Siirry sisältöön

Kuluttajaneuvonnan puhelinpalvelu on kiinni to 21. – pe 22.11., kuluttajaneuvonnan asiointilomake suljetaan ke 20.11. klo 15 ja avataan ma 25.11. klo 9.

Sivustohaku
Sivustohaku

Sitova menettelytapa matkaviestinnän markkinoilla

Päivämäärä

3.6.1998

Diaarinumero

738/61/96

Osapuolet

Sonera Oy

Asianosaiset

Sonera Oy

Toimenpidepyynnön tekijä

Oy Radiolinja Ab

Asian vireilletulo

Oy Radiolinja Ab (jäljempänä myös Radiolinja) pyysi 10.9.1996 Kilpailuvirastoa selvittämään onko Telecom Finland Oy (15.4.1998 alkaen Sonera Oy, jäljempänä myös Tele) menetellyt kilpailunrajoituslain vastaisesti sitoessaan NMT-GSM Takuun avulla yhteen NMT- ja GSM-markkinat.

Radiolinjan toimenpidepyynnön mukaan NMT-GSM Takuun keskeisenä sisältönä on tarjota veloituksetta palveluita asiakkaan siirtyessä NMT-verkosta Telen GSM-verkkoon tai päinvastoin. Etu on enimmillään 536,80 markkaa (verollisin hinnoin). Radiolinja korosti, ettei vastaavaa etua anneta Telen uusille GSM-asiakkaille. Radiolinjan mielestä Tele sitoo Takuun avulla yhteen NMT-markkinat, joilla sillä on monopoliasema ja GSM-markkinat, joilla Tele kilpailee Radiolinjan kanssa. Takuun avulla Tele kykenee Radiolinjan mukaan sitomaan monopolituotteen kilpailtuun tuotteeseen siten, että asiakkaan luopuessa NMT-liittymästä, hänelle ei ole taloudellisesti kannattavaa hankkia GSM-liittymää Radiolinjalta.

Radiolinjan mukaan etu ei ole kustannusvastaava GSM-liittymähinnoittelun kannalta, sillä normaalisti maksulliset palvelut annetaan asiakkaalle ilmaiseksi. GSM-toimintaa tuetaan NMT-toiminnasta saaduilla tuloilla. Radiolinjan mukaan sillä ei ole mahdollisuutta tarjota vastaavaa etua Telen asiakkaan siirtyessä Radiolinjan asiakkaaksi. Telen tulisikin Radiolinjan mielestä tarjota asiakkaalle vastaavat edut tämän siirtyessä Telen NMT:stä Radiolinjan GSM-asiakkaaksi.

Radiolinja piti toimenpidepyynnössään NMT-GSM Takuun vaikutuksia matkapuhelinmarkkinoilla merkittävinä.

Yritykset

Sonera Oy on Posti- ja telelaitoksesta 1.1.1994 muodostetun Suomen PT-konsernin yhtiö, jonka valtio omistaa kokonaan. Sonera toimii valtakunnallisena verkko-operaattorina sekä NMT- että GSM-matkapuhelinpalveluissa. Vuonna 1997 Sonera-konsernin liikevaihto oli noin 7,7 miljardia markkaa. Matkaviestinnän liikevaihto oli noin 3,45 miljardia markkaa ja sen osuus Soneran liikevaihdosta oli 45 prosenttia. Soneralla oli vuoden 1997 lopussa 1.586.102 matkapuhelinliittymää (vuotta aiemmin 1.211.006 liittymää. Soneran markkinaosuus matkaviestinnän markkinoilla oli 74 prosenttia ja GSM-palveluissa 65 prosenttia.

Oy Radiolinja Ab on vuonna 1988 perustettu yritys, joka toimii verkko-operaattorina GSM-matkapuhelinpalveluissa. Radiolinja kuuluu Finnet-yhtiöihin ja sen suurin yksittäinen omistaja on Helsingin Puhelin Oy. Yksityiset puhelinyhtiöt omistavat Radiolinjasta noin 80 prosenttia. Vuonna 1997 Radiolinjan liikevaihto oli noin 1,15 miljardia markkaa, kun se vuonna 1996 oli noin 606 miljoonaa markkaa. Vuonna 1997 Radiolinjan GSM-liittymien määrä oli 590.000, kun se vuotta aiemmin oli 279.000.

Asian selvittäminen

NMT-GSM Takuu

Tele aloitti NMT-GSM Takuun markkinoinnin 1.2.1994. Takuupalvelun ehdot olivat tällöin seuraavat:

  • Asiakas säilyttää vanhan 9400-alkuisen NMT-numeronsa siirtyessään GSM-käyttäjäksi.
  • Asiakas voi kuuden kuukauden ajan matkaviestintekniikasta toiseen siirtymisestä palata takaisin alkuperäisen palvelun käyttäjäksi ja saa vanhan numeron käyttöönsä.
  • Asiakkaan vanhasta numerosta järjestetään kolmen kuukauden ajan soitonohjaus uuteen numeroon veloituksetta.
  • Asiakas saa Vastaajan veloituksetta uuteen liittymäänsä, mikäli hän oli hankkinut sen vanhaan liittymäänsä ja maksanut kytkentämaksun.

