Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö pörssimaksuhinnoittelussa

Asianosaiset

Helsingin Arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö Oy

Toimenpidepyynnön tekijät

eQ Pankkiiriliike Oy
Eficor Pankkiiriliike Oy (ent. FSB Pankkiiriliike Oy)
Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjät ry

Asian vireilletulo

Kilpailuvirasto on saanut eQ Pankkiiriliike Oy:n (jäljempänä eQ) ja Eficor Pankkiiriliike Oy:n (ent. FSB Pankkiiriliike Oy, jäljempänä Eficor) sekä Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjät ry:n (jäljempänä E-KO) 31.8.1999 päivätyt selvityspyynnöt, joissa virastoa pyydetään tutkimaan, onko HEX Oy syyllistymässä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön suunnittelemillaan pörssimaksurakenteen muutoksilla. Suunniteltujen muutosten myötä pörssiarvopaperikaupassa siirryttäisiin volyymipohjaisesta veloituksesta kauppakohtaiseen veloitukseen. Selvityspyyntöjen tekijöiden mukaan suunniteltu muutos nostaisi pienten osake-erien kaupan kustannuksia ja vaikuttaisi piensijoittajille tarjottavien arvopaperivälityspalvelujen hinnoitteluun ja kysyntään. Uusi hinnoittelukäytäntö syrjisi näin ollen kohtuuttomasti piensijoittajia.

Helsingin Pörssi

Helsingin Pörssi ja Suomen Arvopaperikeskus Oy yhdistyivät HEX-konserniksi joulukuussa 1998. Helsinki Exchanges Group Ltd Oy (jäljempänä HEX) on emoyhtiö ja sen tytäryhtiöitä ovat Helsingin Arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö Oy (jäljempänä Helsingin Pörssi), Suomen Arvopaperikeskus Oy, HEX Securities Services Ltd Oy ja Finnish Securities Technology Ltd Oy.

Helsingin Pörssi on markkinapaikka, joka tarjoaa palveluja koti- ja ulkomaisille sijoittajille, yhtiöille sekä sijoituspalveluyrityksille. Kaupankäynti Helsingin Pörssissä on automatisoitua ja hajautettu tapahtumaan välittäjien tiloista käsin. Helsingin Pörssi toimii osakkeiden, joukkolainojen ja johdannaisinstrumenttien markkinapaikkana sekä tarjoaa niiden vaihdantaan ja säilytykseen liittyviä selvitys-, tietojenkäsittely- ja kaupanvastuun takauspalveluja. Helsingin Pörssi tuottaa lisäksi markkinoiden kehittämiseen liittyviä koulutus-, analyysi- ja informaatiopalveluja. Konsernin emoyhtiön pääomistajia ovat suomalaiset arvopapereiden liikkeeseenlaskijat, pankit ja pankkiiriliikkeet sekä Suomen valtio ja Suomen Pankki. Liikevaihto vuonna 1998 oli 261 miljoonaa markkaa.

Asian selvittäminen

Kilpailuvirasto pyysi 8.9.1999 HEX Oy:ltä vastinetta toimenpidepyyntöihin. HEX Oy ja Helsingin Pörssi toimittivat virastolle 24.9.1999 päivätyn yhteisen vastineen. Kilpailuvirasto pyysi toimenpidepyynnön tekijöiltä lausuntoa ko. vastineesta. Virasto sai asiassa eQ:lta 3.11.1999 ja E-KO:lta 19.11.1999 päivätyn lausunnon. Lisäksi virasto pyysi asiassa lausuntoa Arvopaperivälittäjien Yhdistys ry:ltä, Suomen Pankilta sekä Rahoitustarkastukselta. Arvopaperivälittäjien yhdistys toimitti virastolle 29.10.1999, Suomen Pankki 18.11.1999 ja Rahoitustarkastus 1.12.1999 päivätyn lausunnon.

Kilpailuvirasto lähetti 16.6.2000 21:lle Suomessa toimivalle arvopaperivälittäjälle kyselyn, jolla pyrittiin selvittämään Helsingin Pörssin markkina-asemaa välittäjien näkökulmasta ja hinnoittelu-uudistuksen kohdentumista eri välittäjille. Kilpailuvirasto sai heinä-elokuussa 2000 vastauksen 10:ltä arvopaperivälittäjältä[1]. Virasto lähetti 16.6.2000 myös Helsingin Pörssille lisäselvityspyynnön pyytäen tarkempaa selvitystä erityisesti uuden pörssimaksuhinnoittelun taustoista ja sen vaikutuksista eri välittäjiin. Helsingin Pörssi toimitti asiasta virastolle 22.9.2000 päivätyn selvityksen. Kilpailuvirasto on lisäksi 25.10.2000 kuullut suullisesti Helsingin Pörssiä.

Helsingin Pörssin vastine

Vastineessaan Helsingin Pörssi kiistää olevansa määräävässä markkina-asemassa pörssiarvopaperikaupan järjestäjänä ja ylläpitäjänä Suomessa. Helsingin Pörssin relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat kaupankäynnin järjestämispalveluista mukaan lukien Helsingin Pörssin ulkopuolella toteutettava kaupankäynti. Kaupankäynnin kohteet ovat sekä kotimaisia että ulkomaisia listattuja ja listaamattomia tuotteita.

Helsingin Pörssi toteaa vastineessaan, että sen tuotteiden ja palveluiden relevantit maantieteelliset markkinat muodostavat Euroopan Unioniin kuuluvat maat, Yhdysvallat ja Sveitsi. Näillä alueilla pörssit kilpailevat keskenään ja objektiivisten kilpailu-olosuhteiden voidaan katsoa olevan kaikille samanlaiset. Helsingin Pörssi arvioi markkinaosuutensa kansainvälisillä arvopaperimarkkinoilla olevan noin 0,8 %, mikä ei aseta sitä kilpailijoihinsa nähden määräävään markkina-asemaan.

Helsingin Pörssi katsoo, että pörssimarkkinoiden kiihtynyt kilpailu näkyy pörssien välisistä toteutuneista ja suunnitelluista yhdistymisistä ja liittoutumisista sekä pörssien ulkopuolisten elektronisten kaupankäyntijärjestelmien perustamisesta. Helsingin Pörssiin kohdistuva voimakas ulkomainen kilpailu näkyy erityisesti suomalaisten osakkeiden noteeraamisena ulkomaisissa pörsseissä. Helsingin Pörssin mukaan arvopaperipörssitoiminnan harjoittaminen on vapaata kilpailulle myös siinä suhteessa, että toimintaa voivat harjoittaa Suomessa myös muut yhtiöt kuin Helsingin Pörssi. Helsingin Pörssissä osake- ja johdannaisvälittäjinä voivat toimia myös ulkomaiset pankit ja sijoituspalveluyritykset ja välittäjillä on oikeus liikkua vapaasti EU:n alueella ja siirtyä esteettä käymään kauppaa ja hakeutua jäseniksi muihin pörsseihin. Helsingin Pörssin kilpailuasemaan vaikuttaa myös teknologinen kehitys: Internet-kauppa lisää potentiaalista kilpailua Suomen arvopaperimarkkinoilla.

Vastineen mukaan Helsingin Pörssin uuden pörssimaksuhinnaston tavoitteena on ollut erityisesti maksujen parempi kustannusvastaavuus ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen. Myös likviditeetin parantaminen ja ylläpitäminen ovat olleet tavoitteena ja markkinoiden likvidisyyden katsotaan olevan erityisesti piensijoittajien etujen mukaista. Helsingin Pörssi katsoo teknologisen kehityksen muuttaneen pörssikaupan rakennetta siten, että välittäjät siirtävät toimeksiantoja suoraan Helsingin Pörssin kaupankäyntijärjestelmään Internetin avulla.

Helsingin Pörssi katsoo sen kaupankäyntipalkkioiden keskeisten määräytymisperusteiden olevan kilpailukykyisiä muiden palveluntarjoajien kanssa. Palkkiotason todetaan olevan rakenteeltaan ja tasoltaan linjassa muiden markkinapaikkojen palvelujen kanssa. Helsingin Pörssin välittäjiltä perimät palkkiot muodostavat ainoastaan vähäisen osan välittäjän asiakkaan maksamasta palkkiosta, osuus vaihtelee 4–6 %:n välillä. Tämän perusteella Helsingin Pörssin välittäjältä perimillä palkkioilla on vain marginaalinen merkitys välittäjän kuluihin ja välittäjän loppuasiakkaalta perimiin palkkioihin.

Helsingin Pörssi toteaa, että sen aikaisemmassa hinnoittelussa ei oltu varauduttu erityisesti pienten osakekauppojen tapahtumamäärien kasvuun, eivätkä nykyiset maksut kata pienten pörssikauppojen kustannuksia. Erityisesti Internet-välittäjät tuovat kaupat yhdistämättä kaupankäyntijärjestelmään ja aiheuttavat tietotekniikan muodossa lisäkustannuksia Helsingin Pörssille.

Ennen 1.1.2000 Helsingin Pörssin pörssimaksuhinnoittelu sisälsi kolme osaa:

1. kuukausimaksu, 2.000 euroa kultakin välittäjältä;
2. kunkin kuukauden markkinaosuuden mukaan suoraan määräytyvä osuus 150.000 euron kuukausimaksusta ja
3. välittäjän tekemän osakekaupan/kauppojen arvoon suoraan perustuva maksu, joka oli 0,0030 % arvosta (ja jälkipörssin sopimuskaupat 0,0040 % arvosta).

Uuden 1.1.2000 voimaantulleen pörssimaksuhinnoittelun mukaan Helsingin Pörssi laskuttaa kuukausittain jälkikäteen välittäjiä edellisen kuukauden osakekaupoista. Uusi pörssimaksuhinnoittelu sisältää kolme osaa:

1. kuukausimaksu, 2 000 euroa (kuitenkin kuukausittain vähintään 4.000 euroa ottaen huomioon jäljempänä olevat tarjouskohtaiset perusmaksut ja kauppojen arvoon perustuvat maksut);
2. kauppaan johtanut tarjouskohtainen perusmaksu, joka on 1,5 euroa (kuitenkin kuukaudessa 10 000 transaktion ylimenevältä osin 0,9 euroa transaktiolta) ja
3. välittäjän tekemän osakekaupan/kauppojen arvoon suoraan perustuva maksu, joka on 0,0025 % (kuitenkin sopimuskaupoilta 0,0035 %).

Koska Helsingin Pörssi piti pörssimaksu-uudistusta merkittävänä rakennemuutoksena erityisesti Internet-välitystoimintaan erikoistuneiden pörssivälittäjien osalta, jokaisen välittäjän valittavana oli vuodeksi 2000 myös vaihtoehtoinen maksukokonaisuus:
1) kuukausimaksu, 2.000 euroa (kuitenkin kuukausittain vähintään 4.000 euroa ottaen huomioon jäljempänä olevat tarjouskohtaiset perusmaksut ja kauppojen arvoon perustuvat maksut);
2) kauppaan johtanut tarjouskohtainen perusmaksu, joka on 0,6 euroa ja
3) välittäjän tekemän osakekaupan/kauppojen arvoon suoraan perustuva maksu, joka on 0,0032 % (kuitenkin sopimuskaupoilta 0,0042 %).

Helsingin Pörssin uudessa maksujärjestelmässä keskeistä on se, että aikaisemmasta markkinaosuuspohjaisesta maksusta luovutaan ja sen tilalle tuli lähinnä tietotekniikkakustannuksiin perustuva kauppakohtainen transaktiomaksu, joka veloitetaan sellaisesta tarjouksesta, joka on johtanut kauppaan. Tietotekniikkakapasiteetti on pörssijärjestelmissä jatkuvasti ja ennakoivasti mitoitettu huippukuormituksen eikä suinkaan keskimääräisen kuorman mukaisesti. Jatkossa pienten osakekauppojen pörssimaksut vastaavat Helsingin Pörssin mukaan paremmin ko. kauppojen kustannuksia ja ne ovat samalla kilpailukykyisiä muiden pörssien vastaavien maksujen kanssa.

