymiin ja tällöinkin investoiminen on hidasta ja vaatii merkittävää alkupääomaa. Komissio katsoi näin ollen, että oman verkon rakentaminen muodostaa alalle tulon esteen ja ainoa keino päästä markkinoille on ostaa FT:lta tukkutason laajakaistayhteys.

82. Wanadoo-päätöksessä on todettu määräävän markkina-aseman olemassaolo ja verkko-operaattorin tukkuyhteyden välttämättömyys kilpaileville palveluntarjoajille, vaikka näissäkin tapauksissa on rakennettu alueellisia, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen verkon kanssa päällekkäisiä verkkoja.

83. Markkinaoikeus on 2.7.2008 Lännen Puhelin -asiassa antamassaan päätöksessä[68] todennut Lännen Puhelimen olleen määräävässä markkina-asemassa perinteisen toimialueensa yksittäisille kotitalouksille tarkoitettujen ADSL-pohjaisten Internet-yhteyksien tukkumarkkinoilla asiassa tarkasteltuna ajanjaksona.

84. Lisäksi Kilpailuvirasto on jo aiemmin päätöksessään[69] hyväksyä Elisan ja Saunalahden yrityskauppa ehdollisena todennut, että Elisalla on määräävä markkina-asema sen perinteisellä toimialueella laajakaistapalveluiden tukkumarkkinoilla.

6.2.3 Yhteenveto Elisan asemasta tukkumarkkinoilla

85. Arvioitaessa Elisan asemaa tukkumarkkinoilla on otettava huomioon seuraavat seikat:

• Operaattori-DSL-liittymä vuokrataan aina tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden yläkaistan kanssa. Elisalla on perinteisillä toimialueillaan käytännössä monopoliasema tilaajayhteyksien markkinoilla.
• Elisan oma DSL-verkko on ainoa, joka sen perinteisillä toimialueilla kattaa lähes sata prosenttia alueesta ja Elisan DSL-verkon kautta on vuonna 2003–2005 toteutettu […] prosenttia (Joensuussa […] prosenttia) kaikista Elisan perinteisten toimialueiden ADSL-liittymistä. Myös Viestintävirasto on katsonut, että Elisan markkinaosuus sen perinteisten toimialueiden tukkutason laajakaistamarkkinoilla on huomattava.
• Elisa on omalla perinteisillä toimialueillaan ainoa yhtiö, joka on vertikaalisesti integroitunut jokaisella tuotantoportaalla kotitalouksien laajakaistaliittymien toteuttamisessa.
• Lukuun ottamatta pääkaupunkiseutua Elisa hallitsee KTV:a muilla toimialueillaan. Näillä alueilla Elisa tarjoaa myös laajakaistapalveluja KTV:n kautta, mikä vahvistaa Elisan markkina-asemaa kyseisillä alueilla. Elisan perinteisen toimialueen kaikista laajakaistaliittymistä on DSL-tekniikalla toteutettu […] prosenttia liittymistä.

86. Kilpailuvirasto katsoo, että Elisalla on kilpailurajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema ADSL-pohjaisten Internet-liittymien tukkumarkkinoilla sen perinteisillä toimialueilla.

6.3 Elisan asema vähittäismarkkinoilla

87. Tapauksen kannalta ei ole välttämätöntä määritellä, onko Elisalla määräävä markkina-asema lopputuotemarkkinoilla, koska toimenpidepyynnöt koskevat ensisijaisesti Elisan menettelyä tukkumarkkinoilla. Elisan tukkumarkkinoilla kilpailua rajoittavien menettelyjen vaikutukset ilmenevät vähittäismarkkinoilla.

88. Elisa[70] on vastineessaan esittänyt vastoin Kilpailuviraston näkemystä, että laajakaistapalveluiden vähittäismarkkinat ovat valtakunnalliset. Elisan markkinaosuus vähittäismarkkinoilla (lokakuu 2005) on ollut 31 % (luvussa ei ole huomioitu Elisa/Saunalahti yrityskauppaa) ja tämän perusteella Elisa katsoo, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa laajakaistaliittymien vähittäismarkkinoilla.

89. Edellä esitetyn Kilpailuviraston näkemyksen mukaan vähittäismarkkinat ovat alueelliset. Elisan markkinaosuus vähittäismarkkinoista sen perinteisillä toimialueilla on laskettu tiedoista, jotka Elisa on toimittanut Kilpailuvirastolle vastineessaan 19.12.2005. Kilpailijoiden vähittäistuotteiden lukumäärä on Elisan oma arvio. Mukaan on laskettu myös KTV-liittymät. Markkinaosuudet ovat kasvaneet tai pysyneet lähes samana vuosien 2003–2005 välisenä aikana. Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta markkinaosuudet ovat huomattavia.

Taulukko 7. Elisan markkinaosuudet vähittäismarkkinoista sen perinteisellä toimialueella.

[…]

90. Lisäksi Kilpailuvirasto on päätöksessään[71] hyväksyä Elisan ja Saunalahden yrityskauppa ehdollisena todennut, että Elisalla on määräävä markkina-asema sen perinteisellä toimialueella laajakaistapalveluiden vähittäismarkkinoilla.

91. Elisan markkinaosuudet vähittäismarkkinoilla ovat olleet korkeat ja pysyneet korkeana sekä osittain nousseet. Tämä viittaa määräävän markkina-aseman olemassaolon mahdollisuuteen myös vähittäismarkkinoilla.

6.4 Kilpailunrajoitus

6.4.1 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

92. Koska Elisa on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 § 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteys-, laitepaikka- ja operaattori-DSL-tuotteen markkinoilla Elisan perinteisillä toimialueilla sen menettelytapoja kyseisillä markkinoilla arvioidaan kilpailunrajoituslain 6 §:n perusteella.

93. Käsillä olevan tapauksen tarkastelu kohdistuu 1.4.2003–31.10.2008 väliselle ajalle. Kilpailunrajoituslain (480/1992) muutossäädös (318/2004) tuli voimaan 1.5.2004. Ennen 1.5.2004 määräävän markkina-aseman väärinkäyttö oli kielletty kilpailunrajoituslain 7 §:ssä. Nykyisin voimassa olevassa kilpailunrajoituslaissa määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto sisältyy lain 6 §:ään. Käytännössä uuden lain 6 § vastaa sisällöltään aiemman lain 7 §:ää.

94. Kilpailunrajoituslain (480/1992, muutt. 318/2004) 6 §:n mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinoharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä.

95. Kilpailuvirasto katsoi selvityksessään 24.6.2002 (Dnro 1120/61/2001)[72], että merkittävimmän kilpailuongelman palveluoperaattoreille aiheuttaa verkko-operaattorin tukkuhinnoittelussaan mahdollisesti soveltama kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (ennen 1.5.2004 KRL:n 7 §:n 4 kohta) perusteella kielletty hintaruuvi.

96. Kilpailuneuvosto on 18.5.2001 antamassaan Elisa Oyj:tä koskevassa päätöksessään[73] todennut, että niin kutsuttua hintaruuvia on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n kieltämänä hinnoitteluna. Kilpailuneuvosto on tehnyt vastaavanlaiset päätökset koskien Salon Seudun Puhelin Oy:tä[74] ja Turun Puhelin Oy:tä[75], jotka korkein hallinto-oikeus on vahvistanut[76].

97. Hintaruuvilla tarkoitetaan sitä, että vertikaalisesti integroitunut, useammalla tuotantoportaalla toimiva yritys heikentää kilpailijansa asemaa lopputuotteen markkinoilla perimällä tältä ylihintaa väli- tai liitännäisestä hyödykkeestä.

98. Komission tähänastisen päätöksentekokäytännön[77] mukaisesti kyseessä on määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jos määräävässä markkina-asemassa olevan integroidun yrityksen tuotantoketjun alkupään markkinoilla kilpailijoilta perimien välituotteiden hintojen ja tuotantoketjun loppupään markkinoilla asiakkailta perimien hintojen välinen suhde johtaa kilpailun rajoittumiseen välituote- tai lopputuotemarkkinoilla.

99. Komission tiedonannon[78] mukaan hintaruuvin käyttö voidaan näyttää toteen osoittamalla, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen omat yksiköt tarjontaketjun loppupäässä eivät voisi toimia kannattavasti, jos niiltä perittäisiin sama hinta verkon käytöstä kuin minkä kyseessä oleva yritys perii kilpailijoiltaan. Hintaa ei saa asettaa niin ylös, että kilpailijoiden tulo markkinoille estyy puuttuvan hintamarginaalin seurauksena. Kilpailuvirasto kiinnittää huomiota myös siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/51/EY koskien tilaajayhteyksien eriytettyä tarjoamista on todettu, että (alleviivaus lisätty)

”Kaikkien verkkojen tai palvelujen liittymismaksujen on oltava … perustamissopimuksen kilpailumääräysten mukaisia”

100. ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa[79] koskien samaa asiaa on todettu, että (alleviivaus lisätty)

”Tilaajayhteyksien hinnoittelusäännöillä olisi edistettävä tervettä ja kestävää kilpailua unohtamatta vaihtoehtoiseen perusrakenteeseen tehtävien investointien tarpeellisuutta, ja varmistettava, ettei kilpailu vääristy varsinkaan niin, että ilmoitetun operaattorin tukku- ja vähittäishintojen välille jäisi kohtuuttoman pieni marginaali.”

