Asianosaiset
Oy Yleisradio Ab, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä
Kikeono Film Sound Oy, Helsinki
Asian vireilletulo
Kikeono Film Sound Oy on tehnyt 11.8.1994 Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön, jossa on pyytänyt virastoa selvittämään, rajoittaako Oy Yleisradio Ab kilpailua kotimaisen elokuvan äänityspalveluissa.
Oy Yleisradio Ab:n kotimaisen elokuvan levittäjänä saama katsojamäärä on moninkertainen verrattuna saman elokuvan elokuvateatteriesityksiin, minkä vuoksi Kikeono Film Sound Oy katsoo, että Oy Yleisradio Ab:llä on määräävä markkina-asema kotimaisen elokuvan levityksessä. Toimenpidepyynnön mukaan Oy Yleisradio Ab käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa pakottamalla elokuvatuottajan sopimaan, että saadakseen Oy Yleisradio Ab:n rahoituksen suunnitellulle elokuvalleen tuottaja käyttää yhtiön tuotantopalveluja, esimerkiksi äänitystä. Oy Yleisradio Ab:n menettely estää elokuvatuottajia käyttämästä muiden äänityspalveluja tarjoavien yritysten palveluja ja rajoittaa samalla näiden yritysten äänitystoimintaa ja kilpailua elokuvan äänityspalvelujen tarjonnassa.
Elokuva-alan toimijoilta pyydetyt kannanotot
Kilpailuvirasto pyysi kotimaisen elokuvan markkinoista ja tuotantopalvelujen kilpailutilanteesta selvitykset ja kannanotot Oy Yleisradio Ab:ltä, MTV Oy:ltä, Paikallis-tv Kanavat Oy:ltä, Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry:ltä, Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry:ltä, Kikeono Film Sound Oy:ltä ja Suomen elokuvasäätiöltä.
Oy Yleisradio Ab totesi selvityksessään 11.11.1994, että yhtiöllä ei ole määräävää markkina-asemaa kotimaisten elokuvien äänistudiopalveluissa. Oy Yleisradio Ab on viime vuosina pyrkinyt pitämään teknisen osaamisensa ja valmiutensa mahdollisimman korkealla tasolla myös äänistudiopalveluissa. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että näitä resursseja hyödynnetään erityisesti vaativampia äänitöitä sisältävissä tuotannoissa, kuten dokumenteissa ja tv-elokuvissa.
Oy Yleisradio Ab ei myöskään sido tuotantojen rahoittamista yhtiön palvelujen käyttöön. Sen sijaan yhtiö mielellään tarjoaa myös äänistudiopalveluissa tuottajalle mahdollisuuden käyttää yhtiön resursseja, mikä yleensä tulee tuottajalle halvemmaksi. Näin erityisesti niissä tapauksissa, joissa tuotanto on kokonaisuudessaan yhtiön rahoittama ja esitysoikeudet tulevat Oy Yleisradio Ab:lle. Tällöin on asiallisesti kysymyksessä yhtiön oma tuotanto, joka on tuotettu alihankkijalla.
Pitkien laatuelokuvien tuottaminen on Oy Yleisradio Ab:n mukaan viime vuosina ollut vaikeuksissa, mikä on osaltaan kiristänyt kilpailua myös äänistudiopalveluissa. Suomen elokuvasäätiössä on monipuolinen äänen jälkikäsittelylaitteisto ja ammattitaitoinen henkilökunta. Lisäksi Suomen elokuvasäätiö antaa 50 prosentin alennuksen tukemilleen tuotannoille, mikä vaikeuttaa kaikkien muiden näitä palveluja tarjoavien yritysten mahdollisuuksia hintakilpailussa. Elokuvien tuotannon rahoitus vaihtelee suurestikin tuotannosta riippuen. Useimmiten mukana ovat Suomen elokuvasäätiö, Audiovisuaalisen viestintäkulttuurin edistämiskeskus (AVEK) ja yleisradioyhtiöt. Vakiintuneen käytännön mukaisesti osa yleisradioyhtiöiden panostuksesta yhteistuotannoissa suoritetaan teknisinä palveluina. Oy Yleisradio Ab ei ole mukana tarjoamassa äänitystöitä sellaisiin pitkiin koko illan elokuviin, jotka levitetään katsojille elokuvateattereissa. Valmistettavan elokuvan tuotantosuunnitelman ja budjetin tekee elokuvan tuottava yhtiö, eikä Oy Yleisradio Ab ole tuotannon ainoa rahoittaja.
