Asianosaiset
Suomen Fysioterapeuttiliitto – Finlands Fysioterapeutförbund ry
Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry
Asian vireilletulo
Suomen Fysioterapeuttiliitto ry pyysi 22.1.1999 saapuneella kirjeellä Kilpailuviraston kannanottoa yrittäjien välisessä vuokrasopimusmallissa ja yksittäisessä vuokrasopimuksessa olevasta kilpailukieltolausekkeesta.
Asian selvittäminen
Asia on tullut vireille Suomen Fysioterapeuttiliitto ry:n Kilpailuvirastoon 22.1.1999 saapuneella selvityspyynnöllä. Kilpailuvirasto on lähettänyt asiaa koskevan lisäselvityspyynnön Suomen Fysioterapeuttiliito ry:lle 24.2.1999. Suomen Fysioterapeuttiliitto ry on vastannut lisäselvityspyyntöön 15.3.1999 saapuneella kirjelmällä. Kilpailuvirasto on toimittanut Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:lle 28.4.1999 selvityspyynnön. Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry on vastannut selvityspyyntöön 17.5.1999 Kilpailuvirastoon saapuneella kirjelmällä. Kilpailuvirasto on pyytänyt vastinetta Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:ltä 21.9.1999. Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry on vastannut vastinepyyntöön 15.10.1999 saapuneella kirjelmällään. Suomen Fysioterapeuttiliitto ry on toimittanut vastineensa Suomen Fysioterapeuttiyrittäjät FYSI ry:n kirjelmään 23.11.1999.
Suomen fysioterapeuttiliitto ry:n selvityspyyntö
Suomen Fysioterapeuttiliitto ry on pyytänyt Kilpailuviraston kannanottoa yrittäjien välisestä vuokrasopimusmallista ja oheen liitetystä yksittäisessä vuokrasopimuksessa olevasta kilpailukieltolausekkeesta.
Liiton 8000 jäsenestä noin 1 600 toimii yrittäjänä. Suomen Fysioterapeuttiliitto ry on saanut runsaasti kyselyjä vuokrasopimusten kilpailukieltolausekkeesta ja siihen sisältyvästä sopimussakosta. Alivuokrasuhteessa oleva fysioterapeutti ei sopimuksen ehtojen mukaan voisi sopimuksen purkauduttua jatkaa enää yrittäjänä. Esimerkkitapauksessa kilpailukieltolauseke on Suomen Fysioterapeuttiliito ry:n mukaan kohtuuton. Suomen Fysioterapeuttiliitto ry toivoo Kilpailuviraston tulkintaa sekä sopimusmallista että yksittäisen yrittäjän esimerkkisopimuksesta.
Kilpailuvirastolle toimittamassaan lisäselvityksessä Suomen Fysioterapeuttiliitto ry tarkentaa esitystään. Sekä itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan että hoitolaitoksessa toimivan fysioterapeuttiyrittäjän toiminta perustuu fysioterapeuttien ammattikoulutukseen sekä mahdollisesti hankittuun lisäkoulutukseen. Tavallisesti asiakkaalla on lääkärin lähete, jolloin Kela korvaa fysioterapiasta sairausvakuutuslain perusteella 30–40 prosenttia omavastuun ylittävältä osalta. Asiakas maksaa ensin itse koko summan ja hakee korvauksen Kelasta. Vakuutusyhtiöt korvaavat fysioterapiaa tapaturmien ja vammojen jälkitiloissa. Kela korvaa kuntoutuslakeihin perustuen vaikeavammaisten fysioterapian kokonaan ja työterveyshuollon fysioterapiasta 50 prosenttia työterveyshuoltolainsäädännön perusteella. Terveyskeskukset ja sairaalat hankkivat jonkin verran fysioterapiapalveluita ostopalveluina yksityissektorilta.
Mallisopimuksen pääsisältö
Sopimuksella sopijaosapuolet sopivat ammatinharjoittamisesta fysikaalisen hoitolaitoksen tiloissa. Toista osapuolta kutsutaan sopimuksessa hoitolaitokseksi ja toista ammatinharjoittajaksi.
Ammatinharjoittaja harjoittaa hoitolaitoksessa fysikaalista hoitoa antavaa praktiikkaa itsenäisenä, henkilökohtaisesti vastuunalaisena henkilönä. Hän ei ole työ- tai toimisuhteessa hoitolaitokseen. Ammatinharjoittaja ei ole muutoinkaan toiminnassaan hoitolaitoksen johto- tai määräysvallan alainen.
