Asianosaiset
Maksuverkot Oy
Telecom Finland Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
Helsingin Puhelin Oy
Asian vireilletulo
Helsingin Puhelin Oy (myöhemmin HPY) pyysi 14.9.1994 Kilpailuvirastoa tutkimaan ovatko Maksuverkot Oy (myöhemmin Maksuverkot) ja Telecom Finland Oy (myöhemmin Tele) toimineet vastoin kilpailunrajoituslain (480/92) säännöksiä x.28-asiakasverkkototeutuksen hinnoittelussa ja keskinäisissä taloudellisissa suhteissaan. HPY:n mukaan Maksuverkot syyllistyy kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn saalistushinnoittelulla ja Tele ristiinsubventoimalla Maksuverkkojen liiketoimintaa.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto on saanut asiasta Telen 12.12.1994 päivätyn selvityksen sekä 12.5.1997 päivätyn lisäselvityksen. HPY:ltä Kilpailuvirasto on saanut 8.3.1995 päivätyn vastauksen Telen selvitykseen sekä 9.5.1997 päivätyn lisäselvityksen, jossa HPY ilmoitti kokonaistilanteen maksukorttivarmistuspalvelumarkkinoilla muuttuneen olennaisesti toimenpidepyynnön tekohetken tilanteesta.Yritykset
Maksuverkot Oy on Telen 100 %:sti omistama tytäryhtiö, joka on harjoittanut maksuverkkoliiketoimintaa osakeyhtiömuodossa 1.7.1991 alkaen. Se on toimittanut yritysasiakkaille lokakuusta 1992 lukien Rahaxi-maksukorttivarmistuspalveluita. Maksuverkot ja Tele sopivat 5.5.1994 Maksuverkkojen sulautumisesta Teleen ja fuusio tuli voimaan 30.11.1994. Kaupparekisteritietojen mukaan Maksuverkot on ollut 28.6.1995 lukien Telen aputoiminimi toimialanaan teletoimintaan liittyvän tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen asiantuntijapalvelujen sekä tuotteiden hankkiminen ja myynti Suomessa samoin kuin ulkomailla.
Telecom Finland Oy on Posti- ja telelaitoksesta 1.1.1994 muodostetun Suomen PT-konsernin yhtiö, jonka valtio omistaa 100 %:sti. Suomen PT-konsernin liikevaihto vuonna 1996 oli 11 522 miljoonaa markkaa, josta Telecom Finland-konsernin osuus oli 6 421 miljoonaa. Koko Telecom Finland-konsernin tulos ennen satunnaiseriä vuonna 1996 oli 798 miljoonaa markkaa.Telecom Finland Oy rakentaa ja ylläpitää televerkkoja ja tuottaa niihin palveluja ja tuotteita. Sen tuotevalikoimaan kuuluvat televiestintäpalvelut sekä yrittäjille että kuluttajille. Telellä on lähes 50 koti- ja ulkomaista tytär- ja osakkuusyritystä. Maksuverkkojen sulauduttua Teleen, on Tele ilmoituksensa mukaan pyrkinyt kehittämään edelleen Rahaxi- maksukorttivarmistuspalveluja. Tele on ilmoittanut, että maksukorttivarmistuspalvelujen liikevaihto vuonna 1995 oli [ ] ja vuonna 1996 [ ], käyttökatteen vuonna 1995 ollessa [ ] ja vuonna 1996 [ ].
Helsingin Puhelin Oy on tietoliikennepalveluja tarjoava yhtiö, jolla on teletoimintalain mukainen toimilupa tietoliikenteen hoitamiseen alueellisesti. Sen toimialue kattaa koko pääkaupunkiseudun. HPY ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöt muodostavat konsernin, joka tarjoaa koti- ja yritysasiakkaille palveluja tietoliikenteen eri alueilla, mm. datasiirroissa joko paikallisesti tai yhteistyössä muiden paikallisten puhelinyhtiöiden kanssa valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Emoyhtiö perustettiin 1.1.1994 yhtiöittämällä Helsingin Puhelinyhdistyksen operatiivinen toiminta. Helsingin Puhelin Oy-konsernin liikevaihto vuonna 1996 oli 2 205,8 miljoonaa markkaa ja tilikauden voitto ennen varauksia ja veroja 114,2 miljoonaa markkaa. HPY kuten muutkin paikalliset puhelinyhtiöt on toiminut maksukorttivarmistuspalvelujen tiedonsiirron välittäjänä yhteistyössä pankkien ja luottokorttiyhtiöiden kanssa.