Tele uudisti NMT-GSM Takuun ehdot keväällä 1996. Uudistetun palvelun markkinointi aloitettiin 1.5.1996. Uusien ehtojen mukaan:

  • Asiakkaan vaihtaessa verkkoa NMT:stä GSM:ään tai päinvastoin, hän saa jo käytössään olevat kytkentämaksulliset, siirrettävissä olevat lisäpalvelut mukaansa veloituksetta (Vastaaja, Sihteeripalvelu, Kotisoitto, 61-soitonsiirto, Fax-vastaaja, Maksajan erittely, Suorakuuntelu, Lähtevä Data).
  • Asiakkaan siirtyessä NMT:stä GSM:ään säilyttää hän vanhan 0400-alkuisen matkapuhelinnumeronsa käytössään. Jos kuitenkin asiakkaan numero muuttuu, säilyy vanha NMT-numero hänelle varattuna kuusi kuukautta. Tuona aikana asiakas voi veloituksetta palata aikaisemman verkon käyttäjäksi.
  • Asiakas saa numeroonsa kolmen kuukauden ajaksi tiedotteen: ”Valitsemanne numero on muuttunut”.
  • RinGosta Telen GSM:ään siirtyvä asiakas saa mukaansa ainoastaan Vastaajan, Kotisoiton ja Maksajan erittelyn. Tällöin numero myös aina muuttuu eikä pysy varattuna kuutta kuukautta, koska RinGossa numero siirtyy aina laitteen mukana eteenpäin. RinGoihin ei myöskään saa numeron muuttumisesta kertovaa tiedotetta.

Telen selvitykset

Kilpailuvirasto pyysi 27.9.1996 Teleltä lausuntoa Radiolinjan toimenpidepyynnöstä ja pyysi lisäksi Teleä selvittämään Takuupalvelua hyödyntäneiden asiakkaiden määriä ja asiakkaan keskimääräisesti saamaa etua.

Telen 16.10.1996 päivätyn selvityksen mukaan NMT-GSM Takuu ei tarkoita, että asiakkaalle automaattisesti tarjottaisiin veloituksetta kaikki tai jotkin lisäpalvelut tämän siirtyessä matkapuhelinverkosta toiseen. Takuu mahdollistaa tiettyjen lisäarvopalveluiden veloituksettoman siirtymisen ja käyttämisen myös uudella liittymällä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että asiakas on kertaalleen ostanut palvelun/palvelut jo käytössä olevaan matkaviestinliittymäänsä ja palvelu on siirtymähetkellä asiakkaan käytössä.

Voimassaoleva NMT-GSM Takuu tarjotaan myös Radiolinjan käyttäjiksi siirtyville NMT-asiakkaille. Telen ja Radiolinjan verkkotekniikoiden erilaisuudesta johtuen NMT-liittymän lisäarvopalvelut eivät kuitenkaan ole siirrettävissä Radiolinjan GSM-palvelussa käytettäviksi.

Valtaosa NMT-GSM Takuun yhteydessä siirtyvistä lisäarvopalveluista tuotetaan erillisellä tuotantokoneistolla. Nämä tuotantokoneistot ovat riippumattomia niistä matkaviestinverkoista, joilla palvelua käytetään. Verkkospesifisiä palveluita ovat Telen mukaan Lähtevä Data ja 61-soitonsiirto. Nämä palvelut toimivat ainoastaan siinä matkaviestinverkossa, johon se on tuotettu. Telen antaman selvityksen mukaan näiden palveluiden osuus siirtyvistä lisäarvopalveluista on kuitenkin vähäinen.

NMT-GSM Takuuseen kuuluva lisäarvopalveluiden siirtyminen on Telen mukaan perusteltavissa myös kustannusvastaavuusperustein. Kun asiakas on jo suorittanut Telelle maksun tilaamastaan lisäarvopalvelusta, jonka käyttöä hän jatkaa uudessa palvelussaan, ei ole mitään syytä veloittaa asiakasta uudelleen samasta palvelusta. Asiakkaan siirtyminen toisen matkaviestintekniikan käyttäjäksi ei edellytä Teleltä uuden asiakkaan perustamisen vaatimia toimenpiteitä, sillä Telellä on järjestelmissään liittymäsuhteen edellyttämät asiakastiedot. Verkkoa vaihtavasta asiakkaasta aiheutuu Telelle vain vähäinen lisäkustannus.

Tele katsoo, että Radiolinjan väitteet saalistushinnoittelusta ja ristiinsubventoinnista eivät pidä paikkaansa. Lisäarvopalvelujen tuotantolaitteistojen verkkoriippumattomuudesta johtuen NMT-GSM Takuu ei Telen mukaan siirrä lisäarvopalveluista NMT-verkoissa kerättyjä tuottoja GSM-verkkoihin. Takuu merkitsee asiakkaalle sitä, ettei hänen tarvitse maksaa uudelleen lisäarvopalvelusta, josta hän on jo kerran Telelle suorittanut kytkentämaksun.

