Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö metsäpuusiementen ja -taimien markkinoilla

Asianosaiset

Metsähallitus

Toimenpidepyynnön tekijät

Itä-Suomen Taimi Oy
Mellanå Plant Oy Ab
Pohjan Taimi Oy
Taimi-Tapio Oy

Asian vireilletulo

Metsänjalostustoiminnan uudelleenorganisointiin liittyvät kannanotot

Itä-Suomen Taimi Oy:n, Mellanå Plant Oy Ab:n ja Pohjan Taimi Oy:n Kilpailuvirastolle 29.12.1997 tiedoksi toimittama kannanotto

Itä-Suomen Taimi Oy (myöhemmin Itä-Suomen Taimi), Mellanå Plant Oy Ab (myöhemmin Mellanå Plant) ja Pohjan Taimi Oy (myöhemmin Pohjan Taimi) toimittivat 29.12.1997 Kilpailuvirastolle tiedoksi maa- ja metsätalousministeriölle osoittamansa ministeriön valmistelussa olleeseen metsänjalostuksen uudelleen organisointiin liittyneen kannanottonsa.

Kannanotossa todetaan, että yhteiskunnallisin varoin rahoitettavaa metsänjalostusta ja Pohjois-Suomen siemenhuoltoa harjoittaessaan Metsähallitus on saanut määräävän markkina-aseman siemen- ja taimituottajien tarvitsemien siemenviljelysiementen tuottajana. Kannanoton mukaan Metsähallituksen toiminta yhteiskunnallisin varoin tuotettujen siemenviljelysiementen tuottajana on kilpailua vääristävää, koska Metsähallituksella on mahdollisuus käyttää yhteiskunnallisin varoin tuotettujen siemenviljelysiementen myynnistä saamiaan tuloja siemen- ja taimituotannosta vastaavan yksikkönsä toiminnan rahoittamiseen. Kannanotossa todetaan, että esimerkiksi vuonna 1996 Metsähallitus sai valtion varoja Pohjois-Suomen siemenhuoltoon noin 7 milj.mk ja lisäksi Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaavalla yksiköllä oli mahdollisuus käyttää omaan toimintaansa noin 10 milj.mk yhteiskunnallisin varoin tuotettujen siementen myynnistä saamiaan tuloja.

Edellä selostetuilla kilpailua rajoittavina ja vääristävinä pitämillään seikoilla perustellen Itä-Suomen Taimi, Mellanå Plant ja Pohjan Taimi esittivät kannanotossaan, että metsänjalostusta uudelleen organisoitaessa tulisi asettaa etusijalle 1) erillisen jalostus- ja siemenhuoltolaitoksen perustaminen tai 2) Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön yhtiöittäminen, mikäli metsänjalostustoiminta päätettäisiin keskittää Metsähallitukseen.

Taimi-Tapio Oy:n kannanotto 26.6.1998 ja Mellanå Plant Oy Ab:n kannanotto 8.7.1998

Myös Taimi-Tapio Oy (myöhemmin Taimi-Tapio) toimitti Kilpailuvirastolle tiedoksi kannanottonsa maa- ja metsätalousministeriön suunnitelmaan organisoida uudelleen Suomessa harjoitettava metsänjalostustoiminta.

Kannanotossa todetaan, että Metsähallituksella on mahdollisuus hyödyntää liiketoiminnassaan siemen- ja taimituotannon markkinoilla metsänjalostukseen ja Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saamiaan varoja ja tämä 1) johtaa Metsähallituksen määräävään markkina-asemaan siemen- ja taimituottajien tarvitseman siemenviljelysiemenen myynnissä ja 2) vääristää kilpailua eri siemen- ja taimituottajien välillä. Kirjeessään Taimi-Tapio piti kilpailua vääristävänä myös sitä, että metsänjalostustoiminnan keskittäminen Metsähallitukseen antaisi tälle mahdollisuuden hinnoitella siemen- ja taimituottajien tarvitsemat metsänjalostuspalvelut mielivaltaisesti, minkä lisäksi vaarana olisi, että metsänjalostuksen käytännön tulokset ja asiantuntemus eivät tulisi tasapuolisesti kaikkien siemen- ja taimituottajien käyttöön.

Itä-Suomen Taimen, Mellanå Plantin ja Pohjan Taimen tapaan Taimi-Tapio esitti kannanotossaan, että olisi perustettava erillinen metsänjalostuslaitos tai metsänjalostustoiminta olisi erotettava selvästi Metsähallituksen muusta toiminnasta, mikäli metsänjalostustoiminnot keskitetään Metsähallitukseen.

Kilpailuvirastolle 8.7.1998 toimittamassaan kirjeessä Mellanå Plant yhtyi Taimi-Tapion edellä selostettuun kannanottoon.

Taimikolmio-kauppaan liittyvät toimenpidepyynnöt

Taimi-Tapion toimenpidepyyntö 26.6.1998

Taimi-Tapio toimitti 26.6.1998 Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön sen johdosta, että Metsähallitus oli tehnyt esisopimuksen metsäpuiden taimia tuottavan Taimikolmio Oy:n (myöhemmin Taimikolmio) ostamisesta.

Toimenpidepyynnön mukaan yrityskauppa lisäisi Metsähallituksen osuuden metsäpuutaimien myynnistä Suomen markkinoilla noin 20 prosentista noin 25 prosenttiin, mikä tekisi Metsähallituksesta Suomen suurimman metsäpuutaimien myyjän.

Toimenpidepyynnössään Taimi-Tapio viittasi saamiinsa tietoihin, joiden mukaan Metsähallitus olisi esisopimuksessa 1) sitoutunut maksamaan Taimikolmiosta noin 7 milj.markan hinnan ja 2) ottanut lisäksi vastattavakseen Taimikolmion noin 11 milj.markan suuruiset velat. Taimi-Tapio katsoi, että maksaessaan kyseisen kauppahinnan ja ottaessaan lisäksi vastattavakseen kyseiset Taimikolmion velat Metsähallitus kaiken kaikkiaan maksaisi Taimikolmiosta epärealistisen korkean hinnan.

Taimi-Tapion toimenpidepyynnön mukaan Metsähallitus ei kykene maksamaan kyseistä korkeaa kauppahintaa siemen- ja taimituotannon markkinoilta hankkimillaan tuloilla. Näin korkean kauppahinnan maksaminen oli Taimi-Tapion mukaan mahdollista vain siten, että Metsähallitus siirtää kauppahinnan vastineeksi kilpailun estein suojatuilta toimialoilta hankkimiaan varoja. Tarkoittaminaan Metsähallituksen julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta hankkimina tuloina Taimi-Tapio mainitsi metsänmyyntitulot ja maa-alueiden vuokrauksista saadut tulot.

Selostamansa perusteella Taimi-Tapio pyysi Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Metsähallitus käyttänyt Taimikolmion ostoon julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta hankkimiaan varoja ja onko kysymyksessä tällöin kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa kielletty pyrkimys hyödyntää keinotekoisesti määräävässä markkina-asemassa hankittuja taloudellisia voimavaroja kilpailun kukistamiseksi uusilla toimialoilla.

Pohjan Taimi Oy:n toimenpidepyyntö 6.7.1998

Myös Pohjan Taimi toimitti Kilpailuvirastolle Taimikolmion ostoa koskevan toimenpidepyynnön. Taimi-Tapion tavoin myös Pohjan Taimi pyysi virastoa selvittämään, onko Metsähallitus rahoittanut Taimikolmio-kaupan julkisiin tehtäviinsä saamiensa varojen turvin ja onko Metsähallituksen laajentuminen yksityismetsätalouden puolelle kyseisen yrityskaupan turvin tällöin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Pohjan Taimi liitti toimenpidepyyntöönsä 4.5.1998 päivätyn Pohjan Taimen ja Itä-Suomen Taimen maa- ja metsätalousministerille, kauppa- ja teollisuusministerille, valtiovarainministerille ja Kilpailuvirastolle osoittaman kannanoton, jonka mukaan valtioneuvoston ei tulisi myöntää Metsähallitukselle valtion liikelaitoksista annetun lain 23 §:n mukaista lupaa Taimikolmion osakekannan ostamiseen. Kannanotossa perusteltiin kielteistä suhtautumista yrityskauppaan sillä, että valtion rahoitusta toimintaansa saavan valtion liikelaitoksena toimivan Metsähallituksen ei tulisi laajentaa toimintaansa yksityismetsäsektorin puolelle, koska yksityiset taimiyhtiöt eivät kykene vastaamaan kilpailuun, jossa Metsähallitus hyödyntää liiketoiminnassaan niitä taloudellisia resursseja, joita se on saanut julkisten tehtäviensä hoitoon. Lisäksi kannanotossa pidettiin kilpailua vääristävänä sitä, että valtion liikelaitoksena Metsähallituksella on mahdollisuus saada käyttö- ja lainapääomaa markkinakorkotasoa alemmilla koroilla ja valtion liikelaitoksena Metsähallituksella ei ole myöskään normaaleja takauskustannuksia ja rajoitteita.

Itä-Suomen Taimi Oy:n ja Mellanå Plant Oy Ab:n kirjeet

Kilpailuvirastolle 7.7.1998 ja 8.7.1998 toimittamissaan kirjeissä Itä-Suomen Taimi ja Mellanå Plant ilmoittivat yhtyvänsä edellä selostettuun Taimi-Tapion virastolle tekemään toimenpidepyyntöön.

Asian selvittäminen

Taimikolmion osto epäiltynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä

Kilpailuviraston lausunto

Maa- ja metsätalousministeriön edustajat ilmoittivat 13.8.1998 Kilpailuvirastolle, että Metsähallitus aikoi tehdä 1.9.1998 (varsinaisen) kauppasopimuksen Taimikolmion ostamisesta. Valtion liikelaitoksena Metsähallituksen tuli kuitenkin saada yritysostoon lupa valtioneuvostolta. Koska lupa-asia oli ministeriön valmistelussa, ministeriö pyysi Kilpailuvirastolta lausuntoa yrityskaupan kilpailullisista vaikutuksista.

Kilpailuvirastossa järjestettiin 13.8.1998 selvitystilaisuus, jossa Metsähallituksen edustajat esittivät arvionsa Taimikolmio-kaupan vaikutuksista taimituotannon markkinoihin. Metsähallitukselta saadun arvion mukaan yrityskauppa;

nostaisi Metsähallituksen osuuden taimien tuotannosta Suomessa noin 20 prosentista vajaaseen 30 prosenttiin;
kasvattaisi Metsähallituksen osuuden Länsi-Suomen taimimarkkinoista noin 20 prosenttiin ja Itä-Suomen taimimarkkinoista noin 10 prosenttiin, mutta näillä alueilla toimi Metsähallitusta olennaisesti suurempi kilpailija ja
Pohjois-Suomen taimimarkkinoilla, joista Metsähallituksen osuus on noin 40 prosenttia, yrityskaupalla ei olisi vaikutusta.

Kilpailuvirasto antoi 14.8.1998 maa- ja metsätalousministeriölle tämän yritysostosta pyytämän lausunnon. Lausunnossaan virasto viittasi Itä-Suomen Taimen, Pohjan Taimen, Taimi-Tapion ja Mellanå Plantin virastolle esittämiin edellä selostettuihin epäilyihin, joiden mukaan Taimikolmion osto on kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Virasto totesi, että yrityskauppa voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, mikäli yritysosto on osa määrätietoista ja keinotekoista kilpailun tuhoamisen strategiaa, jolla määräävä markkina-asema vahvistuu. Metsähallitukselta ja toimenpidepyyntöjen tekijöiltä saamiensa tietojen perusteella virasto päätyi kuitenkin lausunnossaan siihen, että Taimikolmion ostoa ei voida pitää nämä tunnusmerkit täyttävänä kilpailunrajoituksena. Tällä perustella virasto päätyi lausunnossaan siihen, että sillä ei ole aihetta puuttua kyseiseen yrityskauppaan.

Koska taimiyhtiöiden virastolle toimittamissa kannanotoissa ja toimenpidepyynnöissä oli tuotu esiin, että Metsähallituksella on mahdollisuus siirtää julkisiin tehtäviinsä saamiaan varoja liiketoimintaansa, Kilpailuvirasto esitti lausunnossaan, että Metsähallituksen toiminnan syrjimättömyyden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin taimituotannon selkeäksi eriyttämiseksi Metsähallituksen yhteiskunnallisista palvelutoiminnoista.

Valtioneuvoston päätös

Metsähallitus sai 20.8.1998 valtioneuvostolta luvan Taimikolmion osakekannan ostamiseen. Metsähallitus osti Taimikolmion 1.9.1998.

Selvityksen muut vaiheet

Selvittääkseen, saako Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön liiketoiminta Kilpailuvirastolle tiedoksi toimitetuissa kannanotoissa ja Kilpailuvirastolle osoitetuissa toimenpidepyynnöissä epäiltyä kilpailua vääristää tukea, Kilpailuvirasto lähetti 3.9.1998 Metsähallitukselle vastinepyynnön, jossa Kilpailuvirasto pyysi Metsähallitusta selvittämään metsänjalostuksen ja Pohjois-Suomen siemenhuollon toimintaa ja erityisesti näiden yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusta sekä liiketoimintana harjoitettavan siemen- ja taimituotannon riippuvuutta kyseisistä yhteiskunnallisista palveluista. Kilpailuvirasto sai 28.9.1998 Metsähallitukselta pyytämänsä vastineen.

Pohjan Taimi toimitti 25.3.1999 Kilpailuvirastolle lisäselvityspyynnön. Tämän perusteella Kilpailuvirasto pyysi 5.5.1999 Metsähallitukselta lisäselvityksen. Virasto sai pyytämänsä lisäselvityksen 27.5.1999.

Pohjan Taimi toimitti 6.8.1999 Kilpailuvirastolle tiedoksi Metsähallitukselle 5.8.1999 lähettämänsä tietopyynnön, jossa Pohjan Taimi pyysi Metsähallitukselta jäljennöksiä niistä asiakirjoista, jotka Metsähallitus oli toimittanut Kilpailuvirastolle vireillä olevassa asiassa. Tietopyynnössään Pohjan Taimi pyysi Metsähallitukselta lisäksi yksityiskohtaisia tietoja Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon omaisuuden arvoista, tuottovaatimuksesta ja tuottojen tulouttamisesta valtiolle sekä siemen- ja taimituotantoyksikön yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta saamasta liikevaihdosta ja katteesta ajalta, jolloin Metsähallitus oli hankkinut varat Taimikolmion ostoon.

