Asianosaiset
Melia Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
Helsingin Mylly Oy
Asian vireilletulo
Kilpailuvirastoon 9.12.1993 saapuneessa toimenpidepyynnössään Helsingin Mylly Oy (myöhemmin Helsingin Mylly) epäili kilpailijansa Melia Oy:n (myöhemmin Melia) käyttävän väärin jauhomarkkinoilla saavuttamaansa määräävää markkina-asemaa sitomalla myllyjen asiakkaita vuosisopimuksilla siten, että pienempien jauhontoimittajien (myllyjen) markkinoille pääsy estyi.
Toimenpidepyynnön mukaan Melia teki erityisesti suurimpien asiakkaidensa kanssa vuosisopimuksia, joiden perusteella asiakas sai vuosialennusta, mikäli tämä osti sopimuskauden aikana ainoastaan Melian valmistamia jauhoja tai, mikäli asiakkaan kokonaisostomäärä Meliasta ylitti sopimuksessa määritellyn alennukseen oikeuttavan vähimmäisostomäärän. Vuosialennusta saattoi saada porrastetusti, kun 75-95 prosenttia vuosisopimuksessa määritellystä vuosivolyymista oli toteutunut. Helsingin Myllyn mukaan Melian soveltamat vuosialennukset sitoivat asiakkaita Meliaan ja samalla estivät kilpailua niistä pienemmistä jauhoeristä, joita Melian kilpailijat olisivat kyenneet toimittamaan Meliaa pienemmän valmistuskapasiteettinsa puitteissa.
Toimenpidepyynnön mukaan Melia oli sisällyttänyt jauhokauppaa koskeviin sopimuksiinsa myös riisien ja leivonnassa tarvittavien erilaisten hiutaleiden ostot. Jauhomarkkinoilla toimivilla Melian kilpailijoilla ei ollut tuotevalikoimassaan riisiä tai mainittuja hiutaleita, minkä vuoksi riisien ja hiutaleiden sisällyttäminen alennusperusteena olevaan kokonaisostomäärään esti toimenpidepyynnön mukaan jauhomarkkinoilla toimivia Melian kilpailijoita tekemästä kilpailukykyisiä tarjouksia Melian valikoimia kapeammasta tuotevalikoimastaan.
Toimenpidepyynnön mukaan Melian soveltamat vuosialennukset eivät perustuneet todellisiin kustannussäästöihin. Helsingin Myllyn mukaan tällaisten alennusten ainoana tarkoituksena täytyi olla kilpailijoiden sulkeminen markkinoilta.
Asian selvittäminen
Selvitysvaiheet
Melia antoi alustavan selvityksensä selostamalla menettelytapojaan Kilpailuvirastossa 21.1.1994 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa ja antamalla 9.2.1994 pyydetyn kirjallisen vastineensa.
Kilpailuviraston edustajat tekivät 16.2.1994 tarkastuksen Meliassa Kilpailuviraston 15.2.1994 päiväämän tarkastusmääräyksen perusteella. Tarkastuksen kohteena olivat Melian ja sen asiakkaiden väliset sopimukset. Melia toimitti mainitut sopimukset Kilpailuvirastoon 22.2.1994.
Melian kilpailija Oy Karl Fazer Ab (myöhemmin Fazer) selosti 21.6.1994 käsitystään alan kilpailutilanteesta. Lisäksi Fazer toimitti 13.9.1994 Kilpailuviraston pyytämän selvityksen toimitusehdoistaan leipomoasiakkailleen.
Melian kilpailija Tuottajain Mylly Oy (myöhemmin Tuottajain Mylly) selosti 30.6.1994 käsityksiään alan kilpailutilanteesta. Lisäksi Tuottajain Mylly toimitti 13.9.1994 Kilpailuviraston pyytämän selvityksen toimitusehdoistaan leipomoasiakkailleen.
Myllyjen asiakkaana selosti Elannon Leipä Oy 6.6.1994, Leifood Oy 9.6.1994 sekä Linkosuo Oy 9.6.1994 pyydetyn näkemyksensä alan kilpailutilanteesta ja jauhontoimittajien toimintatavoista.
Helsingin Mylly toimitti 13.9.1994 Kilpailuviraston pyytämän selvityksen toimitusehdoistaan eri asiakkaille sekä selostuksensa alan kilpailuolosuhteista.
Melian kilpailija Oy Polar Mills Ab (myöhemmin Polar Mills) toimitti 19.5.1995 pyydetyn selvityksen näkemyksistään alan kilpailuolosuhteista.
Kilpailuvirasto pyysi 19.5.1995 Suomen Leipuriliitto r.y:tä, EHO Oy:tä (myöhemmin EHO) ja Linkosuota selostamaan näkemyksensä EU-jäsenyyden vaikutuksista leipomoiden raaka-ainehankintoihin. EHO toimitti pyydetyn selvityksen 22.5.1995 ja Suomen Leipuriliitto r.y. 2.6.1995.
Kilpailuviraston pyynnöstä Myllyliitto r.y:n edustajat esittivät 11.7.1996 selvityksen alan kilpailutilanteesta vuosina 1995-1996 ja lisäselvityksen 25.9.1996 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Helsingin Mylly esitti näkemyksensä vuosien 1995-1996 kilpailutilanteesta 24.9.1996 järjestetyssä selvitystilaisuudessa.
Kilpailuvirasto pyysi 10.9.1996 Melialta selvityksen tämän myynti- ja toimitusehdoista vuosilta 1994-1996. Melia toimitti kyseisen selvityksen 8.10.1996 sekä suullisen lisäselvityksen 18.12.1996.
Helsingin Mylly antoi viraston pyytämää suullista lisäselvitystä 21.4.1997.
Melia ilmoitti 4.5.1997 siirtyvänsä tuoteryhmäkohtaisiin alennuksiin ja pyrkivänsä tulevissa sopimusneuvotteluissa nettohinnoitteluun.
Kilpailuvirasto varasi Melialle tilaisuuden antaa lausuntonsa viraston selvityksensä perusteella tekemistä johtopäätöksistä. Melia antoi pyydetyn lausunnon 4.8.1997.
