Asianosaiset
Suomen Arvopaperikeskus Oy
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto ryhtyi oma-aloitteisesti selvittämään Suomen Arvopaperikeskus Oy:n (jäljempänä Arvopaperikeskus) kilpailuoikeudellista asemaa ja hinnoittelua arvopaperien selvitystoiminnassa lähettämällä asiasta Arvopaperikeskukselle 16.6.2000 päivätyn selvityspyynnön. Selvityspyynnössä todettiin, että Kilpailuvirasto oli katsonut 25.5.1999 ja 10.1.2000 valtiovarainministeriölle arvo-osuusrekisterien keskittämistä koskevasta lainsäädäntövalmistelusta antamissaan lausunnoissa (Dnro 349/72/99), että Arvopaperikeskuksella voi olla määräävä markkina-asema arvo-osuusrekisterin pitäjänä ja siihen liittyvien tehtävien hoitajana. Viraston käsityksen mukaan Arvopaperikeskus on tällä hetkellä myös ainoa Suomessa arvopaperien selvitystoimintaa harjoittava yhtiö. Näin ollen virastolla oli syytä olettaa, että Arvopaperikeskuksella voi olla määräävä markkina-asema myös arvopapereiden selvityspalvelujen tarjoajana. Koska määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelulle on asetettu erityisiä velvoitteita, virasto katsoi myös aiheelliseksi selvittää tarkemmin Arvopaperikeskuksen tarjoamien selvityspalvelujen hinnoittelua ja sen perusteita.
Asian selvittäminen
Arvopaperikeskus toimitti Kilpailuviraston selvityspyyntöön 22.8.2000 päivätyn vastauksen, jossa se mm. kiisti määräävän markkina-asemansa olemassaolon. Kilpailuvirasto lähetti 16.6.2000 21:lle suomalaiselle, Arvopaperikeskuksen asiakkaina oleville arvopaperinvälittäjälle selvityspyynnön, jossa välittäjiä pyydettiin arvioimaan mm. Arvopaperikeskuksen asemaa, sen tarjoaman selvityspalvelun hinnoittelun kohtuullisuutta sekä selvitysmenettelyn tehokkuutta. Heinä-elokuussa 2000 10 välittäjää[1] toimitti vastauksensa Kilpailuvirastolle. Kilpailuvirasto pyysi 13.9.2000 Arvopaperikeskusta selvittämään, (1) mitä tosiasiallisia vaihtoehtoja valita selvityspalvelujen tarjoaja on sellaisilla kotimaisilla välittäjillä, jotka haluavat käydä kauppaa arvopapereilla Helsingin Pörssissä, (2) mihin toimenpiteisiin Arvopaperikeskus aikoo ryhtyä pystyäkseen paremmin tehostamaan selvitystoimintaa ja kohdentamaan viivästysmaksut viivästyksen aiheuttaneelle osapuolelle, (3) miten Arvopaperikeskus näkee esimerkiksi osakelainauksen tai muiden mainittujen selvitystoimintaa tehostavien keinojen kehittämisen jatkossa sekä (4) mitkä ovat selvitysosapuolilta perittävän viivästysmaksun soveltamismahdollisuudet sekä sen tehokkuus sanktiomaksujen kohdentamisongelman ratkaisemisessa. Arvopaperikeskus toimitti virastolle asiassa 13.10.2000 päivätyn lisäselvityksen.
Arvopaperikeskuksen selvitys
Arvopaperikeskus toteaa selvityksessään, että arvopaperikauppojen loppuunsaattamiseksi tulee jokaisen kaupan kohteena olevat arvo-osuudet tai arvopaperit toimittaa ostaja-asiakkaalle ja kauppahinnat maksaa myyjäasiakkaille. Näiden tehtävien hoitaminen on tarkoituksenmukaista järjestää arvopaperien kaupankäynnistä erilliseksi selvitystoiminnaksi.
Arvopaperikeskus katsoo, että selvitystoiminnan relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat selvityspalveluiden markkinoista. Relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat Arvopaperikeskuksen mukaan Euroopan Unionista, Sveitsistä ja Yhdysvalloista. Arvopaperikeskus toteaa lausunnossaan, että Helsingin Pörssi kilpailee suoraan muiden pörssien ja vaihtoehtoisten markkinapaikkojen kanssa samoista asiakkaista. Selvitystoiminta on Arvopaperikeskuksen mukaan vain yksi osa markkinoita ja pörssin tarjoamaa palvelukokonaisuutta. Arvopaperikeskuksen mukaan sillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia esimerkiksi vaikuttaa hinnoitteluun siten, että arvopaperinvälittäjät ja näiden asiakkaat eivät reagoisi tähän siirtämällä osan kaupankäynnistään johonkin toiseen pörssiin tai kaupankäyntijärjestelmään. Arvopaperikeskus ja muut kansalliset selvitysyhteisöt päinvastoin kilpailevat keskenään kustannustehokkuudella ja toimintavarmuudella. Arvopaperikeskus katsoo, että sillä ei näin ollen ole määräävää asemaa selvityspalveluiden markkinoilla. Pienestäkin noin 5–10 %:n hinnankorotuksesta voi Arvopaperikeskuksen mukaan seurata, että osa välittäjistä siirtyy käymään kauppaa muussa markkinapaikassa.
Arvopaperivälitystoiminnan harjoittamisen aloittamiseen muissa pörsseissä ei Arvopaperikeskuksen mukaan liity teknisiä tai muita esteitä eikä merkittäviä kustannuksia, jotka tosiasiassa voisivat estää pörssin tai selvitysyhteisön vaihtamisen toiseksi markkinapaikaksi. Esimerkkeinä edellisestä Arvopaperikeskus tuo esiin eQ Pankkiiriliike Oy:n toimimisen Saksassa selvitys- ja kaupankäyntiosapuolena. Arvopaperikeskus tuo esimerkkeinä selvitystoiminnan kansainvälistymisestä esiin myös Brysselissä sijaitsevan yksityisen arvopaperi- ja selvityskeskuksen Euroclearin, joka palvelee kansainvälistä arvopaperikauppaa sekä vuonna 1999 Deutsche Börse Clearing AG:n ja kansainvälisen Luxemburgissa sijaitsevan selvitysjärjestön Cedel International SA:n perustaman yhteisyrityksen Clearstream Banking AG:n.
