1 asia
Epäilty kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n ja Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukainen kilpailunrajoitus ohutteräksisten ilmastointikanavien markkinoilla.
2 osapuolet
Fläkt Woods Oy
Oy Lindab Ab
Aillos Oy
3 ratkaisu
Asia poistetaan käsittelystä.
4 asian vireilletulo ja selvittäminen
Kilpailuvirastoon tuli syyskuussa 2003 puhelinsoitto henkilöltä, joka epäili ilmastointikanavia myyvien yritysten välistä kartellia ja kertoi tietoja kartellin toimintatavoista ja siihen osallistuneiden asianosaisten yritysten johtotason henkilöiden nimiä. Lisäksi Kilpailuvirastoon oli jo tätä ennen tullut eräitä yhteydenottoja yritysten asiakkailta, jotka myös epäilivät kartellia.
Kilpailuvirasto teki 11.9.2003 kilpailunrajoituslain 20 §:n mukaiset tarkastukset seitsemässä Aillos Oy:n (jäljempänä Aillos), Fläkt Woods Oy:n (jäljempänä Fläkt Woods) ja Oy Lindab Ab:n (jäljempänä Lindab) eri puolilla Suomea sijaitsevassa toimipisteessä. Tarkastukset tehtiin yhteistyössä Itä-Suomen ja Länsi-Suomen lääninhallitusten kanssa. Kilpailuvirasto teki asiassa vielä jatkotarkastuksen Lindabin tiloissa 21.11.2003.
Kilpailuvirasto on kuullut asianosaisten yritysten johtoa sekä ilmastointikanavien myynnistä vastanneita henkilöitä. Lisäksi Kilpailuvirasto on kuullut kahta asianosaisessa yrityksessä tai sen edustajana aiemmin työskennellyttä henkilöä.
Yhtiöt ovat toimittaneet Kilpailuviraston 8.4.2005 ja 4.7.2005 päivättyihin selvityspyyntöihin vastaukset.
Lindab toimitti 25.11.2005, Fläkt Woods 21.11.2005 ja Aillos 21.11.2005 vastineensa Kilpailuviraston heille 13.9.2005 lähettämään markkinaoikeusesitysluonnokseen. Lindab on toimittanut 22.6.2006 Kilpailuvirastoon lisäkirjelmän.
Tapaukseen on liittynyt myös hallinto-oikeusprosessi, joka koski eräiden viraston hallussa olleiden asiakirjojen asianosaisjulkisuutta. Turun hallinto-oikeus hylkäsi 14.11.2007 antamallaan päätöksellä Fläkt Woodsin valituksen Kilpailuviraston asiassa antamasta päätöksestä.
5 asiaselostus
5.1 Luonnos markkinaoikeusesitykseksi
Kilpailuviraston alustavien selvitysten valossa oli syytä epäillä, että osapuolet olisivat toimineet kilpailunrajoituslain vastaisesti. Kilpailuvirasto lähetti 13.9.2005 osapuolille markkinaoikeusesitysluonnoksen ja pyysi osapuolilta vastinetta siihen.
Esitysluonnoksessa epäiltiin, että Fläkt Woods, Lindab ja Aillos olisivat vuosina 1995–2003 muun muassa:
- sopineet hinnanmuutoksista ja niiden ajankohdista, toimittaneet kilpailijoille tarkkoja tietoja tulevista hinnastoistaan ja toteuttaneet yhdenmukaisia hinnankorotuksia,
- sopineet asiakkaille tarjottavista alennuksista ja
- jakaneet asiakkaita alueellisesti.
Yhtiöiden vastineet esitysluonnokseen
Fläkt Woods, Lindab ja Aillos kiistivät vastineissaan kilpailunrajoituslain vastaisen menettelyn. Osapuolet esittivät asiakirjoille ja tapahtumien kuluille vaihtoehtoisia selityksiä.