Helsingin Pörssi katsoo, että niiden välittäjien (tyypillisesti Internet-välittäjiä), joiden asiakaskunnan tarjoukset ovat keskimäärin pieniä eikä välittäjillä ole juuri ollenkaan keskisuuria tai suuria tarjouksia jättäviä asiakkaita, maksut nousevat. Ottaen huomioon pörssimaksujen vähäisen osuuden välittäjien asiakkailtaan perimissä osakekaupan maksuissa, on todennäköistä, että välittäjien keskinäinen kilpailu huolehtii siitä, että sijoittajat ja erityisesti piensijoittajat, saavat jatkossakin osakevälityspalveluita nykyiseen tai sitä alhaisempaan hintatasoon.

Asiassa annetut lausunnot

Arvopaperivälittäjien yhdistys ry (APVY) on lausunnossaan todennut, että se on keskustellut Helsingin Pörssin hinnoittelurakenneuudistuksesta useassa kokouksessaan ja myös yhdessä Helsingin Pörssin johdon kanssa. Hallitus ei ole kuitenkaan muodostanut asiassa yhteistä kantaa, koska uusi hinnoittelurakenne on yksittäisen välittäjän asiakasrakenteesta ja toimintakonseptista riippuen osalle yhdistykseen kuuluvista välittäjistä edullinen ja osalle epäedullinen.

APVY katsoo, että vaikka Suomeen on mahdollista perustaa myös Helsingin Pörssin kanssa kilpailevia pörssejä, kynnys perinteisen pörssitoiminnan aloittamiseen on kuitenkin käytännössä hyvin korkea johtuen muun muassa toiminnan edellytyksenä olevista teknisistä ja henkisistä voimavaroista.

APVY toteaa, että sijoittajan näkökulmasta arvopaperit voidaan jakaa kahteen ryhmään: yhtäältä vain Helsingin Pörssissä listattuihin arvopapereihin ja toisaalta niihin arvopapereihin, jotka ovat kaupankäynnin kohteena myös muissa pörsseissä. Jos arvopaperi on listattu vain Helsingin Pörssissä, on selvää, ettei sijoittajalla ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin käydä tällä arvopaperilla kauppaa Helsingin Pörssissä.

APVY:n mukaan tulevaisuudessa sijoittajan kannalta kaupankäynti ei ilmeisestikään tule olemaan merkittävä ongelma tekniikan tai kaupankäyntikustannusten osalta useissa muissa pörsseissä. Sen sijaan kauppojen selvittäminen ja omaisuuden säilyttäminen riippumatta siitä, missä pörssissä kauppaa käydään, aiheuttanevat etenkin piensijoittajalle suuria kuluja. Pörssimaksu-uudistuksen vaikutus asiakkailta perittäviin kaupankäyntipalkkioihin riippuu APVY:n mukaan siitä, missä määrin yksittäiset välittäjät siirtävät uudistuksesta johtuvat kulumuutokset asiakkailta perittäviin kaupankäyntipalkkioihin.

APVY toteaa, että ulkomaisten pörssien palkkiorakenne vaihtelee riippuen siitä, onko suomalainen välittäjä ko. pörssin jäsen vai ei. Jokaisella pörssillä on omat maksurakenteensa, joihin liittyy usein kiinteitä/vaihtelevia liittymis- ja vuosimaksuja. Sijoittaja, joka tekee ulkomaisella arvopaperilla kaupan ulkomaisessa pörssissä, ostaa palvelun joko suoraan ao. pörssin jäsenenä olevalta välittäjältä taikka suomalaiselta välittäjältä, joka käyttää ulkomaista välittäjää asiamiehenä. Palkkiot perustuvat tällöin volyymiin ja kauppakohtaiseen hinnoitteluun.

APVY:n arvion mukaan Internetin välityksellä tehdään arvopaperikaupan kokonaisvolyymista noin 3–4 %. Kauppojen lukumäärästä Internet-kauppojen osuus on arviolta 10–20 %.

Suomen Pankki katsoo lausunnossaan, että osakekaupankäynti on muuttunut viime vuosina huomattavasti aiempaa kilpailullisemmaksi. Kilpailuympäristö on kiristynyt etenkin Euroopan unionissa, jossa pääomaliikkeiden sääntelyn purkaminen ja rahoituspalvelujen vapaan liikkuvuuden salliminen on lisännyt kaupankäynti-infrastruktuurin ja välittäjien mahdollisuuksia kilpailla maiden välillä. Suomen Pankki katsoo, että voimistunut kansainvälinen kilpailu kohdistuu myös Helsingin Pörssiin etenkin niiden osakkeiden osalta, jotka on noteerattu Helsingin lisäksi muissa pörsseissä. Useilla osakkeilla käydään kauppaa ainoastaan Helsingin Pörssissä ja kansainväliset kilpailuvaikutukset ovat tällöin välilliset.

Suomen Pankin mukaan ei ole perusteltavissa, että nykyisessä kilpailutilanteessa Helsingin Pörssille asetetaan viranomaistoimin rajoitteita pörssimaksurakenteen määrittelemiseen. Kilpailukykyisen maksurakenteen olemassaolon katsotaan olevan keskeinen edellytys pörssitoiminnan jatkamiselle nykymuotoisena kohtuullisella kustannus- ja likvidisyystasolla.

Suomen Pankki toteaa, että suunniteltua osittain transaktiopohjaista pörssimaksurakennetta voidaan pitää pörssin asiakkaiden näkökulmasta kohtuullisena, koska se vastaa nykyistä paremmin tapaa, jolla pörssikauppojen kustannukset muodostuvat. Rahoituspalvelujen vapaa tarjonta EU:n sisällä ja verkkopohjaisen teknologian kehittyminen parantavat lisäksi välittäjien ja sijoittajien mahdollisuuksia käydä kauppaa Helsingin Pörssin vaihdetuimmilla osakkeilla myös ulkomaisilla osakemarkkinoilla. Suomen Pankki ei näe syytä pitää Helsingin Pörssin maksurakenteen muutoksia määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Rahoitustarkastus toteaa lausunnossaan, että suomalaisista julkisen kaupankäynnin kohteena olevista yhtiöistä suurin osa on noteerattu vain Helsingin Pörssissä. Lokakuun 1999 lopussa Helsingin Pörssissä oli julkisen kaupankäynnin kohteena yhteensä 157 yhtiötä, joista 105 yhtiötä päälistalla, 44 yhtiötä I-listalla ja 8 yhtiötä NM-listalla. Yhtiöillä oli julkisen kaupankäynnin kohteena yhteensä 177 osakesarjaa, jotka jakautuivat seuraavasti: 125 osakesarjaa päälistalla, 44 osakesarjaa I-listalla ja 8 osakesarjaa NM-listalla. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevista suomalaisyhtiöistä 7 yhtiötä on julkisen kaupankäynnin kohteena myös EU:n alueella olevassa tai yhdysvaltalaisessa arvopaperipörssissä.

Ulkomailla julkisen kaupankäynnin kohteena olevat suomalaisyhtiöt ovat hakeutuneet pääsääntöisesti Yhdysvaltojen markkinoille joko New Yorkin arvopaperipörssiin tai Nasdaqiin. Ulkomaiseen listautumiseen liittyvät kulut ovat korkeat yhtiön listautuessa toiseen arvopaperipörssiin EU:n alueella tai Yhdysvalloissa. EU-alueen ja Yhdysvaltojen arvopaperipörsseihin listautuneiden suomalaisten yhtiöiden suurimman markkina-arvo lokakuussa 1999 oli 132 miljardia euroa ja pienimmän 440 miljoonaa euroa.

Useimmat suomalaiset julkisen kaupankäynnin kohteena olevat yhtiöt ovat markkina-arvoltaan pieniä verrattuna esim. saksalaisiin tai ranskalaisiin yhtiöihin. Tämän vuoksi Helsingin Pörssin kanssa kilpailevien pörssien mielenkiinto kaupankäyntipalvelujen tarjoamiseen kohdistuu vain kapeaan segmenttiin liikkeeseenlaskijoita. Merkittävä osa Helsingin Pörssissä olevista yhtiöistä eivät ole ulkomaalaisten pörssien näkökulmasta mielenkiintoisia listautujina.

Sijoitustoimeksiannon toteuttamisesta perittävät palkkiot vaihtelevat sijoittajan toimeksiannon koon sekä sijoittajan sijoitustoiminnan yleisen laajuuden perusteella. Suomessa suurien sijoittajien toimeksiantopalkkiot ovat toimeksiannon kohteena olevasta yhtiöstä riippuen alle 0,5 % toimeksiannon kokonaismäärästä. Toimeksiantopalkkioon vaikuttaa voimakkaasti toimeksiannon kohteena olevan yhtiön likviditeetti. Piensijoittajien osalta välittäjien hinnoittelu on pyrkinyt ohjaamaan toimeksiantojen antamista yhä enemmän Internetin välityksellä tapahtuvaksi.

Helsingin Pörssissä noteerattujen yhtiöiden arvo-osuuksilla voidaan tehdä kauppaa myös arvopaperipörssin ulkopuolella. Mikäli toinen tai molemmat kaupan osapuolet ovat suomalaisia, oman pääoman ehtoisilla arvopapereilla tapahtuvat kaupat ovat varainsiirtoveron alaisia. Kaupan osapuolten täytyy myös itse huolehtia arvo-osuuksien kirjaamisesta arvo-osuustililtä toiselle ja maksaa kirjaamisesta aiheutuvat kulut. Arvoltaan pienissä kaupoissa voivat arvo-osuuksien kirjaamisesta aiheutuvat kustannukset olla useita prosentteja kaupan kokonaisarvosta.

Ulkomaalaiset pörssit muodostavat vaihtoehdon sijoittamiselle Helsingin Pörssissä noteerattuihin arvopapereihin. Kansainvälisistä Internet-välittäjistä ainakin amerikkalainen E-Trade ja ranskalainen E-Cortal (Paribas) tarjoavat mahdollisuuden sijoittaa merkittävimmissä eurooppalaisissa arvopaperipörsseissä noteerattuihin arvopapereihin. Kaupankäyntikulujen arvioinnissa tulee huomioida, että suomalaiset sijoittajat ovat varainsiirtoverovelvollisia tehdessään kauppaa ulkomaalaisessa arvopaperipörssissä noteerattavalla suomalaisen yhtiön osakkeella. Suomalaiselle sijoittajalle ei kokonaiskustannukset (valuuttakurssiriski (USD/EUR), säilytyspalvelut) huomioon ottaen kaupankäynti ulkomaalaisessa arvopaperipörssissä noteerattavilla suomalaisosakkeilla ole kustannustehokasta.

Rahoitustarkastus katsoo, että suorien osakesijoitusten osalta Helsingin Pörssi on muutamia yhtiöitä lukuun ottamatta ainut tarjolla oleva kaupankäyntijärjestelmä suomalaisille sijoittajille. Ulkomaalaisiin yhtiöihin suorien sijoitusten tekeminen on helpottunut erityisesti piensijoittajien osalta kansainvälisten Internet-välittäjien tarjoamien palvelujen myötä. Sijoittajilla on mahdollisuus sijoittaa suomalaisiin yhtiöihin myös sijoitusrahaston kautta. Sijoittajilla on kuitenkin erittäin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa sijoitusrahaston säännöissä määriteltyyn sijoituspolitiikkaan. Näin ollen suomalaisiin osakkeisiin kohdistuvissa sijoituksissa voidaan relevantteina markkinoina pitää suomalaisten sijoittajien osalta suoria sijoituksia käyttäen Helsingin Pörssiä ja tietyin edellytyksin suomalaisiin osakkeisiin sijoittavia sijoitusrahastoja.

Internet-välittäjien kautta tapahtuvat toimeksiannot ovat kasvattaneet toteutuneiden kauppojen lukumäärää. Merkittävä osa näistä kaupoista on arvoltaan melko pieniä. Siirtyminen kauppapohjaiseen maksurakenteeseen nostaa välittäjiltä perittäviä Helsingin Pörssin suhteellisia kauppakohtaisia maksuja, jos välittäjän vaihto on koostunut useista, arvoltaan pienistä kaupoista. Vastaavasti välittäjän, jonka vaihto on koostunut harvemmista, mutta arvoltaan isommista kaupoista, suhteelliset kauppakohtaiset maksut laskevat. Maksujen rakenteen aiheuttama muutos on kuitenkin riippuvainen välittäjän kaupparakenteesta (isoja/keskikokoisia/pieniä kauppoja, paljon/vähän).

