1 asia
Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö matkapuhelin- ja laajakaistaliittymien markkinoinnissa.
2 osapuolet
Elisa Oyj, Helsinki
3 ratkaisu
Asiassa annetut selvitykset eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja asia poistetaan käsittelystä.
4 asian vireilletulo
Kilpailuvirasto on 17.7.2003 aloittanut oma-aloitteisen selvityksen koskien Elisa Oyj:n (”Elisa”) pakettihinnoittelua, jossa Elisan kiinteän verkon palveluoperaattorin laajakaista-asiakkaat ovat saaneet puheaikaetua saman konsernin matkapuhelinoperaattorin (Radiolinja) matkapuhelinliittymiin. Asiassa oli ensisijaisesti kysymys siitä, oliko pakettihinnoittelulla sellaisia sitovia vaikutuksia, että niiden seurauksena kilpailijat olisi voitu sulkea pois markkinoilta.
Kilpailuvirasto on 17.7.2003 pyytänyt Elisalta selvitystä koskien Radiolinjan Etuohjelmaa. Elisa on toimittanut vastauksensa viraston selvityspyyntöön 6.8.2003.
5 asiaselostus ja ratkaisun perustelut
5.1 Radiolinja Etuohjelma
Elisa julkaisi 27.6.2003 lehdistötiedotteen[1], jossa on kerrottu Elisan laajakaistaliittymäasiakkaiden saavan heinäkuun 2003 alusta alkaen puheaikaetua Radiolinjan matkapuhelinliittymiin. Keskittämisetuna Elisan laajakaistaliittymäasiakas on voinut saada puheaikaa Radiolinjan liittymäänsä suurimmillaan 120 eurolla vuodessa.
Puheaikaetu on laskettu kuukausittain Radiolinja Etuohjelmaan rekisteröityjen matkapuhelin- ja laajakaistaliittymien laskujen yhteissumman perusteella. Kuukausittainen puheaikaetu, joka on hyvitetty Radiolinjan laskulta, on vaihdellut 1–10 euron välillä riippuen kunkin kuukauden laskun loppusummasta.
Syksyllä 2008 Elisa Etusopimuksella sai puheaikaetua kaikista saman talouden matkapuhelimien, laajakaistan, puhekaistan ja pääkaupunkiseudulla sijaitsevan perusliittymän käytöstä. Ansaittu puheaikaetu hyvitetään kerran kuukaudessa Etuminuutteina, joita voi kertyä kuukaudessa korkeintaan 120 minuuttia. Lisäksi Elisa Etusopimukseen sisältyy lisäetuja, joista ilmoitetaan asiakkaille tekstiviestitse.
5.2 Relevantit markkinat ja Elisan markkina-asema
Kilpailuvirasto on aiemmassa tapauskäytännössään määritellyt laajakaistapalveluiden markkinoiden muodostuvan kotitalouksille tarjottavien yksityisten laajakaistapohjaisten Internet-liittymien markkinoista sekä ADSL-pohjaisten Internet-yhteyksien tukkumarkkinoista. Myös tilaajayhteyksien vuokraamisen markkinat liittyvät läheisesti laajakaistapalveluiden tarjoamiseen. Maantieteellisesti Kilpailuvirasto on katsonut näiden markkinoiden olevan alueelliset.[2]
Viestintäviraston markkinakatsauksen[3] mukaan laajakaistamarkkinoilla suurimmat vähittäistuotteiden tarjoajat Suomessa olivat vuoden 2007 lopulla Elisa (markkinaosuus noin 34 prosenttia), TeliaSonera Oyj (noin 29 prosenttia), DNA Oy (noin 13 prosenttia) sekä Finnet-ryhmä (yhteensä noin 14 prosenttia). Muista laajakaistaa tarjoavista yrityksistä suurin oli pääosin kaapeliverkossa laajakaistaliittymiä tarjoava Welho (osa SanomaWSOY-konsernia). Kilpailutilanne laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla Suomessa vaihtelee kuitenkin varsin paljon eri maantieteellisillä alueilla ja kunkin alueen perinteinen operaattori on vahvassa asemassa alueellaan. Laajakaistayhteyksiin tarvittavat verkot ovat pääasiassa Elisan, TeliaSonera Oyj:n, DNA Oy:n sekä paikallisten Finnet-ryhmään kuuluvien puhelinyhtiöiden hallussa. Paikallisilla teleoperaattoreilla Elisa mukaan lukien on paikallisverkon omistuksen myötä huomattavaa markkinavoimaa perinteisten alueidensa laajakaistatuotteiden tukkumarkkinoilla[4].
Viestintävirasto on katsonut päätöksissään[5], että nykyisin Elisa-konserniin kuuluvilla yrityksillä on huomattavaa markkinavoimaa pääkaupunkiseudun, Tampereen, Jyväskylän, Riihimäen, Joensuun sekä entisen Lounetin alueen laajakaistamarkkinoilla. Elisa valitti pääkaupunkiseudun HMV-asemaa koskevasta Viestintäviraston päätöksestä (dnro 116/934/2004) Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus[6] hylkäsi valituksen joulukuussa 2006.
Lisäksi Kilpailuvirasto on katsonut ehdollisena hyväksymässään Elisan ja Saunalahden välisessä yrityskaupassa[7], että laajakaistapalveluiden vähittäismarkkinat ovat alueelliset ja että Elisalla on määräävä markkina-asema sen perinteisillä toimialueilla laajakaistapalveluiden vähittäis- ja tukkumarkkinoilla.