Arvopaperikeskus toteaa, että jo aiemmin käyttöön otetut tekniikat mahdollistavat sen, että eri maiden pörssien ja eri selvitysyhteisöjen välillä selvitetään paljon myös maan rajat ylittäviä transaktioita. Esimerkiksi Arvopaperikeskuksella on linkki Clearstreamin kanssa koskien osakkeiden ja joukkovelkakirjojen selvitystoimintaa Saksassa ja päinvastoin. Selvitystoiminta eri maiden välillä on helppoa myös mm. talletustodistusten käyttömahdollisuuden välillä.
Arvopaperikeskuksen tuotot jakaantuivat vuonna 1999 viidelle eri liiketoiminta-alueelle: osakevälittäjä-, rahamarkkina-, osakeliikkeeseenlaskija-, osakerekisteri- ja ilmaisrekisteripalveluihin. Liikevaihto vuonna 1999 oli noin 24 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset muodostuivat vuonna 1999 henkilöstö-, tietojärjestelmä- ja muista kuluista. Vuonna 1999 Arvopaperikeskuksen selvitystoiminnan kokonaisliikevaihto on kasvanut aikaisempiin vuosiin verrattuna, koska osakeselvityksen volyymi on kasvanut listausten ja yleisen suotuisan markkinatilanteen johdosta.
Arvopaperikeskuksella on olemassa selvitysosapuolille erillinen hinnasto selvitysmaksuista. Arvopaperikeskuksen mukaan selvitysmaksuilla on vain hyvin vähäinen merkitys välittäjän selvitystoimintaan liittyviin kokonaiskustannuksiin ja pääosa selvityskustannuksista aiheutuu selvitystyöstä välittäjäyhtiön omassa organisaatiossa. Arvopaperikeskuksen mukaan sen selvitysosapuolilta perimät maksut täyttävät kustannusvastaavuuden, tasapuolisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet. Hinnasto on julkinen ja kaikilta osapuolilta peritään samansuuruiset maksut. Arvopaperikeskuksen mukaan kansainvälisenkin vertailun perusteella selvitysosapuolilta perittävät maksut ovat hyvin kohtuullisia, ja eri palveluista perittävät hinnat ovat kustannusvastaavia.
Arvopaperimarkkinalain 4 a luvun 4 §:n mukaan selvitysyhteisöllä eli tässä tapauksessa Arvopaperikeskuksella on oltava säännöt, jotka sisältävät arvopaperimarkkinalakia täydentävät määräykset selvitysyhteisön toiminnan harjoittamisesta. Arvopaperikeskuksen sääntöjen kohdassa 5.2 on määräykset selvitysosapuolille eli arvopaperinvälittäjille määrättävistä viivästysmaksuista. Sääntöjen mukaan viivästysmaksu perustuu laiminlyönnin kestoon ja vakavuuteen Arvopaperikeskuksen toiminnan kannalta. Osakeselvityksen viivästysmaksujen käyttömahdollisuus perustuu erityisesti markkinoiden vakauden turvaamiseen. Maksujen tarkoitus on lähinnä ohjata olemassa olonsa kautta kaupankäynnin osapuolet selvityttämään kaupat määrätyssä T+3- ajassa. Tällä tavoin voidaan varmistaa markkinoiden häiriötön toiminta ja minimoida kaikille osapuolille viivästyksestä aiheutuvat vahingot.
Kansainvälisen vertailun perusteella Arvopaperikeskuksen osakeselvitysprosentti ei ole kuitenkaan ollut tyydyttävää tasoa. Toimitusviivästykset kohdistuvat yleensä vain tiettyihin välittäjiin ja aiheuttavat välittäjille merkittäviä kustannuksia. Välittäjät joutuvat mm. itse rahoittamaan asiakkaansa puolesta vastaanottamansa arvopaperit, kun asiakas ei hyväksy muuta kuin koko toimituksen kerralla. Arvopaperikeskuksen mukaan on varsin todennäköistä, että useat viivästystapaukset kohdistuvat tapauksiin, joissa ulkomainen sijoittaja käyttää ”väärin” vahvaa asemaansa suhteessa suomalaisiin välittäjiin. Arvopaperikeskus toteaa, että se veloittaa viivästyksistä vain ns. nettosummia. Tällöin muiden välittäjien virheet poistetaan laskelmista ja maksettavaksi jää vain kyseisen välittäjän omaksi viaksi luettavat viivästykset.
Yhteenveto välittäjien vastauksista
Kymmenestä kyselyyn vastanneesta välittäjästä kahdeksan katsoi Helsingin Pörssin olevan määräävässä markkina-asemassa osakemarkkinoiden kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä. Yhden välittäjän mielestä määräävää asemaa ei ollut ja yksi välittäjistä ei ottanut kantaa kysymykseen. Välittäjät painottivat osakkeiden muodostavan itsenäisen tuoteryhmän sijoitusmarkkinoilla eivätkä nähneet tarpeelliseksi erottaa eri osakkeiden kauppaa erillisiksi tuotemarkkinoiksi.
Useat välittäjät katsoivat, että kotimaisilla ja ulkomaisilla kilpailijoilla on vaikea saada markkinaosuutta Helsingin Pörssiltä. Ulkomaisten kilpailijoiden markkinoille tuloa vaikeuttaa nykyinen verolainsäädäntö siltä osin, että ainoastaan Helsingin Pörssissä tehdyt kotimaisten osakkeiden kaupat ovat varainsiirtoverosta vapaita. Ulkomaisessa pörssissä tehdyt kaupat suomalaisilla osakkeilla ovat puolestaan varainsiirtoveron alaisia, mikäli jompikumpi osapuoli on suomalainen. Tämä johtaa siihen, ettei suomalaisen osapuolen kannata tehdä kauppoja suomalaisilla osakkeilla ulkomaisissa pörsseissä. Lisäksi todettiin, että useimpiin suomalaisiin osakkeisiin on vain kotimaista kiinnostusta ja että kaupankäynti ulkomaisissa pörsseissä poikkeaa mm. kustannuksiltaan ja selvitystoiminnaltaan olennaisesti Helsingin Pörssin toiminnoista, jolloin etenkin piensijoittajille muut pörssit eivät ole tosiasiallinen vaihtoehto. Välittäjät totesivat, että merkittävän esteen kilpailevan kotimaisen markkinapaikan tulolle muodostaa se, että arvopaperipörssinä toimiminen edellyttää toimiluvan saamista valtiovarainministeriöltä. Lisäksi todettiin, että uuden markkinapaikan perustaminen edellyttäisi mittavia investointeja tietojärjestelmien ja -verkon rakentamiseen. Nykyisen lainsäädännön mukaan pörssi voi toimia markkinapaikkana vain sellaisille arvopapereille, jotka ovat hakeneet ja tulleet hyväksytyksi sen pörssilistalle. Samoin arvopaperinvälittäjä voi toimia vain sellaisella markkinapaikalla, jolta se on hakenut ja saanut pörssivälittäjän oikeudet.
