Asianosaiset
Jäljempänä Kilpailuoikeudellinen arviointi -kohdassa mainitut 31 raviohjastajaa.
Asian vireilletulo
Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry (SHKL) on 4.7.2000 pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään raviohjastajien palkkionkorotusta. Korotus koskee ns. lainaohjastuksen ajopalkkioita. Lainaohjastuksesta on kyse silloin, kun raviohjastaja ohjastaa muuta kuin valmennuksessaan olevaa hevosta.
Toimenpidepyynnön mukaan Suomen käytetyimmät lainaohjastajat ovat 21.6.2000 ilmoittaneet raviurheilualan pääjulkaisussa Hevosurheilu -lehdessä korottavansa ajopalkkioitaan 1.7.2000 lähtien.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto lähetti 25.7.2001 selvityspyynnön 31 raviohjastajalle. Selvityspyyntöön vastasi 22 ohjastajaa. Kilpailuvirasto selvitti asiaa 7.2.2002 Suomen Ravivalmentajat ry:ssä. SHKL toimitti kirjallisen lisäselvityksen Kilpailuvirastolle 10.2.2003.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Lain sovellettavuus
Kilpailuvirastolle on esitetty, ettei raviohjastusta tulisi pitää kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin tarkoittamana elinkeinonharjoittamisena. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukaisesti luonnollista tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).
Kilpailuvirasto katsoo, että raviohjastajia voidaan pitää kilpailunrajoituslain tarkoittamina elinkeinonharjoittajina ja heihin voidaan siten soveltaa kilpailunrajoituslain määräyksiä. Viraston näkemystä tukevat mm. seuraavat seikat.
Viraston selvityspyyntöön vastanneista 22 ohjastajasta neljä katsoi olevansa urheilijoita, loput pitivät itseään elinkeinonharjoittajina. Suurin osa kilpailuviraston selvityspyyntöön vastanneista ohjastajista ilmoitti harjoittavansa ohjastustoimintaa yhtiömuodossa.
Suurin osa kyseessä olevista ohjastajista on jäsenenä Suomen Ravivalmentajat ry:ssä. Yhdistyksessä on kaikkiaan noin 160 henkilöjäsentä, jotka voivat olla ohjastajia tai valmentajia. Lisäksi jäseninä on talleja. Osa henkilöjäsenistä toimii pelkästään lainaohjastajina. Yhdistyksen toiminnanjohtajan mukaan kaikista raviohjastajista alle 10 ohjastajaa on täysipäiväisiä eli ammatikseen ohjastavia. Muut ohjastajat ohjastavat joko omassa valmennuksessaan tai sekä omassa että vieraan valmennuksessa olevia hevosia.
Kilpailuviraston näkemyksen mukaan yhdistyksen jäseninä on nimenomaan ammatikseen ravivalmennusta ja ohjastusta harjoittavia henkilöitä. Tämä ilmenee mm. yhdistyksen Ravivalmentaja -julkaisussa olevista tiedoista.
Menettelyn arviointi kilpailunrajoituslain 6 §:n perusteella
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 momentin mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita. Hinnoista sopimisen kielto kattaa myös hinnankorotuksista sopimisen. Hinnoista sopiminen on kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko yhteistyö kirjalliseen tai suulliseen sopimukseen taikka yhteisymmärrykseen. Hinnoista sopiminen on jo sinänsä kiellettyä, eikä sovitun toiminnan toteuttamista edellytetä.