Vuonna 1995 Oy Yleisradio Ab osti riippumattomilta tuotantoyhtiöiltä elokuvia ja ohjelmia 49 miljoonalla markalla. Yhteensä yhtiö hankki riippumattomien tuottajien ohjelmia 476 tuntia, kun kokonaisohjelma-aika oli 7768 tuntia. Kotimaisten ohjelmien kokonaisohjelma-ajasta riippumattomien tuottajien ohjelmia oli TV1-verkossa 9,7 prosenttia ja TV2-verkossa 12,4 prosenttia. Ohjelmayksikkö TV1 tuotti ja rahoitti vuonna 1994 yhteistuotantoina ohjelmaa 3955 lähetysminuuttia. Näistä oli TV1:n äänittämiä oli noin 7 prosenttia lähetysminuuttien kokonaismäärästä. Vuonna 1995 ohjelmayksikön äänittämä vastaava ohjelmaosuus oli noin 11 prosenttia lähetysminuuteista.
Oy Yleisradio Ab:ssa TV1:n ennakko-ostot tehdään yhteistuotanto-ohjelmat-yksikössä, TV2:ssa dokumenttifilmit ostaa Dokumentti-projekti, näytelmäelokuvat Draamalinja ja muu ulkopuolisten tuottajien ohjelmatuotanto ostetaan itsenäisesti eri ohjelma-alueilta. Ruotsinkielisessä televisioyksikössä FST:ssä yksi henkilö hoitaa kaikkien kotimaisten ohjelmien ostot ulkopuolisilta tuotantoyhtiöltä. Vuosittain Oy Yleisradio Ab:lle tarjotaan huomattavasti enemmän elokuvia kuin se voi ostaa. Aloitteen yhteistuotantoon ryhtymisestä tekee elokuvatuottaja.
MTV Oy arvioi 19.5.1995 elokuvan tuottamiseen ja valmistamiseen tarvittavilla hyödykemarkkinoilla olevan tarpeeksi kilpailua. Mikään näistä (kuvaus, äänitys, editointi, laboratoriokehitys ym.) ei ole yhden yhtiön hallussa. Elokuvan esitys- ja levitysoikeudet määräytyvät elokuvan sisällöllisten seikkojen perusteella. Kotimaisten elokuvien tuotantoyhtiöt toimittavat tuotantoehdotuksiaan joko Oy Yleisradio Ab:lle tai MTV Oy:lle. Kilpailu yhtiöiden välillä on ennen kaikkea pitkäaikaisten suhteiden luomista elokuvien ohjaajiin ja tuotantoyhtiöihin. Elokuvan kuvausten alkaessa tiedetään yleensä, mille kanavalle elokuva tulee esitettäväksi. Kotimaista elokuvaa voi jakaa eri hyödykemarkkinoihin levitysmuodon perusteella vain, jos erotetaan television tilaamat tuotteet, jotka esitetään ensimmäiseksi televisiossa. Näissä sovitaan usein elokuvan tuottamiseen liittyvistä yhteistyömuodoista.
Kotimaista elokuvaa ei enää nykyisin tuottajayhtiö rahoita juuri lainkaan. Noin 90 prosenttia rahoituksesta tulee joko Suomen elokuvasäätiöltä ja tv-yhtiöltä yhdessä tai vain tv-yhtiöltä. Lisäksi joihinkin projekteihin onnistutaan saamaan ulkomaista rahoitusta. Yleisimmin elokuvan levitysmuotoihin kuuluvat kaikki muut paitsi maksu-tv (=elokuvateatterit, video ja valtakunnan tv). MTV Oy osallistuu vuosittain 1-2 elokuvan tuottamiseen yhdessä Suomen elokuvasäätiön kanssa. TV:n osuus koko rahoituksesta on yleensä 15-20 prosenttia. Äänityspalveluista MTV Oy ei tee sopimusta näiden yhteissopimusten yhteydessä. Yleensä MTV Oy ei osallistu äänityksiin. Tarjottavat äänityspalvelut voivat olla samanlaiset riippumatta kotimaisen elokuvan levitystavasta. Käytännössä kuitenkin vain televisiolevitykseen tarkoitetun elokuvan äänityspalvelut joskus poikkeavat niin välineistön kuin henkilöstönkin osalta sellaisen elokuvan äänityspalveluista, joka on tarkoitettu myös elokuvateatterilevitykseen.
