Asianosainen
Rautakirja Oyj (Lehtipiste)
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto on selvittänyt oma-aloitteisesti vuodesta 1997 Rautakirjan lehtitukkukaupan hinnoittelua kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien perusteella.
Rautakirja Oyj
Rautakirja-yhtymän liiketoiminta on organisoitu toimialaryhmiksi, joita ovat kioskikauppa, lehtitukkukauppa, kirjakauppa, elokuvatoiminta sekä kahvila- ja ravintolatoiminta. Rautakirja-yhtymän veroton kokonaismyynti oli vuonna 1999 lähes 5,9 Mrd.mk, konsernin liikevaihto 3.478,3 Mmk ja tilikauden liikevoitto 198,5 Mmk.
Sanoma-WSOY Oyj:n tytäryhtiöiden Sanoma Osakeyhtiön ja Werner Söderström Osakeyhtiön omistus Rautakirja Oyj:stä on 30.4.1999 tapahtuneen sulautuvien yhtiöiden liiketoimintojen yhtiöittämisen ja 1.5.1999 voimaan astuneen sulautumisen seurauksena yhteensä 54,74 % äänistä ja 54,66 % osakkeista. Näin ollen Rautakirja Oyj:stä on tullut Sanoma-WSOY Oyj:n tytäryhtiö.
Lehtipiste
Lehtipiste on Rautakirja-yhtymän tulosyksikkö, joka harjoittaa sekä koti- että ulkomaisten sanoma- ja aikakauslehtien tukkukauppaa Suomessa. Lehtipiste hoitaa lehtien irtonumeroiden markkinoinnin ja jakelun. Lehtipiste huolehtii noin 450 suomalaisen ja ulkomaisen kustantajan 1.500 irtonumerona myytävän lehtinimikkeen toimittamisesta lähes 8.400:aan lehtiä myyvään myymälään eli Lehtipisteeseen. Vuonna 1999 Lehtipiste myi lehtiä 1,292 Mmk:lla kansihinnoin laskettuna ja 134 miljoonaa kappaletta. Lehtipisteen liikevaihto oli vuonna 1999 805,1 Mmk. ja lehtitukkukaupan tulos oli vuonna 1999 53,1 Mmk. [1]
Asian selvittäminen
Rautakirjan toimittamat selvitykset
Rautakirja on antanut Kilpailuvirastolle useita selvityksiä vuosina 1997–2000 toiminnastaan lehtien tukkukauppamarkkinoilla. Kilpailuvirasto on saanut Rautakirjalta kirjallisia selvityksiä 19.5.1997, 29.12.1997, 15.6.1998, 26.6.1998, 28.7.1998, 14.12.1998, 24.3.1999, 30.4.1999, 9.9.1999, 15.2.2000, 23.2.2000, 25.4.2000 ja 19.5.2000. Lisäksi Rautakirja on käynyt neuvotteluja Kilpailuviraston kanssa 24.6.1998, 9.9.1998 16.12.1998, 12.1.1999, 6.5.1999 15.9.1999 ja 15.2.2000.
Rautakirjan toiminta lehtien jakelijana
Irtonumeromyyntisopimus
Selvityksen perusteella Rautakirja tekee aamulehtien, iltapäivälehtien ja aikakauslehtien kustantajien kanssa tuotekohtaiset (joskus yhtiökohtaiset) irtonumeromyyntisopimukset, joissa määritellään lehtien toimittamiseen, myyntiehtoihin ja tilityksiin liittyvät asiat, vastuut sisällöstä, lehtikohtaisista koodeista ja palautuksista sekä muut mahdolliset yhteistyöhön liittyvät asiat. Rautakirja ja lehden kustantaja sopivat yhdessä myyntipalkkion, jolla Rautakirja kattaa omien kustannustensa lisäksi asiakkaiden myyntipalkkiot. Rautakirjan vuoden 1998 myyntipalkkiotaulukon mukaan Rautakirjan myymälöille maksama myyntipalkkio on määräytynyt pistekohtaisesti edellisvuoden myynnin perusteella.
Rautakirjan toimitusehtojen mukaan se sitoutuu irtonumeromyyntisopimuksen perusteella hoitamaan seuraavat tehtävät: pistekohtaisista toimitusmääristä ja lähetysluetteloista huolehtiminen, lehtien keräily, lehtien toimittaminen myyntipisteisiin tai noutopisteeseen, palautusluetteloiden toimittaminen asiakkaille sekä palautusten nouto, laskutus, myynti-informaation toimittaminen myyntipisteille, myyntitelineiden toimittaminen myyntipisteiden käyttöön, myyntihenkilöstön tukeminen ja irtonumeromyynnin menekinedistäminen sekä myyntipisteiden henkilöstön koulutus.
Rautakirjan selvityksen mukaan se on suhteessa kustantajiin avoin toimittaja-jakelija. Rautakirja kieltäytyy toimittamasta lehteä vain äärimmäisen harvoin. Tällaisiin tilanteisiin on törmätty ainoastaan silloin, jos esimerkiksi lehden painopaikkaa ei ole ilmoitettu tai lehden sisältö on ollut vallitsevien moraalikäsitysten vastainen. Mikäli lehden myynti ei vastaa sille asetettuja odotuksia, pyrkii Rautakirja neuvottelemaan kustantajan kanssa tarvittavista muutoksista. Mikäli lehden myynti on kuitenkin jatkuvasti kannattamatonta, ei Rautakirja pysty pitämään sitä valikoimassaan.
Aikaisemmat myyntiehdot
Iltapäivälehtien, aamulehtien ja aikakauslehtien myyntipalkkiot
Iltapäivälehdet
Rautakirjan Kilpailuvirastolle antamien selvitysten perusteella voidaan todeta, että Rautakirjan Iltalehdeltä perimä myyntipalkkio on ollut [ ][2] prosenttia, kun taas Ilta-Sanomien myyntipalkkio on ollut [ ][3] prosenttia. Rautakirjan mukaan myyntipalkkioiden eroavaisuus on johtunut siitä, että Rautakirja on hoitanut suurimman osan Iltalehden paikalliskuljetuksista, kun taas Ilta-Sanomat on hoitanut itse runkokuljetukset sekä paikalliskuljetukset
Ilta-Sanomien jakelu on vuodesta 1999 alkaen siirtynyt vaiheittain Rautakirjan hoidettavaksi koko maassa. Jakelu-uudistuksen myötä Ilta-Sanomat kulkevat samassa kuljetuksessa Iltalehden kanssa. Rautakirja on kuitenkin todennut, että paikalliskuljetuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset eivät tule sisältymään Ilta-Sanomien Rautakirjalle maksamaan myyntipalkkioon, vaan ne tullaan Rautakirjan toimesta laskuttamaan erikseen Ilta-Sanomilta.
