Asianosaiset
Teleyritykset
Sonera Oyj, ElisaCom Oy, Alajärven Puhelinosuuskunta, Etelä-Satakunnan Puhelin Oy, Eurajoen Teleosuuskunta, Forssan Seudun Puhelin Oy, Satakunnan Puhelin Oy, Hämeen Puhelin Oy, Härkätien Puhelin Oy, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, Tikka Services Oy, Kajaanin Puhelinosuuskunta, Karis Telefon Ab – Karjaan Puhelin Oy, Keikyän Puhelinosuuskunta, Kimito Telefonaktiebolag – Kemiön Puhelinosakeyhtiö, Kestel Oy, Kokkolan Puhelin Oy – Gamlakarleby Telefon Ab, Kuopion Puhelin Oyj, Kymen Puhelin Oy, Lounet Oy, Laitilan Puhelinosuuskunta, Lohjan Puhelin Oy – Lojo Telefon Ab, Loimaan Seudun Puhelin Oy, Loviisan Puhelinosuuskunta – Lovisa Telefonandelslag, Lännen Puhelin Oy, Mariehamns Telefon Ab, Mikkelin Puhelin Oyj, Oulun Puhelin Oyj, Outokummun Puhelin Oy, Pargas Telefon Ab – Paraisten Puhelin Oy, Jacobstadsnejdens Telefon Ab – Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy, Pohjanmaan Puhelin Oy, Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Telekarelia Oy, Iisalmen Puhelin Oy, Päijät-Hämeen Puhelin Oy, Riihimäen Puhelin Oy, Salon Seudun Puhelin Oy, Savonlinnan Puhelin Oy, Soon Com Oy, Telepohja Oy, Turun Puhelin Oy, Vaasan Läänin Puhelin Oy, Vakka-Suomen Puhelin Oy, Ålands Telefonandelslag.
Tilaajatietoja teleyritysten puolesta luovuttava yritys
Suomen Numeropalvelu Oy
Toimenpidepyynnön tekijät
Visual Data Oy
Satakunnan Markkinapörssi Oy
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto sai 18.1.2000 Visual Data Oy:ltä ja 14.3.2000 Satakunnan Markkinapörssiltä toimenpidepyynnöt, joissa yhtiöt epäilivät puhelinyhtiöiden käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa pyytämällä kohtuuttoman korkeita hintoja tilaajatietojen luovuttamisesta kaupallisten puhelinluetteloiden julkaisua varten.
Asian selvittäminen
Toimenpidepyynnöt
Visual Data on toimenpidepyynnön lisäksi toimittanut virastolle selvityksiä 10.3.2000, 4.4.2000, 17.8.2000, 11.9.2001, 5.3.2003 ja 17.1.2003. Yhtiö on toimittanut virastolle 13.6.2000 tiedoksi Telehallintokeskukselle (nykyisin Viestintävirasto) samasta asiasta tekemänsä toimenpidepyynnön. Viestintävirasto tutkii teleyritysten tilaajatietojen luovuttamisehtojen hyväksyttävyyttä viestintämarkkinalain nojalla.
Visual Data Oy on vuodesta 1992 lähtien yhdessä paikallisten puhelinyhtiöiden ja Soneran kanssa tuottanut CD-ROM -muotoisia tilaajaluetteloita. Visual Datan tarkoituksena on ollut jatkaa CD-ROM -muotoisten tilaajaluettelojen julkaisemista, minkä vuoksi yhtiö on pyytänyt Soneralta ja Finnet-yhtiöiltä tarjouksia tilaajatietojen luovuttamisesta
Kaikki teleyhtiöt eivät antaneet tarjousta Visual Datan ensimmäiseen tarjouspyyntöön ja saaduissa tarjouksissa tilaajatietojen toimitusehdot, -ajankohdat ja hinnat vaihtelivat 5–20 markkaa/tietorivi välillä. Myöhemmin 46 Finnet-yhtiötä antoi uuden tarjouksen, jonka mukaan tilaajatiedot toimitetaan yleisten ehtojen mukaisesti ja alhaisempaan hintaan kuin yhtiöiden ensimmäisissä tarjouksissa. Tarjousten jättäneiden 27:n teleyrityksen tarjoukset ovat olleet Visual Datan mukaan pääsääntöisesti toteuttamiskelvottomia epämääräisten ja perusteettomien hinnoitteluperusteiden tai avoimeksi jätettyjen ja myöhemmin ilmoitettavien lisäkustannusten takia. Tarjoukset eivät myöskään sisältäneet matkaviestintietoja.
Satakunnan Markkinapörssi pyysi Soneralta tarjousta Kokemäen alueen kiinteiden liittymien ja matkaviestinliittymien tilaajatiedoista ja sai Soneralta tarjouksen ainoastaan lankaliittymien tilaajatiedoista. Suomen Numeropalvelu Oy (myöhemmin SNOY) teki Satakunnan Markkina-pörssin kanssa 9.1.2002 käyttöoikeussopimuksen yhden paperimuotoisen 4990 kappaleen tilaajaluettelopainoksen valmistamiseen. Käyttöoikeus myytiin hintaan 814 euroa ja se koski Kokemäen alueen Sonera Info Communications Oy:n tietoja.
Visual Data Oy ja Satakunnan Markkinapörssi ovat toimenpidepyynnöissään katsoneet, että puhelinyhtiöiden tilaajatiedoista pyytämä hinta on kohtuuttoman korkea. Lisäksi yhtiöt katsovat, että niillä on oikeus saada käyttöönsä sekä kiinteiden liittymien että matkaviestinliittymien tilaajatiedot. Visual Data ja Satakunnan Markkinapörssi ovat myöhemmin ilmoittaneet virastolle päässeensä sopimukseen tilaajatietojen luovuttamisesta SNOY:n kanssa.
