Asianosaiset
Alko Oy
Free Choice Group (toimenpidepyynnön tekijä)
Asian vireilletulo
Free Choice Groupin tekemät selvityspyynnöt
Allied Domecq Spirits & Wine Finland Oy:n, Global Brands & Agencies Oy:n, Oy Herrick Arvidson Ab:n ja World Brands Finland Oy:n muodostama Free Choice Group teki Kilpailuvirastolle 1.10.1996 Alko Oy:n ja toisaalta Suomen valtion toimintaa alkoholimarkkinoilla koskevan toimenpidepyynnön. Free Choice Group teki vastaavansisältöisen toimenpidepyynnön myös EU:n komissiolle. Lisäksi Free Choice Group toimitti Kilpailuvirastolle tiedoksi Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle (STTV) tekemänsä Alko Oy:n toimintaa koskevan toimenpidepyynnön, jossa on valitettu osittain samoista kysymyksistä kuin Kilpailuvirastolle osoitetussa selvityspyynnössä.
Alko Oy:n (myöhemmin Alko) osalta toimenpidepyynnössä on kysymys epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Toimenpidepyynnön mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ilmeni 1) valikoimaanottomenettelyssä 2) minimimyyntivaatimuksen soveltamisessa 3) maahantuojille asetetuissa jäljempänä selostetuissa vaatimuksissa 4) niin sanotuille suorajakelijoille asetetuissa jäljempänä selostetuissa vaatimuksissa 5) hinnoittelussa ja 6) vähittäismyyntiin tarkoitettujen resurssien käyttämisenä alkoholijuomien tukkumyynnissä.
Suomen valtio on toimenpidepyynnön mukaan toiminut kilpailua rajoittavasti 1) ylläpitämällä vähittäismyyntimonopolia 2) liittäessään vähittäismyyntimopolin yhtiöön, joka harjoittaa myös muunlaista elinkeinotoimintaa alkoholijuomien markkinoilla ja 3) säätäessään vahvojen juomien mainostuskiellon.
Free Choice Group teki Kilpailuvirastolle 17.1.1997 Alkon hinnoittelua koskevan erillisen toimenpidepyynnön.
Kilpailuvirastossa 21.1.1998 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa Free Choice Group toi esiin uusia jäljempänä tarkemmin selostettuja epäilyjä Alkon harjoittamasta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.
Asian selvittäminen
Free Choice Groupin toimenpidepyyntöjä edeltäneet selvitykset
Liittyessään Euroopan Unionin jäseneksi Suomi lakkautti lakisääteisen monopolin alkoholijuomien valmistuksessa, tukkukaupassa ja maahantuonnissa. Toisaalta Suomi säilytti lakisääteisen monopolin alkoholijuomien vähittäiskaupassa (tietyin rajauksin). Muutokset merkitsivät vanhan Oy Alko Ab:n lakkauttamista. Sen tilalle muodostettiin uusi Alko Yhtiöt-konserni, joka aloitti toimintansa 1.1.1995.
Alko-Yhtiöt-konsernissa alkoholijuomien vähittäis- ja tukkumyyntiä sekä maahantuontia harjoittaa Alko Oy konsernin tytäryhtiönä. Alkoholijuomien valmistusta varten konserniin perustettiin toinen tytäryhtiö, Primalco Oy.
Elintarviketeollisuusliiton viini- ja liköörijaosto epäili vähittäismyyntimonopolin kuulumisen samaan konserniin alkoholijuomien valmistaja Primalco Oy:n kanssa antavan Primalcolle keinotekoista hyötyä kilpailussa alkoholijuomien valmistusportaassa. ETL:n viini- ja liköörijaosto pyysi 23.11.1994 päivätyssä toimenpidepyynnössään Kilpailuvirastoa selvittämään Alko-Yhtiöiden toimintaa mainitulta osin.
Alkoholijuomien tukkukaupassa toimivia yrityksiä edustava Suomen Päivittäistavarakauppayhdistys r.y. epäili 12.4.1995 päivätyssä toimenpidepyynnössä kilpailun vääristyvän sen vuoksi, että vähittäismyyntimonopoli harjoitti myös tukkumyyntiä ja maahantuontia. Vähittäismyyntimonopolin epäiltiin antavan Alkolle keinotekoista kilpailuetua maahantuonnissa ja tukkumyynnissä.