101. Hallituksen esityksessä[80] koskien telemarkkinalain muuttamista on puolestaan esitetty, että

”Tavoitteena on, että kilpailu ei vääristy erityisesti silloin, kun telelaitos hallitsee jotakin telepalvelun tuotantoketjun osaa siten, että voi sen avulla hallita ja ohjata kilpailijoidensa toimintaa markkinoilla.”

102. Hintaruuvin on siis todettu olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä sekä kotimaisessa kilpailunrajoituslain tapauskäytännössä että Euroopan yhteisön kilpailumääräysten soveltamisessa. Lisäksi televiestintämarkkinoita koskevassa erityislainsäädännössä on kiinnitetty huomiota siihen, ettei väli- ja lopputuotteiden hintojen välinen epäsuhta johtaisi kilpailijoiden poissulkemiseen.

6.4.2 Laskelmien lähtökohdat

103. Kilpailuvirasto on tehnyt katelaskelmat Elisan esittämien kustannus- ja hintatietojen perusteella. Katelaskelmat on tehty Elisan oman palveluoperaattorin näkökulmasta niin sanotun ”as efficient” -periaatteen mukaisesti eli voisiko Elisan kanssa yhtä tehokas toimija toimia markkinoilla kannattavasti. Siten markkinoilletulon kannattavuutta on tarkasteltu vain Elisan itse käyttämän DSL-tukkutuotteen perusteella. Katelaskelmat olisivat erilaisia, jos ne ottaisivat huomioon markkinoille tulijan kohtaamat kustannukset.

6.4.2.1 Elisan vähittäisliittymien hinnoittelu

104. Elisan perinteinen toimialue koostuu alaviitteessä 1 mainituista alueista. Elisan vähittäisliittymien hinnat ovat vaihdelleet paikkakunnittain ja ne ovat muuttuneet tarkasteluajanjakson aikana useasti. Tarkasteluajanjakson aikana Elisan tukkuhinnoittelussa käyttöön ottama aluehinnoittelu (alueella ”keskusta” ja ”muut” eri tukkuhinnat) ei ole ollut käytössä vähittäishinnoissa, vaan vähittäishinnoissa on käytetty tasahinnoittelua.

105. Elisalla on ollut useasti tarjouksia, joissa vähittäisliittymien avausmaksuista on myönnetty huomattavia alennuksia. Joinakin ajankohtina vähittäisliittymien avaus on tarjottu ilmaiseksi. Tällaisia avaustarjouksia ei ole ollut tukkutasolla. Elisa on ilmoittanut 5.7.2006 ja 5.9.2007[81] päiväämissään vastineissa joiltakin alueilta saamansa avaus- ja kuukausimaksutulot erikseen, kun taas toisilta alueilta nämä tulot on ilmoitettu yhdessä. Tieto avausmaksutulojen todellisesta määrästä puuttuu vuosilta 2005–2007 Joensuusta ja Jyväskylästä sekä Riihimäeltä vuosilta 2004 ja 2006–2007. Näiden osalta virasto on laskenut arvion avausmaksutarjousten määrästä seuraavasti:

106. Kilpailuvirasto on laskenut Elisan ilmoittamista avausmaksutuloista kunkin perinteisen toimialueen todelliset avausmaksutulot per liittymä jakamalla tämän kokonaissumman kunkin vuoden aikana saatujen uusien asiakkaiden lukumäärällä. Vertaamalla todellisia liittymäkohtaisia avausmaksutuloja vähittäishinnaston mukaiseen hintaan on saatu avausmaksusta myönnetty alennus kultakin vuodelta ja alueelta erikseen. Vuonna 2004 pienin Kilpailuviraston laskema alennus avausmaksusta oli […], vuonna 2005 […] ja vuonna 2006 […]. Näillä alennusprosenteilla laskettuja avausmaksuja on käytetty arviona edellä mainittujen ajankohtien todellisista avausmaksuista Joensuussa, Jyväskylässä sekä Riihimäellä. Vuosina 2007 ja 2008 on käytetty alennusprosenttia vuodelta 2006.

6.4.2.2 Elisan tilaajayhteyksien ja yläkaistojen hinnoittelu sekä liittymän toteutus tilaajayhteydellä tai tilaajayhteyden yläkaistalla

107. ADSL-yhteyden muodostamiseksi tarvitaan aina tilaajayhteyttä tai tilaajayhteyden yläkaistaa. Elisalla yläkaistan kuukausimaksu (4,80 € / kk – 5,50 € / kk) on puolet tilaajayhteyden kuukausimaksusta (9,60 € / kk – 11,00 € / kk).

108. Tarkasteluajan alkupuolella Elisalla ja kullakin sen tytäryhtiöllä oli omat, erilliset tilaajayhteys- ja yläkaistahinnastonsa, joista Elisa on vähitellen siirtynyt yhteen hinnastoon, jossa entiset HMV-alueet muodostavat kukin oman hinnoitteluvyöhykkeensä. 1.5.2004 voimaantulleessa hinnastossa Elisan pääkaupunkiseutu muodosti vyöhykkeen 0 ja Tampereen seutu vyöhykkeen 1. 1.7.2004 hinnastoon on lisätty vyöhyke 2 eli Riihimäen alue ja 1.6.2005 mukana on myös vyöhyke 3 (Jyväskylä). Joensuun alue (vyöhyke 4) on lisätty hinnastoon 1.7.2006. Tilaajayhteyden ja yläkaistan kuukausi- ja avausmaksut ovat vaihdelleet vyöhykkeittäin.

109. Elisa on myöntänyt tukkutuotteidensa (tilaajayhteys, yläkaista ja operaattori-DSL) kuukausimaksuista määräalennuksia, jotka ovat vaihdelleet vyöhykkeittäin. Tilaajayhteydestä ja tilaajayhteyden yläkaistasta myönnetyt alennukset ovat olleet tarkasteluaikana 0–10 %. Näistä alennuksista on luovuttu 1.11.2008 voimaantulleessa hinnastossa. Elisan oma palveluoperaattori on saanut tukkutuotteistaan täydet määräalennukset lähes koko tarkasteluajanjakson ajan. […]. Riihimäellä ja Joensuussa vuokratuista yhteyksistä ei ole annettu alennuksia.

110. Katelaskelmissa on otettu huomioon nimenomaan Elisan oman palveluoperaattorin saamat alennusprosentit, sillä hintaruuvitestissä tarkastellaan, pystyykö oma palveluoperaattori toimimaan kannattavasti. […]

111. Lisäksi katelaskelmissa on otettu huomioon, kuinka yhteyden toteuttaminen on jakautunut tilaajayhteyden ja yläkaistan välille. Vuosina 2003–2004 Elisan loppuasiakkailleen tarjoamista ADSL-liittymistä noin […] prosenttia on toteutettu tilaajayhteydellä ja loput […] prosenttia tilaajayhteyden yläkaistalla[82]. Vuosina 2005–2008 on käytetty jakoa […].

112. Vuosina 2003–2006 Elisan kilpailijoille vuokratuista liittymistä keskimäärin […] prosenttia on ollut tilaajayhteydellä ja loput […] prosenttia tilaajayhteyden yläkaistalla toteutettuja liittymiä[83]. Kilpailevalle palveluoperaattorille aiheutuu siten suuremmat kustannukset kuin Elisan omalle palveluoperaattorille. Koska hintaruuvitestissä katsotaan, pystyykö oma palveluoperaattori toimimaan kannattavasti, katelaskelmissa on nimenomaan huomioitu Elisan palveluoperaattorin jakauma tilaajayhteyden ja yläkaistan välillä.

6.4.2.3 Elisan operaattori-DSL-liittymän hinnoittelu

113. Operaattori-DSL-liittymän hinnoittelussa Elisa on siirtynyt vyöhykejakoon hinnastossa, joka on otettu käyttöön 1.11.2003. Tätä ennen oli hinnastot erikseen jokaiselle Elisan HMV-alueelle. Hinnoittelu on järjestetty siten, että jokaisella vyöhykkeellä on ollut sama avausmaksu, mutta kuukausimaksu on vaihdellut vyöhykkeittäin. Vyöhykkeet koostuvat Elisan perinteisistä toimialueista. Riippuen hinnastosta hintavyöhykkeitä on ollut yhdestä neljään ja vyöhykkeiden koostumus on vaihdellut hinnastosta riippuen[84]. Lisäksi hinnastossa, joka on tullut voimaan 1.6.2004 Elisa on ottanut ensimmäistä kertaa käyttöön vyöhykkeiden sisällä aluejaon (1.6.2004 vyöhykkeellä 0 ja 1.9.2004 vyöhykkeellä 1).Tässä aluejaossa vyöhyke on jaettu kahteen osaan, alueisiin ”keskusta” ja ”muut”. Molemmilla alueilla operaattori-DSL-liittymän avausmaksu on ollut sama, mutta alueella ”muut” kuukausimaksu on ollut korkeampi kuin alueella ”keskusta”.

