1 Asia
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöepäily tilaajatietojen luovutuksen markkinoilla
2 Osapuolet
TeliaSonera Finland Oyj (ent. Sonera Oyj, Loimaan Seudun Puhelin Oy, Turun Puhelin Oy), Elisa Oyj (ent. ElisaCom Oy, Tikka Services Oy, Kestel Oy, Lounet Oy, Riihimäen Puhelin Oy, Soon Com Oy), Alajärven Puhelinosuuskunta, Etelä-Satakunnan Puhelin Oy, Eurajoen Puhelin Osk (ent. Eurajoen Teleosuuskunta), Forssan Seudun Puhelin Oy, DNA Oy (ent. Satakunnan Puhelin Oy), AinaCom Oy (ent. Hämeen Puhelin Oy), Härkätien Puhelin Oy, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, Kainuun Puhelinosuuskunta (ent. Kajaanin Puhelinosuuskunta), Karis Telefon Ab – Karjaan Puhelin Oy, Keikyän Puhelin Osk (ent. Keikyän Puhelinosuuskunta), Kimito Telefon Ab – Kemiön Puhelin Oy (ent. Kimito Telefonaktiebolag – Kemiön Puhelinosakeyhtiö), Anvia Oyj (ent. Vaasan Läänin Puhelin Oy ja Kokkolan Puhelin Oy), Osuuskunta KPY (ent. Kuopion Puhelin Oyj), Kymen Puhelin Oy, Laitilan Puhelin Osk (ent. Laitilan Puhelinosuuskunta), Lohjan Puhelin Oy, Loviisan Puhelin Oy (ent. Loviisan Puhelinosuuskunta), Finda Oy (ent. Lännen Puhelin Oy), Mariehamns Telefon Ab, Mikkelin Puhelin Oyj, Oulu ICT Oy (ent. Oulun Puhelin Oyj), Telekarelia Oy (myös ent. Outokummun Puhelin Oy), Iisalmen Puhelin Oy, Pargas Telefon Ab – Paraisten Puhelin Oy, PHP Liiketoiminta Oyj (ent. Päijät-Hämeen Puhelin Oyj), Jakobstadsnejdens Telefon Ab – Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy Pohjanmaan Puhelin Oy, SSP Yhtiöt Oy (ent. Salon Seudun Puhelin Oy), Blue Lake Communications Oy (ent. Savonlinnan Puhelin Oy), Vakka-Suomen Puhelin Oy, Ålands Telefonandelslag ja Suomen Numeropalvelu Oy
Toimenpidepyynnön tekijä: Visual Data Oy, Lahti
3 Ratkaisu
Asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Kilpailuvirasto vastaanotti 18.1.2000 Visual Data Oy:n (”Visual Data”) toimenpidepyynnön, jossa virastoa pyydetään selvittämään, ovatko toimenpidepyynnön kohteena olevat teleyritykset käyttäneet väärin määräävää markkina-asemaansa ja/tai rikkoneet niille myönnetyn poikkeusluvan ehtoja. Toimenpidepyynnön kohteena olevien yritysten lisäksi asiassa on selvitetty Suomen Numeropalvelu Oy:n (SNOY) toimintaa.
2. Visual Data on toimenpidepyynnön lisäksi toimittanut virastolle useita selvityksiä vuosina 2000–2003. Yhtiö on toimittanut virastolle 13.6.2000 tiedoksi Telehallintokeskukselle (nykyisin Viestintävirasto) samasta asiasta tekemänsä toimenpidepyynnön. Viestintävirasto tutkii teleyritysten tilaajatietojen luovuttamisehtojen hyväksyttävyyttä viestintämarkkinalain nojalla. Lisäksi Visual Data on toimittanut virastolle 13.1.2010 päivätyn vastineensa Kilpailuviraston päätösluonnokseen asiassa.
3. Visual Data Oy on vuodesta 1992 lähtien yhdessä paikallisten puhelinyhtiöiden ja silloisen Soneran (nyk. TeliaSonera Finland Oyj) kanssa tuottanut CD-ROM -muotoisia tilaajaluetteloita. Visual Datan tarkoituksena on ollut jatkaa CD-ROM -muotoisten tilaajaluettelojen julkaisemista, minkä vuoksi yhtiö pyysi vuonna 1999 Soneralta ja Finnet-yhtiöiltä tarjouksia tilaajatietojen luovuttamisesta.
4. Kaikki teleyhtiöt eivät antaneet tarjousta Visual Datan ensimmäiseen tarjouspyyntöön ja saaduissa tarjouksissa tilaajatietojen toimitusehdot,
-ajankohdat ja hinnat vaihtelivat 5–20 markkaa/tietorivi välillä. Alun perin tarjousten jättäneiden 27 teleyrityksen tarjoukset ovat olleet Visual Datan mukaan pääsääntöisesti toteuttamiskelvottomia epämääräisten ja perusteettomien hinnoitteluperusteiden tai avoimeksi jätettyjen ja myöhemmin ilmoitettavien lisäkustannusten takia. Tarjoukset eivät myöskään sisältäneet matkaviestintietoja. Myöhemmin 46 Finnet-yhtiötä antoi uuden tarjouksen, jonka mukaan tilaajatiedot toimitetaan yleisten ehtojen mukaisesti ja alhaisempaan hintaan kuin yhtiöiden ensimmäisissä tarjouksissa.
5. Kilpailuvirasto antoi asiassa 19.6.2003 ratkaisun, josta Visual Data valitti markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus palautti asian Kilpailuviraston käsittelyyn 27.1.2006 antamallaan päätöksellä. Markkinaoikeuden mukaan asia on palautettava Kilpailuviraston käsittelyyn, koska 1) viraston päätöksessä ei ollut lainkaan selvitetty, ovatko toimenpidepyynnön kohteena olevat teleyritykset syyllistyneet määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön vai eivät, 2) virasto ei ole päätöksessään ottanut kantaa siihen, oliko SNOY:n hinnoittelussa ennen toukokuussa 2002 suoritettua hinnoittelun uudistamista ollut kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä vai ei sekä 3) virasto ei ollut riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko SNOY:n toukokuussa 2002 uudistetussa hinnoittelussa ollut kysymys määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä vai ei.
6. Kilpailuvirasto valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 10.8.2007 jätti tutkimatta viraston valituksen. Siten markkinaoikeuden asian palauttamista koskeva ratkaisu sai lainvoiman.
5 Asiaselostus
5.1 Tilaajatietojen markkinat
7. Tilaajatiedoilla tarkoitetaan puhelinliittymän tilaajan tai käyttäjän yhteystietoja, yleisimmin nimeä, osoitetta ja puhelinnumeroa. Liittymän tilaajalla on oikeus määrätä omien tilaajatietojensa sisällöstä ja julkaisemisesta. Tilaajatietoja on mahdollista ostaa teleoperaattoreilta suoraan (tilaajatietojen tukkumarkkinat) tai niiden loppuasiakkaille tarjoamien maksullisten numeropalveluiden kautta (tilaajatietojen vähittäismarkkinat).