Pohjan Taimen ja viraston edustajat keskustelivat 6.9.1999 Pohjan Taimen tekemien toimenpidepyyntöjen käsittelystä.

Pohjan Taimi toimitti virastolle 28.9.1999 yleisten asiakirjain julkisuudesta annettuun lakiin (83/1951) perustuvan tietopyynnön, jossa Pohjan Taimi pyysi virastolta jäljennöksiä Metsähallituksen virastolle vireillä olevassa asiassa toimittamista asiakirjoista. Tietopyynnön liitteenä oli Metsähallituksen Pohjan Taimelle 30.8.1999 lähettämä kirje, jossa Metsähallitus kieltäytyi luovuttamasta Pohjan Taimelle tämän 5.8.1999 pyytämiä tietoja ja asiakirjoja.

Kilpailuvirasto antoi 6.10.1999 ja 29.11.1999 päätökset Pohjan Taimen 28.9.1999 pyytämien asiakirjojen luovuttamisesta.

Kilpailuvirastossa järjestettiin 11.10.1999 selvitystilaisuus, jossa maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen edustajat selostivat Pohjan Taimen epäilemiin kilpailunrajoituksiin liittyviä näkökohtiaan.

Valtioneuvosto teki 21.10.1999 päätöksen Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön kiinteän omaisuuden siirrosta Metsähallituksen yhteyteen 1.1.2000 perustettavaan siemen- ja taimituotantoyhtiö Foreliaan.

Kilpailuvirasto antoi 8.2.2000 alustavan arvionsa epäillyistä kilpailunrajoituksista toimenpidepyynnön tekijöille kommentoitavaksi.

Pohjan Taimi kommentoi Kilpailuviraston arviota virastolle 23.2.2000 toimittamassaan kirjeessä. Kirjeessään Pohjan Taimi pyysi virastoa tekemään asiassa lisäselvityksiä.

Metsähallituksessa järjestettiin 12.5.2000 selvitystilaisuus, jossa Metsähallituksen edustajat luovuttivat Kilpailuviraston edustajille Pohjan Taimen Kilpailuvirastolle 23.2.2000 toimittamassa kirjeessä esitettyyn liittyviä lisäselvityksiä. Lisäselvitysten perusteella Kilpailuvirasto tarkensi 8.2.2000 esittämiään johtopäätöksiä ja toimitti nämä 12.6.2000 Pohjan Taimelle kommentoitavaksi.

Kilpailuvirastolle 30.6.2000 toimittamassaan kommenttikirjeessä Pohjan Taimi pyysi virastoa jatkamaan edelleen kilpailunrajoitusepäilyjen selvittämistä. Lisäksi Pohjan Taimi pyysi saada kaikki viraston asian käsittelyn yhteydessä saamat asiakirjat.

Kilpailuvirasto teki 10.7.2000 päätöksen Pohjan Taimen 30.6.2000 pyytämien asiakirjojen luovuttamisesta. Pohjan Taimi on valittanut päätöksestä ja valitus on Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltävänä.

Pohjan Taimi toimitti Kilpailuvirastolle 7.11.2000, 13.2.2001 ja 23.3.2001 toimenpidepyyntöjään täydentävät kirjeet.

Epäily Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saatujen julkisten varojen hyödyntämisestä liiketoiminnassa

Epäily kilpailun rajoittumisesta

Pohjan Taimi epäili Kilpailuvirastolle 29.11.1997 toimittamassaan kannanotossa ja 6.7.1998 toimittamassaan toimenpidepyynnössä sekä Taimi-Tapio virastolle 26.6.1998 toimittamassaan kannanotossa, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaava yksikkö on saanut liiketoimintaansa tukea julkisen rahoituksen turvin yhteiskunnallisena tehtävänä hoitamastaan Pohjois-Suomen siemenhuollosta.

Pohjan Taimen ja Taimi-Tapion kirjeiden mukaan esimerkiksi vuonna 1996 Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaava yksikkö oli saanut valtion rahoitusta Pohjois-Suomen siemenhuoltoon noin 7 milj.mk. ja lisäksi yksikkö oli voinut käyttää toimintansa rahoittamiseen noin 10 milj.mk. valtion varoilla kerätyn siemenviljelysiementen myynnistä vuonna 1996 saamiaan myyntituloja. Kirjeissään Pohjan Taimi ja Taimi-Tapio totesivat, että kyseinen Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön saama julkinen rahoitus vääristää kilpailua siemen- ja taimituotannon markkinoilla.

Edellä selostetun subventioepäilyn takia Kilpailuvirasto lähetti 3.9.1998 Metsähallitukselle asiaa koskevan selvitys- ja vastinepyynnön.

Metsähallituksen vastine

Kilpailuvirastolle 28.9.1998 toimittamassaan vastineessa Metsähallitus totesi, että:

lämpösumma-alueen 950 d.d. pohjoispuolella (Lappi ja muu Pohjoisin Suomi) tapahtuva metsänjalostustoiminta ja siemenhuolto on yhteiskunnallista valtion varoin suoritettua toimintaa;
yhteiskunnallisen siemenhuollon piiriin kuuluu muun muassa siemenviljelysten perustaminen ja nuoruusvaiheen hoito;
tuottoikäisten yli 15 vuotta vanhojen siemenviljelmien hoito on liiketoimintaa;
edellä selostettu yhteiskunnallisen toiminnan ja liiketoiminnan raja perustuu maa- ja metsätalousministeriön määräykseen;
maa- ja metsätalousministeriö tilaa Pohjois-Suomen siemenhuoltoon tarvittavat yhteiskunnalliset tehtävät alalla toimijoilta, joita ovat Metsähallituksen lisäksi Metsäntutkimuslaitos, Metsänjalostussäätiö ja Kehittämiskeskus Tapio;
maa- ja metsätalousministeriö päättää yhteiskunnallisiin tehtäviin tarkoitettujen valtion varojen käytöstä ja jaosta alalla toimijoiden kesken;
Metsähallitus toimii Pohjois-Suomen siemenhuollossa maa- ja metsätalousministeriön antamien ohjeiden mukaan;
Metsähallituksen tekemät yhteiskunnalliset työt perustuvat maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen väliseen sopimukseen yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta ja rahoituksesta;
Metsähallitus käyttää siemenviljelysiementen myynnistä saamansa tulot metsänjalostuksen ja siemenhuollon töiden rahoittamiseen maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksen mukaisesti;
Pohjois-Suomen siemenhuoltoon liittyvien yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta Metsähallituksessa vastaa Metsähallituksen omaisuuspalvelut-tulosalue. Omaisuuspalvelut-tulosalue ostaa kyseiset yhteiskunnalliset palvelut siemen- ja taimituotannosta vastaavalta yksiköltä sopimuksen mukaan tai muilta toimijoilta, mikäli siemen- ja taimituotannon tarjoama hinta ei ole kilpailukykyinen;
myös metsänhoitoyhdistykset ja pohjoiset metsäkeskukset ovat osallistuneet Metsähallituksen koordinoimiin Pohjois-Suomen siemenhuollon tehtäviin;
Metsähallituksen yksikkö ei sisällytä katetta yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta perimäänsä hintaan ja että
maa- ja metsätalousministeriö ja omaisuuspalvelut-yksikkö valvovat siemen- ja taimituotantoyksiköltä ostettujen palveluiden kustannuksia.

Metsähallitus liitti vastineeseensa Kilpailuviraston pyytämän erittelyn siitä, miten Metsähallitus oli käyttänyt vuonna 1996 yhteiskunnallisin varoin tuotettujen siementen myyntituloina saamansa varat.

Vastineessaan antamiensa tietojen perusteella Metsähallitus katsoi, että sen yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon saama rahoitus ei antanut kilpailuetua siemen- ja taimituotannon liiketoiminnasta vastaavalle yksikölle.

Pohjan Taimi Oy:n kirjeet 25.3.1999 ja 6.8.1999

Kilpailuvirastolle 25.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallitus on ainoa organisaatio, joka saa valtion budjettivaroja Pohjois-Suomen siemenhuoltoon. Kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että Metsähallitus oli saanut vuodelle 1998 Pohjois-Suomen siemenhuoltoon budjettivaroja noin 40 milj. mk. Kilpailuvirastolle 6.8.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi epäili, että Metsähallituksen vuodelle 1998 saama 40 milj. markan rahoitus oli 2 kertaa korkeampi kuin kyseisten yhteiskunnallisten tehtävien Metsähallitukselle aiheuttamat kustannukset.

Selvitystilaisuus 11.10.1999

Kilpailuvirastossa 11.10.1999 järjestetyssä selvitystilaisuudessa Metsähallituksen edustajat kommentoivat Pohjan Taimen 6.8.1999 esittämää väitettä, jonka mukaan Metsähallitus oli saanut vuodelle 1998 Pohjois-Suomen siemenhuoltoon noin 40 milj.mk. Metsähallituksen edustajat totesivat, että Metsähallituksen Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saama valtion rahoitus on julkinen valtion budjetissa todettu tieto ja tämän tiedon mukaan Metsähallitus oli saanut vuodelle 1998 todellisuudessa vain 22 milj. mk. Saamastaan budjettirahasta Metsähallitus oli käyttänyt 15 milj. mk ja palauttanut valtiolle 7 milj. mk.

Kilpailuviraston arvio 8.2.2000

Kilpailuvirasto lähetti 8.2.2000 toimenpidepyynnön tekijöille kommentoitavaksi saamansa edellä selostetut selvitykset. Arvionaan Kilpailuvirasto totesi, että saadut selvitykset eivät viittaa siihen, että Metsähallitukselle Pohjois-Suomen siemenhuoltoon myönnetyillä yhteiskunnallisilla varoilla olisi subventoitu Metsähallituksen liiketoimintaa siemen- ja taimituotan-nossa.

Pohjan Taimi Oy:n kommentit

Pohjan Taimi kommentoi Kilpailuviraston kirjettä 23.2.2000. Kirjeessään Pohjan Taimi:

toisti näkemyksensä, jonka mukaan se, että Metsähallitus on saanut toteutettavakseen Pohjois-Suomen siemenhuollon, on kilpailua vääristävää;
ilmoitti, että se ei voi ottaa kantaa Metsähallituksen virastolle antamaan yksityiskohtaiseen selvitykseen Metsähallituksen vuodelle 1996 Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saamien varojen käytöstä, koska kyseisiä selvityksiä ei ole annettu Pohjan Taimelle tiedoksi riittävän yksityiskohtaisina ja
totesi, että epäillyn Metsähallituksen liiketoiminnan yhteiskunnallisista tehtävistä saaman subvention selvittämiseksi viraston tulisi selvittää yhteiskunnallisten varojen käyttö Metsähallituksessa vuosilta 1994–1998, eikä ainoastaan vuodelta 1996.

Lisäselvitykset

Pohjan Taimen kommenttien perusteella virasto päätti selvittää Metsähallituksen Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saamat yhteiskunnalliset varat ja niiden käytön myös vuosilta 1994–1995 ja 1997–1998. Virasto sai mainitut tiedot Metsähallituksessa 12.5.2000 järjestetyssä selvitystilaisuudessa. Luovuttaessaan virastolle kyseisen selvityksen Metsähallitus huomautti, että se pitää selvityksensä yksityiskohtia maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen välisinä luottamuksellisina tietoina.

Metsähallitukselta 12.5.2000 saadun selvityksen mukaan liikelaitos oli käyttänyt yhteiskunnallisiin tehtäviin saamansa varat ja yhteiskunnallisin varoin keräämiensä siementen myynnistä saamansa tulot yhteiskunnalliseen toimintaansa.

Selvitystilaisuudessa käsiteltiin myös siemen- ja taimituotantoyksikön laskutusta omaisuuspalvelut-yksikön siltä Pohjois-Suomen siemenhuoltoa varten tilaamista tehtävistä. Metsähallituksen antaman selvityksen mukaan siemen- ja taimituotantoyksikkö laskutti kyseisistä tehtävistä palkkakustannukset, joista muodostui tällöin osa siemen- ja taimituotantoyksikön liikevaihtoa. Laskennallisesti ja kirjanpidollisesti yksikön saamat kyseiset tulot ja yksikön sama muu liikevaihto oli toisistaan eroteltavissa.

Saamansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto lähetti 12.6.2000 Pohjan Taimelle kirjeen, jossa virasto totesi, että sen saaman lisäselvityksenkään mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon liiketoiminta ei ollut saanut tukea yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta. Kirjeessään Kilpailuvirasto antoi Pohjan Taimelle yhteenvetotiedot selvityspyynnöissä tarkoitettujen yhteiskunnallisten varojen käytöstä Metsähallituksessa vuosilta 1994–1995 ja 1997–1998.

Kyseisten yhteenvetotietojen mukaan Metsähallitus oli käyttänyt Pohjois-Suomen siemenhuoltoon valtion varoja vuonna 1994 noin 12,5 milj.mk, vuonna 1995 noin 13,2 milj. mk, vuonna 1997 noin 15,6 milj.mk. ja vuonna 1998 noin 29,8 milj.mk. Metsähallituksen 12.5.2000 antaman selvityksen perusteella Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön liikevaihto (ilman laskutusta Pohjois-Suomen siemenhuollolle tehdyistä töistä) oli vuonna 1995 noin 23 milj.mk, vuonna 1996 noin 26, 5 milj.mk, vuonna 1997 noin 26,5 milj.mk ja vuonna 1998 noin 28 milj.mk. Edellä mainittujen tietojen ja Metsähallituksen Kilpailuvirastolle 13.8.1998 antamien markkinaosuustietojen perusteella voidaan arvioida, että Pohjois-Suomen siemenhuolto on useampana vuonna ollut kooltaan noin 10 prosenttia siemen- ja taimituotannon kokonaismarkkinoista. (Vuonna 1998 Pohjois-Suomen siemenhuollon osuus kokonaismarkkinoista on kuitenkin ollut tätä korkeampi.)

Pohjan Taimi Oy:n lausunto

Pohjan Taimi kommentoi 30.6.2000 viraston 12.6.2000 antamaa selvitystä toteamalla, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon liiketoiminta on saanut hyötyä Metsähallituksen toiminnasta Pohjois-Suomen siemenhuollossa nimenomaan siten, että samat henkilöt kyseisessä siemen- ja taimituotantoa harjoittavassa yksikössä ovat osallistuneet sekä siemenhuoltoon että liiketaloudelliseen siementen myyntiin. Pohjan Taimen mukaan sen tarkoittamaa keinotekoista etua liiketoiminnalle on tullut joka tapauksessa, vaikka toiminnan kustannukset ja myyntitulot olisikin eriytetty laskennallisesti.