Saapuneiden toimenpidepyyntöjen perusteella tekemissään alustavissa selvityksissä virasto päätyi siihen, että alkoholimonopolin kuuluminen Alko Yhtiöihin, ja toisaalta maahantuonnin ja tukkumyynnin harjoittaminen yhtiössä, jolla on lakisääteinen monopoli alkoholijuomien vähittäiskaupassa, on omiaan vaarantamaan terveen kilpailun alkoholijuomien valmistuksessa, tukkukaupassa ja maahantuonnissa. Tekemiensä selvitysten perusteella virasto päätyi lisäksi siihen, että Alkon soveltama hinnoittelu ei ollut tasapuolista tai kustannusvastaavaa.
Virasto toi esiin johtopäätöksensä muun muassa Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle (STTV) 17.6.1996 antamassaan lausunnossa, joka liittyi Suomen ja Euroopan Unionin välillä sovittuun raportointiin vähittäismyyntimonopolin toiminnasta alkoholimarkkinoilla.
Free Choice Groupin tekemien toimenpidepyyntöjen käsittelyvaiheet
Alko on antanut 28.1.1997 ja 27.3.1997 viraston pyytämät kirjalliset vastineensa Free Choice Groupin tekemiin toimenpidepyyntöihin.
Sekä Free Choice Groupin että viraston jo aikaisemmin esille ottamien kysymysten selvittämiseksi Kilpailuviraston ja Alkon välillä on järjestetty useampia selvitystilaisuuksia, muun muassa 21.5.1996, 21.8.1996, 11.9.1996, 2.10.1996, 20.1.1997, 19.8.1997 ja 7.11.1997. STTV on osallistunut näihin selvitystilaisuuksiin.
Kilpailuvirasto on kuullut tavarantoimittajia ja muita markkinoilla toimijoita epäkohtina koettujen menettelytapojen selvittämiseksi. Ulkomaankaupan agenttiliiton viinijaosta on kuultu 12.3.1997, Suomen Päivittäistavarakauppayhdistys ry:tä 19.3.1997, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuus ry:tä 21.3.1997, Elintarviketeollisuusliitto ry:n alkoholijuomateollisuusyhdistystä 26.3.1997, Hotelli- ja Ravitsemisalan Yrittäjäliitto ry:tä 27.3.1997 ja Suomen Viiniyrittäjät ry:tä 9.4.1997.
Elintarviketeollisuusliitto ry:ltä on saatu kirjallinen lausunto 3.10.1997 ja Free Choice Group-ryhmältä pyydetyt lisänäkökohdat 3.11.1997. Free Choice Group-ryhmää on lisäksi kuultu 21.1.1998.
Epäillyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön selvittäminen
Valikoimiinotto
Valitus
Toimenpidepyynnössään Free Choice Group viittasi STTV:n raporttiin vuodelta 1996, jonka mukaan Alko oli hyväksynyt vain 18 % muista EU-maista tulevista alkoholijuomista niin sanottuun vakiovalikoimaan ajalla 1.1.1995-26.4.1996, kun Alko oli samaan aikaan hyväksynyt kaikki suomalaista alkuperää olevat sille tarjotut tuotteet. Free Choice Group epäili, että tuotteiden valinta ei ollut riittävän objektiivista, vaan mahdollisti mielivallan käyttämisen ja Primalco Oy:n sekä muiden kotimaisten tuotteiden suosimisen.
Valituksessaan Free Choice Group piti lisäksi puolueellisena menettelynä sitä, että Alko testasi itse sille tarjotut tuotteet. Esimerkiksi Ruotsissa arvioinnista vastasivat Free Choice Groupin mukaan puolueettomat arvioijat (sokkotesti).
Tarkentaessaan selvityspyyntöään Free Choice Group valitti myös siitä, että Alkon valikoimaanottoa koskevat ratkaisut viipyivät joissakin tapauksissa kohtuuttoman kauan, jopa 6-12 kk.
Selvitykset
Alkon mukaan ulkomaista alkuperää olevia tuotteita ei syrjitä valikoimiinotossa. Alko totesi, että ulkomaista alkuperää olevat tuotteet on useimmissa tapauksissa valmistettu Suomen ulkopuolella sijaitsevien markkinoiden makutottumuksiin. Tällöin useassa tapauksessa Suomen markkinoilta haettiin vain lisämarginaalia kansainvälisen myynnin kasvattamiseksi tuotteissa, joita ei ole suunnattu nimenomaan suomalaisille kuluttajille.