Arvopaperinvälittäjälle koituvat maksut välitystoiminnan aloittamisesta toisessa EU-pörssissä ovat pörssikohtaisia. Arvopaperipörssit perivät yleensä tietyn minimimaksun jäsenyydestään, joten välittäjälle tulee olla riittävä määrä kauppoja kattamaan tätä minimimaksua. Minimimaksun lisäksi välittäjä joutuu arvioimaan, kattavatko välitystoiminnasta saatavat tulot välitystoiminnan aloittamiseen tehtävät infrastruktuuri-investoinnit, joita ovat esimerkiksi riittävän tietojärjestelmä- ja tiedonsiirtokapasiteetin hankinta. Monet välittäjät toimivat ns. etävälittäjinä, jolloin välittäjä tarjoaa välityspalvelua kotivaltiossaan sijaitsevasta toimistostaan käsin, eivätkä välttämättä avaa toimistoa arvopaperipörssin kotivaltioon. Suomalaiselle sijoittajalle ulkomaalaisessa arvopaperipörssissä Internet-välittäjän kautta suoritettavasta arvopaperipörssistä koituvat kustannukset ovat hieman korkeammat kuin suomalaisten Internet-välittäjien perimät maksut.

Helsingin Arvopaperipörssissä on yksi ainoa välittäjä, joka on erikoistunut vain Internetin kautta annettavien toimeksiantojen välittämiseen. Muut välittäjät tarjoavat Internet-välitystä (5) ja perinteistä välityspalvelua tai pelkästään perinteistä välityspalvelua. Internet-välitys on kasvanut nopeasti ja on yhä kasvamassa, mutta kasvu on ollut lähinnä toimeksiantojen määrän kasvua. Annettujen toimeksiantojen arvon kasvu suhteessa perinteistä välityskanavaa (meklari) annettuihin toimeksiantojen arvon kasvuun on vaatimattomampaa.

eQ Pankkiirilike Oy:n lausunto

eQ toteaa lausunnossaan, että Helsingin Pörssi on kilpailuoikeudellisten säännösten alainen ja määräävässä markkina-asemassa Suomessa. Kansainvälinen kilpailu ei eQ:n mielestä vaikuta siihen, että Helsingin Pörssiin kohdistuisi jatkossa kilpailua pörssissä noteerattujen suomalaisten osakkeiden kauppapaikkana tiettyjä liikkeeseenlaskijakohtaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. eQ on edellyttänyt Helsingin Pörssiltä pörssimaksujen muutosten perusteena olevien kustannusvastaavuutta osoittavien laskelmien esittämistä ja mahdolliseen kustannusvastaavuuteen perustuvien muutosten toteuttamista siinä aikataulussa kuin se on eQ:n ja Helsingin Pörssin välisen sopimuksen nojalla mahdollista. eQ toteaa, että pörssimaksujen muutoksella on sille varsin suuri taloudellinen merkitys, jos muutoksia ei voida siirtää sijoittajilta perittäviin hintoihin.

eQ:n näkemyksen mukaan hyödykemarkkinoita on tarkasteltava toisaalta Helsingin Pörssin tarjoamien palveluiden sekä toisaalta palvelujen käyttäjien mukaisesti. Helsingin Pörssin hallitsemaa ja markkinaosapuolten käyttöön tarjoamaa kaupankäyntijärjestelmää voidaan pitää eQ:n mielestä erillismarkkinoina.

eQ katsoo, että (vakioidut) johdannaissopimukset ovat Helsingin Pörssissä myytäviä tuotteita, jotka eivät ole käytännössä tavallisen sijoittajan sijoituskohteita eivätkä sisällä kohde-etuutena kaikkia Helsingin Pörssin kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita. Johdannaismarkkinat eivät näin ollen ainakaan tällä hetkellä korvaa suoria osakesijoituksia. Sijoitusrahoitussijoitus ei ole eQ:n mielestä yksittäistä suoraa osakesijoitusta korvaava sen paremmin sijoituskohteen kuin sijoituspäätöksen tai sijoituksen kustannusten osalta, vaan pikemminkin se on eräs omaisuudenhoidon muoto. Rahastosijoittamisessa sijoituspäätöksen tekee ja omaisuutta hoitaa sijoittajan puolesta rahastoyhtiön salkunhoitaja ja sijoitukset on hajautettu useaan eri osakkeeseen.

Edellisen perusteella eQ ei katso muiden sijoitusmuotojen olevan sellaisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin korvata suora osakesijoitus johonkin Helsingin Pörssin kaupankäynnin kohteena olevaan osakkeeseen tai joiden hinnoittelua voitaisiin suoraan verrata pörssikaupankäynnin hinnoitteluun.

Suomalaisten suurten liikkeeseenlaskijoitten osalta Helsingin Pörssi joutunee tulevaisuudessa kilpailemaan muiden eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten pörssien kanssa. Suurimpien liikkeeseenlaskijoiden näkökulmasta relevantit maantieteelliset markkinat voivat olla tulevaisuudessa Helsingin Pörssin vastineessaan esittämän mukaiset. Kuitenkin Helsingin Pörssin kaupankäyntijärjestelmässä nykyisin noteeratuista osakkeista valtaosa on sellaisia osakkeita, joilla ei käydä kauppaa missään muussa julkisessa kaupankäyntijärjestelmässä kuin Helsingin Pörssissä. Halutessaan käydä kauppaa vain Helsingin Pörssissä noteeratuilla kotimaisilla arvopapereilla ei välittäjillä tai sijoittajilla ole tällä hetkellä käytännössä muita mahdollisuuksia kuin osallistua Helsingin Pörssin ylläpitämään kaupankäyntiin. Muiden pörssien kilpailulla ei siten ole merkittävää asemaa arvioitaessa hyödykemarkkinoita tästä näkökulmasta.

eQ toteaa, että kun yleinen trendi on muutoinkin kohti suurempia pörssejä, ei ole oletettavaa, että Suomen pienehköjä markkinoita varten ryhdyttäisiin rakentamaan kilpailijaa Helsingin Pörssille, vaikkakin toimiluvan saaminen olisikin teoriassa mahdollista.

Kaupankäynnin siirtymistä Helsingin Pörssin kanssa kilpaileville hyödykemarkkinoille eli esimerkiksi pörssin ulkopuoliseen kauppaan rajoittaa käytännössä se, että ulkopuolinen kauppa on varainsiirtoveron alaista. Myös tämä fiskaalinen ulottuvuus tukee eQ:n mielestä sitä, että Helsingin Pörssin ylläpitämä kaupankäyntijärjestelmä jo sinällään muodostaa erilliset hyödykemarkkinat, joilla Helsingin Pörssillä on määräävä markkina-asema.

Mikäli välittäjät ja sijoittajat haluavat käydä kauppaa suurimmalla osalla suomalaisten yritysten noteeratuista osakkeista, on näiden tällä hetkellä käytettävä Helsingin Pörssin kaupankäyntijärjestelmää. Liikaa huomiota ei tulisi kiinnittää yksittäisen yrityksen (esim. Nokian) osakkeen volyymiin, vaan pikemminkin tulisi tarkastella sitä, kuinka suuri osuus tarjolla olevista osakkeista on sellaisia, joilla käydään kauppaa vain Suomessa. Välittäjillä ja sijoittajille ei siten ole tosiasiassa kuin harvojen suomalaisten osakkeiden osalta mahdollisuus siirtyä käymään kauppaa muussa pörssissä.

eQ:n toiminnan lähtökohtana on, että asiakas antaa toimeksiantonsa Internetin välityksellä. eQ:n markkinaosuus Helsingin Pörssissä oli vuonna 1999 kauppojen markkamäärän osalta n. 1,1 % ja kauppojen lukumäärän osalta noin 6,3 %. Asiakkaalta peritään välityspalkkiona 0,15–0,25 % kaupan arvosta ja lisäksi kiinteä 50 mk:n toimeksiantokohtainen maksu. Välityspalkkion muuttuva prosenttiosuus on riippuvainen asiakkaan tekemien kauppojen vuotuisesta määrästä.

Helsingin Pörssin siirtymäajan jälkeen esittämä kiinteämääräinen toimeksiantopalkkio (1,5 euroa) merkitsisi tarvetta nostaa eQ:n nykyistä kiinteää palkkiota noin 18 %:lla, jos kustannus vyörytettäisiin suoraan asiakkaalle. Vastaavasti tämä merkitsisi esim. 10.000 markan suuruisessa toimeksiannossa välityspalkkion nousua asiakkaan kannalta n. 12 % nykyisestä 75 mk:sta (0,0025 x 10.000 mk + 50 mk) 84 markkaan (0.0025 x 10.000 mk + 59 mk). eQ toteaa, että muutoksella on suuri merkitys välittäjän kannalta sen vuoksi, että kilpailutilanne on laskenut välityspalkkioita Suomessa kansainvälisestikin verrattuna varsin alhaiselle tasolle. Tässä kilpailutilanteessa yksittäisen, hinnoittelumuutoksesta kärsivän välittäjän on vaikeaa siirtää muutoksia hintoihinsa ilman, että tämä vääristää välittäjien keskinäisiä kilpailuasetelmia.

Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjät ry:n lausunto

E-KO katsoo lausunnossaan, että Helsingin Pörssillä on kotimaisilla arvopaperimarkkinoilla ainoana markkinapaikkana 100 %:n markkinaosuus. Kilpailevan arvopaperipörssin perustamisen Suomeen todetaan olevan käytännössä lähes mahdotonta. Helsingin Pörssi oli vastineessaan todennut Nokian keskeisen osuuden pörssivaihdosta. Välittäjät tekevät Nokialla melko runsaasti suuria kauppoja, joissa usein osapuolina ovat kansainväliset institutionaaliset sijoittajat. E-KO on eri mieltä kuin Helsingin Pörssi siitä, että Nokian osakevaihdon hiipuminen Helsingissä laskisi pörssivaihtoa tuntuvasti. Koska pörssilistalla on yli 140 muutakin yhtiötä, E-KO uskoo ainakin osan Nokian vaihdosta siirtyvän näihin muihin arvopapereihin. Pääsääntöisesti kotimaiset yksityissijoittajat omistavat hyvin runsaslukuisesti juuri näitä arvopapereita. E-KO toteaa, että kun Helsingin pörssillä on paine alentaa kustannuksia Nokian kauppojen säilymiseksi Helsingin pörssissä, kustannusrakenne tulee rasittamaan erityisesti juuri niitä arvopapereita, joilla kotimaiset yksityissijoittajat käyvät kauppaa.

E-KO katsoo, että piensijoittajan kannalta relevantit hyödykemarkkinat muodostavat Helsingin Pörssin tarjoamat tuotteet ja palvelut. Suorien sijoitusten tekeminen oma-aloitteisesti ulkomaisissa pörsseissä on piensijoittajalle hyvinkin kaukainen tavoite. Jotta sijoitustoiminta olisi liiketaloudellisesti kannattavaa, tulee sijoitettavien kertapanosten olla hyvinkin huomattavia.

Arvopaperikaupasta peritään suorat välityspalkkiot ja lisäksi säilytyspalkkiot. Palkkiot ovat ulkomaisissa pörsseissä kotimaiseen arvopaperikauppaan verrattuna huomattavasti korkeammat. Piensijoittaja joutuu maksamaan korkeammat palkkiot kuin esim. sijoitusrahastot, jotka voivat saada sijoitusmäärästä johtuen palkkioihin tuntuvia alennuksia.

E-KO:n mukaan Internetpohjaisten sijoituspalvelujen tarjonta ja kysyntä lisääntyy jatkuvasti. Eri sijoitusmuotoja verrattaessa keskenään ratkaisee se, mikä sijoitusten hankintamuoto on kustannustehokkain. Koska piensijoittaja harvoin saa palveluita suursijoittajan hinnoilla, pienetkin kustannusten nousut esimerkiksi välityspalkkioissa ovat omiaan vähentämään mielenkiintoa sijoitustoimintaa kohtaan. Helsingin pörssin suunnittelema pörssimaksurakenteen muutos on E-KO:n mukaan omiaan lisäämään piensijoittajien lopullisia arvopaperikaupan kustannuksia, suurten sijoittajien välityspalkkioiden säilyessä ennallaan.