Kilpailuviraston teleyrityksiltä ja SNOY:lta saamat selvitykset
Kilpailuvirasto on saanut teleoperaattoreilta useita selvityksiä tilaajatietojen hinnoittelun pohjalla olevista kustannuksista ja muista tilaajatietojen luovutukseen liittyvistä seikoista. Teleoperaattorien lisäksi virasto on pyytänyt Soneran ja Finnet-yhtiöiden yhdessä omistamalta Suomen Numeropalvelulta tietoja sen tilaajatiedoista maksamista ja perimistä korvauksista sekä tilaajatietojen keräämisestä ja luovuttamisesta aiheutuvista kustannuksista. Teleyrityk-set ovat selvityksissään toivoneet, että kaikki tilaajatietojen luovutukset voitaisiin hoitaa SNOY:sta, koska liittymäoperaattorien suuren määrän vuoksi päivitykset, tietojen muutokset ja neuvottelut olisivat käytännössä paremmin hoidettavissa keskitetysti SNOY:n kautta kuin eri liittymäoperaattorien kautta.
SNOY on toimittanut virastolle kirjallisia selvityksiä 13.3.2000, 5.4.2000 ja 14.6.2000. Kilpailuviraston 29.6.2000 lähettämän vastinepyynnön jälleen SNOY on antanut virastolle kirjallisia selvityksiä 21.11.2000, 9.4.2001, 23.5.2001, 22.8.2001, 27.9.2001, 10.1.2002, 28.3.2002, 19.4.2002, 13.5.2002, 18.11.2002, 12.12.2002, 29.1.2003, 2.5.2003, 19.5.2003 ja 28.5.2003. Lisäksi SNOY:n ja Kilpailuviraston välillä on käyty neuvotteluja 29.3.2000, 4.5.2001, 19.9.2001, 21.1.2002 ja 21.3.2002.
Suomen Numeropalvelu Oy:n selvitykset
Suomen Numeropalvelu
Suomen Numeropalvelu Oy (SNOY) on Soneran ja Finnet-yhtiöiden yhdessä omistama yritys, joka ylläpitää valtakunnallista tilaajatietorekisteriä sekä jälleenmyy tilaajatietoja palveluntarjoajille. Suomen Numeropalvelu Oy:n toiminta perustuu Kilpailuviraston 23.9.1998 myöntämälle poikkeusluvalle, joka koskee Soneran ja Finnet-yhtiöiden tavoitettavuustietopalveluyhteistyöhön sisältyvää hintayhteistyötä (Dno 55/67/98). Poikkeusluvassa tarkoitettu hintayhteistyö koskee SNOY:n tilaajatiedoista maksamien ja perimien korvausten määräämistä ja luvan ehtona on, että yhteistyöhön mukaan pääsemiselle asetetut ehdot ovat kustannusvastaavat ja syrjimättömät. Poikkeuslupa on voimassa 30.9.2003 asti.
SNOY ostaa tilaajatiedot liittymäoperaattoreilta julkisen hinnaston mukaisesti ja liittymäoperaattorit päivittävät tilaajatiedot ja niiden muutokset päivittäin SNOY:n tietokantaan. Hinnaston 1.5.2000 mukaan SNOY maksoi liittymäoperaattoreille 4,90 mk jokaista tietoriviä (eli listingiä) kohti vuodessa. SNOY:lla on asiakkaana numerotiedustelupalveluja myyviä yrityksiä (118-palvelu) noin 20. Vuonna 2001 näihin palveluihin tehtiin noin 52 miljoonaa hakua. Sähköisen luettelon puolella SNOY:lla on 6 asiakasta: Finnet-Media, Sonera Info Communications, Eniro, Elisa, Findexa ja Aktivisti Network. Sähköisiin luetteloihin tehtiin vuonna 2001 noin 40 miljoonaa hakua, joiden loppukäyttäjähinnat vaihtelevat 1,50 mk:n ja 3,50 mk:n välillä hakua kohden. Painettua luetteloa varten tietoja on myyty Telenor Medialle (noin 300 000 tilaajatietoa hintaan 4,90), Findexalle (entinen Telenor Media SNOY:n 9.1.2001 esittelemän päivityshinnaston mukaisesti) ja Satakunnan Markkinapörssille (SNOY:n 4.5.2001 esittelemän hinnaston mukainen luovutus). CD-luetteloa varten tilaajatietojen luovutukset on tehty Visual Datalle ja Findexalle.
Numeropalvelu ja sähköinen luettelo
SNOY myi julkisen hinnaston perusteella käyttöoikeuksia tietokantaansa. Hinnaston 1.5.2000 mukaan SNOY peri tietokantansa käytöstä liittymismaksujen lisäksi numeropalveluhausta 61 penniä/tietorivi, sähköisestä luettelosta 59 penniä tai 44 penniä tietoriviä kohden riippuen siitä, käytetäänkö hakuihin SNOY:n vai julkaisijan järjestelmää, sekä muusta hausta 54 penniä/tietorivi. SNOY:n hinnoittelu perustui tietojen yksittäisiin hakuihin ja soveltui erilaisten sähköisten luetteloiden tai numeropalvelun toteuttamiseen.
Painetut luettelot
Suomen Numeropalvelu antoi 13.11.2000 pidetyssä neuvottelussa antoi Kilpailuvirastolle tiedoksi ehdotuksen uudeksi tilaajatietojen hinnastoksi. Hinnastoluonnoksessa tuotteistettiin tilaajaluetteloiden julkaiseminen CD-ROM -muodossa ja painettuna luettelona. Painettuja luetteloita varten SNOY ehdotti yksityishenkilöiden tiedoille hinnaksi 1,00 mk/rivi/vuosi ja yritystiedoille 3,00 mk/rivi/vuosi, minkä lisäksi SNOY perisi rojaltina 4 mk/painettu kirja.