Pohjan Taimi Oy:n kirje 23.3.2001

Kilpailuvirastolle 23.3.2001 toimittamassaan kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että yhtiö:

ei epäile sitä, että Metsähallituksen yhteiskunnallisiin tehtäviin käyttämien varojen määrä poikkeaisi valtion tulo- ja menoarviossa myönnetyistä varoista, ja että
yhtiö on tarkoittanut Metsähallituksen liiketoiminnan saamalla tuella liiketoiminnan saamaa hyötyä siitä, että liiketoimintaa ja yhteiskunnallista toimintaa on hoidettu samassa Metsähallituksen yksikössä siten, että samat henkilöt ovat olleet mukana sekä liiketoiminnassa että yhteiskunnallisten tehtävien suorittamisessa.

Epäily Taimikolmio-kaupan rahoittamisesta julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta hankituin varoin

Epäily kilpailun rajoittamisesta, Kilpailuviraston lausunto ja Pohjan Taimen kirje

Kilpailuvirastolle 26.6.1998 toimittamassaan selvityspyynnössä Taimi-Tapio epäili, että Metsähallitus aikoo rahoittaa Taimikolmio-kaupan julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta (metsänmyyntitulot, maa-alueiden vuokraus) hankkimillaan varoilla ja Taimikolmion ostossa on tällöin kysymys taimimarkkinoiden valtaamisesta kilpailun suojassa toimivilta toimialoilta hankittujen varojen turvin. Kilpailuvirastolle 6.7.1998, 7.7.1998 ja 8.7.1998 toimitetuissa kirjeissä Pohjan Taimi, Itä-Suomen Taimi ja Mellanå Plant yhtyivät Taimi-Tapion toimenpidepyyntöön.

Taimikolmio-kaupasta 14.8.1998 maa- ja metsätalousministeriölle antamassaan edellä selostetussa lausunnossa Kilpailuvirasto totesi, että Taimikolmion ostaminen ei anna Metsähallitukselle sellaista määräävää markkina-asemaa taimien tuotannossa, jota kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitetaan. Tällä perusteella Kilpailuvirasto totesi, että sillä ei ole aihetta puuttua yrityskauppaan.

Kilpailuvirastolle 25.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi katsoi, että Kilpailuvirasto ei ollut 14.8.1998 antamassaan lausunnossa kiinnittänyt riittävästi huomiota epäilyyn Taimikolmio-kaupan rahoittamisesta subventoiduin varoin. Pohjan Taimi totesi, että subventioepäilyn takia Kilpailuviraston tulisi tutkia erillisesti Taimikolmio-kaupan rahoitus epäiltynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Lisäselvitykset

Kilpailuvirasto piti Pohjan Taimen 25.3.1999 esittämän subventioepäilyn selvittämistä sinällään aiheellisena ja tällä perusteella Kilpailuvirasto lähetti 5.5.1999 Metsähallitukselle Taimikolmio-kaupan rahoitusta koskevan selvitys- ja vastinepyynnön.

Kilpailuvirastolle 27.5.1999 toimittamassaan vastineessa Metsähallitus totesi, että sen siemen- ja taimituotannon liiketoiminnasta vastaavalla yksiköllä on Metsähallituksessa sisäinen rahoitusasema ja yksikkö on itse rahoittanut Taimikolmio-kaupan eikä kyseiseen kauppaan ole käytetty siemen- ja taimituotannon ulkopuolella olleita Metsähallituksen varoja.

Kilpailuvirasto lähetti 8.2.2000 toimenpidepyynnön tekijöille kommentoitavaksi saamansa selvityksen ja totesi samalla käsityksenään, että saadut selvitykset eivät tukeneet epäilyä Taimikolmion ostosta subventoiduin varoin.

Kilpailuvirastolle 23.2.2000 toimittamassaan vastauksessa Pohjan Taimi piti Kilpailuviraston hankkimia selvityksiä liian yleisluonteisina. Kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että Taimikolmio-kaupan rahoittamiseen liittyvän epäillyn subventoinnin selvittämiseksi Kilpailuviraston tulisi varmistaa dokumentoiduin selvityksin, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotanto on todellakin rahoittanut Taimikolmio-kaupan itse.

Pohjan Taimen kirjeen perusteella Kilpailuvirasto päätti pyytää Metsähallitukselta tarkemman selvityksen Taimikolmio-kaupan rahoituksesta. Metsähallitus luovutti Kilpailuvirastolle 12.5.2000 pidetyssä selvitystilaisuudessa siemen- ja taimituotantoyksikön liiketoiminnallisen tulosalueen tuloslaskelmat vuosilta 1995–1998 ja rahoituslaskelmat vuosilta 1994–1998. Kyseisten tulos- ja rahoituslaskelmien mukaiset tulosalueen tulokset ylittivät Metsähallituksen Taimikolmiosta maksaman hinnan. Kyseisiin laskelmiin ei sisältynyt Pohjois-Suomen siemenhuoltotehtävien laskutusta.

Toimenpidepyynnön tekijöille lähettämässään 12.6.2000 päivätyssä selvityksessä Kilpailuvirasto totesi, että viraston saamien selvitysten perusteella Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaava yksikkö on kyennyt rahoittamaan Taimikolmion oston vuosina 1994–1998 saamallaan tulorahoituksella.

Pohjan Taimi kommentoi Kilpailuviraston selvitystä 30.6.2000 toteamalla, että Kilpailuviraston diaarista ei ilmene viraston saaneen dokumentteja tai selvitystä Metsähallituksen vuosien 1994–1998 tulosrahoituksesta. Samalla Pohjan Taimi pyysi Kilpailuvirastoa toimittamaan yhtiölle jäljennökset kyseisistä asiakirjoista.

Kilpailuvirasto teki 10.7.2000 päätöksen asiakirjojen luovuttamisesta Pohjan Taimelle. Päätöksessään Kilpailuvirasto totesi, että se ei voi antaa Pohjan Taimelle tämän pyytämiä yksityiskohtaisia tietoja, koska kyseiset asiakirjat sisältävät julkisuuslain 24 §:n 17) kohdassa tarkoitettuja liikesalaisuuksia.

Pohjan Taimi toimitti Kilpailuvirastolle lisäkirjeet 7.11.2000 ja 23.3.2001.

Kilpailuvirastolle 7.11.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaava tulosyksikkö on toiminut valtion liikelaitoksen osana ja tässä asemassaan sillä ei ole voinut olla itsenäistä rahoitusasemaa eikä yksikkö ole muutoinkaan ollut taloudellisesti eriytetty liikelaitoksen muusta toiminnasta. Kirjeen mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaavan yksikön asemasta liikelaitoksen osana seuraa, että yksikkö ei ole voinut hankkia itsenäisenä tulosyksikkönä liiketoiminnallaan sellaista voittoa, jolla se olisi voinut ostaa Taimikolmion.

Kilpailuvirastolle 23.3.2001 toimittamaansa kirjeeseen Pohjan Taimi oli liittänyt siemen- ja taimituotannon markkinoilla toimivien Metsähallituksen kilpailijoiden Metsätyllilä Oy:n, Ab Mellanå Plant Oy Ab:n, Itä-Suomen Taimi Oy:n ja Pohjan Taimi Oy:n tilinpäätökset vuodelta 1999. Kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että tasetietojen perusteella voidaan laskea kyseisten yhtiöiden yhteenlaskettu voitto 1990-luvulta ja tämä voitto on Pohjan Taimen tekemän laskelman mukaan noin 13 milj.mk. Kirjeen mukaan Metsähallitus ei ole mitenkään voinut samaan aikaan saavuttaa siemen- ja taimituotannossa sellaista voittoa, jolla se olisi voinut rahoittaa Taimikolmio-kauppaan käyttämänsä 17 milj.mk ja lisäksi taimituotantoonsa 1990-luvulla tekemänsä noin 15–20 milj. markan investoinnit. Kirjeen mukaan ainoa mahdollinen rahoituslähde Metsähallituksen siemen- ja taimituotannolle täytyi olla Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saatu yhteiskunnallinen tuki.

Epäily Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon liikelaitoksen osana saamista rahoituksellisista eduista ja näiden kilpailua vääristävistä vaikutuksista

Epäily kilpailun rajoittumisesta

Kilpailuvirastolle 6.7.1998 toimittamassaan toimenpidepyynnössä Pohjan Taimi totesi muun ohella, että Metsähallituksen taimituotanto sai kilpailuetua siitä, että valtion liikelaitoksena Metsähallituksella on mahdollisuus saada käyttö- ja lainapääomaa markkinakorkotasoa alemmilla koroilla ja valtion liikelaitoksena Metsähallituksella ei ollut myöskään normaaleja takauskustannuksia ja rajoitteita. Myöhemmissä kommenttikirjeissään Pohjan Taimi ei ole enempää käsitellyt edellä selostettua kysymystä.

Asian selvittäminen

Kilpailuvirastolle 12.5.2000 antamassaan selvityksessä Metsähallitus totesi, että se on hankkinut siemen- ja taimituotantoyksikön vuosina 1994–1999 tarvitseman rahoituksen joko tulorahoituksena tai valtiokonttorin myöntämin ehdoin ja yhtiöitettynä (1.1.2000) siemen- ja taimituotannon liiketoiminta hankkii tarvitsemansa rahoituksen joko tulorahoituksena tai liikepankkien myöntämin ehdoin.

Saamansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto toteaa, että vuosina 1994–1999 Metsähallituksen liiketoiminnallinen siemen- ja taimituotanto on hankkinut rahoitusta liikelaitoksille tavanomaisista rahoituslähteistä. Vaikka Metsähallituksen valtiokonttorilta saamat rahoitusehdot olisivatkin olleet edullisemmat kuin sen kilpailijoilla, asiassa ei ole kuitenkaan tältä osin kysymys kilpailunrajoituslaissa tarkoitetusta kilpailun rajoittamisesta. Kun 1.1.2000 yhtiöitetty Metsähallituksen siemen- ja taimituotanto hankkii lisäksi rahoituksensa liikepankeista, Kilpailuvirasto katsoo, että Pohjan Taimen 6.7.1998 virastolle toimittama kirje ei anna tältä osin aihetta enempään.

Epäily liiketoiminnan subventoimisesta konsernin sisäistä hinnoittelua ja yksinmyyntioikeuksia soveltamalla

Epäily kilpailun rajoittamisesta

Kilpailuvirastolle 25.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi pyysi virastoa tutkimaan epäilyään, jonka mukaan Metsähallitus ei salli yksiköidensä ostaa taimia muilta taimituottajilta. Kirjeessään Pohjan Taimi epäili lisäksi, että Metsähallitus myy taimia omille yksiköilleen korkeammalla hinnalla kuin muille asiakkaille.

Asian selvittäminen

Kilpailuvirasto lähetti 5.5.1999 Metsähallitukselle Pohjan Taimen esittämiä epäilyjä koskevan selvityspyynnön.

Vastineessaan Metsähallitus totesi, että se ei ole kieltänyt yksiköitään ostamasta taimia muilta tuottajilta. Metsähallituksen mukaan sen yksiköt ostavat taimia myös muilta tuottajilta, joskin vain vähäisiä määriä, koska Metsähallituksen omat taimet tulevat käytännössä yleensä hankintana ulkopuolelta ostettavia taimia edullisemmiksi.

Vastineessaan Metsähallitus totesi lisäksi, että se myy taimiaan markkinahintaan ja soveltaa samaa hintatasoa myös Metsähallituksen sisäiseen kaupankäyntiin.

Kilpailuvirasto selosti Metsähallitukselta saamansa selvityksen Pohjan Taimelle 8.2.2000 kommentoitavaksi lähettämässään kirjeessä. Pohjan Taimi ei kommentoinut saamaansa selvitystä. Tämän ja saamansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että edellä mainitut Pohjan Taimen 25.3.1999 esittämät näkökohdat eivät anna aihetta enempiin selvityksiin.

Epäily omaisuuden aliarvostamisesta

Pohjan Taimen kirje 25.3.1999

Kilpailuvirastolle 25.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi viittasi valtioneuvoston 20.8.1998 päiväämään Taimikolmio-kauppaa koskevaan muistioon, jonka mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon tulosalue on tarkoitus yhtiöittää 1.1.2000, ja pyysi Kilpailuvirastoa selvittämään, aiottiinko Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoa subventoida siirtämällä siemen- ja taimituotantoyksikölle kuuluva omaisuus perustettavaan yhtiöön alihintaisena. Kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että omaisuuden siirto alihintaisena voitaisiin estää siten, että omaisuudelle muodostetaan markkinahinta joko asiantuntija-arvioinnissa tai asettamalla omaisuus vapaasti myytäväksi.

Metsähallituksen vastine

Pohjan Taimen epäilyn perusteella Kilpailuvirasto pyysi 5.5.1999 Metsähallitusta selvittämään, miten Metsähallituksesta Forelia Oy:öön (myöhemmin Forelia) siirrettävä omaisuus tullaan arvioimaan.

Kilpailuvirastolle 27.5.1999 toimittamassaan vastineessa Metsähallitus totesi, että siemen- ja taimituotannosta vastaavan Metsähallituksen yksikön harjoittaman liiketoiminnan yhtiöittämisessä tullaan noudattamaan tavanomaisia omaisuuden siirtoperiaatteita. Metsähallitus ilmoitti, että se oli hankkinut Keskusverolautakunnalta ja tilintarkastajilta (KPMG Wideri Oy) lausunnot yhtiöitettävän omaisuuden arvostamisperiaatteiden asianmukaisuudesta. Lisäksi Metsähallitus ilmoitti, että siemen- ja taimituotantoyksikön kiinteän omaisuuden luovuttaminen perustettavaan yhtiöön tulee perustumaan valtioneuvostolta haettavaan lupaan.

Selvitystilaisuus Kilpailuvirastossa ja Pohjan Taimen kirje 7.9.1999

Kilpailuvirastossa järjestettiin 6.9.1999 selvitystilaisuus, jossa viraston ja Pohjan Taimen edustajat keskustelivat Pohjan Taimen esittämien kilpailunrajoitusepäilyjen selvittämisestä. Selvitystilaisuudessa Kilpailuviraston edustajat tiedustelivat, voisiko Pohjan Taimi esittää jonkin konkreettisen esimerkin, minkälaista Metsähallituksen omaisuutta Pohjan Taimi epäilee siirtyvän alihintaisena perusteilla olevaan yhtiöön.