8. Teleyrityksillä on viestintämarkkinalain (393/2003) 58 §:n nojalla velvollisuus luovuttaa tilaajatietojaan toiselle yritykselle puhelinluettelon laatimista tai numerotiedotuspalvelun tarjoamista varten käyttökelpoisessa muodossa. Yhteystiedot on viestintämarkkinalain 58 §:n mukaan luovutettava kustannussuuntautuneeseen hintaan ja syrjimättömin ehdoin. Käytännössä teleoperaattorit ovat järjestäneet tilaajatietojensa luovutuksen tukkutasolla Suomen Numeropalvelu Oy:n (SNOY) kautta. SNOY on käytännössä ainut yritys, jolta on mahdollista ostaa tukkutasolla valtakunnallisesti kattavat tilaajatiedot.
9. Tilaajatietojen vähittäismarkkinoilla yritykset tarjoavat hakemistopalveluja eri muodoissa, joita ovat muun muassa perinteiset telealuekohtaiset luettelot, erilaiset yritystietoluettelot, CD ROM -luettelot, numerotiedotuspalvelut sekä sähköiset luettelopalvelut. Perinteisten teleoperaattoreiden sijaan palveluita vähittäismarkkinoilla tarjoavat nykyisin enenevässä määrin erilaiset hakemistoliiketoimintaan erikoistuneet yritykset.
5.2 Toimenpidepyynnön kohteena olevat yritykset
5.2.1 Teleyritykset
10. Toimenpidepyynnön kohteena on yhteensä 47 eri alueilla toimivaa teleyritystä. Teleyritysten ydinliiketoimintaan kuuluu paikallisen teletoiminnan harjoittaminen omalla toimialueellaan. Toimialueet ovat pääosin niitä, joilla teleyrityksillä oli rajoitukseton yksinoikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993. Lisäksi osa teleyrityksistä harjoittaa perinteisen toimialueensa ulkopuolella muun muassa laajakaistaisten Internet-liittymien vähittäismyyntiä ja matkaviestintoimintaa. Osana perinteisten lanka- ja matkaviestinliittymien tarjontaa yritykset myös keräävät ja ylläpitävät liittymiensä tilaajatietoja.
5.2.2 Suomen Numeropalvelu Oy
11. Suomen Numeropalvelu Oy (SNOY) on Fonecta Group Oy:n ja Kontaktia Oy:n määräysvallassa oleva yritys, joka ylläpitää valtakunnallista tilaajatietorekisteriä sekä jälleenmyy tilaajatietoja palveluntarjoajille. Aikaisemmin SNOY:n toiminta perustui Kilpailuviraston 23.9.1998 myöntämälle poikkeusluvalle, joka koski Soneran ja Finnet-yhtiöiden tavoitettavuustietopalveluyhteistyöhön sisältyvää hintayhteistyötä. Poikkeuslupa oli voimassa 30.9.2003 asti.
5.3 Asian selvittäminen
5.3.1 Teleyritysten hinnoittelu
12. Kilpailuvirasto on saanut tilaajatietoja kerääviltä alueellisilta teleyrityksiltä useita selvityksiä tilaajatietojen hinnoittelun pohjalla olevista kustannuksista ja muista tilaajatietojen luovutukseen liittyvistä seikoista. Teleyritykset ovat selvityksissään toivoneet, että kaikki tilaajatietojen luovutukset voitaisiin hoitaa SNOY:sta, koska liittymäoperaattorien suuren määrän vuoksi päivitykset, tietojen muutokset ja neuvottelut olisivat käytännössä paremmin hoidettavissa keskitetysti SNOY:n kautta kuin eri liittymäoperaattorien kautta.
5.3.2 SNOY:n hinnoittelu
13. SNOY on toimittanut virastolle useita kirjallisia selvityksiä ja vastineita vuosina 2000–2003. Lisäksi SNOY:n ja Kilpailuviraston välillä on käyty useita neuvotteluja vuosina 2000–2002.
5.4 Osapuolten toiminta markkinoilla
5.4.1 Teleyritykset
14. Finnet Liitto ry:n jäsenyritykset tekivät Visual Datalle yhteisen tarjouksen tilaajatietojen luovuttamisesta 29.2.2000. Tarjouksen mukainen luovutushinta Visual Datalle oli 4,90 mk/luettelorivi + alv. Sonera Oyj on tarjonnut Visual Datalle tilaajatietojen luovutusta hintaan 4,90 mk/luettelorivi.
5.4.2 SNOY
15. SNOY ostaa tilaajatiedot liittymäoperaattoreilta julkisen hinnaston mukaisesti ja liittymäoperaattorit päivittävät tilaajatiedot ja niiden muutokset päivittäin SNOY:n tietokantaan. Hinnaston 1.5.2000 mukaan SNOY maksoi liittymäoperaattoreille 4,90 mk jokaista tietoriviä kohti vuodessa. SNOY:lla oli vuonna 2001 asiakkaana numerotiedustelupalveluja myyviä yrityksiä (118-palvelu) noin 20. Vuonna 2001 näihin palveluihin tehtiin noin 52 miljoonaa hakua. Sähköisen luettelon puolella SNOY:lla oli vuonna 2001 kuusi asiakasta: Finnet-Media, Sonera Info Communications, Eniro, Elisa, Findexa ja Aktivisti Network. Sähköisiin luetteloihin tehtiin vuonna 2001 noin 40 miljoonaa hakua, joiden loppukäyttäjähinnat vaihtelivat 1,50 mk:n ja 3,50 mk:n välillä hakua kohden. Painettua luetteloa varten tietoja oli vuonna 2001 myyty Telenor Medialle (noin 300 000 tilaajatietoa hintaan 4,90/tietorivi), Findexalle (entinen Telenor Media SNOY:n 9.1.2001 esittelemän päivityshinnaston mukaisesti) ja Satakunnan Markkinapörssille (SNOY:n 4.5.2001 esittelemän hinnaston mukainen luovutus). CD-luetteloa varten tilaajatietojen luovutukset oli vuoteen 2003 mennessä tehty Visual Datalle ja Findexalle.
16. SNOY myi julkisen hinnaston perusteella käyttöoikeuksia tietokantaansa. Hinnaston 1.5.2000 mukaan SNOY peri tietokantansa käytöstä liittymismaksujen lisäksi numeropalveluhausta 61 penniä/tietorivi, sähköisestä luettelosta 59 penniä tai 44 penniä tietoriviä kohden riippuen siitä, käytetäänkö hakuihin SNOY:n vai julkaisijan järjestelmää, sekä muusta hausta 54 penniä/tietorivi. SNOY:n hinnoittelu perustui tietojen yksittäisiin hakuihin ja soveltui erilaisten sähköisten luetteloiden tai numeropalvelun toteuttamiseen.