Aamulehdet
Rautakirjan 19.5.2000 Kilpailuvirastolle antaman selvityksen mukaan aamulehtien myyntipalkkio on ennen uutta myyntipalkkiotaulukkoa vaihdellut 30 ja 40 prosentin välillä. Lehtikohtaisia palkkioita neuvoteltaessa Rautakirja on selvityksensä mukaan ottanut huomioon lehden vuosimyynnin sekä hinnan, joiden mukaan palkkio on määräytynyt. Rautakirja on Kilpailuvirastolle selvittänyt, että aamulehtien jakelu on aikaisemmilla palkkioilla ollut Lehtipisteen ainoa selkeästi tappiollinen tuoteryhmä. Vanhat palkkiot ovat olleet perua niiltä ajoilta, jolloin aamulehtien irtonumeromyynti oli nykyistä huomattavasti korkeammalla tasolla. Sittemmin aamulehtien kustantajat ovat panostaneet voimakkaasti vuosikertamyyntiin, jonka seurauksena ko. tuotteiden irtonumeromyynti on laskenut merkittävästi alemmalle tasolle, mikä puolestaan on vähentänyt jakelun kannattavuutta.
Aikakauslehdet
Rautakirjan 25.4.2000 Kilpailuvirastolle antaman vertailun mukaan aikakauslehtien kustantajilta perityt myyntipalkkiot ovat vaihdelleet noin 37 ja 44 prosentin välillä ennen uuden myyntipalkkiotaulukon käyttöönottamista riippuen myynnin tasosta ja lehden hinnoittelusta. Rautakirjan selvityksen mukaan aikakauslehtien kustantajien lehtikohtaiset palkkiot ovat pääsääntöisesti olleet oikean tasoisia, joten vanhojen nimikkeiden palkkioita ei ole ollut tarve tarkistaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Rautakirja on pyrkinyt hakemaan uusille nimikkeille palkkiotaulukkoa vastaavat tasot.
Irtonumeromyyntisopimuksen myyntiehto
Rautakirjan vuoden 1998 irtonumeromyyntisopimuksen myyntiehdon mukaan sanoma- tai aikakauslehden kustantajan tehdessä sopimuksen lehtensä jakelusta jonkun muun jakelijan kanssa, on tästä neuvoteltava ensin Rautakirjan kanssa. Samassa yhteydessä neuvotellaan myös Rautakirjan myyntipalkkion tarkastamisesta. Jos kustantaja ja Rautakirja eivät pääse sopimukseen palkkiosta, voi Rautakirja luopua lehden myynnistä ilman irtisanomisaikaa ilmoittamalla luopumisesta todistettavasti kustantajalle.
Irtisanominen oli sopimusehdon mukaan mahdollista, jos lehden myynti on alle (xxx) kappaletta numeroa kohden puolen vuoden kuluttua myyntiin otosta tai Rautakirjalle tuleva palkkio on pienempi kuin lehden jakelusta aiheutuvat kustannukset.[4] Kyseinen ehto on Rautakirjan mukaan välttämätön, koska lehden myynnin määrä on tärkeä myyntipalkkion määräytymisperuste ja Rautakirjan kustannus- ja tuottorakenne muuttuisi oleellisesti kilpailijan myötä. Rautakirjan mukaan em. sopimusehtoa ei ole kertaakaan sovellettu käytännössä.
Rautakirjan tekemät muutokset irtonumeromyyntisopimuksiin
Iltapäivälehtien jakeluehdot
Rautakirja on toteuttamassa uutta hinnoittelujärjestelmää sanoma- ja aikakauslehtien tukkukauppaan.[5] Rautakirjan lähtökohtana on ollut jakaa iltapäivälehtien (Ilta-Sanomat ja Iltalehti) jakeluehdot kolmeen osaan, eli peruspalkkioon, paikalliskuljetuksen hinnastoon sekä runkokuljetusten hinnastoon. Rautakirjan mukaan kustantajalla on mahdollisuus tapauskohtaisesti päättää Rautakirjalta ostamansa palvelun rakenteesta. Rautakirjan ylläpitämä kuljetusverkosto on kokonaisuudessaan ulkopuolisilta kuljetusliikkeiltä alihankittua kuljetuspalvelua. Rautakirjan mukaan kustantajilla on aina mahdollisuus ostaa kuljetuspalvelut joltain muulta kuljetuspalvelujen tarjoajalta tai tarkistaa Rautakirjan veloittamat hinnat ottamalla tarjouksia samoilta kuljetusmarkkinoilta.
Rautakirja on määritellyt iltapäivälehtien jakelupalkkion siten, että peruspalkkion lähtökohtana on arkinumeron 6 mk:n ja lauantainumeron 10 mk:n kansihinnat sekä peruspalkkiolla katettavien kustannusten vuoden 1999 taso. Palkkio on muuttuva ja riippuvainen lehden vuotuisesta kokonaisvolyymistä. Esimerkiksi 10–15 miljoonan kappaleen vuosimyynnistä Rautakirjan palkkio on 31,0 %.
Iltapäivälehtien paikalliskuljetukset Rautakirja on hinnoitellut taajama-alueitten ja haja-alueitten sekä yhteisjakelun ja erillisjakelun perusteella. Hinnastoa laskettaessa on oletettu paikkakuntapohjaisen pistepeiton olevan vähintään 90 % kunkin paikkakunnan myyntipistejoukosta. Tapauksista, joissa pistepeitto jää alle 90 % tai läpäisyaikavaatimukset eivät mahdollista vähintään 3 tunnin jakeluaikaa, neuvotellaan erikseen. Kustantajalla on mahdollisuus sisällyttää paikalliskuljetus peruspalkkioon, jolloin paikalliskuljetuksen osuus lasketaan prosenttiosuutena lehden kansihintaisesta vuosimyynnistä ja tulos lisätään peruspalkkioprosenttiin.
Iltapäivälehtien runkokuljetukset hoituvat joko kustantajan toimesta tai Rautakirjan hoitamana erillisen hintatarjouksen pohjalta.
Aamulehtien ja aikakauslehtien palkkiotaulukot
Rautakirjan aamulehtien 14.12.1998 päivätyn palkkiotaulukon mukaan Rautakirjan perimissä myyntipalkkioissa on pyritty huomioimaan lehdittäin sekä muuttuvat tuotto- että muuttuvat kustannustekijät palkkion määrittelyn pohjaksi. Tuottotekijöistä keskeisimmät ovat lehden hinta sekä lehden kappalemääräinen vuosimyynti. Tällöin myymäläpeitto on käsitetty vakiintuneeksi. Kustannustekijöistä keskeisin on käsitelty kappalemäärä, jonka kuvaajana toimii vuosimyynti. Lehtikohtaista palkkiota määriteltäessä on otettu huomioon lehden vuosimyynti sekä hinta. Esimerkiksi lehden vuosimyynnin ollessa 75.000 kappaletta ja hinnan ollessa 7 markkaa kappaleelta lehden palkkio asettuu 44–47 prosenttiin.