SNOY on toimittanut 4.5.2001 pidetyssä neuvottelussa virastolle uudistetun hinnastonsa tilaajatietojen luovuttamisesta painettua luetteloa ja CD-ROM -luetteloa varten. Painetun luettelon hinnastoa SNOY on uudistanut siten, että hinta perustuu painetun luettelon painosmäärään. Hinnat olivat seuraavanlaiset riippuen painosmäärän koosta:
| Painomäärä | Hinta/listing |
| alle 5000 kpl | 1 mk |
| 5000–19 999 | 2 mk |
| 20 000–99 999 | 3 mk |
| 100 000–200 000 | 4 mk |
| yli 200 000 | 4,90 mk |
SNOY:n mukaan luettelotietoja luovutettaessa painettua yritysluetteloa varten hinnoittelu ei voi joustaa palvelukertojen mukaan. Hakuperusteinen hinnoittelu ei ole mahdollinen. Luettelotiedot on luovutettava kertaluonteisena massaluovutuksena. Käytännössä markkinoille tulijat ovat kiinnostuneita yritysluettelosta eli enimmillään noin 300.000:sta rivitiedosta. Massaluovutukselle on kustannusperusteinen rivitiedon hinta (4,90), jolloin pienten yrityspainosten tekijät saavat massaluovutuksen mittakaavaedut. Ilmaiseksi jaettava painettu luettelo on käytännössä mainosmedia. Täysimittainen markkinoille tulija toteuttaa normaalisti yritysluettelon, joka sisältää tiedot yrityksestä ja joka jaetaan yritykselle veloituksetta. Tähän mediaan jakelija myy mainostilaa. Tällainen yritysluettelo on tuotteena erilainen, kuin esimerkiksi henkilövälitteiset numeropalvelut, joten hintavertailu ei ole mahdollinen. Tiettyä korrelaatiota rivihintojen välillä kuitenkin on nähtävissä.
SNOY:n mukaan alalla lasketaan, että luettelon riviä tai liittymää haetaan tilastollisesti keskimäärin noin 50 kertaa. Yritysluettelon painaja voi siten tarjota markkinoille luettelon, jota hyödynnetään hakukertojen muodossa noin 50 kertaa per rivi. Tällaisen rivin yritysluettelon painaja saa luetteloonsa enintään 4,90 markan hinnalla.
CD-ROM luettelot
SNOY:n mukaan CD-ROM-luettelo on fyysinen tuote ja tilaajatietojen luovutushinta on näissä tuotteissa riippuvainen myydyistä yksiköistä. Hinnoittelu joustaa myynnin mukaan eikä luettelotietojen luovutushinta siten muodosta alalle tulon kynnystä.
CD-ROM -luetteloihin SNOY ehdotti 13.11.2000 lisenssiperusteista hinnoittelua siten, että 500 hakua sisältävä lisenssi maksaisi 220 mk eli 0,44 mk/haku. SNOY antoi virastolle 4.5.2001 uuden hinnaston tilaajatietojen luovuttamisesta CD-ROM luetteloja varten. Hinnaston mukaan lisenssi sisältäisi oikeuden 500 hakuun ja hakuoikeus olisi kasvatettavissa 220mk/500 lisähakua. Hinnaston mukaan yhden käyttäjän lisenssi yksityiskäyttöön maksaa 180 mk, yksityinen verkkokäyttö 180 mk/käyttäjä tai hakumäärän mukaan 180 mk + 44 p/haku, yhden käyttäjän ammattikäyttölisenssi 720 mk tai verkkolisenssi ammattikäyttöön 720 mk/käyttäjä tai 720 mk+ 44 p/haku.
Rajoittamattoman käytön lisenssi ja tietojen päivittäminen
SNOY on ottanut 9.1.2001 käyttöön rajoittamattoman käytön lisenssin 0,82 euroa (noin 4,9 mk) /listing/vuosi ja päivitykset aiemmin ostetuille tiedoille. Uuden hinnaston perusteella asiakkaan on lisäksi mahdollista valita seuraavista päivitysvaihtoehdoista: yksittäiset päivitykset ja muuttuneet tiedot 0,82 euroa (noin 4,9 mk) /listing tai tietokannan kokoon perustuva päivitys 30 % vuosikannan hinnasta.
SNOY:n hinnastomuutos toukokuussa 2002
SNOY ilmoitti toukokuussa 2002 Kilpailuvirastolle ja Viestintävirastolle laskevansa luettelo-tietojen vuoden kestävästä käyttöoikeudesta perimäänsä hintaa 0,82 eurosta 0,20 euroon/listing (tietokantarivi). Hintaan sisältyi luettelotietojen päivitystietojen käyttöoikeus. Hintaan kuitenkin lisätään ajo-, poiminta- ja siirtokustannukset, jotka peritään SNOY:n tietokannan varsinaisen ylläpitäjän Hansaprint Oy:n hinnaston mukaisesti. Lisäksi SNOY tarjoaa luettelotietojen ostajalle, joka ei tarvitse reaaliaikaista luettelotietojen päivitystä lisenssiperusteista hinnoittelumallia. Tässä hinnoittelumallissa SNOY perii luettelotietojen ostajalta jokaista CD ROM – luettelon henkilökäyttäjää kohden 10 euron hintaisen lisenssin.
Visual Data Oy:n selvitykset
Visual Data on selvityksissään katsonut, että SNOY:n yhtiölle tarjoama hinnoittelu ja tietojen luovutusmalli, jossa luovutusmuoto on sidottu sähköiseen tietokantaan tehtäviin yksittäisiin kyselyihin estää kaikkien kilpailevien luettelomuotojen julkaisemisen. Visual Datan mukaan tilaajatietojen luovutus olisi hinnoiteltava telemarkkinalain säännösten vaatimalla tavalla niin, että luovutuksesta perittävä korvaus on kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Visual Data katsoo, että lain tarkoittamina suoritekustannuksina voidaan pitää vain tiedon siirtämisestä suoranaisesti johtuvia kustannuksia.
Visual Data ei ole nähnyt perusteita sitoa tuotteeseen sen käyttöön perustuvia rojaltimaksuja. Tilaajatietojen luovutuksen hinnoittelun perustuessa CD-ROM-luetteloissa käyttäjäryhmän, käyttäjämäärän tai tiedon tarpeen mukaan tapahtuvaksi, hinnoittelu on käytännössä seurantamielessä mahdoton moniportaisen jakelun ja tuotesuunnittelun kannalta. Visual Data on myös todennut, että Sonera ja Finnet-yhtiöt eivät ole toimineet niille myönnettyjen poikkeuslupien ehtojen mukaisesti. Mikäli teleyritykset noudattaisivat telemarkkinalain mukaista velvollisuuttaan luovuttaa tilaajatietoja muissa tilaajaluetteloissa julkaistavaksi, syntyisi luettelotoimintaan varmuudella kilpailua uusien toimijoiden ilmaantuessa markkinoille. Visual Datan tuote korvaisi ainakin painettuja luetteloita sekä numerotietopalveluita puhelinverkossa ja Internetissä.