Toimenpidepyynnössä lainaohjastajien katsotaan korottaneen ajopalkkioitaan siten, että kilpailumenestyksestä riippuvan palkkion lisäksi ohjastaja laskuttaa hevosenomistajalta aina myös ns. penkkirahan, joka on 100 markan suuruinen (noin 17 euroa) ja riippumaton kilpailumenestyksestä. Kilpailumenestyksestä riippuva ajopalkkio on yleensä 10–15 % palkintosummasta[1]. Aiemman laskutuskäytännön mukaisesti ohjastaja laskutti joko kiinteän 100 markan penkkirahan tai prosenttiosuuden palkintosummasta, riippuen siitä, kumpi oli suurempi. Selvityspyynnön mukaan korotus koskee Suomen eniten ajavia ohjastajia, joiden prosentuaalinen osuus merkittävimpien V5- ja V65 -lähtöjen (nykyisin V75) voitoista on suuri. Esimerkiksi vuonna 1999 heidän osuutensa V5 -lähtöjen voitoista oli noin 70 % ja V65 -lähtöjen voitoista noin 65 %. Toimenpidepyynnön mukaan hevosenomistajilla ei ole mahdollisuutta kilpailuttaa ohjastajia, vaan he joutuvat maksamaan korotetun palkkion.
Suomen Ravivalmentajat ry:n 22.5.2000 ilmestyneen jäsentiedotteen liitteenä olevassa tiedotteessa yhdistyksen jäsenenä olevat 10 ohjastajaa (Esa Holopainen, Harri Koivunen, Jorma Kontio, Ilkka Korpi, Pekka Korpi, Ari Moilanen, Tapio Perttunen, Pertti Puikkonen, Kari Rosimo ja Antti Teivainen) ilmoittivat siirtyvänsä laina-ohjastuksen ajopalkkioiden laskutuksessa yleiseurooppalaiseen käytäntöön 1.7.2000 lähtien. Tiedotteessa todettiin, että ajopalkkion laskutukseen lisätään aina ns. penkkiraha. Tiedotteessa kehotettiin niitä ohjastajia, jotka haluavat nimensä liitettävän tiedotteeseen, ottamaan yhteyttä yhdistyksen toiminnanjohtajaan. Hevosurheilu -lehden 21.6.2000 ilmestyneessä numerossa ilmoitettiin lainaohjastajien muuttuneesta laskutuksesta. Lehdessä viitattiin tiedotteeseen, jonka olivat allekirjoittaneet 31 ohjastajaa (Ahti Antti-Roiko, Aki Antti-Roiko, Marko Hakkarainen, Arto Hammar, Jani Hautaviita, Heikki Hietanen, Esa Holopainen, Mauri Jaara, Ari Kela, Mikko Kerola, Harri Koivunen, Jorma Kontio, Ilkka Korpi, Pekka Korpi, Juha Länsimäki, Ari Moilanen, Anssi Nurminen, Hannu Nyman, Teemu Okkolin, Veli-Erkki Paavola, Tuomas Pakkanen, Tapio Perttunen, Pertti Puikkonen, Kari Rosimo, Jarmo Saarela, Seppo Sarkola, Jyrki Tammimetsä, Juhani Tapani, Antti Teivainen, Juha Utala ja Kari Viisterä). Mainituista ohjastajista 27 on Suomen Ravivalmentajat ry:n jäseniä.
Kilpailuvirasto katsoo yhteisten tiedotteiden osoittavan, että raviohjastajien kesken on sovittu ajopalkkioiden suuruudesta ja niiden määräytymisperusteista. Toimintaa on siten pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 momentin kiellon rikkomisena.