Rautakirjan selvityksen mukaan aamulehdille uusien palkkiotaulukoiden tekemisen yhteydessä suoritetut palkkiotarkastukset, jotka joidenkin tuotteiden osalta ovat olleet merkittävää luokkaa, on tehty yhteisymmärryksessä lehtien kustantajien kanssa. Rautakirjan mukaan palkkiotarkastuksen jälkeen aamulehtien tuoteryhmä osoittaa Rautakirjan näkökulmasta lievästi positiivista tulosta ja näin siedettävää kannattavuutta. Palkkioiden tarkastuksen yhteydessä Rautakirja on selvityksensä mukaan sopinut myös panostuksista aamulehtien jakelulogistiikkaan sekä kenttämarkkinointiin.
Rautakirjan 14.12.1998 päivätyn palkkiotaulukon mukaan säännöllisesti ilmestyvien aikakauslehtien palkkio sisältää: jälleenmyyjien palkkiot, keskusliikepalkkiot, materiaalitoiminnot, tietohallinnon, taloushallinnon, myynnin ja markkinoinnin. Palkkiotaulukkoa tehtäessä on pyritty huomioimaan lehdittäin sekä muuttuvat tuotto- että muuttuvat kustannustekijät palkkion määrittelyn pohjaksi. Keskeisimmät tuottotekijät ovat lehden hinta sekä lehden numerokohtainen myyntivolyymi.
Rautakirjan mukaan keskeisin kustannustekijä säännöllisesti ilmestyvien aikakauslehtien tukkukaupassa on käsitelty kappalemäärä, jonka kuvaajina toimivat numerokohtainen myynti sekä lehden myymäläpeitto. Esimerkiksi lehden hinnan ollessa 17 markkaa ja sen numerokohtaisen myynnin ollessa 10.000 kappaletta sekä myymäläpeiton ollessa 2.500 pistettä lehden palkkio asettuu 39,0–43,0 prosenttiin. Edellä mainittujen prosenttien sisällä palkkio vaihtelee riippuen lehden jakelun ja markkinoinnin Rautakirjalle aiheuttamista kustannuksista. Palkkioprosenttia voidaan kustantajakohtaisesti alentaa enintään 4 prosenttiyksikköä riippuen kustantajakohtaisesta kokonaisvolyymistä sekä kustantajan osallistumisesta lehtiensä markkinointi- ja jakeluprosessiin.
Irtonumeromyyntisopimuksen myyntiehto
Rautakirja on muuttanut irtonumeromyyntisopimuksessaan olevaa myyntiehtoaan. Vuoden 1999 alusta lähtien sovelletun irtonumeromyyntisopimuksen mukaan mikäli lehteä myydään, jaetaan tai muuten levitetään sopimuksen tarkoittamalla levikkialueella kustantajan ja jonkun muun kuin Rautakirjan välisen sopimuksen perusteella, on kustantajan ennen tällaisen levitystoiminnan aloittamista huolehdittava siitä, että kustantajan ja Rautakirjan välisessä sopimuksessa tarkoitetut tilitykset, lehtipalautukset ja kaikki lehden myynnistä johtuvat tuotot sekä kustannukset perustuvat Rautakirjan hyväksymällä tavalla varmistettuihin lehden kappalekohtaisiin tietoihin. Toimenpiteiden aiheuttamista lisäkustannuksista vastaa kustantaja. Rautakirja voi tällöin myös luopua lehden irtonumeromyynnistä ilmoittamalla luopumisesta todistettavasti kustantajalle, jos lehden numerokohtainen myynti laskee alle taulukon minimirajan.
Markkinat
Sanoma- ja aikakauslehdet
Suomen Aikakauslehtien liiton mukaan aikakauslehdeksi voidaan luonnehtia julkaisua, joka: ilmestyy säännöllisesti vähintään neljä kertaa kalenterivuodessa, sisältää numeroa kohden useita artikkeleita tai muuta toimituksellista aineistoa, on kaikkien tilattavissa tai laajalti saatavissa, ei pääasiassa sisällä liikealan tiedonantoja, hinnastoja, ilmoituksia eikä mainontaa. Graafisen alan vuoden 1998 taloustilaston mukaan aikakauslehtien keskimääräinen tuottojakautuma on tilauksista 68 %, ilmoituksista 24 % ja irtonumeromyynnistä 8 %. Vuonna 1999 aikakauslehtiä ilmestyi yhteensä 2816 kappaletta. Aikakauslehtien lehtipistemyynti vuonna 1997 oli suomalaisten aikakauslehtien osalta 9,9 miljoonaa ja ulkomaisten aikakauslehtien osalta 3,2 miljoonaa kappaletta. Posti kuljetti aikakauslehtiä vuonna 1997 yhteensä 353,7 miljoonaa kappaletta.
Kotimaisten aikakauslehtien irtonumeroiden osuus niiden kokonaislevikistä on pysynyt noin 20 %:ssa jo runsaat kymmenen vuotta. Ulkomaisten aikakauslehtien irtonumeromyynnin osuus on noin 80 % niiden kokonaislevikistä ja lehdet ovat pääsääntöisesti erikoisaikakauslehtiä ja harrastelehtiä. Aikakauslehtien liiton 16.2.2000 päivätyn lehtiluokittelun mukaan aikakauslehdistö voidaan jakaa neljään eri pääluokkaan: Yleisölehdet, ammattilehdet, järjestölehdet ja asiakaslehdet.
Sanomalehdeksi on yleisesti katsottu julkaistu ja painettu, tiettyä tilausmaksua tai irtonumeromaksua vastaan jokaisen saatavissa oleva säännöllisesti vähintään kerran viikossa ilmestyvä lehti, joka olennaiselta osalta sisältää uutisia ja selostavia ja kommentoivia kirjoituksia yhteiskunnan eri aloilta ja joka maksua vastaan julkaisee ilmoituksia. Suomen Sanomalehtien liiton mukaan Suomen tilattujen sanomalehtien osuus kokonaislevikistä on 89 % ja suurimmalle osalle tilaajista (n. ¾) sanomalehti toimitetaan varhaisjakelussa ennen aamukuutta. Sanomalehtiä voidaan jakaa eri ryhmiin niiden ominaisuuksien mukaan esimerkiksi levikin, markkina-alueen, ilmestymiskertojen tai niiden tilattavuuden mukaan. Omana ryhmänä voidaan esimerkiksi pitää iltapäivälehtiä (Ilta- Sanomat ja Iltalehti), joita myydään vain irtonumerona myyntipisteistä.