Asiantuntijalausunto
Kilpailuvirasto on tilannut KTT Juha-Pekka Kallungilta asiantuntijalausunnon tilaajatietojen hinnoittelusta. Lausunnossaan Kallunki on katsonut, että tilaajatietojen hinnoittelun lähtökohtana tulee olla tuotteen arvopohjainen hinnoittelu. Kysymyksessä on selkeä tiedon keräämiseen ja välittämiseen perustuva liiketoiminta, jossa asiakkaan kokema tuotteen arvo on hinnoittelun lähtökohta. Tällaisessa liiketoiminnassa tuotteen, eli tiedon, ajantasaisuus ja käytettävyys ovat keskeisimpiä hintaan vaikuttavia tekijöitä.
Lausunnon mukaan tilaajatietojen luovuttamisen aiheuttamat lisäkustannukset ovat tietointensiiviselle toimialalle luonteenomaisesti hyvin pieniä. Huolimatta siitä, tulkitaanko tilaajatietojen hankkimisen ja ylläpidon kustannukset uponneiksi kustannuksiksi, tulisi puhelinyhtiöiden tilaajatietojen hinnoittelun lähtökohtana olla tuotteen arvopohjainen hinnoittelu. Kysymyksessä on selkeä tiedon keräämiseen ja välittämiseen perustuva liiketoiminta, jossa asiakkaan kokema tuotteen arvo on hinnoittelun lähtökohta. Tällaisessa liiketoiminnassa tuotteen, eli tiedon, ajantasaisuus ja käytettävyys ovat keskeisimpiä hintaa vaikuttavia tekijöitä. Tämän vuoksi Visual Data Oy:n tilaajatiedoista maksama hinta olisi kilpailluilla markkinoilla todennäköisesti huomattavasti alhaisempi kuin SNOY:n rajattomasta käyttöoikeudesta maksama hinta.
Lainsäädäntö
Viestintämarkkinalain 8 § 2 momentin 9 kohdan mukaan teleyritykset ovat velvollisia luovuttamaan omien liittymäasiakkaidensa tilaajaluettelotiedot niiden tilaajaluettelossa julkaisemista varten julkaisemisen kannalta käyttökelpoisessa muodossa tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin siten, että luovutuksesta perittävät maksut ovat kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Säännöksellä Suomen lainsäädäntö saatettiin vastaamaan ONP-puhelintoimintadirektiivin (avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä, 98/10/EY) 6 artiklan 3 kohdan mukaisia luettelojen luovuttamista koskevia vaatimuksia.
Eduskunnan liikennevaliokunta on käsitellyt mietinnössään (LiVM 18/1998) mm. tilaajatietojen luovutuksen sääntelyä. Mietinnössä valiokunta pitää tärkeänä, että luettelotiedot tulevat kilpailun piiriin ja että teleyritysten velvollisuuteen tarjota tilaajaluetteloita sisältyy myös velvollisuus sisällyttää matkaviestinten numerotiedot 8 §:n 2 momentin 8 kohdan tarkoittamiin tilaajaluetteloihin.
Tilaajatietojen luovuttamista koskee myös liikenneministeriön päätös 759/1999. Lisäksi uusi viestintämarkkinalaki (393/2002, tulee voimaan 25.7.2003) sisältää luettelotietojen luovuttamista koskevat säännökset. Uusien säännösten mukaan luettelotietojen luovutusvelvollisten piiri laajenee käsittäen myös ne yritykset, jotka ovat tehneet teleyrityksen kanssa sopimuksen luettelotietojen ylläpitämisestä. Esimerkkinä tällaisesta yrityksestä mainitaan hallituksen esityksessä SNOY.
Viestintäviraston päätös
Viestintävirasto on antanut 13.3.2003 päätöksen Visual Datan tekemään selvityspyyntöön teleyritysten velvollisuudesta luovuttaa luettelotietoja tilaajaluettelossa julkaisemista varten. Viestintävirasto ei päätöksessään katsonut viestintämarkkinalain vastaiseksi teleyritysten menettelyä luovuttaa luettelotiedot SNOY:n kautta. Viestintävirastolla ei kuitenkaan nykyisen toimivaltansa puitteissa ollut toimivaltaa selvittää SNOY:n hinnoittelun syrjimättömyyttä. SNOY:n lisenssiperusteisesta hinnoittelusta ja tilintarkastusoikeudesta Viestintävirasto totesi, ettei hinnoittelua ja tilintarkastusoikeutta voitu pitää viestintämarkkinalain mukaisena kustannussuuntautuneena hinnoitteluna. Viestintävirasto katsoi kuitenkin, että viestintämarkkinalain mukaisen hinnoittelun lisäksi osapuolet voivat sopia lisenssiperusteisen tai jonkin muun hinnoittelumallin käyttämisestä sekä niihin liittyvistä sopimusehdoista niin halutessaan.
Ulkomainen käytäntö
Tukholman lääninoikeuden ratkaisu
Tukholman lääninoikeus on 12.12.2000 antanut päätöksen tilaajatietojen luovutusvelvollisuutta ja hinnoittelua koskevassa asiassa. Telia Ab oli vaatinut, että Tele2 Ab velvoitetaan luovuttamaan Telialle kohtuullista korvausta vastaan tukkutoimituksena matkaviestinasiakkaiden tilaajatiedot. Lääninoikeus katsoi, että Ruotsin kansallista telelainsäädäntöä on tulkittava yhteisön lainsäädännön ja erityisesti direktiivin 98/10/EY suuntaisesti. Lääninoikeus totesi, että Tele2 Ab:llä on velvollisuus luovuttaa tilaajatietoja kolmannelle osapuolelle luettelo- tai hakemistopalveluiden tuottamista varten (för nummerupplysningsendamål) ja että luettelo- ja hakemistopalvelun on katsottava kattavan sekä painetut että sähköiset hakemistot. Tiedot on luovutettava kokonaisuutena (i bulk) ja päivitettävä kerran vuorokaudessa. Tele2 Ab:llä on oikeus periä tilaajatietojen luovuttamisesta 167 850 SEK suuruinen vuotuinen korvaus. Päätöksessä tilaajatietojen käyttö muuhun tarkoitukseen kuin luettelo- ja hakemisto-palveluiden tarjoamiseen on kielletty, mutta muita rajoituksia esimerkiksi toteutettavien palveluiden muodosta (painettu tai sähköinen luettelo) tai tilaajatietojen käytön määrästä tai laajuudesta ei ole annettu.