Paikallis-tv Kanavat Oy:n näkemystä kaapelitelevision suhteesta suomalaiseen elokuvaan Kilpailuvirasto tiedusteli puhelimitse. Kaapelitelevisioalalla toiminta on sirpaloitunut erillisiksi ja paikallisiksi yhtiöiksi. Alalla ei ole suuria mahdollisuuksia tuottaa tai hankkia itsenäisiltä ohjelmatuottajilta kotimaista ohjelmistoa. Kaapelitelevisioiden osuus koko televisioalan ohjelmatuotannon arvosta on noin pari prosenttia. Paikallis-tv Kanavat Oy:n ja paikallisten kaapelitelevisioiden lähettämien kotimaisten elokuvien osuus jää alle prosentin. Kaapelitelevisiota kotimainen elokuva ei ohjelmavalintana houkuttele, koska kaapelitelevisioyhtiöiden on rahoitettava toimintansa mainostuloilla eikä kotimaisen elokuvan ole elokuvateattereissakaan todettu keränneen suuria katsojamääriä. Kaapelitelevisio ei tarjoa elokuvatuottajille kotimaisen elokuvan tuotantopalveluja.
Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry yhtyi lausunnossaan 31.5.1995 toimenpidepyynnön tekijän käsitykseen, että Oy Yleisradio Ab:llä on määräävä markkina-asema kotimaisen elokuvan levityksessä valtakunnallisen televisioverkon ja elokuvaesityksen televisiossa elokuvateatterilevitystä saaman suuremman katsojamäärän vuoksi. Oy Yleisradio Ab:n sopimusmenettely saattaa joissakin tuotannoissa olla tuottajalle edullinen ratkaisu. Tapauksissa, joissa elokuvatuottajalla on itsellään käytössä äänitysyksikkö tai mahdollisuus edulliseen sopimukseen yksityisen äänitysyksikön kanssa, sopimus voi olla tuottajalle epätaloudellinen. Kysymyksessä on kuitenkin aina neuvottelutilanne, johon vaikuttavat elokuvatuotantoyhtiön koko ja laadullinen merkittävyys sekä kokemus televisioyhtiön kanssa toimimisesta. Elokuvan katsojalle eli kuluttajalle ei ole merkitystä sillä, missä elokuva on äänitetty. Oy Yleisradio Ab:n sopimusmenettelystä voi kuitenkin olla samanlaisia haitallisia seurauksia, joita esiintyy silloin, kun yhteiskunnan subventoima laitos kilpailee yksityisen elinkeinonharjoittajan kanssa samoista asiakkaista.
Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry:ltä Kilpailuvirasto sai 2.2.1997 lausunnon Oy Yleisradio Ab:n sopimusmenettelyistä elokuvatuottajien kanssa. Elokuvatuottajien keskusliiton hallituksessa on edustettuina tuotantoyhtiöitä, joilla on kokemusta pitkäaikaisesta yhteistyöstä sekä Oy Yleisradio Ab:n että muiden televisioyhtiöiden kanssa. Hallitus totesi yksimielisesti, ettei Oy Yleisradio Ab:n ja elokuvatuottajan välisissä sopimuksissa enää tänä päivänä korvata osaa yhtiön rahoituksesta tuotantopalvelujen, kuten äänityksen käytöllä elokuvan tuotantoprosessissa. Tuottaja voi vapaasti valita, mistä hän hankkii määrätyt palvelut. Hallituksen jäsenet myönsivät kuitenkin, että vielä jokin vuosi sitten Oy Yleisradio Ab edellytti ennakko-osto- ja etenkin yhteistuotantosopimuksia riippumattoman tuottajan kanssa solmiessaan tietyn määrän yhtiön tuotantopalveluja sisältyvän sopimukseen. Hallituksen ilmoituksen mukaan tuotantoilmasto on muuttunut. Oy Yleisradio Ab:n sopimusmenettely ei enää sido elokuvatuottajien päätöksentekoa eikä estä kilpailua esimerkiksi äänityspalvelujen tarjonnassa. Elokuvatuottajien keskusliitto ei ottanut muuten kantaa kotimaisen elokuvan markkinoihin tai Oy Yleisradio Ab:n kilpailuasemaan.