Sanoma- ja aikakauslehtien kustantajat
Sanoma- ja aikakauslehtien kustantajien kannalta keskeisin pyrkimys on saavuttaa asiakkaat mahdollisimman tehokkaasti ja vähin kustannuksin. Asiakkaan on mahdollista tilata lehti suoraan kustantajalta tai ostaa se irtonumerona myyntipisteestä. Tilatut lehdet toimitetaan asiakkaalle osoitteellisena suorajakeluna, kun taas irtonumerona myydyt lehdet tulee ensin toimittaa myyntipisteeseen ja myydä sieltä asiakkaalle. Suurelta osin siihen, myydäänkö lehti irtonumerona vai tilattuna lehtenä, vaikuttaa asiakkaan valinta. Tilatessaan lehden asiakas sitoutuu yleensä pitkän aikavälin toimituksiin, jotka hän maksaa etukäteen, lehti tuodaan hänelle suoraan kotiin ja tilauksen etuna saattaa olla alennus tai joku muu etu. Asiakkaan ostaessa irtonumeron on kyseessä yksi ainoa lehden numero, jonka asiakas ostaa myyntipisteestä.
Sanoma- ja aikakauslehtien kustantajat voidaankin suhteessa kuluttajan mahdollisuuteen ostaa lehti jakaa karkeasti ainakin kolmeen ryhmään:
- Kustantajat, joiden lehteä ei ole mahdollista ostaa irtonumerona myyntipisteestä. Asiakkaan ainoa vaihtoehto on tilata lehti suoraan kotiin. Tähän ryhmään kuuluvat osa alle 4 päivänä viikossa julkaistavat sanomalehdistä. Aikakauslehdistä tähän ryhmään kuuluvat lähinnä ammatti- ja järjestölehdet ja asiakaslehdet.
- Kustantajat, joiden lehti on mahdollista sekä tilata että ostaa irtonumerona. Tähän ryhmään kuuluu suurin osa 4–7 päivänä viikossa julkaistavista sanomalehdistä, suomalaiset aikakauslehdet, yleisölehdet, ulkomaalaiset aikakauslehdet ja tietyt yksittäiset ammatti ja järjestölehdet.
- Kustantajat, joiden lehtiä on mahdollista ostaa ainoastaan suoraan myyntipisteestä. Tähän ryhmään kuuluvat niin sanotut irtonumerolehdet, joita ovat esimerkiksi sanomalehdistä iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti.
Lehtien irtonumeromyynti ja tilausmyynti poikkeavat kustantajan kannalta oleellisesti toisistaan. Tilattu lehti toimitetaan suoraan osoitteellisena jakeluna asiakkaan kotiin. Irtonumerona myytävä lehti taas täytyy myydä asiakkaalle myyntipisteestä. Kustantajan kannalta irtonumerona myytävän lehden myyntiin asiakkaalle liittyy huomattavasti enemmän työvaiheita verrattuna tilattuun lehteen. Irtonumerona myytävän lehden työvaiheet voidaan erottaa myyntipisteeseen toimittamiseen (jakelu) ja myyntipisteessä tapahtuvaan toimintaan.
Kustantajan ostaessa irtonumeromyynnin vaatimat tehtävät alihankkijoilta täytyy hänen tehdä erikseen sopimukset jakelijan ja myymälöiden kanssa. Irtonumeroiden toimittamisesta myyntipisteeseen ja myymättömien lehtien poiskuljettamisesta huolehtii jakelija. Myyntipisteessä tapahtuvasta toiminnasta huolehtii liikkeen omistaja. Kustantajan on myös mahdollista ostaa jakelu ja myynti yhdessä lehtitukkupalveluiden tarjoajalta, jolloin sama yritys huolehtii kustantajan irtonumeromyynnistä kokonaisuudessaan.
Lehtitukkupalvelut
Rautakirjan lisäksi Suomen lehtitukkumarkkinoilla on ainoastaan yksi yritys Stockmann / Akateeminen kirjakauppa, joka hoitaa kustantajan puolesta lehtien irtonumeromyynnin kokonaisuudessaan huolehtien kustantajan puolesta jakelusta, myynnistä ja markkinoinnista. Stockmann / Akateemisella kirjakaupalla on kymmenen lehtien myyntipistettä, jotka sijaitsevat Akateemisissa kirjakaupoissa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Stockmann / Akateemisella kirjakaupalla on valikoimassaan noin 300 kulttuurilehteä ja 700 ulkomaista sanoma/aikakauslehteä, joita se tuo itse markkinoille. Muut sanoma- ja aikakauslehdet ja iltapäivälehdet Stockmann / Akateeminen kirjakauppa hankkii valikoimaansa Rautakirjan kautta. Rautakirjalla on hallinnassaan kaikki Suomessa irtonumerona myytävät sanomalehdet, suurin osa kotimaisista ja ulkomaisista aikakauslehdistä ja molemmat Suomessa ilmestyvät iltapäivälehdet.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.
Kyseessä olevat relevantit hyödykemarkkinat ovat sanoma- ja aikakauslehtien kustantajille tarjottavat lehtien tukkukauppapalvelut. Sanoma- ja aikakauslehtien kustantajille suunnatulla lehtien tukkukauppapalvelulla tarkoitetaan omien palveluiden ja mahdollisten alihankintasopimusten perusteella tarjottavien palvelujen kokonaisuutta, joiden tarkoitus on kustantajan lehden myyminen irtonumerona asiakkaalle.
Käytännössä kustantajan halutessa ostaa lehtitukkupalvelun kokonaisuutena, on Rautakirja ainoa vaihtoehto, koska Rautakirja huolehtii kustantajan kanssa tehtävän lehtien irtonumeromyyntisopimuksen perusteella seuraavista jakelutehtävistä: pistekohtaisista toimitusmääristä ja lähetysluetteloista huolehtiminen, lehtien keräily, lehtien toimittaminen myyntipisteisiin tai noutopisteeseen, palautusluetteloiden toimittaminen asiakkaille sekä palautusten nouto. Lehtipisteessä Rautakirja huolehtii seuraavista tehtävistä: laskutus, myynti-informaation toimittaminen myyntipisteille, myyntitelineiden toimittaminen myyntipisteiden käyttöön, myyntihenkilöstön tukeminen ja irtonumeromyynnin menekinedistäminen sekä myyntipisteiden henkilöstön koulutus.