Lisäksi Ruotsin Posti – ja telehallinto (PTS) ei hyväksynyt 31.5.2002 ja 20.11.2002 antamissaan päätöksissä (PTS Dnrot 01–27025 ja 01–27028) Telian esittämää rojaltiperusteista hinnoittelua.
Hollannin televiranomaisen ratkaisu
Tukholman lääninoikeuden ratkaisun lisäksi OPN-puhelintoimintadirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittu yhdessä Hollannin kansallisen telelain 43 artiklan kanssa Hollannin televiranomaisen 29.9.1999 antamassa päätöksessä.
Tapauksessa Denda halusi julkistaa CD-ROM puhelinluettelon, jota varten se tarvitsi teleoperaattori KPN:ltä tilaajatiedot. KPN halusi antaa ainoastaan perustilaajatiedot (nimi, osoite, ja puhelinnumero hintaan 0,85 guldenia/tilaaja (1 Gulden=noin 2,7 mk). Hollannin televiranomainen OPTA antoi 29.9.1999 päätöksen, jonka mukaan KPN:n täytyi antaa sama perustilaajatieto (nimi, osoite, postinumero, puhelinnumero, numeron käyttötarkoitus) kolmannelle osapuolelle tasapuolisesti samoilla ehdoilla kuin itselleen.
Tilaajatietojen luovutukselle asetettujen ehtojen tuli olla kohtuullisia, syrjimättömiä ja perustua kustannuksiin. Tilaajatietojen hinta oli määriteltävä perustietojen tosiasiallisesta saataville saattamisesta aiheutuvien marginaalikustannuksien perusteella. Jos KPN olisi pystynyt osoittamaan, että perustietojen saattamiseksi tosiasiallisesti saataville on tehty investointeja, perustietojen hintaa olisi voitu korottaa investoituihin varoihin lisätyllä kohtuullisella tuotolla.
Jos KPN olisi pystynyt läpinäkyvästi osoittamaan, että sille aiheutuisi ylimääräisiä kuluja perustietojen luomisessa, se olisi voinut sisällyttää nämä lisäkustannukset (incrementele kosten) perustietojen hintaan. OPTA:n mukaan KPN:lle ei aiheudu em. lisäkustannuksia, koska tilaajatiedot liittyvät erottamattomasti puhelinpalvelujen harjoittamiseen. KPN:n ei tarvitse ryhtyä ylimääräisiin ponnistuksiin luettelon perustietojen luovuttamiseksi. Tämän takia kustannukset tuli rajoittaa ainoastaan marginaalikustannuksiin. Rotterdamin tuomioistuin vahvisti OPTA:n päätöksen 21.5.2001.
Belgacom-tapaus
Ennen ONP-direktiivin voimaantuloa Belgacom ja ITT Promedia N.V. pääsivät sopimukseen tilaajatietojen hinnoittelusta vuonna 1996. ITT oli valittanut Belgacomin hinnoittelusta Euroopan komissiolle. Osapuolten päästyä sovintoon komissio poisti asian käsittelystä. Sopimuksessa Belgacom luopui palveluntarjoajan liikevaihtoon tai liikevoittoon sidotusta hinnoittelusta ja asetti tilaajatiedoista perimänsä korvaukset niin, että ne kattoivat tietojen keräämisestä, käsittelemisestä ja luovuttamisesta aiheutuvat kustannukset sekä kohtuullisen voiton. Sopimuksen johdosta tilaajatietojen hinnat alenivat yli 90 %.
Vertailu osoitepalvelumarkkinoihin
SNOY:n hallinnoimia tilaajatietoja vastaavia osoite- ja muita tietoja kerätään useisiin erilaisiin rekistereihin. Eräät rekisterinpitäjät myyvät tietoja edelleen joko suoraan loppuasiakkaille tai jälleenmyyntiä varten. Seuraavassa on selvitetty lyhyesti Suomen Posti Oy:n ja Väestörekisterikeskuksen osoitetietopalveluiden sisältöä ja hintoja.
Suomen Posti Oyj:n osoitepalvelu
Suomen Posti Oyj tarjoaa osoiterekistereiden päivityspalvelua sekä ylläpitopalvelua. Postin osoitepalveluja käyttävä yritys saa Postista asiakkaidensa osoitteenmuutostiedot atk-muodossa omaan rekisteriinsä päivitettäväksi. Postin osoitejärjestelmän tiedot perustuvat kuluttajien ja yritysten tekemiin osoitteenmuutoksiin. Vuosittain noin miljoona kuluttajaa ja noin 25.000 yritystä muuttaa osoitteesta toiseen.
Päivityspalvelussa yrityksen osoiterekisteriä verrataan Postin osoitetietoihin ja yritys saa tiedon uudesta osoitteesta, osoitteen korjauksesta, täydennyksestä ja tuntemattomasta osoitteesta. Päivityspalvelun hinta on eräkoosta riippuen 0,016–0,033 euroa/tarkistettu osoite. Päivityspalvelun minimiveloitus on 460 euroa. Ylläpitopalvelussa yritys toimittaa osoiterekisterin Postiin. Posti pitää tietoja jatkuvasti osoitejärjestelmänsä rinnalla ja tarkistaa, kohdistuuko niihin osoitteenmuutoksia. Muutostiedot toimitetaan atk-muodossa halutuin väliajoin. Ylläpitopalvelun hinta koostuu rekisterin vuosimaksusta 1.000 euroa sekä osoitteenmuutostietojen hinnasta 0,48 euroa/kpl.