Kilpailuvirasto on aikaisemmin Sonera Oyj:tä (nykyisin TeliaSonera) koskevassa päätöksessään[8] todennut, että matkaviestinmarkkinoilla voidaan toisistaan erottaa verkkopalvelut ja loppuasiakkaille tarjottavat palvelut omiksi markkinoikseen. Vastaavaa jaottelua käytetään myös Euroopan komission tiedonannossa kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin[9].
Viestintäviraston markkinakatsauksen[10] mukaan matkaviestinpalveluita tarjosi vuoden 2007 lopulla kymmenkunta yritystä, joista TeliaSonera Oyj, Elisa ja DNA Oy omistavat Manner-Suomen alueella matkaviestinverkkoa. Lisäksi markkinoilla toimii kolme virtuaalista matkaviestinverkkoyritystä (TDC Oy, AinaCom Oy ja GSM Suomi Oyj). Saman markkinakatsauksen mukaan TeliaSonera Oyj:n osuus loppuasiakkaille tarjottavista liittymistä oli vuoden 2007 lopulla noin 39 prosenttia, Elisan osuus noin 38 prosenttia ja DNA Oy:n noin 20 prosenttia, kun vuotta aiemmin vastaavat osuudet olivat 43 %, 38 % ja 17 %.
Kilpailuvirasto katsoo, että asian lopputulos huomioon ottaen voidaan relevanttien hyödykemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden täsmällinen määritteleminen jättää avoimeksi. Asian ratkaisemisen kannalta ei myöskään ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa Elisan markkina-asemaan. Ottaen huomioon Elisan vahva asema sen omien perinteisten toimialueiden laajakaistamarkkinoilla on asiaa kuitenkin perusteltua tarkastella lähtökohtaisesti mahdollisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta.
5.3 Kilpailuviraston näkemys
Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin muun muassa silloin, kun kilpailua markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Säännös antaa lain esitöiden mukaisesti Kilpailuvirastolle mahdollisuuden suunnata toimintansa kaikkein merkittävimpiin kilpailunrajoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan kilpailun toimivuutta arvioitaessa kiinnitetään erityistä huomiota epäillyn kilpailunrajoituksen vaikutukseen markkinoiden toimintaan, kuluttajien etuun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden turvaamiseen
Edellä esitetyn perusteella markkinat vaikuttavat kilpailullisilta, eikä Elisan menettelyllä näyttäisi olleen vaikutusta matkaviestin- ja laajakaistamarkkinoihin. Myös muut operaattorit ovat tarjonneet tai olisivat voineet tarjota vastaavanlaisia etuja niille asiakkaille, jotka ottavat sekä matkaviestin- että laajakaistaliittymän samalta operaattorilta.
Edellä selostetun mukaisesti Kilpailuvirasto katsoo, ettei ole nähtävissä, että tässä käsiteltävänä olevien etujen tarjoaminen olisi vaikuttanut matkaviestin- ja laajakaistaliittymämarkkinoiden toimintaan sillä tavoin, että asiassa olisi tarvetta ryhtyä jatkotoimenpiteisiin.
6 sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992, ml. muutossäädös 318/2004) 3 §:n 2 momentti, 6 § (ennen 1.5.2004 7 §) ja 12 §.
7 muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätöksen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
8 lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Radiolinjan tiedote 27.6.2003: ”Radiolinja antaa puheaikaetua Elisa Laajakaistasta”.
[2] Kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle, dnro 949/61/2002, 21.10.2002. Ks. myös markkinaoikeuden päätös Lännen Puhelin -asiassa, nro 298/2008, Dnro 260/04/KR, annettu 2.7.2008.
[3] Viestintäviraston markkinakatsaus 2007, 31.3.2008. Saatavilla Viestintäviraston Internet-osoitteesta http://www.ficora.fi/attachments/suomi_M_Q/5wYziXzz0/Files/CurrentFile/Markkinakatsaus2007.pdf.
[4] Viestintäviraston päätökset huomattavasta markkinavoimasta kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla dnro:t 564/934/2003, 563/934/2003, 562/934/2003, 560/934/2003, 559/934/2003 ja 556/934/2003, annettu 6.2.2004. Viestintäviraston päätökset huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistamarkkinoilla, dnro:t 116/934/2004, 135/934/2004, 146/934/2004, 151/934/2004, 128/934/2004 ja 153/934/2004, annettu 17.9.2004. (Elisan ja sen tytäryhtiöiden osalta)
[5] Ks. edellä alaviite 4.
[6] Korkeimman hallinto-oikeuden päätös dnro 2831/2/04, taltionumero 3541, annettu 21.12.2006.
[7] Yrityskaupan hyväksyminen ehdollisena; Elisa Oyj / Saunalahti Group Oyj, Dnro 510/81/2005, 25.10.2005.
[8] Kilpailuviraston päätös dnro 1012/61/2001, annettu 26.6.2008.
[9] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin, 22.8.1998, (98/C 265/02), kohta 45, jossa todetaan, että televiestinnän alalla on otettava huomioon ainakin kahdenlaiset merkitykselliset markkinat: loppukäyttäjille tarjottu palvelu ja liittyminen tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin.
[10] Ks. edellä alaviite 3.