Kilpailunrajoituksen merkityksen arviointi
Kilpailuvirasto on harkitessaan toimenpiteitään rikkomuksen johdosta arvioinut korotuksen kokonaisvaikutuksia alalla ja kansantaloudessa yleensä. Korotus on tuntuvin pienemmissä palkintosummissa. Esimerkiksi noin 100 euron palkintosummasta 15 %:n ajopalkkion suuruus olisi noin 15 euroa. Aiemman laskutuskäytännön mukaan ohjastaja laskuttaisi tällöin noin 17 euroa. Uuden laskutuskäytännön mukaan ohjastaja laskuttaisi noin 32 euroa, joka koostuu kiinteästä penkkirahasta ja palkintosumman prosenttiosuudesta. Suuremmissa palkintosummissa korotuksen suhteellinen osuus on vähäisempi. Esimerkiksi 1 000 euron palkintosummasta aiemman laskutuskäytännön mukainen ajopalkkio olisi noin 150 euroa ja uuden käytännön mukainen noin 170 euroa. Palkintosummien kokonaisarvo vuonna 2001 oli SHKL:n mukaan noin 14 miljoonaa euroa. Suomen Hippos ry:ltä saadun selvityksen mukaan vuoden 2002 palkintojen kokonaissumma oli noin 16 miljoonaa euroa. Yksinomaan V75- ja V5- lähdöistä maksettavien palkintojen osuus oli noin 7 miljoonaa euroa vuonna 2002. Suomen Hippoksen esittämän arvion mukaan ensimmäisen palkinnon keskimääräinen suuruus on 1 300 euroa lähtöä kohden, kun otetaan huomioon kaikkien ravikilpailujen ensimmäiset palkinnot.
Suomen Hippos ry:n selvityksen mukaan kilpahevosen keskimääräiset ylläpitokustannukset ovat keskimäärin 400–600 euroa kuukaudessa eli 4 800–7 200 euroa vuodessa. SHKL:n mukaan keskimääräiset kustannukset amatööriomistajavalmentajalle ovat noin 230 euroa kuukaudessa eli 2 760 euroa vuodessa. Ylläpitokustannuksiin vaikuttaa kuitenkin selkeästi esimerkiksi se, onko hevonen omistajatallinsa vai menestyksekkään ammattivalmentajan valmennuksessa. Lisäksi ylläpitokustannuksiin vaikuttavat vuosittaisten kilpailujen määrä. Suomen Hippos ry:n mukaan kilpailutapahtumia eli raveja järjestetään vuosittain noin 560 ja niihin osallistuu yli 8 000 hevosta ja 3 000 ohjastajaa. Ravilähtöjä on vuosittain noin 6 000, joten yksittäisiä startteja on arviolta noin 70 000. SHKL:n mukaan keskimääräinen kilpahevonen starttaa noin kymmenen kertaa vuodessa ja tienaa noin 2 200 euroa. Ohjastuskulujen osuus tästä on noin 500 euroa vuodessa sisältäen penkkirahan ja voittoprovision.
Kilpailuvirasto katsoo, että korotusten kokonaisvaikutus suhteessa palkintosummien suuruuteen ja hevosten ylläpitokustannuksiin on vähäinen. Korotusten kilpailuvaikutuksia arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että vuonna 2001 Suomessa toimi Ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtajan ja Suomen Hippos ry:n mukaan noin 3 000 ohjastajaa, joten hevosenomistajilla on käytettävänään vaihtoehtoisia ohjastajia. Ko. ohjastajista noin 140 on Suomen Hippoksen mukaan sen hyväksymän ammattivalmentaja- ja ajajalisenssin (T/D/V) haltijoita. Kilpailuvirasto ei ole myöskään saanut näyttöä siitä, että hintayhteistyö olisi levinnyt ohjastuspalkkioita laajemmalle, kuten esim. ravivalmennukseen.
Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto pitää raviohjastajien ajopalkkioidensa määräytymisperusteisiin ja korotuksiin kohdistunutta hintayhteistyötä kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettavana vähämerkityksellisenä kilpailunrajoituksena eikä siksi ryhdy asiassa enempiin toimenpiteisiin. Kilpailuvirasto voi kuitenkin ottaa asian uudelleen käsittelyyn, mikäli hintayhteistyötä jatketaan tai laajennetaan.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto katsoo, että raviohjastajien hintayhteistyöllä on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun eikä asiassa siten ole aihetta jatkaa raviohjastajien menettelytapojen selvittämistä. Virasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §, 6 §:n 1 momentti ja 12 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa siihen tyytymätön asianosainen hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Ajopalkkion suuruus saattaa vaihdella laskutettavan tahon mukaisesti.