Kikeono Film Sound Oy antoi 13.2.1997 vastineen elokuvatuottajien lausuntoon. Vastineessaan yhtiökin arvioi tilanteen ilmeisesti vuosien myötä muuttuneen kilpailumyönteisemmäksi, mutta katsoi sitovaa menettelyä Oy Yleisradio Ab:n toiminnassa tästä huolimatta edelleen esiintyvän. Toimenpidepyynnön tekijä ilmoitti asiassa kuitenkin tapahtuneen myös toisenlaista kehitystä: Kikeono Film Sound Oy on ensimmäistä kertaa saanut mahdollisuuden toimia alihankkijana Oy Yleisradio Ab:n omassa tuotannossa.
Suomen elokuvasäätiön edustajia Kilpailuvirasto kuuli 31.1.1995 virastossa ja myöhemmin useaan kertaan puhelimitse kotimaisesta elokuvasta, sen rahoituksesta ja äänityspalvelujen käytöstä.Suomen elokuvasäätiön tehtävänä on tukea ja kehittää kotimaista elokuva- ja audivisuaalista tuotantoa sekä elokuvien jakelua ja edistää suomalaisen elokuva- ja audiovisuaalisen tuotannon markkinointia ulkomailla. Varansa säätiö saa pääasiallisesti valtion talousarvioissa osoitetuista määrärahoista valtionavustuksena opetusministeriön kautta sekä lisäksi veikkausvoittovaroista ja kasettimaksuista. Valtionavustukset tulevat säätiön mukaan supistumaan. Säätiö tarjoaa elokuvatuottajille myös tuotantopalveluja, johon on viime aikoina lisätty äänisuunnittelu ja ulkopuolisten avuksella tehdyt kenttä-äänitykset. Äänitystä on tarjottu säätiön tukea saaville elokuvatuottajille alennuksella. Toiminta ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa säätiölaista ja Suomen elokuvasäätiön säännöistä johtuen. Säätiön ilmoituksen mukaan tuotantopalvelujen subventiosta on luovuttu vuonna 1995 ja Suomen elokuvasäätiö on ilmoittautunut arvonlisäverovelvolliseksi.
Pitkän elokuvan äänen laadukas loppukäsittely on Suomessa mahdollista vain Suomen elokuvasäätiössä ns.Dolby stereo -menetelmällä, joka edellyttää valmistajan myöntämää lisenssiä ja hyväksymiä äänityslaitteita. Tällaiset on vain Suomen elokuvasäätiöllä, minkä vuoksi pitkän elokuvan jälkiäänitys tehdään säätiön studiossa. Televisio- tai videoelokuvissa käytetään ns. Dolby surround -äänitystä, koska televisiotuotannossa ja -ympäristössä ei tällä hetkellä tarvita Dolby stereo -äänitystä. Televisiossa voidaan silti esittää myös Dolby stereo -menetelmällä äänitettyjä elokuvia ja ohjelmia. Suomen elokuvasäätiön tuotantopalveluja käyttävät elokuva-, video- ja mainoselokuvien tuottajat. Vuodesta 1985 säätiön äänitysstudiossa on tehty noin 120 pitkän kotimaisen elokuvan, 500 lyhytelokuvan ja muutamien kymmenien mainoselokuvien äänityöt.
Päätös
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailuviraston käsityksen mukaan kotimaisella elokuvalla on useita rahoitus- ja levityskanavia. Elokuvatuotantoa rahoitetaan ennakkorahoituksena, joka muodostuu julkisesta kotimaisesta tai ulkomaisesta tukirahasta sekä televisioyhtiöiden elokuvan esitysoikeuksien ennakko-ostoista. Oy Yleisradio Ab:lla, MTV Oy:llä ja Suomen elokuvasäätiöllä on vuoden 1997 loppuun asti televisiorahastosopimus pitkien näytelmäelokuvien televisiointioikeuksien ostamista varten. Vuonna 1995 televisioyhtiöiden ennakko-ostot olivat 8,3 Mmk. Elokuvan rahoitustyöryhmän raportin mukaan televisioyhtiöiden rahoitus toteutuu lähes kokonaan televisiorahastosopimuksen kautta. Suomen elokuvasäätiön tukiosuus elokuville oli runsaat 15 Mmk. Myös videolevityksellä ja elokuvan elokuvateattereilta saamilla pääsylipputuloilla on taloudellista merkitystä kotimaisen elokuvatuotannon tulonlähteenä. Kotimaista elokuvatukea myöntävät Suomen elokuvasäätiö ja AVEK. Lisäksi elokuva-ala saa kotimaista julkista tukea Valtion elokuvataidetoimikunnalta sekä kunnilta ja lääneiltä.