Välittäjät olivat yleisesti tyytyväisiä Arvopaperikeskuksen tarjoaman selvityspalvelun hinnoittelun perustasoon. Arvopaperikeskuksen perimien sanktiomaksujen sekä suorituspäivämäärän siirtomaksujen osuudet laskusta olivat kuitenkin joidenkin välittäjien mukaan erittäin suuret. Merkittäväksi ongelmaksi koettiin useimpien välittäjien taholta se, että selvityksestä perittävät kustannukset eivät ole mitenkään ennakoitavissa, koska lopulliset kustannukset riippuvat selvityksessä mahdollisesti tapahtuvista viivästyksistä. Eniten ongelmia aiheuttivat välittäjien mukaan viivästyneet osakekaupat ja niistä aiheutuvien kustannusten epäoikeudenmukainen kohdentuminen. Välittäjät totesivat, että osakkeiden toimitusketjun viivästyksestä aiheutuneita kustannuksia vyörytetään merkittävästi myös sellaiselle välittäjälle, joka ei ole aiheuttanut viivästystä. Välittäjät katsovat, että hinnoittelua pitäisi muuttaa oikeudenmukaisemmaksi siten, että viivästyksestä aiheutuneet kulut kohdistettaisiin viivästyksen alun perin aiheuttaneelle osapuolelle. Selvitysviivästykset ilmenevät myös osingonmaksun lykkääntymisinä. Mikäli kaupan selvitys lykkääntyy yli osingonmaksupäivän, saatetaan osinko maksaa virheellisesti myyjälle, mikä puolestaan johtaa pitkällisiin viivästyksiin oikean osingonsaajan eli ostajan osingonmaksussa. Osakkeiden toimitusviivästykset lisäävät välittäjien rahoituskustannuksia merkittävästi ja vaikeuttavat siten niiden elinkeinotoimintaa.
Monet välittäjät esittivät selvitystoiminnan tehostamiskeinoksi osakelainausta, jolla on mm. Ruotsissa pystytty nopeuttamaan osakkeiden selvitystoimintaa. Joidenkin välittäjien mielestä Arvopaperikeskus on suhtautunut osakelainauksen kehittämiseen kielteisesti. Välittäjät kokivat ongelmaksi myös sen, että ostaja tai tämän välittäjä ei saa tietoonsa sen myyjätahon henkilöllisyyttä, jonka takia kaupan selvittäminen on viivästynyt. Näin ollen ostajan välittäjä voi joutua korvaamaan ostajalle viivästyksestä aiheutuneen vahingon, mutta sillä itsellään ei ole mahdollisuutta regressivaateen esittämiseen, koska se ei tunne arvopaperikaupan anonyymin luonteen takia myyjän henkilöllisyyttä. Vaikka Arvopaperikeskus hyvittääkin toimintahäiriöistä tai virheistä johtuvat viivästykset, alennus ei välttämättä vastaa viivästyksestä välittäjälle aiheutuneita kuluja.
Yhteenvetona todettakoon, että välittäjien mielestä Arvopaperikeskuksen selvityspalvelujen hinnoittelujärjestelmä ei ole riittävässä määrin ennakoitavissa oleva eikä välittäjien kannalta oikeudenmukainen. Keskeisimmäksi ongelmaksi välittäjät katsoivat osakkeiden toimitusviivästyksistä aiheutuvien kustannusten jäämisen kohtuuttomasti rasittamaan välittäjiä sekä sen, että ko. kustannuksia ei kohdisteta viivästyksen aiheuttaneille osapuolille, vaan ne jyvitetään tasan kaikille välittäjille.
Arvopaperikeskuksen lisäselvitys
Arvopaperikeskus yhtyy Kilpailuviraston näkemykseen siitä, että relevanttien markkinoiden määrittelyn täytyy selvityspalveluiden osalta tapahtua liitännäisenä niiden sijoitustuotteiden kaupankäyntimarkkinoiden kanssa, joiden selvitystoiminnasta on kyse. Järjestäytyneen pörssikaupankäynnin edellytys ja käytännön toimintatapa on, että tehdyt pörssikaupat selvitetään keskitetysti ennalta määrätyssä selvitysjärjestelmässä kaupan yhteydessä sovittuna selvityspäivänä. Tästä syystä pörssivälittäjillä ei ole Arvopaperikeskuksen mukaan muuta vaihtoehtoa kuin selvittää Helsingin Pörssissä tekemänsä osakekaupat Arvopaperikeskuksen selvitysjärjestelmässä. Arvopaperikeskus kuitenkin katsoo, ettei se eikä Helsingin Pörssi ole määräävässä markkina-asemassa maantieteellisesti ja tuotekohtaisesti oikein määritellyillä relevanteilla markkinoilla.
