1 asia
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöepäily matkapuheluiden markkinoilla.
2 osapuolet
Sonera Oyj (nyk. TeliaSonera Finland Oyj), Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä
Assuratum Oy, Helsinki
3 ratkaisu
Asiassa annetut selvitykset eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin, ja asia poistetaan käsittelystä.
4 asian vireilletulo ja selvittäminen
Kilpailuvirastoon on 14.8.2001 saapunut toimenpidepyyntö, jossa Assuratum Oy (jäljempänä Assuratum) pyytää selvittämään Sonera Oyj:n (jäljempänä Sonera) hinnoittelua soitettaessa kiinteistä verkoista tai muista matkaviestinverkoista Soneran matkaviestinverkkoon. Assuratumin mukaan Soneran mainitut hinnat ovat kohtuuttomia. Toimenpidepyynnössä on viitattu Telehallintokeskuksen (nyk. Viestintävirasto) 24.4.2001 antamaan päätökseen Soneran yhteenliittämismaksujen säädösten mukaisuudesta.
Kilpailuvirasto on pyytänyt asiassa Soneralta vastineita 21.5.2002 ja 3.10.2002. Kilpailuvirasto on saanut Soneralta asiassa selvityksiä 28.6.2002, 3.10.2002, 18.11.2002 ja 19.11.2002. Lisäksi Assuratum on toimittanut Kilpailuvirastolle lisäselvityksiä 26.9.2001, 24.4.2002 ja 3.9.2002.
5 asiaselostus
5.1 Laskeva liikenne (terminointi)
5.1.1 Yksittäiseen matkaviestinverkkoon toisesta matkaviestinverkosta laskeva liikenne
Matkaviestinmarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisessä asemassa on operaattoreiden välinen yhdysliikenne. Yhdysliikenteen järjestämisellä tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että eri verkko-operaattoreiden liittymiä käyttävät loppukäyttäjät voivat kommunikoida keskenään. Yhdysliikenteen toteuttamiseksi tarvitaan yhteenliittämistä eli kahden televerkon loogista ja fyysistä yhdistämistä.
Yhdysliikenteen järjestämisen yhteydessä operaattorit sopivat niistä korvauksista, joita ne perivät toisiltaan silloin, kun puheluita välitetään niiden välisessä yhdysliikennerajapinnassa. Markkinoiden toiminnan kannalta keskeistä on se, millaisia korvauksia operaattorit perivät niiden verkkoon päätyvien puheluiden välittämisestä eli terminoinnista. Lähtökohtana matkaviestinmarkkinoilla on se, että korvaukset määräytyvät operaattoreiden välisissä neuvotteluissa kilpailulliselle tasolle. Viestintävirasto voi kuitenkin viestintämarkkinalain nojalla asettaa huomattavan markkinavoiman teleoperaattorille erilaisia velvoitteita hinnoitteluun liittyen. Viestintävirasto onkin asettanut jokaiselle kolmelle valtakunnalliselle verkko-operaattorille velvoitteen hinnoitella laskevan liikenteen korvauksensa kustannussuuntautuneesti ja syrjimättömästi.
5.1.2 Kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon laskeva liikenne
Kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon laskevalla liikenteellä tarkoitetaan puhelun välittämistä silloin, kun matkaviestiverkon liittymään soitetaan kiinteän puhelinverkon liittymästä.
Viestintämarkkinalaki ei ennen 1.3.2005 sisältänyt säännöksiä siitä, miten matkaviestinverkkoon kiinteästä verkosta laskeva liikenne tulee hinnoitella. Markkinoilla tuolloin yleisesti vallinneen käytännön mukaisesti matkaviestinverkon operaattori käytännössä asetti puhelun hinnan kiinteän verkon operaattorin periessä paikallispuhelumaksun. Tällaista hinnoittelumallia kutsutaan päästä päähän -hinnoitteluksi.