Maksukorttivarmistuspalvelut
Maksuverkkojen yrityksille tarjoama maksupäätepalvelu perustuu reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon. Kokonaispalvelun nimi on Rahaxi, jolla tarkoitetaan luotto- ja maksukorttien käsittelyyn ja tiedonsiirtoon liittyvää järjestelmää. Jokainen korttimaksutapahtuma lähetetään maksupäätteeltä tai maksuautomaatilta välittömästi palvelukeskukseen, joka tarkistaa tapahtuman kortinantajan ohjeiden ja turvamääräysten mukaisesti. Tieto liikkuu maksupäätteen, Telen palvelukeskuksen ja kortinantajan välillä datasiirtoverkossa (ns. on-line palvelu). Maksukorttivarmistuspalveluja tarjotaan koko Suomen alueella samoin Rahaxi-palvelun hinnoin ja ehdoin.
Maksuverkkojen Rahaxi-palvelun kanssa kilpailevat järjestelmät perustuvat korttimaksutapahtumien käsittelyyn paikallisesti myymäläjärjestelmissä ja sen jälkeen tapahtuvaan eräpohjaiseen tapahtumasiirtoon konelukijalaitteen ja pankin välillä (ns. off-line palvelu). Off-line palvelut ovat pankkien ja Luottokunnan tuottamia palveluita, joissa välittäjinä tiedonsiirrossa toimivat paikalliset telelaitokset, kuten HPY.
Koko maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla (on-line ja off-line palvelut yhdessä) oli Suomen Pankkiyhdistyksen julkaiseman tilaston mukaan vuonna 1994 korttimaksutapahtumia 215 miljoonaa, vuonna 1995 243 miljoonaa ja vuonna 1996 270 miljoonaa. Maksuverkkojen on-line palvelu käsitteli vuonna 1994 [ ] tapahtumaa, vuonna 1995 [ ] tapahtumaa ja vuonna 1996 [ ] tapahtumaa. On-line palvelun markkinaosuus oli 2 % vuonna 1994, 4 % vuonna 1995 ja 5 % vuonna 1996 (off-line palvelun osuuksien ollessa 98, 96 ja 95 %).
Asiakkaan eli yrityksen näkökulmasta Rahaxi-palvelu ja kilpailevat off-line palvelut ovat käyttötarkoitukseltaan toisiaan korvaavia maksukorttivarmistuspalveluja. Molempiin järjestelmiin voidaan liittyä puhelinverkkoon kytkettyä datasiirtoyhteyttä käyttäen. Asiakas, joka haluaa käyttöönsä on-line- tai off-line järjestelmän, joutuu hankkimaan myös maksupäätelaitteen. Molempiin järjestelmiin liittymistä varten on olemassa useita päätelaitteita. Asiakkaan halutessa vaihtaa järjestelmästä toiseen, on myös päätelaite yleensä vaihdettava. HPY:n ilmoituksen mukaan on-line-järjestelmässä käytettävä Systek 110-maksupääte maksoi vuonna 1995 noin 3.000 mk ja off-line järjestelmän päätelaitteet maksoivat noin 5.000 mk/kpl.
Rahaxi-palvelujen hinnoittelu
HPY:n toimenpidepyyntö 14.9.1994
HPY:n toimenpidepyynnön mukaan Maksuverkkojen asiakkailtaan vuonna 1994 perimä x.28-asiakasverkkototeutuksen hinta on ollut kustannusvastaamaton. Maksuverkkojen kokonaispalveluun sisältyi x.28-verkon liittymä, maksutapahtumien siirtyminen sekä niiden käsittely palvelukoneessa. Kustannusvastaamaton hinnoittelu oli HPY:n mukaan johtanut siihen, että HPY:n mahdollisuus tarjota x.28-liittymiä tai korvaavia datapalveluja käypään hintaan, tuli mahdottomaksi. Hinnoittelullaan Maksuverkot oli HPY:n mukaan pyrkinyt saamaan HPY:n pois markkinoilta.