Yhteenveto välittäjien lausunnoista

Kymmenestä kyselyyn vastanneesta välittäjästä kahdeksan katsoi Helsingin Pörssin olevan määräävässä markkina-asemassa osakemarkkinoiden kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä. Yhden välittäjän mielestä määräävää asemaa ei ollut ja yksi välittäjistä ei ottanut kantaa kysymykseen. Välittäjät painottivat osakkeiden muodostavan itsenäisen tuoteryhmän sijoitusmarkkinoilla eivätkä nähneet tarpeelliseksi erottaa eri osakkeiden kauppaa erillisiksi tuotemarkkinoiksi.

Useat välittäjät katsoivat, että kotimaisilla ja ulkomaisilla kilpailijoilla on vaikea saada markkinaosuutta Helsingin Pörssiltä. Ulkomaisten kilpailijoiden markkinoille tuloa vaikeuttaa nykyinen verolainsäädäntö siltä osin, että ainoastaan Helsingin Pörssissä tehdyt kotimaisten osakkeiden kaupat ovat varainsiirtoverosta vapaita. Ulkomaisessa pörssissä tehdyt kaupat suomalaisilla osakkeilla ovat puolestaan varainsiirtoveron alaisia, mikäli jompikumpi osapuoli on suomalainen. Tämä johtaa siihen, ettei suomalaisen osapuolen kannata tehdä kauppoja suomalaisilla osakkeilla ulkomaisissa pörsseissä. Lisäksi todettiin, että useimpiin suomalaisiin osakkeisiin on vain kotimaista kiinnostusta ja että kaupankäynti ulkomaisissa pörsseissä poikkeaa mm. selvitystoiminnaltaan olennaisesti HEX Oy:n toiminnoista, jolloin etenkin piensijoittajille muut pörssit eivät ole tosiasiallinen vaihtoehto.

Välittäjät totesivat, että merkittävä este kilpailevan kotimaisen markkinapaikan tulolle on, että arvopaperipörssinä toimiminen edellyttää toimiluvan saamista valtiovarainministeriöltä. Lisäksi todettiin, että uuden markkinapaikan perustaminen edellyttäisi mittavia investointeja tietojärjestelmien ja -verkon rakentamiseen. Nykyisen lainsäädännön mukaan pörssi voi toimia markkinapaikkana vain sellaisille arvopapereille, jotka ovat hakeneet ja tulleet hyväksytyksi sen pörssilistalle. Samoin arvopaperinvälittäjä voi toimia vain sellaisella markkinapaikalla, jolta se on hakenut ja saanut pörssivälittäjän oikeudet.

Kymmenestä kyselyyn vastanneesta välittäjästä noin puolet arvioi tekevänsä enemmän pieniä ja puolet enemmän suuria kauppoja. Välittäjien tekemien keskimääräisten kuukausittaisten transaktioiden lukumäärä vaihteli 10.000–70.000 kpl:n välillä. Kyselyyn vastanneista välittäjistä puolet olivat valinneet Helsingin Pörssin korkeamman kiinteän maksun ja pienemmän prosentin kauppakohtaisen maksun kun taas toinen puoli välittäjistä oli valinnut vuoden kestävän siirtymävaihtoehdon eli pienemmän kiinteän maksun ja korkeamman prosentin kauppakohtaisen maksun. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat pääosin ne välittäjät, jotka olivat ilmoittaneet tekevänsä enemmän pieniä kauppoja. Kukaan kyselyyn vastanneista välittäjistä ei ole muuttanut asiakashintojaan hinnoittelu-uudistuksen seurauksena. Syyksi todetaan se, että välittäjien kilpailu asiakkaista on niin kovaa, että hintojen korotuksiin ei ole mahdollisuuksia.

Suurin osa kyselyyn vastanneista välittäjistä kertoi toimivansa muissa pörsseissä ns. alivälittäjinä eli käyttävänsä paikallista arvopaperinvälittäjää, jolla on oikeus toimia pörssivälittäjänä ko. markkinapaikassa. Paikallisen välittäjän käyttämisestä aiheutuu lisäkuluja kaupankäynnille muissa pörsseissä. Käytännössä paikallinen välittäjä vastaa ulkomaiselle pörssille kaupan toteuttamisesta ja selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista ja perii suomalaiselta välittäjältä omat palkkionsa, johon sisältyvät em. kulut. Suomalainen välittäjä puolestaan perii ulkomaiselle pörssivälittäjälle maksetut palkkiot toimeksiannon saaneelta asiakkaaltaan. Näin ollen kansainvälinen kaupankäynti on sijoittaja-asiakkaan kannalta kalliimpaa kuin kotimainen, sillä asiakkaan maksettavaksi tulevat tällöin sekä kotimaisen että ulkomaisen arvopaperivälittäjän palkkiot.

Helsingin Pörssin lisäselvitykset

Helsingin Pörssi toteaa Kilpailuviraston määritelleen relevantit markkinat väärin katsoessaan, että Helsingin Pörssi on määräävässä asemassa Helsingin Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden markkinapaikkana. Helsingin Pörssi toistaa käsityksensä siitä, että relevantit maantieteelliset markkinat ovat globaalit ja relevantit tuotemarkkinat sisältävät osakkeiden lisäksi myös muut vaihtoehtoiset likvidit sijoituskohteet. Helsingin Pörssin mukaan sen osuus Helsingin Pörssissä kaupan kohteena olevien osakkeiden maailmanlaajuisesta volyymistä on vain noin 20–40 %, eikä määräävää asemaa siten muodostuisi Kilpailuviraston määrittelemillä markkinoilla.

Helsingin Pörssin tärkeimmät osakesarjat on listattu maailman eri pörsseihin[2]. Helsingin Pörssi toteaa, että Nokian ja muiden kansainvälisten osakkeiden kaupankäynnistä saatavilla tuloilla tehdään mahdolliseksi kotimaisten osakkeiden kaupankäynti kansainvälisesti kilpailukykyisin ehdoin, mikä ilmenee tasahinnoitteluna eri osakelajeilla. Ulkomaisilla sijoittajilla ja välittäjillä todetaan olevan Helsingin Pörssissä merkittävä asema. Helsingin Pörssi katsoo, että sijoitusmarkkinoilla myös suomalainen sijoittaja valitsee suomalaisen ja ulkomaisen tuotteen tai palvelun välillä.

Helsingin Pörssi katsoo, että sen pörssimaksurakenteen muutokselle on olemassa kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet. Ennen pörssimaksu-uudistusta yhdestä kaupasta aiheutuvat tietojärjestelmäkustannukset […][3] katettiin vasta, kun kaupan koko ylitti […] euroa. Näin ollen alle […] euron suuruiset kaupat olivat Helsingin Pörssille tappiollisia ja pieniä kauppoja subventoitiin suurten kauppojen kustannuksella. Helsingin Pörssin selvityksen mukaan noin […] vuonna 1999 tehdyistä osakekaupoista olivat suuruudeltaan alle […] euroa. Siirtyminen uuteen, sekä transaktio- että volyymiperusteiseen hinnoitteluun on näin ollen vähentänyt pienten kauppojen subventointia, joten uusi järjestelmä on selvästi aikaisempaa kustannusvastaavampi.

Uudistettua maksurakennetta kustannusvastaavampi hinnoittelukäytäntö voisi johtaa merkittävästi suurempiin transaktioperusteisiin maksuihin. Kustannusvastaavuutta arvioitaessa on myös otettava huomioon kustannuksiin vaikuttavana tekijänä pörssikaupankäynnin huomattavat volyymi- ja suhdannevaihtelut. Edellä todetun perusteella uusi pörssimaksurakenne on Helsingin Pörssin mielestä aikaisempaa oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi. Lisäksi hinnaston todetaan olevan julkinen, läpinäkyvä ja ennustettavissa oleva. Helsingin Pörssin uusi pörssimaksurakenne on yleinen myös muissa pörsseissä. Helsingin Pörssi on myös osoittanut, että vuonna 2000 sen keräämistä pörssimaksuista vain n. […][4] % tulee kiinteistä maksuista ja n.[…] % edelleen volyymisidonnaisista maksuista.

Helsingin Pörssin mukaan muutokset pörssin maksurakenteessa on aikataulullisesti pyritty toteuttamaan siten, että kaikilla markkinaosapuolilla on ollut hyvin aikaa varautua muutoksiin ja ottaa ne huomioon tulevaa toimintaa suunnitellessaan. Välittäjät ovat olleet Helsingin Pörssin mukaan tyytyväisiä vuonna 2000 voimassa olleeseen hinnoittelurakenteeseen ja Helsingin Pörssi on ilmoittanut jatkavansa kahden vaihtoehdon hinnaston käyttöä myös vuoden 2001 alusta lukien.

Helsingin Pörssin mukaan Internet-pohjaisen osakevälityksen yleistyminen on lisännyt Helsingin Pörssin kustannuksia. Perinteinen pörssinvälittäjä on koonnut asiakkailtaan saamansa useat tarjoukset yhdeksi pörssin kaupankäyntijärjestelmässä tehtäväksi isoksi tarjoukseksi. Internet-välittäjän asiakkaan tarjous siirtyy sellaisenaan kaupankäyntijärjestelmään. Lukuisat pienet tarjoukset rasittavat pörssin kaupankäyntijärjestelmää moninkertaisesti verrattuna perinteisen välittäjän yhteen kokonaisvolyymiltaan samansuuruiseen yhdistettyyn tarjoukseen. Tämä on osaltaan lisännyt kauppojen ja tarjousten lukumääriä, mikä on aiheuttanut Helsingin Pörssille lähinnä kaupankäyntijärjestelmän ylläpitoon liittyviä investointipaineita. Kaupankäyntiin liittyvät valvonta-, markkinainformaatio-, varajärjestelmä-, kriisivarautumis- yms. kustannukset ovat osa pörssille pakollista toimintaa.

Helsingin Pörssin käytännön toimenpiteet, laitteisto- ja ohjelmistovaatimukset taikka työpanos eivät sellaisenaan tietoteknisesti eroa toisistaan suhteessa toteutunut/toteutumaton tarjous tai suuri/pieni tarjous, koska kapasiteetti on mitoitettava enimmäismäärän mukaan. Toteutunut tarjous ja suuri kauppa aiheuttavat merkittävämpiä riskejä ja enemmän markkinavalvontaan liittyviä toimenpiteitä ja siten myös kustannuksia kuin toteutumaton tarjous tai pieni kauppa. Suuren/pienen tarjouksen ja kaupan osalta laitteisto- ja ohjelmistovaatimukset eroavat siten, että tarjousten/kauppojen koon pienentyessä transaktioiden lukumäärä kasvaa, mikä edellyttää suurempaa kapasiteettia. Helsingin Pörssin kaupankäyntijärjestelmässä ei tällä hetkellä ole kuitenkaan teknisesti mahdollista periä maksua toteutumattomista tarjouksista.

Helsingin Pörssin osakekaupan liikevaihto vuonna 1999 oli […] euroa, osakekaupankäyntikulut […] euroa sekä poistot […] euroa. Osakekaupankäynnin kulut vuonna 1999 jakautuivat seuraavasti: henkilöstö […] euroa, markkinointi […] euroa, käyttö- ja ylläpito […] euroa, muut ulkopuoliset palvelut […] euroa ja muut kulut […] euroa. Helsingin Pörssin arvion mukaan henkilöstökuluista n. […] % on välittömästi muuttuvia (tuloksesta riippuen) ja edelleen kuluja voidaan pienentää n. […] % puolen vuoden varoitusajalla. Käyttö- ja ylläpitokulut ovat muuttuvia ylöspäin mutta kiinteitä alaspäin. Markkinointi, muut ulkopuoliset palvelut ja muut kulut jakautuvat arviolta siten, että […] % on kiinteitä ja […] % muuttuvia. Poistot muuttuvat portaittain ylöspäin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Helsingin Pörssin koko liikevaihdosta osakekaupankäynnin osuus vuonna 1999 oli n. […] %, kun se vuonna 1998 oli n. […] % ja vuonna 1997 n. […] %. Vuoden 1999 osakekaupankäynnin investoinnit olivat n. […] euroa.