Kotimaista alkuperää olevat tuotteet markkinoidaan Alkon mukaan lähinnä vain Suomeen ja kotimainen teollisuus on erikoistunut suomalaisiin makutottumuksiin. Alkon toimittaman selvityksen mukaan sille oli tarjottu vuonna 1996 noin 140 kotimaista ja noin 2000 ulkomaista alkuperää olevaa tuotetta. Saadun selvityksen mukaan vakiovalikoimaan oli hyväksytty vuonna 1996 noin 120 kotimaista alkuperää olevaa ja noin 270 muista EU-maista peräisin olevaa tuotetta.
Alkon mielestä sen valikoimaanottomenettely ei ole ollut syrjivää, koska Suomessa Alkolle tarjottu juoma voitiin ottaa joka tapauksessa johonkin Alkon eri valikoimista. Vakiovalikoimassa oli edellytyksenä minimimyyntivaatimuksen täyttyminen, mutta toisaalta tavarantoimittajalla oli mahdollisuus saada tuotteensa vakiovalikoimaan omalla riskillä. Tavarantoimittajalla oli myös mahdollisuus päästä niin sanottuun toimitusvalikoimaan.
Vastineessaan Alko totesi, että Ruotsissa vakiovalikomaan pääsy omalla riskillä oli mahdollista vain, mikäli tarjottuja juomia tutkiva paneeli suositti kyseistä juomaa otettavaksi koemyyntiin.
Alkon mukaan sokkotestejä ei voitu pitää parhaana mahdollisena keinona valikoimaanoton yhteydessä, koska myös pullon ulkoasulla oli vaikutusta kuluttajan valintoihin.
Alko totesi, että se käsittelee sille tehdyt tarjoukset saapumisjärjesteyksessä. Ilmoituksensa mukaan Alko pyrkii vastaamaan kaikkiin tarjouksiin noin 2 kuukauden kuluessa täydellisen tarjouksen saapumisesta.
Alko huomautti, että sen tekemistä valikomaanottopäätöksistä on valitusmahdollisuus STTV:een ja siitä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Alko totesi, että sen tavoitteena on pitää yllä laajaa ja monipuolista valikoimaa ja tällä tavoin vastata kuluttajien kysyntään ja valmistajien tarjontaan. Valikoimaa ei ollut kuitenkaan mahdollista laajentaa rajattomasti, koska valikoimaan liittyvien kustannusten ja riskien oli pysyttävä hallinnassa. Vuonna 1995 Alkolla oli valikoimissaan keskimäärin noin 1100 ja vuonna 1996 noin 1200 tuotemerkkiä.
Minimimyyntivaatimus
Valitus
Free Choice Groupin toimenpidepyynnön (ja myös eräiden muiden tavarantoimittajien puhelimitse esittämien valitusten) mukaan Alko sovelsi siinä määrin korkeaa minimimyyntivaatimusta vakiovalikoimiin hyväksytyille tuotteille, että tämä esti kohtuuttomasti uusien tuotteiden markkinoille pääsyä. Toimenpidepyynnön mukaan ongelma tuli selvästi esiin esimerkiksi silloin, kun oli kysymys markkinoille pyrkivistä ulkomailta tuoduista väkevistä alkoholijuomista, joiden täytyi yltää käytännössä jopa 5 milj. markan verolliseen myyntiin täyttääkseen Alkon minimimyyntivaatimuksen, joka oli 295. 000 markan veroton vuosimyynti.
Toimenpidepyynnön mukaan alalle pääsyä esti myös se, että saman tuotteen eri pakkauskokojen oli kunkin erikseen täytettävä mainittu minimimyyntivaatimus.
Selvitykset
Vastineessaan Alko totesi, että se ei voi ylläpitää valikoimissaan vähämenekkisiä ja kannattamattomia tuotteita. Alkon mukaan sen asettama minimimyyntiraja perustui toiminto- ja tuotekohtaisiin kustannuslaskelmiin. Mikäli minimimyyntirajaa ei sovellettaisi, joutuisivat kannattavat tuotteet subventoimaan kannattamattomia tuotteita.
Alko huomautti, että mimimimyyntirajan soveltaminen mahdollisti toisaalta osaltaan alalle pääsyn, koska minimimyyntirajaa sovellettiin kaikkiin Alkon vakiovalikoimissa oleviin tuotteisiin. Vakiovalikoimassa pysyivät vain ne tuotteet, joilla oli riittävä kysyntä. Alalle pääsyä turvasi Alkon mielestä lisäksi se, että tuote voitiin ottaa Alkon muihin valikoimiin, mikäli se ei saavuttanut minimimyyntivaatimusta.