Maksuverkkojen liiketoiminta oli sen kolmen toimintavuoden ajan ennen Teleen sulautumista ollut tappiollista. Tästä huolimatta yhtiön hinnoitteluperusteet eivät HPY:n mukaan muuttuneet, vaan hintataso pidettiin niin alhaisena, että yhtiö olisi ilman sulautumista jouduttu tuottojen vähäisyyden vuoksi asettamaan selvitystilaan. Maksuverkkojen kokonaispalvelulle asettama hinta oli ollut olennaisesti sen kilpailijan HPY:n palvelun osaksi tarjoamasta x.28-liittymän tilaaja- ja yhdysjohto-osuudesta perimää hintaa alhaisempi. Rahaxi-palvelun minimihinta oli verottomana 235 mk/kk, kun HPY:n tarjoaman johto-osuuden kuukausimaksu oli HPY:n toimenpidepyynnön esimerkkitapauksessa 1.213,38 mk ja sen lisäksi asennus maksoi 1.200 mk. Maksuverkot oli vuokrannut kyseisiä johto-osuuksia HPY:ltä.
Telen vastine 12.12.1994
Telen mukaan Rahaxi-palvelun hinnoittelu perustuu asiakkaan kuukausittaisten korttimaksutapahtumien lukumäärään. Suuret yksiköt saavat suuresta volyymistaan johtuvia määräalennuksia.Vuonna 1994 kytkentäisen x.28-liittymän hinta oli 235 mk/kk, johon lisättiin tapahtuman käsittelystä aiheutuneet kulut Telen palvelukeskuksessa Tele totesi vain pienten asiakkaiden olleen kannattamattomia asiakkaita ja valtaosan tuloista tulleen tapahtumapohjaisesti kannattavilta asiakkailta. Telen mukaan se on noudattanut hinnoittelussaan teleliikenteessä käytössä ollutta kustannusten tasausperiaatetta, jolla palvelun toimittaminen kaikille asiakkaille kohtuullisin kustannuksin on turvattu. Lisäksi Telen pyrkimykset investoida pienten volyymien asiakkaille suunnatun radioverkkoliittymän kehittämiseen ovat edellyttäneet riittävää asiakaskuntaa.
Lisäksi Tele totesi vastineessaan, että uuden palvelun käynnistämiselle välttämättömät tuotekehitys- ja investointikustannukset sekä vuokrajohtojen korkea hinnoittelu ovat aiheuttaneet sen, että ennen riittävän asiakasmäärän saavuttamista tuotot eivät ole riittäneet kustannusten kattamiseen. Palvelujen hinnoittelu mainitulla tavalla on mahdollistanut Maksuverkoille asiakkaiden hankinnan ja markkinoille pääsyn.
Telen lisäselvitys 12.5.1997
Ennen vuotta 1995 Rahaxi-palvelun hinta sisälsi asiakkaan ja palvelukeskuksen väliset tiedonsiirtokustannukset. Hinnoittelun läpinäkyvyyden parantamiseksi uusien asiakkaiden osalta Rahaxi-palvelu ja tiedonsiirto on eriytetty toisistaan ja hinnoiteltu erikseen 1.5.1995 alkaen. Ennen sitä tehdyt asiakassopimukset muutetaan Telen mukaan vastaaviksi 30.6.1997 mennessä, jolloin kaikkien asiakkaiden osalta on olemassa uudet sopimukset sekä palvelusta että tiedonsiirrosta. Palvelun kuukausihinta on Telen mukaan pysynyt vakaana koko Maksuverkkojen olemassaoloajan. Rahaxi-palvelua vähemmän käyttäville yrityksille on pyritty tarjoamaan paras ja kustannustehokkain tapa palvelun hyödyntämiseksi. Vaihtoehtoja kytkentäisen datayhteyden lisäksi ovat radioteitse toteutettava tiedonsiirtoliittymä sekä ISDN-liittymä. Näiden tiedonsiirtovaihtoehtojen hinnoittelu on myöskin Rahaxi-palvelusta erillistä.