Lisäksi Tele totesi, että jos Kilpailuvirasto kaikesta huolimatta katsoisi NMT-GSM Takuulla olevan sitovia vaikutuksia, eivät tällaiset vaikutukset vähäisyytensä vuoksi kuitenkaan olisi sellaisia, että ne vääristäisivät kilpailua GSM-markkinoilla Telen ja Radiolinjan välillä. Sitä vastoin Tele katsoo, että NMT-GSM Takuulla on huomattavia asiakkaan etua korostavia tehokkuusperusteluja. Olisi kohtuutonta vaatia asiakkaalta siirtymätilanteessa maksua palvelusta, josta asiakas on jo kertaalleen suorittanut Telelle kytkentämaksun. Vastineessaan Tele selvitti myös NMT-GSM Takuuta hyödyntäneiden asiakkaiden lukumääriä.

Kilpailuvirasto pyysi 4.7.1997 Teleltä tietoja myös NMT-GSM Takuuta hyödyntäneiden asiakkaiden määrän kehityksestä. Telen 22.8.1997 päivätyn vastauksen perusteella voidaan todeta, että Takuuta hyödyntäneiden asiakkaiden määrä on merkittävä. GSM-verkosta NMT-verkkoon siirtyneiden asiakkaiden määrä on merkityksetön.

Tässä vastineessa Tele selvitti myös yhteisessä käytössä olevien tuotantokoneistojen kustannusten kohdistamista eri matkaviestinverkoille. Kustannukset jaetaan Telen mukaan eri verkoille erillisten verkkokohtaisten investointien suhteessa. Lisäksi Tele totesi, että sisäisiä korvauksia ei makseta, kun asiakas tilaa jonkin lisäarvopalvelun, joka tuotetaan erillisessä tuotantokoneistossa. Sisäisiä korvauksia ei makseta myöskään silloin, kun NMT-asiakas siirtyy Telen GSM-asiakkaaksi ja Takuun perusteella erillisessä tuotantokoneistossa tuotetut lisäarvopalvelut siirtyvät mukana.

Radiolinjan vastine Telen selvitykseen

Radiolinja katsoo 10.12.1996 päivätyssä vastineessaan, että NMT-GSM Takuu on teletoimintalain vastainen. Radiolinjan mukaan myös Telen väite, etteivät NMT-liittymän lisäarvopalvelut ole teknisistä eroista johtuen siirrettävissä, on väärä. Radiolinjan mukaan Vastaaja, Fax-vastaaja, Suorakuuntelu, Sihteeripalvelu ja Kotisoitto ovat teknisesti siirrettävissä myös Radiolinjan liittymistä käytettäviksi. Lähtevä Data ei ole teknisesti siirrettävissä. Vaihtoehtoisesti Tele voisi tarjota siirtyvälle NMT-asiakkaalleen Radiolinjan vastaavia palveluita korvaamalla Radiolinjalle hinnaston mukaisen avausmaksun.

Lisäksi Radiolinja toteaa Telen selvitykseen perustuen, että Lähtevä Data ja 61-soitonsiirto ovat verkkospesifisiä palveluita. Verkkospesifisten palveluiden osalta Telelle aiheutuu GSM-liittymistä kustannuksia, joita Telen verkkoon siirtyviltä asiakkailta ei peritä. Verkosta riippumattomista palveluista Radiolinja puolestaan toteaa, että Telen monopoliasema NMT-markkinoilla ja määräävä markkina-asema kilpailluilla GSM-markkinoilla edellyttää kustannusten oikeaa kohdistamista. Tele ei Radiolinjan mielestä voi käyttää hyväkseen NMT-markkinoilla saamaansa ylimääräistä kilpailuetua GSM-markkinoilla.

Asiakkaan ei ole Radiolinjan mukaan kannattavaa hankkia GSM-liittymää Radiolinjalta, koska asiakas menettää Teleltä hankkimansa maksulliset palvelut. Hankkiessaan Telen GSM-liittymän hän säilyttää nämä palvelut. Radiolinjan mukaan kysymyksessä on uskollisuusalennukseen verrattavissa oleva asiakkaan sitominen. Menettelyn avulla Telellä on pyrkimyksenä monopolituotteen avulla laajentaa määräävää markkina-asemaansa myös GSM-markkinoilla.

Telen näkemyksestä poiketen Radiolinja katsoo, että NMT-asiakkaiden siirtyminen GSM-asiakkaiksi oli vastineen antamishetkellä voimakasta ja kehityssuunta oli voimistumassa.