Jauhomarkkinoiden rakenne ja pääpiirteet
Suurimmat leipäviljaa jauhavat myllyt ovat Melia, Helsingin Mylly, Tuottajain Mylly ja Fazer. Lisäksi markkinoilla toimii myös pieniä paikallisia myllyjä. Näiden markkinaosuus on valtakunnallisesti vähäinen.
Melia perustettiin 5.10.1990 yrityskaupalla, jossa Raision Tehtaat Oy Ab ja Cultor Oy ostivat Meira Oy:n omistaman myllyteollisuuden yhdistäen samalla sen ja omat myllynsä yhdeksi yritykseksi.
Kilpailuvirasto rekisteröi Melian määräävään markkina-asemaan vuonna 1991 korkean markkinaosuuden perusteella. Rekisteröimisvaiheessa Melialla arvioitiin olleen vehnäjauhoissa 60 %:n, ruisjauhoissa 30 %:n, hiutaleissa 90 %:n, pastoissa 70 %:n, riiseissä 90 %:n ja aamiaistuotteissa 10 %:n markkinaosuus.
Myllyjen kokonaismyynti on ollut 1990-luvulla noin 1 miljardin markan suuruusluokkaa. Fazerin osuus myllyjen jauhatuksesta on ollut 1990-luvulla hieman alle 20 %. Sekä Helsingin Myllyn että Tuottajain Myllyn markkinaosuus on ollut 10 %:n luokkaa.
Myllyjen suurimmat asiakasryhmät ovat vähittäiskaupat, leipomot ja muu teollisuus. Melia on myynyt liikevaihdostaan keskimäärin runsaat 50 % vähittäiskauppoihin, noin 25 % leipomoihin ja hieman alle 20 % teollisuuteen ja suurkeittiöihin.
Myllyjen markkinointi perustuu osaltaan tuotemerkkeihin. Melian tuotemerkkejä ovat esimerkiksi Sunnuntai ja Elovena, minkä lisäksi se on valmistanut niin sanottuja kaupan omia merkkituotteita mm. Keskolle ja Tukolle. Helsingin Myllyn tuotemerkki on Myllärin paras.
Melian markkinointialue on valtakunnallinen. Sekä Helsingin Myllyn että Tuottajain Myllyn pääasiallinen markkinointialue on ollut Etelä-Suomi. Fazer on myynyt pääosan valmistamistaan tuotteista Fazer-konserniin kuuluville leipomoille.
Jauhojen raaka-aineeksi tarvitsemansa viljan myllyt hankkivat pääasiassa kotimaasta viljelijöiden kanssa tehdyin viljelysopimuksin. Jonkin verran viljaa myös tuodaan maahan.
Suomen liittyminen Euroopan Yhteisöön 1.1.1995 poisti vilja- ja jauhomarkkinoilta aikaisemman tuontisäännöstelyn, minkä jälkeen jauhojen hintakehitys on ollut aleneva. Aleneva hintakehitys on johtanut myllyjen ilmoitusten mukaan joissakin tapauksisssa ajoittaiseen tai pidempiaikaiseen tappiolliseen toimintaan kotimaan myynnissä. Toisaalta samaan aikaan suurimpien myllyjen kapasiteetin käyttöaste on noussut ja myllyt ovat vieneet merkittävän määrän jauhoja Itä-Euroopan eri maihin, lähinnä Viroon ja Venäjälle.
Tarkastus Melia Oy:ssä 26.6.1992
Osana niin sanottua määräävän markkina-aseman projektia Kilpailuvirasto teki Meliassa tarkastuksen 17.6.1992. Tarkastuksessa virasto ei löytänyt näyttöä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Virasto selosti Melialle 26.6.1992 toimittamassaan kirjeessä tarkastuksen edellä mainitun lopputuloksen, mutta ilmoitti samalla pitävänsä Melian hinnoittelua sekavana ja syrjivän hinnoittelun periaatteessa mahdollistavana. Virasto ilmoitti Melialle, että sen tavoitteena oli selvittää myöhemmin yksityiskohtaisemmin Melian hinnoittelu- ja alennuskäytäntöä.
Tarkastus Melia Oy:ssä 16.2.1994
Tarkastushavainnot
Tapauksen selvittämiseksi Meliassa tehtiin tarkastus 16.2.1994.
Vähittäiskauppoihin myytyjen tuotteiden osalta tarkastettiin Melian eri keskusliikeryhmittymien kanssa tekemät perusehtosopimukset vuosilta 1992 ja 1993.
Mainittuihin perusehtosopimuksiin sisältyi kassa-alennuksia ja markkinointitukea. Markkinointituki oli yleensä niin sanottua kampanjatukea. Eri keskusliikkeiden kanssa (Kesko, Tuko, InexPartners) tehdyt perusehtosopimukset eivät poikenneet olennaisella tavalla toisistaan.
Tarkastettuihin vähittäiskauppatuotteita koskeviin sopimuksiin ei sisältynyt sellaisia kilpailua rajoittavia ehtoja, joihin toimenpidepyynnössä on viitattu.
Teollisuus- ja suurkeittiöasiakkaiden kanssa tehtyjen sopimusten osalta tarkastettiin Melian tekemiä sopimuksia vuosilta 1992 ja 1993. Tällaisia Melian teollisuus- ja suurkeittiöasiakkaita olivat mm. Kesko Oy, Tukospar Oy, Meira Nova Oy, Oy Halva Ab, Huhtamäki Oy Leaf, Itikka Lihapolar Oy, Suomen Unilever Oy, LSO Food Oy ja Saarioinen Oy.
Tarkastetut teollisuus- ja suurkeittiöasiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset perustuivat nettohintoihin.
Melian teollisuus- ja suurkeittiöasiakkaiden kanssa tekemissä sopimuksissa ei havaittu toimenpidepyynnössä epäiltyjä kilpailua rajoittavia ehtoja.
Leipomoiden kanssa tehtyjen sopimusten osalta tarkastettiin Melian tekemät sopimukset vuosilta 1993 ja 1994.