Telen hinnoittelu ja taloudellinen tuki Maksuverkoille
HPY:n toimenpidepyyntö 14.9.1994
HPY:n mukaan Maksuverkot on pystynyt edellä mainittuun hinnoitteluun vain, koska Tele on ristiinsubventoinut tytäryhtiötään taloudellisesti. Osoituksena tästä on HPY:n mukaan Maksuverkkojen vuoden 1993 tappiollinen liiketoiminnan tulos ja vuosien 1992 ja 1993 käyttöomaisuuden vähentyminen. HPY katsoo, että Tele on ristiinsubventoinut tytäryhtiötään antamalla sille käyttöön x.28-liittymiä alihintaan sekä muitakin taloudellisia voimavaroja. Tällä Tele on pyrkinyt HPY:n mukaan sulkemaan kilpailijansa pois x.28-liittymien ja korvaavien datapalvelujen markkinoilta ja valtaamaan Maksuverkkojen välityksellä kyseiset markkinat.
Telen vastine 12.12.1994 ja lisäselvitys 12.5.1997
Tele on toimittanut Maksuverkoille x.28-kytkentäliittymiä hintaan 235 mk/kk. Liittymät toimitettiin tilapäisesti vuokrajohdoin, mutta Tele pyrki rakentamaan omaa verkkoa ja korvaamaan kilpailijan johdot Telen omin liittymin. Tele pyrki myymään asiakkaalle saman liittymän kautta myös muita Telen palveluja. Tuomalla Rahaxi-järjestelmän aikaisemmin paikallisten puhelinlaitosten hallitsemille markkinoille Tele pyrki ilmoituksensa mukaan lisäämään tuotekehittelyä ja hintakilpailua sekä asiakkaille vaihtoehtoisia maksukorttivarmistuspalvelujen hankintalähteitä.
Telen ilmoituksen mukaan Maksuverkot on saanut rahaa emokonserniltaan pääomina ja tuloina käyttöomaisuuden myynneistä. Tele on myös sijoittanut Maksuverkkoihin vuosina 1991 ja 1992 osakepääomaa sekä myöntänyt tälle kolme osakaslainaa. Maksuverkkojen toiminta oli tappiollista tilikausina 1991 – 1994, jonka jälkeen Maksuverkot fuusioitui Teleen. Telen maksukorttivarmistuspalvelut ovat olleet tappiollisia myös vuoden 1994 jälkeen. Tele on ilmoittanut, että sen maksukorttivarmistuspalvelujen odotetaan kehittyvän kannattavaksi vuoden 1998 aikana, jolloin Rahaxi-palvelu ja tietoliikennekustannukset on saatu eriytettyä kaikkien asiakkaiden osalta.
HPY:n vastine 8.3.1995
HPY on vastineessaan todennut, että Tele pystyy alihinnoittelemalla Rahaxi-palvelun samalla myymään asiakkailleen alihintaan pakettiverkkoliittymän. Pakettiverkkoliittymään kuuluu Telen muita palveluja, kuten pankkiyhteydet, turvapalvelut ja Telesampo-yhteydet. HPY väitti vastineessaan, että Tele subventoi määräävää markkina-asemaansa hyväksi käyttäen Maksuverkoille pakettiverkkoliitännän ja liikennemaksut ja laskuttaa ainoastaan Rahaxi-palvelussa käytettävän johdon hinnan 235 mk/kk. HPY totesi, että sen vuokrajohdoista perimä hinta on samaa tasoa, jota Tele vastaavasti perii puhelinyhtiöille vuokraamistaan paikallisjohdoista. Lisäksi HPY totesi, että Tele pystyy myymällä asiakkaalle ensin halvalla maksupäätelaitteet pitämään hallussaan myös päätelaitteeseen sidotut palvelut.