Kilpailuviraston kirje Telelle

Kilpailuvirasto ilmoitti kirjeellään 8.12.1997 Telelle alustavan kantansa asiassa. Kirjeessä Kilpailuvirasto katsoi, että lisäarvopalvelujen tuotantokoneistoa ei ole eriytetty taloudellisesti, vaan se on matkaviestinverkoista riippumaton vain teknisesti. Virasto katsoi myös, että Telen sisäisten korvausten puuttuminen tilanteessa, jossa NMT-asiakas siirtyy Telen GSM-asiakkaaksi aiheuttaa sen, että NMT- ja GSM-toimintoja ei ole riittävästi eriytetty toisistaan. Lisäksi osa lisäarvopalveluista on verkkospesifisiä, eikä näidenkään siirtymisestä peritä asiakkaalta uusia liittymismaksuja. Asiakkaan siirtymisestä verkosta toiseen aiheutuu Telen mukaan vähäisiä kustannuksia, joita asiakkaalta ei kuitenkaan peritä. Näitä menettelyjä Kilpailuvirasto piti kirjeessään kilpailunrajoituslain 7 §:n 4) kohdassa tarkoitettuna kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavana hinnoittelukäytäntönä.

Tele oli vastineissaan pitänyt NMT-GSM Takuuta merkitykseltään vähäisenä viitaten Takuuta hyödyntäneiden asiakkaiden määriin. Kilpailuvirasto kuitenkin piti määriä merkittävinä ja arvioi määrien pysyvän suurina myös lähiaikoina asiakkaiden vaihtaessa NMT-verkon käyttäjistä GSM-verkon käyttäjiksi.

Radiolinja esitti toimenpidepyynnössään laskelman, jonka mukaan NMT-GSM Takuun etu asiakkaalle on maksimissaan yli 500 markkaa. Telen selvityksestä ilmeni, että käytännössä etu on usemmissa tapauksissa huomattavasti pienempi. Kilpailuvirasto kuitenkin piti etua suurelle joukolle asiakkaita niin merkittävänä, että sillä saattaa olla merkitystä GSM-operaattorin valinnalle. Takuun merkittävyyttä vähentää sen sijaan se, että molemmat GSM-operaattorit ovat tarjonneet uusille liittyjille lisäarvopalveluja, kuten vastaajapalvelua, ilman kytkentämaksua.

Telen vastine Kilpailuviraston kirjeeseen

Tele toteaa 13.1.1998 päivätyssä vastineessaan, että NMT-GSM Takuun keskeisenä sisältönä ei ole ollut tarjota asiakkaille veloituksetta palveluita, vaan lisäarvopalveluiden tarjoaminen on ollut mahdollista kustannusvastaavista syistä. Asiakas on jo kertaalleen ostanut ko. palvelun käytössä olevaan matkaviestinliittymäänsä. Takuu ei siis Telen mukaan tarkoita, että asiakkaalle automaattisesti siirron yhteydessä tarjottaisiin veloituksetta kaikki tai jokin palveluista.

Tele totesi Radiolinjan tarjoavan useissa kampanjoissa uusille liittyjille erilaisia palveluja ilman kytkentämaksua. Kampanjat olivat Telen mukaan joissain tapauksissa Telen NMT-asiakkaille kohdistettuja. Tele viittasi myös Radiolinjan liittymien omistussuhteen muutoksista perittävään nimelliseen 50 markan korvaukseen.

NMT-GSM Takuu ei Telen mukaan sisällä Radiolinjan esittämiä kilpailua vääristäviä vaikutuksia, jotka voitaisiin tulkita määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi. Takuu on Telen mukaan palvelu, joka on alalla tyypillinen käytäntö ja reaktio kilpailijan toimenpiteisiin, josta luopuminen ei ole kovassa kilpailutilanteessa mahdollista eikä asiakkaiden näkökulmasta toivottavaa.

Tele ilmoitti olevansa tarvittaessa valmis luopumaan verkkospesifisten lisäarvopalvelujen maksuttomasta siirtämisestä. Lisäarvopalvelujen tuotantokoneiston taloudellinen eriyttäminen NMT- ja GSM-liiketoiminnoista sen sijaan on Telen mielestä varsin voimakas vaatimus. Eriyttämisen tulisi koskea myös muita kuin Teleä, kuten esimerkiksi kiinteän verkon paikallisoperaattoreita ja Radiolinjaa. Eriyttäminen saattaisi Telen käsityksen mukaan johtaa raskaisiin ja vaikeasti hallittaviin ratkaisuihin. Asiaa tulisi Telen mielestä vielä tarkemmin läpikäydä ennen kuin tällainen vaatimus esitettäisiin.

Lisäarvopalveluihin liittyvien kustannusten ja tuottojen kohdistamiseen Tele esitti seuraavan ratkaisumallin:

  • Ensimmäinen palvelun kytkentämaksu kohdistetaan verkolle, kuten nykyisinkin.
  • Verkkoinvestointimäärien perusteella tehty tuotantokustannusten kohdistaminen muutetaan käyttäjämäärään perustuvaksi.
  • Verkosta toiseen tapahtuvan siirtymisen osalta saava verkko ostaa ko. lisäarvopalvelun kytkentämaksulla luovuttavalta verkolta.