Helsingin Pörssin osakekaupankäynnin tekniset kustannukset/toteutunut tarjous olivat vuonna 1999 noin […] euroa. Helsingin Pörssi on arvioinut osakekaupankäynnin ulkoistamisen kokonaiskuluiksi […] euroa. […]. Helsingin Pörssi on arvioinut uuden osakekaupankäyntijärjestelmän vaatiman investoinnin olevan n. […] euroa ja sen arvioidun taloudellisen käyttöiän […] vuotta. Tämä investointi aiheuttaisi […] euron vuotuiset poistot.

Helsingin Pörssin tekemien, tammi-maaliskuun 1999 tietoihin perustuvien vertailulaskelmien mukaan alkuperäisessä hinnoittelumallissa suurimmat hinnankorotukset olisivat olleet viidellä välittäjällä 30–124 %.[5] Alkuperäisen mallin mukaan hinta laski eniten yhdellä välittäjällä n. 20 %. Vaihtoehtoisen, alun perin vain vuodeksi 2000 suunnitellun hinnoittelumallin mukaan laskettuna suurimmat hinnankorotukset samalla tarkastelujaksolla olivat viidellä välittäjällä n. 6 – 39 %. Hinta laski eniten vaihtoehtoisen mallin mukaan yhdellä välittäjällä n. 24 %. Helsingin Pörssi toteaa, että myös kaikkien kotimaisten välittäjien asiakaspalkkioissa on sekä volyymi- että transaktioperusteinen osuus. Esimerkiksi eQ:lla on täsmälleen samanlainen asiakashinnoittelurakenne kuin Helsingin Pörssillä.

Osakkeet sijoitustuotteina

Osakeyhtiöissä omistajien yritykseen sijoittamat varat muodostavat osakepääoman, joka jakautuu arvoltaan yhtä suuriin osiin osakkeiksi. Osakeyhtiöitä on runsaasti, mutta vain pieni osa näistä on julkisen kaupankäynnin kohteena. Julkinen kaupankäynti tarkoittaa, että osakkeella käydään kauppaa pörssissä, jolloin sille muodostuu markkinahinta. Suomessa julkista osakekauppaa käydään Helsingin Pörssissä, missä osakekauppa jaetaan varsinaiselle pörssilistalle ja muille listoille[6]. Eri listoja käytetään, jotta listautuneita yrityksiä voitaisiin ryhmitellä mm. niiden koon ja omistajapohjan laajuuden mukaan.

Osake poikkeaa monelta osin muista sijoitusmuodoista. Osakesijoittaja on täysin riippuvainen yrityksen menestyksestä. Esim. osingonmaksu osakkeista on mahdollista vain yhtiön voitonjakokelpoisista varoista. Osakepääoman voidaan katsoa olevan riskipääomaa ja osakesijoituksen voidaan katsoa olevan osakkeenomistajan kannalta riskisijoitus. Osakkeenomistajat ovat vuosittaisessa voitonjaossa tai esim. konkurssitilanteessa aina viimeisinä edunsaajina.

Osake poikkeaa muista sijoitusmuodoista myös siinä, että se on luonteeltaan ennen kaikkea pitkäaikainen sijoituskohde. Osakesijoittamisen tavoitteena on useimmiten halu saada sijoitukselle muita sijoituskohteita, kuten pankkitalletusta, parempi tuotto. Osakemarkkinoiden tuotto onkin ollut pitkällä aikavälillä tarkasteltuna selvästi useampia muita sijoitusvaihtoehtoja korkeampi. Osakesijoittamista voi myös harjoittaa suhteellisen pienilläkin summilla, koska osakkeilla ei ole mitään vaadittavaa minimisijoitusta.

Osakesijoittamiseen liittyy enemmän riskejä kuin esimerkiksi korkosijoitukseen. Toisaalta osakesijoitusten riskiä on mahdollista pienentää hajauttamalla sijoituksia eri kohteisiin, jolloin toisen kohteen tappio saattaa kompensoitua toisten voitolla. Toinen osakesijoittamisen hyvä ominaisuus verrattuna muihin sijoitusmuotoihin liittyy sijoitusperiodiin. Vaikka osakesijoittaminen on luonteeltaan pitkäaikaista, on osakkeiden myyminen mahdollista koska tahansa ja parhaalla mahdollisella hinnalla, koska osakkeilla on toimivat jälkimarkkinat. Toisin sanoen osakkeet ovat hyvin likvidi sijoitus, jolloin ne on helppo ja nopea muuttaa rahaksi. Koska osakkeet ovat likvidejä sijoituksia, niitä voi käyttää myös lainojen vakuuksina.

Osakekaupankäyntiin liittyvät palkkiot

Välittäjät, arvo-osuusrekisterinpitäjät ja Helsingin Pörssi perivät korvauksia tarjoamistaan palveluista. Sijoittajat maksavat palkkioita välittäjille ja arvo-osuusrekisterin pitäjälle. Välittäjät perivät sijoittajan tekemistä kaupoista kaupankäyntipalkkion (välityspalkkio). Kaupankäyntipalkkioiden lisäksi sijoittajat saattavat joutua maksamaan arvo-osuusrekisterin pitäjälle palkkioita arvo-osuuksiensa säilytyksestä ja mahdollisista arvo-osuuksien siirroista eri tilien välillä.

Helsingin Pörssi perii palkkioita vain pörssivälittäjiltä, ei siis varsinaisilta sijoittajilta. Luonnollisesti sijoittajat joutuvat kuitenkin maksamaan ne välillisesti välittäjien perimien palkkioiden kautta. Osakekauppojen selvityksestä vastaava Suomen Arvopaperikeskus perii välittäjiltä selvityspalkkion. Sijoittajan ei tarvitse siis suoraan maksaa selvityksestä. Tosin välittäjät siirtävät selvitysmaksut omiin välityspalkkioihinsa, joten viime kädessä myös ne koituvat sijoittajien maksettaviksi.

Kilpailuoikeudellinen arvio

Relevantit markkinat

Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat sekä niiden kehitys. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Hyödykkeen kysynnän lisäksi otetaan huomioon myös tarjoajien toimintaolosuhteet ja tarjonnan korvattavuus. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja myös ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita.

Käsiteltävässä tapauksessa arvioitavaksi tulee se, muodostaako Helsingin Pörssin ylläpitämä ja pörssivälittäjille tarjoama julkinen osakekaupankäyntijärjestelmä muiden sijoitustuotteiden kaupankäynnistä ja muiden pörssien kaupankäyntijärjestelmistä erilliset markkinat. Ennen sitä on kuitenkin arvioitava, kilpailevatko muut Helsingin Pörssissä vaihdettavat sijoituskohteet kuten esimerkiksi vakioidut johdannaiset tai Helsingin Pörssissä vaihdettavista pörssiosakkeista muodostuvat sijoitusrahastot samoilla hyödykemarkkinoilla suorien osakesijoitusten kanssa. Samoin on arvioitava sitä, kuuluvatko muissa pörsseissä tai markkinapaikoissa vaihdettavat suomalaiset osakkeet samoille hyödykemarkkinoille Helsingin Pörssissä vaihdettavien osakkeiden kanssa.

Hyödykemarkkinat

Hyödykemarkkinoita arvioitaessa olennaista on asiakkaiden ja ensi sijassa kysynnän näkökulma. Hyödykemarkkinoiden määrittelyssä on selvitettävä, mitkä tavarat tai palvelut ovat asiakkaiden/kuluttajien näkökulmasta toisiaan korvaavia. Hyödykkeiden keskinäistä korvaavuutta arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota lähinnä hyödykkeiden samanlaiseen käyttötarkoitukseen, vertailukelpoiseen laatutasoon ja saatavuuteen sekä hintatasoon.

Lausunnon antaneet välittäjät, Arvopaperivälittäjien yhdistys sekä Rahoitustarkastus katsovat, että arvopaperipörssissä vaihdettavat osakkeet muodostavat omat, muista sijoituskohteista erilliset relevantit markkinansa. Myös osakekaupankäyntijärjestelmä, sitä koskeva lainsäädäntö ja verokohtelu (esim. varainsiirtovero) on monelta osin osakkeiden suhteen erilainen verrattuna muihin sijoitustuotteisiin, mikä tukee näkemystä erillisten hyödykemarkkinoiden olemassaolosta.

Suoran osakesijoituksen ja osakerahastosijoituksen välillä on useita huomattavia eroja, joiden perusteella niiden voidaan todeta olevan erityyppisiä hyödykkeitä. Rahastosijoittaja ei voi toisin kuin osakesijoittaja itse päättää tarkoista sijoituskohteista. Rahastosijoittajan on maksettava sijoitustoiminnasta erillisiä merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkioita. Rahastosijoittaja menettää yhtiöveron hyvityksen toisin kuin suora osakesijoittaja. Toisaalta rahastosijoittaminen on yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin osakesijoittaminen, koska sijoittajan ei silloin tarvitse itse jatkuvasti seurata markkinoita. Rahastosijoittamisessa sijoituspäätöksen tekee ja omaisuutta hoitaa sijoittajan puolesta rahastoyhtiön salkunhoitaja ja pieniäkin sijoituksia on tällöin helppo hajauttaa useaan eri osakkeeseen. Rahaston saamat myyntivoitot ovat verottomia toisin kuin suorien osakesijoitusten.

Vakioidut johdannaissopimukset ovat Helsingin Pörssissä vaihdettavia tuotteita, jotka eivät ole käytännössä piensijoittajille tarkoitettuja sijoituskohteita eivätkä sisällä kohde-etuutena kovin suurta osaa Helsingin Pörssin kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista. Osakejohdannaismarkkinat eivät ole itsenäiset markkinat, sillä niitä ei olisi olemassa ilman osakemarkkinoita. Johdannaisten kurssikehitys seuraa osakemarkkinoiden kehitystä. Johdannaisten juoksuaika on kuitenkin rajattu, joten pitkäaikainen sijoittaminen osakkeisiin johdannaisia käyttämällä aiheuttaa transaktiokuluja sijoittajalle. Osakkeiden hankinta johdannaisia käyttämällä tulee myös transaktiokustannuksiltaan kalliimmaksi kuin osakkeiden suora hankinta. Vakioituja johdannaisia käytetään tyypillisesti sijoittajan osakeomistuksen suojaamiseen kurssiriskiltä, ei niinkään vaihtoehtoisena sijoitustuotteena osakkeiden sijasta. Osakejohdannaisen hankinta ei tuo myöskään fyysistä omistusoikeutta ko. yhtiöön eikä se siten mahdollista osallistumista esimerkiksi yhtiön hallintoon tai osinkojen nostoon toisin kuin suora osakesijoitus. Suomalaisissa (Eurex-johdannaisissa) on hyvä likviditeetti tällä hetkellä vain Nokia- ja Sonera- johdannaisissa. Johdannaiset ovat sijoitustuotteina myös luonteeltaan ja riskitasoltaan erilaisia kuin osakkeet. Riski johdannaiskaupassa on suurempi kuin osakekaupassa ja sijoittajan arvopaperimarkkinoiden ymmärtämyksen pitäisi vastaavasti myös olla johdannaiskaupassa suurempi. Johdannaisia voidaan edellisen perusteella pitää enintään suoria osakesijoituksia täydentävänä, ei korvaavana sijoitustuotteena.

Julkinen osakekaupankäynti tapahtuu Suomessa Helsingin Pörssin ylläpitämässä HETI -kaupankäyntijärjestelmässä. Kaupankäynti tapahtuu pörssivälittäjien kautta, joille sijoittajat antavat osto- tai myyntitoimeksiantonsa. Välittäjä syöttää toimeksiannon Helsingin Pörssin tietokonepohjaiseen kaupankäyntijärjestelmään tarjoukseksi. Kaupankäyntijärjestelmässä tarjoukset käsitellään ja järjestetään automaattisesti oikeaan etuoikeusjärjestykseen hinnan ja saapumisajankohdan mukaan. Kaupan synnyttyä kaupankäyntijärjestelmästä siirtyvät kauppakohtaiset tiedot välittömästi Suomen Arvopaperikeskukseen, missä kaikki Helsingin Pörssissä arvo-osuuksina tehdyt osakekaupat selvitetään. Vaihtoehtoista järjestelmää, jossa sijoittajat voisivat käydä julkista osakekauppaa Suomessa ei ole olemassa.