Väestörekisterikeskuksen osoitetietopalvelu
Väestörekisterikeskus ylläpitää väestötietojärjestelmää, johon rekisteröidään henkilöiden ja rakennusten yksilöintiä koskevat perustiedot. Tietojärjestelmästä luovutetaan tietoja sekä viranomaisille että yrityksille. Yritykset saavat tietoja esimerkiksi markkinointitutkimuksia, suoramainontaa ja asiakasrekisterien päivittämistä varten.
Rekisterihallinnon suoritteiden maksuista on annettu sisäasiainministeriön asetus (1127/2000), jonka liitteenä on maksutaulukko väestörekisterikeskuksen julkisoikeudellisten suoritteiden omakustannehintaisista maksuista. Väestörekisterikeskus tarjoaa mm. asiakkaan rekisterin ylläpitopalvelua, johon sisältyy perustietotoimitus sekä muutostietotoimitukset. Perustietotoimituksella tarkoitetaan kertaluonteista perustietojen toimittamista ja muutostieto-toimituksella asiakkaan rekisterin säännöllistä päivittämistä väestötietojärjestelmän muuttuneilla tiedoilla. Maksutaulukon mukaisesti perustietotoimituksen hinta on ilman alennuksia 0,40 mk/toimitettu tietoyksikkö ja suurimmalla määräalennuksella 0,07 mk/yksikkö. Muutos-tietotoimituksista peritään toimituskohtaisen maksun (36 mk – 900 mk) lisäksi 0,17 mk/toimitettu muutostietue.
Väestörekisterikeskus perii liiketaloudellisista suoritteista hieman korkeampia hintoja kuin julkisoikeudellisista suoritteista. Liiketaloudellisen hinnaston mukaisesti VRK perii esimerkiksi asiakasrekisterin kertapäivityksestä 0,12 mk/vertailutietoyksikkö ja jatkuvasta päivityksestä 0,50 mk/muutosyksikkö. Näistä hinnoista myönnetään määräalennuksia 5–50 %.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit hyödykemarkkinat
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
Tilaajatietoja on mahdollista ostaa teleoperaattoreilta suoraan (tilaajatietojen tukkumarkkinat) tai niiden loppuasiakkaille tarjoamien maksullisten numeropalveluiden kautta (tilaajatietojen vähittäismarkkinat). Visual Datan ja Suomen Markkinapörssin toimenpidepyynnöt koskevat tilaajatietojen tukkumarkkinoita. Tukkumarkkinoilla kaupankäynnin kohteena on oikeus julkaista erilaisia tilaajaluetteloita liittymäoperaattoreiden tai näiden yhteisyrityksen SNOY:n ylläpitämien tilaajatietoluetteloiden tai -tietokantojen pohjalta. Käsiteltävässä tapauksessa on kyse teleoperaattorien keräämistä SNOY:n tarjoamista tilaajatiedoista. Relevantit markkinat ovat tässä tapauksessa tilaajatietojen tukkumarkkinat Suomessa.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon toteamiseksi tarkastellaan markkinaosuuksia, alalle pääsyn esteitä, yrityksen kilpailuetuja ja käyttäytymistä sekä alan yleistä kehitystä.
Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet paikallisia puhelinyhtiöitä koskevissa tapauksissa, että yhtiöiden voitiin katsoa olevan korkean markkinaosuuden (yli 90 %) perusteella kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa paikallisteletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan, jolla yhtiöillä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Yhtiöillä on paikallisen kiinteän televerkon omistuksen perusteella mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä televerkkoihin sen perinteisellä toimialueella.
Tällä hetkellä valtakunnallinen tilaajatietokanta on yksinomaan SNOY:n hallinnassa ja kullakin teleyrityksellä on yksinoikeus sen omien asiakkaiden tiedot sisältävään alueelliseen tilaajatietokantaan perinteisellä toimialueellaan. Tilaajatietojen tukkumarkkinoilla ei näin ollen tuotteen luonteen ja markkinarakenteen vuoksi ole kilpailua. Esimerkiksi tapauksessa RTE ja ITP vastaan komissio (Magill) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (ECJ) katsoi päätöksessään, että tietojen ainoalla lähteellä kilpailijoille (televisiokanavat) oli tosiasiallinen monopoli ohjelmaluetteloiden laatimiseen käytettävien tietojen osalta.
Edellä todetun perusteella tilaajatietoja omalla toimialueellaan keräävien liittymäoperaattoreiden kuten Elisan, Soneran ja paikallisten Finnet-yhtiöiden edellä selostettua toimintaa on perusteltua tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon näkökulmasta. Samaan arvioon voidaan tulla SNOY:n osalta tarkasteltaessa valtakunnallisten tilaajatietojen tukku-markkinoita, koska valtakunnallisia tietoja haluavalla yrityksellä ei käytännössä ole muita hankintalähteitä.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Tilaajatietojen luovuttaminen
Viestintämarkkinalain 36 §:n mukaan telemarkkinoiden kilpailunrajoituksia ja niiden vahingollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon viestintämarkkinalain ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset. Viestintämarkkinalain 8 §:n 2 momentin 9 kohdan mukaan teleyrityksen tulee luovuttaa sen kanssa liittymäsopimuksen tehneiden käyttäjiensä tilaajaluettelossa julkaistaviksi ilmoittamia tietoja niiden tilaajaluettelossa julkaisemista varten julkaisemisen kannalta käyttökelpoisessa muodossa. Lisäksi tilaajatietojen luovutusehtojen tulee olla tasapuolisia ja luovutuksista perittävien maksujen tulee olla kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin.
Hintasyrjintä
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyllä hintasyrjinnällä tarkoitetaan erilaisten hintojen perimistä samanlaisilta asiakkailta ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita. Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelukäytäntöön saa sisältyä vain sellaisia asiakaskohtaisia hintaeroja, jotka ovat toiminnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta välttämättömiä ja väistämättömiä ja jotka vastaavat asiakkaiden aiheuttamia kustannuseroja elinkeinonharjoittajan omassa toiminnassa.