Lehtitukkukauppapalvelun kokonaisuus erottaa sen muusta alihankintana tapahtuvasta lehtien jakelusta ja myynnistä. Kustantajan ostaessa lehtitukkupalvelun saa hän käyttöönsä palvelukokonaisuuden, joka ei ole korvattavissa alihankkijoilta erikseen ostettavilla palveluilla. Tässä suhteessa eivät kuljetusyritykset ja yksittäiset myyntipisteet tai niiden yhdistelmät riittävässä määrin kykene korvaamaan lehtitukkupalvelun tarvetta.
Koska Rautakirjan Lehtipisteen tehtävä on tarjota sanoma- ja aikakauslehtien kustantajille mahdollisuus tavoittaa lehtien irtonumeroiden ostajat Suomen markkinoilla, relevantit maantieteelliset markkinat ovat tässä tapauksessa valtakunnalliset.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.
Rautakirjalla ei ole Suomen lehtitukkukauppamarkkinoilla varsinaisia kilpailijoita. Ainoastaan Stockmann / Akateeminen kirjakauppa tarjoaa irtonumeroina muutamia samoja ulkomaisia sanoma- ja aikakauslehtiä. Lehtikustantajan tarvitessa irtonumerojen myynnistä kokonaisuudessaan vastaavan palvelun tarjoajan Suomen alueella, voi kustantaja käytännössä hankkia palvelun vain Rautakirjan kautta.
Rautakirjalla on ainoana yrityksenä koko Suomen kattava lehtientukkumyyntiorganisaatio. Verrattaessa Rautakirjan asemaa markkinoilla sen ainoaan kilpailijaan Stockmann/Akateemiseen on Rautakirjan asema lehtitukkukauppamarkkinoilla huomattavasti vahvempi. Rautakirja toimittaa 1500 lehtinimikettä noin 8400:aan lehtiä myyvään lehtipisteeseen. Näistä 8400:sta lehtipisteestä on noin 800 myyntipistettä Rautakirjan suorassa omistuksessa. Muiden lehtipisteiden (K-kaupat 1068 kpl, S-ryhmä 697 kpl, T-kaupat 602 kpl, Tradeka/Elanto 622 kpl, muut myyntipisteet 4553 kpl) kanssa Rautakirjalla on sopimukset lehtien tukkumyynnistä liikkeiden tiloissa. Lehtipisteet tarjoavat Rautakirjalle tilat, joissa lehtiä myydään ja Rautakirja hoitaa lehtipisteessä tapahtuvan myynti- ja markkinointitoiminnan.
Stockmann / Akateemisella kirjakaupalla on Suomessa ainoastaan noin 10 lehtien myyntipistettä, jotka sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella toimivien Akateemisten kirjakauppojen yhteydessä. Vaikka Stockmann/Akateemisella on valikoimassaan yhteensä noin 1000 lehteä, ovat niiden levikkimäärät hyvin pieniä. Stockmann/Akateemisen 1000 lehden lehtivalikoimasta noin 300 lehteä on hyvin pienilevikkisiä kulttuurilehtiä ja 700 lehteä on ulkomaisia (pääosin amerikkalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä), joiden levikki ei Suomen rajojen sisällä ole suuri. Omassa valikoimassaan olevien lehtien lisäksi Stockmann / Akateeminen kirjakauppa myy omissa Akateemisissa kirjakaupoissaan Rautakirjan toimittamia lehtiä
Verrattaessa Sanomalehtien liiton sanomalehtien levikkiluetteloa ja Rautakirjan vuoden 2000 lehtiluetteloa, voidaan todeta Rautakirjalla olevan irtonumeromyynnissä kaikki Suomalaiset 7–4 päiväiset sanomalehdet. 3–1 päiväisten sanomalehtien irtonumeromyynnistä Rautakirjalla on hallussaan suurin osa tarkasteltaessa sitä lehtien määrän tai lehtien levikin avulla. Lisäksi Rautakirja huolehtii kummankin Suomessa ilmestyvän iltapäivälehden irtonumeromyynnistä.
Samoin verrattaessa Aikakauslehtien liiton jäsenlehtiluetteloa ja Rautakirjan vuoden 2000 lehtiluetteloa, voidaan todeta, että Rautakirja huolehtii myös lähes kaikkien yleisaikakauslehtien ja irtonumerona myytävien ammattilehtien irtonumeromyynnistä.
Rautakirjan asemaa lehtitukkukauppamarkkinoilla on mahdollista tarkastella myös sen kustantajien kanssa solmimien irtonumeromyyntisopimusten kautta. Rautakirja huolehtii kaikkien suurimpien yleisöaikakauslehtien kustantajien (Yhtyneet Kuvalehdet, Helsinki Media, A-lehdet, Aller Julkaisut, Valitut Palat, Kustannus Oy Forma, Egmont Kustannus ja Kolmiokirja) lehtien irtonumeromyynnistä. Rautakirjan vahvaa markkina-asemaa lehtitukkukauppamarkkinoilla kuvaa myös se, että kaikki suurimmat kustantajat käyttävät Rautakirjan palvelukokonaisuutta, vaikka Rautakirjalla ei ole ollut ennen vuotta 1999 läpinäkyvää hinnastoa, jonka perusteella kustantaja olisi pystynyt selvittämään oman hinnoittelunsa perusteet ja pystynyt vertailemaan palvelukokonaisuuden edullisuutta suhteessa mahdollisuuteen ostaa lehtitukkupalvelut erillisinä.
Edellä mainitun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Rautakirjalla on kilpailurajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema sanoma- ja aikakauslehtien kustantajille suunnatuilla lehtien tukkukauppamarkkinoilla Suomessa.
Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Rautakirjan myyntiehdon sitova vaikutus
Kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 2 kohdan mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pitkälti yksipuolisesti sanella liikesuhteessa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot, koska asiakkaalla ei markkinarakenteen vuoksi ehkä ole käytännössä edellytyksiä olla alistumatta ehtoihin. Säännöksessä mainitulla hyvällä kauppatavalla tarkoitetaan siviilioikeuden kauppatapakäsityksen mukaisesti alalla noudatettua yleistä, tasapuolista ja kohtuullista velvoittavaksi tunnustettua käytäntöä (HE 148/1987 vp.).