Konkreettisena esimerkkinään epäilemästään omaisuuden aliarvostamisesta Pohjan Taimi toimitti virastolle 7.9.1999 esimerkkilaskelman siemenviljelymaiden käyvästä arvosta. Pohjan Taimen esittämän laskelman mukainen siemenviljelymaan käypä arvo oli noin 90 000 mk/ha. Pohjan Taimi kertoi saaneensa Metsähallitukselta tiedon, jonka mukaan Metsähallituksen siemenmaapohjat aiottiin siirtää perusteilla olevaan siemen- ja taimiyhtiöön noin 3000 mk/ha siirtohinnalla.

Selvitystilaisuus Kilpailuvirastossa 11.10.1999

Kilpailuvirastossa 11.10.1999 järjestetyssä selvitystilaisuudessa viraston edustajat pyysivät maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen edustajia selvittämään, millä tavoin ja millaisin arvoin Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon yksikön omaisuus aiotaan siirtää perusteilla olevaan siemen- ja taimituotantoyhtiöön.

Maa- ja metsätalousministeriön edustajat kertoivat tuolloin, että omaisuuden siirrossa tullaan soveltamaan valtion omaisuutta koskevaa luovutuslainsäädäntöä, jossa lähdetään siitä, että siirrettävä omaisuus tulee arvostaa käypään arvoon.

Selvitystilaisuudessa Kilpailuviraston edustajat ottivat esiin Pohjan Taimen 7.9.1999 esittämän esimerkin siemenmaapohjan käyvästä arvosta. Metsähallituksen edustajien mukaan Pohjan Taimen esittämä esimerkki oli ääritapaus siemenmaapohjan arvostamisesta. Metsähallituksen edustajat totesivat, että Metsähallitus joutuu todellisuudessa operoimaan hyvinkin eriarvoisilla maapohjilla ja näiden maapohjien tuottoarvo vaihtelee tästä syystä huomattavasti.

Myöskään maa- ja metsätalousministeriön edustajien mielestä siemenmaapohjan arvoja ei voitu määrittää yksinomaan Pohjan Taimen esittämän ääriesimerkin mukaisesti. Ministeriön edustajat totesivat, että Metsähallituksen omistamat siemenmaapohjat tullaan arvioimaan ja arvottamaan ennen kuin näiden mahdollisesta siirrosta uuteen yhtiöön päätetään. Metsähallituksen edustaja ilmoitti, että Metsähallitus oli toistaiseksi hankkinut asiantuntijalausunnon noin puolesta omistamistaan siemenmaapohjista.

Valtioneuvoston päätös 21.10.1999 Metsähallituksen kiinteän omaisuuden luovuttamisesta Forelialle

Kilpailuvirasto sai 29.10.1999 maa- ja metsätalousministeriöltä ja 5.11.1999 Pohjan Taimelta tiedoksi valtioneuvoston 21.10.1999 tekemän päätöksen Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaavalle yksikölle kuuluvan kiinteän omaisuuden siirrosta Metsähallituksen yhteyteen 1.1.2000 perustettavaan siemen- ja taimiyhtiö Foreliaan.

Kyseisen valtioneuvoston päätöksen liitteenä olleiden asiakirjojen mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon liiketoiminnassa käytetty kiinteä omaisuus tultaisiin siirtämään perustettavaan yhtiöön käypää arvoa vastaavilla tasearvoilla. Päätösasiakirjoissa todetaan, että siirtopäätöstä varten riippumaton arvioija – Catella Kiinteistökonsultointi Oy – oli arvioinut siirrettävän kiinteän omaisuuden tasearvojen ja käyvän arvon suhteen ja arvioija oli päätynyt siihen, että siirrettävän omaisuuden tasearvot olivat suuruusluokaltaan omaisuuden käyvän arvon tasoa vastaavia.

Valtioneuvoston päätösasiakirjoista ilmeni, että apporttina uuteen yhtiöön siirrettävän omaisuuden kokonaisarvo oli noin 44 milj.mk. Tästä vähennettäisiin liiketoimintaan kohdistuvat noin 8 milj.markan velat ja apporttina siirrettävän omaisuuden määrä olisi tällöin noin 36 milj.mk. Päätösasiakirjojen mukaan luovutettavaan omaisuuteen sisältyvän kiinteän omaisuuden arvo oli noin 12 milj.mk. Päätösasiakirjasta ilmeni lisäksi, että Metsähallituksen liiketoimintaan sisältyneitä siemenviljelyksiä ei siirretty uuteen yhtiöön. Näin ollen nämä siemenmaapohjat jäivät Metsähallituksen hallintaan.

Kilpailuviraston arvio 8.2.2000

Kilpailuvirasto selosti toimenpidepyyntöjen tekijöille 8.2.2000 lähettämässään kirjeessä Foreliaan siirtyvän omaisuuden arvostuksesta saamansa selvityksen, jonka mukaan Metsähallituksen kiinteän omaisuuden arviointi oli annettu ulkopuoliselle kiinteistökonsultille ja tämä oli päätynyt arvioinnissaan siihen, että siirrettävän omaisuuden arvot olivat suuruusluokaltaan käypää arvoa vastaavia. Johtopäätöksenään Kilpailuvirasto totesi, että näyttöä epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä omaisuuden aliarvostamisen suhteen ei siten ollut.

Siemenmaapohjien osalta Kilpailuvirasto totesi, että näiden mahdollisesta siirtämisestä uuteen yhtiöön ei oltu vielä päätetty. Kilpailuvirasto selosti kirjeessään lisäksi maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen edustajien käsityksiä, joiden mukaan maapohjien arvonmääritystä ei voida toteuttaa yksinomaan Pohjan Taimen ”oikeana” esittämän arvon mukaan, ja totesi johtopäätöksenään, että virasto ei ollut saanut näyttöä epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä myöskään tältä osin.

Pohjan Taimen kommentit 23.2.2000

Pohjan Taimi kommentoi Kilpailuviraston kirjettä 23.2.2000. Kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että sen käsityksen mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikkö on saanut keinotekoista kilpailuetua pienentyneinä pääomakustannuksina vuosina 1994–1999, koska Metsähallituksen omaisuus aliarvostettiin jo liikelaitostamisen yhteydessä 1.1.1994.

Pohjan Taimi perusteli väitettään Metsähallituksen omaisuuden aliarvostamisesta jo 1.1.1994 toteamalla, että omaisuuden siirtäminen liikelaitokselle 1.1.1994 perustui valtioneuvoston päätökseen, jossa koko Metsähallituksen omaisuus arvioitiin ainoastaan tasetietojen perusteella ottamatta lainkaan huomioon kiinteistökohtaisia käypiä arvoja. Pohjan Taimen mukaan aliarvostaminen koski myös siemenviljelyksiä, joiden tasearvo noin 3000 mk/ha on Pohjan Taimen mukaan ollut moninkertaisesti alihintainen liikelaitoksen koko toiminta-ajan aikana vuodesta 1994. Pohjan Taimi totesi, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannolle 1.1.1994 alihintaisena siirtyneen omaisuuden täytyi olla peräisin niiltä markkinoilta, joilla Metsähallitukselle oli määräävä markkina-asema, toisin sanoen Pohjois-Suomen siemenkaupasta sekä valtion metsien hoidosta ja käytöstä.

Kirjeessään Pohjan Taimi toisti epäilynsä, jonka mukaan Metsähallituksen omaisuus siirtyy/siirtyi aliarvostettuna myös Foreliaan. Pohjan Taimi perusteli epäilyään valtioneuvoston päätösasiakirjoissa käytetyillä Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n lausuntoa kuvaavilla sanamuodoilla. Näiden sanamuotojen perusteella Pohjan Taimi epäili, että kyseinen kiinteistökonsultti ei ollut lainkaan arvioinut yhtiöittämisen aikaisia omaisuuden arvoja, eikä sellaista tältä oltu myöskään pyydetty.

Pohjan Taimi perusteli epäilyään omaisuuden aliarvostamista yhtiöittämisvaiheessa myös kirjeeseen liittämällään omalla laskelmallaan siitä, mikä olisi Metsähallituksesta Foreliaan siirretyn omaisuuden oikea käypä arvo. Laskelmassaan Pohjan Taimi päätyi siihen, että Foreliaan siirretty omaisuus oli aliarvostettu yhteensä noin 13 milj.markalla.

Kirjeessään Pohjan Taimi epäili muutoinkin yhtiöinnin asianmukaisuutta ja pyysi Kilpailuvirastoa tähän liittyen selvittämään, mihin perustui se, että Forelian perustamisen yhteydessä liiketoiminnan velat oli vähennetty osakepääomasta.

Lisäselvitykset 12.5.2000 ja niiden arviointi

Pohjan Taimen kommenttien perusteella Kilpailuvirasto pyysi Metsähallituksen ja Forelian edustajia selvittämään yksityiskohtaisemmin Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n lausunnon sekä Metsähallituksen omaisuuden arvostamisen 1.1.1994 ja 1.1.2000.

Metsähallituksessa 12.5.2000 pidetyssä selvitystilaisuudessa Metsähallituksen edustajat luovuttivat Kilpailuviraston edustajille Metsähallituksen liikelaitostamiseen ja yhtiöittämiseen liittyvät pääosin luottamuksellisina pitämänsä viranomais- ja asiantuntijalausunnot.

Selvitystilaisuudessa Metsähallituksen edustajat ilmoittivat, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksiköstä ei siirretä toistaiseksi siemenmaapohjia Foreliaan. Lisäksi Metsähallituksen edustajat totesivat, että Metsähallituksen siemenmaapohjien arvoissa ei ole mukana vartepuita, mikä johtaa osaltaan huomattavaan eroon Metsähallituksen maapohjien arvojen ja Pohjan Taimen laskelmaesimerkissä esittämien siemenmaapohjien arvojen välillä.

Kilpailuvirasto ei havainnut Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n lausunnossa tai siinä käytetyissä sanamuodoissa viitteitä arvioinnin kohteena olevan omaisuuden jollakin tavoin epäasianmukaisesta arvioinnista. Arviointi perustui katselmuksiin ja arvioijan markkinatietämykseen ja arviointi koski kiinteistöjen arvoja yhtiöittämisvaiheessa eli vuoden 1999 lopulla.

Pohjan Taimelle 12.6.2000 toimittamassaan kirjeessä Kilpailuvirasto ilmoitti hankkineensa kiinteistökonsultin lausunnon kokonaisuudessaan ja totesi, että viraston käsityksen mukaan lausunto oli asianmukainen.

Siemenmaapohjien osalta virasto viittasi Metsähallitukselta saamaansa selvitykseen, jonka mukaan siemenmaapohjia ei toistaiseksi siirretä Foreliaan, ja 8.2.2000 esittämäänsä selvitykseen, jonka mukaan Metsähallitus operoi todellisuudessa hyvin eriarvoisilla maapohjilla, joiden tuottoarvo vaihtelee huomattavasti. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoi, että Metsähallitus ei ollut aliarvostanut siemenmaapohjiaan Pohjan Taimen epäilemällä tavalla.

Vastauksenaan Pohjan Taimen epäilyyn, jonka mukaan Metsähallituksen omaisuus olisi aliarvostettu jo liikelaitostamisvaiheessa 1.1.1994, Kilpailuvirasto viittasi valtioneuvoston 21.12.1994 tekemään liikelaitostamista koskevaan päätökseen, jossa todetaan, että omaisuuden arvot on tarkistettu vastaamaan nykyarvoja. Toisaalta virasto viittasi em. valtioneuvoston päätösasiakirjan kohtaan, josta ilmeni, että valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastaja oli esittänyt 15.12.1994 antamassaan lausunnossa, että rakennusten ja rakennelmien arvo ei ollut välttämättä käypää arvoa vastaava. Kilpailuvirasto totesi, että valtiontalouden tarkastusviraston lausunto huomioon ottaen ei voitu täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotanto on voinut saada jonkin verran kilpailuetua omaisuutensa aliarvostamisen kautta vuosina 1994–1999. Koska kiinteistökonsultin vuoden 1999 lopulla tekemän arvion mukaan Metsähallituksen omaisuuden tasearvot olivat käypiä arvoja vastaavia, Kilpailuvirasto arvioi, että ei ollut syytä epäillä Metsähallituksen omaisuuden olleen kuitenkaan tosiasiassa aliarvostettua myöskään vuosina 1994–1999.

Lisäksi Kilpailuvirasto pyysi kirjeessään Pohjan Taimea selostamaan tarkemmin, mitä epäkohtia yhtiö näki liittyvän siihen, että osakepääoman suuruutta määritettäessä Metsähallituksesta Foreliaan siirretyn omaisuuden arvosta oli vähennetty liiketoiminnan velat, mikä oli Kilpailuviraston arvion mukaan sinällään tavanomainen menettely.

Pohjan Taimi Oy:n kommentit 30.6.2000

Kilpailuvirastolle 30.6.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Kilpailuvirasto ei ole kyennyt osoittamaan luotettavasti, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannolle siirtyvä omaisuus arvostettiin käypään arvoon liikelaitostamisen yhteydessä vuonna 1994. Kirjeen mukaan siemen- ja taimituotantoyksikön kiinteä omaisuus ei mitenkään voinut olla käyvässä arvossaan 1.1.1994, koska kyseinen omaisuus oli vain promillen luokaa liikelaitostetun Metsähallituksen koko omaisuuskannasta, eikä Metsähallituksen kiinteän omaisuuden arvo perustunut tuolloin kiinteistö- ja rakennuskohtaiseen käyvän hinnan arviointiin, vaikka arvioinnin olisi tullut olla kiinteistö- ja rakennuskohtainen.

Kirjeessään Pohjan Taimi toisti käsityksensä, jonka mukaan;

omaisuuden aliarvostaminen 1.1.1994 alkaen on todennäköisesti antanut Metsähallituksen siemen- ja taimituotannolle kilpailuedun kilpailijoita alhaisempina pääomakustannuksina ja
siemen- ja taimituotantoyksikön aliarvostetun omaisuuden täytyi alun perin olla lähtöisin siitä toiminnasta, jota Metsähallitus harjoitti määräävässä markkina-asemassa, eli Pohjois-Suomen siemenhuollon sekä toisaalta valtion metsien hoidon ja käytön piiristä.

Siemenviljelymaapohjien osalta Pohjan Taimi totesi, että verrattuna yhtiön esittämään esimerkkilaskelmaan, joka sisältää myös vartepuiden arvon, Metsähallituksen siemenmaapohjat on arvostettu 10–20 kertaa käypää arvoa alemmalle tasolle.