Alko totesi, että sen tekemistä delistauspäätöksistä on valitustie STTV:een.
Alkon mielestä oli luonnollista, että minimimyyntiraja laskettiin tuotteen verottomasta hinnasta, koska kustannuksia ei voida kattaa valtiolle menevästä verosta.
Alkon mukaan minimimyyntivaatimus täyttyi esimerkiksi keskihintaisissa viineissä jo yhdestä merikontillisesta kyseistä tuotetta ja oli niin alhainen, että se mahdollisti pientenkin tuotteiden ja tuottajien markkinoille pääsyn.
Alko esitti Kilpailuvirastolle esimerkkilaskelmia minimimyyntivaatimuksen edellyttämistä myyntimääristä eri tuotteilla. Alkon mielestä minimimyyntivaatimus ei ollut käytännössä kohtuuton pullomääräisesti myöskään väkevien ja kalliiden tuontituotteiden kohdalla. Alkon esittämässä selvityksessä minimimyyntivaatimuksen täyttyminen edellytti tuotteesta riippuen noin 500 000 markan – 2 milj.markan verollista myyntiä. Alkon mukaan sen tiedossa ei ollut tilanteita, joissa olisi edellytetty Free Choice Groupin mainitseman 5 milj. markan suuruista verollista myyntiä minimimyyntivaatimuksen täyttymiseksi.
Vastineessaan Alko piti luonnollisena sitä, että minimimyyntivaatimus lasketaan erillisenä eri pakkauskokojen mukaan. Alkon mukaan eri pakkauskoot muodostavat omat tuotteensa ja aiheuttavat omat kustannuksensa.
Muutokset minimimyyntirajan soveltamisessa
Saadun selvityksen mukaan Alko otti minimimyyntirajaa määritellessään huomioon sekä vähittäismyyntiin että tukkumyyntiin sille tarjotut tuotteet. Kilpailuvirasto ilmoitti Alkolle käsityksenään, että tällä saattoi olla niitä tavarantoimittajia syrjiviä vaikutuksia, jotka tarjosivat tuotteita yksinomaan vähittäismyyntiin, koska näiltä edellytettiin käytännössä korkeampaa minimimyyntivaatimusta kuin niiltä tavarantoimittajilta, jotka tarjosivat tuotteitaan myös Alkon tukkumyyntiin.
Vastauksessaan Alko ilmoitti, että se oli lähettänyt 20.9.1996 tavarantoimittajille 1.1.1997 voimaan astuneet uudet kaupanpito-ohjeet, joiden mukaan tavarantoimittajalla oli mahdollisuus rajoittaa tarjouksensa koskemaan vähittäismyyntiä, tukkumyyntiä tai ravintolamyyntiä. Lisäksi Alko ilmoitti, että 1.5.1997 alkaen minimimyyntivaatimus tuli olemaan vähittäismyynnin osalta 265.000 markan veroton vuosimyynti.
Free Choice Groupin 17.1.1997 päiväämän lisätoimenpidepyynnön mukaan tukkumyynnin osuus oli noin 11 prosenttia Alkon kokonaisostoista, jolloin minimimyyntivaatimuksen alentaminen noin 11 prosentilla ei käytännössä alentanut vähittäismyyntimarkkinoille kohdistuvaa minimimyyntivaatimusta aikaisemmasta.
Lisätoimenpidepyynnössään Free Choice Group väitti lisäksi, että Ruotsissa ja Norjassa minimimyyntiraja oli noin 0,5-1 %:n myynti kysymykseen tulevan tuotekategorian kokonaismyynnistä. Tätä Free Choice Group piti selvästi alhaisempana minimimyyntirajana kuin Suomessa omaksuttua käytäntöä.
Vastauksessaan Alko totesi, että Suomen käytännössä minimimyyntivaatimus perustui tuotteiden aiheuttamiin kustannuksiin, kun Ruotsin käytännössä miminimyyntivaatimus sidottiin tietyn markkinaosuuden saavuttamiseen. Alkon mielestä Ruotsin järjestelmä rajoitti vaihtoehtoisten tuotteiden lukumäärää, mutta Suomen järjestelmässä alalle pääsyn mahdollisuus on turvattu pääsyllä vaihtoehtoisiin valikoimiin.
Alkon esittämän selvityksen mukaan Suomessa pääsi vakiovalikoimiinkin useissa tuoteryhmissä pienemmillä myyntivolyymeilla kuin Ruotsissa. Tällaisia tuoteryhmiä olivat Alkon mukaan esimerkiksi viinit sekä maustamattomat viinat ja ginit.