Viestintämarkkinalakia muutettiin 1.3.2005 siten, että lain 43 §:n 4 momentin mukaan laskeva liikenne kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon tulee hinnoitella erikseen, mikäli puhelussa käytetään ensisijaisvalintaa tai tunnuksellista erillisvalintaa. Ensisijaisvalinnalla tarkoitetaan sitä, että kiinteän verkon liittymän käyttäjä tekee puheluistaan ensisijaisvalintasopimuksen (ESV) valitsemansa teleyrityksen kanssa. Puhelukohtaisesti kiinteän verkon liittymän käyttäjä voi valita haluamansa teleyrityksen käyttämällä ko. yrityksen operaattoritunnusta.
Käytännössä 1.3.2005 voimaan tullut viestintämarkkinalain 43 §:n 4 momentti tarkoittaa sitä, että soitettaessa kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon ensisijaisvalinnalla tai operaattoritunnuksella matkaviestinoperaattori perii puhelusta hinnastonsa mukaisen laskevan liikenteen maksun ja kiinteän verkon operaattori hinnoittelee puhelun loppuosan. Tällaista hinnoittelumallia kutsutaan segmenttihinnoitteluksi. Matkaviestinverkkoyritysten osalta viestintämarkkinalain 43 §:n 4 momentti merkitsee sitä, että niiden tulee hinnoitella kiinteästä verkosta niiden verkkoon laskeva liikenne ottaen huomioon Viestintäviraston niille mahdollisesti asettamat hinnoitteluvelvoitteet.
Ennen 1.3.2005 kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen hinnoittelu ei ollut siis lainkaan erityissääntelyn piirissä, eikä Viestintävirastolla siten ollut toimivaltaa valvoa teleyritysten hinnoittelua ko. markkinasegmentillä.
5.2 Viestintäviraston markkina-analyysit
Viestintämarkkinalain (393/2003) 17 § 1 momentin mukaan Viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin markkina-analyysi. Viestintämarkkinalain 17 § 1 momentin mukaan Viestintäviraston on päätöksellään määrättävä teleyritys huomattavan markkinavoiman (HMV) yritykseksi, jos sillä markkina-analyysin perusteella havaitaan olevan tietyillä markkinoilla yksin tai yhdessä muiden kanssa sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin riippumattomana kilpailijoista, kuluttajista tai muista käyttäjistä. Viestintämarkkinalain 18 §:n mukaan huomattavan markkinavoiman yritykselle tulee asettaa sellaiset velvollisuudet, jotka ovat tarpeen kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi.
Viestintävirasto on laatinut markkina-analyysit[1] koskien yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevaa puheliikennettä. Lisäksi Viestintäviraston päätöksillä on asetettu huomattavan markkinavoiman yrityksille tarpeelliset velvoitteet. Viestintäviraston analyysien lopputuloksena on, että jokainen valtakunnallisesti toimiva matkaviestinverkko-operaattori on viestintämarkkinalain 17 §:n mukainen huomattavan markkinavoiman yritys. Viestintävirasto on asettanut jokaiselle Suomessa toimivalle valtakunnalliselle matkaviestinverkko-operaattorille velvoitteen hinnoitella laskevan liikenteen palvelun tuottamisesta perittävät maksut siten, että ne ovat syrjimättömiä ja kustannussuuntautuneita.
5.3 Soneran hinnoittelukäytäntö
5.3.1 Toisesta matkaviestinverkosta Soneran matkaviestinverkkoon laskeva liikenne
Sonera on perinyt toisesta matkaviestinverkosta laskevasta liikenteestä terminointikorvauksia vuosien 2001–2005 aikana seuraavasti:
| Voimassa alk. | Maksu |
| 1.1.2001 | 0,20 €/min tai 0,13 €/min[2] |
| 1.9.2001 | 0,1278 €/min |
| 1.3.2004 | 0,09 €/min |
| 1.12.2004 | 0,084 €/min |
5.3.2 Kiinteästä verkosta Soneran matkaviestinverkkoon laskeva liikenne
1.2.2005 voimaan tullessa hinnastossa Soneran perimä hinta sen matkaviestinverkkoon kiinteän verkon liittymästä soitetusta puhelusta oli 0,24 €/min arkisin klo 8–17 ja 0,16 €/min muina aikoina. Hinnat ovat säilyneet käytännössä muuttumattomina vuosien 2001–2005 aikana. Sama hinta on peritty kaikista puheluista riippumatta siitä, minkä operaattorin verkon liittymästä puhelu on soitettu.