Kirjeessään Pohjan Taimi oli edelleen sillä kannalla, että Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n 12.10.1999 antama arvio Metsähallituksesta Foreliaan siirretyn kiinteän omaisuuden arvoista oli epämääräinen ja epäluotettava, kun arviota tarkasteltiin niillä sanamuodoilla, joilla arviota oli valtioneuvoston päätösasiakirjoissa kuvattu. Pohjan Taimen mukaan Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n antama arvio oli lisäksi ristiriidassa Metsähallituksen liikelaitostamisvaiheeseen liittyneen valtion tilintarkastajan 15.12.1994 antaman lausunnon kanssa, jonka mukaan liikelaitokseen siirtyvä omaisuus ei ollut ”välttämättä” käypää arvoa vastaava. Pohjan Taimi viittasi kirjeessään myös uudelleen virastolle 12.6.2000 toimittamaansa laskelmaan Foreliaan siirretyn omaisuuden käyvistä arvoista. Kirjeessä todetaan, että laskelma perustuu a) Metsähallituksen maksamaan hintaan Taimikolmion osakkeista b) Taimikolmion tilinpäätöstietoihin vuodelta 1997 ja c) valtioneuvoston kiinteän omaisuuden luovuttamista koskevan lupapäätöksen liitetietoihin, ja laskelman mukaan Foreliaan siirrettyä kiinteä omaisuutta on aliarvostettu noin 13 milj. markalla eli noin 50 prosentilla käyvästä arvosta.

Kirjeessään Pohjan Taimi kertoi myös, miksi se oli 23.2.2000 pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään Forelian osakepääoman määräytymistä apporttiomaisuuden arvon ja velkojen erotuksena. Pohjan Taimen mukaan yhtiö oli kiinnittänyt asiaan huomiota, koska omaisuuden aliarvostaminen johtaa tavanomaista pienempään osakepääomaan ja tämä tulee antamaan Forelialle kilpailuetua tavanomaista pienempien osingonmaksuvelvoitteiden kautta.

Yhteenvetonaan Pohjan Taimi toisti näkemyksensä, jonka mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon omaisuuden aliarvostaminen vuosina 1994–2000 on osa tietoista pyrkimystä siemen- ja taimituotantomarkkinoiden valtaamiseen ja kysymys on tällöin määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Pohjan Taimi Oy:n kirjeet 7.11.2000 ja 23.3.2001

Kilpailuvirastolle 7.11.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi toisti näkemyksensä, jonka mukaan Metsähallitus on alihinnoitellut pääomakustannuksensa suunnitelmallisesti aliarvostamalla omaisuutensa jo vuodesta 1994 ja Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön 1.1.1994 saama aliarvostettu omaisuus on peräisin niiltä toimialoilta, joilla Metsähallituksella on määräävä asema, toisin sanoen metsäpuiden siemenmarkkinoilta Pohjois-Suomessa sekä valtion metsien hoidosta ja käytöstä. Kirjeessään Pohjan Taimi totesi lisäksi, että omaisuuden aliarvostaminen johtaa pääomatuottojen alhaiseen tuloutukseen omistajalle, mutta tästä huolimatta Pohjan Taimi ei ollut saanut Kilpailuvirastolta selvitystä siitä, onko Metsähallitus tulouttanut valtiolle ylipäätään mitään toimiessaan liikelaitoksena.

Kirjeessään Pohjan Taimi totesi lisäksi, että yhtiö on saanut sellaisia lisätietoja, joiden perusteella se näki aiheelliseksi täydentää aikaisemmin esittämiään näkökohtia omaisuuden epäillystä aliarvostamisesta. Lisätietonaan Pohjan Taimi viittasi kiinteän omaisuuden siirtoa Foreliaan koskeneessa valtioneuvoston lupapäätöksessä todettuun omaisuuden arvoon 44 milj.mk ja velkojen arvoon 8 milj.mk ja totesi, että Forelian osakeannin määrä 1.12.1999 oli ollut vain 29 milj.mk, eli noin 7 milj.mk esittelymuistiossa määriteltyä pienempi. Tästä 7 milj. markasta Forelia oli Pohjan Taimen mukaan siirtänyt ylikurssirahastoon 3,2 milj. mk. Pohjan Taimen mukaan ylikurssirahaston perustamisen täytyi johtua varautumisesta tappiolliseen liiketoimintaan.

Kun osakeannin määrä 1.12.1999 oli yhtensä noin 7 milj. mk pienempi kuin yhtiöittämisvaiheessa laaditussa valtioneuvoston esittelymuistiossa oli arvioitu, Pohjan Taimi epäili, että kiinteän omaisuuden lisäksi myös vaihto-omaisuuden ja muun irtaimen omaisuuden arvot oli tarkoituksellisesti arvioitu käypää arvoa alemmiksi. Tästä syystä Pohjan Taimi pyysi Kilpailuvirastoa selvittämään, oliko Foreliaan siirretyn omaisuuden arviointiperusteita muutettu valtioneuvostolle 15.10.1999 laaditun esittelymuistion ja apporttikirjan allekirjoittamisen välillä.

Lisätietonaan Pohjan Taimi viittasi kirjeessään myös Forelian vuoden 1999 tilinpäätökseen, joka oli 2,5 milj. markalla tappiollinen. Pohjan Taimen mukaan tilinpäätöksen tappiollisuus on osoitus alihinnoittelusta, jonka turvin Metsähallitus pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan taimien tuotannossa.

Yhteenvetonaan Pohjan Taimi totesi, että Metsähallituksen toiminnassa on kiistattomasti kysymys kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitetusta ristiinsubventoinnista ja alihinnoittelusta.

Kilpailuvirastolle 23.3.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että yhtiö ei ole kiinnostunut siitä, minkälaisiin markkamääräisiin arvioihin Catella Kiinteistökonsultointi Oy on päätynyt arvioidessaan Metsähallituksesta Foreliaan siirtyvän omaisuuden käyvän arvon. Sen sijaan yhtiön mielestä Kilpailuviraston tulisi arvioida nimenomaan kiinteistökonsultin arviointimenettelyn asianmukaisuus, toisin sanoen se menettelytapa, jota kiinteistökonsultti on käyttänyt omaisuutta arvioidessaan.

Vaihto-omaisuuteen kohdistuvan Pohjan Taimen 7.11.2000 esittämän aliarvostamisepäilyn alustava selvittäminen

Pohjan Taimi epäili Kilpailuvirastolle 7.11.2000 toimittamassaan kirjeessä, että Foreliaan siirrettyä Metsähallituksen vaihto-omaisuutta on mahdollisesti aliarvostettu, koska Forelian osakeannin määrä 1.12.1999 oli noin 7 milj. mk pienempi kuin yhtiöittämistä koskeneessa valtioneuvoston esittelymuistiossa todettu apporttina Foreliaan siirrettävän omaisuuden arvo veloilla vähennettynä. Kilpailuviraston Forelialta 23.5.2001 saaman (suullisen) tiedon mukaan kysymys ei ole ollut vaihto-omaisuuden aliarvostamisesta vaan siitä, että siemenmaapohjien jäädessä yhtiöittämisvaiheessa Metsähallitukseen liikelaitokseen jätettiin myös vaihto-omaisuuteen kuuluvat siemenet.

Toiminnallisten suhteiden läpinäkymättömyys ja epäilty kilpailuttamisen laiminlyönti

Pohjan Taimi Oy:n kirje 30.6.2000

Kilpailuvirastolle 30.6.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että epäilyä Metsähallituksen sisäisten subventioiden olemassaolosta lisää osaltaan se, että Metsähallituksen ja Forelian väliset liikesuhteet ovat sekavia ja läpinäkymättömiä. Pohjan Taimen mukaan läpinäkymättömyyttä ja sekavuutta kuvaa se, että:

Metsähallituksen omaisuuspalvelut-yksikkö ostaa siemenhuollon palvelut Metsähallituksen metsätaloudelta ja Forelialta;
Metsähallituksen metsätalouden tulosyksikkö hallinnoi Metsähallituksen siemenviljelyksiä;
Forelia on vuokrannut osan Metsähallituksen siemenviljelmistä;
Forelia myy yhteiskunnallisin varoin tuotettuja siemeniä ja
Metsätalouden tulosyksikkö ostaa tekemänsä puitesopimuksen perusteella lähes kaikki siemenet ja taimet Foreliasta.

Kirjeessään Pohjan Taimi totesi, että se on ilmoittanut vuoden 2000 aikana Metsähallituksen metsätalouden tulosyksikölle olevansa kiinnostunut taimien toimittamisesta Metsähallitukselle, mutta kyseinen tulosyksikkö, joka ostaa lähes kaikki tarvitsemansa taimet Foreliasta, ei ole lähettänyt Pohjan Taimelle tarjouspyyntöä.

Pohjan Taimi piti kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) ja 3) kohtien vastaisena, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut siemen- ja taimitoimituksia.

Pohjan Taimi Oy:n kirjeet 7.11.2000 ja 23.3.2001 ja Kilpailuviraston kommentit

Kilpailuvirastolle 7.11.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut Forelian toiminnan aikana yhteiskunnallisen siemenhuollon ostamia palveluita, vaikka julkisista hankinnoista annettu laki sitä edellyttäisi.

Kilpailuvirastolle 23.3.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi viittasi Metsähallituksen Kilpailuvirastolle 12.5.2000 antamaan metsänviljelymateriaalin toimitussopimukseen vuodelta 1994 ja totesi, että kyseinen vuodelta 1994 peräisin oleva toimitussopimus osoittanee, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut siemen- ja taimitoimituksia myöskään liikelaitosaikana. Kirjeessään Pohjan Taimi toisti käsityksensä, jonka mukaan kilpailuttamatta jättäminen on kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) ja 3) kohdissa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Pohjan Taimi oli liittänyt 23.3.2001 toimittamaansa kirjeeseen Metsähallitukselta saamansa 6.2.2001 päivätyn kirjeen, jossa Metsähallitus ilmoitti, että julkisia hankintoja koskevan lain mukaisesti se tulee kilpailuttamaan kaikki siemen- ja taimihankintansa vuoden 2001 aikana. Metsähallituksen kirjeessä Pohjan Taimelle todettiin, että Metsähallitus on aikaisemmin ostanut tarvitsemansa siemenet ja taimet omalta tuotannoltaan. Pohjan Taimen mukaan Metsähallituksen kyseinen kirje vahvistaa Pohjan Taimen epäilyn, jonka mukaan Metsähallitus ei ole kilpailuttanut siemen- ja taimihankintojaan vuosina 1994–2000.

Kilpailuviraston edustaja ilmoitti Pohjan Taimen edustajalle 26.3.2001, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle ja kilpailuneuvostolle. Pohjan Taimi vastasi Kilpailuvirastolle 30.3.2001 toteamalla, että Kilpailuviraston tulee joka tapauksessa ottaa epäiltyyn ristiinsubventioon liittyen huomioon se, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut taimihankintojaan vuosina 1994–1999.

Epäilty määräävä markkina-asema

Epäily määräävästä markkina-asemasta Pohjois-Suomen siemenmarkkinoilla

Itä-Suomen Taimen, Mellanå Plantin, Pohjan Taimen 29.12.1997 ja Taimi-Tapion 26.6.1998 Kilpailuvirastolle toimittamien kannanottojen mukaan Metsähallituksella on määräävä markkina-asema siemenviljelysiementen tuotannossa, koska se saa valtiolta huomattavaa rahoitusta Pohjois-Suomen siemenhuoltoon.

Kilpailuvirastolle 23.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallitus on ainoa organisaatio, joka saa Pohjois-Suomen siemenhuoltoon varoja valtion budjetista. Pohjan Taimen mukaan tämä antaa Metsähallitukselle määräävän markkina-aseman Pohjois-Suomen siemenkauppaan, josta Metsähallituksen osuus on Pohjan Taimen arvion mukaan Lapin alueella yli 80 % ja Pohjois-Suomessa yhteensä yli 50 %.

Kilpailuvirastolle 23.2.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallituksella on määräävä markkina-asema Pohjois-Suomen siemenkaupassa, ”koska se on saanut toteutettavakseen valtion varoin toteutettavat Pohjois-Suomen metsikkökeräykset”. Pohjan Taimi arvioi kirjeessään, että Metsähallituksen osuus koko Suomen siemenkaupasta on noin 40 % ja Lapin alueella noin 80 %.

Epäily määräävästä markkina-asemasta valtion metsien hoidossa ja käytössä

Kilpailuvirastolle 25.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että sen käsityksen mukaan Metsähallituksella on määräävä markkina-asema myös valtion metsien hoidossa ja käytössä. Kirjeen mukaan Metsähallituksen on täytynyt käyttää (Pohjois-Suomen siemenhuollosta sekä) valtion metsien hoidosta ja käytöstä saamiaan varoja Taimikolmion ostoon ja kysymys on tällöin kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitetusta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Kilpailuvirastolle 23.2.2000 ja 30.6.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikkö on saanut subventiota valtion metsien hoidon ja käytön (sekä Pohjois-Suomen siemenhuollon) piiristä jo Metsähallituksen muuttuessa valtion liikelaitokseksi 1.1.1994, koska tuolloin valtion metsien hoidon ja käytön (sekä Pohjois-Suomen siemenhuollon) piiristä liikelaitokseen siirretty omaisuus aliarvostettiin.

Kilpailuvirastolle 7.11.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi perusteli epäilyään Metsähallituksen määräävästä markkina-asemasta valtion metsien hoidossa ja käytössä seuraavasti:

Metsähallituksella on Metsähallituksesta annetun lain (1169/1993) perusteella lakisääteinen hallinnollinen asema ja tehtävät valtion metsien hoidossa.
Metsähallitus on valtion metsien hoidossa ja käytössä (ja myös Pohjois-Suomen siemenhuollon hoitajana) kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja.
Metsähallitus hallitsee ja hoitaa yli 90 % valtion maa- ja metsäomaisuudesta, eikä omaisuuden hoidosta ole toistaiseksi järjestetty minkäänlaista kilpailua.
Metsähallitukseen sovelletaan sen kilpailuasemaa helpottavia erityissäädöksiä (esim. tuloverolain 49 §). Nämä erityissäädökset antavat Metsähallitukselle muita toimijoita paremman aseman esimerkiksi metsämaan ostossa.
Valtion maaomaisuuden haltijana ja hoitajana ja tähän liittyen toimijana puunkorjuussa Metsähallituksella on lakisääteisestä asemastaan johtuva mittakaavaetu, suuret taloudelliset voimavarat ja metsäomaisuuteen uponneet kustannukset, joiden perusteella se on täysin suojattu kilpailulta valtion metsien hoidossa ja käytössä.
Metsähallituksen talouden päälinjat määritellään valtion talousarviossa, jonka tavoitteet esimerkiksi tuottovaatimusten suhteen ovat pienemmät kuin yksityisillä yrityksillä.