Vastineissa on kiinnitetty huomiota siihen, että väitettyjen kilpailunrajoitusten ei voida osoittaa toteutuneen. Vastineiden mukaan kilpailijat ovat pyrkineet saamaan ja saaneet toimituksia itselleen myös kilpailijoiden perinteisiltä asiakkailta. Vastineiden mukaan suurimpien kanavatoimittajien markkinaosuudet ovat myös heilahdelleet vuosien 1995–2003 aikana. Väitetyistä alennuksista sopimisista on todettu, että myönnetyt alennukset eivät ole vastanneet käytännössä eivätkä yhtiöiden laatimien kirjallisten ohjeistusten osalta olennaisesti toisiaan. Vastineissa on viitattu myös siihen, että asiakkaat ovat aktiivisesti kilpailuttaneet kanavatoimittajia.
Vastineissa on esitetty, ettei kahdella viraston kuulemalla yksityishenkilöllä ollut ensikäden tietoa tapaamisista vuosina 2000–2003, koska kokouksissa oli yrityksestä läsnä toinen henkilö. Vastineissa on esitetty, että eräät viraston epäilemät menettelytavat perustuvat lähes yksinomaan mainittujen yksityishenkilöiden kertomuksiin.
Hinnastojen rakenteen yhdenmukaisuudelle on esitetty vastineissa perusteluja. Fläkt Woods omisti pyöreiden kanavien ja kanavaosien LVI-koodit vuoden 2003 loppuun saakka. Standardituotteet muutettiin vuonna 2004 niin sanotuiksi yhteistuotteiksi eli numeroista tehtiin virallisia usean valmistajan käytössä olevia numeroita. Yhdessä vastineessa on esitetty, että yhteisnumerointiin siirtyminen tapahtui siten, että hinnaston raakakopio, jossa numerot olivat listattuna, toimitettiin kilpailijalle. Hinnastojen yhtenäisyydellä ei vastineen mukaan kuitenkaan ollut kilpailun toimivuuden kannalta merkitystä, koska kilpailu käytiin nettohinnoittelulla. Asiakkaat kilpailuttivat tavarantoimittajia muun muassa kertomalla kilpailijan lupaaman alennusprosentin. Hinnastojen rakenteen yhdenmukaisuus, hinnastojen ilmestyminen samaan aikaan sekä samojen LVI-koodien ja hintojen käyttö liittyi erään vastineen mukaan tukkuliikkeiden toiveisiin eikä asiaan liittynyt yhteistyötä kilpailijan kanssa.
Ailloksen vastineen mukaan sen tiedossa ei ole, että sille olisi lähetetty kilpailijoiden hinnastojen raakakopioita. Ailloksen mukaan se ei ollut myöskään määritellyt hintojaan koordinoidusti kilpailijoidensa kanssa eikä tiedottanut kilpailijoitaan tulevista hinnankorotuksista.
Kilpailuvirasto oli selvityksissään päätynyt käsitykseen, että kilpailijoiden välillä välitetyillä asiakaslistoilla sovittiin asiakasjaosta ja eri asiakasryhmille annettavista alennuksista. Asiakkaiden jakoon viittasivat listojen merkinnät ykkös- ja kakkosasiakkaista sekä avainasiakkaista, asiakkaiden listaus lähes samassa järjestyksessä ja samaa aluejakoa käyttäen sekä listojen päiväykset.
Vastineissa esitettiin asiakaslistojen samankaltaisuudelle seuraavia perusteluja. Vastineiden mukaan oli mahdollista, että asiakaslistat olivat siirtyneet kilpailijalta toiselle työntekijöiden siirtyessä kilpailijoiden välillä. Useita henkilöitä oli siirtynyt osapuolina olevien yritysten välillä. Lisäksi on todettu, että asiakasjako noudatti niissä melko tyypillistä maantieteellistä jakoa. Erään vastineen mukaan asiakaslistassa ykkösasiakkaaksi merkityt asiakkaat olivat parhaimpia asiakkaita ja kakkosasiakkaat yritettiin saada ykkösasiakkaiksi tekemällä niille välillä tarjouksia. Listassa olevat merkinnät olivat puolestaan arvioita siitä, keneltä kanavatoimittajalta kukin asiakas pääasiassa osti. Yhden vastineen mukaan listaan oli merkitty yrityksen avainasiakkaat, joihin tuli panostaa ja joille annettiin parhaimmat toimitusehdot.