5.3.3 Soneran antamat selvitykset
Kilpailuvirasto on asian selvittämisen yhteydessä pyytänyt Soneralta vastineita 21.5.2002 ja 3.10.2002, ja Sonera on antanut vastauksensa Kilpailuviraston vastinepyyntöihin 28.6.2002 ja 3.10.2002. Vastinepyynnöissään Kilpailuvirasto on pyytänyt Soneraa selvittämään puhelun välittämisestä koituvia kustannuksia toisaalta siinä tapauksessa, että puhelu Soneran matkaviestinliittymään tulee jostakin toisesta verkosta sekä toisaalta siinä tapauksessa, että kyse on Soneran matkaviestinverkon sisäisestä puhelusta eli niin sanotusta sisäpuhelusta. Lisäksi on pyydetty selvittämään perusteita muiden operaattoreiden verkosta Soneran matkaviestinliittymiin soitettujen puheluiden ja Soneran matkaviestinverkon sisäisten puheluiden hinnanerolle. Soneraa on myös pyydetty esittämään käsityksensä relevanteista markkinoista ja Soneran markkina-asemasta.
Sonera on selvityksissään todennut sisäpuhelun reitittämisen olevan halvempaa kuin muista matkaviestinverkoista laskevan liikenteen reitittäminen muun muassa verkkojen välisten yhteenliittämispisteiden rajallisuudesta johtuen. Sisäpuheluiden hinnoittelun osalta Sonera on myös vedonnut matkaviestinalalle muodostuneeseen yleiseen markkinakäytäntöön, jossa sisäpuhelujen hinnat eriytetään muiden puheluiden hinnoista. Soneran mukaan käytäntö on saanut alkunsa markkinoille tulleiden uusien operaattorien toimenpiteistä, ja Soneran mukaan alalla jo toimineiden yritysten on ollut välttämätöntä seurata käytäntöä.
Soneran näkemys relevanteista markkinoista on, että tapauksessa relevantteina hyödykemarkkinoina tulisi pitää kansallisia laskevan liikenteen markkinoita. Soneran mukaan sillä ei myöskään ole sellaista markkinavoimaa, että sen voitaisiin katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa laskevan liikenteen markkinoilla. Niin ikään Sonera kiistää syyllistyneensä kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn vedoten siihen, että Soneran terminointikorvauksilla ei Soneran mukaan ole ollut vaikutusta loppuasiakashintoihin markkinoilla.
6 oikeudellinen arviointi
6.1 Relevantit markkinat ja Soneran markkina-asema
6.1.1 Hyödykemarkkinat
Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmään liittyvässä komission suosituksessa[3] lähtökohtana on, että laskevan liikenteen markkinat ovat verkkokohtaiset (suosituksen markkina n:o 7: puheensiirto kohdeverkkona toimivassa yksittäisessä matkaviestintäverkossa). Markkinamäärittely on vastaava kuin komission edellisessä, vuonna 2003 antamassa suosituksessa. Erityissääntelyn yhteydessä tehdyt markkinamäärittelyt eivät välttämättä aina ole täysin yhdenmukaisia kilpailuvalvonnan yhteydessä tehtyjen markkinamäärittelyjen kanssa. Voidaan kuitenkin todeta, että sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanon yhteydessä tehdyt markkinamäärittelyt on nykyisin edellä viitattua komission suositusta noudattaen tehtävä kilpailuoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Viestintävirasto on edellä mainittuun komission suositukseen perustuen laatinut markkina-analyysin[4] matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen markkinoista. Markkina-analyysissään Viestintävirasto päätyy määrittelemään relevantit hyödykemarkkinat siten, että jokaisen operaattorin verkko muodostaa omat relevantit hyödykemarkkinansa.