Luovuttava verkko saa tällöin kaksi kytkentämaksua (asiakkaalta ja vastaanottavalta verkolta). Kustannusten osalta allokointi eri verkoille on tällöin Telen mukaan tarkempaa.

Amigo-liittymän hinnoittelu

Tele toi tammikuussa 1998 markkinoille uuden matkaviestinliittymätyypin, Amigo-liittymän. Amigo-liittymän puheluhinnat ovat Telen ilmoitusten mukaan alemmat kuin muiden Telen liittymätyyppien soitettaessa välillä Telen GSM-Telen GSM tai NMT-NMT.

Tele tiedusteli joulukuussa 1997 Kilpailuviraston kantaa Amigo-liittymän hinnoitteluun. Kilpailuvirasto totesi tällöin alustavana kantanaan, ettei sillä ole hinnoittelusta huomauttamista, jollei hinnoittelulla pyritä sitomaan NMT- ja GSM-palveluita toisiinsa.

Radiolinja ilmoitti 26.1.1998 Kilpailuvirastolle, että Telen uuden Amigo-liittymän hinnoittelu poikkeaa julkisuudessa esitetystä. Jos NMT Amigo-liittymällä on 0400-tunnus, voidaan siitä soittaa Telen GSM-puhelimeen alennetulla hinnalla. Samoin Telen GSM Amigo-liittymästä voidaan soittaa alennetulla hinnalla 0400-tunnuksiseen NMT-liittymään.

Radiolinjan ilmoituksen jälkeen Kilpailuvirasto selvitti asiaa. Selvityksissä ilmeni, että 0400-tunnuksella varustettuja NMT-liittymiä on yli 200.000 kappaletta. Telen mukaan ongelma oli kuitenkin käytännössä vähäinen, sillä NMT-Amigo liittymien määrä oli pieni ja 0400-numeroisiin NMT-liittymiin suuntautuva liikenne oli vain pieni osa kokonaisliikenteestä. Kilpailuvirasto piti asiaa kuitenkin periaatteessa merkittävänä ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös painoarvoltaan suurempana.

Tele muutti NMT Amigo-liittymän hinnoittelua maaliskuussa. Telen maaliskuun 1998 asiakastiedotteessa on ilmoitettu, että NMT Amigo-liittymästä soitettaessa alennettu hinta (0,79 mk/min) on voimassa silloin, kun asiakas soittaa toiseen NMT-liittymään tunnuksella 049. Soitettaessa suuntanumeroihin 040 tai 0400 on voimassa hinta 1,92 mk/min.

Lisäksi Tele esitti 23.3.1998 Kilpailuvirastolle ratkaisumallin GSM Amigo-liittymän hinnoittelusta. Asiakkaan soittaessa 0400-alkuiseen numeroon, alennettu hinta on voimassa vain silloin kun liittymä on GSM-liittymä. Mikäli kyseessä on 0400-tunnuksinen NMT-liittymä, ei alennettu hinta ole voimassa. Asiakas voi etukäteen tarkistaa maksuttomasta palvelunumerosta, mikä liittymätyyppi on kyseessä.

Päätös ja sen perustelut

Relevantit markkinat ja Telen määräävä markkina-asema

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävällä markkina-asemalla ei siten tarkoiteta markkinatilannetta, jossa kilpailua ei lainkaan ole. Kilpailu voi olla kiivastakin, mutta määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on mahdollisuus kilpailutilanteessa valita itselleen suotuisimmat kilpailukeinot ja vastata kilpailuun itselleen sopivimmilla keinoilla.

Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat ja niiden kehitys. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja myös ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita. Kilpailuvirasto on aiemmissa päätöksissään pitänyt valtakunnallisia matkapuhelinpalvelumarkkinoita relevantteina tuotemarkkinoina, joilla virasto on katsonut Telen olevan määräävässä markkina-asemassa.

Valtakunnallisilla matkapuhelupalvelumarkkinoilla palveluita tarjotaan Telen ARP-verkossa, kahdessa NMT-verkossa ja GSM-verkossa. Radiolinja tarjoaa palveluita omassa GSM-verkossaan. Merkittävimmät verkot tämän päivän kilpailutilanteessa ovat GSM-verkot, joiden liittymämäärä kasvaa voimakkaasti. NMT-liittymien määrä on kääntynyt laskuun, niitä on kuitenkin edelleenkin noin puoli miljoonaa.

Kilpailuvirasto katsoo, että matkaviestinnän markkinoita tulee tarkastella myös tämän tapauksen yhteydessä yhtenäisinä, jakamatta niitä eri verkkoteknologioiden perusteella NMT-markkinoihin ja GSM-markkinoihin. Telen markkinaosuus matkaviestinnän markkinoilla on noin 74 prosenttia, mikä jo sinänsä viittaa siihen, että sillä on markkinavoimaa. Tämänkokoisen markkinaosuuden omaavan yrityksen markkinavoima on yleensä niin suuri, että se kykenee vaikuttamaan tuotteiden hintatasoon ja kilpailuolosuhteisiin markkinoilla. GSM-markkinoiden nopea kasvu, joka on lisännyt Radiolinjan osuutta matkaviestinmarkkinoista, ei ole vielä vaikuttanut Telen ja Radiolinjan väliseen tilaajamääräsuhteeseen niin merkittävästi, että Telen markkinavoiman voitaisiin katsoa olennaisesti vähentyneen.