Vastaanotto- ja muista toiminta-ajoista sekä muista ammatinharjoittamiseen liittyvistä käytännön seikoista ammatinharjoittaja sopii erikseen hoitolaitoksen kanssa erillisellä, sopimuksen liitteenä olevalla sopimuksella.
Hoitolaitos tarjoaa praktiikkaa varten ammatinharjoittajan käyttöön tilat, koneet, kaluston ja välineistön sekä mahdolliset hoitolaitoksen henkilökunnan palvelut erillisellä, sopimuksen liitteenä olevalla sopimuksella. Ammatinharjoittaja maksaa hoitolaitokselle tästä käytöstä liitteenä olevan erillisen sopimuksen mukaan.
Mikäli hoitolaitos tarjoaa sellaisia palveluita, jotka eivät liity ammatinharjoittajan praktiikkaan, ammatinharjoittaja suosittelee asiakkailleen hoitolaitoksen palveluita.
Ammatinharjoittaja voi antaa palkkioidensa perimisen hoitolaitoksen tehtäväksi liitteenä olevan sopimuksen periaatteiden mukaisesti.
Ammatinharjoittaja huolehtii itsenäisesti ja oma-aloitteisesti kaikista ammatinharjoittamisesta aiheutuvista veroistaan. Ammatinharjoittaja vastaa myös henkilökohtaisesta eläketurvastaan omalla kustannuksellaan. Ammatinharjoittaja ottaa myös kaikki toimintaansa varten tarvittavat vakuutukset omalla kustannuksellaan. Ammatinharjoittaja vastaa itse kaikista tässä sopimuskohdassa aiheutuvista kustannuksista sekä mahdollisista laiminlyönneistä aiheutuvista seuraamuksista.
Ammatinharjoittaja sitoutuu olemaan harjoittamatta hoitolaitoksen tiloissa tapahtuvan oman praktiikkansa tai hoitolaitoksen toimintaan liittyvän toiminnan kanssa kilpailevaa toimintaa. Tästä sopimuskohdasta tarkoitetusta velvoitteesta ammatinharjoittaja voi vapautua ainoastaan kirjallisella sopimuksella hoitolaitoksen kanssa. Mikäli ammatinharjoittaja rikkoo tätä sopimuskohtaa, hän joutuu maksamaan sopimuksen liitteenä olevassa sopimuksessa mainitun sopimussakon.
Sopimus voidaan sopia päättymään irtisanomisella irtisanomisajan kuluttua. Irtisanomisajat on jätetty osapuolten sopimusten varaan.
Sopimuksesta aiheutuvat riitaisuudet käsitellään käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelystä annetussa laissa tarkoitetussa välimiesoikeudessa, johon kumpikin osapuoli nimeää yhden välimiehen, jotka puolestaan valitsevat puheenjohtajan.
Selvityspyynnön liitteenä oleva esimerkkisopimus
Selvityspyynnön liitteenä olevassa esimerkkisopimuksessa kilpailukielto koski Liperin ja Joensuun aluetta sopimuksen voimassaoloaikana sekä samaa aluetta viisi vuotta sopimuksen purkautumispäivästä lukien. Sopimuksen irtisanomisaika on toimeksiantajan puolelta kolme kuukautta ja ammatinharjoittajan puolelta yksi kuukausi.
Sopimussakon määräksi on sopimuksen liitteen mukaan sovittu 100 000 markkaa. Lisäksi ammatinharjoittaja on velvollinen palauttamaan kilpailukieltoalueelta hankittujen ansioiden osuudesta 40 prosenttia takautuvasti kahden vuoden ajalta.
Osapuolet ovat itse neuvotteluteitse päätyneet asiassa sovintoratkaisuun. Sovintoratkaisun mukaan vuokrasopimuksen kilpailukieltolauseke on poistettu. Näin kilpailukieltolauseke on rauennut tämän yksittäistapauksen osalta, eikä Kilpailuvirastolla ole enää ollut aihetta puuttua tähän yksittäistapaukseen.