Suurimpien leipomoasiakkaiden kanssa tehtyihin sopimuksiin sisältyi vuosialennuksia ja/tai mainosrahaa. Myönnetyt alennukset oli suhteutettu leipomon vuotuisiin ostoihin Meliasta.
Tarkastuksessa ei havaittu muunlaisia leipomoihin sovellettuja alennuksia.
Tarkastuksen lopputulos
Tarkastuksen perusteella voitiin todeta, että Melia oli soveltanut leipomoasiakkaisiinsa samantapaisia myynti- ja toimitusehtoja vuosina 1993-1994 kuin vuosina 1991-1992. Helsingin Myllyn tekemässä toimenpidepyynnössä tarkoitettuja sopimusehtoja sisältyi nimenomaan Melian leipomoasiakaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin, joten tapaukseen liittyvät selvitykset on tarkastuksen jälkeen kohdennettu näihin. Näin ollen tämän tapauksen käsittelyn yhteydessä ei ole enempää tarkasteltu esimerkiksi Melian kaupalle antamaa markkinointitukea tai muita sellaisia Melian soveltamia sopimusehtoja, joissa on ollut kysymys muista näkökohdista kuin kilpailun rajoittamisesta toimenpidepyynnössä tarkoitetulla tavalla.
Melian leipomoasiakkaidensa kanssa tekemät sopimukset
Sopimusten pääpiirteet
Kilpailuvirasto on selvittänyt Melian vuosina 1993-1996 tekemiä kirjallisia toimitussopimuksia suurille ja keskisuurille leipomoille.
Selvitetyistä asiakassuhteista yhdessä tapauksessa alennuksen saannin edellytyksenä oli, että asiakas ”keskittää ostonsa tarjotuissa tuoteryhmissä Melialle”. Kyseessä oleva sopimus koski toimintavuotta 1993. Tällaista tai vastaavaa sopimuskohtaa ei sisältynyt Melian tämän asiakkaan kanssa myöhemmin tekemiin sopimuksiin.
Selvityksessä ei havaittu muita vastaavanlaisia sopimuksia, joissa alennuksen saannin edellytys oli, että asiakas ostaa tarvitsemansa jauhot ainoastaan Meliasta.
Selvitetyissä yksittäistapauksissa Melian soveltamat tuotekohtaiset hinnat olivat pääsääntöisesti nettohintoja.
Nettohinnoilla tarkoitetaan tässä selvityksessä sellaisia tuotekohtaisia hintoja, joihin asiakkaille mahdollisesti myönnettävät alennukset sisältyvät mahdollisimman suuressa määrin. Nettohinnoittelu määritellään tässä selvityksessä puhtaaksi, mikäli kaikki asiakkaan saamat alennukset sisältyvät nettohintoihin. Nettohinnoittelulle on ominaista, että saman tuotteen nettohinnat voivat vaihdella asiakkaittain.
Selvitetyissä yksittäistapauksissa Melia oli yleensä antanut vuosialennusta asiakkaan kokonaisostomäärän perusteella. Näin ollen Melian soveltama nettohinnoittelu ei ole ollut puhdasta.
Kyseisissä sopimuksissa niin sanottuun vuosialennukseen oikeuttava kokonaisostomäärä oli yleensä laskettu yhden vuoden tai sopimuksessa määritellyn lyhyemmän, tavallisesti 4-12 kuukauden mittaisen ajanjakson puitteissa.
Asiakkaat olivat voineet saada kyseisen alennuksen myös niin sanotun mainosrahan nimellä. Melia ei ollut edellyttänyt asiakkailtaan, että mainosraha tulee käyttää nimenomaan mainostamiseen tai tuotteiden menekin edistämiseen. Mainosraha on siten ollut vastaavanlainen alennus kuin Melian soveltama vuosialennus.
Melia oli maksanut kyseistä alennusta toteutuneiden ostojen perusteella jälkikäteen yleensä neljännesvuosittain tai kuukausittain. Joillekin asiakkaille Melia oli porrastanut alennuksen sopimuskauden aikana toteutuvan kokonaisostomäärän mukaan. Melia ei ollut kuitenkaan soveltanut asiakkaisiin samanlaista portaikkoa, joten – mikäli portaikkoa oli sovellettu – se oli ollut asiakaskohtainen. Vuosina 1995-1996 Melia oli lisännyt portaita sekä alennusasteikon ylä- että alapäähän joissakin yksittäisissä asiakassuhteissaan.
Seuraavassa esitetään kaksi esimerkkitapausta Melian soveltamasta vuosialennuskäytännöstä. Liikesalaisuussuojan vuoksi esimerkeissä esitetyt luvut eivät vastaa ostojen tai alennusten todellista suuruutta. Sen sijaan esimerkit kuvaavat alennusten myöntämisessä sovellettuja periaatteita, kuten porrastuksia.
Esimerkki 1.
Tehdyn kirjallisen vuosisopimuksen perusteella asiakas ”X” sai vuoden 1994 aikana Meliasta ostamiensa kokonaiskilomäärien perusteella mainosrahaa seuraavasti:
| Kokonaisostot | Mainosraha |
| 400 000 kg | 20 000 mk |
| 500 000 kg | 30 000 mk |
Tässä esimerkkitapauksessa tehty sopimus tarkoittaa sitä, että asiakas ei saa mainosrahaa (tai muita vuosihyvityksiä) lainkaan, mikäli ostot alittivat 400 000 kg. Mikäli vuosiostot toteutuvat välille 400 000 kg – 500 000 kg, mainosrahaa saa 20 000 mk. Mikäli vuosiostot ylittävät 500 000 kg, mainosrahaa saa 30 000 mk.
Vastaavissa tapauksissa Melia oli käytännössä yleensä porrastanut alennuksen asiakkaan aikaisemmat vuosiostot huomioon ottaen siten, että asiakkaalla oli ollut realistinen mahdollisuus saavuttaa sopimuksessa määritelty korkein mainosraha joko lisäämällä ostojaan Meliasta aikaisemmasta tai ylläpitämällä ostojen aikaisempi määrällinen taso.
Esimerkki 2.