Kilpailua rajoittavia sitovia vaikutuksia ilmenee usein sellaisissa menettelytavoissa, jotka antavat asiakkaille voimakkaita kannusteita ryhtyä liikesuhteeseen hyödykkeen tai palvelun toimittajan kanssa. Sitomisella pyritään yleensä markkina-aseman suojaamiseen tai sen lisäämiseen ja sitä kautta voittojen kasvattamiseen. Sitomalla asiakkaansa yritys voi saavuttaa asiakkaita ja sitä itseään hyödyttäviä tehokkuusetuja, mutta voi samalla sulkea pois kilpailevia tarjoajia ja heikentää siten toimialan dynaamista tehokkuutta. Sidottu asiakas ei voi vapaasti omien liiketoimintakriteeriensä perusteella valita, mitä tuotteita tai palveluksia hän hankkii tai mistä hän ne hankkii. Sitomisella voidaan pyrkiä estämään kilpailun syntymistä tai poistamaan olemassa olevilta kilpailijoilta kannattavan kilpailun edellytyksiä. Lisäksi sitomisella voidaan tähdätä monopolivoiman tuoman hinnoittelun vapauden täysimääräiseen hyödyntämiseen.
Rautakirjan vuoden 1998 irtonumeromyyntiehdon mukaan kustantajan tehdessä sopimuksen lehtensä jakelusta jonkun muun jakelijan kanssa, kustantajan on täytynyt neuvotella Rautakirjan kanssa myyntipalkkion tarkistamisesta. Mikäli Rautakirja ja kustantaja eivät päässeet palkkiosta sopimukseen, oli Rautakirjalla mahdollisuus luopua lehden myynnistä.
Rautakirjalla on ollut mahdollista käyttää määräävää markkina-asemaansa lehtien tukkukauppamarkkinoilla uhkaamalla luopua lehden irtonumeromyynnistä, jos kustantaja käyttää jollain alueella jonkin muun jakelijan palveluita ja Rautakirja ei saisi neuvoteltua itselleen jakelusopimusta takaisin. Esimerkiksi, jos kustantaja haluaisi ostaa jakelupalvelut paikallisesti toiselta yritykseltä ja käyttää ainoastaan Rautakirjan Lehtipisteitä lehtiensä myyntiin, olisi Rautakirjan mahdollista irtisanoa lehden irtonumeromyyntisopimus kustantajan kanssa. Tästä aiheutuen kustantajalla ei olisi enää mahdollisuuksia saavuttaa koko Suomen markkinoita, koska Rautakirja hallitsee lehtien irtonumeromyyntipisteitä Lehtipiste- ketjunsa kautta. Näin ollen Rautakirjan lehtien irtonumeromyyntisopimuksen kyseisen ehdon johdosta kustantajilla ei ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia käyttää erillisiä jakeluyrityksiä lehtiensä jakeluun irtonumeroiden myyntipisteisiin.
Koska Rautakirjalla on ollut mahdollisuus sitoa lehtien irtonumeromyyntiehtonsa avulla lehtien jakelu ja lehtien irtonumeromyynti toisiinsa. Kilpailuvirasto katsoo, että Rautakirjan myyntiehto on ollut Kilpailurajoituslain 7 §:n 2 kohdan vastainen.
Rautakirja on kuitenkin muuttanut lehtien irtonumeromyyntiehtoaan vuoden 1999 alusta lähtien sellaiseksi, että sen mahdollisuus sidontaan on poistunut. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei Rautakirjan menettelyä voida tältä osin enää pitää Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Rautakirjan hinnoittelu
Selkeys ja läpinäkyvyys
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tulee perustua selkeyteen ja läpinäkyvyyteen. Kilpailuneuvosto on todennut Teosto ry:tä koskevassa päätöksessään (dno 22/359/96, päätös 1.6.1998), jonka korkein hallinto-oikeus on vahvistanut (taltio 1540, päätös 9.6.1999), että pelkästään hinnoittelun läpinäkymättömyyttä voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n kieltämänä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä epäillyn yrityksen tulee pystyä osoittamaan hinnoittelunsa perusteet niin selkeästi, että yhtiön toiminnan lainmukaisuus on mahdollista arvioida. Läpinäkyvyysperiaatteen noudattaminen edellyttää, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiakas voi perehtymällä hinnoittelun periaatteisiin selvittää, mistä tekijöistä sen maksama hinta muodostuu. Läpinäkyvyysperiaate edesauttaa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tasapuolisuutta ja objektiivisuutta.
Rautakirjan vuoden 1998 myyntipalkkiotaulukon, irtonumeromyynnin toimitusehtojen tai Rautakirjan ja kustantajan välisen irtonumeromyyntisopimuksen perusteella kustantaja ei ole pystynyt selvittämään, mistä tekijöistä hänen maksamansa hinta muodostuu. Rautakirjan 1998 myyntipalkkiotaulukossa mainitaan vain, että Rautakirjan myymälöille maksama myyntipalkkio määräytyy edellisvuoden myynnin perusteella pistekohtaisesti ja irtonumeromyynnin toimitusehdoissa todetaan, mistä tehtävistä Rautakirja huolehtii lehtien jakelu- ja markkinointiketjussa. Rautakirjalla ei ole ollut ennen vuotta 1999 julkista lehtitukkupalveluja koskevaa hinnastoa, jonka perusteella asiakas olisi pystynyt selvittämään, mistä tekijöistä sen maksama hinta muodostuu.
Rautakirja on Kilpailuviraston yhteydenoton jälkeen uudistanut hinnoitteluaan ja pyrkinyt saamaan siitä selkeämmän ja läpinäkyvämmän. Iltapäivälehtien myyntipalkkio on Rautakirjan 9.9.1999 päivätyn iltapäivälehtien jakeluehtojen mukaan perustunut siihen, että lehtitukkukaupan jakelukustannukset muodostuvat peruspalkkiosta, paikalliskustannuksista ja runkokuljetuksista.
Rautakirjan antaman aamulehtien vuoden 1999 myyntipalkkiotaulukon mukaan hinnoittelun perustana ovat olleet lehden hinta ja kappalemääräinen vuosimyynti. Lisäksi aamulehtien palkkiotaulukossa on mainittu, mitkä lehtitukkupalvelun tarjoajan palvelut myyntipalkkio kattaa.
Rautakirjan aikakauslehtien 14.12.1998 päivätyn myyntipalkkiotaulukon mukaan palkkion pohjaksi on otettu lehden hinta, numerokohtainen myyntivolyymi ja myymälöiden lukumäärä. Rautakirjan esille tuomat iltapäivälehtien jakelukustannusten sekä aikakauslehtien ja aamulehtien myyntipalkkioiden määräytymisperusteet ovat Kilpailuviraston mielestä perustellut ja ne ovat myös tukkupalveluista perityille palveluille luonteenomaisia.