HPY:n lisäselvitys 9.5.1997
HPY on selvityksessään todennut, että Tele ei ole saavuttanut markkinavaltausyritykselleen asettamiaan tavoitteita maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla. HPY:n mukaan kokonaistilanne maksukorttivarmistuspalvelumarkkinoilla on muuttunut oleellisesti syksyn 1994 tilanteesta, jolloin HPY teki Kilpailuvirastolle Maksuverkkoja koskevan toimenpidepyynnön.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat ja Telen/Maksuverkkojen markkina-asema
Kilpailunrajoituksista annetun lain 3 § 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Käsiteltävän tapauksen kannalta relevantit hyödykemarkkinat ovat maksukorttivarmistuspalvelujen markkinat Suomessa. Markkinoihin sisältyvät sekä on-line- että off-line-palvelut. Sekä Tele että HPY katsoivat, että asiakkaan kannalta katsottuna palvelut ovat toisiaan kohtuullisesti korvaavia vaihtoehtoja. Myöskään kustannukset järjestelmästä toiseen siirryttäessä eivät ole niin huomattavat, että ne estäisivät hintojen noustessa asiakasta siirtymästä toiseen edullisempaan järjestelmään. Vaikka asiakkaan on siirtyessään järjestelmästä toiseen hankittava useimmiten uusi maksupäätelaite, ei laitteen hankintakustannus ole niin korkea, että se aiheuttaisi tosiasiallisen esteen asiakkaan siirtymiselle käyttämään kilpailevaa palvelua.
Edellä esitetyn perusteella Maksuverkkojen Rahaxi-palvelu toimii samoilla markkinoilla pankkien ja Luottokunnan tuottamien off-line-palvelujen kanssa. Rahaxi-palvelun markkinaosuus vuosina 1994-1996 oli 2 – 5 %, eikä Telellä ole yksinoikeutta tai muuta määräävää asemaa, jolla se kykenisi hintoja tai toimitusehtoja ohjaamalla vaikuttamaan alan kilpailuolosuhteisiin. Näin ollen on ilmeistä, ettei Telellä (eikä Maksuverkoilla) ole maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla määräävää asemaa.
Maksuverkkojen epäilty saalistushinnoittelu
Saalistaminen eli hyödykkeiden myynti niiden tuotantokustannukset alittavalla hinnalla on kilpailunrajoituslain mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Saalistushinnoittelua koskee kilpailunrajoituslain 7 §:n 4) kohta, jossa määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi todetaan kohtuuton ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittava hinnoittelukäytäntö.
HPY on toimenpidepyynnössään väittänyt, että Maksuverkot on alihinnoitellut Rahaxi-palveluun liittyvän x.28-asiakasverkkototeutuksen tavoitteenaan saada HPY pois alalta. Maksuverkkojen vuonna 1994 kyseisestä palvelusta perimä hinta 235 mk/kk on selvästi ollut kustannusvastaamaton, koska koko palvelun hinta asiakkaille on ollut alempi kuin sen itse pelkästä johto-osuuden vuokrasta HPY:lle maksama hinta.
Koska Maksuverkoilla ei ole todettu olleen määräävää markkina-asemaa maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla, ei sen voida katsoa syyllistyneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4) kohdan vastaiseen toimintaan myydessään x.28-asiakasverkkototeutuksia kustannuksia vastaamattomaan hintaan.
Telen epäilty ristisubventio
Kilpailuvirasto on aikaisemmassa päätöksessään (Dno 374/61/93) todennut, että Telellä on määräävä markkina-asema matkapuhelinliittymien tarjoajana Suomessa. HPY:n toimenpidepyynnössään esittämää epäilyä siitä, että Tele on muista toiminnoista saamillaan tuloilla tukenut Maksuverkkojen alihinnoittelua ja yrittänyt saada kilpailijan pois markkinoilta, voidaan näin ollen arvioida kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdan tarkoittamana muita kuin määräävässä asemassa tuotettuja tai markkinoituja hyödykkeitä koskevan kilpailun rajoittamisena. Lainkohdassa tarkoitetaan menettelyä, jossa elinkeinonharjoittaja käyttämällä hyväksi määräävää markkina-asemaansa yhdellä toimialalla pyrkii keinotekoisesti rajoittamaan kilpailua toisella toimialalla.