17. SNOY on asian käsittelyn aikana esittänyt Kilpailuvirastolle useita hinnastomuutoksia. Hinnastoluonnoksissa on ehdotettu vaihtoehtoisia hinnoittelumalleja CD-ROM -muodossa ja painettuna luettelona julkaistaville tilaajaluetteloille. Luovutushinnat ovat ehdotuksissa vaihdelleet välillä 1–4,90 mk/tietorivi riippuen tietojen luonteesta (onko kyseessä yksityishenkilö vai yritys) sekä luettelon painosmäärästä. Lisäksi hinnastoluonnoksiin on sisältynyt lisenssiperusteinen hinnoittelu CD-ROM -luetteloille, jossa hinta määräytyi sen mukaan, kuinka moneen hakuun lisenssi oikeutti.
18. SNOY otti 9.1.2001 käyttöön rajoittamattoman käytön lisenssin 0,82 euroa (noin 4,9 mk) /tietorivi/vuosi ja päivitykset aiemmin ostetuille tiedoille. Hinnaston perusteella asiakkaan oli lisäksi mahdollista valita seuraavista päivitysvaihtoehdoista: yksittäiset päivitykset ja muuttuneet tiedot 0,82 euroa (noin 4,9 mk) /tietorivi tai tietokannan kokoon perustuva päivitys 30 % vuosikannan hinnasta.
19. SNOY ilmoitti toukokuussa 2002 Kilpailuvirastolle ja Viestintävirastolle laskevansa luettelotietojen vuoden kestävästä käyttöoikeudesta perimäänsä hintaa 0,82 eurosta 0,20 euroon/tietorivi. Hintaan sisältyi luettelotietojen päivitystietojen käyttöoikeus. Hintaan kuitenkin lisätään ajo-, poiminta- ja siirtokustannukset, jotka peritään SNOY:n tietokannan varsinaisen ylläpitäjän Hansaprint Oy:n hinnaston mukaisesti. Lisäksi SNOY tarjosi toukokuun 2002 hinnastossaan luettelotietojen ostajalle, joka ei tarvitse reaaliaikaista luettelotietojen päivitystä lisenssiperusteista hinnoittelumallia. Tässä hinnoittelumallissa SNOY perii luettelotietojen ostajalta jokaista CD ROM – luettelon henkilökäyttäjää kohden 10 euron hintaisen lisenssin.
6 Oikeudellinen arviointi
6.1 Relevantit hyödykemarkkinat
20. Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
21. Visual Datan toimenpidepyyntö koskee tilaajatietojen tukkumarkkinoita. Tilaajatietojen tukkumarkkinoilla kaupankäynnin kohteena on oikeus julkaista erilaisia tilaajaluetteloita liittymäoperaattoreiden tai näiden silloisen yhteisyrityksen SNOY:n ylläpitämien tilaajatietoluetteloiden tai -tietokantojen pohjalta. Käsiteltävässä tapauksessa on kyse teleoperaattorien keräämistä SNOY:n tarjoamista tilaajatiedoista.
22. SNOY:n ylläpitämä tilaajatietokanta on maantieteelliseltä laajuudeltaan valtakunnallinen, kun taas teleyritykset keräävät tilaajatietoja omalta toimialueeltaan, jotka jakautuvat pitkälti niiden alueiden mukaan, joilla teleyrityksillä oli rajoitukseton yksinoikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.
23. Asian lopputulos huomioiden voidaan relevanttien hyödykemarkkinoiden määritteleminen jättää avoimeksi, mutta markkinoiden luonne ja Visual Datan toimenpidepyyntö huomioiden asiassa on perusteltua tarkastella tilaajatietojen tukkumarkkinaa Suomessa.
6.2 Määräävä markkina-asema
24. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon toteamiseksi tarkastellaan markkinaosuuksia, alalle pääsyn esteitä, yrityksen kilpailuetuja ja käyttäytymistä sekä alan yleistä kehitystä.
25. Tällä hetkellä valtakunnallinen tilaajatietokanta on yksinomaan SNOY:n hallinnassa ja kullakin teleyrityksellä on yksinoikeus sen omien asiakkaiden tiedot sisältävään alueelliseen tilaajatietokantaan perinteisellä toimialueellaan. Tilaajatietojen tukkumarkkinoilla ei näin ollen tuotteen luonteen ja markkinarakenteen vuoksi ole kilpailua.
26. Asian lopputulos huomioiden ei ole tarpeen ottaa täsmällisesti kantaa toimialueillaan tilaajatietoja keräävien teleyritysten ja SNOY:n markkina-asemaan. Edellä esitetty huomioiden yritysten toimintaa on joka tapauksessa perusteltua tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta.
6.3 Epäillyt kilpailunrajoitukset
6.3.1 Tilaajatietojen hinnoittelun arviointiperiaatteet kilpailunrajoituslain nojalla
27. Visual Data on toimenpidepyynnössään ja lisävastineissaan katsonut SNOY:n ja teleyritysten hinnoittelun olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, koska yritysten tilaajatiedoista perimät hinnat eivät telemarkkinalain (nyk. viestintämarkkinalaki) mukaisesti ole perustuneet kohtuullisiin suoritekustannuksiin. Lisäksi osa yrityksistä on Visual Datan mukaan kieltäytynyt joko kokonaan tarjouksen antamisesta tai antanut sellaisen tarjouksen, jonka pohjalta Visual Datan suunnittelemaa tuotetta ei ole ollut mahdollista toteuttaa. Visual Datan näkemyksen mukaan tilaajatiedot tulisi hinnoitella siten, että luovutuksen hinta kattaa ainoastaan luovuttamisesta aiheutuvat suoritekustannukset, joita Visual Datan näkemyksen mukaan ovat vain tiedon siirtämisestä suoranaisesti johtuvat kustannukset. Visual Data ei myöskään ole nähnyt perusteita sitoa tuotteeseen sen käyttöön perustuvia rojaltimaksuja.
28. Visual Data on niin ikään vastineissaan katsonut lakiin perustumattomaksi SNOY:n vaatimuksen siitä, että tilaajatietojen hinta perustuu osittain niistä laadittavan luettelon painosmäärään tai siihen, montako hakua CD-levyltä loppukäyttäjä tekee. Visual Datan mukaan tietojen luovutuksesta on mahdollista periä ainoastaan suoritekustannuksia vastaava hinta, eikä Visual Data näe yhteyttä suoritekustannusten nousun ja CD-hakujen tai luettelopainosten lukumäärän välillä.