Suomen Fysioterapeuttiyrittäjät FYSI ry:n vastineet
Suomen Fysioterapeuttiyrittäjät FYSI ry:n mukaan mallisopimuksella on tarkoitus sopia pelisäännöistä fysikaalisen hoitolaitoksen ja laitoksen tiloissa toimivan ammatinharjoittajan välillä. Mallisopimuksella on pyritty kummankin osapuolen kilpailukyvyn parantamiseen kustannuksia minimoimalla. Laitos luovuttaa osan voimavaroistaan ammatinharjoittajalle sovittua palkkiota vastaan. Näin voimavarat käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja kustannukset minimoidaan.
Itsenäisenä vuokralaisena oleva fysioterapeutti ja vuokranantajana oleva fysikaalinen hoitolaitos tuottavat molemmat itsenäisesti palveluita loppukäyttäjälle.
Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:n mukaan kilpailukieltolauseke on välttämätön, koska vain voimavarat yhdistämällä voidaan saavuttaa kummallekin osapuolelle tavoitteena olevat synergiaedut muun muassa laitteiston, tilojen ja henkilöstön käytössä.
Yrittäjien vastineen mukaan mallisopimuksen kilpailukielto ei estä kilpailua millään tavalla, koska sopimus on irtisanottavissa eikä irtisanomisen jälkeen ammatinharjoittajalla ole mitään kilpailua rajoittavia ehtoja. Yhteistoiminnan kuluessa kilpailu on kielletty aivan kuin se olisi kielletty, jos ammatinharjoittaja olisi työntekijä eikä itsenäinen yrittäjä. Tällä sinänsä ei ole mitään vaikutusta alan yleiseen kilpailutilanteeseen.
Fysioterapeutit toimivat fysikaalisissa hoitolaitoksissa joko työsuhteisina tai ammatinharjoittajina. Usein siirtymä tapahtuu siten, että työntekijästä tulee ammatinharjoittaja, mutta työpiste, työvälineet sekä asiakkaat säilyvät samoina. Asiakas ei edes eroa huomaa, kun laskutus ja toiminta tapahtuvat edelleen fysioterapiakeskuksen nimissä. Verotuskäytännössä oli 90-luvun alussa pidetty näitä ammatinharjoittajia edelleen työsuhteisina. Tämän epäselvyyden poistamiseksi tehtiin nyt esillä oleva mallisopimus.
Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:n mukaan mallisopimuksen kilpailunrajoituslauseke vastaa asiasisällöltään työsopimuslain 16 §:n sisältöä. Tarkoitus ei ollut rajata henkilön toimintavapautta enempää kuin mitä voimassaoleva lainsäädäntö sitä rajasi tai mihin työsopimuslaki sinänsä antoi mahdollisuudet toimintavapautta rajata.
Syynä kilpailunrajoituslausekkeeseen on ollut se, että yksittäinen fysioterapiakeskus on voinut joutua panostamaan henkilöstön lisäkoulutukseen ja lisävälineistön hankintaan (muun muassa erilaisia ATK-pohjaisia testausmenetelmiä, ultraääni- ja lämpöhoitolaitteita). Pienen yrityksen riskinottokyky ei olisi riittänyt tähän panostamiseen ilman jonkinlaisia kilpailunrajoituksia.
Suomen Fysioterapeuttiyrittäjät FYSI ry:n mukaan kysyntään markkinoilla ammatinharjoittaja voi aina vastata mallisopimuksesta riippumatta.
Fysioterapiakeskus myy palveluitaan laitoksena paitsi yksityisille ihmisille myös terveydenhuollolle ja Kelalle (esimerkiksi vaikeavammaisten kuntoutus ja veteraanikuntoutus). Tyyppiesimerkki on fysikaalinen hoitolaitos, joka tekee sopimuksen Kelan kanssa vaikeavammaisten kuntoutuspalveluista. Kela nimeää asiakkaat, antaa hoito-ohjeet ja sopii laitoksen kanssa. Laitos voi teettää hoidot työntekijöillään, laitoksen omistajafysioterapeutti voi tehdä hoidot itse tai ostaa hoidon alihankintana tiloissaan vastaanottoa pitävältä ammatinharjoittajalta.
Sopimus Kelan kanssa on laitoksella, joka myös laskuttaa hoidot omissa nimissään. Ammatinharjoittajan kanssa laitoksella on sopimus ammatinharjoittajan alihankinnastaan saaman korvauksen määrästä. Laitos on sopimuskumppaniinsa nähden vastuussa kaikin tavoin tuottamastaan palvelusta, myös ammatinharjoittajalta ostamansa toiminnon osalta.