Muissa pörsseissä tai sähköisissä kauppapaikoissa käytävää osakekauppaa ei voida toistaiseksi useimpien suomalaisten välittäjien ja sijoittajien näkökulmasta pitää korvaavana vaihtoehtona Helsingin Pörssissä käytävälle osakekaupalle. Ensinnäkin suurimmalla osalla Helsingin Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevalla osakkeella ei ole vaihtoehtoista markkinapaikkaa, vaan ne ovat listautuneet yksinomaan Helsingin Pörssiin. Vaikka seitsemän suomalaista yhtiötä on listautunut myös muihin pörsseihin EU-alueella tai Yhdysvalloissa, kaupankäynnistä ulkomaisissa pörsseissä aiheutuvat sijoittajille suuremmat kustannukset kuin kaupankäynnistä samoilla osakkeilla Helsingin Pörssissä, mikä estää tai ainakin merkittävästi vaikeuttaa useimpien suomalaisten sijoittajien ja sitä kautta myös heitä palvelevien välittäjien mahdollisuuksia käydä kauppaa ko. kotimaisilla osakkeilla kilpailevissa pörsseissä. Kauppaa suomalaisilla osakkeilla ulkomaisissa pörsseissä käyvätkin lähinnä vain ko. maan sijoittajat. Myös varainsiirtovero, joka on ainakin tähän saakka kohdellut syrjivästi muussa pörssissä kuin Helsingin Pörssissä kotimaisilla osakkeilla tehtyä kauppaa on estänyt tai vaikeuttanut suomalaisten välittäjien/sijoittajien siirtymistä käymään kauppaa muihin pörsseihin[7]. Huolimatta esimerkiksi Nokian osakkeiden merkittävästä osuudesta Helsingin Pörssin osakevaihdon kokonaisvolyymista (esim. tammi-syyskuussa 2000 Nokia oli 62,5 % kokonaisvaihdosta), Kilpailuvirasto ei ole löytänyt riittävästi perusteita sille, että Nokia ja muut, myös ulkomaisissa pörsseissä vaihdettavat kotimaiset osakkeet kuuluisivat eri hyödykemarkkinoille kuin yksinomaan Helsingin Pörssissä vaihdettavat osakkeet. Se, että kaikkiin Helsingin Pörssissä vaihdettaviin osakkeisiin sovelletaan samaa pörssimaksuhinnastoa sekä samoja toimitusehtoja viittaa siihen, että markkinat ovat samat kaikille kotimaisille osakkeille.

Edellä lausutun perusteella muiden sijoitusmuotojen kuten sijoitusrahastojen tai johdannaissopimusten ei voida katsoa olevan sellaisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin korvata suora osakesijoitus johonkin Helsingin Pörssissä julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan osakkeeseen tai joiden kaupankäynnin hinnoittelua voitaisiin suoraan verrata pörssiosakkeiden kaupankäynnin hinnoitteluun. Myöskään muissa pörsseissä tai sähköisissä kauppapaikoissa käytävää osakekauppaa suomalaisilla osakkeilla ei voida pitää Helsingin Pörssissä käytävää osakekauppaa korvaavana.

Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että käsiteltävässä tapauksessa tarkasteltava Helsingin Pörssin ylläpitämä osakkeiden julkinen kaupankäyntijärjestelmä on muiden sijoitustuotteiden kaupankäynnistä ja muiden pörssien osakekaupasta erillinen järjestelmä. Kyseisessä järjestelmässä tapahtuva julkinen osakekaupankäynti muodostaa siten omat relevantit markkinansa.

Maantieteelliset markkinat

Relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat sellaisesta alueesta, jolla yritykset kilpailevat keskenään ja jolla kilpailuolosuhteet ovat samanlaiset kaikille myyjille. Tällä alueella määräävässä asemassa oleva yritys pystyy käyttämään markkinavoimaansa esim. toteuttamalla hinnankorotuksen ilman, että sen asiakkaat hankkisivat halutut hyödykkeet esim. toisella alueella toimivalta yritykseltä. Markkinoita voidaan pitää kansallisina, mikäli muista maista ei ole tarjolla hinnaltaan tai laadultaan kilpailukykyisiä vaihtoehtoja hyödykkeiden kotimarkkinoilla.

Helsingin Pörssi on Suomessa julkisen osakekaupankäynnin paikka ja suomalaisten pörssiyhtiöiden osakekauppa käydään maailmanlaajuisestikin tarkastellen pääosin siellä. Helsingin Pörssi on toisin sanoen ainoa Suomessa toimiva arvopaperipörssi, jonne suomalaiset yhtiöt voivat listautua ja jossa kotimaiset tai ulkomaiset sijoittajat voivat yksinomaan käydä kauppaa useimpien suomalaisten yhtiöiden osakkeilla. Suurimmalla osalla suomalaisista pörssiosakkeista ei käydä kauppaa muissa pörsseissä. Myöskään ei näytä todennäköiseltä, että suomalaiset yhtiöt, lukuun ottamatta liikevaihdoltaan suurimpia yhtiöitä, listautuisivat Helsingin Pörssin ohella ulkomaisiin pörsseihin, koska useimmista kotimaisista osakkeista kiinnostuneet sijoittajat löytyvät pääosin Suomesta.

Helsingin Pörssi kilpailee suomalaisista yrityksistä lähinnä Nokian osakkeiden liikkeeseenlaskijana muiden pörssien ja kauppapaikkojen kanssa ja joutunee siltä osin tulevaisuudessa yhä enemmän kilpailemaan muiden pörssien kanssa myös sijoittajista. Yksin Nokian osakkeiden liikkeeseenlaskijan näkökulmasta relevantit maantieteelliset markkinat voivat osakekaupankäynnissä olla tälläkin hetkellä kansallisia markkinoita laajemmat. Käsiteltävässä tapauksessa Kilpailuvirasto arvioi maantieteellisiä markkinoita kuitenkin lähtökohtaisesti Helsingin Pörssin ylläpitämän osakekaupankäyntijärjestelmän asiakkaiden eli pörssivälittäjien näkökulmasta. Tällöin arvion lähtökohdaksi otetaan ne välittäjät, jotka käyvät kauppaa pääosin Helsingin Pörssissä ja joiden asiakkaat antavat toimeksiantonsa pääosin Helsingin Pörssissä vaihdettavista osakkeista.

Helsingin Pörssin kaupankäyntijärjestelmässä tällä hetkellä noteeratuista 157 yhtiön osakkeista valtaosa on sellaisia osakkeita, joilla ei käydä kauppaa missään muussa julkisessa kaupankäyntijärjestelmässä kuin Helsingin Pörssissä. Halutessaan käydä julkista kauppaa vain Helsingin Pörssissä noteeratuilla pörssiosakkeilla ei välittäjillä tai sijoittajilla ole tällä hetkellä käytännössä muita mahdollisuuksia kuin osallistua Helsingin Pörssin ylläpitämään kaupankäyntijärjestelmään. Vaikka tilanne saattaa muuttua pörssien yhdentyessä ja sähköisten kauppapaikkojen kehittyessä ja yleistyessä, muita pörssejä tai sähköisiä kaupankäyntijärjestelmiä ei voida ainakaan tällä hetkellä pitää Helsingin Pörssin kilpailijoina arvioitaessa julkisen osakekaupankäynnin markkinoita Helsingin Pörssissä toimivien välittäjien ja niiden asiakkaina olevien sijoittajien sekä useimpien suomalaisten yhtiöiden näkökulmasta. Edellä todetun perusteella relevantit maantieteelliset markkinat ovat käsiteltävässä tapauksessa kansalliset.

Määräävä markkina-asema

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.

Määräävän markkina-aseman toteaminen ei edellytä monopoliasemaa tai täydellistä kilpailun puuttumista. Määräävä markkina-asema on olemassa, mikäli yrityksellä on taloudellisesti merkittävä joukko asiakkaita, joille kilpailijat eivät pysty tarjoamaan kilpailukykyistä vaihtoehtoa riittävän nopeasti. Arvioitaessa tapauskohtaisesti määräävän markkina-aseman olemassaoloa kiinnitetään huomiota siihen, onko asiakkaiden mahdollista solmia taloudellisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita muiden toimittajien kanssa. Määräävän aseman arvioinnissa ei ole olemassa mitään vahvistettua markkinaosuuskriteeriä, jonka perusteella määräävä asema voitaisiin automaattisesti todeta. Myös elinkeinonharjoittajalla, jonka markkinaosuus vaihtelee 20–40 %:n välillä, voi olla määräävä asema, mikäli kilpailijoiden markkinaosuudet ovat huomattavasti alhaisemmat tai alalle tulon esteet erityisen korkeat.

Helsingin Pörssi on ainoa Suomessa toimiva julkinen markkinapaikka osakkeille. Vaikkakaan sen yksinoikeus ei perustu lakiin, on epätodennäköistä, että nykyisessä markkinatilanteessa Suomeen syntyisi kilpaileva osakekaupankäyntijärjestelmä. Perustettavalta arvopaperipörssiltä edellytetty toimiluvan saaminen valtiovarainministeriöltä, mittavat investoinnit, asiakkaiden luottamuksen saavuttaminen, pörssien kansainvälistymiskehitys sekä Suomen maantieteellinen sijainti ja markkina-alueen pienuus vähentävät sekä kotimaisen että ulkomaisen potentiaalisen kilpailun todennäköisyyttä. Myös se, että osakekauppojen selvitysmenettely ja arvo-osuuksien rekisteröinti on keskitetty samaan HEX-konserniin kuuluvaan Suomen Arvopaperikeskukseen vahvistaa Helsingin Pörssin määräävää asemaa. Välittäjillä ja sijoittajilla, jotka haluavat käydä julkista osakekauppaa useimpien suomalaisten yhtiöiden osakkeilla ei ole vaihtoehtoista markkinapaikkaa eikä yhtä kustannustehokasta tapaa käydä julkista osakekauppaa.

Suomalaisten yhtiöiden listautumista ulkomaisiin pörsseihin rajoittavat ulkomaiseen listautumiseen liittyvät korkeat kulut. Myös yhtiöiden likviditeetti ja useimpien suomalaisten julkisen osakekaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden pieni koko verrattuna esimerkiksi keskieurooppalaisiin yhtiöihin rajoittaa muihin pörsseihin listautumista. Edellä mainituista syistä johtuen Helsingin Pörssin kanssa kilpailevien pörssien mielenkiinto osakekaupankäyntipalvelujen tarjoamiseen kohdistuu vain kapeaan segmenttiin liikkeeseenlaskijoita. Merkittävä osa Helsingin Pörssiin listautuneista yhtiöistä ei ole ulkomaisten pörssien näkökulmasta mielenkiintoisia listautujia.

Helsingin Pörssi on kiistänyt määräävän markkina-asemansa paljolti vedoten Nokian osakkeen painoarvoon Helsingin Pörssissä (esim. tammi-syyskuussa 2000 Nokia oli 62,5 % kokonaisvaihdosta) ja siihen, että New Yorkin pörssissä Nokian vaihdon osuus on ollut lähes yhtä suuri ja vuonna 2000 Helsingin Pörssiä hieman suurempi. Helsingin Pörssi katsoo, että sen markkinaosuus on Nokia ja muut ulkomaisissa pörsseissä vaihdetut kotimaiset osakkeet huomioon ottaen n. 20 – 40 % kotimaisten osakkeiden kaupankäynnistä, eikä sillä siten olisi määräävää asemaa.

Kilpailuvirasto katsoo, että pelkästään Nokian (ja muutaman muun kotimaisen osakkeen) vaihdon merkittävyys ja Helsingin Pörssin vähentynyt osuus ko. osakkeiden kokonaiskaupankäynnistä ei ole riittävä peruste sille, että määräävää markkina-asemaa ei ole todettavissa. Julkisen osakekaupankäynnin markkinoita arvioitaessa ei markkinaosuuden suuruudella ole Kilpailuviraston mielestä samanlaista merkitystä kuin arvioitaessa yrityksen asemaa muuntyyppisen toimialan markkinoilla. Tietyn osakkeen/osakkeiden vaihdon suuruuteen perustuva markkinaosuus kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden kokonaisvolyymistä voi vaihdella huomattavasti lyhyelläkin aikavälillä kurssien heilahtelujen myötä. Keskeisempi kriteeri määräävän aseman toteamiselle on se, kykeneekö Helsingin Pörssi asemansa turvin määräämään osakekaupan hintatason tai toimitusehdot taikka vaikuttamaan nimenomaan asiakkainaan olevien välittäjien kilpailuolosuhteisiin.

