Osapuolet
Lahden kaupunki (Lahti Energia Oy ja LV Lahti Vesi Oy)
Toimenpidepyynnön tekijä:
Marko Varjos
Ratkaisu
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja se poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo ja selvittäminen
Yksityishenkilö Marko Varjos on tehnyt Kilpailuvirastolle 23.1.2006 toimenpidepyynnön, jossa on pyydetty selvittämään Lahden vesi- ja kaukolämpömaksujen korotuksien kilpailunrajoituslain mukaisuutta.
Kilpailuvirasto lähetti 24.3.2006 Lahden kaupungille selvityspyynnön Lahden kaupungin omistamien Lahti Energia Oy:n ja LV Lahti Vesi Oy:n (jäljempänä Lahti Energia ja Lahti Vesi) hinnoittelusta. Lahden kaupungin vastaus selvityspyyntöön saapui Kilpailuvirastoon 11.5.2006.
Asiaselostus ja ratkaisun perustelut
Lahti Energia on Lahden kaupungin omistama energiayhtiö, jonka päätuotteita ovat sähkö, kaukolämpö ja maakaasu. Jakeluverkkoon kuuluvat Lahden lisäksi Nastola ja Hollola sekä osin Iitti, Hämeenkoski ja Asikkala. Kaikkiaan jakelualueella on noin 81 000 asiakasta. Yhtiön liikevaihto oli 122 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja sen palveluksessa on yli 230 työntekijää.
Lahti Vesi on Lahden kaupungin omistama yhtiö, joka harjoittaa vesi- ja viemärilaitostoimintaa. Yhtiö toimittaa omistamansa vesi- ja viemäriverkon välityksellä lähes 100 000 asiakkailleen käyttövettä sekä huolehtii viemärivesien johtamisesta ja käsittelystä. Lahti Veden liikevaihto oli 17 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja sen palveluksessa on noin 90 työntekijää.
Kaukolämmön ja vesihuollon hinnoittelu Lahdessa
Kaukolämmön hinnoittelu vuosina 2003‐2006
Lahden kaupungin selvityksessä todetaan Lahti Energian vuosien 2003‐2006 hinnankorotusten perustuvan polttoaineiden hintojen sekä niiden toimituksiin liittyvien indeksointien ja tilaustehojen muutoksiin. Vuosina 2003‐2006 Lahti Energian kaukolämmön energiamaksujen korotukset vaihtelivat vuodesta ja asuinalueesta riippuen 3 %:n ja 12 %:n välillä. Energiateollisuus ry:n tilastojen mukaan kaukolämmön kokonaishinta kyseisenä ajanjaksona on noussut Lahti Energian toimialueella asiakasryhmästä ja alueesta riippuen keskimäärin 4,5‐7 % vuodessa. Vastaavana ajanjaksona kaukolämmön kokonaishinta Suomessa nousi asiakasryhmästä riippuen keskimäärin 4‐4,5 %.
Kilpailuvirastolle toimitetuissa selvityksissä viitataan mm. maakaasun voimakkaaseen hinnannousuun ja Gasum Oy:n uuteen M2006-hinnoittelujärjestelmään. Toinen merkittävä Lahti Energian kaukolämmön tuotantoon käyttämä polttoaine on kivihiili, jonka tuontihinnat ovat niin ikään nousseet selvästi viime vuosina. Kaupunki toteaa selvityksissään, että hinnankorotuksista huolimatta Lahti Energian kaukolämmön hintataso jäi tammikuussa 2006 noin 5 % alle maan keskitason Energiateollisuus ry:n julkaiseman hintavertailun mukaan.
Vesihuollon hinnoittelu vuosina 2003‐2006
Lahti Veden käyttövesimaksut muodostuvat vesi- ja jätevesimaksuista. Kaupungin selvityksen mukaan vuosivälillä 2003‐2006 käyttömaksuja on korotettu yhteensä 24 %, jolloin vuotuiset hinnankorotukset ovat keskimäärin olleet noin 7,5 %. Perus- ja liittymismaksuja on lisäksi korotettu siten, että Lahti Veden liikevaihto on kokonaisuutena kasvanut noin 26 % kyseisenä ajanjaksona.