Arvopaperikeskus toteaa, että pörssikauppa on luonteeltaan komissiokauppaa ja siitä seuraa myyjävälittäjälle velvollisuus toimittaa kaupan mukainen määrä arvopapereita kaupantekopäivää seuraavana kolmantena päivänä. Koska pörssikauppa on sellaisenaan välittäjää sitova, ei myyjävälittäjä voi tehokkaasti vedota asiakkaansa viivästykseen. Välittäjät eivät paljasta toimeksiannon antanutta asiakasta toisilleen. Näin ollen pörssikaupassa ostajavälittäjällä voi olla vaatimuksia ainoastaan myyjävälittäjää kohtaan. Selvitysosapuolet ovat velvollisia varmistamaan sen, että pörssikaupan mukaiset velvoitteet voidaan täyttää kaupan ehtojen mukaisena suorituspäivänä (APML 4 a luvun 10 §). Arvopaperikeskuksen sääntöjen mukaan kaupan automaattinen suorituspäivä on kolmas kaupantekopäivän jälkeinen päivä. Tätä suorituspäivää on mahdollista siirtää ainoastaan kaupan molempien selvitysosapuolten sopimuksella. Mikäli sopimusta ei synny, ostavalla osapuolella on oikeus purkaa kauppa ja vaatia viivästysmaksua ja vahingonkorvausta myyjävälittäjältä. Suorituspäivän siirroista on kuitenkin muodostunut pysyvä käytäntö, johon selvitysosapuolet suostuvat lähes poikkeuksetta.
Ilman viivästyksiä tapahtuva pörssikaupan selvitys aiheuttaa Arvopaperikeskukselle transaktioperusteisia kustannuksia. Näistä kustannuksista suurin osa liittyy tietojärjestelmiin (laite- ja ohjelmistoinvestoinnit, mitoitus, ylläpito, valvonta). Perusmaksujen lisäksi Arvopaperikeskus perii maksua selvityksen suorituspäivän muutoksista ja korjaustapahtumista. Ko. maksut perustuvat mm. tapahtumien aiheuttamaan ylimääräiseen työhön ja viivästyksen tietojärjestelmille aiheuttamaan ylimääräiseen kuormitukseen. Arvopaperikeskus perii maksuja myös selvityksessä hylätyistä tapahtumista, jotka aiheuttavat huomattavasti ylimääräistä työtä ja rasittavat tietojärjestelmiä. Arvopaperikeskus katsoo, että kaikki em. maksut ovat kustannusvastaavia.
Arvopaperikeskuksen mukaan kilpailuoikeudellisesti ongelmallisimmaksi katsotut toimitusviivästysmaksut ovat vuonna 2000 olleet yhteensä alle 10 % Arvopaperikeskuksen selvitystoiminnassa keräämistä maksuista. Viivästysmaksut nettoutetaan siten, että selvitysosapuolen ostajana kärsimät viivästykset hyvitetään ja vähennetään saman selvitysosapuolen myyjänä aiheuttamista viivästyksistä. Arvopaperikeskuksen mukaan viivästysmaksujen periminen nettoviivästysten osalta ei ole kustannusvastaavuuden kannalta mielekästä, koska kaikki viivästykset aiheuttavat kustannuksia. Nykyinen järjestelmä ei myöskään ohjausvaikutuksiltaan toimi selvitystoiminnan luotettavuutta edistävällä tavalla. Arvopaperikeskus on todennut pyrkineensä useasti uudistamaan järjestelmää ohjausvaikutukseltaan tehokkaampaan ja kustannusvastaavampaan suuntaan, tässä kuitenkaan onnistumatta.
Toinen Arvopaperikeskuksen sääntöjen tuntema viivästysmaksu voidaan periä viivästykseen syyttömän osapuolen pyynnöstä. Arvopaperikeskus perii ko. viivästyksen suuruuteen perustuvan vähintään 200 euron maksun, joka suoritetaan syyttömälle osapuolelle. Oikeus maksuun syntyy, kun selvitysosapuoli ei hyväksy toimitusvelvollisen osapuolen ehdottamaa suorituspäivän siirtoa. Arvopaperikeskuksen sääntöjen mukaan syyttömällä osapuolella on lisäksi oikeus purkaa kauppa ja vaatia hinnanerokorvausta kateostoa varten (vastaa ns. buy-in-menettelyä).
Arvopaperikeskuksen käsityksen mukaan välittäjät ovat jättäneet käyttämättä em. mahdollisuuden viivästysmaksujen vaatimiseen syylliseltä osapuolelta lähinnä siitä syystä, ettei viivästysmaksuja myöhemmin käytettäisi heitä itseään vastaan. Arvopaperikeskus katsoo, että syylliseen selvitysosapuoleen kohdistuva viivästysmaksu olisi erittäin tehokas tapa ehkäistä viivästyksiä, mikäli välittäjät vain vetoaisivat tähän sääntömääräykseen. Osakelainauksella viivästysseuraamukset olisivat aina vältettävissä. Arvopaperikeskus katsoo, että viivästykset johtuvat asiakkaiden palvelussa omaksutuista toimintatavoista ja että toimitushäiriöiden hoitaminen osakelainausta käyttäen edellyttäisi jo saavutetun varsin kattavan likviditeetin lisäksi välittäjän tietoista päätöstä ja panostuksia, joihin kaikki eivät ole vielä valmiita.
Arvopaperikeskus pyrki muuttamaan sille perittävien viivästysmaksujen maksuperustetta keväällä 2000 siten, että nettoutuksesta olisi luovuttu ja viivästysmaksua olisi peritty kaikista viivästyneistä tapahtumista. Muutoksen yhteydessä viivästysmaksujen tasoa olisi samanaikaisesti olennaisesti alennettu siten, että Arvopaperikeskuksen saama maksukertymä ei olisi lisääntynyt. Uuden viivästysmaksupäätöksen tultua voimaan 1.4.2000 kaksi välittäjää kuitenkin ilmoitti, että jollei uusista maksuista luovuta, ne eivät suostu enää lainkaan siirtämään omia ostokauppojaan, mikä uhkasi pysäyttää koko selvitysjärjestelmän. Kun Arvopaperikeskuksella on lakiin perustuva velvollisuus ylläpitää selvitystoiminnan luotettavuutta ja kun em. olisi vaarantanut selvitystoiminnan häiriöttömän jatkumisen, se päätti toiminnan turvaamiseksi kumota viivästysmaksu-uudistuksen ja palata vanhaan viivästysmaksukäytäntöön.