Kilpailuvirasto on aikaisemmin muun muassa tapauksessa Transpoint määritellyt ne kriteerit, joiden on täytyttävä, jotta menettelyä voitaisiin pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Se edellyttää, että 1) menettelyn vaatimat voimavarat on hankittu määräävän markkina-aseman turvin ja niiden siirtäminen tuettuun toimintaan on niin jatkuvaa ja mittavaa, että se merkitsee ylivertaista etua muihin tuetulla toimialalla toimiviin kilpailijoihin nähden ja että 2) menettelyn tarkoituksena on määräävän markkina-aseman saavuttaminen tuetulla toimialalla tai sen väistämättömänä seurauksena on kilpailun niin olennainen poissulkeutuminen tai rajoittaminen, että uuden toimialan valtaaminen ja sitä kautta määräävän markkina-aseman laajentaminen tulee periaatteessa mahdolliseksi tai että menettely muutoin merkittävässä määrin vääristää alan elinkeinorakennetta ja johtaa sitä kautta pitkäaikaiseen toimialan tehokkuuden vähenemiseen.
Toimenpidepyynnössä Telen ja sen tytäryhtiön Maksuverkkojen on epäilty käyttäneen ristisubvention avulla saamiaan voimavaroja tarjoamiensa palvelujen alihinnoitteluun. Kilpailuvirasto on edellä mainitussa Transpoint-tapauksessa katsonut, että tämäntyyppistä toisen toimialan kilpailun rajoittamista voidaan arvioida periaatteessa samalla tavalla kuin kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4) kohdassa tarkoitettua saalistushinnoittelua. Hinnoittelua voidaan pitää saalistavana, kun 1) yrityksen perimät hinnat alittavat toiminnan rajakustannukset tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset, mutta joissakin tapauksissa myös silloin, kun hinnat alittavat yrityksen keskimääräiset kokonaiskustannukset, toisin sanoen yhteenlasketut muuttuvat ja kiinteät kustannukset, mikäli muut olosuhteet viittaavat kilpailijoiden määrätietoiseen poissulkemiseen, ja kun 2) alan markkinaolosuhteet ovat menettelyn seurauksena muuttuneet tai muuttumassa niin, että kilpailijoiden poissulkemisen jälkeen on mahdollista nostaa hintatasoa siinä määrin, että sen avulla voidaan korvata alihinnoittelusta aiheutuneet tulonmenetykset.
Tele on myynyt Maksuverkoille x.28-verkkoliittymiä kustannusvastaamattomaan hintaan sekä Maksuverkkojen sulauduttua Teleen jatkanut Rahaxi-palvelun tarjoamista niinikään alihintaan. Maksuverkkojen Teleen sulautumisen jälkeen Rahaxi-palvelun 2 – 5 %:n tasolla pysynyt markkinaosuus kuitenkin osoittaa, ettei Tele ole kyennyt kasvattamaan osuuttaan sulkien samalla kilpailijoiltaan mahdollisuutta toimia alalla. Samoin Telen maksukorttivarmistuspalvelujen hintakehitys ja tappiollinen tulos vuosina 1994 – 1996 osoittavat, ettei Tele ole korottanut palvelun hintoja korvatakseen alihinnoittelun aiheuttamat tulomenetykset. Markkinaolosuhteet alalla eivät ole olleet sellaiset, että kilpailijoiden poissulkeminen olisi ollut Telelle mahdollista.
Kilpailuvirasto ei ole saanut näyttöä siitä, että Tele olisi siirtänyt määräävän aseman turvin saamiaan voimavaroja maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoille siinä määrin, että se olisi saanut ylivertaisen edun muihin markkinoilla toimiviin kilpailijoihin nähden. Telen toimenpiteiden seurauksena ei ole ollut kilpailun olennainen poissulkeutuminen tai rajoittuminen maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla. Telen tavoitteena on ilmoituksensa mukaan ollut turvata toimenpiteillään uuden Rahaxi-palvelun markkinoillepääsy ja sen kehittäminen. Rahaxi-palvelun hinnoittelu on ollut kustannusvastaamatonta Maksuverkkojen Teleen sulautumisen jälkeenkin, mutta Tele on muuttanut 1.5.1995 hinnoitteluaan läpinäkyvämmäksi eriyttäen Rahaxi-palvelun ja tiedonsiirron toisistaan. Lisäksi HPY on 9.5.1997 päivätyssä selvityksessään todennut, ettei Tele ole saavuttanut markkinavaltausyritykselleen asettamiaan tavoitteita.