Maahantuontihintojen ilmoittaminen
Valitus
Free Choice Group esitti, että Alko vaati maahantuojia ilmoittamaan toimitusvaihtoehtoina sekä tuotteiden hinnan lähtösatamassa että maahantuontisatamassa tai toimitettuna Alkon varastoon Kuninkaalassa. Kun maahantuojan oli ilmoitettava edellä mainitut toimitusvaihtoehdot, Alko kykeni laskemaan tavararoiden kuljetus- ja varastointikustannukset sekä valitsemaan sen vaihtoehdon, joka oli Alkolle edullisempi ottaen huomioon Alkon omat kustannukset maahantuonnissa.
Alkon oikeus valita eri toimitusvaihtoehdoista pakotti tavarantoimittajan ilmoittamaan Alkolle kustannuksensa maahantuonnissa, jossa se toimi Alkon kilpailijana. Valituksen mukaan vaatimus kahden toimitusvaihtoehdon ilmoittamisesta antoi Alkolle kilpailuedun maahantuonnissa ja oli määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Selvitykset
Vastineessaan Alko totesi, että se on muuttanut tarjouslomakettaan siten, että hintatarjoukseen riittää yksi vaihtoehto. Uusittu tarjouslomake oli lähetetty tavarantoimittajille 20.9.1996. Tällöin tieto muutoksesta oli ollut tavarantoimittajien käytössä jo Alkolle 1.10.1996 mennessä tehtävissä tarjouksissa.
Alkon mukaan aikaisemman järjestelmän tarkoitus oli ollut etsiä kuluttajan kannalta edullisin toimitusvaihtoehto. Tavarantoimittajaa ei aikaisemminkaan pakotettu antamaan tarpeettomaksi katsomiaan tietoja. Tavarantoimittaja oli voinut ilmoittaa tarjouslomakkeesta ilmenevällä tavalla vain hinnan Alkon varastoon toimitettuna.
Suoran jakelun toiminnalliset edellytykset
Valitus
Free Choice Groupin mukaan Alko edellytti, että tavarantoimittajien oli omaa logistiikkaa käyttäessään jaettava tuotteet kaikkiin Alkon yksittäisiin vähittäismyyntipisteisiin (253 myymälää), vaikka Alkolla oli vain noin 30 niin sanottua täyden palvelun myymälää, joista oli saatavissa kaikki valikoimissa olevat tuotteet.
Lisäksi Free Choice Group totesi valituksessaan, että suora jakelu vähittäismyymälöihin oli käytännössä lähes mahdotonta siitäkin syystä, että Alko ei suostunut hinnoittelussaan vähentämään vähittäismyyntipalkkiostaan sitä osuutta, joka muodostui jakelukustannuksista myymälöihin.
Selvitykset
Alko viittasi vastauksessaan tavarantoimittajille 31.5.1996 ja 30.8.1996 lähettämiinsä ilmoituksiin uusista suorajakeluehdoista 1.1.1997 alkaen. Alkon mukaan suorajakelu ei ollut tämän jälkeen, mutta ei myöskään aikaisemmin, pakollista kaikkiin myymälöihin. Tavarantoimittajan tuli toimittaa tavaraa vain niihin myymälöihin, jotka tavaraa tilasivat.
Alko ilmoitti, että suorajakelussa oli siirrytty 1.1.1997 alkaen uuteen vähittäishinnan laskentakaavaan. Tässä laskentakaavassa Alko ei peri tavarantoimittajilta mitään omia logistiikkakustannuksiaan niiltä tuotteilta, joiden toimitukset eivät kulje Alkon logistiikan kautta. Alkon mukaan sen kanssa oli ollut aikaisemminkin mahdollisuus sopia erillisesti logististen kustannusten hyvittämisestä, mikäli tavarantoimittaja valitsi suoran jakelun.
Free Choice Groupin edustajat ilmoittivat 21.1.1998 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, että heidän edustamiensa tiettyjen tuotteiden myynti on olennaisesti lisääntynyt suoran jakelun tultua taloudellisesti mielekkääksi vaihtoehdoiksi. Free Choice Groupin mielestä suoran jakelun tuli tästä eteenpäin olla ainoa jakeluvaihto, toisin sanoen vähittäismyyntimopolin tulisi luopua omasta jakelustaan ja logistiikastaan.