Asiakas ”Y” sai vuoden 1996 aikana Meliasta ostamiensa kokonaiskilomäärien perusteella vuosialennusta seuraavasti:
| Kokonaisostot | Vuosialennus |
| 2,8 milj. kg | 17 p/kg |
| 2,9 milj. kg | 18 p/kg |
| 3,0 milj. kg | 19 p/kg |
| 3,1 milj. kg | 20 p/kg |
| 3,2 milj. kg | 21 p/kg |
Kyseisessä esimerkkitapauksessa on enemmän portaita kuin edellisessä esimerkissä. Erityisesti vuosina 1995-1996 Melia oli lisännyt portaiden määrää asiakkaan kanssa aikaisemmin tekemäänsä sopimukseen verrattuna. Tällaisissa tapauksissa asiakkailla oli ollut mahdollisuus saavuttaa aikaisempaa korkeampi vuosialennus p/kg, mikäli edellisvuonna toteutunut vuosiostomäärä ylittyy. Toisaalta Melia oli voinut lisätä vastaavasti portaita myös taulukon alapäähän siten, että asiakas ei menettänyt vuosialennusta kokonaan, mikäli ostot jonkin verran pienentyivät aikaisemmasta.
Sekä tämän että edellisen esimerkin kuvaaman tapauksen kaltaisissa tilanteissa alennusportaat on laadittu siten, että asiakkaat saavat alennusta käytännössä vain kokonaisostotarpeeseensa nähden merkittävistä ostomääristä. Tosin sanoen Melia on yleensä ollut niiden asiakkaiden pääasiallinen jauhontoimittaja, joiden kanssa se on tehnyt kirjallisen toimitussopimuksen. Useimmissa tapauksissa pääasiallisen jauhontoimittajan vaihtaminen on merkinnyt Melian myöntämän alennuksen menettämistä kokonaan.
Muut sopimusten sisältöön välittömästi vaikuttaneet seikat
Suurimmillaan Melian myöntämät asiakaskohtaiset vuosialennukset ovat olleet yli 1 milj. mk/vuosi. Pienimmillään vuosihyvitteet ovat selvitetyissä yksittäistapauksissa olleet suuruusluokaltaan lähellä 10 000 markkaa.
Kahden kokonaisostovolyyminsa suhteen samanlaisen asiakkaan saamat vuosialennukset ovat olleet joissakin tapauksissa erisuuruiset. Melian mukaan tähän on ollut syynä osaltaan asiakkaiden kanssa aikaisemmin tehtyjen sopimusten huomioon ottaminen (asiakashistoria) ja toisaalta asiakkaiden erilainen tuotannon rakenne (myynnin mix). Myös Melian soveltamat asiakaskohtaiset nettohinnat ovat osaltaan vaikuttaneet asiakkaiden saamiin vuosialennuksiin.
Melia on ryhtynyt soveltamaan vuosina 1995 ja 1996 aikaisempaa enemmän nettohinnoittelua vähentäen samalla vuosialennusten ja markkinarahan käyttöä.
Ilmoituksensa mukaan Melian on vaikea selvittää tarkoin soveltamiensa alennusten kustannusperusteita. Melian mukaan on kuitenkin selvää, että tietyllä volyymitasolla aiheutuu kustannussäästöjä esimerkiksi logistisista syistä (viikkokuorman suuruus). Melia ilmoittaa suhteuttaneensa asiakkaiden saamat alennukset karkeasti asiakkaiden ostamiin kokonaismääriin.
Kaikkein suurimpia määriä ostaneille asiakkailleen Melia ei ole antanut enempää vuosialennusta kuin jonkin verran pienempiä määriä ostaneille asiakkailleen. Melian mukaan tämä on johtunut siitä, että kannattavuussyistä alennustasoa ei ole voitu nostaa enempää siitä, mitä jo suhteellisen suurille asiakkaille on myönnetty.
Muut selvitykset
Kilpailijoiden menettelytavat
Myös Helsingin Mylly on tehnyt vuosisopimuksia leipomoasiakkaidensa kanssa. Tällaisten sopimusten perusteella Helsingin Mylly on antanut muutamille asiakkailleen alennusta joko toteutuneista kokonaisostoista tai toteutuneista ostoista tuoteryhmittäin (vehnätuotteet, ruistuotteet, ohratuotteet jne.). Poiketen Melian soveltamasta alennuskäytännöstä, jossa vuosialennusta on saanut vasta suhteellisen suuren ostomäärän toteutumisen jälkeen, Helsingin Mylly on soveltanut leipomoasiakkaisiinsa vuosialennusta siten, että jokaisesta ostetusta jauhokilosta on saanut alennusta X p/kg.
Tuottajain Mylly on soveltanut leipomoasiakkaisiinsa yleensä asiakaskohtaisia nettohintoja. Joillekin asiakkailleen Tuottajain Mylly on antanut vuosialennusta X p/kg samaan tapaan kuin Helsingin Mylly.
Fazer (Oululaisen Mylly) on myynyt vain pienen osan tuotannostaan Fazer-konsernin ulkopuolelle. Sopimuksissaan Fazer on soveltanut yleensä asiakaskohtaisia nettohintoja. Joillekin konsernin ulkopuolisille asiakkaille Fazer on myöntänyt porrastetusti vuosialennusta samaan tapaan kuin Melia.
Asiakkaiden rakenne, markkinaolosuhteet asiakkaiden näkökulmasta
Lukumääräisesti suurin osa leipomoista on pieniä perheyrityksiä. Näiden toiminta on alueellista tai paikallista. Leipomoista kaksi suurinta, Fazer ja Vaasan Leipomot, ovat markkinoineet valtakunnallisesti.
Fazer-konserniin kuuluvien leipomoiden markkinaosuus on ollut 1990-luvulla hieman alle 30 prosenttia. Toiseksi suurimman leipomoryhmittymän, Cultor-konserniin kuuluvan Vaasan Leipomoiden osuus on ollut runsaat 20 prosenttia.
Myllyjen kolmanneksi suurin leipomoasiakas on Leifood-ryhmä, jonka markkinaosuus on ollut hieman yli 10 prosenttia. Leifood-ryhmittymään kuuluu 11 leipomoyritystä eri puolilla Suomea. Leifoodin toiminta-ajatuksena on ostaa keskitetysti raaka-aineita jäsenleipomoilleen ja tätä kautta parantaa jäsentensä kilpailuasemaa suhteessa Fazeriin ja Vaasan Leipomoihin.