Lisäksi Telelle on relevanteilla markkinoilla toimiessaan etua siitä, että se operoi sekä NMT- että GSM-verkkoja. Merkittävänä Telen kilpailuetua vahvistavana tekijänä on lisäksi pidettävä Telellä olevaa NMT-asiakasrekisteriä ja itse NMT-asiakaskantaa. NMT-asiakkaat ovat erittäin merkittävä uusien GSM-asiakkaiden joukko. NMT-asiakaskanta on muodostunut pääosin aikana, jolloin matkaviestinnässä ei ollut kilpailua. Nykyisessä markkinatilanteessa, jossa kilpailu kohdistuu GSM-liittymän hankkiviin asiakkaisiin, Telellä on huomattava etu siitä, että se on saanut hankittua satojen tuhansien asiakkaiden joukon, pääosin kilpailuttomassa markkinatilanteessa. Telen kilpailijoitaan pitkäaikaisempi kokemus matkaviestinnässä luo sille myös teknisen kilpailuedun.

Edellä olevilla perusteilla Kilpailuvirasto pitää Teleä (15.4.1998 alkaen Sonera Oy:tä) edelleen määräävässä markkina-asemassa olevana elinkeinonharjoittajana matkaviestinnän markkinoilla Suomessa.

Relevanttien markkinoiden rajaus ei kuitenkaan vaikuta tämän tapauksen ratkaisuun, sillä Telellä olisi kiistattomasti määräävä markkina-asema NMT-palvelujen tarjoajana, mikäli relevantteina markkinoina tarkasteltaisiin erikseen NMT- ja GSM-markkinoita. Tällöin Telen menettelyä, jossa sen GSM-liiketoiminta perusteettomasti hyötyy NMT-liiketoiminnan hankkimista asiakkaista, voitaisiin tarkastella epäiltynä ristiinsubventointina.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Säännöksessä on lueteltu viisi esimerkkiä menettelytavoista, joita pidetään määräävän aseman väärinkäyttönä. 7 §:n 4 kohdan mukaan väärinkäyttönä pidetään kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.

Määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite. Tasapuolisuusvelvoitteen rikkomisesta eli syrjimisestä epäilty määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi puolustautua tällaista epäilyä vastaan osoittamalla hintojensa kustannusvastaavuuden. Kustannusvastaavuudella tarkoitetaan sitä, että yritys perii kultakin asiakkaalta tämän palvelemisesta aiheutuneita kustannuksia vastaavan hinnan.

NMT-GSM Takuun vaikutusten arviointi

Kilpailuvirasto katsoo, että NMT-GSM Takuulla on merkitystä matkaviestinnän markkinoiden kilpailulle. Tästä kertoo Takuuta hyödyntäneiden asiakkaiden suuri määrä. Ajanjaksolla 1.5.1996 – 1.7.1997 NMT-GSM Takuuta on hyödyntänyt yhteensä […]liittymää, joista […] siirryttäessä NMT-450 verkosta, […] siirryttäessä NMT-900 verkosta ja […] siirryttäessä GSM-verkosta. Koska GSM-verkoista NMT-verkkoihin siirtyneiden asiakkaiden määrä on merkityksettömän pieni, keskitytään tässä analysoimaan NMT-verkoista GSM-verkkoon siirtyneiden asiakkaiden määriä.

Telen antamien selvitysten mukaan se kohdistaa lisäarvopalveluiden tuotantokoneistojen kustannukset eri matkaviestinverkoille verkkokohtaisten investointien suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vastaajalaitteiston hinta on […] yksikköä ja verkkokohtaisia investointeja on suoritettu NMT-450 verkkoon […] yksikköä, NMT-900 verkkoon […] yksikköä ja GSM-verkkoon […] yksikköä, jaetaan vastaajalaitteiston kustannus suhteessa […]. Lisäarvopalveluiden kytkentämaksutuloja ei sen sijaan kohdisteta Telen mukaan eri verkoille.

Kilpailuvirasto katsoo, että edellä kuvatusta kustannusten kohdistamismenettelystä huolimatta NMT-liiketoimintoja ja GSM-liiketoimintoja ei ole riittävällä tavalla eriytetty toisistaan. Lisäarvopalveluiden tuotantokoneistoa voidaan pitää matkaviestinverkoista riippumattomana ainoastaan teknisesti; taloudellisesti tuotantokoneistoa ei ole eriytetty. Tästä kertoo se, että sisäisiä korvauksia ei makseta silloin kun asiakas kytketään erillisessä tuotantokoneistossa tuotettavan lisäarvopalvelun käyttäjäksi. Myöskään asiakkaan siirtyessä lisäarvopalveluineen NMT-verkon käyttäjästä Telen GSM-asiakkaaksi ei sisäisiä korvauksia Telessä suoriteta, vaikka asiakas on maksanut NMT-liittymänsä lisäarvopalveluista kytkentämaksut NMT-liiketoiminnalle.