Laskevan liikenteen markkinoista voidaan todeta, että eri yritysten verkot eivät laskevan liikenteen osalta ole toistensa substituutteja. Mikäli puhelun halutaan terminoituvan operaattorin A verkkoon, on laskevan liikenteen palvelu hankittava juuri operaattorilta A, eikä vaihtoehtoja ole.
Komission yrityskauppavalvonnassaan tekemät markkinoiden määrittelyt[5] tukevat edellä esitettyjä näkemyksiä, jonka mukaan relevantit hyödykemarkkinat olisivat verkkokohtaiset. Asian lopputulos huomioiden voidaan kuitenkin relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittely jättää avoimeksi.
6.1.2 Maantieteelliset markkinat
Suomessa toimii kolme valtakunnallista matkaviestinpalvelujen verkko-operaattoria. Jokaisen kolmen verkko-operaattorin verkko kattaa käytännössä koko Suomen manneralueen. Määriteltäessä markkinat edellä kuvatulla tavalla verkkokohtaisiksi tulisi maantieteelliset markkinat niin ikään määritellä kunkin verkon maantieteellisen kattavuuden mukaisesti. Asian lopputulos huomioiden voidaan kuitenkin relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittely jättää avoimeksi.
6.1.3 Soneran markkina-asema
Laskevan liikenteen osalta markkinoiden määrittely verkkokohtaisiksi johtaisi siihen lopputulokseen, että jokaisella verkko-operaattorilla olisi 100 %:n markkinaosuus omaan verkkoonsa laskevan liikenteen markkinoilla. Mainitun suuruinen markkinaosuus muodostaisi voimakkaan olettaman siitä, että jokainen operaattori olisi myös määräävässä asemassa omaan verkkoonsa laskevan liikenteen markkinoilla.
100 %:n markkinaosuus ei kuitenkaan automaattisesti merkitse määräävää asemaa, vaan huomioon täytyy ottaa myös muut tekijät, jotka mahdollisesti rajoittavat yrityksen hinnoitteluvapautta. Laskevan liikenteen markkinoilla tällaisena tekijänä tulisi kyseeseen lähinnä ostajan tasapainottava neuvotteluvoima. Käytännössä laskevan liikenteen markkinoilla jokainen yritys joutuu hinnoittelupäätöksissään huomioimaan myös muiden, vastavuoroista palvelua tarjoavien yritysten mahdollisuudet reagoida hinnoitteluun omilla hinnoillaan.
Viestintävirasto on edellä selostetuissa yksittäiseen matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen markkinoita koskevissa HMV-päätöksissään[6] arvioinut tasapainottavan neuvotteluvoiman vaikutusta verkko-operaattoreiden hinnoitteluun. Viestintäviraston markkina-analyysin lopputulos on, että Suomen markkinoilla ei ole havaittavissa sellaista tasapainottavaa neuvotteluvoimaa, joka rajoittaisi merkittävästi jonkun tai joidenkin verkko-operaattoreiden hinnoitteluvapautta. Siten Viestintävirasto on todennut jokaisella valtakunnallisella verkko-operaattorilla olevan huomattavaa markkinavoimaa omaan verkkoonsa laskevan liikenteen markkinoilla.
Asian ratkaisemisen kannalta ei ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa Soneran markkina-asemaan sen matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen markkinoilla. Edellä esitetty huomioiden on kuitenkin perusteltua tarkastella Soneran toimintaa määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta.
6.2 Hinnoittelun kohtuuttomuuden arviointi määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaisesti määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen määrääminen. Kilpailunrajoituslain 6 § tuli nykymuodossaan voimaan 1.5.2004. Ennen 1.5.2004 määräävän markkina-aseman väärinkäyttö oli kielletty kilpailunrajoituslain 7 §:ssä.
Kilpailuneuvosto on vuoden 2001 aikana ottanut useissa ratkaisuissaan[7] kantaa siihen, miten hinnoittelun kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta tulee kilpailunrajoituslain puitteissa arvioida. Ratkaisuissa muun muassa todetaan, että kilpailuviranomaisen taholta suora puuttuminen hintatasoon tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun yrityksen hinnoittelu on ilmeisen kohtuutonta. Lisäksi ratkaisuissa on todettu, että yrityksen hinnoittelukäytäntö ei ole automaattisesti määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, vaikka se olisi hinnoittelua sääntelevän erityislain nojalla kohtuutonta.