Kotimaisen elokuvatuen lisäksi elokuvatuottaja voi hakea tukea elokuvansa tuotantoon ja levitykseen Pohjoismaissa pohjoismaisesta elokuva- ja televisiorahastosta sekä elokuvateatterilevitykseen tarkoitetuille elokuville Euroopan neuvoston Eurimages-rahastosta tai Euroopan unionin Media-ohjelman kautta.
Kotimaisen elokuvan rahoituksessa on säännönmukaisesti sen levitysmuodosta ja elokuvalajista riippumatta mukana useampi rahoittaja. Tukielementti on mukana myös televisiossa ensisijaisesti levitettävän, esimerkiksi lyhytelokuvan tai dokumentin, rahoituksessa.
Kotimaista elokuvaa pyritään levittämään mahdollisimman laajasti yleisön saataville. Elokuvan levityskanavista tärkeimmät ovat tällä hetkellä elokuvateatterilevitys sekä televisio- ja videojakelu. Oy Yleisradio Ab:n lisäksi MTV Oy esittää kotimaista elokuvaa valtakunnallisesti televisioverkossa. Markkinoille on lisäksi tulossa uusi valtakunnallinen televisiokanava. Edellä mainittujen levitysmuotojen lisäksi elokuva voi kiertää kansainvälisillä markkinoilla sekä kaupallisessa että ei-kaupallisessa levityksessä. Elokuvan aktiivisena esitysaikana pidetään noin viittä vuotta. Mutta senkin jälkeen elokuvan esitykset voivat jatkua esimerkiksi festivaaleilla ja elokuva-arkistoissa eri puolilla maailmaa. Elokuvateattereiden kautta ja videotallenteina tapahtuvan kotimaisen elokuvan levityksen osalta on vahva asema Finnkino Oy:llä, jolla on merkittävä markkinaosuus lähes kaikilla suurilla elokuvateatteripaikkakunnilla.
Elokuvatarjonta on viime vuosina lisääntynyt televisiossa. Tämä selittyy ainakin osaksi televisioyhtiöiden välisellä katsojakilpailulla. Kilpailuvirasto on aiemmin päätöksessään 13.9.1993 (dnro 337/67/93) katsonut, että Oy Yleisradio Ab ja MTV Oy merkittävin osin kilpailevat keskenään eikä markkinoilla ole vain yhtä ja ainoaa määräävässä markkina-asemassa olevaa ostajaa.
Toimenpidepyynnössä tarkoitettua televisioverkkoa ja kotimaisen elokuvan valtakunnallisen televisioesityksen saavuttamaa suurta katsojamäärää verrattuna saman elokuvan elokuvateatterilevityksessä saamaan katsojamäärään ei voida sinänsä pitää määräävän markkina-aseman perusteena. Oy Yleisradio Ab:n sopimusmenettelyn vaikutuksia on tarkasteltava yhtiön asiakkaiden eli elokuvatuottajien näkökulmasta. Elokuvatuottajilla on valittavanaan tälläkin hetkellä useita esityskanavia ja elokuvan rahoittajia on yleensä useampia. Elokuvatuottaja myös ratkaisee ainakin periaatteessa elokuvan levitysmuodon. Aloite elokuvan tuottamiseksi sekä tuotanto- ja rahoitussuunnitelma tulevat elokuvatuottajalta televisioyhtiölle. Tämä ostaa yleensä oikeudet elokuvan pariin esityskertaan, muut levitysoikeudet säilyvät tuottajalla. Televisioyhtiön kannalta tarkasteltuna elokuvaa voidaan lisäksi pitää yhtenä osana televisiokanavan ohjelmatarjontaa. Katsojan kannalta ei ole merkitystä sillä, missä elokuva on äänitetty. Tekniset syyt eivät myöskään estä esittämästä televisiossa elokuvateatterilevitystä varten tarkoitetulla laadukkaalla äänitystekniikalla tehtyä elokuvaa.