114. Elisa on perustellut[85] vyöhykkeidensä aluehinnoittelua (”keskusta” ja ”muut”) haja-asutusalueella muodostuvilla korkeammilla liittymäkohtaisilla tuotantokustannuksilla. Elisan mukaan tuotteiden toteutuksesta aiheutuvat tuotantokustannukset poikkeavat toisistaan […]. Elisa ei kuitenkaan käytä samaa hinnoittelumallia vähittäistuotteen kohdalla […].

115. Elisa myöntää tukkutuotteidensa (tilaajayhteys, yläkaista ja operaattori-DSL) kuukausimaksuista määräalennuksia, jotka vaihtelevat HMV-alueittain. 31.10.2005 asti operaattori-DSL-liittymän alennukset olivat 0–20 % ja 1.11.2005 alkaen alennusta on myönnetty tarkastelluilla alueilla (pääkaupunkiseutu, Jyväskylä, Tampere, Joensuu ja Riihimäki) 0–15 %. Elisan oma palveluoperaattori on saanut tukkutuotteistaan täydet määräalennukset lähes koko tarkasteluajanjakson. Elisan mukaan esimerkiksi vuonna 2004 […].

116. Katelaskelmissa on otettu huomioon nimenomaan Elisan oman palveluoperaattorin saamat alennusprosentit, sillä hintaruuvitestissä tarkastellaan, pystyykö oma palveluoperaattori toimimaan kannattavasti. […]

6.4.2.4 Laajakaistaliiketoimintaan liittyvien muiden tulojen huomioiminen

117. Elisa on esittänyt[86], että sille on kertynyt ADSL-liiketoiminnasta liittymän avaus- ja kuukausimaksun lisäksi myös muita tuloja, jotka tulisi lisätä Kilpailuviraston tekemiin hintaruuvilaskelmiin. Muut tulot sisältävät […].

118. […]

119. Elisa on vastineissaan 19.12.2005, 5.7.2006, 7.9.2007 ja 12.9.2007 ilmoittanut erikseen muut tulot jokaiselle paikkakunnalle vuosina 2001–2007:

Taulukko 8. Elisan 19.12.2005, 5.7.2006, 7.9.2007 ja 12.9.2007 ilmoittamat muut tulot euroina / vuosi.

[…]

120. Elisan 19.12.2005 selvityksen mukaan yllä mainitut muut tulot sisältävät […].

121. Lisäksi Elisa on ilmoittanut muut tulot / liittymä / kuukausi omissa, 5.7.2006 toimittamissa hintaruuvilaskelmissaan, jotka ovat taulukossa 9:

Taulukko 9. Elisan 5.7.2006 ilmoittamat muut tulot / liittymä / kuukausi.

[…]

122. Selvityksessään 17.10.2006 Elisa on ilmoittanut laskevansa 5.7.2006 ilmoittamat muut tulot seuraavasti:

[…]

123. Elisan edellä mainituissa selvityksissä ilmoitetut muut tulot poikkeavat toisistaan. Syy tähän on se, että 19.12.2005, 5.7.2006, 7.9.2007 ja 12.9.2007 ilmoitetut muut tulot koskevat kuluttajaliittymistä saatuja muita tuloja, kun taas Elisan 5.7.2006 toimittamissa laskelmissa muissa tuloissa on otettu huomioon sekä yritys- että Elisan ADSL Premium -liittymät.

124. Kilpailuvirasto on ottanut hintaruuvilaskelmaansa muut tulot Elisan 19.12.2005, 5.7.2006, 7.9.2007 ja 12.9.2007 toimittamista luvuista. Kilpailuviraston huomioimat muut tulot ovat seuraavat:

Taulukko 10. Kilpailuviraston laskemat muut tulot.

[…]

125. Relevantit hyödykemarkkinat on määritelty jaksossa 6.1.2. Kilpailuvirasto katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa relevantit lopputuotemarkkinat muodostuvat kotitalouksille tarjottavien yksityisten laajakaistapohjaisten Internet-liittymien markkinoista. Elisan omissa hintaruuvilaskelmissa ilmoittamat muut tulot sisältävät Elisan ADSL Premium- ja yritysliittymistä saatavat lisätulot. Koska tarkastelu koskee ainoastaan kotitalouksille tarjottavia liittymiä, Kilpailuvirasto katsoo, että Elisan omissa hintaruuvilaskelmissa käyttämä muiden tulojen laskentatapa on virheellinen.

126. Edellä mainituin perustein Kilpailuvirasto on käyttänyt laskelmissaan Elisan liikevaihtoon laskettujen kotitalouksille myytyjen ADSL-liittymien päätelaite- ja asennustulot sekä näille ADSL-asiakkaille myydyn Elisa Tietoturvan tulot (Taulukko 10). Kilpailuvirasto katsoo, ettei Elisa ole toimittanut Kilpailuvirastolle sellaista selvitystä, jonka perusteella katelaskelmissa käytettyä muut tulot -erää tulisi muuttaa vastaamaan Elisan esittämiä muita tuloja.

6.4.2.5 Elisan kustannukset

127. Elisa on esittänyt, että sen ADSL-liiketoiminnalle aiheutuu edellä mainittujen hinnastojen tukkuyhteyksien (tilaajayhteys / tilaajayhteyden yläkaista sekä operaattori-DSL-liittymä) lisäksi muita kertaluontoisia kustannuksia asiakkaiden hankinnasta (mainonta ja erikoistarjoukset), tilaustenkäsittelystä sekä korvauksista jakelukanaville.

128. Toistuvia kustannuksia ovat puolestaan ATM- ja Ethernet-liitynnästä, ulkomaanyhteydestä, ISP-palveluista (sähköpostilaatikot, kotisivutilat ja portaali), asiakaspalvelusta, laskutuksesta, perinnästä, teknisestä tukipalvelusta ja viankorjauspalvelusta syntyvät menot.

6.4.2.6 Kertaluonteisten tulo- ja menoerien jaksottaminen

129. Kilpailuvirasto katsoo, että katelaskelmassa on perusteltua jaksottaa edellä mainitut kertaluonteiset tulot ja menot jakamalla ne kohtuullisella ajalla, joka ilmoitetaan kuukausissa, jotta näistä kertaluontoisista eristä saadaan yhteismitallisia kuukausittain toistuvien erien kanssa.

130. Katelaskelmissa asiakkaiden hankinnasta aiheutuvat kertaluonteiset tulot ja kustannukset, esim. ADSL-vähittäisliittymän avausmaksu ja operaattori-DSL-liittymän avausmaksu, on jyvitetty 36 kuukaudelle kuukausittaisen katteen määrittämiseksi. Asiakkaan hankinta voidaan siten nähdä investointina, joka tuottaa myöhemmin tulovirtaa.

131. Elisa on vastineessaan[87] katsonut, että Kilpailuviraston laskelmissa tulisi asiakkaan pitoaikana käyttää vähintään […] kuukautta. Elisan mukaan asiakkaan laskennallinen pitoaika on mahdollista laskea vuosittaisen asiakasvaihtuvuusprosentin (churn) kautta. Esimerkiksi Elisan vaihtuvuusprosentti pääkaupunkiseudulla on noin […]. Laskennallisesti […] prosentin vaihtuvuus johtaa […] kuukauden pitoaikaan. Elisa katsoo, että 36 kuukauden kuoletusaika edellyttäisi lähes 30 prosentin vaihtuvuusprosenttia.

132. Elisa on myös huomauttanut, että komission Wanadoo-päätöksessä käytetty asiakkaan pitoaika on ollut 48 kuukautta. Vaikka kysymyksessä on kilpailuoikeudellisesti arvioituna eri väärinkäytön muodosta, ei Elisan mukaan tällä seikalla kuitenkaan voi olla merkitystä kustannusten hyväksyttävyyttä arvioitaessa.

133. Mikäli asiakkaan hankinnasta syntyneiden kustannusten jaksotusaika asetetaan keinotekoisesti kohtuuttoman pitkäksi, kate saattaa lopulta olla kokonaisuudessaan positiivinen, mutta suuri negatiivinen kate asiakkaan hankinnasta ja pieni positiivinen kate kuukausimaksuista muodostuu todennäköisesti alalle tulon esteeksi. Pitkään asiakkaan pitoaikaan sisältyy epävarmuutta, jolloin yritys vetäytyy asiakkaiden hankinnasta, kun ei ole varmaa, saadaanko asiakkaan hankintaan uhratuista menoista riittävästi tuottoa pitkällä aikavälillä. Lisäksi on huomattava, että mikäli yritys käyttää määräävää markkina-asemaansa väärin estämällä tai merkittävästi haittaamalla kilpailijoiden toimintaa, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen keskimääräinen asiakkaan pitoaika on tämän menettelyn seurauksena pidempi kuin mitä se olisi toimivilla kilpailullisilla markkinoilla. Asiakkaan keskimääräinen pitoaika voi muodostua pidemmäksi esimerkiksi silloin, kun alueen asiakkailla ei ole vaihtoehtoja palveluntarjoajan suhteen.