Lisäksi Pohjan Taimi perusteli Metsähallituksen määräävää markkina-asemaa myös selvitykseensä liittämällään vuoden 2001 talousarviolla, josta Pohjan Taimen käsityksen mukaan ilmeni, miten Metsähallituksen toiminta erosi monin tavoin yksityisten liikeyritysten toiminnasta. Keskeisimpinä eroina Pohjan Taimi piti yhteiskunnallista toimintaa, laajaa maan myyntiä ja hankintaa sekä lainojen ja takausten hyväksymistä talousarviossa.

Kilpailuvirastolle 13.2.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi viittasi lisänäyttönään epäilyynsä Metsähallituksen määräävästä markkina-asemasta valtion metsien hoidossa ja käytössä 1) Kilpailuviraston 31.1.1997 antamaan päätökseen dno 509/61/94, jossa Kilpailuvirasto oli katsonut, että Metsähallituksella voi olla määräävä markkina-asema suurena maanomistajana tietyllä oman toimintaansa lohkolla ja/tai maantieteellisellä alueella ja 2) Kilpailuviraston 12.11.1993 antamaan päätökseen dno 495/61/92, jossa Kilpailuvirasto oli arvioinut Valtionrautateiden määräävää markkina-asemaa tavarankuljetuksissa rautateillä. Pohjan Taimen mukaan Kilpailuviraston tulkinta määräävästä markkina-asemasta oli molemmissa päätöksissä samansuuntainen.

Epäily määräävästä markkina-asemasta Pohjois-Suomen puumarkkinoilla

Kilpailuvirastolle 14.2.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi totesi, että Metsähallituksella saattoi olla määräävä markkina-asema myös Pohjois-Suomen puumarkkinoilla. Pohjan Taimi perusteli epäilyään sillä, että Metsähallitus toimitti vuonna 1998 Lapin metsäkeskuksen alueella hakatusta raakapuusta noin 42 %, Kainuun metsäkeskuksen alueelta hakatusta raakapuusta noin 30 % ja näiden alueiden sisältä paikallisesti hakatusta raakapuusta jopa yli 50 %. Pohjan Taimen mukaan Metsäkeskus on todennäköisesti kyseisillä alueilla määräävässä markkina-asemassa raakapuun myyjänä, koska se on kooltaan selvästi suurempi kuin yksityiset metsänomistajat ja se kykeni tällöin todennäköisesti saamaan myymästään raakapuusta paremman hinnan kuin muut puun myyjät.

Pohjan Taimi pyysi Kilpailuvirastoa ottamaan huomioon, että toiminnassaan siemen- ja taimituotannon markkinoilla Metsähallitus on saattanut käyttää hyväkseen myös määräävää markkina-asemaansa Pohjois-Suomen raakapuumarkkinoilla.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Relevantit markkinat

Toimenpidepyyntöjen sisältö

Itä-Suomen Taimen, Mellanå Planin ja Pohjan Taimen 29.12.1997 Kilpailuvirastolle tiedoksi toimittamassa kannanotossa todetaan, että yhteiskunnallisin varoin rahoitettavaa metsänjalostusta ja Pohjois-Suomen siemenhuoltoa harjoittaessaan Metsähallitus on saanut määräävän markkina-aseman siemen- ja taimituottajien tarvitsemien siemenviljelysiementen tuottajana. Kannanoton mukaan Metsähallituksen toiminta yhteiskunnallisin varoin tuotettujen siemenviljelysiementen tuottajana on kilpailua vääristävää, koska Metsähallituksella on mahdollisuus käyttää yhteiskunnallisin varoin tuotettujen siemenviljelysiementen myynnistä saamiaan tuloja liiketoiminnallisen siemen- ja taimituotantonsa rahoittamiseen.

Myös Taimi-Tapio on todennut Kilpailuvirastolle 26.6.1998 toimittamassaan kannanotossa, että Metsähallituksella on mahdollisuus hyödyntää liiketoiminnassaan siemen- ja taimituotannon markkinoilla metsänjalostukseen ja Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saamiaan varoja ja tämä johtaa Metsähallituksen määräävään markkina-asemaan siemen- ja taimituottajien tarvitseman siemenviljelysiemenen myynnissä ja vääristää kilpailua eri siemen- ja taimituottajien välillä.

Kilpailuvirastolle 26.6.1998 toimittamassaan selvityspyynnössä Taimi-Tapio on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Metsähallitus käyttänyt Taimikolmion ostoon julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta hankkimiaan varoja (metsänmyyntitulot ja maa-alueiden vuokraus) ja, onko kysymyksessä tällöin kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa kielletty pyrkimys hyödyntää keinotekoisesti määräävässä markkina-asemassa hankittuja taloudellisia voimavaroja kilpailun kukistamiseksi uusilla toimialoilla.

Kilpailuvirastolle 25.3.1999 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi on viitannut valtioneuvoston 20.8.1998 päiväämään Taimikolmio-kauppaa koskevaan muistioon, jonka mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon tulosalue on tarkoitus yhtiöittää 1.1.2000, ja pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, aiottiinko Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoa subventoida siirtämällä siemen- ja taimituotantoyksiölle kuuluva omaisuus perustettavaan yhtiöön alihintaisena.

Kilpailuvirastolle 23.2.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi on todennut, että sen käsityksen mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikkö on saanut keinotekoista kilpailuetua pienentyneinä pääomakustannuksina, koska Metsähallituksen omaisuus aliarvostettiin liikelaitostamisen yhteydessä 1.1.1994. Pohjan Taimen mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotannolle 1.1.1994 alihintaisena siirtyneen omaisuuden täytyi olla peräisin niiltä markkinoilta, joilla Metsähallitukselle oli määräävä markkina-asema, toisin sanoen Pohjois-Suomen siemenkaupasta sekä valtion metsien hoidosta ja käytöstä.

Kilpailuvirastolle 30.6.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi on epäillyt, että Metsähallitus toimii kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) ja 3) kohtien vastaisesti, koska se ei ole kilpailuttanut yhtiöitettyä Forelia Oy:tä siemen- ja taimitoimituksissa.

Kilpailuvirastolle 7.11.2000 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi on epäillyt, että Forelia on alihinnoitellut siemen- ja taimituotantonsa liiketoiminnan.

Kilpailuvirastolle 13.2.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi on todennut käsityksenään, että Metsähallituksella on määräävä markkina-asema myös Pohjois-Suomen puumarkkinoilla. Kirjeessään Pohjan Taimi on pyytänyt Kilpailuvirastoa ottamaan selvityksissään huomioon, että toiminnassaan siemen- ja taimituotannon markkinoilla Metsähallitus on saattanut käyttää hyväkseen määräävää markkina-asemaansa Pohjois-Suomen raakapuumarkkinoilla.

Kilpailuviraston arvio relevanteista markkinoista

Pääkysymys asiassa on, onko Metsähallitus saanut toimintaansa siemen- ja taimituotannon markkinoilla keinotekoista tukea toiminnastaan sellaisilta toisilta toimialoilta, joilla sillä saattaa olla määräävä markkina-asema. Tällaisia subventiolähteitä ovat toimenpidepyyntöjen mukaan mm. ”valtion metsien hoito ja käyttö” ”metsänmyyntitulot” ”maa-alueiden vuokraus” ja ”Pohjois-Suomen raakapuumarkkinat”. Lisäksi selvityspyynnöissä on kysymys siitä, onko Forelia alihinnoitellut siemen- ja taimituotannon markkinoilla myymänsä tuotteet ja onko Metsähallitus käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa laiminlyömällä Forelian (ja aikaisemmin Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön) kilpailuttamisen siementen ja taimien tarjonnassa.

Kilpailuvirasto toteaa, että esitettyjen epäilyjen ensisijaisena kohteena on kilpailun vääristyminen siementen ja taimien tuotannossa. Nämä hyödykkeet poikkeavat käyttötarkoitukseltaan, tuotantotavaltaan ja kilpailuolosuhteiltaan selvästi muista edellä mainituista metsä- ja kiinteistötalouden hyödykkeistä. Siemen- ja taimituotannon markkinat ovat siten asian selvittämisen kannalta relevantit markkinat.

Mikäli Metsähallituksen todetaan saaneen epäiltyä keinotekoista taloudellista tukea relevanteille markkinoille muilta toimialoilta, tarkastellaan relevantteina markkinoina myös niitä toimialoja, joilta taloudellinen tuki on peräisin. Tällöin on tarpeen arvioida myös sitä, onko Metsähallitus määräävässä markkina-asemassa kyseisillä toimialoilla.

Toimenpidepyyntöjen ja saatujen vastineiden mukaan epäillyt kilpailunrajoitukset vaikuttaisivat Suomen alueella kokonaisuudessaan. Maantieteellisesti relevantteina markkinoina tarkastellaan siten lähtökohtaisesti Suomen aluetta kokonaisuutena. Tarpeen mukaan relevantteja maantieteellisiä markkinoita on mahdollista tarkastella myös alueellisesti.

Sovellettavat kilpailunrajoituslain säännökset

Toimenpidepyynnöissä on epäilty, että Metsähallitus on määräävässä markkina-asemassa 1) Pohjois-Suomen siemenhuollossa 2) valtion metsien hoidossa ja käytössä ja 3) Pohjois-Suomen raakapuumarkkinoilla ja että Metsähallitus on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa kilpailun rajoittamiseksi siemen- ja taimituotannon markkinoilla.

Asian selvittämiseksi tulee arvioida epäilyt, joiden mukaan:

Metsähallitus on siirtänyt keinotekoisilla tavoilla siemen- ja taimituotannon markkinoille muilla toimialoilla määräävässä markkina-asemassa hankkimiaan varoja kukistaakseen siemen- ja taimituotannon markkinoilla kohtaamansa kilpailun;
Metsähallitus on kieltäytynyt liikesuhteesta siemen- ja taimituotannossa toimivien yritysten kanssa antamalla omalle siemen- ja taimituotannolleen yksinoikeuden Metsähallituksen tarvitsemien siementen ja taimien toimitukseen ja
Metsähallituksen siemen- ja taimituotanto on ollut alihinnoiteltua Metsähallituksen aloitettua siemen- ja taimituotantonsa yhtiömuotoisena.

Mikäli Metsähallituksen todetaan käyttäytyneen epäillyllä tavalla kilpailua rajoittavasti, tulee arvioida, onko Metsähallituksella toimenpidepyynnöissä epäilty määräävä markkina-asema.

Toimenpidepyynnöissä epäilty määräävän markkina-aseman keinotekoinen hyödyntäminen siirtämällä määräävässä markkina-asemassa hankittuja taloudellisia voimavaroja vastikkeettomasti toisille toimialoille kilpailun kukistamiseksi kyseisillä toimialoilla on kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.

Kilpailuvirasto on muun muassa Transpoint-päätöksessään 12.1.1993 (Dno 495/61/92) määritellyt, milloin kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät. Määrittelyn mukaan kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohtaa sovelletaan, jos:

tuetulle toimialalle siirretään määräävässä markkina-asemassa hankittuja taloudellisia voimavaroja niin jatkuvasti ja mittavasti, että se merkitsee ylivertaista kilpailuetua muihin tuetulla toimialalla toimiviin kilpailijoihin nähden ja
menettelyn tarkoituksena on määräävän markkina-aseman saavuttaminen tuetulla toimialalla tai sen väistämättömänä seurauksena on kilpailun niin olennainen poissulkeutuminen tai rajoittaminen, että tuetun toimialan valtaaminen ja sitä kautta määräävän markkina-aseman laajentaminen tulee periaatteessa mahdolliseksi tai, että menettely muutoin merkittävässä määrin vääristää alan elinkeinorakennetta ja johtaa sitä kautta pitkäaikaiseen toimialan tehokkuuden vähenemiseen.

Toimenpidepyynnöissä on epäilty Metsähallituksen kieltäytyneen liikesuhteesta siemen- ja taimituotannon markkinoilla toimivien yritysten kanssa, jotta liikelaitoksen oma siemen- ja taimituotanto saisi yksinoikeuden siemen- ja taimitoimituksiin liikelaitoksen sisällä. Toimenpidepyyntöjen mukaan kysymys on kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) ja 3) kohdissa tarkoitetusta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 3) kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttäminen ilman erityistä syytä.

Toimenpidepyynnöissä on epäilty taimiyhtiö Forelian alihinnoitelleen myynnissään olevat siemenet ja taimet. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4) kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltaminen. Epäiltyä alihinnoittelua voidaan arvioida saalistushinnoitteluna kilpailunrajoituslain 7 §:n 4) kohdan kannalta, mikäli Metsähallituksella on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema siemen- ja taimituotannon markkinoilla. Epäiltyyn alihinnoitteluun voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohtaa, mikäli alihinnoitteluun liittyy keinotekoinen taloudellinen tuki muilta sellaisilta toimialoilta, joilla Metsähallituksella on määräävä markkina-asema.

Saalistushinnoittelun toteaminen edellyttää, että:

yrityksen perimät hinnat alittavat toiminnan rajakustannukset tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset tai yrityksen keskimääräiset kokonaiskustannukset, mikäli muut olosuhteet viittaavat kilpailijoiden määrätietoiseen poissulkemiseen;
alan markkinaolosuhteet ovat menettelyn seurauksena muuttuneet tai muuttumassa niin, että kilpailijoiden poissulkeutumisen jälkeen on mahdollista nostaa hintatasoa siinä määrin, että sen avulla voidaan korvata alihinnoittelusta aiheutuneet tulonmenetykset.

Määräävä markkina-asema määritellään kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Epäily Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saatujen julkisten varojen hyödyntämisestä liiketoiminnassa

Epäily kilpailun rajoittumisesta

Toimenpidepyynnöissään Pohjan Taimi ja Taimi-Tapio ovat epäilleet, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaava yksikkö on saanut liiketoimintaansa tukea yhteiskunnallisena tehtävänä hoitamaansa Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saamastaan julkisesta rahoituksesta.

Kilpailuvirastolle myöhemmin toimittamissaan kirjeissä Pohjan Taimi on todennut, että 1) asi-an selvittäminen on tärkeää, koska Metsähallitus on ollut ainoa organisaatio, jolle on myönnetty valtion varoja kyseisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon ja 2) Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon liiketoiminta on saanut hyötyä Metsähallituksen toiminnasta Pohjois-Suomen siemenhuollossa nimenomaan siten, että samat henkilöt kyseisessä siemen- ja taimituotantoa harjoittavassa yksikössä ovat osallistuneet sekä siemenhuoltoon että liiketaloudelliseen siemen- ja taimituotantoon.