Arvopaperikeskus katsoo, että em. viivästysmaksu-uudistus olisi olennaisilta osin ratkaissut nykyisen viivästysmaksujärjestelmän puutteet sekä ohjausvaikutuksessa että kustannusvastaavuudessa. Uudistuksen peruuntuminen johtui Arvopaperikeskuksen mukaan suurelta osin siitä, että välittäjät eivät olleet mitenkään valmistautuneet muutokseen tai esim. valmistelleet tai opetelleet toimitushäiriölainojen tekoa.
Arvopaperivälittäjien yhdistys ry on Arvopaperikeskuksen mukaan perustanut työryhmän, jonka tehtävä on laatia uusi ehdotus toimivasta ja osapuolten toimintatapoja tehokkaasti ohjaavasta viivästysmaksuratkaisusta. Arvopaperikeskuksen mukaan tällaista ehdotusta ei ole vielä tehty, vaan työryhmässä on toistaiseksi käsitelty erilaisia vaihtoehtoja mm. simuloimalla niiden vaikutuksia. Myös Arvopaperikeskuksen edustaja on mukana työryhmässä.
Arvopaperikeskus on todennut korostaneensa voimakkaasti eri yhteyksissä lainaustoiminnan merkitystä selvitystoiminnan tehostamisessa. Arvopaperikeskus on työstänyt KATI- selvitysjärjestelmäänsä lainauksen mahdollistavat järjestelmäominaisuudet ja tuonut lisäksi markkinoille myös omia lainaustuotteitaan sekä kannattanut lainaustoiminnan verovapauden laajentamista. Arvopaperikeskuksen mukaan eräs sen tärkeimmistä toimitusviivästyksiä tulevaisuudessa ehkäisevistä uudistushankkeista on automaattilainauksen kehittäminen. Siinä Arvopaperikeskus tekisi automaattisesti ja ilman selvitysosapuolen valinnan mahdollisuutta lainan sellaisiin tapahtumiin, joiden selvitystä ei ole varmistettu määräaikaan mennessä. Tällöinkin siis selvitysosapuolilla olisi aina ensisijaisesti mahdollisuus estää viivästys omin toimin huolehtimalla toimitusvelvollisuudestaan joko kaupan kohteena olevilla tai itse lainaamillaan osakkeilla. Arvopaperikeskuksen mukaan automaattilainaus edellyttäisi kuitenkin mittavia muutoksia tietojärjestelmiin ja järjestelmien muuttaminen veisi aikaa noin vuoden.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Relevantit markkinat
Arvopaperikaupan loppuunsaattamiseksi tulee jokaisen kaupan kohteena olevat arvo-osuudet tai arvopaperit toimittaa ostaja-asiakkaalle ja kauppahinnat maksaa myyjäasiakkaille. Arvopaperikeskuksen mukaan näiden tehtävien hoitaminen on järjestetty kaupankäynnistä erilliseksi selvitystoiminnaksi. Arvopaperien liikkeeseenlaskut voivat tapahtua kahdessa Arvopaperikeskuksen hallinnoimassa järjestelmässä. Kaikki oman pääoman ehtoiset instrumentit käsitellään ns. OM-järjestelmässä ja vieraan pääoman ehtoiset instrumentit ns. RM-järjestelmässä. Selvitys tapahtuu siinä järjestelmässä, jossa liikkeeseenlasku on tehty. Selvitystoiminnassa voidaan erottaa toisistaan neljä eri vaihetta: 1) kaupan vahvistus, 2) selvitysyhteisö hyväksyy kaupan selvitettäväksi, 3) selvitysvaiheessa määritellään kullekin osapuolelle kaupoista aiheutuvat velvoitteet ja oikeudet ja 4) toimitus. Arvopaperikeskus valvoo, että arvopapereilla tehtyjen kauppojen ja muiden luovutusten selvitys tapahtuu toimitus maksua vastaan -periaatetta noudattaen. Kyseistä Arvopaperikeskuksen välittäjille tarjoamaa toimintakokonaisuutta voidaan pitää arvopaperien selvityspalveluina joiden voidaan katsoa käsiteltävässä tapauksessa muodostavan relevantit hyödykemarkkinat.
Kilpailuvirasto katsoo, että koska Arvopaperikeskuksessa selvitystoiminnan kohteena ovat yksinomaan Helsingin Pörssissä vaihdetut arvopaperit, relevantit maantieteelliset markkinat ovat kansalliset.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain (480/92) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Arvopaperikeskus katsoo Kilpailuvirastolle antamassaan selvityksessä, että sillä ei ole selvityspalveluiden markkinoilla määräävää markkina-asemaa, koska maantieteelliset markkinat ovat kansallisia markkinoita laajemmat. Edelleen Arvopaperikeskus kuitenkin katsoo selvityspalveluiden olevan osa pörssin tai vaihtoehtoisen markkinapaikan palveluketjua.
Kilpailuvirasto on todennut 8.1.2001 antamassaan päätöksessä (Dnro:t 755 ja 756/61/99), että Helsingin Pörssi on määräävässä markkina-asemassa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana Suomessa. Virasto kuitenkin korosti päätöksessään, että koska osakekaupankäynnin markkinoilla on parhaillaan vireillä merkittäviä kaupallisia ja teknisiä muutoksia, saattavat ko. markkinat ja siten myös Helsingin Pörssin asema näillä markkinoilla muuttua lähiaikoina. Päätöksessään virasto katsoi, että määräävän markkina-aseman toteaminen ei edellytä monopoliasemaa tai täydellistä kilpailun puuttumista. Määräävä markkina-asema on olemassa, mikäli yrityksellä on taloudellisesti merkittävä joukko asiakkaita, joille kilpailijat eivät pysty tarjoamaan kilpailukykyistä vaihtoehtoa riittävän nopeasti. Arvioitaessa tapauskohtaisesti määräävän markkina-aseman olemassaoloa kiinnitetään huomiota siihen, onko asiakkaiden mahdollista solmia taloudellisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita muiden toimittajien kanssa. Määräävän aseman arvioinnissa ei ole olemassa mitään vahvistettua markkinaosuuskriteeriä, jonka perusteella määräävä asema voitaisiin automaattisesti todeta. Myös elinkeinonharjoittajalla, jonka markkinaosuus vaihtelee 20–40 %:n välillä, voi olla määräävä asema, mikäli kilpailijoiden markkinaosuudet ovat huomattavasti alhaisemmat tai alalle tulon esteet erityisen korkeat.