6 oikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 § ja 81 artikla
Ennen 1.5.2004 voimassa olleen kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä:
- määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
- rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kilpailunrajoituslain 6 §:ää on erityisesti vakavimpien kilpailunrajoitusten osalta perinteisesti tulkittu ja sovellettu yhdenmukaisesti EY:n kilpailusääntöjen tulkintojen ja niitä koskevan ratkaisukäytännön kanssa.
EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.
Näytön arviointi
Kilpailuvirasto arvioi tapauksessa kertynyttä kirjallista ja suullista näyttöä kokonaisuutena ottaen huomioon osapuolten antamat vastineet.
Asiakirjanäyttö vuosilta 2000–2003 on hajanaista ja osapuolten vastineissa esittämät vaihtoehtoiset selitykset asiakirjoille, tapahtumien kuluille ja tapaamisille ovat monilta osin uskottavia.
Mitä tulee Kilpailuviraston kuulemien yksityishenkilöiden kertomuksiin, asiassa on tullut arvioitavaksi, missä määrin ne ovat perustuneet heidän omiin kokemuksiinsa.
Markkinaoikeus on arvioinut niin sanotun toisen käden tiedon näyttöarvoa 19.12.2007 antamassaan asfalttikartellia koskevassa päätöksessä.[1] Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut kilpailunrajoituksista sopimisen jääneen näyttämättä, jos näyttö on perustunut yksinomaan siihen, mitä todistajat ovat niin sanottuna toisen käden tietona kuulleet muiden henkilöiden kertovan ilman omakohtaisia kokemuksia tai yksityiskohtaisia tietoja.[2] Todistajan kertomusta ei ole katsottu riittäväksi näytöksi kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä, jos todistajan kertomus on jäänyt hyvin yleiseksi ja yksilöimättömäksi tai se on perustunut omiin käsityksiin.[3] Markkinaoikeuden päätös ei ole lainvoimainen.
Kilpailuvirasto arvioi, että merkittävä osa viraston kuulemien yksityishenkilöiden kertomuksista vuosilta 2000–2003 on tulkittavissa edellä tarkoitetulla tavalla toisen käden tiedoksi.
Lisäksi voidaan todeta, että vaikka osapuolet olisivatkin sopineet asioista kilpailunrajoituslain vastaisesti, yhteisymmärrys olisi Kilpailuviraston kuulemien yksityishenkilöiden kertomusten mukaan kestänyt vain rajoitetun ajan. Yritysten hinnoittelu oli vaihdellut vuosien 1995–2003 välillä ja yritykset kilpailivat ainakin ajoittain keskenään toistensa keskeisistä asiakkaista.
Ratkaisu
Kilpailuviraston hallussa oleva näyttö on ajallisesti ja alueellisesti hajanaista kaikkien kolmen asianosaisena olevan yrityksen osalta. Kilpailuvirastolla on kirjallista näyttöä siitä, että osapuolet ovat tavanneet toistuvasti, mutta näyttö tapaamisissa sovituista asioista perustuu varsinkin vuosien 2000–2003 osalta suurelta osin sellaisten todistajien kertomuksiin, jotka eivät ole itse olleet tapaamisissa paikalla eli niin sanottuun toisen käden tietoon.
Kilpailuvirastolla ei ole tietoja, jotka viittaisivat ilmastointikanavamarkkinoiden kilpailunrajoituksiin tällä hetkellä.
Arvioituaan osapuolten antamia vastineita, viraston hallussa olevaa näyttöä kokonaisuudessaan sekä markkinaoikeuden viimeaikaista oikeuskäytäntöä, Kilpailuvirasto katsoo, että sillä ei ole riittäviä perusteita markkinaoikeusesityksen tekemiseen.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista 6 § (480/1992; sellaisena kuin se oli voimassa 30.4.2004 asti)
EY:n perustamissopimuksen 81 artikla
7 muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolain-käyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
8 lisätiedot
Lisätietoja antaa tutkimuspäällikkö Mika Hermas ja erikoistutkija Virve Haapajärvi.
[1] Markkinaoikeuden päätös 19.12.2007, Nro 441/2007, Dnro 94/04/KR.
[2] Markkinaoikeuden 19.12. 2007 antaman päätöksen sivut 75, 85, 108, 123, 128, 135, 181–182 ja 186.
[3] Markkinaoikeuden 19.12.2007 antaman päätöksen sivut 163 ja 181–182.