134. Toisaalta Riihimäen aluetta koskevassa vastineessaan Kilpailuvirastolle 15.6.2004[88] Elisa on myös itse todennut, että:

”Toisaalta pitoajan arviointi tosiasiallisen poistuman kautta johtaa myös kilpailun edistämisen kannalta ongelmalliseen tilanteeseen. Oletettavissa on, että alueilla, joilla laajakaistakilpailu on toimivinta, myös vaihdokset operaattoreiden kesken ovat todennäköisempiä kuin alueilla, joilla kilpailua on vähemmän. Tällöin verkkoyritys, joka on esimerkiksi omalla toiminnallaan hidastanut / vaikeuttanut ulkoisten palveluoperaattoreiden toiminnan aloittamista, saa kilpailunrajoituslain tavoitteiden vastaista kilpailuetua, mikäli pitoaika palautettaisiin tosiasialliseen poistumaan”.

”Elisa-konsernin käsitys on, että hintaruuviarvioinnissa tulisi soveltaa MMA-yrityksiin samaa laskennallista pitoaikaa, jonka tulisi olla […]”.

135. Toimenpidepyynnössään[89] 8.4.2005 Saunalahti Group Oyj on todennut:

”Mikäli Kilpailuvirasto kuitenkin tarkastelee hintaruuvilaskentaa myös ennalta määrättyä tuotteen kuoletusaikaa silmälläpitäen, todettakoon, että EU-komissio[90] on soveltanut investoinnille esimerkiksi tilaajayhteyksien hintoja vertaillessaan 24 kuukauden kuoletusaikaa. Ongelmana pelkkään kuoletusaikaan perustuvassa hintaruuvilaskennassa on se, että tällöin välituotetta tarjoava teleoperaattori voi jo etukäteen avausmaksun osana tulouttaa olennaisen osan laajakaista-asiakkuuden ennakoidusta tuotosta”.

136. Myös TDC on toimenpidepyynnössään[91] 1.7.2005 muuttanut kertaluonteisten tilaajayhteyden ja DSL-yhteyden asennusten hinnan kuukausikohtaiseksi kuluksi per liittymä käyttäen 24 kuukauden poistoaikaa. TDC on lisäksi todennut vastineessaan[92] 26.3.2008 käyttävänsä kyseistä 24 kuukauden poistoaikaa myös omissa sisäisissä laskelmissaan.

137. Komissio on DT- ja Wanadoo-päätöksissään[93] tehnyt Internet-liittymien liiketoiminnan katelaskelman käyttäen kertaluontaisten erien jyvittämisessä asiakkaan keskimääräistä pitoaikaa. Wanadoo-tapauksessa komissio on saamiensa selvitysten perusteella käyttänyt 48 kuukauden jaksoa. DT-tapauksessa tieto pitoajasta on poistettu DT:n liikesalaisuutena. Lisäksi Saunalahti on vuoden 2004 vuosikertomuksensa mukaan käyttänyt tilinpäätöksessään ADSL-asiakashankinnalle 36 kuukauden poistoaikaa.

138. Telefónica-päätöksessään[94] komissio puolestaan jaksotti asiakkaiden hankinnasta syntyneet kustannukset 36 kuukaudelle. Komissio on perustellut kyseisessä päätöksessään asiakkaan hankintakustannusten jaksottamista 36 kuukaudelle ensinnäkin sillä, että Telefónica oli liiketoimintasuunnitelmassaan odottanut kattavansa nämä kustannukset 1–2 vuoden kuluessa. Komissio on myös torjunut Telefónican väitteen siitä, että asiakkaan keskimääräinen pitoaika, ja sitä kautta myös oikea asiakkaan hankintakustannusten jaksotusaika, voitaisiin laskea vuotuisesta asiakasvaihtuvuusluvusta (churn). Komission mukaan churn-luvun avulla saatu asiakkaan keskimääräinen pitoaika on luotettava vain vakiintuneilta markkinoilta. Lisäksi komissio käytti perustelunaan sitä, että muut kansalliset sääntely- ja kilpailuviranomaiset ovat laskelmissaan jaksottaneet kyseiset kustannukset korkeintaan kolmelle vuodelle.

139. Kilpailuvirasto jaksottanut laskelmissaan kertaluonteiset menot ja tulot 36 kuukaudelle. Tätä pidempää asiakkaan pitoaikaa ei edellä esitetyn lisäksi ole perusteltua käyttää myöskään siitä syystä, että markkinat ovat olleet voimakkaan kasvun vaiheessa. Laajakaistapalveluntarjoajien markkinointi on perustunut pääasiassa uusasiakashankintaan. Tähän viittaa mm. se, että palveluntarjoajat ovat tarkastellulla ajanjaksolla jatkuvasti kampanjoineet päätelaitetarjouksia ja asennuspalveluita, joten mainoskampanjoiden ja kilpailun ensisijaisena kohteena eivät ole olleet toisten operaattoreiden asiakkaat vaan ensimmäisen liittymän hankkijat. Palveluntarjoajat eivät ole markkinoineet palveluja siinä tarkoituksessa, että kuluttaja vaihtaisi palveluntarjoajalta toiselle, joten tosiasiallisen pitoajan käyttäminen antaisi vääristyneen kuvan markkinasta. Tämän tapauksen arvioinnissa Kilpailuvirasto on käyttänyt 36 kuukauden ajanjaksoa, mutta ei ole poissuljettua, ettei jossakin toisissa olosuhteissa kuoletusaika voisi olla lyhyempi.

6.4.2.7 Alueet ”keskusta” ja ”muut”

140. Elisa pitää virheellisenä Kilpailuviraston tapaa tarkastella hintaruuvilaskelmissaan erikseen operaattori-DSL-tuotteen alueita ”keskusta” ja ”muut”. Elisan mukaan operaattori-DSL-tuotteen aluekohtainen hinnoittelu perustuu aluekohtaisiin eroihin tuotantokustannuksissa. Elisa toteaa, että vähittäistasolla toimiva palveluoperaattori voi hinnoitella palvelunsa joko noudattaen verkko-operaattorin aluehinnoittelurakennetta tai tasahintaisesti. Tämä valintamahdollisuus on olemassa kaikilla palveluoperaattoreilla.

141. Elisan ymmärrys on ollut, että hintaruuviarviointi tehdään keskimääräisten hintojen perusteella, ei erikseen rajatuilla maantieteellisillä alueilla.

142. Elisan mukaan Kilpailuviraston käyttämä arviointitapa ei huomioi sitä, että alue ”keskusta” muodostaa merkittävimmän osuuden koko alueesta. Lisäksi Elisa on todennut, ettei Joensuussa käytännössä ole aluetta ”muut”. Aluekohtaisesti jakaumat ovat Elisan arvion mukaan seuraavat:

Taulukko 11. Osuudet liittymien jakautumisesta alueisiin ”keskusta” ja ”muut”.

[…]

143. Elisa on toimittanut 6.3.2008 tietoja HMV-alueidensa keskitinalueista ja näiden keskitinalueiden potentiaalisista asiakasmääristä. Näiden perusteella Kilpailuvirasto on laskenut potentiaalisten asiakkaiden jakauman alueittain (Taulukko 12).

Taulukko 12. Osuudet liittymien jakautumisesta alueisiin ”keskusta” ja ”muut”, tilanne 1.3.2008.

[…]

144. Kilpailuvirasto tarkastelee laskelmissaan Elisan alueita ”keskusta” ja ”muut” erikseen. Kilpailevaa DSL-verkkoa on rakennettu tyypillisesti taajama-alueille. […]. Näin ollen tarjotakseen kuluttajille ADSL-liittymiä koko markkinoilla kilpailijat ovat joutuneet vuokraamaan Elisalta operaattori-DSL-liittymiä. Joensuussa aluehinnoittelu on tullut voimaan 1.10.2005, mutta kaikki Joensuun keskitinalueet ovat kuuluneet alueelle ”keskusta”. 1.11.2008 voimaan astuneessa operaattori-DSL-hinnastossa Joensuu on siirretty erilliseksi vyöhykkeeksi 1, jolla edellä mainittua aluejakoa ei enää ole.