Pohjan Taimi on lisäksi myöhemmin huomauttanut, että Metsähallitus ei ole pyytänyt tarjouksia Pohjois-Suomen siemenhuoltoon liittyvien töiden suorittamisesta, vaikka laki julkisista hankinnoista tätä edellyttäisi.

Asian arviointi

Saadun selvityksen mukaan Metsähallituksessa siemen- ja taimituotannon liiketoiminnasta vastaava siemen- ja taimituotantoyksikkö on saanut toimintaansa lisätuloja Pohjois-Suomen siemenhuoltoon liittyvien yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta. Kyseisen yksikön kannalta yhteiskunnallisten tehtävien hoito on perustunut Metsähallituksen toisen toimintayksikön tilaukseen ja tilauksen pohjalta tehtyyn sopimukseen kyseisten tehtävien hoidosta.

Saadun selvityksen mukaan samat henkilöt Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikössä ovat olleet mukana sekä liiketoiminnassa että yhteiskunnallisiin tarpeisiin tilattujen tehtävien suorittajina. Liiketoimintaa harjoittava siemen- ja taimituotantoyksikkö on toisin sanoen myynyt palvelujaan sekä liikelaitoksen ulkopuolelle että samassa liikelaitoksessa toimivalle palvelujen tilaajalle. Tällaista toimintaa ei sinällään voida pitää paheksuttavana tai kilpailua vääristävänä vain sen vuoksi, että liikelaitoksen sisälle myydyillä palveluilla on tyydytetty yhteiskunnallista kysyntää ja maksu palveluista on tällöin suoritettu valtion varoista. Sen sijaan on tärkeää, että liikelaitoksessa yhteiskunnallisiin tehtäviin saadut valtion varat ja niiden käyttö pidetään erillään liiketoiminnan rahavirroista. Saadun selvityksen mukaan Metsähallitus on toteuttanut tämän erillään pidon soveltamalla edellä selostettua tilaaja-tuottaja-mallia eikä se ole käyttänyt yhteiskunnallisiin tehtäviin saamiaan varoja kilpailun alaisen liiketoimintansa subventoimiseen.

Kilpailun toimivuuden kannalta ratkaiseva kysymys edellä kuvatuissa olosuhteissa on se, onko siemen- ja taimituotannon markkinoilla toimivilla Metsähallituksen kilpailijoilla ja muilla alla toimijoilla mahdollisuus kilpailla Pohjois-Suomen siemenhuollossa tarvittavien palvelujen tarjonnassa. Kilpailuvirastolle toimitetuissa toimenpidepyynnöissä on väitetty, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut kyseisten yhteiskunnallisten palveluiden suorittajia, vaikka laki julkisista hankinnoista sitä edellyttäisi. Kilpailuviraston tehtäviin ei kuulu selvittää ja arvioida sitä, onko Metsähallitus toiminut Pohjois-Suomen siemenhuollon tehtävien kilpailuttamisessa kuten laki julkisista hankinnoista edellyttää. Kilpailuvirasto siirtää toimenpidepyynnön tältä osin kyseisen lain noudattamista valvovien viranomaisten eli kauppa- ja teollisuusministeriön ja kilpailuneuvoston käsiteltäväksi. Kilpailuviraston osalta asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Epäily Taimikolmio-kaupan rahoittamisesta julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta hankituin varoin

Epäily kilpailun rajoittumisesta

Selvityspyynnössään Taimi-Tapio on epäillyt, että Metsähallitus rahoittaa Taimikolmio-kaupan julkisin kilpailun estein suojatuilta toimialoilta (metsänmyyntitulot, maa-alueiden vuokraus) hankkimillaan varoilla. Pohjan Taimi, Itä-Suomen Taimi ja Mellanå Plant ovat tältä osin myöhemmin yhtyneet Taimi-Tapion selvityspyyntöön.

Pohjan Taimi on myöhemmin todennut, että sen laskelmien mukaan siemen- ja taimituotannon markkinoilla toimivien Metsähallituksen kilpailijoiden yhteenlaskettu voitto 1990-luvulla alittaa Metsähallituksen Taimikolmio-kauppaan käyttämät varat ja 1990-luvulla tekemät investoinnit. Pohjan Taimen mukaan tämäkin osoittaa osaltaan, että ainoa mahdollinen rahoituslähde Metsähallituksen siemen- ja taimituotannolle täytyy olla Pohjois-Suomen siemenhuoltoon saatu yhteiskunnallinen tuki.

Asian arviointi

Kilpailuviraston saamat Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön liiketoiminnallisen tulosalueen tuloslaskelmat vuosilta 1995–1998 ja rahoituslaskelmat vuosilta 1994–1998 osoittavat, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon liiketoiminnan tuloskertymä ylittää Metsähallituksen Taimikolmiosta maksaman hinnan. Siemen- ja taimituotantoyksikön laskutus Pohjois-Suomen siemenhuollon tehtävistä ei sisälly kyseisiin laskelmiin. Näin ollen Taimikolmio- kaupan rahoitukseen ei sisälly kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettua keinotekoista taloudellista subventiota, eikä Taimikolmion rahoitus ole siten toimenpidepyynnöissä epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Sillä seikalla, että Metsähallituksen kilpailijat eivät mahdollisesti ole olleet vuosien 1994–1998 liiketoiminnassaan yhtä voitollisia kuin Metsähallitus, ei ole asiassa merkitystä. Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Epäily Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon kiinteän omaisuuden aliarvostamisesta yhtiöittämisvaiheessa 1.1.2000

Epäily kilpailun rajoittamisesta

Pohjan Taimi on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, aiottiinko Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikölle kuuluva kiinteä omaisuus siirtää alihintaisena 1.1.2000 Metsähallituksen yhteyteen perustettavaan siemen- ja taimituotantoa harjoittavaan yhtiöön. Pohjan Taimen mukaan omaisuuden aliarvostaminen johtaisi todellista alhaisempiin pääomakustannuksiin ja Pohjan Taimi on epäillyt, että Metsähallitus pyrkii tietoisesti omaisuutensa aliarvostamiseen voidakseen nujertaa siemen- ja taimituotannon markkinoilla toimivat kilpailijansa aliarvostamisesta saamansa kustannusedun turvin.

Pohjan Taimen mukaan omaisuuden siirtäminen alihintaisena voidaan estää siten, että omaisuudelle muodostetaan markkinahinta joko asiantuntija-arvioinnissa tai asettamalla omaisuus vapaasti myytäväksi.

Asian arviointi

Saadun selvityksen mukaan valtioneuvosto päätti 21.10.1999 Metsähallituksen siemen- ja taimituotannosta vastaavalle yksikölle kuuluneen kiinteän omaisuuden siirrosta Metsähallituksen yhteyteen 1.1.2000 perustettavaan siemen- ja taimiyhtiö Foreliaan. Kyseistä päätöstä varten riippumaton arvioija – Catella Kiinteistökonsultointi Oy – oli arvioinut siirrettävän kiinteän omaisuuden tasearvojen ja käyvän arvon suhteen. Arviossaan Catella Kiinteistökonsultointi Oy päätyi siihen, että siirrettävän omaisuuden tasearvot olivat suuruusluokaltaan omaisuuden käyvän arvon tasoa vastaavia.

Asiaa selvitettässä Pohjan Taimi on epäillyt Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n lausunnossa käytettyjen sanamuotojen perusteella, että kyseinen kiinteistökonsultti ei ollut lainkaan arvioinut omaisuuden arvoja eikä sellaista tältä oltu myöskään pyydetty. Pohjan Taimi on lisäksi esittänyt oman laskelmansa siitä, mikä on Foreliaan yhtiöitetyn omaisuuden käypä arvo.

Pohjan Taimen kommenttien perusteella Kilpailuvirasto on hankkinut Catella Kiinteistökonsultointi Oy:n lausunnon kokonaisuudessaan. Kilpailuvirasto toteaa, että kyseinen lausunto perustuu katselmukseen ja kiinteistökonsultin markkinatietämykseen ja lausunnossa arvioidaan Metsähallituksen kyseisen kiinteän omaisuuden arvoja vuoden 1999 lopun markkinatilanteen perusteella. Kilpailuvirastolla ei näin ollen ole huomautettavaa lausunnon asianmukaisuudesta. Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Epäily omaisuuden aliarvostamisesta liikelaitosvaiheessa 1.1.1994

Epäily kilpailun rajoittamisesta

Pohjan Taimen epäilyn mukaan Metsähallituksen omaisuus aliarvostettiin liikelaitostamisen yhteydessä 1.1.1994. Pohjan Taimen mukaan Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikkö on saanut aliarvostamisen kautta keinotekoista kilpailuetua pienentyneinä pääomakustannuksina. Pohjan Taimen mukaan kyseinen omaisuuden aliarvostaminen on ollut suunnitelmallista ja sen on osaltaan antanut Metsähallitukselle (keinotekoisesti alennettujen pääomakustannusten avulla) mahdollisuuden vallata taimimarkkinoita. Pohjan Taimen mukaan kysymys on näin ollen kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitetusta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Asian arviointi

Saadun selvityksen mukaan Metsähallituksen liikelaitostaminen perustuu valtioneuvoston liikelaitostamista koskevaan päätökseen. Kyseistä liikelaitostamista koskevista valtioneuvoston päätösasiakirjoista ilmenee, että ”Omaisuuden arvot on tarkistettu vastaamaan nykyarvoja”. Toisaalta mainittujen päätösasiakirjojen mukaan valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastaja on todennut 15.12.1994 antamassaan lausunnossa, että rakennusten ja rakennelmien arvo ei ole välttämättä ollut käypää arvoa vastaava.

Valtiontalouden tarkastusviraston lausunto huomioon ottaen ei voida täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotanto on voinut saada jonkin verran kilpailuetua omaisuutensa aliarvostamisen kautta vuosina 1994–1999. Koska kiinteistökonsultin vuoden 1999 lopulla tekemän arvion mukaan Metsähallituksen Foreliaan siirtämän (kiinteän) omaisuuden tasearvot olivat tuolloin käypiä arvoja vastaavia, Kilpailuvirasto on asiaa selvittäessään arvioinut, että ei ole syytä epäillä tämän Metsähallituksen omaisuuden olleen kuitenkaan tosiasiassa aliarvostettua myöskään vuosina 1994–1999.

Asiassa on lisäksi otettava huomioon – kuten Kilpailuvirasto totesi 14.8.1998 antamassaan lausunnossa – että Metsähallitus ei ole saavuttanut tai saavuttamassa määräävää markkina-asemaa taimien tuotannossa. Kilpailuviraston arvion mukaan Metsähallituksen omaisuuden mahdollinen aliarvostaminen vuosina 1994–1999 ei ole näin ollen vääristänyt kilpailua ainakaan sillä tavoin, että asiaan olisi aihetta puuttua kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Tämän ja sen vuoksi, että Metsähallituksen omaisuus on joka tapauksessa siirretty käyvässä arvossaan 1.1.2000 perustettuun Foreliaan, asia ei anna aihetta enempään.

Siemenviljelmien epäilty aliarvostaminen

Epäily kilpailun rajoittamisesta

Kilpailuviraston pyytämänä konkreettisena esimerkkinään epäilemästään Metsähallituksen yhteyteen 1.1.2000 perustettavaan Foreliaan alihintaisena siirrettävästä omaisuudesta Pohjan Taimi on toimittanut virastolle laskelman siemenviljelymaan käyvästä arvosta. Laskelman mukainen siemenviljelymaan käypä arvo on noin 90 000 mk/ha, kun Pohjan Taimen tietojen mukaan Metsähallituksen siemenmaapohjat aiottiin siirtää Foreliaan noin 3000 mk/ha siirtohinnalla.

Myöhemmissä kirjeissään Pohjan Taimi on todennut, että Metsähallituksen siemenviljelysten tasearvo noin 3000 mk/ha on ollut moninkertaisesti alihintainen liikelaitoksen koko toiminta-ajan eli vuodesta 1994, kun kyseistä siemenmaapohjan arvoa verrataan Pohjan Taimen esimerkkilaskelman mukaiseen siemenmaapohjan arvoon.

Asian arviointi

Asiaa selvitettäessä sekä Metsähallituksen että maa- ja metsätalousministeriön edustajat ovat todenneet, että Pohjan Taimen esimerkki on ääritapaus siemenmaapohjan arvostamisesta ja todellisuudessa Metsähallitus joutuu operoimaan hyvin eriarvoisilla maapohjilla, joiden tuottoarvo vaihtelee tästä syystä huomattavasti. Asian selvittämisessä on myös tullut esiin, että Metsähallitus ei sisällytä maapohjiensa arvoihin vartepuita, mutta nämä sisältyvät Pohjan Taimen esimerkkilaskelmaan.

Asiaan liittyvissä selvityksissä maa- ja metsätalousministeriön edustajat ovat todenneet, että Metsähallituksen omistamat siemenmaapohjat tullaan arvioimaan ja arvottamaan ennen kuin näiden mahdollisesta siirrosta uuteen yhtiöön päätetään.

Valtioneuvoston 21.10.1999 tekemän päätöksen mukaan siemenviljelyksiä ei siirretty 1.1.12000 toimintansa aloittaneeseen siemen- ja taimituotantoyhtiö Foreliaan. Näin ollen epäily Forelian saamasta alihintaisesta omaisuudesta ei anna tältä osin aihetta enempään.

Kilpailuvirasto on todennut selvityksenään Pohjan Taimelle, että tämän vertailuarvona käyttämä laskelma-arvo on ilmeisesti ääriarvo. Pohjan Taimi ei ole kuitenkaan kommentoinut tätä selvitystulosta. Lisäksi asiassa on tullut selvitetyksi, että Metsähallitus ei sisällytä maapohjiensa arvoihin vartepuiden arvoja, mutta nämä sisältyvät Pohjan Taimen esimerkkilaskelmaan. Pohjan Taimi ei ole selvittänyt laskelmansa merkitystä myöskään tältä osin.

Koska Pohjan Taimi ei ole kommentoinut Kilpailuviraston tekemän selvityksen tulosta, Kilpailuvirasto ei pidä tarpeellisena ryhtyä tässä yhteydessä selvittämään sitä, ovatko siemenmaapohjat aliarvostettuja liikelaitos Metsähallituksessa ja mitä kilpailun vääristymiä tästä aiheutuu. Tämän selvityksen yhteydessä asia ei anna aihetta enempään.