Alkolle toimitettujen tuotteiden hinnoittelu vähittäiskaupassa
Valitus
Free Choice Group piti kilpailullisena epäkohtana sitä, että alkoholijuomista perittävävä alkoholivero vaikutti Alkon perimän vähittäiskauppapalkkion suuruuteen. Valituksen mukaan tämä johti siihen, että joissakin tapauksissa Alko perimä palkkio oli jopa kaksinkertainen kahden muutoin identtisen tuotteen välillä, joissa kuitenkin oli olennaisesti erilainen alkoholipitoisuus. Valituksen mukaan Alkon palkkio ei voinut olla kustannusvastaava perustuessaan tuotteen alkoholipitoisuuteen.
Free Choice Group väitti lisäksi, että Alkon soveltamat hinnoittelukertoimet volyymiluokittain johtivat käytännössä todellisia kustannuseroja suurempiin hintaeroihin eri volyymiluokissa.
Free Choice Group piti kilpailua ja liiketoimintaa rajoittavana myös sitä, että Alko salli hinnan nostamisen vain 2 kertaa vuodessa ja vaati ilmoitusta hinnan nostamisesta 3 kuukautta ennen hinnankorotusajankohtaa.
Selvitykset
Tutustuttuaan syksyllä 1996 Alkon laskenta- ja hinnoittelujärjestelmään myös Kilpailuvirasto oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Alkon vähittäismyyntikustannukset aiheutuivat vain pieneltä osalta tuotteiden arvon ja ilmeisesti ei lainkaan niiden alkoholipitoisuuden tai pakkaustavan perusteella, vaikka mainitut tekijät vaikuttavat olennaisesti Alkon palkkion suuruuteen.
Kilpailuvirasto oli jo 17.6.1996 päivätyssä lausunnossaan todennut, että Alkon hinnoittelu on sen mielestä kilpailunrajoituslaissa tarkoitetulla tavalla syrjivää. Virasto totesi lasunnossaan, että syrjinnän poistaminen edellytti sellaista hinnoittelua, jossa Alkon palkkiot eivät perustuneet tuotteiden alkoholipitoisuuteen tai tuotteiden pakkaustapaan. Lisäksi Alkon tuli huolehtia hinnoittelussaan myös siitä, että sen perimät palkkiot olivat kaikissa tuotteissa kohtuullisia suhteessa toisiinsa ja niihin kohtuullisina pidettäviin kustannuksiin verrattuna, joita vähittäismyyntimonopolin toiminnassa aiheutuu.
Alkon toimenpiteet
Alko viittasi vastineessaan virastolle ensinnäkin siihen, että 1.1.1995 voimaan tulleiden kaupanpito-ohjeiden mukaan hinnankorotuksista voitiin ilmoittaa Alkolle 3 kertaa vuodessa. Alkon mielestä tavarantoimittajilla oli riittävästi tilaisuuksia tehdä hinnankorotuksia.
Toisaalta Alkon edustajat ilmoittivat, että Alko aikoo muuttaa hinnoittelujärjestelmäänsä Kilpailuviraston (ja STTV:n) toteamien epäkohtien poistamiseksi. Alko ilmoitti tavarantoimittajille 20.12.1996 muutoksista vähittäiskauppapalkkion määrittämisessä.
Alkon suunittelema hinnoittelujärjestelmän muutos olisi johtanut siihen, että tuotteiden alkoholipitoisuus ei olisi enää 1.5.1997 lukien vaikuttanut Alkon perimän palkkion suuruuteen. Uusi hinnoittelujärjestelmä ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia tavarantoimittajia. Erityisesti Free Choice Group teki Kilpailuvirastolle 17.1.1997 selvityspyynnön Alkon uudesta hinnoittelujärjestelmästä. Selvityspyynnön mukaan Alkon uusi hinnoittelujärjestelmä olisi johtanut Alkon kohtuuttoman korkeaan palkkioon eräissä väkevissä juomissa.
Tekemiensä selvitysten perusteella Kilpailuvirasto katsoi, että Alkon tuli aikaansaada perusteellisempi uudistus hinnoittelussaan ja ottaa tarkemmin huomioon viranomaisilta saamansa ohjeet hinnoittelunsa kehittämisessä. Tämän jälkeen Alko ilmoitti muuttavansa hinnoittelunsa 1.1.1998 alkaen siten, että viranomaisten (STTV, Kilp.virasto) toteamat epäkohdat poistetaan mahdollisimman tarkoin.