Lahden kaupungin mukaan Lahti Veden käyttökustannukset koostuvat henkilöstömenoista, sähkö- ja lämpöenergiasta, jätehuollosta, kemikaaleista, työkonepalveluista, muista ostopalveluista, ATK-palveluista, vuokrista, putkitarvikkeista yms. Selvityksessä todetaan, että yhtiön kustannukset ovat nousseet vuosittain, viime aikoina erityisesti lietteenkäsittelyn, jätehuollon ja energian osalta. Vedenhankinnan varmistaminen on aiheuttanut lisäkustannuksia, kun uusia hankkeita rahoitetaan veden ostolla ulkopuolisilta tuottajilta. Kiristyvät jätevesi- ja lietteenkäsittelymääräykset aiheuttavat investointeja, jotka osaltaan lisäävät myös käyttökustannuksia. Investoinneista pääosa muodostuu verkostojen uudisrakentamisesta sekä verkostojen ja laitosten saneerauksesta ja parantamisesta.
Kaupungin selvityksissä viitataan vesihuoltolain 18 §:ään, jonka mukaan ”vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset”. Selvitysten mukaan Lahti Veden strategiana on vesihuoltolain mukaisesti, että käyttökustannukset ja investoinnit katetaan tulorahoituksella eli asiakkailta saaduilla maksutuloilla.
Selvityksen mukaan Lahti Veden hinnoittelu jäi pääosin alle keskitason Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen hintavertailussa 1.2.2006. Yhtiön oman pääoman tuotto oli selvityksen perusteella ainoastaan 0,88 % tilikaudella 2005 ja 1,66 % tilikaudella 2004.
Kilpailunrajoituslain mukainen arviointi
Kilpailunrajoituslain (480/92) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Yksinoikeuteen rinnastettavassa määräävässä markkina-asemassa ovat ns. luonnolliset monopolit, joita syntyy, mikäli hyödykkeen ja markkinoiden ominaisuudet johtavat siihen, että ainoastaan yksi elinkeinonharjoittaja voi toimia kannattavasti tietyllä maantieteellisesti relevantilla markkina-alueella. Aikaisempaa kilpailunrajoituslakia koskevan hallituksen esityksen (148/1987 vp.) mukaan luonnolliseen monopoliin perustuvasta määräävästä markkina-asemasta ovat esimerkkeinä muun muassa kunnalliset vesilaitokset. Tapauskäytännössä myös lämmönjakeluverkoston haltijan on katsottu olevan luonnollinen monopoli ja siten kilpailunrajoituslain mukaisessa määräävässä markkina-asemassa alueellisilla kaukolämpömarkkinoilla.[1]
Kilpailurajoituslain 6 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Vesihuoltolaitos tai kaukolämpöyhtiö, kun se on määräävässä markkina-asemassa, ei saa 6 §:n 1 kohdan mukaan periä kohtuuttomia myyntihintoja. Tällainen väärinkäyttö voi ilmetä muun muassa tietyn hyödykkeen tai palvelun yleisen hintatason kohtuuttomuutena tai kohtuuttomana hinnankorotuksena. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tason kohtuullisuutta arvioidessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, mitä sanotun hyödykkeen tuottaminen on määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle itselleen maksanut tai millaista tuottoa vertailukelpoisessa tilanteessa yleensä pidetään normaalina.