145. Toisin kuin Elisa väittää, vähittäistasolla toimiva palveluoperaattori ei voi käytännössä hinnoitella palveluaan noudattaen Elisan aluehinnoittelurakennetta, mikäli Elisa itse hinnoittelee vähittäispalvelunsa tasahintaisesti. Mikäli palveluoperaattori tarjoaisi vähittäispalveluaan alueella ”muut” Elisaa kalliimmalla hinnalla, kyseisen alueen asiakkaat valitsisivat halvemman palveluntarjoajan eli Elisan. Tampereen Puhelin (TP) on todennut vastineessaan[95], että ”Elisan ”Muut”-alueen korkeiden hintojen vuoksi TP:n on tappioiden välttämiseksi täytynyt asettaa ADSL-liittymiensä loppuasiakashinnat Elisaa huomattavasti kalliimmiksi” omalla hinnoitteluvyöhykkeellään 2, ”joka suurelta osin on Elisan vyöhykettä ”Muut””. Tampereen Puhelin on todennut lisäksi, että ”TP:n ADSL-asiakasmäärä (TP:n hinnoittelu-)vyöhykkeellä 2 on korkeiden hintojen vuoksi jäänyt melko vähäiseksi”. Myös TNNet on kertonut vastineessaan[96] joutuneensa Jyväskylässä hinnoittelemaan loppuasiakastuotteensa huomattavasti Elisan hintoja korkeammaksi oman verkkonsa ulkopuolelle. Tällainen vähittäishinnoittelumalli tai vähittäisliittymien tarjoaminen vain oman verkon alueella aiheuttaa kilpailevalle palveluoperaattorille hankaluuksia esimerkiksi mainonnan kohdistamisen suhteen.

146. Epäilty kilpailunrajoitus on kohdistunut erityisesti markkinoiden harvemmin asuttuihin osiin, joilla kilpailijoiden toimiminen omalla DSL-verkolla on rajoitettua. Elisan hinnoittelu vaikuttaa olleen omiaan vähentämään kilpailua edellä mainituilla alueilla, joilla kilpailijoiden riippuvuus Elisan operaattori-DSL-tuotteesta on suurempaa. Tämä on vähentänyt kilpailijoiden määrää, supistanut niiden toiminta-aluetta ja siten heikentänyt kilpailijoiden mahdollisuuksia kasvattaa markkinaosuuttaan Elisan perinteisillä toimialueilla. Kilpailuviraston arvion mukaan kuluttajille on aiheutunut aluejaon vuoksi haittaa, sillä ”muut”-alueiden asukkailla ei ole ollut valinnanvaraa laajakaistaoperaattorin suhteen. Täten Elisan näyttäisi olleen mahdollista rajoittaa toiminnallaan markkinoita kuluttajien vahingoksi.

147. Elisalta 1.9.2005[97] saatujen tietojen perusteella Elisan keskitinalueilla on asuntojen / kiinteistöjen määrä jakautunut seuraavasti alueiden ”keskusta” ja ”muut” välille:

Taulukko 13. Potentiaalisten asiakkaiden jakautuminen alueisiin ”keskusta” ja ”muut”, syksy 2005.

[…]

148. Kilpailevat verkot kattavat laajimmillaan […] alueesta ”muut”. Kilpailijoiden ei siis ole mahdollista toimia koko Elisan alueella vuokraamatta Elisalta operaattori-DSL-liittymää.

149. Elisa on päivittänyt ja täydentänyt yllä olevia tietoja 6.3.2008[98].

Taulukko 14. Potentiaalisten asiakkaiden jakautuminen alueisiin ”keskusta” ja ”muut”, maaliskuu 2008.

[…]

150. Edelleenkin vuonna 2008 kilpailevat verkot kattavat laajimmillaan […] ”muut”-alueen huoneistoista ja muilla alueilla huomattavasti tätä pienemmän osan alueesta.

6.4.3 Elisan hinnoittelu pääkaupunkiseudun, Tampereen, Jyväskylän, Joensuun ja Riihimäen alueella

6.4.3.1 Toimenpidepyynnöt koskien Elisan ja sen tytäryhtiöiden toimintaa markkinoilla

151. 24 Online[99], HPO[100], Tampereen Puhelin[101], Saunalahti[102] ja TDC[103] ovat katsoneet tekemissään toimenpidepyynnöissä, että Elisan ja sen tytäryhtiöiden DSL-tuotteiden hinnoittelu muodostaa kilpailunrajoituslaissa kielletyn hintaruuvin. Näistä erityisesti 24 Onlinen sekä Tampereen Puhelimen toimenpidepyynnöt koskevat Elisan ODSL-hinnaston mukaista aluetta ”muut”, jonne kilpailevilla operaattoreilla ei ole taloudellisesti realistisia mahdollisuuksia rakentaa omaa verkkoa.

152. Kilpailuvirasto katsoi selvityksessään 24.6.2002 (Dnro 1120/61/2001)[104], että merkittävimmän kilpailuongelman palveluoperaattoreille aiheuttaa verkko-operaattorin tukkuhinnoittelussaan mahdollisesti soveltama kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (ennen 1.5.2004 KRL:n 7 §:n 4 kohta) perusteella kielletty hintaruuvi. Kilpailuvirasto katsoo vastaavasti, että tässä asiassa juuri hintaruuvi on muodostanut merkittävimmän kilpailuongelman, jonka olemassaoloa se on tarkastellut tekemiensä katelaskelmien perusteella. Nämä katelaskelmat on tehty edellä, jaksossa 6.4.2 esiteltyjen periaatteiden mukaisesti.

153. Netsonicin toimenpidepyyntö[105] on koskenut Elisan ADSL-hinnoittelua sekä ADSL-liittymien avausmaksutarjouksia. Netsonic on katsonut, ettei ADSL-liittymien kuukausimaksuilla voida kattaa liittymän avauksessa syntyneitä kuluja kohtuullisessa ajassa. Kilpailuvirasto on huomioinut tekemissään katelaskelmissa vähittäisliittymien avausmaksujen vaikutuksen kannattavuuteen (ks. tarkemmin edellä jakso 6.4.2.1).

154. 24 Online[106] ja HPO[107] ovat toimenpidepyynnöissään katsoneet Elisan väärinkäyttävän määräävää markkina-asemaansa myös mm. laitetilojen ja sähkönsyötön hinnoittelussa. 24 Online on lisäksi katsonut, ettei Kilpailuviraston laskelma huomioi kaikkia välttämättömiä tilaajayhteyksien käyttöön liittyvien palvelujen hintoja (mm. laitetilojen, kaapelien sijoittamisen ja kytkentöjen hinnat).

155. Kilpailuvirasto on tarkastellut DSL-liittymien kannattavuutta Elisan perinteisillä toimialueilla niin sanotun ”as efficient” -periaatteen mukaisesti eli voisiko Elisan kanssa yhtä tehokas toimija toimia markkinoilla kannattavasti. Lähtökohtana on ollut alueen perinteisen toimijan, Elisan, kustannukset ja tulot, joiden perusteella kannattavuutta on tarkasteltu. Elisan itse käyttämän DSL-tukkutuotteen hintaan sisältyvät 24 Onlinen sekä HPO:n toimenpidepyynnöissään mainitsemat mm. laitetiloista ja sähkönsyötöstä syntyvät kustannukset. Näitä ei siten ole erikseen huomioitu Kilpailuviraston tekemissä laskelmissa. Kilpailuvirasto katsoo DSL-tukkutuotteen hinnan olevan paras arvio oman DSL-verkon rakentamisesta syntyvistä liittymäkohtaisista kustannuksista.

156. 24 Onlinen[108] mukaan Elisa on lisäksi väärinkäyttänyt asemaansa sitomalla asennuspalvelut sekä suunnittelu- ja valvontatyöt laitetilojen käyttöön. Myös toimitusajoissa sekä liiketoiminnan kannalta välttämättömien tietojen (Elisa Networksin kunkin keskuksen kattama alue ja mihin tilaajayhteyksiä on vuokrattavissa) saatavuudessa on 24 Onlinen mukaan esiintynyt ongelmia, jotka ovat johtaneet kilpailevien operaattoreiden syrjintään.

157. Kuten edellä on todettu, Kilpailuvirasto ei ole selvittänyt erikseen oman DSL-verkon rakentamisesta syntyviä kustannuksia, niihin liittyviä ehtoja tai niiden kohtuullisuutta vaan keskittynyt tarkastelemaan markkinoille tulon kannattavuutta DSL-tukkutuotteen avulla. Viestintävirasto on puolestaan seurannut operaattoreiden toimitusaikoja sekä niiden syrjivyyttä.

6.4.3.2 Katelaskelmat 1.4.2003–31.10.2008

158. Kilpailuvirasto on Elisan toimittamien kustannus- ja hintatietojen perusteella koonnut katelaskelmat ajalta 1.4.2003–31.10.2008 Elisan perinteisellä toimialueilla:

• pääkaupunkiseutu,
• Tampere,
• Jyväskylä,
• Joensuu ja
• Riihimäki.

159. Tarkastellulla ajanjaksolla Elisa on muuttanut useita kertoja ADSL-liittymiensä tukku- ja vähittäishintoja sekä niistä myönnettäviä alennuksia. Laskelmat on siten tehty kunkin hinnaston voimassaoloajan perusteella erikseen. Lisäksi Elisa on toimittanut eri vuosilta kustannus- ja tulotietoja, jotka on huomioitu katelaskelmissa. Myös näiden muuttuessa lopulliset katteet ovat muuttuneet.