Vaikka seitsemän suomalaista yhtiötä on listautunut myös muihin pörsseihin EU-alueella tai Yhdysvalloissa, on Nokian lisäksi muiden suomalaisten yhtiöiden osakkeiden vaihto ulkomaisissa pörsseissä ollut toistaiseksi markkamääräisesti melko vähäistä[8]. Suuret kaupankäyntikustannukset estävät tai ainakin merkittävästi vaikeuttavat suomalaisten sijoittajien mahdollisuuksia siirtyä käymään ko. kotimaisten osakkeiden kauppaa muissa pörsseissä, vaikka Helsingin Pörssi nostaisikin hintojaan. Kuvaavaa on, että Helsingin Pörssin tehtyä 1.1.2000 alkuperäisen suunnitelman mukaisen pörssimaksuhinnoittelu-uudistuksen, joka nosti tiettyjen, erityisesti Internet-välittäjien pörssimaksuhintoja jopa kymmeniä prosentteja, yksikään näistä välittäjistä ei siirtynyt hinnankorotuksen seurauksena käymään enemmässä määrin kauppaa kotimaisilla osakkeilla muissa pörsseissä. Helsingin Pörssin erittäin vahvaa asemaa julkisen osakekaupankäynnin markkinoilla kuvaa myös se, että esim. suuret yhdysvaltalaiset institutionaaliset sijoittajat käyvät kauppaa Helsingin Pörssissä. Vaikka esimerkiksi Nokian omistus on suurelta osin siirtynyt ulkomaisille sijoittajille, käydään Nokian osakkeella kuitenkin merkittävässä määrin edelleen kauppaa nimenomaan Helsingin Pörssissä.

Kilpailuvirasto on pyrkinyt arvioimaan Helsingin Pörssin asemaa pääosin sen asiakkaina julkisessa osakekaupankäynnissä olevien kotimaisten pörssivälittäjien näkökulmasta. Kilpailuviraston selvitykseen vastanneesta 10:stä pörssivälittäjästä 8 oli sitä mieltä, että Helsingin Pörssillä on määräävä asema kotimaisten osakkeiden markkinapaikkana. Vain yksi välittäjä katsoi, ettei määräävää asemaa ole ja yksi ei ottanut kantaa kysymykseen. Kahdeksan yllämainitun välittäjän joukkoon kuului myös Helsingin Pörssin omistajiin kuuluvia pörssivälittäjiä. Suurin osa välittäjistä katsoi myös, että kilpailijoiden on vaikea vallata markkinaosuutta Helsingin Pörssiltä. Useat välittäjät katsoivat, ettei Helsingin Pörssille ole markkinoiden pienuuden takia odotettavissa kotimaisia tai ulkomaisia kilpailijoita. Ulkomaisten kilpailijoiden markkinoille tuloa hankaloittaa välittäjien mukaan mm. se, että ainoastaan Helsingin Pörssissä tehdyt kotimaisten osakkeiden kaupat ovat varainsiirtoverosta vapaita. Ulkomaisessa pörssissä tehdyt kaupat suomalaisilla osakkeilla ovat olleet varainsiirtoveron alaisia, mikäli jompikumpi asiakkaista on suomalainen. Tämä johtaa siihen, ettei suomalaisen osapuolen kannata tehdä kauppoja ko. osakkeilla ulkomaisissa pörsseissä.

Välittäjien vastauksissa esiin tuotiin myös se, että kaupankäynti muissa pörsseissä poikkeaa mm. kustannuksiltaan ja selvitystoiminnoiltaan olennaisesti HEXin toiminnoista. Koska useimmat välittäjät eivät ole liittyneet ulkomaisten markkinapaikkojen jäseniksi, kansainvälinen kaupankäynti on asiakkaan kannalta kalliimpaa kuin kotimainen, koska asiakkaan maksettavaksi tulevat tällöin sekä kotimaisen että ulkomaisen arvopaperivälittäjän palkkiot. Tästä johtuen sijoittaminen ulkomaisen pörssin kautta ei muodostu ainakaan yksityissijoittajille todelliseksi vaihtoehdoksi. Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjät ry on lausunnossaan todennut, että yksityissijoittajilla pienetkin kustannusten nousut esimerkiksi välityspalkkioissa ovat omiaan vähentämään mielenkiintoa ko. sijoitustoimintaan. Kilpailuvirasto katsoo, että pienikin kustannusero saattaa ratkaista sen, kannattaako suomalaisen sijoittajan siirtyä käymään kauppaa muihin pörsseihin. Ulkomaisessa pörssissä kustannuksia lisäävät mm. paitsi kotimaisen myös ulkomaisen välittäjän perimät välityspalkkiot, selvitys- ja säilytysmaksut, pankkitilin avaamisesta aiheutuvat kustannukset sekä mahdolliset valuuttakurssiriskit. Paitsi kustannus- myös luotettavuustekijät saattavat vähentää sijoittajien kiinnostusta siirtyä käymään kauppaa muihin pörsseihin tai sähköisiin kauppapaikkoihin.

Vaikka pörssit ovat yhdentymässä ja markkinat kansainvälistymässä, Kilpailuviraston käsityksen mukaan on todennäköistä, että useimpien kotimaisten osakkeiden kauppa tulee myös jatkossa jäämään kansalliseksi. Erittäin todennäköistä tämä on Suomen kaltaisella reuna-alueella, koska Helsingin Pörssiin listautuneet kotimaiset pk-yritykset eivät riittävästi kiinnosta muita arvopaperipörssejä eivätkä muissa maissa olevia sijoittajia. Myös osakekauppaa säätelevä lainsäädäntö toimilupavaatimuksineen, verotus sekä ulkomaisessa pörssissä käytävästä kaupankäynnistä aiheutuvat lisämaksut vaikeuttavat osaltaan arvopaperimarkkinoiden laajentumista välittäjien ja sijoittajien näkökulmasta katsoen Euroopan- tai maailmanlaajuiseksi.

Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että, Helsingin Pörssillä on tällä hetkellä kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä asema Suomessa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Kilpailuvirasto kuitenkin korostaa, että koska osakekaupankäynnin markkinoilla on parhaillaan vireillä merkittäviä kaupallisia ja teknisiä muutoksia, saattavat ko. markkinat ja siten myös Helsingin Pörssin asema näillä markkinoilla muuttua lähiaikoina.

Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Pörssimaksuhinnoittelu-uudistus ja sen vaikutukset

Helsingin Pörssin hinnoittelu-uudistuksessa keskeistä on se, että aikaisemmasta markkinaosuuspohjaisesta maksusta luovuttiin ja tilalle otettiin kauppa- eli transaktiopohjainen perusmaksu, joka veloitetaan sellaisesta tarjouksesta, joka on johtanut kauppaan. Kauppakohtainen transaktiomaksu perustuu lähinnä tietotekniikkakustannuksiin. Uudet osakekaupan maksut tulivat voimaan 1.1.2000, jonka jälkeen kauppaan johtanut tarjouskohtainen perusmaksu on pääsääntöisesti 1,5 euroa. Kuitenkin pörssivälittäjille annettiin valittavaksi vuodeksi 2000 myös vaihtoehtoinen, alun perin siirtymäajaksi tarkoitettu maksukokonaisuus, jossa kauppaan johtanut tarjouskohtainen perusmaksu on 0,6 euroa. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla haluttiin tarjota erityisesti Internet-välittäjille aikaa rakennemuutokseen sopeutumiselle. Uuden hinnoittelun myötä Helsingin Pörssi katsoo pienten osakekauppojen pörssimaksujen vastaavan paremmin ko. kauppojen kustannuksia ja olevan samalla rakenteeltaan kilpailukykyisiä muiden pörssien vastaavien maksujen kanssa. Helsingin Pörssi on ilmoittanut sittemmin jatkavansa vaihtoehtoista 0,6 euron perusmaksua myös vuoden 2001 alusta lukien.

Alkuperäisessä hinnoittelumallissa, jossa kaikille pörssivälittäjille tarjouskohtainen perusmaksu oli 1,5 euroa, maksut olisivat viidellä välittäjällä nousseet esimerkiksi tammi-maaliskuussa 1999 lasketun pörssivertailun mukaan 30–124 %[9]. Kyseiset välittäjät ovat Internet-välittäjiä tai muutoin pääosin paljon pieniä kauppoja tekeviä välittäjiä. Vaihtoehtoisen hinnaston mukaan ainoastaan yhdellä yllä mainituista välittäjistä […][10] maksut nousivat samalla tarkasteluvälillä 39 %, kun taas muiden neljän välittäjän hinnat nousivat vain 4–20 %. Valinta vaihtoehtoisten hinnastojen välillä tuli tehdä marraskuun 1999 loppuun mennessä.

Kilpailuviraston selvityspyyntöön vastanneista 10:stä välittäjistä puolet oli valinnut korkeamman kiinteän tarjouskohtaisen maksun (1,5 euroa) ja pienemmän prosentin kauppakohtaisen maksun ja puolet alhaisemman kiinteän maksun (0,6 euroa) ja korkeamman kauppakohtaisen maksun omaavan vaihtoehdon. Jälkimmäisen vaihtoehdon valinneiden välittäjien asiakkaiden keskimääräinen kauppakoko oli pienempi kuin ensimmäisen vaihtoehdon valinneiden ja tähän ryhmään kuuluivat myös välittäjät, jotka harjoittivat eniten Internet-välitystä. Yksikään välittäjä ei ollut vuoden 2000 aikana muuttanut asiakashinnastojaan, vaikka useimpien kustannukset olivat hinnoittelu-uudistuksen jälkeen kasvaneet. Syynä asiakashintojen säilyttämiseen ennallaan oli välittäjien mukaan niiden välinen kova kilpailu asiakkaista.

Pörssimaksuhinnoittelun kilpailuoikeudellinen arviointi

Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään 7 §:n 4 kohdan mukaan muun muassa kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista. Kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluu mm. hintasyrjintä, joka voi ilmetä eri hinnan perimisenä samasta hyödykkeestä tai saman hinnan perimisenä erilaisesta hyödykkeestä. Kilpailuneuvosto on ratkaisukäytännössään todennut, että määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on erityinen velvollisuus pidättyä toimenpiteistä, jotka syrjivät asiakkaita tai sellaisiksi haluavia. Esimerkiksi Neste/SEO-tapauksessa (päätös 16.6.1994, Dnro 16/359/93) kilpailuneuvosto totesi, että hintasyrjinnästä on kysymys silloin, kun tietylle asiakkaalle tarjotaan epäedullisempia hintoja kuin muille asiakkaille ilman, että hintojen eriyttämiseen olisi objektiivisia ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita. Kilpailuneuvoston mukaan SEO:n kilpailijoistaan poikkeava liiketoiminnallinen konsepti ei oikeuttanut pitämään sitä muuna kuin muihin verrattavana tukkuasiakkaana, eikä Nesteellä katsottu olleen oikeutta SEO:n erilaiseen kohteluun ja siltä perittävien hintojen eriyttämiseen. Kilpailuvirasto on käsiteltävässä tapauksessa arvioinut, onko Helsingin Pörssin uuden pörssimaksuhinnoittelun rakennetta pidettävä tiettyjen sen asiakkaina olevien välittäjien tai tietyn välittäjäryhmän kannalta syrjivänä suhteessa muihin välittäjiin ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Helsingin Pörssi myy julkiseen osakekaupankäyntiin liittyviä palveluja suurelle joukolle välittäjiä, joiden aiheuttamat kustannukset eroavat toisistaan jonkin verran. Muun muassa se, ovatko välittäjän asiakkaat lähinnä paljon pieniä kauppoja tekeviä yksityissijoittajia vai suuria kauppoja tekeviä institutionaalisia sijoittajia vaikuttavat siihen, millaisia kustannuksia kunkin välittäjän palvelemisesta Helsingin Pörssille aiheutuu. Jokaiselle Helsingin Pörssin asiakkaana olevalle välittäjälle/välittäjäryhmälle on ainakin periaatteessa mahdollista määrittää välittäjä/-ryhmäkohtainen pörssimaksu. Toisaalta eräissä tapauksissa voi myös määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja käyttää keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua, jossa jotkin asiakaskohtaiset kustannuserot jäävät huomiotta. Hinnoittelun eriyttämättä jättämistä voidaan perustella mm. sillä, että tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen laskenta vaatisi kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta enemmän lisäresursseja ja aiheuttaisi suuremmat kustannukset kuin yhteiskunta voisi säästää asiakaskohtaisten hintojen tarkemman määräytymisen kautta tämän johtaessa yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen kohdentumisen tehostumiseen.