Mikäli kilpailukieltolausekkeen käyttö kielletään, jää käyttöön vain rikosoikeudellinen menettely, Suomen Fysioterapeuttiyrittäjät FYSI ry painottaa. Suomen Fysioterapeuttiyrittäjät FYSI ry pitää elinkeinorikosten käyttöä on tarpeettoman raskaana menettelynä tilanteessa, jossa tarvittava turva voidaan saada sopimusteitse.
Päätös ja sen perustelut
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla (ns. horisontaalisella tasolla) toimivien elinkeinonharjoittajien välisiä kilpailukieltolausekkeita voidaan tarkastella kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan perusteella. Mikäli näitä elinkeinonharjoittajia ei voida pitää toistensa kilpailijoina, kilpailukieltolausekkeen taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida 9 §:n perusteella.
Edellä esitetyn perusteella fysikaalisen hoitolaitoksen ja sen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan fysioterapeutin väliset olosuhteet voidaan jakaa kilpailunrajoituslain kannalta kahteen merkitykselliseen kategoriaan. Fysioterapeuttipalveluita voivat tarjota sekä fysikaalinen hoitolaitos että sen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva fysioterapeutti tai ainoastaan hoitolaitoksen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva fysioterapeutti.
Tilanteessa jossa fysioterapeuttipalveluita tarjoaa sekä fysikaalinen hoitolaitos että itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva fysioterapeutti, voidaan kilpailukieltolauseketta arvioida horisontaalisena kilpailunrajoituksena. Tällaista tuotantoa rajoittavaa ja markkinoita jakavaa yhteistyötä koskee kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohta.
Sen sijaan tilanteessa, jossa sopimuksen tarkoittamia fysioterapeuttipalveluita tarjoaa ainoastaan laitoksen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva fysioterapeutti, voidaan kilpailukieltolauseketta arvioida vertikaalisena kilpailunrajoituksena kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaisen väärinkäyttöperiaatteen perusteella.
Kilpailukieltolausekkeen arviointi kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaan
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai niiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa taikka jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty tulee pääosaltaan asiakkaille tai kuluttajille.
Tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden jakamisesta päättäminen on aina kiellettyä, jos menettely täyttää kiellon tunnusmerkistön. Kielto ei kuitenkaan koske sellaisia menettelyjä, jotka ovat välttämättömiä taloudellisen tehokkuuden edistämiseksi. Tällöin menettelyt eivät kuitenkaan saa rajoittaa kilpailua enempää kuin mikä tarpeen hyväksyttävän päämäärään saavuttamiseksi. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa kielletyt kilpailunrajoitukset voivat olla välttämättömiä keinoja kuluttajia hyödyttävien järjestelyjen toteuttamiseksi. Hyödyllisyyden arviointi riippuu sopimusten sisällöstä ja markkinoilla muutoin vallitsevasta kilpailutilanteesta. Rajoitukset eivät myöskään saa olla kokonaisuuteen nähden liiallisia.
Kiellettyjä ovat aina järjestelyt, joihin sisältyy hintayhteistyötä. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat elinkeinonharjoittajien tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien horisontaaliset hintoja tai vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset, päätökset tai vastaavat järjestelyt.
Yrityskauppoihin sisältyvien kilpailukieltolausekkeiden kilpailuoikeudellisesta arvioinnista voidaan myös johtaa eräänlainen välttämättömyyskriteeri. Kilpailukiellon on oltava välttämätön suojakeino.
Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:n mukaan mallisopimuksella on ollut tarkoitus sopia pelisäännöistä fysikaalisen hoitolaitoksen ja laitoksen tiloissa toimivan ammatinharjoittajan välillä. Sopimuksella on pyritty kummankin osapuolen kilpailukyvyn parantamiseen kustannuksia minimoimalla. Suomen Fysioterapiayrittäjät ry:n mukaan kilpailukieltolauseke on välttämätön, koska vain voimavarat yhdistämällä voidaan saavuttaa kummallekin osapuolelle tavoitteena olevat edut laitteistojen, tilojen, henkilöstön ja muiden sellaisten resurssien mahdollisimman tehokkaassa käytössä.