Toiminnan läpinäkymättömyys ja epäilty kilpailuttamisen laiminlyönti

Epäily kilpailun rajoittamisesta

Pohjan Taimi on pitänyt Kilpailuvirastolle kuvaamiaan siemen- ja taimituotantoon liittyviä Metsähallituksen sisäisiä sekä toisaalta Metsähallituksen ja Forelian välisiä liikesuhteita sekavina ja läpinäkymättöminä. Pohjan Taimen mukaan sekavat toiminnalliset suhteet lisäävät osaltaan epäilyä siitä, että Metsähallituksen toimintaan liittyy sisäistä subventointia.

Pohjan Taimen mukaan yhtiö on ilmoittanut vuoden 2000 aikana Metsähallituksen metsätalouden tulosyksikölle olevansa kiinnostunut taimien toimittamisesta Metsähallitukselle. Pohjan Taimi toteaa, että kyseinen tulosyksikkö, joka ostaa lähes kaikki tarvitsemansa taimet Foreliasta, ei ole kuitenkaan lähettänyt Pohjan Taimelle tarjouspyyntöä. Kilpailuvirastolle osoittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) ja 3) kohtien vastaisena, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut siemen- ja taimitoimituksia.

Kirjeessään Kilpailuvirastolle Pohjan Taimi viitaa Metsähallituksen Kilpailuvirastolle 12.5.2000 antamaan metsänviljelymateriaalin toimitussopimukseen vuodelta 1994 ja toteaa, että kyseinen vuodelta 1994 peräisin oleva toimitussopimus osoittanee, että Metsähallitus ei ole kilpailuttanut siemen- ja taimitoimituksia myöskään liikelaitosaikana. Pohjan Taimi on liittänyt kirjeeseensä myös Metsähallitukselta saamansa 6.2.2001 päivätyn kirjeen, jossa Metsähallitus ilmoittaa, että julkisia hankintoja koskevan lain mukaisesti se tulee kilpailuttamaan kaikki siemen- ja taimihankintansa vuoden 2001 aikana.

Asian arviointi

Pohjan Taimi on kuvannut Kilpailuvirastolle Metsähallituksen eri yksiköiden sekä toisaalta Metsähallituksen ja Forelian välisiä toiminnallisia suhteita, joita Pohjan Taimi pitää läpinäkymättöminä. Pohjan Taimi ei ole kirjeissään kuitenkaan tarkemmin perustellut, mitä yhtiö tarkoittaa läpinäkymättömyydellä Metsähallituksen toiminnassa ja mitä kilpailuhaittoja yhtiö näkee aiheutuvan läpinäkymättömänä pitämästään toiminnasta. Tällä perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että tämän asian yhteydessä asian enempään selvittämiseen ei ole aihetta.

Pohjan Taimen mukaan Metsähallitus ei ole kilpailuttanut Pohjois-Suomen siemenhuollon tehtäviä tai taimitilauksiaan liikelaitoksen toiminta-aikana tai Forelian toiminnan alkuvaiheessa. Toisaalta Metsähallitus on ilmoittanut, että se tulee kilpailuttamaan siemen- ja taimihankintansa vuoden 2001 aikana. Pohjan Taimi on pitänyt kilpailuttamatta jättämistä kilpailunrajoituslain 7 §:n 1) ja 3) kohdissa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Kilpailuvirasto toteaa, että kilpailuttaminen on julkista hankinnoista annetun lain nojalla tapahtuvaa toimintaa eikä kyseisen lain valvonta kuulu Kilpailuviraston toimialaan. Kilpailuvirasto siirtää toimenpidepyynnön tältä osin hankintalainsäädäntöä valvovien viranomaisten eli kauppa- ja teollisuusministeriön ja kilpailuneuvoston käsiteltäväksi.

Lisäksi Kilpailuvirasto toteaa, että lähtökohtaisesti kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ei pidetä sitä, että yritys tai liikelaitos hankkii tarvitsemansa tuotteet tai palvelut saman konsernin tai muun organisaation sisäisestä tuotannosta.

Vaihto-omaisuuden epäilty aliarvostaminen ja epäilty alihinnoittelu

Epäily kilpailun rajoittamisesta

Pohjan Taimen mukaan Forelian osakeannin määrä 1.12.1999 oli noin 7 milj.mk pienempi kuin kiinteän omaisuuden siirtoa Foreliaan koskevassa valtioneuvoston lupapäätöksessä ja tästä 7 milj. markasta Forelia on siirtänyt ylikurssirahastoon 3,2 milj. mk.

Pohjan Taimen mukaan ylikurssirahaston perustamisen täytyy johtua varautumisesta tappiolliseen liiketoimintaan. Kun osakeannin määrä 1.12.1999 oli yhtensä noin 7 milj. mk pienempi kuin yhtiöittämisvaiheessa laaditussa valtioneuvoston esittelymuistiossa oli arvioitu, Pohjan Taimi on epäillyt, että yhtiöittämisvaiheessa kiinteän omaisuuden lisäksi myös Metsähallituksen siemen- ja taimituotannon vaihto-omaisuuden ja muun irtaimen omaisuuden arvot on tarkoituksellisesti arvioitu käypää arvoa alemmiksi. Tästä syystä Pohjan Taimi on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Foreliaan siirretyn omaisuuden arviointiperusteita muutettu valtioneuvostolle 15.10.1999 laaditun esittelymuistion ja apporttikirjan allekirjoittamisen välillä.

Pohjan Taimen mukaan omaisuuden aliarvostaminen ja myös ylikurssirahastoon siirretty erä vaikuttavat alentavasti osakepääoman arvosta laskettavaan ja valtiolle tuloutettavaan tuottovaatimukseen. Pohjan Taimi on huomauttanut, että Kilpailuvirasto ei ole lainkaan selvittänyt siitä, onko Metsähallitus ylipäätään tosiasiassa tulouttanut mitään valtiolle toimiessaan liikelaitoksena, vaikka omaisuuden aliarvostaminen ja tätä kautta alhainen tuottojen tuloutus omistajalle on ollut omiaan pienentämään Metsähallituksen pääomakustannuksia ja tätä kautta antamaan Metsähallitukselle sen tarvitsemaa hintakilpailuetua taimimarkkinoiden valtaamisessa.

Kirjeessään Kilpailuvirastolle Pohjan Taimi on lisäksi viitannut Forelian vuoden 1999 tilinpäätöksen 2,5 milj. markan tappiollisuuteen todeten, että tappiollisuus on osoitus alihinnoittelusta, jonka turvin Metsähallitus pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan. Pohjan Taimen mukaan ristiinsubventointi ja alihinnoittelu on Metsähallituksen kohdalla kiistatonta ja kysymys on kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitetusta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Asian arviointi

Kilpailuvirasto on 14.8.1998 antamassaan lausunnossa todennut, että Metsähallitus ei ole saavuttanut tai saavuttamassa taimimarkkinoilla määräävää markkina-asemaa. Pohjan Taimi ei ole toimittanut Kilpailuvirastolle minkäänlaisia selvityksiä siitä, että Metsähallituksen markkina-asema relevanteilla markkinoilla olisi muuttunut jollakin tavoin vuoden 1998 jälkeen. Koska siten ei ole aihetta epäillä, että Metsähallitus olisi vuoden 1998 jälkeenkään saavuttanut määräävää markkina-asemaa taimien tuotannossa tai rajoittanut kilpailua relevanteilla markkinoilla jollakin muulla kilpailunrajoituslaissa tarkoitetulla tavalla, Kilpailuvirasto katsoo, että tämän asian käsittelyn yhteydessä ei ole perusteltua jatkaa Metsähallituksen toiminnan selvittämistä vaihto-omaisuuden epäillyn aliarvostamisen tai ylikurssirahastoon siirrettyjen varojen osalta. Selvityksen jatkamista ei puolla myöskään Metsähallituksesta 23.5.2001 saatu alustava suullinen selvitys, jonka mukaan osakeannin (1.12.1999) määrän ja valtioneuvoston lupapäätöksen mukaisen apporttiomaisuuden nettoarvon eroon ei ole vaikuttanut vaihto-omaisuuden aliarvostaminen vaan se, että yhtiöittämisvaiheessa vaihto-omaisuuteen kuuluvia siemeniä ei siirretty Foreliaan.

Epäillyn alihinnoittelun osalta Kilpailuvirasto toteaa, että perustamisvaiheessa toimivien yhtiöiden liiketoiminta saattaa usein olla tappiollista liiketoiminnan käynnistämiseen luontaisesti liittyvien syiden vuoksi, joten ainoastaan vuoden 1999 tilinpäätöksen, eli toiminnan käynnistymisvuoden tilinpäätöksen, perusteella Forelian ei voida todeta syyllistyneen alihinnoitteluun. Mikäli Forelian toiminta jatkuu tappiollisena pitemmän aikaa ja Forelian markkinaosuus samalla kasvaa, Kilpailuvirasto voi ottaa epäillyn alihinnoittelun tutkittavakseen.

Määräävä markkina-asema

Epäily määräävästä markkina-asemasta Pohjois-Suomen siemenmarkkinoilla

Määräävää markkina-asemaa koskeva epäily

Kilpailuvirastolle toimitetuissa toimenpidepyynnöissä on epäilty, että Metsähallituksella on määräävä markkina-asema siemenviljelysiementen tuotannossa, koska se saa valtiolta ainoana organisaationa huomattavaa rahoitusta Pohjois-Suomen siemenhuoltoon. Pohjan Taimen arvion mukaan Metsähallituksen osuus Lapin siemenkaupasta on yli 80 % ja Pohjois-Suomen siemenkaupasta kokonaisuudessaan yli 50 %.

Asian arviointi

Saadun selvityksen mukaan Pohjois-Suomen siemenhuolto ei ole liiketoimintaa vaan valtion varoin tapahtuvaa yhteiskunnallista toimintaa, jota maa- ja metsätalousministeriö ohjaa. Tämän perusteella Kilpailuvirasto toteaa, että Pohjois-Suomen siemenhuolto ja siihen liittyvä valtion varojen käyttö ei ole kilpailunrajoituslain 3 §:ssä tarkoitettua elinkeinonharjoittamista.

Saadun selvityksen mukaan Pohjois-Suomen siemenhuollosta Metsähallituksessa vastaava omaisuuspalveluyksikkö on ostanut Pohjois-Suomen siemenhuollossa tarvittavat työpanokset käytännössä Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksiköltä sekä metsänhoitoyhdistyksiltä ja pohjoisilta metsäkeskuksilta. Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikön toiminnan kannalta palvelujen myynti Pohjois-Suomen siemenhuollolle on ollut liiketoimintaa. Pohjan Taimi on huomauttanut, että Metsähallituksen olisi tullut kilpailuttaa Pohjois-Suomen siemenhuoltoa varten siemen- ja taimituotantoyksiköltään (ja myöhemmin Forelialta) ostamansa palvelut. Tältä osin Kilpailuvirasto siirtää asian julkisista hankinnoista annettua lakia valvovien kauppa- ja teollisuusministeriön ja kilpailuneuvoston käsiteltäväksi.

Kysymystä Metsähallituksen mahdollisesta määräävästä markkina-asemasta Pohjois-Suomen siemenhuoltoon tarvittavien palveluiden myynnissä tai siementen tuotannossa ei ole tarpeen enempää arvioida tämän selvityksen yhteydessä, koska Kilpailuvirasto ei ole selvityksissään havainnut Metsähallituksen syyllistyneen toimenpidepyynnöissä epäiltyyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Epäily määräävästä markkina-asemasta valtion metsien hoidossa ja käytössä

Määräävää markkina-asemaa koskeva epäily

Kilpailuvirastolle toimittamissaan selvityksissä Pohjan Taimi on todennut, että sen käsityksen mukaan Metsähallituksella on määräävä markkina-asema myös valtion metsien hoidossa ja käytössä ja Metsähallitus on voinut tässä asemassaan hankkimiaan varoja muun muassa Taimikolmion ostoon. Lisäksi Pohjan Taimi on epäillyt, että Metsähallitus on siirtänyt alihintaisena varojaan valtion metsien hoidon ja käytön (ja Pohjois-Suomen siemenhuollon) piiristä siemen- ja taimituotantoyksikölle Metsähallituksen muuttuessa valtion liikelaitokseksi 1.1.1994.

Asian arviointi

Kilpailuvirasto ei ole selvityksissään havainnut, että Metsähallituksen siemen- ja taimituotantoyksikkö tai Forelia olisivat saaneet Metsähallituksen muista toiminnoista sellaista tukea liiketoimintaansa, jota kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetaan. Tämän perusteella ei ole tässä yhteydessä tarpeellista arvioida, onko Metsähallituksella mahdollisesti kilpailunrajoituslain 3 §:n 2) momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema valtion metsien hoidossa ja käytössä tai valtion metsien hoidossa ja käytössä tarvittavien palveluiden tarjoajana.

Epäily määräävästä markkina-asemasta Pohjois-Suomen puumarkkinoilla

Määräävää markkina-asemaa koskeva epäily

Kilpailuvirastolle 14.2.2001 toimittamassaan kirjeessä Pohjan Taimi on epäillyt, että Metsähallituksella saattaa olla määräävä markkina-asema raakapuun myyjänä Pohjois-Suomen puu-markkinoilla.

Pohjan Taimi on perustellut epäilyään sillä, että Metsähallitus toimitti vuonna 1998 Lapin metsäkeskuksen alueelta hakatusta raakapuusta noin 42 %, Kainuun metsäkeskuksen alueelta hakatusta raakapuusta noin 30 % ja näiden alueiden sisältä paikallisesti hakatusta raakapuusta jopa yli 50 %, ja sillä, että Metsähallitus on kooltaan selvästi suurempi kuin yksityiset metsänomistajat ja se kykenee tällöin todennäköisesti saamaan myymästään raakapuusta paremman hinnan kuin muut puun myyjät.

Asian arviointi

Koska Kilpailuvirasto ei ole selvityksissään havainnut Metsähallituksen rajoittaneen kilpailua kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla, tässä yhteydessä ei ole tarpeellista ryhtyä selittämään, onko Metsähallituksella mahdollisesti alueellinen määräävä markkina-asema raakapuun myyjänä.

Ratkaisu

Itä-Suomen Taimi Oy, Mellanå Plant Ab, Pohjan Taimi Oy ja Taimi-Tapio Oy ovat epäilleet, että Metsähallitus pyrkii määräävään markkina-asemaan taimien tuotannossa muusta toiminnastaan saamansa taloudellisen tuen turvin. Pohjan Taimi Oy on lisäksi epäillyt, että 1.1.2000 Forelia Oy:ksi yhtiöitetty Metsähallituksen siemen- ja taimituotanto on alihinnoittelut myymänsä tuotteet.

Selvityksissään Kilpailuvirasto ei ole saanut näyttöä epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, joten asia poistetaan käsittelystä.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § ja 7 §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tähän ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.