29. Arvioitaessa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun kohtuullisuutta kilpailunrajoituslain valossa huomioon tulee ottaa erityislainsäädännön hinnoittelulle mahdollisesti asettamat reunaehdot. Kilpailuneuvoston aiemman ratkaisukäytännön[1] mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelu ei kuitenkaan automaattisesti ole kilpailunrajoituslain nojalla kohtuutonta, vaikka se olisi erityislainsäädännön hinnoitteluperiaatteiden vastaista. Suora puuttuminen hintatasoon kilpailuviranomaisen taholta tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun yrityksen hinnoittelu on ilmeisen kohtuutonta.
30. Kilpailuneuvoston edellä viitattujen ratkaisujen mukaan kilpailuviranomaisen suora puuttuminen hintatasoon tulisi kysymykseen lähinnä poikkeuksellisissa tilanteissa. Ensisijaisesti kilpailuviranomaisen tulee vaikuttaa markkinoiden hintatasoon epäsuorasti esimerkiksi poistamalla markkinoille pääsyn esteitä, puuttumalla asiakkaiden sitomiseen ja kilpailijoiden poissuljentaan. Sen arvioiminen, mitä voidaan pitää kohtuullisena tuottona toimintaan sitoutuneelle pääomalle ja siten kohtuullisen hinnoittelun lähtökohtana, on kilpailuneuvoston mukaan ensisijaisesti toimialaa koskevaa erityislainsäädäntöä toimeenpanevan sääntelyviranomaisen tehtävä. Kilpailunrajoituslaki ei myöskään kilpailuneuvoston mukaan anna toimivaltaa määritellä yrityksen hintatasoa tai ylintä sallittavaa hintaa.
31. Kilpailuvirastolla ei ole toimivaltaa soveltaa erityislainsäädännöstä johtuvia hinnoitteluperiaatteita. Tässä tapauksessa viestintämarkkinalaki (ent. telemarkkinalaki) sisältää säännökset siitä, että tilaajatietojen hinnoittelun tulee perustua suoritekustannuksiin. Asiassa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kustannuseriä viestintämarkkinalain nojalla teleyritys saa tilaajatietojen hintaan sisällyttää. Kilpailuvirastolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa ottaa kantaa tähän kysymykseen.
32. Visual Data on vastineessaan 13.1.2010 todennut, että Kilpailuviraston toimivaltaa ei ole mitenkään rajattu viestintämarkkinalailla. Lisäksi Visual Data on vastineessaan vaatinut, että Kilpailuviraston tulisi asiassa velvoittaa teleyritykset noudattamaan viestintämarkkinalakia. Edellä viitattujen kilpailuneuvoston ratkaisujen mukaisesti hinnoittelun erityislain vastaisuus ei kuitenkaan automaattisesti merkitse, että menettely olisi kilpailunrajoituslain vastaista. Tässä asiassa hinnoittelua on arvioitava kilpailunrajoituslain ja sen tulkintaa koskevan oikeuskäytännön perusteella. Kilpailunrajoituslain 6 §:n (7 § ennen 1.5.2004) mukaista hinnan kohtuullisuutta on arvioitava ensisijaisesti vertaamalla tuotteen hintaa sen hyödyntämisarvoon vähittäismarkkinoilla. Kilpailuvirastolla ei myöskään ole toimivaltaa määrätä teleyrityksiä noudattamaan viestintämarkkinalakia.
33. Kilpailuvirasto on tilannut KTT Juha-Pekka Kallungilta asiantuntijalausunnon tilaajatietojen hinnoittelusta. Lausunnon mukaan tilaajatietojen luovuttamisen aiheuttamat lisäkustannukset ovat tietointensiiviselle toimialalle luonteenomaisesti hyvin pieniä. Huolimatta siitä, tulkitaanko tilaajatietojen hankkimisen ja ylläpidon kustannukset uponneiksi kustannuksiksi, tulisi puhelinyhtiöiden tilaajatietojen hinnoittelun lähtökohtana lausunnon mukaan olla tuotteen arvopohjainen hinnoittelu. Kysymyksessä on selkeä tiedon keräämiseen ja välittämiseen perustuva liiketoiminta, jossa asiakkaan kokema tuotteen arvo on hinnoittelun lähtökohta.
34. Tekijäoikeuslain 49 §:n mukaan tekijänoikeudella suojataan muun muassa luetteloa, jossa on yhdistettynä suuri määrä tietoja. Tämä ns. luettelosuoja koskee muun muassa tilaajatietoja sisältävää puhelinluetteloa.
35. Ottaen huomioon edellä mainittu asiantuntijalausunto ja se, että tilaajatiedoista laadittu luettelo kuuluu tekijänoikeuslain 49 §:n soveltamisalaan, on todettava tilaajatiedoilla olevan immateriaalihyödykkeen kaltainen luonne. Näin ollen asiassa on otettava huomioon immateriaalioikeuksien hinnoittelua koskeva kilpailuoikeudellinen ratkaisukäytäntö.
36. Visual Data on vastineessaan 13.1.2010 katsonut, että tilaajatietojen osalta ei ole kyse immateriaalioikeuksista eikä immateriaalioikeuksien hinnoittelua koskevalla oikeuskäytännöllä siten ole Visual Datan mukaan merkitystä asiassa. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että tilaajatiedoissa on kyse hyödykkeestä, joka on immateriaalihyödykkeen kaltainen. Asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, nauttivatko tilaajatiedot tekijänoikeudellista suojaa. Edellä kuvatun asiantuntijalausunnon mukaan tilaajatietoihin on joka tapauksessa luontevinta soveltaa arvoperusteista hinnoittelua. Tämän lisäksi hyödyntämisarvoon perustuva hinnoittelun arviointi turvaa paremmin tilaajatietoja luovuttavien yritysten investointikannustimia.
37. Kilpailuneuvosto katsoi tekijänoikeuskorvauksien hinnoittelua koskevissa päätöksissään[2], että immateriaalioikeuksien hinnoittelua arvioitaessa kustannusvastaavuuden periaate ei ole riittävä tai edes oikea periaate kilpailunrajoituslaissa tarkoitettujen syrjintätapausten arvioinnille. Kilpailuneuvoston mukaan eri asiakkailta perittäviä hintoja vertailtaessa on otettava huomioon oikeuden taloudellisen hyödyntämisen arvo markkinoilla ja muut relevantit olosuhteet. Kilpailunrajoituslain vastaisena hinnoitteluna voidaan pitää sitä, että oikeuksia samalla tavoin hyödyntäviltä asiakkailta peritään eri hintoja. Vastaavasti kilpailunrajoituslain vastaisena voitaisiin pitää sellaista hinnoittelumallia, jossa oikeuksia selvästi eri tavoin hyödyntäviltä asiakkailta peritään samansuuruisia hintoja.
