Asianosaiset
Metsäliitto Osuuskunta
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto sai 18.8.1998 yksityiseltä metsänomistajalta tutkintapyynnön, jossa tiedusteltiin, rikkooko Metsäliitto Osuuskunta (myöhemmin Metsäliitto) mahdollisesti EY:n kilpailusääntöjä edellyttäessään Metsäliiton jäsenyyttä niiltä metsänomistajilta, joilta se ostaa (suostuu ostamaan) tarvitsemansa raakapuun.
Asian selvittäminen
Metsäliitto toimitti 20.8.1998 Kilpailuvirastolle laatimansa säännöt osuustoiminnallisten periaatteiden toteuttamisesta Metsäliitossa.
Kilpailuvirasto lähetti 9.12.1998 Metsäliitolle vastinepyynnön, jossa virasto pyysi Metsäliittoa selvittämään, sitooko tämä myös käytännössä raakapuun hankinnan osuuskunnan jäsenyyteen Kilpailuvirastolle esitetyssä toimenpidepyynnössä epäillyllä tavalla.
Metsäliitto toimitti virastolle vastineensa 3.2.1999. Vastineessaan Metsäliitto totesi, että osuuskuntalain mukaisesti osuuskuntien päätarkoitus on toimia jäsentensä taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi, mutta osuuskuntalaki sallii osuuskuntien toimia yhteistoiminnassa myös muiden kuin jäsentensä kanssa, mikäli osuuskunta on omissa säännöissään päättänyt palvelustensa laajentamisesta jäsenistönsä ulkopuolelle.
Metsäliitto ilmoitti, että sen sääntöjen mukaan myös muut kuin jäsenet voivat käyttää Metsäliiton palveluksia, mutta käytännössä Metsäliitto hankki jäseniltään pääosan tarvitsemastaan raakapuusta ja tilanteissa, joissa se ei kykene vastaanottamaan kaikkea jäsentensä tarjoamaa raakapuuta, se ei hankkinut lainkaan raakapuita muilta puun myyjiltä. Vastineessaan Metsäliitto arvioi kilpailevien ostajavaihtoehtojen varmistavan sen, että Metsäliiton ostoehdot eivät rajoita tai vaikeuta raakapuun myyntiä.
Toimenpidepyynnön tekijä kommentoi Metsäliiton vastinetta 1.3.1999. Kommenttinaan toimenpidepyynnön tekijä totesi, että Metsäliitolla saattaa olla puun ostajana määräävä markkina-asema joissakin osissa Suomea. Lisäksi toimenpidepyynnön tekijä pyysi Kilpailuvirastoa kiinnittämään huomiota myös Metsäliiton sääntöjen 7 §:ään, jonka mukaan Metsäliiton jäsenillä on periaatteessa paitsi oikeus myös velvollisuus myydä osuuskunnalle metsistään hakattavat puut.
Kilpailuvirasto on tutkinut raakapuumarkkinoiden kilpailuolosuhteita muun muassa Ekometsätalouden liitto ry:n toimenpidepyynnön johdosta diaarinumerolla 1068/61/98. Tässä asiassa 12.7.2000 antamassaan ratkaisussa Kilpailuvirasto on päätynyt siihen, että Suomen raakapuumarkkinoilla yksikään ostaja ei ole määräävässä markkina-asemassa. Tämän ja muut saamansa selvitykset huomioon otettuaan Kilpailuvirasto arvioi alustavasti, että Metsäliiton osuustoiminnallisiin periaatteisiin pohjautuvista hankintatavoista ei näyttäisi aiheutuvan sellaisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jotka antaisivat aihetta asiaa koskeviin enempiin selvityksiin. Kilpailuvirasto toimitti alustavan kannanottonsa toimenpidepyynnön tekijälle 7.11.2000.
Toimenpidepyynnön tekijä kommentoi Kilpailuviraston alustavaa kannanottoa 29.11.2000 päivätyllä kirjeellään. Kirjeessään toimenpidepyynnön tekijä piti edelleen kilpailua rajoittavana ja epäoikeudenmukaisena sitä, että kansainvälisesti toimiva metsäkonserni sitoo toiminnassaan asiakkuuden ja jäsenyyden.
Toimenpidepyynnön tekijä otti Kilpailuvirastoon yhteyttä 13.3.2001 ja pyysi virastoa kiirehtimään asian ratkaisemista.
Päätös ja sen perustelut
Kilpailuvirasto on selvittänyt saamansa toimenpidepyynnön perusteella, missä määrin Metsäliitto Osuuskunta mahdollisesti rajoittaa kilpailua raakapuun markkinoilla ostamalla raakapuuta ainoastaan omistajajäseniltään.
Saadun selvityksen mukaan Metsäliitto soveltaa hankintatoiminnassaan osuuskuntalakiin pohjautuvia hankintaperiaatteita. Käytännössä se ostaa tällöin raakapuuta pääasiassa jäseniltään, joilla on toisaalta myös osuustoimintaperiaatteista johtuva velvollisuus toimittaa raakapuuta Metsäliitolle. Saadun selvityksen mukaan Metsäliitto ostaa jonkin verran puuta muiltakin kuin jäseniltään. Myös tältä osin Metsäliiton hankintatoiminta on osuustoiminnallisten periaatteiden mukaista.
Kilpailuviraston tekemien selvitysten mukaan Metsäliitto ei ole puun ostajana määräävässä markkina-asemassa.
Edellä selostetut seikat huomioon ottaen Kilpailuvirasto katsoo, että Metsäliiton hankintatavat eivät ole rajoittaneet kilpailua raakapuumarkkinoilla sellaisella yleiseltä kannalta merkittävällä tavalla, että asian enempään selvittämiseen olisi aihetta.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti, 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.