Esimerkkisopimus ja mallisopimus eroavat olennaisesti toisistaan. Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:n laatima mallisopimus rajoittaa kilpailua vain vuokrasopimuksen aikana, se on irtisanottavissa, eikä irtisanomisen jälkeen ammatinharjoittajalla ole kilpailua rajoittavia ehtoja.
Kuten edellä on todettu, fysioterapeuttipalveluista on runsaasti tarjontaa. Tällaisessa kilpailutilanteessa kilpailukieltolausekkeen markkinoita jakavaa vaikutusta voidaan pitää varsin vähäisenä. Suomen Fysioterapiayrittäjät ry:n perusteluja järjestelyn tehokkuudesta ja välttämättömyydestä voidaan myös pitää perusteltuina. Kilpailukieltolausekkeella ei ole myöskään pyritty hintatason nostoon eikä rajaamaan kuluttajien valintamahdollisuuksia.
Mallisopimuksen sisältämää kilpailukieltolauseketta ei lisäksi myöskään ajallisesti voida pitää liiallisena, koska kilpailukieltolauseke sitoo vain sopimuksen voimassaoloajan.
Näihin seikkoihin perustuen mallisopimuksen sisältämää kilpailukieltolauseketta ei Kilpailuviraston mukaan voida pitää kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan sisältämän kiellon vastaisena.
Kilpailukieltolausekkeen arviointi kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan
Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella, joka ei ole 4–7 §:n perusteella kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinonharjoittamista.
Tilanteessa, jossa fysioterapeuttipalveluita tarjoaa vain laitoksen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva fysioterapeutti, voidaan kilpailukieltolauseketta arvioida kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella. Kyseessä on tällöin lähinnä luonteeltaan yksinomaiseen jakelukanavaan sitoutuminen, eikä kilpailunrajoituslain 6 §:n mukainen tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden tai hankintalähteiden jakaminen.
Lain esitöiden mukaan (HE 148/1987) mukaan ilmaus ”terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla” kytkee kilpailunrajoitusten vaikutusten arvioinnin lain 1 §:ssä asetettuun tarkoitukseen ja osoittaa perusteet, joiden valossa rajoitusten hyväksyttävyys yleisen edun kannalta on tutkittava. Perusteita arvioidessa on otettava huomioon eri alojen erityisolosuhteet. Kilpailunrajoituslain 1 §:n 2 momentin mukaan lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta.
Kyseessä on niin sanotun väärinkäyttöperiaatteen mukainen säännös. Väärinkäyttöperiaatteen mukaan kilpailuviranomaiset voivat vaatia kilpailunrajoituksen purettavaksi, mikäli se tapauskohtaisen harkinnan perusteella todetaan vahingolliseksi. Vahingollisuusarvioinnissa punnitaan kokonaisuutena muun muassa sitä, rajoittaako järjestely toimivan kilpailun muodostumista kyseisten hyödykkeiden markkinoilla.
Fysikaalisen hoitolaitoksen ja sen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan fysioterapeutin välisessä mallisopimuksessa perustarkoitus on sopia ammatinharjoittamisesta fysikaalisen hoitolaitoksen tiloissa. Ammatinharjoittaja harjoittaa hoitolaitoksessa fysikaalista hoitoa antavaa praktiikkaa itsenäisenä, henkilökohtaisesti vastuunalaisena henkilönä. Hän ei ole työ- tai toimisuhteessa hoitolaitokseen. Mallisopimuksessa lisäksi erityisesti mainitaan, että ammatinharjoittaja ei ole muutoinkaan toiminnassaan johto- tai määräysvallan alainen. Hoitolaitos tarjoaa praktiikkaa varten ammatinharjoittajan käyttöön tilat, koneet, kaluston ja välineistön sekä mahdolliset hoitolaitoksen henkilökunnan palvelut.
Mallisopimus vastaa siis perustaltaan lähinnä vuokrasopimusta, johon on kuitenkin liitetty myös muita osaelementtejä, kuten mallisopimuksen kohta, jossa ammatinharjoittaja sitoutuu suosittelemaan asiakkailleen hoitolaitoksen palveluja, jotka eivät liity ammatinharjoittajan praktiikkaan, mikäli hoitolaitos sellaisia tarjoaa.