Saadun selvityksen mukaan useat leipomot ovat pyrkineet hankkimaan jauhoja yhdeltä päätoimittajalta ja pienemmän osan jauhoista muilta myllyiltä.
Melian perustamisen taustalla on leipomoiden esittämien arvioiden mukaan ollut pyrkimys aikaansaada volyymietuja. Leipomoiden arvion mukaan Melia on tässä onnistunut ja saavuttanut markkinajohtajan aseman.
Markkinoiden rajaamiseen liittyvät selvitykset
Tapauksen käsittelyn yhteydessä Melian toimintaa ja markkinoiden kilpailuolosuhteita on tarkasteltu valtakunnallisesti. Alalla toimijat eivät ole esittäneet näkökohtia, joiden perusteella markkinoita olisi ollut perusteltua tarkastella alueellisena tai toisaalta ylikansallisina.
Alalla toimijoiden antamien lausuntojen mukaan vehnäjauhot, ruisjauhot, ohrajauhot ja kaurajauhot muodostavat kukin omat erilliset tuotemarkkinansa. Ostajien (leipomot) näkökulmasta kyseiset jauhot eivät korvaa toisiaan. Myös Melian tarjonnassa olevat muut tuotteet, kuten riisit ja pastat, on nähty itsenäisinä ja erillisinä tuoteryhminä.
Melian ja sen kilpailijoiden markkinaosuuksien viimeaikainen kehitys
Melian markkinaosuus on ollut hieman laskeva vuosina 1994-1996 verrattuna tilanteeseen vuosina 1991-1993. Vehnäjauhoissa Melian osuus on kuitenkin edelleen ollut noin 60 prosenttia ja jauhomarkkinoilla kokonaisuudessaankin yli 50 prosentin.
Myllyjen laskennalliset markkinaosuudet riippuvat jossakin määrin siitä, miten Fazer-konsernin sisäinen myynti otetaan huomioon. Melian osuus jauhomarkkinoista on ollut vuosina 1994-1996 jopa 70 prosenttia, jos markkinoihin ei sisällytetä Fazerin myyntiä Fazerin leipomoille. Kilpailuvirastolle esitetyissä lausunnoissa tätä laskentatapaa on puollettu sillä perusteella, että Fazerin leipomot eivät ole ottaneet vastaan tarjouksia muilta myllyiltä.
Melian markkinaosuuden vähäinen pieneneminen ei ole nostanut Melian kilpailijoiden yksittäisiä markkinaosuuksia olennaisessa määrin. Toisaalta myöskään jauhojen tuonti ei ole siinä määrin kasvanut, että alalla toimijoiden markkinaosuudet olisivat tämän vuoksi olennaisesti muuttuneet.
Helsingin Myllyn esittämät tarkentavat näkökohdat
Tarkennuksenaan tekemäänsä toimenpidepyyntöön Helsingin Mylly on ilmoittanut 21.4.1997, että Melian soveltama alennuskäytäntö on ilmeisesti käytännössä vaikuttanut sitovalla tavalla lähinnä muutamiin suurehkoihin leipomoasiakkaisiin ja erityisesti Leifoodin ostokäyttäytymiseen. Vaasan Leipomoihin kuuluvat leipomot, jotka muodostavat markkinoiden suurimman asiakasryhmän, ovat Helsingin Myllyn mukaan voineet ostaa jauhoja samanaikaisesti sekä Meliasta että sen kilpailijoilta.
Muutokset Melian soveltamassa hinnoittelussa
Melian ilmoitus 13.5.1997
Melia toimitti Kilpailuvirastolle 13.5.1997 ilmoituksen, jossa Melia viitasi kilpailunrajoituslain soveltamiseen liittyvään viimeaikaiseen oikeustapauskäytäntöön ja ilmoitti, että se luopuu vuoden 1997 aikana kokonaismyyntivolyymeihin perustuvista vuosialennuksista ja mainosrahoista ja ottaa käyttöön tuoteryhmäkohtaiset alennukset. Samalla Melia ilmoitti pyrkivänsä sopimusneuvotteluissaan nettohinnoitteluun.
Melian lausunto 4.8.1997
Tehdyn selvityksen perusteella Kilpailuvirasto päätyi siihen, että siirtyminen tuoteryhmäkohtaisiin hintoihin ei ole tässä tapauksessa riittävä toimenpide epäillyn kilpailua rajoittavan hinnoittelun poistamiseksi. Kilpailuvirasto ilmoitti Melialle, että viraston käsityksen mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön lopettamiseksi Melian tulee ryhtyä soveltamaan myös läpinäkyvää, asiakkaittain tasapuolista ja kustannusten osalta asianmukaisesti perusteltua (kustannusvastaavaa) hinnoittelua.
Selvityksestä antamassaan lausunnossa Melia ilmoitti, että se luopuu vuotta 1998 koskevissa leipomosopimusneuvotteluissaan myös tuoteryhmäkohtaisista tavoite,- määrä- ja vuosialennuksista ja siirtyy tuotekohtaisiin nettohintohin, joista ei enää anneta alennuksia.
Lisäksi Melia ilmoitti rakentavansa uuden leipomokohtaisen katelaskennan varmistaakseen hinnoittelunsa tasapuolisuuden ja kustannusperusteisuuden.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Maantieteelliset markkinat
Toimenpidepyyntö koskee epäiltyä kilpailua rajoittavaa hinnoittelua jauhomarkkinoilla Suomessa. Toimenpidepyynnössä epäiltyjä kilpailua rajoittavia myynti- ja toimitusehtoja on sisältynyt nimenomaan Melian leipomoiden kanssa tekemiin toimitussopimuksiin. Osa leipomoista toimii alueellisesti, osa valtakunnallisesti. Tarkastelun kohteena oleviin Melian leipomoiden kanssa tekemiin sopimuksiin ei ole sisältynyt kilpailunrajoitusten arvioinnin kannalta merkityksellisiä alueellisia eroja.