Alko uudisti 1.1.1998 hinnoittelunsa. Uudessa hinnoittelussa tuotteiden alkoholipitoisuus ei vaikuta Alkon perimään palkkioon. Hinnoittelussaan Alko on myös vähentänyt volyymiluokkien määrää ja muuttanut kertoimia volyymiluokittain. Alkon virastolle esittämien selvitysten mukaan kaikissa tuotteissa ja volyymiluokissa on pyritty aikaisempaa tarkempiin kustannusselvityksiin ja näiden määrittelemien vähittäiskaupan palkkioiden muodostukseen.
Free Choice Group on esittänyt Kilpailuvirastolle näkemyksenään, että Alkon 1.1.1998 alkaen soveltamassa hinnoittelussa niin sanottujen miniatyyripullojen hinnoittelu ei ole kohtuullista. Alko on tämän jälkeen ilmoittanut tietyistä ”teknisistä” korjauksista hinnoittelussaan 1.5.1998 alkaen. Free Choice Groupin mukaan Alkon kaavailemat muutokset poistavat miniatyyripullojen hinnoittelussa esiintyneet epäkohdat.
Mahdollisuus erilliseen tarjontaan tukku- ja vähittäismyynnissä. Vähittäismyymälöiden hyväksikäyttö tukkumarkkinoilla.
Valitus
Free Choice Groupin mukaan tavarantoimittajan oli myytävä Alkolle yhtenä eränä sekä vähittäis- että tukkumyyntiin tarkoitetut tuotteet. Valituksen mukaan tämä esti tavarantoimittajaa hinnoittelemasta erikseen mainituille eri sektoreille menevät tuotteet. Yhdessä erässä ostaminen antoi toisaalta Alkolle suurtuotannon kustannusetuja toiminnassa tukkumarkkinoilla.
Lisäksi Free Choice Group väitti valituksessaan, että Alko sai kilpailuetua toiminnassaan tukkumarkkinoilla vähittäismyyntipisteistään, koska se käytti näitä tilausten vastaanottamisessa tukkumarkkinoille.
Selvitystulokset
Alko ilmoitti, että sillä on ollut käytössä uusittu tarjouslomake, jonka mukaan tavarantoimittajat ovat voineet 1.10.1996 alkaen tehdä tarjouksia erillisesti vähittäismyyntivalikoimiin ja ravintolamyyntiin. Alkon mielestä Free Choice Groupin valitus oli siten tältä osin aiheeton.
Alko ilmoitti, että se ei 1.1.1997 alkaen harjoita tukkuhintaista myyntiä ravintoloille vähittäismyyntipisteiden kautta. Alkon mukaan kysymyksessä oli tätä ennen ollut siirtymäajan käytäntö, jotta oli voitu huolehtia laajan tuotevalikoiman saatavuudesta.
Logististen kustannusten epäilty alihinnoittelu
Valitus ja sen tausta
Free Choice Group teki Kilpailuvirastolle 17.1.1997 uuden toimenpidepyynnön. Osaltaan Free Choice Groupin selvityspyynnön aiheuttamat toimenpiteet on selostettu kohdassa ”Alkolle toimitettujen tuotteiden hinnoittelu vähittäiskaupassa” ja kohdassa ”minimimyyntivaatimus”.
Selvityspyynnössään Free Choice Group otti esiin myös Alkon 1.1.1997 uudistaman logististen kustannusten hinnoittelun. Free Choice Group epäili, että Alko alihinnoitteli omat logistiikkakustannuksensa vaikeuttaakseen tavarantoimittajien suoraa jakelua myymälöihin. Toimenpidepyynnön mukaan suora jakelu myymälöihin oli vain teoreettisesti mahdollista 1.1.1997 jälkeen.
Selvitykset
Logistiikan alihinnoitteluepäilyjen takia Kilpailuvirasto pyysi Alkoa selvittämään 1.1.1997 alkaen soveltamallaan ja 1.5.1997 muuttuvaksi ilmoittamallaan logistiikkakorvauksella katettavat kustannuksensa kokonaisuudessaan ja volyymiryhmittäin.
Selvitykseen tuli sisältyä laskelma sekä tukku- että vähittäismyyntiin toimitettavien tuotteiden aiheuttamista välittömistä ja välillisistä logistiikkakustannuksista kustannuslajeittain (palkat sivukuluineen, varastointi- ja kuljetuspalvelujen ostot, keskushallintokustannukset, Alkon mahdollinen voittotavoite jne.) ja toiminnoittain (varastointipalvelut, kuljetuspalvelut, tietohallintopalvelut, keskushallintopalvelut jne.), sekä ne perusteet, joihin nojautuen eri volyymiryhmät ja niille kohdistetut kustannukset oli määritelty. Lisäksi tuli selvittää, millä perusteella logistiikkakorvaus aleni myynnin määrän mukaan.