Fysikaalisen hoitolaitoksen ja sen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan fysioterapeutin välistä yhteistyötä määrittävät myös alan erityisolosuhteet. Fysioterapeutit ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön alaisia. Fysioterapeutteja koskevat muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) säännökset ammattieettisistä velvollisuuksista, potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä, salassapitovelvollisuudesta, täydennyskoulutusvelvollisuudesta sekä viranomaisten määräysten noudattamista ja tietojen antamista koskevat velvollisuudet. Nämä säännökset luovat lähtökohdat fysioterapeutin ammatinharjoittamiselle.
Fysioterapeutin ammatinharjoittamiselle ominaiset perusvalmiudet fysioterapeutti hankkii kouluttautumalla jo ennen sopimussuhdetta hoitolaitokseen. Yrittäjät voivat tarjota lähinnä lisäkoulutusta, mutta tarjottavan lisäkoulutuksen määrä vaihtelee yrittäjien välillä suuresti. Tavanomaisessa fysioterapeutin ja fysioterapiayrittäjän välisessä yhteistyösuhteessa ei ole myöskään esimerkiksi mitään kehittymässä olevan tavaramerkin, liikemerkin, menetelmän tai toimintamallin suojan tarvetta. Näitä koskevia lausekkeita ei myöskään ole mallisopimuksessa.
Lähtökohtana voidaan sanoa, että mallisopimuksen mukainen fysikaalisen hoitolaitoksen ja sen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan fysioterapeutin välinen yhteistyösuhde ei myöskään vastaa sitoutumisasteeltaan esimerkiksi franchising-järjestelyjen olosuhteita. Franchising-yrittäjän ja franchisingin antajan välinen yhteistyösuhde on huomattavasti tiiviimpi kuin tavanomainen fysioterapiayrittäjien ja fysioterapeuttien. Franchising-suhteelle on ominaista franchising-konseptin suoja. Vaikka franchising-sopimussuhteessa on usein esimerkiksi pitkälle menevä yrityskonseptin suojan tarve, Kilpailuvirasto on aikaisemmassa käytännössään arvioinut, että kilpailukieltolauseke, joka kestää yhden vuoden sopimuksen päättymisestä voi myös franchising-sopimussuhteissa olla kilpailunrajoituslainsäädännön vastainen.
Suomen Fysioterapiayrittäjät FYSI ry:n mukaan mallisopimus on laadittu muun muassa myös sen takia, että ammatinharjoittajia ei vero-oikeudellisessa arvioinnissa katsottaisi työsuhteessa oleviksi. Tähän on pyritty juuri mallisopimuksen kohdalla, jonka mukaan ”ammatinharjoittaja harjoittaa hoitolaitoksessa fysikaalista hoitoa antavaa praktiikkaa itsenäisenä, henkilökohtaisesti vastuunalaisena henkilönä. Hän ei ole työ- tai toimisuhteessa hoitolaitokseen. Ammatinharjoittaja ei ole muutoinkaan toiminnassaan hoitolaitoksen johto- tai määräysvallan alainen.” Mallisopimuksen kilpailunrajoituslauseke vastaa asiasisällöltään työsopimussopimuslain 16 §:n sisältöä. Työsopimuslain (320/1970) 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimus on määritelty sopimukseksi, jossa toinen osapuoli, työntekijä, sitoutuu tekemään toiselle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa ja muuta vastiketta vastaan. Säännös sisältääkin juuri työsuhteen tunnusmerkit. Työoikeudessa on vallitsevana periaate, jonka mukaan työoikeudellisia säännöksiä on aina sovellettava työsuhteen tunnusmerkit täyttävään oikeussuhteeseen. Kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta johtoa ei kuitenkaan juuri voida hakea työsopimuslaista. Kyse on aina joko elinkeinonharjoittajasta tai työsopimussuhteessa olevasta työntekijästä. Elinkeinonharjoittajien välisiä kilpailukieltolausekkeita tarkastellaan kilpailunrajoituslain eikä työsopimuslain kannalta.
Huomattavaa on myös se, että kilpailulainsäädännön tavoitteena on edistää toimivaa kilpailua ja estää sen perusteeton rajoittaminen. Tarkoituksena ei ole puuttua sopimusosapuolten sopimusvapauteen enempää kuin mihin kilpailulainsäädännön tavoitteet antavat aihetta. Pelkästään yksittäistapauksellinen siviilioikeudellinen sopimusehtojen kohtuullistaminen ei kuulu kilpailuviranomaisten toimivallan piiriin.