Koska lisäarvopalvelujen tuotantokoneiston kustannuksia ei kohdisteta Telen sisällä aiheuttamisperiaatteen mukaisesti eri palvelutoiminnoille, Telen sisäisen hinnoittelun kustannusvastaamattomuudella voidaan katsoa olevan Radiolinjaa poissulkevia vaikutuksia eikä kilpailutilannetta GSM-markkinoilla voida pitää neutraalina. Kilpailuvirasto katsoo siten, että kyseessä on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettu kilpailun rajoittamista tarkoittava hinnoittelukäytäntö.

Tele ei peri myöskään asiakkailtaan kustannuksia lisäarvopalveluiden siirtämisestä verkosta toiseen. Kilpailuvirasto katsoo, että asiakkaalta ei ole kohtuullista periä liittymismaksua uudelleen palveluista, jotka hän on jo maksanut. Asiakkaalta tulee kuitenkin periä matkapuhelinverkosta toiseen siirtymisen aiheuttamat ylimääräiset kustannukset. Virasto on kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että asiakkaalla saattaa olla käytössään verkkospesifiä palveluja, joiden siirtäminen verkosta toiseen ei ole mahdollista. Tällaisista palveluista asiakkaalta tulee siirtymätilanteessa periä normaalit liittymismaksut.

Sitä, ettei matkaviestinverkosta toiseen siirtyvältä asiakkaalta peritä siirtymisestä aiheutuvia kustannuksia ja sitä, ettei verkkospesifisten palvelujen siirtymisestä peritä mitään liittymismaksuja, voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna kilpailun rajoittamista tarkoittavana hinnoittelukäytäntönä.

Tele on kuitenkin esittänyt olevansa valmis tarvittaessa luopumaan verkkospesifisten palveluiden maksuttomasta siirtämisestä asiakkaan siirtyessä matkapuhelinverkosta toiseen. Kustannusten taloudellisen kohdentamisen osalta Tele on ehdottanut, että ensimmäinen palvelun kytkentämaksu kohdistetaan verkolle, kuten nykyisinkin. Verkkoinvestointimäärien perusteella tehty tuotantokustannusten kohdistaminen sen sijaan muutetaan käyttäjämäärään perustuvaksi. Lisäksi verkosta toiseen tapahtuvan siirtymisen osalta saava verkko ostaa ko. lisäarvopalvelun kytkentämaksulla luovuttavalta verkolta.

Amigo-liittymän hinnoittelu

Kilpailuvirasto on todennut, että Telen tammikuussa 1998 markkinoille tuomasta Amigo-liittymästä on joissakin tapauksissa voinut soittaa alennettuun hintaan Telen GSM- ja NMT-liittymien välillä. Tällainen hinnoittelukäytäntö saattaa vaikeuttaa Radiolinjan toimintaa GSM-matkapuhelinpalveluiden markkinoilla, minkä vuoksi menettelyä voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna kilpailua rajoittavana hinnoittelukäytäntönä.

Tele kuitenkin muutti NMT Amigo-liittymän hinnoittelua maaliskuussa. Telen maaliskuun 1998 asiakastiedotteessa on ilmoitettu, että NMT Amigo-liittymästä soitettaessa alennettu hinta (0,79 mk/min) on voimassa silloin, kun asiakas soittaa toiseen NMT-liittymään tunnuksella 049. Soitettaessa suuntanumeroihin 040 tai 0400 on voimassa hinta 1,92 mk/min. Lisäksi Tele on esittänyt 23.3.1998 Kilpailuvirastolle ratkaisumallin GSM Amigo-liittymän hinnoittelusta. Asiakkaan soittaessa 0400-alkuiseen numeroon, alennettu hinta on voimassa vain silloin, kun liittymä on GSM-liittymä. Mikäli kyseessä on 0400-tunnuksinen NMT-liittymä, alennettu hinta ei ole voimassa.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on selvittänyt Radiolinjan toimenpidepyynnön perusteella, liittyykö Telen markkinoiman NMT-GSM Takuun toteuttamiseen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Kilpailuvirasto katsoo, että Telellä (15.4.1998 alkaen Sonera Oy:llä) on edelleen kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema matkaviestinnän markkinoilla Suomessa. NMT-GSM Takuuseen liittyviä ehtoja on siten arvioitu kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.