Kilpailuvirasto viittaa myös kilpailuneuvoston Karjalan Kirjapaino Oy:tä (päätös 20.6.1995, Dnro 2/359/94), Valtionrautateitä (päätös 28.2.1997, Dnro 17/359/95), Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistystä (päätös 25.6.1998, Dnro 23/359/97) ja Megavoima Oy:tä (päätös 17.12.1998, Dnro 21/359/96) koskeviin päätöksiin, joiden osalta kilpailuneuvosto on mm. todennut, että tietyn palvelun järjestämisestä yritykselle aiheutuvia kokonaiskustannuksia, mukaan lukien välilliset kustannukset, ei voida laskea tai hinnoitella siten, että kunkin asiakkaan tarvitsemien palvelujen kustannuksia vastaava hinta voitaisiin yksiselitteisesti ja tarkasti määritellä. Kilpailuneuvosto on em. päätöksissä lisäksi katsonut, ettei kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan hintasyrjinnän kielto tarkoita kustannusvastaavuuden aukotonta selvittämistä kunkin tuotteen, palvelun, asiakkaan tai asiakasryhmän osalta. Kilpailuviranomaisten tehtäviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistaminen yrityksen noudatettavaksi, vaan nimenomaan hintasyrjinnän kieltäminen. Kustannusvastaavuudella tarkoitetaan hintasyrjinnän yhteydessä sitä, että jos hintoja on eriytetty, määräävässä asemassa olevan yrityksen tulee pystyä esittämään kustannusperusteinen tai muu kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä syy hintojen eriyttämiselle. Em. päätöksissä neuvosto on myös todennut, ettei syrjintäkiellosta voida johtaa periaatetta, joka yleisesti velvoittaisi määräävässä asemassa olevan yrityksen eriyttämään kulloisetkin asiakaskohtaiset hintansa sen mukaan, millä hinnalla se itse on saanut juuri kyseiselle asiakkaalle toimittamaansa hyödykkeeseen liittyvät hankinnat.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Pörssin alkuperäisestä pörssimaksu-uudistuksesta välittäjille aiheutuvat lisäkustannukset (enimmillään 124 %:n hinnankorotus) olisivat saattaneet kohtuuttomasti rasittaa ja siten kohdella syrjivästi erityisesti sellaisia välittäjiä, joilla on paljon pieniä kauppoja tekeviä kotimaisia asiakkaita, joiden ei ole verotus- ym. kustannussyistä mahdollista tai ainakaan taloudellisesti järkevää siirtyä käymään kauppaa kotimaisilla osakkeilla muissa pörsseissä. Helsingin Pörssin suunnittelema hinnoittelumalli, jossa pörssimaksujen korotus olisi ollut tietylle välittäjäryhmälle 30–124 %, olisi saattanut siten vaikeuttaa erityisesti viime vuosina voimakkaasti markkinoille tulleiden ja perinteisiltä välittäjiltä markkinaosuuksia vallanneiden Internet-välittäjien toimintaedellytyksiä ja siten heikentää välittäjien välistä tehokasta kilpailua.

Helsingin Pörssi asetti kuitenkin 1.1.2000 alkaen myös vaihtoehtoisen pörssimaksuhinnaston, jonka aiheuttamia kustannuksia ei voida pitää kyseisten välittäjien kannalta syrjivänä. Vaihtoehtoisen hinnaston perusteella ainoastaan yhden välittäjän […][11] maksut nousivat yli 30 %, johtuen siitä että sen asiakkaina on lähes yksinomaan paljon pieniä kauppoja tekeviä yksityishenkilöitä.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Pörssin pörssimaksuhinnoittelu-uudistus ei nykymuodossaan näyttäisi olevan syrjivä mm. siksi, että yksikään välittäjä ei ole joutunut muuttamaan omaa asiakashinnoitteluaan ko. uudistuksen seurauksena. Myöskään välittäjien markkinaosuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2000 aikana, vaan Internet-välittäjät ovat yhä enemmän vahvistaneet asemiaan. Toimenpidepyynnön tekijöistä eQ ja Eficor ovat ilmoittaneet kirjallisesti peruuttavansa toimenpidepyyntönsä saatuaan Helsingin Pörssin vahvistuksen siitä, että vaihtoehtoista pörssimaksuhinnastoa jatketaan myös vuoden 2001 alusta. eQ toteaa, että sen välitystoiminnan palkkiot säilyvät vuonna 2001 samana kuin vuonna 2000. eQ ja Eficor katsovat, että Helsingin Pörssin vuodelle 2001 vahvistamat pörssimaksut mahdollistavat myös piensijoittajille tarjottavat kustannustehokkaat ja entisenkaltaiset osakevälityspalvelut ja että pörssimaksuhinnasto vuodelle 2001 ei ole kohtuuton. Myös E-KO on ilmoittanut puhelimitse Kilpailuvirastolle tyytyvänsä Helsingin Pörssin nykyiseen hinnoitteluun.

Helsingin Pörssi on selvittänyt virastolle pörssimaksujen tuottoja ja palvelujen tuotannosta aiheutuvia kustannuksia sekä hinnoittelun kustannusperusteita. Helsingin Pörssin mukaan hinnoittelu-uudistuksella pyritään lisäämään entisestään Helsingin Pörssin likviditeettiä. Pörssin näkemys on, että likviditeetti ja matalat transaktiokohtaiset kulut ovat pääosin riippuvaisia suurimpien osakkeiden kaupankäynnin säilymisestä Helsingissä. Onnistuminen näiden osakkeiden kauppapaikkana lisää tehokkuutta ja pienentää yksikkökustannuksia kaikkien Helsingin Pörssissä noteerattujen osakkeiden osalta.

Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Pörssillä oli perusteltuja syitä muuttaa pörssimaksuhinnoittelunsa rakennetta. Muuttunut markkinatilanne, jossa Internetin välityksellä tehdyt toimeksiannot ja osakekaupan volyymi kasvoivat merkittävästi ja pienten kauppojen tappiollisuudesta johtuva vanhan hinnoittelumallin kustannusvastaamattomuus kyseisessä markkinatilanteessa olivat kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä syitä hinnoittelu-uudistukselle. Myös se, että Helsingin Pörssi pyrki uudessa markkinatilanteessa lisäämään kansainvälistä kilpailukykyään ottamalla käyttöön muissa ulkomaisissa pörsseissä jo käytössä olevan rakenteeltaan vastaavan hinnoittelun ja se, että myös pörssivälittäjät käyttävät vastaavaa, kiinteästä ja muuttuvasta osasta koostuvaa hinnoittelurakennetta suhteessa asiakkaisiinsa, puoltaa Helsingin Pörssin hinnoittelurakenneuudistuksen kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä.

Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Pörssin 1.1.2000 käyttöön ottaman pörssimaksuhinnaston muutosta ei voida vaihtoehtoisen hinnoittelumallin käyttöön oton jälkeen pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on selvittänyt eQ Pankkiiriliike Oy:n, Eficor Pankkiiriliike Oy:n ja Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjät ry:n toimenpidepyyntöjen johdosta, onko Helsingin Pörssin uusi, 1.1.2000 voimaantullut pörssimaksuhinnoittelu kilpailunrajoituslain säännösten mukainen. Kilpailuvirasto katsoo, että, Helsingin Pörssillä on ainakin tällä hetkellä kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä asema Suomessa julkisen osakekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Kilpailuvirasto kuitenkin korostaa, että koska osakekaupankäynnin markkinoilla on parhaillaan vireillä merkittäviä kaupallisia ja teknisiä muutoksia, saattavat ko. markkinat ja siten myös Helsingin Pörssin asema näillä markkinoilla muuttua lähiaikoina.

Helsingin Pörssi on muuttanut 1.1.2000 alkaen pörssimaksuhinnoitteluaan siten, että aikaisemmasta markkinaosuuspohjaisesta maksusta luovuttiin ja tilalle otettiin kauppa- eli transaktiopohjainen perusmaksu, joka veloitetaan sellaisesta tarjouksesta, joka on johtanut kauppaan. Kauppaan johtanut tarjouskohtainen perusmaksu on pääsääntöisesti 1,5 euroa. Kuitenkin pörssivälittäjille annettiin valittavaksi myös vaihtoehtoinen perusmaksu, joka on 0,6 euroa.

Kilpailuvirasto on arvioinut, onko Helsingin Pörssin uutta pörssimaksuhinnoittelua pidettävä sen asiakkaina olevien välittäjien tai tietyn välittäjäryhmän kannalta syrjivänä ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuvirasto on selvitystensä perusteella todennut, että Helsingin Pörssin 1.1.2000 käyttöön ottamaa pörssimaksuhinnoittelua ei voida vaihtoehtoisen hinnoittelumallin käyttöön oton jälkeen pitää tiettyjen välittäjien tai välittäjäryhmän kannalta syrjivänä ja siten kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.

Koska toimenpidepyynnön tekijät ovat peruuttaneet toimenpidepyyntönsä katsoen Helsingin Pörssin nykyisen pörssimaksuhinnoittelun myös piensijoittajien kannalta kohtuulliseksi, virasto ei katso tarpeelliseksi tämän päätöksen yhteydessä tarkemmin arvioida hinnoittelun kohtuullisuutta tai kustannusvastaavuutta.

Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.

Sovelletut säännÖkset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti ja 7 §:n 4) kohta.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

---

[1] Kyselyyn vastanneet välittäjät olivat: Aktia Säästöpankki Oyj, Alfred Berg Finland Oy, Den Danske Bank, FSB/Eficor Pankkiiriliike Oy, Estlander & Rönnlund Financial Products Oy, eQ Pankkiiriliike Oy, Leonia Pankki Oyj, Mandatum Pankkiiriliike Oyj, Opstock Oy ja Pankkiiriliike Evli Oyj.

[2] Helsingin Pörssin toimittaman selvityksen mukaan yhtiöt ovat listautuneet seuraavasti: Nokia (Helsinki, Tukholma, Frankfurt, NYSE, USA:n aluepörssit), Sonera (Helsinki, Nasdaq, Frankfurt), Stora Enso (Helsinki, Tukholma, USA), UPM Kymmene (Helsinki, USA), Tietoenator (Helsinki, Tukholma), NBH (Helsinki, Tukholma) ja Metso (Helsinki, USA).

[3] Hakasuluilla merkitty tieto poistettu liikesalaisuutena.

[4] Hakasuluilla merkitty tieto poistettu liikesalaisuutena.

[5] Tarkempi tieto eri välittäjien hinnankorotuksista on poistettu liikesalaisuutena.

[6] Päälista, I-lista, NM-lista, Prelista

[7] Tähän seikkaan saattaa tulla muutos korkeimman hallinto-oikeuden 30.11.2000 antaman ratkaisun, taltio 3131 KHO:2000 myötä, jossa katsottiin, että suomalaisen yhtiön ei tullut suorittaa varainsiirtoveroa ostaessaan Stora-Enso Oyj:n osakkeita Tukholman arvopaperipörssistä. Kyseisen Uudenmaan lääninoikeuden antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden vahvistaman ennakkoratkaisun todettiin olevan voimassa 23.2.1999–31.12.2000.

[8] Esim. Talouselämän 40/2000 artikkelin ”New York on vaikea pörssi härmäläisille” mukaan Nasdaqin osuus Soneran vaihdosta tammi-lokakuussa 2000 oli 13,5 %, mutta trendi selvästi laskeva. NYSEn osuus Stora Ensosta oli 15,2 %, UPM Kymmenestä 2,9 % ja Metsosta 1,7 % (s. 62).

[9] Tarkemmat tiedot ko. välittäjistä ja niiden maksujen korotuksista poistettu liikesalaisuutena.
Lähde: Helsingin Pörssin tekemä pörssimaksuvertailu tammi-maaliskuu 1999.

[10] Tieto poistettu liikesalaisuutena.

[11] Hakasuluilla merkitty tieto poistettu liikesalaisuutena.