Edellä todetun perusteella toimenpidepyynnössä tarkoitettu Melian toiminta on valtakunnallista ja tarkasteltavat markkinat ovat tässä tapauksessa valtakunnalliset.
Tuotemarkkinat
Saadun selvityksen perusteella leipomot eivät yleensä voi korvata eri viljoista jalostettuja jauhoja toisilla. Näin ollen eri viljoista jalostetut jauhot ovat erillisen kysynnän kohteena. Erillisen kysynnän kohteena ovat myös muut Melian tarjonnassa olevat tuotteet kuten riisit ja pastat.
Edellä todetun perusteella myllyjen toimittamat vehnä-, ohra-, ruis- ja kauravalmisteet muodostavat kilpailunrajoituslain soveltamisen näkökulmasta kukin omat erilliset tuotemarkkinansa.
Lopputulos
Tarkastelun kohteena on erillisiin tuotemarkkinoihin sisältyvien tuoteryhmien yhteismarkkinointiin liittyvä epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, joka on kohdistunut valtakunnallisesti jauhon myyntiin leipomoasiakkaille.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Kilpailuvirasto rekisteröi Melian määräävään markkina-asemaan vuonna 1991 muun muassa vehnäjauhojen markkinoinnissa saavutetun korkean markkinaosuuden perusteella. Rekisteröinnin jälkeen Melian osuus vehnäjauhoissa on hieman laskenut, mutta vuosina 1995-1996 se on ollut edelleen lähellä 60 prosenttia ja jauhotuotteissa keskimäärinkin yli 50 prosenttia. Seuraavaksi suurimman kilpailijan osuus on ollut sekä vehnäjauhojen markkinoilla että jauhomarkkinoilla keskimäärin alle 20 prosenttia eli selvästi pienempi kuin Melialla.
Edellisen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Melialla on kilpailijoihinsa nähden pitkäaikaisesti korkean markkinaosuuden perusteella kilpailunrajoituksista annetun lain (408/92) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema vehnäjauhojen markkinoilla. Tässä selvityksessä ei arvioida tarkemmin Melian markkina-asemaa muissa tuoteryhmissä.
Melian määräävää markkina-asemaa suhteessa Fazer-konsernin ulkopuolisiin leipomoihin on vahvistanut se, että Fazerin mylly on toimittanut pääosan valmistuksestaan Fazerin leipomoille. Tällöin muut leipomot eivät pääsääntöisesti ole voineet kilpailuttaa Meliaa ja Fazerin myllyä keskenään.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun periaatteet
Määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite, joka koskee myös elinkeinonharjoittajan toteuttamaa hinnoittelua. Elinkeinonharjoittajan on hinnoittelussaan noudatettava johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Hinnoitteluperiaatteiden on oltava sellaisia, että ne mahdollistavat kaikille elinkeinonharjoittajan kauppakumppaneille yhtäläiset mahdollisuudet harjoittaa omaa elinkeinoaan omien toimintaedellytystensä mukaisesti ilman, että hinnoitteluperiaatteet aiheuttavat syrjiviä tai sitovia vaikutuksia.
Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelua ja sen periaatteita tarkastellaan kilpailuoikeudessa tapauskohtaisesti. Arvioinnin kannalta on oleellista, että hinnoitteluperiaatteet ja niiden lopputulokset heijastavat kussakin tapauksessa relevantteja toiminta- ja markkinaolosuhteita.
Elinkeinonharjoittajan noudattama hinnoittelu ja esimerkiksi asiakaskohtaiset hintaerot ovat perusteltavissa hintojen kustannusvastaavuudella. Kustannusvastaavuudella tarkoitetaan tässä sitä, että yritys perii kultakin asiakkaalta tämän palvelemisesta aiheutuneita kustannuksia vastaavan hinnan.
Kustannusvastaava hinnoittelu on aina tasapuolisuusvelvoitteen täyttymisen näkökulmasta hyväksyttävää, mutta kustannusten rakennetta vastaamatonkaan hinnoittelu ei aina ole määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Eräissä tapauksissa myös määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi käyttää esimerkiksi keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua, jossa jotkin asiakaskohtaiset kustannuserot jäävät huomiotta. Tällainen hinnoittelu on hyväksyttävää, jos tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen laskenta vaatisi enemmän lisäresursseja kuin mitä yhteiskunta säästää asiakaskohtaisten hintojen tarkemman määräytymisen kautta. Myös eri toimintojen aiheuttamien kuluerien määrittelyyn ja niiden täsmälliseen kohdentamiseen liittyvät vaikeudet voivat antaa aiheen hyväksyä hintojen asiakaskohtaisen erilaistamisen muillakin kuin kustannusvastaavuuden vaatimukset todistettavasti täyttävillä perusteilla. Näiden perusteiden tulee kuitenkin olla objektiivisia ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä.
Määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi poiketa tasapuolisten hinnoitteluperiaatteiden noudattamisesta vain painavista taloudellis-tuotannollisista syistä. Poikkeamisen on oltava elinkeinonharjoittajan oman toiminnan kannalta välttämätöntä ja sen on yksiselitteisesti perustuttava elinkeinonharjoittajan toimintaympäristön ja markkinaolosuhteiden vaatimuksiin. Elinkeinonharjoittaja voi poiketa hinnoittelun yksiselitteisestä tasapuolisuudesta kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla, mikäli se on ainoa keino vastata lisääntyvään kilpailuun ja poikkeaminen ei samalla itsessään ole kilpailua vääristävää.
Sitova ja syrjivä hinnoittelu kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien mukaan
Kilpailuoikeudessa sitomista käsitellään kahdesta näkökulmasta. Sitominen tarkoittaa ensinnäkin kahden erillisen hyödykkeen myynnin yksipuolista sitomista toisiinsa. Toisaalta myös joillakin menettelytavoilla kuten alennuskäytännöllä, hintadiskriminoinnilla tai eksklusiivisilla sopimusehdoilla voi olla sitovia vaikutuksia, jos ne luovat keinotekoista ostouskollisuutta. Kyseisiä sitovia vaikutuksia ilmenee usein sellaisissa menettelytavoissa, jotka antavat asiakkaille voimakkaita kannusteita ryhtyä liikesuhteeseen tavarantoimittajan kanssa.