38. SNOY:n hinnastoissa on hintoja eriytetty sen mukaan, mihin tarkoitukseen luovutettavia tietoja käytetään. Hinnastot ovat sisältäneet erilaiset hinnat sähköisille hauille, painettujen ja CD-ROM -muotoisten luetteloiden laatimista varten sekä toisaalta myös rajoittamattoman käytön lisenssin.
39. Edellä selostettu kilpailunrajoituslain sisältö ja oikeuskäytäntö huomioiden toimenpidepyynnön kohteena olevien yritysten tilaajatietojen hinnoittelua tulee selvittää siitä näkökulmasta, mikä vaikutus hinnoittelulla on tilaajatietojen vähittäismarkkinoilla palveluita tarjoavien yritysten toimintaan ja kilpailutilanteeseen vähittäismarkkinoilla. Tällöin tietojen hyödyntämisarvo vähittäismarkkinoilla muodostaa keskeisen arviointikriteerin. Koska yrityksiä ei tule tosiasiallisesti velvoittaa myymään tilaajatietoja niiden keräämisestä ja ylläpidosta aiheutuneet kustannukset alittavaan hintaan, hinnoittelua arvioitaessa tulee tilaajatietojen hyödyntämisarvon lisäksi ottaa huomioon yrityksille tietojen keräämisestä ja ylläpidosta sekä tietojen luovuttamisesta aiheutuvat kustannukset.
40. Arvioitaessa SNOY:n ja alueellisten teleyritysten tilaajatietojen hinnoittelua kilpailuoikeudellisesti lähtökohdaksi tulee ottaa kilpailunrajoituslain 6 §:n (7 § ennen 1.5.2004) hinnoittelua koskevat säännökset, joiden mukaan kiellettyä voi esimerkiksi olla erilaisten hintojen periminen samanlaisilta asiakkailta ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää syytä. Koska tilaajatiedoilla ja niistä muodostetuilla tietokannoilla on immateriaalioikeudellinen luonne, ei niiden hinnoittelun kilpailuoikeudellinen arviointi voi Visual Datan esittämällä tavalla suoraviivaisesti perustua suoritekustannuksiin. Tilaajatietojen hinnoittelun tarkastelun lähtökohdaksi on otettava niiden hyödyntämisen arvo markkinoilla ja muut mahdolliset relevantit olosuhteet. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voitaisiin tällöin pitää hinnoittelua, joka ei ole kohtuullisessa suhteessa tuotteen hyödyntämisarvoon vähittäismarkkinoilla eikä siten mahdollistaisi tehokkaan yrityksen markkinoille pääsyä.
6.3.2 Liikesuhteesta pidättäytyminen
41. Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukainen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi ilmetä muun muassa liikesuhteesta pidättäytymisenä ilman asiallista syytä. Liikesuhteesta kieltäytyminen voi ilmetä joko suorana kieltäytymisenä tai myös epäsuorasti asettamalla sopimuksen syntymiselle hinnoittelun tai muiden ehtojen osalta sellaisia vaatimuksia, jotka käytännössä aiheuttavat sen, että vastapuoli ei voi suostua sopimukseen. Perustelluksi syyksi kieltäytyä liikesuhteesta hyväksytään esimerkiksi kapasiteettiongelmat tai asiakkaan maksuvaikeudet.
42. Tässä asiassa on otettava lisäksi huomioon, että tilaajatietoja keräävillä teleyrityksillä on erityislainsäädännön nojalla velvollisuus luovuttaa tilaajatiedot niitä pyytävälle yritykselle puhelinluettelon laatimista tai numerotiedotuspalvelun tarjoamista varten käyttökelpoisessa muodossa. Edelleen oikeus kieltäytyä liikesuhteesta uuden asiakkaan kanssa on suppea, jos yritys myy samaa hyödykettä muille vastaavassa asemassa oleville toimijoille.
43. Liikesuhteesta kieltäytymistä arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että myös määräävässä markkina-asemassa yrityksellä on lähtökohtaisesti sopimusvapaus ja liikesuhteesta kieltäytymistä koskevat kilpailunrajoituslain säännökset merkitsevät poikkeusta tästä pääsäännöstä. Tämä merkitsee sitä, että edes määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä ei ole velvollisuutta ryhtyä liikesuhteeseen millä tahansa ehdoilla. Liikesuhteesta kieltäytymistä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös korvaavien tuotteiden saatavuus. Mikäli samaa tai lähes vastaavaa tuotetta on saatavilla vaihtoehtoisista hankintalähteistä, on epätodennäköistä, että liikesuhteesta kieltäytyminen olisi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Käsillä olevassa tapauksessa esimerkiksi on teleyritysten väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä arvioitaessa otettava huomioon, että vastaavat tilaajatiedot ovat kootusti saatavilla SNOY:n kautta.
6.3.3 Teleyritysten väitetty liikesuhteesta pidättäytyminen
44. Visual Data pyysi teleyrityksiltä tarjouksia ensimmäisen kerran elokuussa ja syyskuussa 1999 lähettämillään kirjallisilla tarjouspyynnöillä. Tilaajatietoja keräävistä teleyrityksistä 20 ei aluksi tehnyt lainkaan tarjousta Visual Datalle tilaajatietojen luovuttamiseksi[3]. Osa tarjouksista oli Visual Datan mukaan toteuttamiskelvottomia joko hinnoiltaan tai teknisiltä toteutustavoiltaan.
45. Sonera Oyj (Sonera) on aluksi kieltäytynyt luovuttamasta Visual Datalle matkaviestintietoja vedoten tietosuojasyihin. Soneran mukaan tietosuojaviranomaiset ovat edellyttäneet matkaviestinasiakkaiden suostumusta siihen, että heidän tietojaan luovutetaan painetussa luettelossa tai CD-ROM
-muotoisessa luettelossa julkaistaviksi.
46. Alun perin tarjouksen tekemättä jättäneistä teleyrityksistä osa on myöhemmin tarjoutunut luovuttamaan tilaajatiedot Visual Datalle yhteisluovutuksella Finnet-Media Oy:n yhteisellä tarjouksella. Lisäksi asiassa annettu selvitys osoittaa, että kaikkien teleyritysten keräämät tilaajatiedot on ollut koko ajan mahdollista saada myös SNOY:n kautta.