Ratkaisujen mukaan suora puuttuminen hintatasoon kilpailuviranomaisen toimesta tulisi kysymykseen lähinnä aivan poikkeuksellisissa tilanteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelu selkeästi poikkeaa muiden samoilla markkinoilla toimivien yritysten hinnoittelusta. Ratkaisuissa tehtyjen linjausten mukaisesti kilpailunrajoituslain kieltämän kohtuuttoman hinnoittelun ensisijaisena indisiona tulisi käyttää edellä mainittua poikkeamista alan yleisestä hintatasosta. Sen arvioiminen, mitä voidaan pitää kohtuullisena tuottona toimintaan sitoutuneelle pääomalle ja siten kohtuullisen hinnoittelun lähtökohtana, on kilpailuneuvoston mukaan ensisijaisesti toimialaa koskevaa erityislainsäädäntöä toimeenpanevan sääntelyviranomaisen tehtävä. Kilpailunrajoituslaki ei myöskään kilpailuneuvoston mukaan anna toimivaltaa määritellä yrityksen hintatasoa tai ylintä sallittavaa hintaa.
Keskeistä oikeuskäytännössä linjatuille hinnoittelun kohtuullisuuden arviointikriteereille on luotettavan vertailukohdan löytäminen arvioinnin pohjaksi. Hintavertailu saattaa antaa vääristyneen kuvan alan hintatasosta esimerkiksi tilanteissa, joissa vertailua tehdään markkinoihin, joilla kilpailu syystä tai toisesta on rajoittunut. Joka tapauksessa oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta kilpailuviranomaisen suoran puuttumisen yhdysliikenteen hintatasoon olevan viimekätinen keino tilanteessa, jossa matkaviestinmarkkinoiden kilpailutilanne on yhdysliikennehinnoittelun vuoksi selkeästi ja pysyvästi vääristynyt, sääntelyviranomaisen puuttuminen hinnoitteluun ei riitä ratkaisemaan vähittäismarkkinoiden kilpailuongelmia eikä kilpailuviranomaisella ole muita, epäsuoria keinoja vaikuttaa markkinoiden hintatasoon esimerkiksi poistamalla markkinoille pääsyn esteitä, puuttumalla asiakkaiden sitomiseen ja kilpailijoiden poissuljentaan. Kilpailuviranomaisen puuttuminen hintatasoon tulisi siten kyseeseen erityisesti tilanteessa, jossa yhdysliikennehinnoittelulla olisi poissulkevia vaikutuksia.
6.3 Soneran hinnoittelun kilpailuoikeudellinen arviointi
Arvioitaessa Soneran hinnoittelun kilpailuoikeudellista hyväksyttävyyttä tulee tarkastella myös sen vaikutuksia markkinoiden kilpailuolosuhteisiin. Erityisen vahingollisena yrityksen hinnoittelua voidaan pitää, mikäli sen katsotaan olennaisesti haittaavan kilpailijoiden toimintaedellytyksiä. Soneran laskevan liikenteen hinnoittelua tulee siten tarkastella paitsi edellä kuvattuja hinnoittelun kohtuullisuuden arviointia koskevia periaatteita noudattaen, myös siinä valossa, onko hinnoittelulla ollut muita matkaviestinpalveluja tarjoavia operaattoreita poissulkevia vaikutuksia.
Edellä on esitetty Soneran eri aikoina perimiä hintoja sen verkkoon soitetuista puheluista. Soneran hinnoittelu ei ole olennaisesti poikennut muiden markkinatoimijoiden hinnoittelusta. Yleisesti ottaen voidaan todeta Soneran hintojen olleen markkinoiden alhaisimmat ainakin terminointikorvausten osalta.