Kilpailuvirasto totesi em. päätöksessään myös, että Helsingin Pörssi on ainoa Suomessa toimiva julkinen markkinapaikka osakkeille. Vaikkakaan sen yksinoikeus ei perustu lakiin, on epätodennäköistä, että nykyisessä markkinatilanteessa Suomeen syntyisi kilpaileva osakekaupankäyntijärjestelmä. Perustettavalta arvopaperipörssiltä edellytetty toimiluvan saaminen valtiovarainministeriöltä, mittavat investoinnit, asiakkaiden luottamuksen saavuttaminen, pörssien kansainvälistymiskehitys sekä Suomen maantieteellinen sijainti ja markkina-alueen pienuus vähentävät sekä kotimaisen että ulkomaisen potentiaalisen kilpailun todennäköisyyttä. Myös se, että osakekauppojen selvitysmenettely ja arvo-osuuksien rekisteröinti on keskitetty samaan HEX-konserniin kuuluvaan Suomen Arvopaperikeskukseen vahvistaa Helsingin Pörssin määräävää asemaa. Välittäjillä ja sijoittajilla, jotka haluavat käydä julkista osakekauppaa useimpien suomalaisten yhtiöiden osakkeilla ei ole vaihtoehtoista markkinapaikkaa eikä yhtä kustannustehokasta tapaa käydä julkista osakekauppaa. Suurin osa (8/10) Kilpailuviraston kyselyyn vastanneista välittäjistä katsoi, että Helsingin Pörssillä on määräävä markkina-asema kotimaisten osakkeiden kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä.
Arvopaperikeskuksen asema osakkeiden selvitystoiminnassa on yhteydessä Helsingin Pörssin asemaan osakkeiden kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että koska Helsingin Pörssillä on määräävä markkina-asema julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana Suomessa, myös Arvopaperikeskuksella on tällä hetkellä Suomessa määräävä asema osakkeiden selvityspalvelujen tarjoajana, koska sen asiakkaina olevilla välittäjillä ei ole käytössään muuta vaihtoehtoa Helsingin Pörssissä vaihdettavien osakkeiden selvittämiseen. Selvitys sellaisilla Arvopaperikeskuksen liikkeeseenlaskemilla osakkeilla, joilla käydään kauppaa ainoastaan Helsingin Pörssissä, ei ole mahdollista missään muussa selvitysjärjestelmässä. Suomessa ei ole vaihtoehtoista selvitysyhteisöä, eikä potentiaalista kilpailua selvityspalveluihin ole markkinoiden pienuudesta johtuen myöskään odotettavissa. Tilanne on sama myös muiden ainoastaan Helsingin Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden kuin osakkeiden osalta.
Edellä todetun perusteella myös Arvopaperikeskuksella voidaan katsoa olevan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa.
Selvitystoiminnan hinnoittelu ja sanktiomaksut
Kilpailunrajoituslain perusteluissa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelulle on asetettu erityinen kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoite. Kilpailuviraston ratkaisukäytännön mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytäntöä voidaan pitää kohtuullisena ja tasapuolisena silloin, kun sen eri asiakkaiden tai asiakasryhmien hyödykkeestä maksamat hinnat niihin sisältyvine tuottotavoitteineen ovat mahdollisimman kustannusvastaavat eli seuraavat asiakkaiden palvelemisesta myyjälle aiheutuvia kustannuksia. Kustannusvastaavuus edellyttää myös, että yrityksen saamat tuotot eivät kokonaisuudessaan tai jonkin asiakasryhmän kohdalla olennaisesti ylitä välttämättömiä, toisin sanoen ao. hyödykkeen tehokkaasta tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia ja niiden lisäksi muihin ao. alan tai muihin vastaavantyyppisiin, mutta kilpailluilla aloilla toimiviin yrityksiin verrattuna kohtuullisena pidettävää voittotavoitetta.
Kilpailuoikeudellisessa ratkaisukäytännössä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun ja muun asiakaspolitiikan edellytetään lisäksi olevan johdonmukaista, läpinäkyvää ja ennakoitavissa olevaa. Kullakin asiakkaalla on siten oltava mahdollisuus etukäteen tietää, mitkä ovat hänen maksettavakseen koituvat veloitukset ja millä tavoin ne muuttuvat esimerkiksi määrän tai hankintatapojen muuttuessa. Hinnoittelu ei myöskään saa olla syrjivää tai asiakkaita sitovaa.
Eri lähteistä saatujen tietojen perusteella selvitysmaksut ovat yleisesti ottaen koko Euroopassa selvästi korkeampia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Suomessa selvitysmaksujen määrää nostavat sanktiomaksut, jotka muodostavat joillakin välittäjillä merkittävän osan välittäjälle toimitetusta laskusta. Sanktiomaksut perustuvat aina lakien ja vahvistettujen sääntöjen vastaiseen toimintaan. Arvopaperikeskuksen mukaan sen selvitysosapuolilta perimät maksut täyttävät tasapuolisuuden, läpinäkyvyyden, kustannusvastaavuuden ja ennakoitavuuden periaatteet. Arvopaperikeskukselta saatujen kustannusselvitysten pohjalta koko selvitystoiminnan hinnoittelun kustannusvastaavuutta on kuitenkin mahdotonta arvioida.
Kilpailuviraston kyselyyn vastanneet välittäjät eivät pitäneet hinnoittelun perusmaksuja ongelmallisina, vaan keskeiseksi ongelmaksi koettiin yksimielisesti osakkeiden toimitusviivästyksistä perittävät maksut. Viivästysmaksujen suuruudella pyritään tehostamaan selvitystoimintaa, sillä tehoton selvitystoiminta tulee välittäjille vieläkin kalliimmaksi toimitusten viivästymien ja siitä aiheutuvien lisäkustannusten kautta. Näin ollen viivästyksistä perittyjä sanktiotyyppisiä maksuja ei sinänsä voida pitää välittäjien kannalta kohtuuttomina.