Näin ollen Telen alihinnoittelua ja taloudellista tukea Maksuverkoille ei voida pitää toimenpiteenä, jolla Tele maksukorttivarmistuspalvelujen markkinat valtaamalla olisi pyrkinyt tai kyennyt laajentamaan määräävää markkina-asemaansa tai vääristämään toimialan elinkeinorakennetta, mikä olisi johtanut alan tehokkuuden vähenemiseen.
Kilpailuvirasto katsoo kuitenkin, että pidemmällä aikavälillä tilanne, jossa Tele tukee jatkuvasti Rahaxi-palvelua muusta toiminnasta saamiensa voimavarojen avulla saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla. Rahaxi-palvelun jatkuva tappiollinen toiminta osoittaa, että sen hinnat eivät vastaa kustannuksia.
Ristiinsubventoinnin havaitsemisen helpottamiseksi telemarkkinalain (396/97) 6 luvussa on säädetty televerkkopalvelujen ja telepalvelujen eriyttämisestä. Kyseistä lakia koskevan Hallituksen esityksen (163/1996 vp) perustelujen mukaan eriyttämisen tavoitteena on nimenomaan lisätä yleisen teletoiminnan läpinäkyvyyttä ja siten vaikeuttaa ristiinsubventointia eri liiketoimintojen välillä.
Ratkaisu ja sen perustelut
Kilpailuvirasto on HPY:n pyynnöstä selvittänyt Maksuverkkojen epäiltyä saalistushinnoittelua ja Telen ristisubventiota maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla.
Saamansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto toteaa, ettei Maksuverkoilla tai Telellä ole kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaista määräävää asemaa maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla.
Maksuverkot on myynyt x.28-asiakasverkkototeutusta vuonna 1994 kustannusvastaamattomaan hintaan. Tele on toimittanut Maksuverkoille x.28-verkkoliittymiä alihintaan sekä tukenut tätä muutoin taloudellisesti siten, että Maksuverkot on kyennyt hinnoittelemaan palvelujaan kustannusvastaamattomasti. Maksuverkkojen sulauduttua Teleen vuonna 1994 Tele on jatkanut maksukorttivarmistuspalvelujen tarjontaa.
Telen tarjoaman Rahaxi-palvelun markkinaosuus on pysynyt 2 – 5 %:n tasolla. Rahaxi-palvelu on 1.5.1995 lukien eriytetty tiedonsiirrosta siten, että eri tiedonsiirtovaihtoehtojen hinnoittelu vastaa tuotteiden todellisia kustannuksia.
Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Maksuverkkojen x.28 asiakasverkkototeutuksen alihinnoittelu ei ole ollut kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaista, koska Maksuverkoilla ei ole ollut määräävää markkina-asemaa.
Kilpailuvirasto pitää todennäköisenä, että Tele on ristiinsubventoinut Maksuverkkojen toimintaa muusta toiminnasta saamillaan tuloilla. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan havainnut Telen noudattaneen hinnoittelussaan käytäntöä, jonka tavoitteena tai seurauksena olisi ollut kilpailijoiden poissulkeminen markkinoilta alihinnoittelulla ja joka siten olisi ollut kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdan kiellon mukaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Maksuverkot ja Tele eivät ole syyllistyneet kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaiseen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön x.28-asiakasverkkototeutuksen hinnoittelussa tai keskinäisissä taloudellisissa suhteissaan.
Mikäli Tele kuitenkin edelleen jatkaa tappiollisen maksukorttivarmistuspalvelunsa tukemista esimerkiksi matkapuhelinliittymien myynnistä saamillaan tuloilla ja kasvattaa siten huomattavasti osuuttaan maksukorttivarmistuspalvelujen markkinoilla, kilpailunrajoituslain 7 § 5) kohdan tunnusmerkkien voidaan katsoa täyttyvän. Tällöin Kilpailuvirasto voi ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Jotta määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voidaan välttää, Telen on syytä ryhtyä toimiin maksukorttivarmistuspalvelujensa tappiollisuuden korjaamiseksi.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti, 7 §:n 4) ja 5) kohdat.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituslain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.