Verrattaessa SNOY:n osakasyritysten tarvitsemien palveluiden (sähköinen luettelo, numero-palvelu ja muu haku) tilaajatietojen luovutushintoja painettujen luetteloiden, CD-ROM luetteloiden ja tilaajatietojen päivittämisen hintoihin voidaan todeta, että SNOY peri moninkertaisia korvauksia tilaajatietojen luovuttamisesta palveluihin, joita osakasyritykset eivät itse tarvitse ja joiden voidaan katsoa kilpailevan osakasyritysten palveluiden kanssa.
Esimerkiksi painetuissa luetteloissa tilaajatietojen hinta oli alle 5000 kappaleen painoksissa kaksinkertainen ja enimmillään yli 200 000 painoksissa kymmenkertainen suhteessa sähköisten luetteloiden 44 pennin luovutushintaan. Päivityspalveluissa hinnat (3,43 mk/listing/vuosi) ovat noin kymmenkertaisia suhteessa sähköisiin luetteloihin tehtäviin luovutuksiin. CD-ROM-luetteloissa taas asiakkaan edellytetään ostavan vähintään tietyn määrän hakuja tai maksavan perusmaksun, joka ei edes sisällä yhtään hakua, toisin kuin numeropalveluita ja sähköisiä luetteloita varten tehtävissä luovutuksissa, joissa asiakas maksaa ainoastaan todellisista toteutuneista hauista.
Viestintäviraston tekemän päätöksen mukaan lisenssiperusteinen hinnoittelu ei täytä viestintämarkkinalain vaatimuksia kustannussuuntautuneesta hinnoittelusta. Tuomioistuimet Hollannissa ja Ruotsissa eivät hyväksyneet teleyritysten ehdottamaa lisenssiperusteista hinnoittelua, vaan päätyivät arvioinnissaan ns. erottamiskustannusperusteiseen hinnoitteluun.
SNOY:n tapa hinnoitella tilaajatietojen luovutukset painettuihin ja CD-ROM luetteloihin moninkertaisiksi suhteessa sähköisiin ja numeropalveluhakuihin viittaa 7 §:n 4 kohdan vastaiseen syrjintään. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiseen syrjintään viittaa myös SNOY:n tapa edellyttää CD-ROM-luetteloissa asiakkaalta tietyn hakumäärän sisältäviä perusmaksuja, joita ei vaadita numeropalveluita ja sähköisiä luetteloita varten tehtävissä luovutuksissa.
Kohtuuton hinnoittelu
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään muun ohella kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.
Kilpailuvirasto on vertaillut SNOY:n perimiä hintoja muiden tietoja keräävien ja myyvien organisaatioiden hinnoitteluun. SNOY:n hinnastolla 6,6 miljoonan tilaajatietokannan luovuttaminen painettua luetteloa varten maksaisi rajoittamattoman käyttöoikeuden lisenssillä 0,82 euroa (noin 4,9 mk) tilaajatietoa kohti, eli 32.340.000 mk. Postin perimällä hinnalla 0,09 mk/tieto SNOY:n koko tietokannan hinnaksi muodostuisi 594 000 mk ja Väestörekisterikeskuksen kertaluovutuksen 0,12 mk:n hinnalla 792 000 mk. Tukholman lääninoikeuden mukaan Tele 2:lla oli oikeus periä matkaviestinasiakkaidensa tilaajatietojen luovuttamisesta 112 640 markkaa ja tiedot oli päivitettävä kerran vuorokaudessa. KPN-Denda:n päätöksen marginaalikustannuksella 0,0135 penniä koko tietokannan hinnaksi (6,6 miljoonaa tilaajatietoa) muodostuisi 89 100 markkaa.
Kilpailuviraston selvitysten mukaan SNOY:n osakasyritykset myyvät tilaajatietoja asiakkaille Internetin välityksellä seuraaviin hintoihin: Fonecta Finder 0,30 euroa/haku (alv 0 %) ja hakujen kasvaessa yksittäisen haun hinta laskee. Finnet Numeronetin hinnaston mukaan asiakkaan tilaajatiedoista maksama korvaus laskee vastaavasti hakumäärän noustessa. Finnet Numeronetin hinnaston mukaan hakumäärän ylittäessä 1000 kappaletta yksittäisen haun hinnaksi muodostuu 0,248 euroa/haku. Verrattaessa osakasyritysten asiakkailta perimiä hintoja SNOY:n tukkutason hinnoitteluun, voidaan todeta SNOY:n hinnoittelevan tilaajatiedot tukkutasolla huomattavasti kalliimmiksi kuin mihin hintaan osakasyritykset myyvät tilaajatietoja sähköisistä hakemistopalveluyrityksistään.
Visual Datan selvitysten mukaan yritys olisi joutunut maksamaan rojalteja 180.000 kpl:een painoksella SNOY:n ensimmäisellä (13.11.2000) hinnastolla (220 mk) 39 600 000 mk. Toisessa vaihtoehdossa (hinnasto 4.5.2001) Visual Data joutuisi selvityksensä mukaan maksamaan rojalteja SNOY:lle 403 200 000 mk. Kummassakin hinnoittelumallissa tilaajatietojen luovuttamisen CD-ROM-luetteloon nousee korkeammaksi kuin SNOY:n teleyrityksille vuosittain maksamat korvaukset tilaajatietojen käyttämisestä.
SNOY ei ole kyennyt esittämään aukottomia perusteita eri tuotteidensa toisistaan poikkeaville hinnoille. SNOY on selvitystensä mukaan hinnoitellut painetut luettelot, CD-ROM- luettelot ja päivityspalvelut arvoperusteisesti, koska em. hakumuodoissa eivät yksittäiset haut ole mahdollisia. Arvoperusteista hinnoitteluaan SNOY on perustellut sähköisistä tuotteista tehtävillä hakumäärillä suhteessa painetun luettelon keskimääräiseen hakumäärään perustuvaan käyttöarvioon.
SNOY:n tarjoamista eri tilaajatietotuotteista tehtävien hakujen määrä ei ole osoitus elinkeinonharjoittajan tilaajatiedosta saamasta hyödystä. SNOY ei voi perustaa esimerkiksi painettuihin luetteloihin luovutettujen tilaajatietojen hinnoittelua yleiseen arvioon kaikista painetuista luetteloista keskimäärin tehtyjen ”hakujen” määrään.