Tasapuolisuus viivästysmaksuissa toteutuu siten, että kaikilta välittäjiltä peritään samansuuruiset maksut. Välittäjät eivät kuitenkaan pidä maksujärjestelmää oikeudenmukaisena, koska järjestelmään ei sisälly viivästysmaksujen oikeaa kohdentamista viivästyksen tosiasiassa aiheuttaneille selvitysosapuolille. Arvopaperikeskus veloittaa toimitusviivästyksistä vain ns. nettosummia eli jokaisen välittäjän maksettavaksi jää vain välittäjän omaksi viaksi luettavat viivästykset. Arvopaperikeskuksen mukaan ko. viivästysmaksujen järjestelmä ei ohjaa selvitysosapuolia riittävässä määrin tehostamaan selvitystoimintaansa ja toteuttamaan komissiokaupan luonteisesta pörssikaupasta välittäjille kuuluvia velvoitteita. Arvopaperikeskuksen mukaan nykyinen viivästysmaksujärjestelmä ei myöskään ole kustannusvastaava. Arvopaperikeskus onkin ilmoittanut pyrkineensä muuttamaan viivästysmaksujärjestelmää, siinä kuitenkaan välittäjien vastustuksesta johtuen onnistumatta.
Arvopaperikeskuksen sääntöjen mukaan Arvopaperikeskus voi periä viivästykseen syyttömän osapuolen (välittäjän) vaatimuksesta viivästysmaksua viivästyksen aiheuttaneelta selvitysosapuolelta. Tämä viivästysmaksu suoritetaan suoraan maksua vaatineelle osapuolelle. Arvopaperikeskuksen mukaan yksikään välittäjä ei ole kuitenkaan käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Välittäjien mukaan syynä tähän on Arvopaperikeskuksen kyvyttömyys selvittää syyllinen osapuoli sekä yksittäisen maksun alhaisuuteen verrattuna verrattain korkeat perimiskustannukset. Arvopaperikeskus puolestaan toteaa, että kyseisen sanktion käyttämättömyys johtuu pääosin välittäjien omasta haluttomuudesta ja pelosta, että ko. sanktiota käytettäisiin myöhemmin heitä itseään vastaan. Arvopaperikeskus katsoo, että komissiokaupan luonteeseen kuuluu se, että Arvopaperikeskus ei voi selvittää syyllistä myyjäosapuolta, van vastuu kaupan toteutumisesta määräaikana on yksinomaan välittäjätaholla.
Kilpailuvirasto katsoo, että viivästysmaksujen osalta Arvopaperikeskuksen hinnoittelussa on piirteitä, joiden voidaan katsoa olevan kilpailunrajoituslain 7 §:n kiellon vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voidaan pitää kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista. Arvopaperikeskus on itse todennut, että sen perimät toimitusviivästysmaksut eivät ole kustannusvastaavia eivätkä ohjausvaikutuksiltaan tehokkaita. Tällä hetkellä viivästysmaksut kohdentuvat Kilpailuviraston arvion mukaan osakekaupankäynnin ketjuuntumisesta johtuen suuressa määrin myös sellaisille välittäjille, joilla on paljon kotimaisia asiakkaita ja vähän toimitusviivästyksiä aiheuttavia ulkomaisia asiakkaita. Tällaiset välittäjät ovat erikoistuneita Internet-välitykseen tai heillä muutoin on asiakkaina paljon pieniä kauppoja tekeviä kotimaisia piensijoittajia. Viivästysmaksujen kohdentamista ko. ”syyttömiin osapuoliin” voidaan pitää kyseisten välittäjien ja välillisesti näiden asiakkaiden kannalta syrjivänä ja kohtuuttomana. Koska sanktiot eivät kaikissa tapauksissa kohdistu todellisiin häiriön aiheuttajiin, voidaan tästä arvioida koituvan paitsi tehottomuutta koko selvitystoiminnalle myös vahingollisia vaikutuksia välittäjien väliselle kilpailulle.
Keinoja selvityksen tehostamiseksi
Arvopaperikeskus katsoo Kilpailuvirastolle toimittamassaan 17.9.1998 tekemässään OM-selvityksen tilaa arvioivassa muistiossaan, että selvityksen tehostamiseksi olisi olemassa lähinnä viisi erilaista keinoa. Nämä keinot olisivat (1) osatoimitusten käyttöönotto, (2) buy-in menettely, (3) likviditeettisopimusten vaatiminen, (4) lainaustuotteen monipuolistaminen ja (5) selvitysviivästysten sanktioiden korotukset. Kilpailuvirasto on arvioinut ohessa lyhyesti ehdotettuja keinoja:
Osatoimitukset voisivat osaltaan tehostaa selvitysmenettelyä, mutta ne eivät toisi minkäänlaista ratkaisua viivästysmaksujen kohdentamisongelmaan ja siitä aiheutuvaan välittäjien väliseen epätasa-arvoon.
Buy-in menettelyssä puuttuva arvo-osuuskate ostettaisiin ”syyllisen osapuolen kustannuksella” ja näin ollen samalla selvittämätön kauppa purettaisiin. Tällainen menettely kohdistaisi tehottomuudesta aiheutuvat kustannukset oikeille osapuolille. Selvitysosapuolet ovat kuitenkin saadun selvityksen mukaan vastustaneet tätä uudistusta.
Likviditeettisopimus tarkoittaa, että selvitysosapuolen tulisi taata oman likviditeettinsä riittävyys suhteessa kauppoihin, joita se välittää. Likviditeettisopimusten edellyttämisellä ei ratkaistaisi perimmäistä ongelmaa eli välittäjien välistä epätasa-arvoa, koska muutkin kuin viivästyksiin syyllistyneet välittäjät maksavat viivästysmaksuja kauppojen ketjuuntuessa. Likviditeettisopimuksilla on mahdollista kuitenkin poistaa selvitysosapuolten likviditeetin rajoittuneisuus, mikä on toinen merkittävä selvitystoiminnan ongelma.