Kilpailunrajoituslain tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että kilpailuviranomaiset voisivat määrätä hyödykkeistä pyydettäviä hintoja tai asettaa ylimmän sallitun hinnan. Oikeuskäytännön perusteella Kilpailuvirasto voi puuttua monopoliasemassa tai määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoitteluun vain, jos se on ilmeisen kohtuutonta. Myös monopoliasemassa olevalla yrityksellä on hinnoittelussaan jonkin verran liikkumavaraa toteuttaa hintastrategiaansa. On silti huomattava, että monopoliasemassa olevan kuntaomisteisen yrityksen kohtuuttoman korkeaa hinnoittelua ei voida pitää kilpailunrajoituslain kannalta hyväksyttävänä, vaikka hinnoittelun perusteena olisivat omistajakunnan taloudellisesta asemasta johtuvat tuloutusvaatimukset.[2]
Lahti Energian kaukolämmön vuosien 2003‐2006 hinnankorotuksille on esitetty etenkin polttoainekustannusten nousuun liittyviä kustannusperusteita. Vaikka Lahti Energian kaukolämmön hinnannousu on ollut jonkin verran maan keskiarvoa suurempaa tarkasteltuna ajanjaksona, yhtiön hintataso on selvityksen mukaan edelleen alle maamme laitosten keskitason. Kun otetaan huomioon Lahti Energian kaukolämmön tuottamiseen käyttämien polttoaineiden eli maakaasun ja kivihiilen merkittävä hinnannousu sekä hintavertailu muihin kaukolämmön toimittajiin, Lahti Energian kaukolämmön hinnankorotukset vuosina 2003‐2006 eivät yksinään näytä viittaavan kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitetun kohtuuttoman hinnoittelun olemassaoloon.
Lahti Veden vähittäishintojen korotuksille on niin ikään esitetty tuotantokustannusten nousuun liittyviä perusteita. Selvityksessä on viitattu mm. lietteenkäsittelyn, jätehuollon ja energian kustannusten kasvamiseen sekä erilaisiin investointitarpeisiin. Lahti Veden käyttömaksujen korotukset ovat olleet prosentuaalisesti suurempia kuin Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen jäsenten keskimääräiset korotukset aikavälillä 2003‐2006. Yhtiön vuoden 2003 käyttömaksut olivat kuitenkin selvästi alhaisemmat kuin alan keskiarvohinnat ja itse euromääräiset käyttömaksut eivät ole nousseet juurikaan enemmän kuin keskimäärin muilla vesilaitoksilla. Lisäksi on huomioitava, että Lahden kaupungin selvitysten perusteella Lahti Veden oman pääoman tuotto on ollut varsin alhaisella tasolla. Kun otetaan huomioon yhtiön alhainen pääoman tuottoprosentti ja hintavertailu muihin vesilaitoksiin nähden, vuosina 2003‐2006 tapahtuneet hinnankorotukset eivät yksistään viittaa kilpailunrajoituslain kieltämään kohtuuttomaan hinnoitteluun.
Kilpailuvirasto katsoo edellä selostettuun viitaten, että tässä vaiheessa lisäselvitykset eivät ole asiassa tarpeen. Kokonaisuutena arvioituna Lahden kaupungin esittämät selvitykset eivät näytä viittaavan siihen, että Lahti Energian ja Lahti Veden hinnoittelua olisi pidettävä kilpailunrajoituslain kieltämänä kohtuuttomana hinnoitteluna. Lahti Energian ja Lahti Veden muihin vastaaviin laitoksiin verrattuna keskimääräistä suuremmille korotuksille ei kuitenkaan ole kaupungin selvityksissä kaikilta osin osoitettu olevan kustannusperusteita. Kilpailuvirasto muistuttaakin, että monopoliasemassa olevan kuntaomisteisen yrityksen kohtuuttoman korkeaa hinnoittelua ei voida pitää kilpailunrajoituslain kannalta hyväksyttävänä, vaikka hinnoittelun perusteena olisivat omistajakunnan taloudellisesta asemasta johtuvat tuloutusvaatimukset. Kilpailuviraston tietojen mukaan Lahden kaupunki on tulevina vuosina edelleen aikeissa nostaa omistamiensa yhtiöiden tuottotavoitteita. Jatkossa tapahtuvien hinnankorotusten kohdalla Kilpailuvirasto voi tarvittaessa selvittää tarkemmin Lahti Energian ja Lahti Veden kustannusrakenteita sekä muun muassa kaukolämpö- ja vesihuoltoliiketoimintaan sitoutuneen pääoman tuoton kohtuullisuutta.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslain (480/1992) 3 §:n 2 momentti ja 6 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Lisätiedot
Apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Mm. kilpailuneuvoston Helsingin Energiaa koskeva päätös dnro 151/690/1999, annettu 18.6.2001.
[2] Kilpailuneuvoston Helsingin Energiaa koskeva päätös dnro 151/690/1999, annettu 18.6.2001, s. 106.