Fysikaalisen hoitolaitoksen ja sen tiloissa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan fysioterapeutin välistä yhteistyösuhdetta voidaan arvioida myös alihankinnan kannalta. Lähtökohta kuitenkin lienee, että suhdetta ei sinänsä voida pitää alihankintana, koska fysioterapeuttien asiakkaat voivat tulla suoraan tietylle fysioterapeutille ilman hoitolaitoksen välitystä. Lisäksi on huomattava, että myös alihankintasuhteita koskevat kilpailukieltolausekkeita koskevat yleiset periaatteet. Pelkästään alihankintasuhde ei sinänsä tee kilpailukieltolauseketta perustelluksi.
Kilpailunrajoituslain 9 §:ssä lähdetään siitä, että kilpailunrajoittaminen ei ole välttämättä vahingollista, mikäli kilpailua kuitenkin voidaan pitää toimivana rajoituksesta huolimatta. Kilpailun toimivuuden asettaminen vahingollisuuden mittapuuksi merkitsee myös sitä, että alueellisesti tai ajallisesti rajoittuneita tai muuten vähämerkityksellisiä kilpailunrajoituksia ei pidetä vahingollisena, jolleivät ne samalla ole epätervettä, markkinatalouden perusteisiin kuuluvan elinkeinovapauden rajoittamista.
Tällä perusteella kilpailukieltolausekkeen hyväksyttävyydelle voidaan asettaa eräitä peruskriteerejä. Kilpailukieltolausekkeella on voitava suojata yritystoiminnan kannalta keskeisiä etuja, kuten tietotaitoa. Lisäksi kilpailukieltolausekkeen tulee olla merkityksellinen näiden etujen suojaamisen kannalta. Kilpailukieltolausekkeen tulee myös rajoittaa kilpailua mahdollisimman vähän. Kilpailukieltolausekkeen tulee olla voimassa mahdollisimman lyhyen aikaa. Lisäksi kilpailukieltolausekkeella saavutettavien etujen tulee olla kokonaisarvioissa suurempia kuin sen kilpailua rajoittavien tekijöiden.
Tällä hetkellä maassamme on fysioterapeuttien tarjoamien palveluiden osalta runsaasti tarjontaa. Kilpailuviraston fysioterapiapalveluista saamat tiedot viittaavat siihen, että mallisopimuksen mukainen, vain sopimuksen voimassaoloajan sitova kilpailukielto ei olisi aiheuttamassa kilpailun toimivuuden kannalta merkittäviä rajoituksia.
Sen sijaan sopimuksen voimassaoloajan ylittävien kilpailukieltolausekkeiden kilpailua rajoittavat vaikutukset voivat olla huomattavat. Tältä pohjalta voidaan arvioida myös edellä selostettua yksittäistapausta, jossa oli sovittu viiden vuoden kilpailukiellosta. Näin huomattavasti sopimussuhteen keston ylittävä kilpailukieltolauseke vaikuttaisi hyvinkin selkeästi olevan kilpailunrajoituslain vastainen. Kuten aikaisemmin on todettu, asianosaiset olivat oma-aloitteisesti neuvotteluin poistaneet kilpailukieltolausekkeen sopimuksesta, eikä Kilpailuvirastolla ole aihetta enempää puuttua tapaukseen.
Perustavana lähtökohtana siis voidaan sanoa, että yli sopimusajan voimassa olevat kilpailukieltolausekkeet tarvitsevat aina tuekseen merkittäviä perusteita. Näiden perusteiden olemassaolon arviointi on kuitenkin aina tapauskohtaista.
Mallisopimuksessa kilpailukielto ei ulotu varsinaista sopimusaikaa pidemmälle ajanjaksolle. Sopimus on tarvittaessa irtisanottavissa.
Näihin seikkoihin perustuen mallisopimuksessa oleva kilpailukieltolauseke ei Kilpailuviraston mukaan ole myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:n vastainen.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto ei puutu mallisopimuksen kilpailukieltolausekkeeseen.
Asia poistetaan enemmästä käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 6 ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan Kilpailuviraston tähän päätökseen saa hakea muutosta Kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.