160. Seuraavissa taulukoissa on käyty läpi viraston selvityksissään tarkasteleman ajanjakson, 1.4.2003–31.10.2008, katteet. Negatiiviset katteet on selvyyden vuoksi merkitty taulukkoon punaisella pohjalla. Negatiivisella katteella tarkoitetaan tilannetta, jossa ADSL-liiketoiminnasta saadut tulot eivät ole pystyneet kattamaan siitä aiheutuneita kustannuksia. Taulukon luvut ovat keskimääräisiä katteita per liittymä per kuukausi.

Taulukko 15. Katelaskelmien yhteenvetotaulukko: Pääkaupunkiseutu

[…]

Taulukko 16. Katelaskelmien yhteenvetotaulukko: Tampere

[…]

Taulukko 17. Katelaskelmien yhteenvetotaulukko: Jyväskylä

[…]

Taulukko 18. Katelaskelmien yhteenvetotaulukko: Riihimäki

[…]

Taulukko 19. Katelaskelmien yhteenvetotaulukko: Joensuu

[…]

161. Yllä olevista taulukoista voidaan nähdä, että Kilpailuviraston laskelmien perusteella Elisan omien tukkutuotteiden hinnan ja muiden kustannusten sekä Elisan itse loppuasiakkailtaan perimän vähittäishinnan välinen marginaali on ollut useimpina ajanjaksoina pääkaupunkiseudun, Tampereen, Jyväskylän ja Riihimäen haja-asutusalueilla (eli ODSL-hinnaston mukaisella alueella ”muut”) sekä Joensuussa negatiivinen. Tämä on merkinnyt sitä, että ainakaan näinä ajankohtina kilpailijoiden ei ole ollut kannattavaa vuokrata ODSL-tukkutuotetta haja-asutusalueilla tai Joensuussa.

162. Kilpailuvirasto katsoo aiemmin tässä päätöksessä esitetyn perusteella, että alueen ”muut” laajuus on markkinan kokonaisuuden kannalta siinä määrin merkittävä, että on ollut perusteltua tarkastella Elisan hinnoittelua myös tällä alueella erikseen. Tätä Kilpailuviraston johtopäätöstä tukevat myös 24 Onlinen sekä Tampereen Puhelimen tässä asiassa tekemät toimenpidepyynnöt, jotka koskevat nimenomaan Elisan ODSL-hinnaston mukaista aluetta ”muut”.

163. Kilpailuvirasto katsoo tekemiensä laskelmien perusteella, että kokonaisuutena arvioiden Elisan ODSL-tuotteen hinnoittelu pääkaupunkiseudulla, Tampereelle, Jyväskylässä, Riihimäellä sekä Joensuussa on ollut edellä mainittuina ajanjaksoina omiaan vaikeuttamaan kilpailijoiden toimintaa markkinoilla ja tällä perusteella sillä voidaan katsoa olleen joillakin alueilla ja rajoitetuilla ajanjaksoilla markkinoilta poissulkevia vaikutuksia.

164. Pelkkien muuttuvien kustannusten perusteella arvioituna Elisan soveltama hinnoittelu ei kuitenkaan ole täyttänyt hintaruuvin tunnusmerkkejä joitakin yksittäisiä liittymänopeuksia ja ajankohtia lukuun ottamatta. Hintaruuvin olemassaolo on siten pitkälti riippuvaista muun muassa kertaluontoisten menojen kuoletusajasta.

165. Lisäksi yllä olevissa taulukoissa esitetyt keskusta- ja muut-alueiden marginaalien painotetut keskiarvot ovat olleet lähes koko tarkasteluajanjakson ajan joko positiivisia tai ainoastaan lievästi negatiivisia. Painotettujen keskiarvojen lievä negatiivisuus on kuitenkin muutamia yksittäisiä ajanjaksoja lukuun ottamatta riippuvaista muun muassa kertaluontoisten menojen kuoletusajasta, sillä kuten edellä on todettu toistuvien menojen ja tulojen erotus on lähes jatkuvasti ollut positiivinen. Tämän kuoletusajan muuttaminen 36 kuukaudesta lähemmäs Elisan esittämää […] kuukautta, esimerkiksi 48 kuukauteen, muuttaa myös laskelman lopputulosta siten, että painotetut keskiarvot ovat lähes koko tarkasteluajanjakson ajan positiivisia.

166. Marginaalien painotetut keskiarvot ovat vaihdelleet merkittävästi myös ajallisesti. Joissain tapauksissa marginaalit ovat olleet negatiivisia vain yksittäisinä lyhyinä ajanjaksoina ja toisinaan marginaalit ovat olleet positiivisia pidempiäkin ajanjaksoja. Toisaalta selkeimmät negatiiviset katteet aiheuttaneet hinnat ovat olleet voimassa vain yhden kuukauden ajan (syyskuu 2005).

167. On myös todettava, että menettely on kohdistunut vain rajattuun osaan Elisan toimialuetta ja että marginaali on näilläkin alueilla ollut osan aikaa ja osassa nopeuksia positiivinen. Elisan hinnoittelu ei siten ole ollut järjestelmällisesti poissulkevaa.

168. Kilpailuvirasto ilmoitti Elisalle keväällä 2008 alustavan näkemyksensä Elisan DSL-tukkutuotteiden hinnoittelusta sekä Elisan hinnoittelun arvioinnissa käyttämänsä laskentaperiaatteet. Elisa teki tämän jälkeen ODSL-hinnastoonsa muutoksia, jotka tulivat voimaan 1.11.2008 alkaen. ODSL-tuotteen hintaa on laskettu joidenkin tuotteiden kohdalla merkittävästi ja joidenkin kohdalla hintaa on nostettu hieman. Tämä uusi ODSL-hinnasto näyttäisi poistavan ne ongelmat, joihin Kilpailuvirasto on tässä asiassa käytössä olleen ja Elisalle ilmoitetun arviointikehikkonsa perusteella kiinnittänyt huomiota selvitystensä aikana.

169. Elisa on myös poistanut joillain alueilla käytössä olleet tilaajayhteystuotteista myönnetyt alennukset 1.11.2008 voimaan tulleessa tilaajayhteystuotteiden hinnastossa. Kilpailuvirasto on tämän asian yhteydessä tarkastellut tätä seikkaa vain eräänä käyttämänsä hintaruuviarviointikehikon osana ilman, että on arvioinut aikaisemmin käytössä olleiden alennusten perusteita ja sallittavuutta tai alennusten poistamisesta seurannutta tosiasiallista tilaajayhteystuotteiden hinnan korotusta.

170. Alla olevissa taulukoissa 20 ja 21 on esitelty Elisan 1.11.2008 käyttöönottama hinnasto sekä vertailuna sitä edeltänyt ODSL-hinnasto. Joensuu, joka aikaisemmin kuului kokonaisuudessaan vyöhykkeen 0 keskusta-alueelle, on siirretty kyseisessä hinnastossa erilliseksi vyöhykkeeksi.

Taulukko 20. Elisan ODSL-hinnastomuutos, Vyöhyke 0

	Vyöhyke 0
	Keskusta		Muut
	31.10.2008 ASTI	1.11.2008 ALKAEN	31.10.2008 ASTI	1.11.2008 ALKAEN
	24M/1M	22,00	14,00	33,00	14,00
8M/1M	15,00	14,00	23,50	14,00
4M/512	15,00	14,00	23,50	14,00
2M/1M	10,10	11,00	16,50	11,00
2M/512	10,10	11,00	16,50	11,00
1M/1M	6,30	7,00	10,00	7,00
1M/512	6,30	7,00	10,00	7,00
512/512	3,50	4,50	6,00	6,00
256/256	2,75	3,50	4,50	4,50

Taulukko 21. Elisan ODSL-hinnastomuutos, Joensuu

	Joensuu
	Keskusta Vyöhyke 0 31.10.2008 asti	Muut Vyöhyke 1 1.11.2008 alkaen
	24M/1M	22,00	14,00
8M/1M	15,00	14,00
4M/512	15,00	14,00
2M/1M	10,10	8,00
2M/512	10,10	8,00
1M/1M	6,30	4,00
1M/512	6,30	4,00
512/512	3,50	4,00
256/256	2,75	3,50

7 Päätöksen perustelut

171. Markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä määrätä kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaisen seuraamusmaksun elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo kilpailunrajoituslain 6 §:n säännöksiä. Seuraamusmaksu on määrättävä, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.

172. Kilpailuvirasto katsoo Elisan menettelyä kokonaisuutena arvioiden, että kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetun esityksen tekeminen markkinaoikeudelle seuraamusmaksun määräämiseksi ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole kilpailun turvaamiseksi perusteltua. Virasto on ottanut seuraamusmaksuesityksen tekemistä harkitessaan huomioon seuraavat seikat:

173. Ensinnäkin Elisa on muuttanut ODSL-tuotteidensa hinnoittelua sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto ilmoitti Elisalle alustavan näkemyksensä sen tukkutuotteiden hinnoittelusta ja hinnoittelun arviointiperusteista. Tämä uusi ODSL-hinnasto näyttäisi poistavan ne DSL-tukkutuotteen hinnoitteluun liittyneet ongelmat, joihin Kilpailuvirasto on selvityksissään kiinnittänyt huomiota.