47. Myös liikesuhdetta pyytävältä yritykseltä voidaan asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa edellyttää kohtuullista myötävaikuttamista liikesuhteen syntymiseen. Teleyritysten antamien selvitysten mukaan Visual Data on katkaissut neuvotteluyhteydet useisiin yrityksiin, vaikka kyseiset yritykset olisivat olleet valmiita neuvottelemaan tilaajatietojen luovutustavasta ja hinnoittelusta. Kilpailuviraston tietoon ei ole tullut seikkoja, jotka kertoisivat Visual Datan myötävaikuttaneen siihen, että tilaajatietoja koskevissa neuvotteluissa olisi päästy yhteisymmärrykseen. Erityisen huomionarvoista on, että tilaajatietoja on luovutettu jäljempänä esitetyllä tavalla ainakin yhdelle CD-luettelon julkaisseelle yritykselle samalla, kun Visual Data on kieltäytynyt yhteistyöstä teleyritysten tai SNOY:n kanssa.
48. Joka tapauksessa teleyritykset ovat viime kädessä tarjoutuneet luovuttamaan tilaajatietonsa Visual Datalle joko suoraan tai vaihtoehtoisesti SNOY:n kautta. Luovutusvelvollisuuden perusteena olevan viestintämarkkinalain 58 §:n lähtökohta on se, että tilaajatiedot voi luovuttaa myös muu kuin ne kerännyt teleyritys. 58 §:n perustelujen[4] mukaan tällaisella yrityksellä laissa tarkoitetaan muun muassa juuri SNOY:tä. Visual Data on myös teleyritysten kanssa käymässään kirjeenvaihdossa viitannut siihen, että yritykset voivat vaihtoehtoisesti valtuuttaa SNOY:n luovuttamaan tiedot teleyritysten puolesta. Visual Data on vastineessaan 13.1.2010 todennut, että sen tarkoituksena ei ole ollut missään vaiheessa SNOY:n tuotteiden ostaminen. Tällä ei kuitenkaan ole tässä asiassa merkitystä, sillä Kilpailuvirasto katsoo teleyritysten täyttäneen velvollisuutensa ryhtyä liikesuhteeseen SNOY:n kautta tarjotulla tilaajatietojen luovutuksella.
49. SNOY on esittänyt Visual Datalle useita vaihtoehtoisia malleja ja tarjouksia tilaajatietojen luovuttamiseksi. Visual Data ei kuitenkaan ole ottanut yhtäkään SNOY:n esittämää ehdotusta laajamittaiseen käyttöön. Visual Data ei myöskään ole osoittanut riittävää selvitystä siitä, miksi yksikään SNOY:n esittämistä malleista ei olisi mahdollistanut Visual Datan suunnitteleman tuotteen rakentamista.
50. Visual Datan pyytämä hyödyke on ollut tosiasiallisesti koko ajan saatavilla joko teleyrityksiltä suoraan tai vaihtoehtoisesti SNOY:n kautta. Toisin kuin Visual Data 13.1.2010 vastineessaan esittää, näyttönä tästä ovat SNOY:n julkiset hinnastot ja muille tilaajatietoja pyytäneille yrityksille SNOY:n kautta tapahtuneet tilaajatietojen luovutukset. Kilpailuvirasto katsoo, että asiassa ei ole kertynyt näyttöä siitä, että tilaajatietoja keräävät teleyritykset olisivat syyllistyneet sellaiseen liikesuhteesta pidättäytymiseen, jota olisi pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
6.3.4 Teleyritysten hinnoittelu
51. Aluksi osa tilaajatietoja keräävistä teleyrityksistä on tarjouksissaan perinyt Visual Datalta korkeampaa hintaa kuin mitä ne ovat perineet SNOY:ltä vastaavia tietoja luovuttaessaan. Sittemmin yritykset ovat tehneet Visual Datalle uudet tarjoukset, minkä lisäksi tarjolla on ollut myös mahdollisuus hankkia tiedot SNOY:n kautta.
52. SNOY on tehnyt Visual Datalle asian selvittämisen aikana useita eri tarjouksia, joissa Visual Datan tietojen käyttötarkoitus on yritetty huomioida. Visual Data ei kuitenkaan viraston saamien tietojen mukaan ole ottanut yhtään SNOY:n tekemää tarjousta tuotteensa toteutuksen pohjaksi. Visual Data ei ole myöskään esittänyt näyttöä siitä, että yksikään SNOY:n esittämistä hinnoittelumalleista ei olisi mahdollistanut markkinoille tuloa. Kuten jäljempänä esitetään, SNOY:n hinnoittelun avulla markkinoille on tuotu CD-ROM -muotoinen luettelo.
53. Visual Data on myös teleyritysten kanssa käymässään kirjeenvaihdossa viitannut olevansa valmis siihen, että teleyritykset valtuuttavat SNOY:n luovuttamaan tiedot puolestaan. Kilpailuvirasto katsoo, että kilpailuoikeudellisesti asiassa on riittävää tarkastella SNOY:n hinnoittelua. Ottaen huomioon tämä ja SNOY:n hinnoittelusta jäljempänä esitetty, Kilpailuvirasto ei katso tarpeelliseksi arvioida tilaajatietoja keräävien teleyritysten hinnoittelua yksityiskohtaisesti.
6.3.5 SNOY:n hinnoittelu ennen toukokuuta 2002
54. Visual Data on vaatinut, että tilaajatietojen hinnoittelun tulisi perustua niiden luovuttamisesta aiheutuviin suoritekustannuksiin. Kyseinen hinnoitteluperuste johtuu viestintämarkkinalaista, jota Kilpailuvirastolla edellä kuvatun mukaisesti ei ole toimivaltaa soveltaa. Vähittäismarkkinoiden kilpailun kannalta hinnoittelun kustannussuuntautuneisuuden aukoton selvittäminen ei myöskään ole kilpailuoikeudellisesti tässä tapauksessa perusteltua. Sen sijaan asiaa tulee selvittää siitä näkökulmasta, missä suhteessa tilaajatiedoista perittävät hinnat ovat niiden hyödyntämisarvoon markkinoilla.
55. Edellä esitetyn mukaisesti SNOY on asian selvittämisen aikana tehnyt Visual Datalle useita ehdotuksia tilaajatietojen luovutushinnoista myös ennen toukokuussa 2002 toteutettua hinnanuudistusta. Visual Data ei viraston saamien tietojen mukaan ole kuitenkaan ottanut näitä ehdotuksia käyttöön tai jatkanut neuvotteluja SNOY:n kanssa saamiensa tarjousten pohjalta.
56. SNOY on myös ennen toukokuuta 2002 tarjonnut Visual Datalle lisenssiperusteista hinnoittelumallia. Visual Data on väittänyt virastolle, että myöskään SNOY:n esittämän lisenssiperusteisen hinnoittelumallin avulla Visual Datan ei ole mahdollista tulla markkinoille.
57. Visual Data ei kuitenkaan ole tuonut esille seikkoja väitteensä tueksi. Vastoin Visual Datan näkemystä lisenssiperusteinen malli on mahdollistanut kuitenkin CD-ROM -muotoisen puhelinluettelon markkinoille tulon jäljempänä esitetyllä tavalla.