Mikäli sitovaa käyttäytymistä on pidettävä keinotekoisena tai ainakin kilpailua kohtuuttomasti rajoittavana, kysymys voi olla asiakkaan toimintavapauden rajoittamisesta kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien tarkoittamalla tavalla.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään:
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä; ja
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.
Lainkohtia koskevissa hallituksen esitysten perusteluissa (HE 148/87 vp. ja HE 162/1991 vp.) todetaan, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pitkälti yksipuolisesti sanella liikesuhteessa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot. Näitä ehtoja voidaan käyttää kilpailun rajoittamiseen, esimerkiksi asiakkaan velvoittamiseen rajoittamaan liikesuhteitaan toisiin yrityksiin. Tämänkaltaista asiakkaan toimintavapauden rajoittamista on pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, mikäli toimintavapautta rajoittavat ehdot eivät ole kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdassa tarkoitetun hyvän kauppatavan mukaisia, koska asiakkaalla ei markkinarakenteen vuoksi ehkä ole käytännössä edellytyksiä olla alistumatta ehtoihin. Säännöksessä tarkoitettu hyvä kauppatapa merkitsee perustelujen mukaan siviilioikeuden kauppatapakäsityksen mukaisesti alalla noudatettua yleiseksi, tasapuoliseksi ja kohtuulliseksi tunnustettua käytäntöä.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan myös, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden ratkaisevasti vaikuttaa omalla asiakaspolitiikallaan toisten yritysten kohtaloihin. Perustelujen mukaan tämä vaikutusvalta edellyttää terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun näkökulmasta sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan sellainen tasapuolisuusvaatimus asiakassuhteissaan, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta.
Tasapuolisuusvaatimus, toisin sanoen syrjinnän kielto, koskee ehdottoman syrjinnän eli toimituskiellon lisäksi myös suhteellista syrjintää. Tyypillistä suhteellista syrjintää on hintasyrjintä, jota täten voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Lainkohdassa asetettu kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoite edellyttää, että eri asiakkaisiin sovellettavat hinnat ovat mahdollisimman kustannusvastaavat eli seuraavat asiakkaiden palvelemisesta myyjälle aiheutuvia kustannuksia. Tasapuolisuusvelvoitteen rikkomisesta eli syrjimisestä epäilty elinkeinonharjoittaja voi puolustautua tällaista epäilyä vastaan osoittamalla hinnoittelunsa kustannusvastaavuuden.
Markkinoiden läpinäkyvyys on keskeinen keino hinnoittelun tasapuolisuuden ja kohtuullisuuden varmistamiseksi. Hintojen ja hinnoitteluperiaatteiden julkisuuden ansiosta asiakkaat voivat tehdä päätelmiä kauppakumppaninsa hinnoittelun oikeellisuudesta ja tasapuolisuudesta.
Toimenpidepyynnössä tarkoitetun hinnoittelukäytännön arviointi
Määräävän markkina-aseman ja kilpailijoitaan laajemman tuotevalikoiman vuoksi Melialla on ollut mahdollisuus hinnoitella toimenpidepyynnössä tarkoitetulla tavalla kilpailua rajoittavasti.
Saadun selvityksen perusteella Melia on soveltanut vuosina 1993-1996 suurimpiin leipomoasiakkaisiinsa toimitussopimuksia, joiden perusteella asiakkaat ovat saaneet alennuksia Meliasta tekemiensä kokonaisostojen perusteella.
Kokonaisostojen perusteella myönnettyjen alennusten soveltaminen on johtanut siihen, että kysynnän suhteen toisistaan riippumattomien tuotteiden lopullisia hintoja ei ole voinut erottaa toisistaan.
Melian soveltaman yhteisalennuksen määräytymiseen ovat vaikuttaneet myös sellaisten tuotteiden ostot, joita ei ole Melian jauhomarkkinoilla toimivien kilpailijoiden tarjonnassa. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa pastat ja riisit.
Melian soveltamat alennukset eivät ole perustuneet selkeästi todettavissa oleviin ja dokumentoituihin kustannussyihin. Alennusjärjestelmä ei ole ollut ennakoitava tai läpinäkyvä. Alennukset ovat vaihdelleet asiakkaittain siten, että asiakaskohtaiset hintaerot ovat perustuneet osin jo Melian edeltäjien soveltamiin sopimuksiin kyseisissä asiakassuhteissa.
Tavarantoimittajalta tehtäviin kokonaisostoihin sidotun ja samaan aikaan kustannusperusteiltaan epämääräisen alennuksen käyttö estää toisistaan riippumattomien tuotteiden tosiasiallisten hintojen arviointia. Tämä vaikeuttaa hintojen ja tarjousten vertailua muiden kyseessä olevilla tuotemarkkinoilla toimivien yritysten tekemiin tarjouksiin erityisesti, kun kilpailevat tarjoukset perustuvat kapeampaan tuotevalikoimaan tai tuotteittaiseen ja tuoteryhmäkohtaiseen hinnoitteluun.
Yhdessä yksittäistapauksessa, vuonna 1993, Melia on soveltanut asiakasta ”alastomasti” sitovaa ehtoa, jonka mukaan alennusta sai, kun keskitti ostonsa tarjotussa tuoteryhmässä Melialle.
Edellä todetun perusteella ja ottaen huomioon Melian määräävän markkina-aseman Kilpailuvirasto katsoo, että Melian soveltamalla Meliasta tehtäviin kokonaishankintamääriin perustuvalla ja perusteiltaan läpinäkymättömällä alennusjärjestelmällä on ollut asiakkaita sitova ja kilpailua poissulkeva vaikutus sekä toisaalta myös asiakkaita syrjivä vaikutus.
Osaltaan Melian soveltaman alennusjärjestelmän sitovaa vaikutusta on lisännyt se, että useimmissa tapauksissa alennuksen saaminen on edellyttänyt käytännössä sitä, että asiakkaan on suoritettava pääosa hankinnoistaan Meliasta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Melian soveltama alennusjärjestelmä on ollut myös tavoitealennuksen luonteinen.