174. Lisäksi Kilpailuviraston laskentaperusteisiin liittyy tässä asiassa osin arvionvaraisia seikkoja (kuoletusaika, muut tulot), jotka mahdollisesti muuttaisivat tässä päätöksessä esitettyjä johtopäätöksiä. Ottaen kuitenkin huomioon asian käsittelystä poistamista tukevat perustelut sekä sen, että mikäli arvionvaraiset seikat otettaisiin laskelmissa huomioon Elisan näkemyksen mukaisina laskelmat muuttuisivat Elisalle edullisempaan suuntaan, Kilpailuvirasto katsoo, ettei näiden osin arvionvaraisten seikkojen selvittämiseen ole tarvetta kyseessä olevan asian osalta.

175. Kilpailunrajoituslain 12 §:ssä todetaan, että Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Hallituksen esityksessä (243/1997) tätä pykälää on täsmennetty seuraavalla tavalla: Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on jo luovuttu ja joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä. Kuten edellä on todettu Kilpailuvirasto on ilmoittanut Elisalle hintaruuviarvioinnissaan käyttämät periaatteet ja Elisa on tämän jälkeen muuttanut hinnoittelunsa näiden periaatteiden mukaiseksi.

176. Kilpailuvirasto katsoo, että asiassa ei ole tarpeen ryhtyä enempiin toimenpiteisiin ja poistaa asian käsittelystä.

8 Sovelletut säännökset

177. Kilpailunrajoituslaki (480/1992, ml. muutossäädös 380/2004), 3 §:n 2 momentti, 6 § (7 § ennen 1.5.2004) ja 12 §.

9 Muutoksenhaku

178. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

10 Lisätiedot

179. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.

---

[1] Seuraavat yritykset ovat nykyisin sulautuneet osaksi Elisa-konsernia: Elisa Networks Oy, SoonNet Oy, Kesnet Oy, Riihimäen Puhelin, Tikka Networks Oy ja 30.9.2007 alkaen Lounet Oy. Elisa Oyj:tä käsitellään tässä yhtenä kokonaisuutena, jonka perinteiseksi toimialueeksi katsotaan näiden yritysten (pl. Lounetin alue) perinteisten toimialueiden (pääkaupunkiseutu, Tampere, Jyväskylä, Riihimäki ja Joensuu) muodostama kokonaisuus.

[2] Academica Oy on ostanut Netsonic Oy:n koko liiketoiminnan (Academica Oy:n tiedote asiasta 21.4.2008)

[3] ”Selvityspyyntö koskien Elisa Oyj:n ADSL-liittymien hinnoittelua”, NetSonic Oy, Dnro 529/61/03, päivätty 19.6.2003.

[4] ”Tutkimuspyyntö Elisa Networks Oy:n kilpailua rajoittavista menettelytavoista laajakaistamarkkinoilla”, 24 Online Oy, Dnro 896/61/03, päivätty 29.10.2003.

[5] 24 Online Oy, Dnro 470/61/06 päivätty 24.5.2006.

[6] ”Riihimäen Puhelin Oy:n määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon tarjonnassa”, Hämeen Puhelin Oy, Dnro 233/61/04 päivätty 9.3.2004.

[7] ”Elisa Oyj:n vyöhykehinnoittelu”, Tampereen Puhelin Oy, Dnro 934/61/04, päivätty 28.10.2004.

[8] Saunalahti Group Oyj konsolidoitiin Elisa-konserniin 1.12.2005 lähtien.

[9] ”Elisa Oyj:n ADSL-tukku- ja vähittäishinnoittelu”, Saunalahti Group Oyj, Dnro 291/61/05, päivätty 8.4.2005.

[10] Elisa Oyj:n lehdistötiedote 14.11.2005: ”Saunalahti-kauppa päätökseen – suurempi suomalainen tarjoaa paremmat palvelut”.

[11] ”Toimenpidepyynnön peruutus”, Saunalahti Group Oyj, päivätty 22.11.2005.

[12] ”Toimenpidepyyntö koskien Elisa Oyj:n tilaajayhteyksien hinnoittelua osana ADSL-tuotteiden hinnoittelua laajakaistamarkkinoilla”, TDC Song Oy, Dnro 528/61/05, päivätty 29.6.2005.

[13] ”Kilpailutilanne laajakaistamarkkinoilla”, Kilpailuvirasto 2001.

[14] TeliaSonera Finland Oyj:n lehdistötiedote 21.8.2006, ”Sonera tuo huippunopeat valokuitupohjaiset laajakaistayhteydet kymmeneen suurimpaan kaupunkiin – palveluvalikoima kasvaa”.

[15] Lähde: Viestintäviraston markkinakatsaus 1/2006 ja 1/2007.

[16] Lähde: Viestintäviraston markkinakatsaus 2/2008.

[17] ks. edellä alaviite 15.

[18] ks. edellä alaviite 16.

[19] Sähköpostiviesti ”Elisan vastaus kysymyksiinne Elisan toiminnasta laajakaistamarkkinalla”, Elisa Oyj, toimitettu 14.3.2008.

[20] Hakasulkein merkityt tiedot on poistettu Elisan liikesalaisuuksina.

[21] Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla 2003/311/EY, EYVL L 114, 8.5.2003, s. 45.

[22] Elisa Networks Oy:tä koskeva Viestintäviraston päätös huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla Dnro 564/934/2003, annettu 6.2.2004, Soon Net Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 563/934/2003, annettu 6.2.2004, Kesnet Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 562/934/2003, annettu 6.2.2004, Tikka Networks Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 560/934/2003, annettu 6.2.2004 ja Riihimäen Puhelin Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 556/934/2003, annettu 6.2.2004.

[23] Liikenne- ja viestintäministeriö on 24.6.1998 ja 20.6.2002 antanut päätökset (dnro:t 825/32/2002 Elisan osalta sekä 830/32/2002 Tikka Communicationsin osalta), joiden mukaan Elisalla on huomattavaa markkinavoimaa paikallisessa teletoiminnassa kiinteissä televerkoissa niillä toimialueilla, joilla Elisalla ja sen tytäryhtiöillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993.

[24] Viestintäviraston markkina-analyysi huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla, 1383/935/2006, 22.1.2007.

[25] Viestintäviraston kirje operaattoreille analyysin lopputuloksista, 1383/935/2006, 22.1.2007.

[26] Viestintäviraston päätökset huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistamarkkinoilla, dnro:t 116/934/2004, 146/934/2004, 151/934/2004, 128/934/2004 ja 153/934/2004, annettu 17.9.2004. (Elisan ja sen tytäryhtiöiden osalta)

[27] Korkeimman hallinto-oikeuden päätös dnro 2831/2/04, taltionumero 3541, annettu 21.12.2006.

[28] Viestintäviraston markkina-analyysi tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoista, 1384/935/2006, 22.1.2007.

[29] Viestintäviraston kirje operaattoreille analyysin lopputuloksista, 1384/935/2006, 22.1.2007.

[30] Ks. edellä alaviitteet 24 ja 28.

[31] Ks. edellä alaviite 28.

[32] Herfindahl-Hirschman indeksi (HHI) on yleisin toimialojen keskittyneisyyden kuvaamiseen käytetty indeksi. HHI lasketaan markkinaosuuksien neliöiden summana. (HHI = s₁² + s₂² + … + s_n², s_n = yrityksen n markkinaosuus.)

[33] Ks. edellä alaviite 28.

[34] Lähde: http://www.welho.com/, http://www.korkeimmanasteenyhteys.fi/

[35] Kuukausimaksu 44,90 €, liittymismaksu 129 €, päätelaitteen kertamaksu 245–275 €. (Lähde: Soneran Internet-sivut, 10.4.2008) Päivitys 17.10.2008: kuukausimaksu 39,90 €.

[36] Ks. edellä alaviite 16.

[37] TeliaSonera Finland Oyj:n lehdistötiedote 21.8.2006, ”Sonera tuo huippunopeat valokuitupohjaiset laajakaistayhteydet kymmeneen suurimpaan kaupunkiin – palveluvalikoima kasvaa”.

[38] http://www.elisa.fi/ir/frame_document.cfm?t=5&o=5120.00&did=14256
http://www.digitoday.fi/mobiili/2007/09/05/elisa-antaa-sata-megabittia-43-eurolla-kuussa/200721689/66

[39] Lännen Puhelin Oy:tä koskeva Kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle, Dnro 949/61/02, 22.10.2004.

[40] Markkinaoikeuden päätös Lännen Puhelin -asiassa, Nro 298/2008, Dnro 260/04/KR, annettu 2.7.2008.