58. Näiltä osin epäilty kilpailunrikkomus on joka tapauksessa päättynyt viimeistään toukokuussa 2002. Siten seuraamusmaksuesityksen tekeminen markkinaoikeudelle ei ole mahdollista, koska kilpailunrajoituslain 22 §:n mukainen viiden vuoden vanhentumisaika on kulunut umpeen. Tämä ja muu edellä esitetty huomioiden Kilpailuvirasto ei katso tarpeelliseksi selvittää enempää SNOY:n ennen toukokuuta 2002 soveltamaa hinnoittelua. Koska SNOY on myös uudistanut hinnoitteluaan useaan otteeseen ja siten aktiivisesti pyrkinyt myötävaikuttamaan niin Visual Datan kuin muidenkin toimijoiden markkinoille pääsyyn, myöskään kilpailun toimivuuden kannalta ei ole tarpeen selvittää tarkemmin ennen toukokuuta 2002 sovellettua hinnoittelua.
6.3.6 SNOY:n hinnoittelu toukokuun 2002 jälkeen
59. Edellä kuvatuissa kilpailuneuvoston ratkaisuissa[5] kilpailuneuvosto totesi, että kilpailuviranomaisen tehtäviin ei ensisijaisesti kuulu suoranaisesti puuttua yksittäisen elinkeinonharjoittajan hinnoittelun tasoon, vaan kilpailuviranomaisen tulee käyttää muita keinoja markkinan kilpailullisen rakenteen turvaamiseksi ja siten epäsuorasti vaikuttaa hintatasoon pitkällä aikavälillä. Elisa-päätöksessä kilpailuneuvosto ei katsonut tarpeelliseksi ottaa lainkaan kantaa itse hinnoittelun tasoon. Kilpailuoikeudellisen tarkastelun pääpaino on siten markkinoiden toimivuuden varmistamisessa, eikä yksittäisen elinkeinonharjoittajan hintatason arvioinnissa.
60. Visual Data on asiassa vaatinut, että Kilpailuviraston tulisi velvoittaa teleyritykset luovuttamaan tilaajatietonsa viestintämarkkinalain mukaisesti suoritekustannuksia vastaavalla hinnoittelulla. Kilpailuvirastolla ei kuitenkaan ole asiassa toimivaltaa soveltaa viestintämarkkinalain hinnoittelua koskevia säännöksiä, eikä asiassa voida siten ottaa kantaa Visual Datan vaatimukseen suoritekustannuksiin perustuvasta hinnoittelusta. Tässä asiassa SNOY:n hinnoittelua tulee ensisijaisesti arvioida sen mukaan, onko sillä ollut vaikutuksia yritysten kilpailuedellytyksiin tilaajatietojen vähittäismarkkinoilla. Kilpailuneuvoston aiempien ratkaisujen ja tässä asiassa Kilpailuvirastolle annetun asiantuntijalausunnon mukaisesti kustannusvastaavuuden periaate ei ole riittävä tai edes oikea periaate hinnoittelun arviointiin. Edellä esitetyn mukaisesti hinnoittelua arvioitaessa tulee ottaa huomioon tilaajatietojen hyödyntämisarvo vähittäismarkkinoilla. Mikäli tilaajatiedoista perittävä hinta merkittävästi ylittäisi niiden hyödyntämisarvon, ei markkinoille tulo olisi mahdollista.[6]
61. Toukokuussa 2002 SNOY uudisti hinnoitteluaan siten, että rajoittamattoman käytön lisenssin hintaa luetteloriviä kohti laskettiin 0,82 eurosta 0,20 euroon. Lisäksi SNOY:n uuteen hinnastoon sisältyi CD-ROM -luetteloita varten lisenssiperusteinen hinnoittelumalli.
62. Lisenssiperusteinen hinta vaihtelee tuotteen käyttäjämäärän mukaan. Näin määräytyvän hinnan voidaan lähtökohtaisesti katsoa vastaavan tuotteen taloudellista hyödyntämisarvoa. Lähtökohtaisesti SNOY on siis tilaajatietojen hinnoittelussaan noudattanut edellä esiteltyjä kilpailuoikeudellisia kriteerejä. Kilpailuviraston tietojen mukaan ainakin Findexa Oy:n tuotteistama CD-ROM -muotoinen puhelinluettelo laadittiin tätä hinnoittelumallia hyödyntäen. Koska SNOY:n hinnoittelumallin avulla on ollut mahdollista tulla markkinoille, ei lisenssiperusteinen hinta myöskään ole voinut olla kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna kohtuuttoman korkea suhteessa tilaajatietojen hyödyntämisarvoon vähittäismarkkinoilla.
63. Visual Data on edelleen SNOY:n hinnoittelu-uudistuksen jälkeen väittänyt, että lisenssiperusteinen malli ei mahdollista markkinoille tuloa. Visual Data ei kuitenkaan ole esittänyt virastolle selvitystä väitteensä tueksi varsinkin, kun otetaan huomioon, että vastoin Visual Datan näkemystä lisenssiperusteinen malli on mahdollistanut CD-ROM -muotoisen puhelinluettelon markkinoille tulon, kuten Findexa Oy:n esimerkki osoittaa.
6.3.7 Hakemistopalveluiden markkinoiden kilpailutilanne
64. Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin muun muassa silloin, kun kilpailua markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Säännös antaa lain esitöiden mukaisesti Kilpailuvirastolle mahdollisuuden suunnata toimintansa kaikkein merkittävimpiin kilpailunrajoituksiin.
65. Kilpailu hakemistopalveluiden markkinoilla on lisääntynyt huomattavasti sen jälkeen, kun teleyrityksille asetettiin velvollisuus luovuttaa tilaajatietojaan niitä pyytäville yrityksille. Markkinoille on tullut uusia yrityksiä haastamaan perinteiset teleyritykset ja tämän johdosta kuluttajatarjonta on monipuolistunut. Kilpailun toimivuutta osoittaa myös se, että hakemistopalveluiden markkinoilla toimii myös SNOY:sta tai sen omistajayrityksistä riippumattomia yrityksiä, kuten Eniro Finland Oy.
66. Kilpailun toimivuudesta kertoo osaltaan myös se, että markkinoille on päässyt myös CD-ROM -muodossa toteutetulla puhelinluettelolla. Kyseisellä tuotteella markkinoilla on toiminut ainakin Findexa Oy ”Inoa Kontaktori” -nimisellä tuotteellaan.
67. Yhteystietoja ja hakemistopalveluita on markkinoilla saatavilla useilla vaihtoehtoisilla tavoilla sekä sähköisesti että perinteisten, painettujen luetteloiden muodossa. CD-ROM -muodossa tarjottavien luetteloiden itsenäinen merkitys kilpailun toimivuuden kannalta on siten erittäin vähäinen.