Verrattaessa SNOY:n painettuja luetteloita ja CD-ROM-luetteloita varten luovuttamien hyödykkeiden (tilaajatietojen) hintoja 1) sen osakasyrityksilleen myymien vastaavien hyödykkeiden (numerotiedustelupalvelut ja sähköinen luettelo) hintoihin, 2) SNOY:n teleoperaattoreille tilaajatiedoista maksamiin korvauksiin ja 3) Suomessa ja Euroopassa vastaavista tuotteista maksettaviin hintoihin ei voida sulkea pois hinnoittelun kohtuuttomuuden mahdollisuutta.
SNOY:n hinnastomuutokset toukokuussa 2002
SNOY on uudistanut hinnoitteluaan toukokuussa 2002 laskemalla luettelotietojen vuoden kestävästä käyttöoikeudesta perimäänsä hintaa 0,82 eurosta 0,20 euroon/listing (tietokanta-rivi). Hintaan sisältyi luettelotietojen päivitystietojen käyttöoikeus. Lisäksi SNOY tarjoaa luettelotietojen ostajalle, joka ei tarvitse reaaliaikaista luettelotietojen päivitystä lisenssiperusteista hinnoittelumallia. Tässä hinnoittelumallissa SNOY perii luettelotietojen ostajalta jokaista CD ROM – luettelon henkilökäyttäjää kohden 10 euron hintaisen lisenssin.
SNOY:n hinta 0,20 euroa/listing on sama kuin se hinta, jonka SNOY maksaa tiedosta tiedon keräävälle operaattorille. SNOY:n virastolle 2.5.2003 antaman selvityksen mukaan hintaan ei ole sisälletty edes tiedon jalostamis- ja ylläpitokustannuksista, jotka SNOY:lle syntyvät maankattavan tilaajaluettelokannan toteuttamiseksi. SNOY:n käsityksen mukaan tiedon myyntihinta on vähintäänkin kustannusvastaava tai kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Lisäksi vaihtoehtoinen arvoperusteinen hinnoittelu joustaa luovutuksensaajan myynnin suhteen eikä siten muodosta markkinoille tulon estettä.
Kilpailuneuvosto on päätöksissä Karjalan Kirjapaino Oy (päätös 20.6.1995, Dnro 2/359/94), Valtionrautatiet (päätös 28.2.1997, Dnro 17/359/95), Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistys (päätös 25.6.1998, Dnro 23/359/97) ja Megavoima Oy (päätös 17.12.1998, Dnro 21/359/96) katsonut, ettei kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan hintasyrjinnän kielto tarkoita kustannusvastaavuuden aukotonta selvittämistä kunkin tuotteen, palvelun, asiakkaan tai asiakasryhmän osalta. Kilpailuviranomaisten tehtäviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistaminen yrityksen noudatettavaksi, vaan nimenomaan hintasyrjintään puuttuminen.
Kilpailuvirasto ei ole pitänyt tarpeellisena enää hankkia SNOY:lta selvityksiä, joiden perusteella virasto olisi yksityiskohtaisesti voinut arvioida uuden hinnoittelujärjestelmän kilpailunrajoituslain mukaisuutta. Kilpailuvirasto pitää myönteisenä vuoden käyttöoikeudesta perityn hinnan suurta alenemista ja sitä, että uusi hinnoittelujärjestelmä on mahdollistanut Satakunnan Markkinapörssin, Visual Datan ja erään kolmannen palvelun tarjoajan pääsemisen markkinoille. Kilpailuvirasto ei pidä tarpeellisena uuden hinnoittelumallin kilpailunrajoituslain mukaisuuden arviointia tässä vaiheessa, koska heinäkuussa 2003 Viestintävirasto saa uudessa viestintämarkkinalaissa toimivaltuudet SNOY:n hinnoittelun valvontaan.
SNOY:n menettelyn vahingollisuuden arviointi
Yksityiskohtaisen selvityksen tekeminen asiassa ei ole enää kilpailun turvaamisen kannalta tarpeen. Samasta syystä esityksen tekeminen markkinaoikeudelle ei ole enää tarpeen kilpailunrajoituksen kieltämiseksi tai seuraamusmaksun määräämiseksi. Virasto on ottanut huomioon harkinnassaan sen, että Suomen telemarkkinat poikkeavat teleyritysten määrän ja teleyritysten koon perusteella huomattavasti muusta EY:stä. Ilman SNOY:n hinnoittelumallia tilaajatiedot olisi haettava erikseen jokaiselta noin 50:ltä tilaajatietoja hallinnoivalta operaattorilta.
Visual Data on kohdistanut tilaajatietopyyntönsä ensisijaisesti teleyrityksiin, mutta SNOY on tarjoutunut oma-aloitteisesti luovuttamaan kaikkien teleyritysten tilaajatiedot yhdestä paikasta. SNOY on asian käsittelyn aikana alentanut hinnoitteluaan merkittävästi ja pyrkinyt kehittämään mallin, jossa tilaajatietoja tarvitsevalla on mahdollisuus valita kahdesta (vuosihinta, rojaltiperusteinen hinta) vaihtoehdosta tarkoituksiin paremmin sopiva vaihtoehto. Erityisesti on huomattava, että SNOY on rojaltiperusteisella hinnoittelullaan pyrkinyt helpottamaan markkinoille tulemisen kynnystä. Lisäksi on ollut tulkinnallisesti epäselvää, minkälainen SNOY:n hinnoittelumallin tulisi olla ja viraston hankkima asiantuntijalausunto on puoltanut ns. arvoperusteista hinnoittelumallia. Lisäksi Visual Data ja Satakunnan markkinapörssi ovat päässeet sopimukseen SNOY:n kanssa, mikä osoittaa, että uusi hinnoittelu mahdollistaa alalle tulon ja kilpailun lisääntymisen luettelopalvelumarkkinoilla.
Ratkaisu
Jatkotoimenpiteet asian selvittämiseksi eivät ole tällä erää tarpeellisia. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti, 7 § 2 ja 4 kohta.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.