Kilpailuvirasto totesi NMT-GSM Takuun toteuttamista selvittäessään, että erillisen lisäarvopalvelujen tuotantokoneiston kustannuksia ja asiakkaan matkaviestinverkosta toiseen siirtymisen aiheuttamia kustannuksia ei kohdisteta Telen sisällä aiheuttamisperiaatteen mukaisesti NMT- ja GSM-palvelutoiminnoille. Matkaviestinverkosta toiseen siirtyvältä asiakkaalta ei myöskään peritä siirtymisestä aiheutuvia kustannuksia edes siinä tapauksessa, että asiakkaalla on käytössään ns. verkkospesifisiä palveluja, jotka toimivat ainoastaan siinä verkossa, johon ne on tuotettu. Kilpailuvirasto katsoo, että kyseisiä menettelyjä voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna kilpailua rajoittavana hinnoittelukäytäntönä.

Tele on kuitenkin ilmoittanut olevansa valmis muuttamaan sisäistä kustannusten kohdentamistaan siten, että verkkoinvestointimäärien perusteella tehty tuotantokustannusten kohdistaminen eri matkaviestinverkoille muutetaan investointien perusteella tehdystä käyttäjämäärään perustuvaksi. Lisäksi verkosta toiseen tapahtuvan siirtymisen osalta saava verkko ostaa ko. lisäarvopalvelun kytkentämaksulla luovuttavalta verkolta, kun siirtymisestä ei aiemmin maksettu lainkaan korvausta. Tele on valmis luopumaan myös verkkospesifisten lisäarvopalvelujen maksuttomasta siirtämisestä asiakkaan siirtyessä matkaviestinverkosta toiseen.

Telen esittämät muutokset kohdistavat erillisen lisäarvopalvelujen tuotantokoneiston kustannukset aiempaa selvemmin koneistoja hyödyntäville matkaviestinpalveluyksiköille. Telen NMT-liiketoiminnan kautta hankkimilla tuloilla ei siten Kilpailuviraston käsityksen mukaan enää tueta GSM-liiketoimintaa siinä määrin, että sitä voitaisiin pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Myös Telen asiakashinnoittelu muuttuu aiempaa selvemmin kustannusvastaavaksi, kun verkkospesifisten lisäarvopalvelujen siirtämisestä peritään asiakkaalta maksu. Tämän muutoksen jälkeen myöskään Telen asiakkailtaan perimien hintojen ja kustannusten välillä ei ole enää niin huomattavaa eroa, että Telen asiakashinnoittelua olisi pidettävä NMT-GSM Takuun osalta kilpailua rajoittavana.

Kilpailuvirasto on selvittänyt myös ns. Amigo-liittymän hinnoittelua. Virasto totesi, että Amigo-liittymästä on voinut joissakin tapauksissa soittaa alennettuun hintaan Telen GSM- ja NMT-liittymän välillä. Kilpailuvirasto on pitänyt tällaista hinnoittelukäytäntöä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena. Tele on kuitenkin esittänyt Amigo-liittymän hinnoitteluun muutoksia, joiden jälkeen alennettu hinta on voimassa vain soitettaessa NMT-liittymästä toiseen NMT-liittymään tai GSM-liittymästä toiseen GSM-liittymään. Näiden muutosten toteuttamisen voidaan katsoa poistavan Amigo-liittymän hinnoitteluun sisältyneen määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Lisäksi Kilpailuvirasto katsoo, että NMT-GSM Takuun aikaansaamaa kilpailun rajoittumista lieventää se, että molemmat GSM-operaattorit ovat tarjonneet uusille liittyjille lisäarvopalveluja, kuten vastaajapalvelua, ilman kytkentämaksua. Tele on myös ilmoittanut muuttavansa hinnoittelukäytäntöjään siten, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö poistuu. Amigo-liittymän hinnoitteluun sisältyvä määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on puolestaan ollut kestoltaan hyvin lyhytaikainen eikä sillä sen takia ole ollut merkittävää vaikutusta matkaviestinnän markkinoiden kilpailutilanteeseen.

Kilpailuvirasto ei edellä esitetyn vuoksi pidä kilpailunrikkomismaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteltuna eikä siksi tee kilpailunrajoituslain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle. Sonera Oy:n on kuitenkin välittömästi tehtävä esittämänsä muutokset yhtiön sisäiseen kustannusten kohdentamiseen ja asiakashinnoitteluun, mikäli niitä ei vielä ole kaikilta osin toteutettu. Sonera Oy:n on muutoinkin otettava toiminnassaan huomioon tässä päätöksessä esitetyt näkemykset, erityisesti yhtiöllä matkaviestinnän markkinoilla edelleen oleva määräävä markkina-asema ja siitä seuraavat velvoitteet yrityksen kilpailukäyttäytymiselle. Lisäksi Sonera Oy:n tulee kiinnittää huomiota siihen, että se voi osoittaa asiakashinnoittelunsa olevan kaikilta osin kustannusvastaavaa ja että myös yhtiön sisäiset kustannukset kohdistetaan siten, että GSM- ja NMT-liiketoimintoja voidaan pitää toisistaan taloudellisesti eriytettyinä.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti ja 7 § 4 kohta

Muutoksenhaku

Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.