[41] Euroopan komission päätös koskien Wanadoo Interactive S.A.:n (nyk. France Telecom S.A.) saalistushinnoittelua Ranskan ADSL-markkinoilla, COMP/38.233, 16.7.2003 (esim. kohta 361). Ensimmäisen asteen tuomioistuin (CFI) on 30.1.2007 antamallaan päätöksellä vahvistanut komission päätöksen, T-340/03. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (ECJ) on 2.4.2009 antamallaan ratkaisulla vahvistanut komission päätöksen, C-202/07 P.

[42] ”Vastine- ja lisäselvitys, Elisan toiminta laajakaistamarkkinoilla”, Elisa Oyj 19.12.2005.

[43] Ks. edellä alaviite 28.

[44] Ks. edellä alaviitteet 22 ja 26.

[45] Kilpailuneuvoston Elisa Communications Oyj:tä koskeva päätös Dnro 150/690/1999, annettu 18.5.2001, Turun Puhelin Oy:tä koskeva kilpailuneuvoston päätös Dnro 15/690/2000, annettu 18.5.2001 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös Dnro 1842/2/01, annettu 22.4.2002 ja Salon Seudun Puhelin Oy:tä koskeva kilpailuneuvoston päätös Dnro 14/690/2000, annettu 18.5.2001 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös Dnro 1817/2/01, annettu 22.4.2002.

[46] Ks. edellä alaviite 40.

[47] Ks. esim. poikkeuslupa Nettiportti Oy:n hinnoittelu- ja hankintayhteistyölle, Dnro 1147/61/2001, 3.4.2003.

[48] ”Vastine ja lisäselvitys, Elisa Oyj:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö laajakaistamarkkinoilla”, Elisa Oyj 5.7.2006.

[49] Finnet-ryhmän lehdistötiedote 2.5.2006, ”Finnet myy pääkaupunkiseudun kuluttajalaajakaistaliiketoiminnan 24 Online Oy:lle”.

[50] Elisa, lehdistötiedote 4.8.2008: ”Elisa ja Saunalahti keskittävät kiinteiden laajakaistojen myynnin kasvukeskuksiin monipuolisempien palveluiden varmistamiseksi”

[51] Elisan 5.7.2006 toimittaman vastineen ja lisäselvityksen liite 1d.

[52] Ks. edellä alaviite 41.

[53] Ks. edellä alaviite 45 sekä Päijät-Hämeen Puhelinyhdistystä koskeva kilpailuneuvoston päätös Dnro 69/690/99, annettu 14.12.2000 ja KHO:n päätös 240/2/2001, annettu 15.8.2001.

[54] Ks. edellä alaviite 40.

[55] Ks. edellä alaviite 47.

[56] Yrityskaupan hyväksyminen ehdollisena; Elisa Oyj / Saunalahti Group Oyj, Dnro 510/81/2005, 25.10.2005.

[57] Vrt. Elisa Communications Oyj:tä koskeva kilpailuneuvoston päätös Dno 150/690/1999, annettu 18.5.2001 sekä Elisa Networks Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dno 564/934/2003, annettu 6.2.2004, Soon Net Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dno 563/934/2003, annettu 6.2.2004, Kesnet Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dno 562/934/2003, annettu 6.2.2004, Tikka Networks Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dno 560/934/2003, annettu 6.2.2004 ja Riihimäen Puhelin Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dno 556/934/2003, annettu 6.2.2004.

[58] Ks. edellä alaviite 45.

[59] Ks. edellä alaviite 24.

[60] Elisan vastine 19.12.2005.

[61] Tukkumarkkinaosuus: (Elisan adsl-liittymät+ kilpailijoille vuokrattu odsl-liittymät) / ((Elisan kilpailijoille vuokraamat Ty+Yk)+(Elisan adsl-liittymät+ kilpailijoille vuokratut odsl-liittymät)).

[62] Elisa Oyj:tä / Pääkaupunkiseutu koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 116/934/2004, annettu 17.9.2004, Elisa Oyj:tä / Tampereen seutu koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 151/934/2004, annettu 17.9.2004, Kesnet Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 128/934/2004, annettu 17.9.2004, Tikka Networks Oy:tä koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 153/934/2004, annettu 17.9.2004 ja Elisa Oyj:tä / Riihimäen seutu koskeva Viestintäviraston HMV-päätös Dnro 146/934/2004, annettu 17.9.2004.

[63] Ks. edellä alaviite 28.

[64] Ks. edellä alaviite 28.

[65] Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös C-333/94, 14.11.1996 ”Tetra Pak II”. Päätöksen kohdat 6 ja 27–32.

[66] Euroopan parlamentti ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, 7.3.2003, sähköisten viestintäverkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi).

[67] Ks. edellä alaviite 41.

[68] Ks. edellä alaviite 40.

[69] Ks. edellä alaviite 56.

[70] ”Täydennys koskien Elisa Oyj:n toimintaa ADSL-markkinoilla Riihimäen alueella”, Elisa Oyj, päivätty 7.9.2004.

[71] Ks. alaviite 56.

[72] Ks. edellä alaviite 13.

[73] Kilpailuneuvoston päätös Dnro 150/690/1999, annettu 18.5.2001.

[74] Kilpailuneuvoston päätös Dnro 14/690/2000, annettu 18.5.2001.

[75] Kilpailuneuvoston päätös Dnro 15/690/2000, annettu 18.5.2001.

[76] Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset Dnro 1817/2/01, taltio 941 ja Dnro 1842/2/01, taltio 942, annettu 22.4.2002.

[77] Euroopan komission päätös 88/518/ETY (Napier Brown – British Sugar), 66 kappale, EYVL L 284, 19.10.1988, s. 41 ja Euroopan komission päätökset 37.451, 37.578 ja 37.579 (Deutsche Telekom AG).

[78] Komission tiedonanto, kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin 98/C 265/02, päivätty 22.8.1998. Kohdat 117–118.

[79] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 2887/2000 tilaajayhteyksien eriytetystä tarjoamisesta, 18.12.2000.

[80] HE 163/1996 telemarkkinalaiksi ja laiksi telehallinnosta annetun lain muuttamisesta, 4.10.1996.

[81] ”Vastine- ja lisäselvitys, Elisa Oyj:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttö laajakaistamarkkinoilla”, Elisa Oyj 19.6.2006 ja ”Vastine ja lisäselvitys, Elisa Oyj:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö laajakaistamarkkinoilla”, Elisa Oyj 5.7.2006.

[82] ”Täydennys koskien Elisa Oyj:n toimintaa ADSL-markkinoilla Riihimäen alueella”, Elisa Oyj, päivätty 7.9.2004.

[83] ”Vastine- ja lisäselvitys, Elisan toiminta laajakaistamarkkinoilla”, Elisa Oyj 19.12.2005.

[84] Esimerkiksi 1.11.2003 hinnastossa Vyöhyke 1 kattaa pääkaupunkiseudun, Tampereen, Joensuun ja Riihimäen alueen ja vyöhyke 2 Jyväskylän alueen.

[85] Ks. edellä alaviite 48.

[86] Ks. edellä alaviite 48.

[87] ”Vastine- ja lisäselvitys, Elisa Oyj:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttö laajakaistamarkkinoilla”, Elisa Oyj 19.6.2006.

[88] ”Riihimäen Puhelin Oy:n ADSL-hinnoittelu”, Riihimäen Puhelin Oy, päivätty 15.6.2004.

[89] Ks. edellä alaviite 9.

[90] Euroopan sähköisen viestinnän sääntely ja markkinat vuonna 2003, raportti EU:n sähköisen viestinnän sääntelypaketin täytäntöönpanosta 2004, KOM(2003) 715.

[91] Ks. edellä alaviite 12.

[92] ”Elisan Oyj:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö”, TDC Oy, toimitettu 26.3.2008.

[93] Ks. edellä alaviitteet 41 ja 77. Wanadoo-päätöksen kohdat 76–80. DT-päätöksen kohta 148.

[94] Euroopan komission päätös koskien Telefónica S.A.:n toimintaa Espanjan laajakaistamarkkinoilla, COMP/38.784, 4.7.2007, kohdat 474–489.

[95] ”Vastaus selvityspyyntöön koskien Elisa Oyj:n epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä laajakaistamarkkinoilla”, Tampereen Puhelin Oy, päivätty 20.2.2008.

[96] ”Selvitys”, TNNet Oy, päivätty 17.3.2008.

[97] Elisa/Saunalahti -yrityskaupan (ks. alaviite 56) yhteydessä toimitettu taulukko.

[98] ”Laajakaistaselvitys”, Elisa Oyj, päivätty 31.10.2007.

[99] Ks. edellä alaviite 5.

[100] Ks. edellä alaviite 6.

[101] Ks. edellä alaviite 7.

[102] Ks. edellä alaviite 9.

[103] Ks. edellä alaviite 12.

[104] Ks. edellä alaviite 13.

[105] Ks. edellä alaviite 3.

[106] Ks. edellä alaviite 4.

[107] Ks. edellä alaviite 6.

[108] Ks. edellä alaviite 4.