Vaikka Rautakirjan hinnoittelu olisikin ennen vuotta 1999 perustunut samoille periaatteille kuin uudistettu hinnoittelujärjestelmä. Kilpailuvirasto katsoo, että Rautakirjan lehtitukkupalveluiden hinnoittelu kustantajille ei ole ollut ennen Rautakirjan tekemiä uudistuksia kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdan mukaisesti riittävän selkeätä ja läpinäkyvää, jotta kustantaja olisi kyennyt julkisen hinnaston tai irtonumeromyyntisopimuksensa perusteella selvittämään hinnoittelunsa perusteet.
Tasapuolisuus ja syrjimättömyys
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyllä hintasyrjinnällä tarkoitetaan erilaisten hintojen perimistä samanlaisilta asiakkailta ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita. Syrjintä voi ilmetä myös samanlaisten hintojen perimisenä erilaisilta asiakkailta. Elinkeinonharjoittajan soveltama hinnoittelukäytäntö vaikuttaa sen asiakasyritysten keskinäiseen kilpailuasemaan ja voi siten keinotekoisesti vääristää kilpailuolosuhteita niillä markkinoilla, joilla sen asiakasyritykset toimivat.
Elinkeinonharjoittaja syyllistyy hintasyrjintään, jos saman hyödykkeen myyntihinta kahdelle eri asiakkaalle ei ole sama eikä hintaero ole perusteltavissa objektiivisesti todennettavilla ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävillä syillä. Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelukäytäntöön saa sisältyä vain sellaisia asiakaskohtaisia hintaeroja, jotka ovat toiminnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta välttämättömiä ja väistämättömiä ja jotka vastaavat asiakkaiden aiheuttamia kustannuseroja elinkeinonharjoittajan omassa toiminnassa. Edellä olevat ehdot täyttävät kustannusvastaavat hintaerot ovat useimmiten kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä.
Rautakirjan selvitysten mukaan iltapäivälehtien lehtitukkupalveluiden hinnoitteluun vaikuttaa se, käyttääkö kustantaja omia kuljetuspalveluitaan vai Rautakirjan kuljetuspalveluita. Rautakirja on perinyt eri suuruista myyntipalkkiota Ilta-Sanomilta ja Iltalehdeltä niiden lehtitukkupalveluiden hoitamisesta. Rautakirjan antaman selvityksen mukaan sen perimien palkkioiden erilaisuus on johtunut siitä, että Rautakirja on hoitanut suurimman osan Iltalehden paikalliskuljetuksista, kun taas Ilta-Sanomat on hoitanut itse runkokuljetukset sekä paikalliskuljetukset
Rautakirjan Kilpailuvirastolle toimittamien iltapäivälehtien palveluiden hintavertailujen vuosilta 1998 ja 1999 sekä iltapäivälehtien jakelupalkkioihin vaikuttavista palvelueroavaisuuksista 24.3.1999 toimitetun selvityksen perusteella voidaan todeta, että Iltalehden maksama suurempi myyntipalkkio näyttäisi perustuneen Iltalehden paikalliskuljetusten hoitamiseen.
Rautakirja on toimittanut Kilpailuvirastolle 25.4.2000 selvityksen, jossa on vertailtu eri aikakauslehtikustantajien samantyyppisistä lehdistä ennen uudistusta ja sen jälkeen maksamia myyntipalkkioita toisiinsa. [6] Em. selvityksen perusteella eivät kustantajilta perityt myyntipalkkiot samantyyppisistä lehdistä näyttäisi eroavan toisistansa ennen palkkiotaulukkojen uudistusta tai sen jälkeen.
Aamulehtien myyntipalkkiot ovat Rautakirjan 19.5.2000 Kilpailuvirastolle toimittaman selvityksen mukaan vaihdelleet 30 ja 40 prosentin välillä ja uudet myyntipalkkiot vaihtelevat 33 ja 47 prosentin välillä. Kyseisen selvityksen mukaan aamulehtien uudet myyntipalkkiot näyttävät määräytyvän aamulehden hinnan ja kappalemääräisen vuosimyynnin perusteella. Aamulehtien myyntipalkkioihin ennen uudistusta Kilpailuvirasto ei voi ottaa kantaa, koska sille ei ole toimitettu selvitystä aamulehtien levikeistä ja hinnoista ajalta, jolloin niiden myyntipalkkioita määriteltiin.
Rautakirjan uudistuksen myötä aikakauslehtien myyntipalkkiot ovat pysyneet samalla tasolla (35–44 prosenttia) muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, kun taas aamulehtien myyntipalkkiot ovat nousseet 30–40 prosentista 33–47 prosenttiin. Rautakirjan selvityksen mukaan aamulehtien myyntipalkkioita on täytynyt nostaa, koska niiden aiemmat myyntipalkkiot ovat peräisin ajalta, jolloin aamulehtien irtonumeromyynti oli nykyistä korkeammalla tasolla ja jakelu aikaisemmilla palkkioilla ei olisi kannattavaa toimintaa.
Em. selvitysten perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että vaikka Rautakirja näyttäisi lehtiryhmien sisäisesti kohdelleen lehtikustantajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi, yhtiö on kuitenkin perinyt ilman kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita aamulehdiltä alempia myyntipalkkioita kuin muilta lehtiryhmiltä, joten Rautakirjan lehtitukkukauppahinnoittelu ei näin ollen kaikilta osin näytä olleen Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan tarkoittamalla tavalla tasapuolista ja syrjimätöntä.
Uusi hinnoittelujärjestelmä
Rautakirja on toteuttanut uuden palkkiojärjestelmän, jonka perusteella lehtitukkukauppa-asiakas voi päätellä Rautakirjan ilmoittamien hinnan määräytymisperusteiden perusteella maksamansa myyntipalkkion lehtiensä irtonumeromyynnistä. Rautakirjan uusien myyntipalkkiotaulukoiden mukaan aamulehtien lehtikohtaista palkkiota määriteltäessä otetaan huomioon lehden vuosimyynti ja hinta. Aikakauslehtien myyntipalkkion määräytymisen keskeisimmät tekijät ovat lehden hinta sekä lehden numerokohtainen myyntivolyymi ja myymälöiden lukumäärä.
Iltapäivälehtien (Ilta-Sanomat ja Iltalehti) jakeluehdot Rautakirja on jakanut kolmeen osaan: peruspalkkioon, paikalliskuljetuksen hinnastoon sekä runkokuljetusten hinnastoon. peruspalkkion lähtökohtana on arkinumeron 6 mk:n ja lauantainumeron 10 mk:n kansihinnat sekä peruspalkkiolla katettavien kustannusten vuoden 1999 taso. Palkkio on muuttuva ja riippuvainen lehden vuotuisesta kokonaisvolyymistä. Paikalliskuljetukset Rautakirja on hinnoitellut taajama-alueitten ja haja-alueitten sekä yhteisjakelun ja erillisjakelun perusteella. Rautakirjan mukaan kustantajalla on mahdollisuus tapauskohtaisesti päättää Rautakirjalta ostamansa palvelun rakenteesta ja ostaa kuljetuspalvelut joltain muulta kuljetuspalvelujen tarjoajalta tai tarkistaa Rautakirjan veloittamat hinnat ottamalla tarjouksia samoilta kuljetusmarkkinoilta.