Myöskään kiinteästä verkosta Soneran matkaviestinverkkoon laskevan liikenteen hinnoittelu ei ole tasoltaan selkeästi poikennut muiden markkinatoimijoiden hinnoittelusta. Tältä osin on lisäksi todettava Soneran hinnoittelukäytännön noudattaneen yleistä markkinakäytäntöä sekä ennen että jälkeen 1.3.2005, jolloin edellä mainittu viestintämarkkinalain 43 §:n uusi 4 momentti tuli voimaan. 1.3.2005 voimaan tullut lakimuutos antaa myös Viestintävirastolle mahdollisuuden tarvittaessa puuttua matkaviestinoperaattorien hinnoitteluun koskien kiinteästä verkosta nousevien puheluiden välittämistä.
Hintavertailun osalta on syytä huomioida, että Soneran hintojen vertaaminen muiden yritysten verkon käytöstään perimiin hintoihin ei yksinään välttämättä anna täsmällistä kuvaa siitä, minkälaista hintatasoa voidaan kilpailunrajoituslain mukaan pitää kohtuullisena Soneran verkon käytöstä perimien hintojen osalta. Näin ollen keskeiseksi nousee hinnoittelun arviointi siinä valossa, onko sillä ollut muita toimijoita poissulkevia vaikutuksia. Muita teleyrityksiä poissulkevia vaikutuksia omaava hinnoittelu voitaisiin nyt käsillä olevassa tapauksessa mahdollisesti katsoa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletyksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi.
Matkaviestintä on 2000-luvulla ollut voimakkaasti kasvava toimiala. Suomessa oli vuoden 2007 lopussa yli 6 miljoonaa matkaviestinliittymää. GSM-verkossa toimivia valtakunnallisia verkko-operaattoreita Suomessa on kolme kappaletta. Liittymämäärältään pienimmällä verkko-operaattorilla on verkossaan hieman yli miljoona liittymää. Samalla kun matkaviestinliittymien määrä on voimakkaasti kasvanut, puheluhinnat ovat laskeneet: liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksen[8] mukaan matkaviestinnän hinnat ovat vuosina 1995–2006 laskeneet 62,2 prosenttia.
Matkaviestinnän hinnat Suomessa ovat myös kansainvälisesti mitattuna alhaiset: liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksen[9] mukaan Suomessa oli vuoden 2007 hinnoilla mitattuna halvin GSM-hintakori, kun vertailuryhmänä käytettiin EU15-maita sekä lisäksi Islantia, Norjaa ja Sveitsiä. Viestintäviraston vuoden 2008 hinnoilla tekemän tutkimuksen[10] mukaan Suomessa on kokonaisuudessaan edullisimmat matkapuheluiden hinnat, ja myös mobiililaajakaistan[11] hinnat ovat Suomessa Euroopan halvimpia. Viestintäviraston tutkimuksessa vertailumaina käytettiin EU15-maiden lisäksi Islantia, Norjaa, Sveitsiä ja Viroa.
Edellä esitetyn pohjalta voidaan todeta matkaviestinmarkkinoiden kehittyneen huomattavasti kilpailullisempaan suuntaan 2000-luvun aikana. Soneran markkinaosuus on laskenut käytännössä koko 2000-luvun, ja viimeisimpien tietojen mukaan Soneran markkinaosuus on 39 prosenttia, kun toiseksi suurimman operaattorin markkinaosuus on 38 ja kolmanneksi suurimman 20 prosenttia[12].
6.4 Johtopäätökset
Kilpailuvirasto on selvittänyt Soneran yhteenliittämisessä soveltamaa hinnoittelujärjestelmää ja sen kilpailuvaikutuksia edellä kuvatun mukaisesti.
Kuten edellä on todettu, oikeuskäytännön mukaisesti suora puuttuminen hintatasoon on lähtökohtaisesti toimialan sääntelyä täytäntöön panevan erityisviranomaisen tehtävä. Kilpailuviranomaisen taholta hintatasoon puuttuminen edellyttäisi hinnoittelun ilmeistä kohtuuttomuutta. Kilpailuvirasto on asiassa huomioinut sen, että Viestintävirastolla on toimialan erityisviranomaisena merkittävä rooli teleyritysten yhteenliittämismaksujen valvonnassa. Soneran hinnoittelussa ei ole myöskään asian selvittämisen yhteydessä havaittu merkkejä sen ilmeisestä kohtuuttomuudesta. Kilpailuvirasto ei ole myöskään asiassa tehtyjen selvitysten yhteydessä havainnut viitteitä hinnoittelun poissulkevista vaikutuksista.
Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin muun muassa silloin, kun kilpailua markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Säännös antaa lain esitöiden mukaisesti Kilpailuvirastolle mahdollisuuden suunnata toimintansa kaikkein merkittävimpiin kilpailunrajoituksiin. Edellä selostetun mukaisesti matkaviestinmarkkinoiden kilpailun voidaan katsoa olevan kokonaisuudessaan toimivaa, eikä jatkotoimenpiteisiin siten myöskään kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla ole tarvetta.
Edellä esitetty huomioiden Kilpailuvirasto katsoo, että asiassa ei ole tarvetta tällä erää ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
7 sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992, ml. muutossäädös 380/2004) 3 §:n 2 momentti, 6 § (ennen 1.5.2004 7 §) ja 12 §.
8 muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätöksen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
9 lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Markkina-analyysit ja päätökset ovat saatavilla Viestintäviraston Internet-sivuilta osoitteesta http://www.ficora.fi/index/saadokset/tulkinnat/hmvpaatokset/hmv16.html.
[2] Terminointihinnat oli 31.8.2001 asti eriytetty siten, että ruuhka-aikana perittiin korkeampi terminointikorvaus.
[3] Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla 2007/879/EY.
[4] Ks. edellä päätöksen kohta 5.2.
[5] Ks. komission päätökset COMP/M.1493 – Telia/Telenor, COMP/M.2803 – Telia/Sonera, COMP/M.3806 – Telefónica/Cesky Telecom ja COMP/M.3916 – T-Mobile Austria/Tele.ring.
[6] Ks. päätöksen kohta 5.2.
[7] Ks. kilpailuneuvoston ratkaisut 151/690/1999 (Helsingin Energia) ja 173/690/2000 (Kuopion Energia), annettu 18.6.2001. Kilpailunrajoituslain mukaisesta hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista ks. myös kilpailuneuvoston ratkaisut 150/690/1999 (Elisa Communications Oyj), 14/690/2000 (Salon Seudun Puhelin Oy) ja 15/690/2000 (Turun Puhelin Oy), ratkaisut annettu 18.5.2001. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut Salon Seudun Puhelin Oy:tä ja Turun Puhelin Oy:tä koskevat ratkaisut 22.4.2002 antamillaan ratkaisuilla
[8] Suomen telemaksujen hintataso 2006, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 17/2007. Saatavilla liikenne- ja viestintäministeriön Internet-sivuilta osoitteesta http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisut.
[9] Matkapuheluhinnat 2007. Kansainvälinen vertailu, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 27/2007. Saatavilla liikenne- ja viestintäministeriön Internet-sivuilta osoitteesta http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisut.
[10] Matkapuheluhinnat 2008 – Kansainvälinen vertailu, Viestintäviraston julkaisuja 5/2008. Saatavilla Viestintäviraston Internet-sivuilta osoitteesta http://www.ficora.fi/attachments/suomi_R_Y/5yrQMweCx/Files/CurrentFile/ViestintavirastonJulkaisuja0805.pdf.
[11] Mobiililaajakaistalla tutkimuksessa tarkoitettiin matkaviestinverkon kautta toteutettua Internet-yhteyttä, jonka nimellinen tiedonsiirtonopeus käyttäjälle päin on vähintään 384 kbit/s, kuukausimaksu on kiinteä ja jonka tiedonsiirron määrää ei ole rajoitettu.
[12] Viestintäviraston markkinakatsaus 2007. Saatavilla Viestintäviraston Internet-osoitteesta http://www.ficora.fi/attachments/suomi_M_Q/5wYziXzz0/Files/CurrentFile/Markkinakatsaus2007.pdf.