Kilpailuvirasto katsoo, että televisiolevitys ei ole kotimaisen elokuvan esityksessä kilpailunrajoituslain tarkoittama itsenäinen relevantti tuotemarkkina, jonka perusteella arvioidaan yrityksen markkinavoimaa verrattuna muihin alalla toimiviin yrityksiin. Oy Yleisradio Ab:lla ei näin ollen ole määräävää markkina-asemaa kotimaisen elokuvan esityskanavana, eikä yhtiön toimintaan kotimaisen elokuvan levityksessä voida soveltaa kilpailunrajoituslain 7 §:ää, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön.
Oy Yleisradio Ab:lla on kuitenkin suhteessa yksittäisiin elokuvatuottajiin sellaista markkinavoimaa, että yhtiön rahoituksen saamisen edellytykseksi Oy Yleisradio Ab pystyy asettamaan ehdon, jonka mukaan elokuvan valmistuksessa on käytettävä Oy Yleisradio Ab:n tuotantopalveluja. Tällaisen elokuvatuottajaa sitovan ehdon asettamista tarkastellaan kilpailunrajoituslain 9 §:n yleislausekkeen perusteella. Säännöksen mukaan kilpailunrajoitukseen voidaan puuttua, mikäli sillä havaitaan olevan vahingollisia vaikutuksia.
Kotimaisen elokuvan rahoituksessa ja levityksessä on tapahtumassa muutoksia, jotka edelleen lisäävät elokuvatuottajan vaihtoehtoja. Elokuva-ala on saamassa lisää rahaa valtiolta muun muassa ohjattavaksi radiorahastosta elokuva- ja audiovisuaalisen alan tuotantoon. Elokuvan levitysmahdollisuudet monipuolistuvat ja lisääntyvät jakelukanavien digitalisoituessa. Uudet tekniset ratkaisut vaikuttavat myös elokuvan alihankintoihin kysyntää lisäävästi. Äänityspalveluissakin potentiaalisten alalle tulojen määrä kasvaa tekniikan muuttuessa. Markkinoiden kehittyessä voimakkaasti on erityisen tärkeää kyetä varmistamaan mahdollisimman esteetön alalle pääsy ja toimiva taloudellinen kilpailu. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan Oy Yleisradio Ab on käyttänyt elokuvatuottajien kanssa tekemissään sopimuksissa sitovaa menettelyä elokuvan ennakko-ostoissa ja yhteistuotannoissa. Sitovan sopimusmenettelyn voidaan katsoa keinotekoisesti estävän hintakilpailun toteutumista sekä aikaansaavan kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry:n ilmoituksen mukaan Oy Yleisradio Ab on nyt kuitenkin luopunut aikaisemmasta sitovasta sopimuskäytännöstään, eivätkä elokuvatuottajat enää koe olevansa sidottuja käyttämään Oy Yleisradio Ab:n tuotantopalveluja. Myönteisestä kehityksestä todistaa omassa vastineessaan myös Kikeono Film Sound Oy, joka silti arvioi sidontaa edelleen myös esiintyvän.
Ratkaisu
Kikeono Film Sound Oy on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, liittyykö Oy Yleisradio Ab:n sopimuksiin elokuvatuottajien kanssa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Koska Kilpailuvirasto on todennut, että Oy Yleisradio Ab:lla ei ole määräävää markkina-asemaa kotimaisen elokuvan levityskanavana, väitetyn väärinkäytön selvittäminen ei ole tältä osin tarpeen. Oy Yleisradio Ab:n mahdollisesti asettamat sitovat ehdot, esimerkiksi yhtiön tuotantopalvelujen käyttämisen edellyttäminen elokuvatuottajalta Oy Yleisradio Ab:n rahoituksen saamiseksi elokuvalle, saattavat sen sijaan olla kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaisiksi katsottavia vahingollisia kilpailunrajoituksia.
Kilpailuvirasto arvioi saamiensa selvitysten perusteella Oy Yleisradio Ab:n sopimuskäytäntöön elokuvatuottajien kanssa sisältyneen kilpailunrajoituslain vastaista sidontaa, jolla on vahingollista vaikutusta elokuva-alan tuotantopalvelujen tarjontaan. Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry:n ja osittain myös Kikeono Film Sound Oy:n ilmoitusten mukaan Oy Yleisradio Ab näyttää nyt luopuneen elokuvatuottajia sitovasta sopimusmenettelystään. Kilpailuvirasto katsoo, että Oy Yleisradio Ab:n on jatkossa pidättäydyttävä kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaisten sopimusehtojen käyttämisestä.
Virasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti sekä 7 § ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.