68. Mikään ei viittaa siihen, että teleyritysten tai SNOY:n tilaajatietojen hinnoittelusta olisi aiheutunut kilpailuongelmia tilaajatietojen vähittäismarkkinoilla. Hakemistopalveluiden markkinoiden kilpailun voidaan katsoa olevan kokonaisuudessaan toimivaa, eikä Kilpailuvirastolla siten ole tarvetta ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin.
6.4 Johtopäätökset
69. Kilpailuvirasto voi määrätä elinkeinonharjoittajan lopettamaan kilpailunrajoituslaissa kielletyn menettelyn tapauksissa, joissa menettelyä jatketaan edelleen. Mikäli menettely on jo päättynyt, vaihtoehtona on seuraamusmaksuesityksen tekeminen markkinaoikeudelle. Tällöin on otettava huomioon kilpailunrajoituslain vanhentumista koskevat säännökset.
70. Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Mikäli Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa, viraston on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisen vaikutuksen poistamiseksi. Esikysymyksinä tällöin tulee selvittää kysymys elinkeinonharjoittajan mahdollisesta määräävästä markkina-asemasta sekä kysymys menettelyn luonteesta mahdollisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuviraston kannanotoilla näihin esikysymyksiin ei kuitenkaan ole itsenäistä oikeudellista merkitystä, eikä niillä myöskään ole oikeusvaikutusta mahdollisissa tulevissa oikeudenkäynneissä. Markkinaoikeus on ratkaisukäytännössään todennut[7], että Kilpailuviraston ratkaisun perusteluilla ei ole oikeusvaikutuksia tai sitovaa todistusvaikutusta muissa oikeudenkäynneissä. Markkinaoikeuden mukaan oikeusvaikutusten arvioinnin kannalta merkitystä ei ole edes sillä, että Kilpailuviraston ratkaisun perusteluilla voi sinänsä olla tosiasiallisia vaikutuksia.
71. Mikäli elinkeinonharjoittaja katsoo kärsineensä vahinkoa kielletyn kilpailunrajoituksen johdosta, sillä on oikeussuojakeinona käytössään kilpailunrajoituslain mukaisen vahingonkorvauskanteen nostaminen yleisessä tuomioistuimessa. Vahingonkorvausasian käsittelystä säädetään kilpailunrajoituslain 18a §:ssä. Tuomioistuimella on vahingonkorvausasioissa toimivalta soveltaa kilpailunrajoituslain säännöksiä[8]. Tähän kuuluu myös sen arvioiminen, onko jokin menettely ollut esimerkiksi kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Halutessaan tuomioistuin voi pyytää Kilpailuviraston lausunnon käsitellessään vahingonkorvausasiaa. Kuten edellä on todettu, markkinaoikeuden ratkaisukäytännön mukaan Kilpailuviraston kilpailunrajoitusasiassa antamalla ratkaisulla ei ole sitovaa todistusvaikutusta tulevissa oikeudenkäynneissä.
72. SNOY:n ennen toukokuuta 2002 soveltama menettely on päättynyt yli viisi vuotta sitten, joten Kilpailuvirasto ei voi tehdä asiassa seuraamusmaksuesitystä, vaikka menettelyn katsottaisiin olleen kilpailunrajoituslain vastaista. Toisaalta rikkomuksesta ei ole yksiselitteistä näyttöä. Asiassa ei ole myöskään toimitettu näyttöä siitä, että SNOY:n toukokuun 2002 jälkeen soveltama hinnoittelu olisi kilpailunrajoituslain vastaista. Niin ikään tilaajatietoja keräävien teleyritysten väitetystä kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä asiassa ei ole toimitettu näyttöä. Kilpailuviraston selvityksissä ei muutenkaan ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella asian enempi selvittäminen olisi tarpeen kilpailun toimivuuden kannalta.
73. Hakemistopalveluiden vähittäismarkkinoiden kilpailun voidaan myös kokonaisuutena katsoa olevan toimivaa. Myöskään CD-ROM -muotoisten luetteloiden merkitys markkinoiden toimivan kilpailun kannalta kokonaisuutena katsoen ei ole merkittävä.
74. Edellä esitetyillä perusteilla Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
7 Sovelletut säännökset
75. Kilpailunrajoituslaki (480/1992, ml. muutossäädös 380/2004) 3 §:n 2 momentti, 6 § (ennen 1.5.2004 7 §) ja 12 §.
8 Muutoksenhaku
76. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätöksen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
9 Lisätiedot
77. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Ks. kilpailuneuvoston ratkaisut 151/690/1999 (Helsingin Energia) ja 173/690/2000 (Kuopion Energia), annettu 18.6.2001. Kilpailunrajoituslain mukaisesta hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista ks. myös kilpailuneuvoston ratkaisut 150/690/1999 (Elisa Communications Oyj), 14/690/2000 (Salon Seudun Puhelin Oy) ja 15/690/2000 (Turun Puhelin Oy), ratkaisut annettu 18.5.2001. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut Salon Seudun Puhelin Oy:tä ja Turun Puhelin Oy:tä koskevat ratkaisut 22.4.2002 antamillaan ratkaisuilla.
[2] Ks. kilpailuneuvoston ratkaisu 22/359/96, annettu 1.6.1998 sekä kilpailuneuvoston ratkaisu 96/690/2000, annettu 27.2.2002.
[3] Tarjouksen ovat jättäneet tekemättä Etelä-Satakunnan Puhelin Oy, Eurajoen Teleosuuskunta, Helsingin Puhelin Oyj, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy, Karjaan Puhelin Oy, Keikyän Puhelinosuuskunta, Keski-Suomen Puhelin Oyj, Kokkolan Puhelin Oy, Kymen Puhelin Oy, Turun Seudun Puhelin Oy, Laitilan Puhelinosuuskunta, Mariehamns Telefon Ab, Outokummun Puhelin Oy, Paraisten Puhelin Oy, Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy, Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Salon Seudun Puhelin Oy, Tampereen Seudun Puhelin Oyj, Vaasan Läänin Puhelin Oy ja Ålands Telefonsandelslag.
[4] HE 112/2002 vp., s. 152–153.
[5] Ks. alaviitteessä 1 mainitut ratkaisut.
[6] Hinnoittelun arviointiperusteista ks. lisäksi myös päätöksen kohta 41.
[7] Ks. markkinaoikeuden ratkaisu asioissa 351/04/KR ja 353/04/KR, annettu 18.6.2008 sekä markkinaoikeuden ratkaisu 351/08/KR, annettu 3.4.2009.
[8] Ks. esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden tuomio Nro 20275, annettu 9.7.2008.