Kilpailun edellytysten säilymiseen huolimatta kilpailua rajoittavan hinnoittelun soveltamisesta viittaa se, että Melian markkinaosuus ei ole kasvanut. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että Melian soveltamien ehtojen on täytynyt heikentää Melian kilpailijoiden asemaa.
Määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten alennusjärjestelmiä koskeva EY:n oikeuskäytäntö
Myös EY:n oikeuskäytännössä arvioidaan määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hintojen perusteetonta eriyttämistä erityisen kriittisesti. Selkeät ja objektiiviset kustannusperusteet ovat ainoa varmasti hyväksyttävä tapa perustella hintojen eriyttäminen samoista suoritteista silloin kun elinkeinonharjoittaja on määräävässä markkina-asemassa. Alennusjärjestelmät tai hintojen eriyttämistavat, joilla ei ole selkeää kustannusperustetta, ovat kiellettyjä määräävässä markkina-asemassa olevalta elinkeinonharjoittajalta.
EY:n oikeuskäytännössä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on sallittua käyttää automaattisia määräalennuksia, jotka eivät riipu asiakkaan tietyn aikavälin kokonaisostoista, kassa-alennuksia lyhyestä maksuajasta ja kuljetusmatkan pituuteen perustuvia alennuksia.
Sen sijaan uskollisuusalennukset ja yhteisostoista myönnettävät alennukset ovat määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettäviä menettelytapoja, sillä niiden vaikutuksena ja tarkoituksena on kilpailijoiden poissulkeminen ja niitä soveltavan yrityksen määräävän markkina-aseman vahvistaminen.
EY:n käytännössä on kutsuttu uskollisuusalennuksiksi sellaisia alennusjärjestelmiä, joiden seurauksena on ollut asiakkaan keinotekoinen sitominen myyjään. EY:n tuomioistuimen Hoffmann-La Roche -tapauksessa ([1979] ECR 461) tuomioistuin on lausunut (kohta 111, s. 547) seuraavasti:
Having regard to the fact, which both the applicant and the Commission admit, that the various groups of vitamins are products which are not interchangeable and represent separate markets, this system of rebates on overall purchases is furthermore an abuse within the meaning of subparagraph (d) of the second paragraph of Article 86 of the Treaty in that it aims at ”making the contracts subject to acceptance by other parties of supplementary obligations which, by their nature or according to commercial usage, have no connexion with the subject of such contracts”.
Siten EY:n tuomioistuimen päätöksen perusteella menettelyä, jossa alennukset määräytyvät eri relevantteihin hyödykemarkkinoihin kuuluvien hyödykkeiden osalta yhteisesti, on pidetty jo sinällään määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
EY:n oikeuskäytännössä on puututtu myös alennusten laskentajakson pituuteen. Michelin-tapauksessa (EY:n tuomioistuimen päätös 9.11.1983, tapaus 322/81, [1983] ECR 3461) määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi katsottiin menettely, jossa alennusten antaminen perustui pitkän ajan kuluessa tapahtuvien ostojen kokonaismäärään. EY:n hyväksymän alennusten laskentajakson pituus on ollut enimmillään kolme kuukautta.
Melian toteuttamat muutokset hinnoittelussaan
Melia on selvityksen aikana ilmoittanut luopuvansa sekä kokonaisostovolyymeihin perustuvista että myös tuoteryhmäkohtaisista tavoite,- määrä- ja vuosialennuksista ja siirtyvänsä tuotekohtaisiin nettohintoihin. Lisäksi Melia on ilmoittanut uudistavansa leipomokohtaisen katelaskentansa varmistaakseen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelulle asetetun tasapuolisuus- ja kustannusperusteisuusvaatimuksen täyttymisen.
Edellä todetun perusteella Melian hinnoitteluun sisältyneet tässä selvityksessä todetut asiakkaita sitovat kilpailunrajoitukset ovat poistuneet.
Ratkaisu
Tehdyn selvityksen perusteella Melialla on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema vehnäjauhojen markkinoilla.
Kilpailuvirasto katsoo, että Melian vuosina 1993-1996 soveltama alennuskäytäntö on ollut sillä tavoin Melian asiakkaita sitova ja Melian kilpailijoita poissulkeva, sekä samalla läpinäkymätön, että alennuskäytännön soveltamista on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 2) ja 4) kohdissa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Melian hinnoittelu on ollut Kilpailuvirastossa selvitettävänä vuodesta 1992, toisin sanoen jo ennen Helsingin Myllyn tekemän toimenpidepyynnön vireilletuloa. Kilpailuviraston tekemien selvitysten aikana Melia on muuttanut hinnoitteluaan sekä oma-aloitteisesti että viraston edellyttämällä tavalla. Melian hinnoittelussaan toteuttamien muutosten seurauksena edellä selostetun määräävän markkina-aseman väärinkäytön voidaan todeta loppuneen. Näin ollen ei ole aihetta tehdä Kilpailuneuvostolle esitystä määräävän markkina-aseman väärinkäytön lopettamiseksi.
Kilpailuvirasto ei katso aiheelliseksi esittää seuraamusmaksua määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Tämä perustuu osaltaan siihen, että näyttö kilpailun poisulkeutumisesta on jäänyt vähäiseksi. Lisäksi virasto ottaa huomioon, että Melian hinnoittelun selvittäminen on eräiltä osin ollut vireillä jo yli 5 vuotta, eikä kilpailunrajoituslain 22 §:n mukaan voida määrätä seuraamusmaksua kilpailunrajoituslain 4-7 §:n säännösten rikkomisesta, ellei esitystä kilpailuneuvostolle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun Kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta.
Mikäli myöhemmin ilmenee, että Melian uudistama hinnoittelu ei ole tässä päätöksessä tarkoitetulla tavalla läpinäkyvää, kustannusperusteista ja tasapuolista, asia otetaan uudelleen käsittelyyn.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletetut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti, 7 §:n 2) ja 4) kohdat ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.