Lainaustuotteen monipuolistaminen tarkoittanee osakelainauksen kehittämistä ja tähän suuntaan toimintaa on kehitettykin vuoden 1998 jälkeen. Välittäjien ja Arvopaperikeskuksen Kilpailuvirastolle antamista vastauksista käy kuitenkin ilmi, että osakelainausmarkkinat eivät nykyisellään toimi tehokkaasti. Osakelainausjärjestelmän kehittäminen nähdään kuitenkin sekä välittäjien että Arvopaperikeskuksen kannalta hyvänä ratkaisuna pyrittäessä tehokkaampaan selvitystoimintaan ja osakelainauksen vahvuutena on myös se, että viivästyksistä aiheutuvat kustannukset lankeavat automaattisesti viivästyksen aiheuttavalle osapuolelle.
Arvopaperikeskuksen mukaan sekä Suomen Pankki että Rahoitustarkastus ovat edellyttäneet tällä hetkelläkin voimassa olevien viivästysmaksujen korottamista, mutta joidenkin selvitysosapuolten vastustuksesta maksujen korottamista on lykätty. Kuitenkin viranomaisten ohella myös moni selvitysosapuoli on kannattanut näiden maksujen korottamista.
Kilpailuviraston mielestä selvitysviivästyksistä perittävien maksujen muuttaminen kaikkien välittäjien kannalta oikeudenmukaisemmaksi ja kustannusvastaavammiksi olisi tärkeä ja tarpeellinen uudistus kohti tehokkaampaa selvitysmenettelyä. Viivästysmaksujen kohdistaminen viivästyksen tosiasiassa aiheuttaneelle osapuolelle sekä maksujen kustannusvastaavuus ja ennakoitavuus olisivat keskeisiä tekijöitä välittäjien välisen tasapuolisuuden sekä terveen ja toimivan kilpailutilanteen turvaamiseksi.
Arvopaperikeskus on Kilpailuvirastolle ilmaissut pyrkineensä useasti muuttamaan arvopaperikaupan selvityksen sanktiomaksuja koskevaa järjestelmää tehokkaammaksi ja kustannusvastaavammaksi. Arvopaperikeskus on parhaillaan mukana työryhmässä, joka pohtii tarpeellisia muutoksia viivästysmaksujärjestelmän tehostamiseksi. Virasto katsoo, että pyrkimys järjestelmän tehostamiseen on oikeansuuntainen, mutta ei riittävä toimenpide viivästysmaksujärjestelmän saattamiseksi kilpailunrajoituslain mukaiseksi. Virasto katsoo, että Arvopaperikeskuksen tulisi muuttaa osakkeiden toimitusviivästyksistä perittäviä maksuja kilpailunrajoituslain edellyttämällä tavalla tasapuolisiksi, kustannusvastaaviksi ja ennakoitavissa oleviksi.
Arvopaperikeskuksen mukaan viivästysmaksujärjestelmän uusiminen esimerkiksi osakelainausta kehittämällä aiheuttaisi järjestelmämuutoksia, joiden tekemiseen kuluisi aikaa arviolta yksi vuosi. Näin ollen virasto katsoo, että Arvopaperikeskuksen tulee tehdä kilpailunrajoituslain edellyttämät muutokset viivästysmaksujärjestelmäänsä yhden vuoden määräajassa.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on oma-aloitteisesti selvittänyt Arvopaperikeskuksen kilpailuoikeudellista asemaa ja hinnoittelua arvopaperien selvitystoiminnassa.
Kilpailuvirasto katsoo, että Arvopaperikeskuksella on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittama määräävä markkina-asema ainakin Helsingin Pörssissä käytävän julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana Suomessa. Kilpailuvirasto pitää Arvopaperikeskuksen perimiä maksuja osakkeiden toimitusviivästyksistä asiakkaita syrjivinä ja kustannusvastaamattomina ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Kilpailuviraston käsityksen mukaan Arvopaperikeskus on pyrkinyt korjaamaan viivästysmaksujärjestelmäänsä tehokkaammaksi ja kustannusvastaavammaksi. Virasto pitää todennäköisenä, että järjestelmän muuttaminen Arvopaperikeskuksen esittämällä tavalla merkitsisi myös kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön loppumista.
Kilpailuvirasto toteaa, että Arvopaperikeskuksen tulee 31.1.2002 mennessä poistaa osakkeiden toimitusviivästyksistä perittävistä maksuista kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaiset piirteet sekä esittää virastolle selvitystä kaikista niistä muutoksista, joita se on tehnyt viivästysmaksujärjestelmään. Virasto arvioi Arvopaperikeskuksen antaman selvityksen jälkeen, voidaanko Arvopaperikeskuksen selvityspalvelujen hinnoittelun katsoa tältä osin vastaavan määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelulle kilpailunrajoituslain perusteella asetettuja velvoitteita.
Kilpailuviraston selvityksissä on ilmennyt, että Arvopaperikeskus ei ennen viraston yhteydenottoa ole ollut tietoinen määräävästä asemastaan selvityspalvelujen tarjoajana eikä viivästysmaksujärjestelmänsä kilpailunrajoituslain vastaisuudesta. Kilpailuvirasto on kilpailunrikkomismaksun määräämisen tarpeellisuutta arvioidessaan ottanut huomioon myös sen, että Arvopaperikeskus on aktiivisesti pyrkinyt kehittämään viivästysmaksujärjestelmäänsä tasapuolisempaan ja kustannusvastaavampaan suuntaan. Lisäksi Arvopaperikeskus on parhaillaan mukana työryhmässä, jonka tavoitteena on muuttaa viivästysmaksujärjestelmää. Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että kilpailunrikkomismaksun määrääminen ei ole asiassa kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua eikä siksi tee kilpailunrajoituslain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle maksun määräämisestä.
Kilpailuvirasto ei katso aiheelliseksi arvioida tämän päätöksen yhteydessä Arvopaperikeskuksen hinnoittelua muulta osin, vaan poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti, 7 § 4 kohta ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Kyselyyn vastanneet välittäjät olivat: Aktia Säästöpankki Oyj, Alfred Berg Finland Oy, Den Danske Bank, FSB/Eficor Pankkiiriliike Oy, Estlander & Rönnlund Financial Products Oy, eQ Pankkiiriliike Oy, Leonia Pankki Oyj, Mandatum Pankkiiriliike Oyj, Opstock Oy ja Pankkiiriliike Evli Oyj.