Kilpailuvirasto ei ole saanut Rautakirjalta sen tyyppisiä selvityksiä, että se olisi voinut arvioida uudistetun hinnoittelujärjestelmä tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä. Kilpailuvirasto pitää kuitenkin selkeyden ja läpinäkyvyyden kannalta myönteisenä sitä, että hinnoittelukriteerit ovat Rautakirjan uudistetun hinnoittelujärjestelmän myötä lehtitukkukauppa- asiakkaiden tiedossa. Uusi hinnoittelujärjestelmä lisää hinnoitteluperusteiden läpinäkyvyyttä ja antaa asiakkaille paremmat mahdollisuudet arvioida niihin sovelletun hinnoittelun tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä. Lisäksi iltapäivälehdet voivat uuden hinnoittelujärjestelmän myötä entistä paremmin päättää hankkimansa lehtitukkupalvelun laajuudesta.
Ratkaisu
Rautakirja on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräävässä markkina-asemassa sanoma- ja aikakauslehtien kustantajille suunnattujen lehtien tukkukauppapalveluiden markkinoilla Suomessa.
Rautakirjan ennen vuotta 1999 soveltama lehtien irtonumeromyyntiehto on ollut Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan mukaista kiellettyä sitomista. Koska Rautakirja on muuttanut irtonumeromyyntiehtoaan siten, että mahdollisuus sidontaan on poistunut. Kilpailuvirasto katsoo, ettei Rautakirjan menettelyä voida tältä osin enää pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Rautakirjan menettelyä lehtitukkukauppapalveluiden hinnoittelussa on ollut pidettävä vuoteen 1999 saakka Kilpailunrajoituksista annetun lain 7 § 4 kohdan vastaisena läpinäkymättömän hinnoittelun soveltamisena. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että Rautakirjan uudistettu vuoden 1999 alusta käyttöön ottama hinnoittelujärjestelmä on asiakkaan kannalta läpinäkyvämpi ja aikaisempaa selkeämpi, joten Rautakirjan menettelyä ei voida tältä osin enää pitää kilpailurajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Rautakirjan aamulehtien myyntipalkkioiden hinnoittelua suhteessa muihin lehtiryhmiin ennen uudistusta on pidettävä Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena kiellettynä hintasyrjintänä. Koska Rautakirja on muuttanut aamulehtien myyntipalkkioiden hinnoittelua vastaamaan aamulehtien nykyistä tilannetta. Kilpailuvirasto katsoo, ettei Rautakirjan menettelyä voida enää tältä osin pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Siihen, missä määrin uudistettu hinnoittelujärjestelmä on asiakkaita kohtaan tasapuolinen ja syrjimätön, ei virasto voi tässä vaiheessa ottaa kantaa.
Kilpailuoikeudelliset seuraamukset
Kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4–7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailurikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muuten perusteettomana.
Lainkohdan perustelujen (HE 91/162) mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättäminen on perusteltua ainoastaan silloin, kun maksun määrääminen johtaisi ilmeisen kohtuuttomiin seurauksiin. Lainkohdassa tarkoitettuna vähäisenä menettelynä voidaan pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Lisäksi 1.7.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain hallituksen esityksen perusteluissa (HE 97/243) on todettu, että Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä tapauksissa, joissa lain aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella on ilmeisen selvää, ettei kilpailuneuvosto tulisi seuraamusmaksua määräämään.
Kilpailuvirasto katsoo, että esityksen tekeminen kilpailuneuvostolle seuraamusmaksun määräämiseksi Rautakirjan määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ei ole perusteltua. Virasto on ottanut huomioon seuraamusmaksuesityksen tekemistä koskevassa harkinnassaan seuraavat seikat.
Rautakirja on myöntänyt sanoma- ja aikakauslehtien tukkukaupan hinnoittelua, iltapäivälehtien jakeluehtoja ja irtomyyntiehtoaan koskevat puutteet. Rautakirja on pyrkinyt kehittämään hinnoittelujärjestelmän, joka perustuu läpinäkyviin kriteereihin. Vaikka Kilpailuvirasto ei ole vielä voinut todeta Rautakirjan sille antamien selvitysten perusteella sitä, onko Rautakirjan uudistettu hinnoittelu kaikelta osin tasapuolista ja syrjimätöntä, on oletettavaa, että hinnoittelukriteerien selkiyttäminen edesauttaa hinnoittelun muodostumista tasapuoliseksi.
Seuraamusmaksun tekemistä ei ole pidetty perusteltuna myöskään siitä syystä, että Rautakirjan menettelystä lehtitukkukauppa- asiakkaille aiheutuneet vahingot näyttäisivät olleen suhteellisen vähäiset. Kilpailuvirasto ei ole saanut Rautakirjan tukkukauppa-asiakkailta Rautakirjan hinnoittelun syrjivyyttä ja läpinäkyvyyttä koskevia toimenpidepyyntöjä. Vahinkoa Rautakirjan menettelyn vuoksi kärsineillä lehtitukkukauppa-asiakkailla on myös mahdollisuus hakea kilpailunrajoituksista annetun lain 18 a §:n mukaista vahingonkorvausta. Mikäli myöhemmin ilmenee, että Rautakirjan uudistettu hinnoittelu ei ole tässä päätöksessä tarkoitetulla tavalla läpinäkyvää, selkeätä ja tasapuolista, asia otetaan uudelleen käsittelyyn.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti, 7 §:n 2 ja 4 kohta ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Rautakirja Oyj:n vuosikertomus vuodelta 1999 s. 8 ja 9.
[2] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[3] Tieto poistettu liikesalaisuutena.
[4] Rautakirjan vuoden 1998 irtonumeromyyntisopimuksen myyntiehtojen kappale 4.
[5] Rautakirja on toimittanut Kilpailuvirastolle selvitykset eri lehtikustantajien kanssa käymistään neuvotteluista.
[6] Selvityksessä on vertailtu neljän eri aikakauslehtikustantajan lehtikohtaisesti maksamia myyntipalkkioita aiheryhmittäin. Aiheryhmät, jotka on otettu mukaan vertailuun ovat olleet: perhelehdet, naistenlehdet, terveys ja kauneus, asuminen, autolehdet, nuorisolehdet, musiikki ja infotekniikka.