Kilpailuvirastolle toimittamassaan selvityksessä Alko kiisti väitteet alihinnoittelusta. Alkon mielestä sen logistiikkapalvelut hinnoiteltiin kustannusvastaavasti. Alko huomautti, että kysymyksessä olevat logistiikkapalvelut oli täysin ulkoistettu, joten Alko osti varastointipalvelut ja kuljetukset markkinahintaan.
Alko totesi, että suoratoimitusten ollessa 1.1.1997 alkaen mahdollinen kaikille toimittajille toimitusvolyymeistä riippumatta, suorajakelutuotteiden määrä oli lisääntynyt. Alkon mielestä tämä osaltaan osoitti, että Alkon logistiikkapalveluiden käyttämistä ei koettu ylivoimaisen edulliseksi.
Alko esitti Kilpailuvirastolle tekemänsä kustannusselvitykset ja -laskelmat. Tässä yhteydessä Alko totesi, että pienivolyymisten suoratoimitusten yleistyminen tulisi mahdollisesti lisäämään Alkon kustannuksia myymälävastaanotossa, mutta näistä lisäkustannuksista ei ollut vielä laskennallista tietoa. Alkon kustannusselvitysten mukaan pienimenekkisillä tuotteilla työvaltaisten kustannusten osuus muodostui yksikköä kohden merkittävästi suuremmaksi kuin suurimenekkisillä tuotteilla. Tämän vuoksi logistiikkapalvelujen hinta laski myyntimäärien kasvaessa.
Valitus Suomen valtion toiminnasta
Valitus, lausunnot ja markkinoihin vaikuttavat toimenpiteet
Valituksessaan Free Choice Group pyysi Kilpailuvirastoa tekemään aloitteita vähittäismyyntimonopolin purkamiseksi ja Alkon tehtävien muuttamiseksi siten, että maahantuonti- ja tukkutoiminnot keskitettäisiin vähittäismyyntimonopolista riippumattomaan yhtiöön.
Myös useat muut alkoholijuomien markkinoilla toimijat ovat Free Choice Groupin tapaan esittäneet joko vähittäismyyntimonopolin purkamista tai ainakin yhtiörakenteiden muuttamista sellaisiksi, että vähittäismyyntimonopoli ei vaaranna kilpailun edellytyksiä tukkukaupassa, maahantuonnissa ja alkoholijuomien valmistuksessa.
Kilpailuvirasto on jo ennen Free Choice Groupin toimenpidepyyntöä esittänyt aikaisemmin selostetun lausuntonsa, jonka mukaan kilpailua rajoittava vähittäismyyntimonopoli tulisi purkaa ja Alko-Yhtiöiden rakenne muuttaa joka tapauksessa sellaiseksi, että kilpailun edellytykset säätelystä vapautuneilla markkinoilla eivät vaarantuisi.
Alko-Yhtiössä tehtiin vuoden 1996 lopulla päätös uuden erillisen tukkukauppaa harjoittavan yhtiön, Havistra Oy:n, perustamisesta. Havistra toimii lähinnä Itämeren alueella. Alko on tämän jälkeen jatkanut tukkukauppaa ja maahantuontia Suomen markkinoilla.
Yhteisöjen tuomioistuin on antanut 23.10.1997 päätöksensä niin sanotussa Franzen-tapauksessa (nro C-189/95). Päätöksen mukaan alkoholijuomien vähittäiskaupan monopoli Ruotsissa ei ole Euroopan Yhteisön perustamissopimuksen vastainen. Kilpailuviraston käsityksen mukaan päätös tarkoittaa myös sitä, että Suomenkaan vähittäismyynnin monopolia ei voida pitää Euroopan Yhteisön perustamissopimuksen vastaisena.
Valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta on tehnyt 7.1.1998 päätöksen toimenpiteisiin ryhtymisestä Alkon erottamiseksi kokonaisuudessaan Alko Yhtiöistä. Päätöksen perusteena on ollut muun ohella kilpailuviranomaisten ja komission kanta, jonka mukaan organisaatiorakenne on ollut ongelmallinen.
Alkolle kuuluvien tehtävien uudelleen järjestäminen on erillisen työryhmän arvioitavana. Kilpailuviraston edustajat ovat esittäneet 18.11.1997 ja 22.1.1998 näkökohtinaan mainitun työryhmän edustajalle, että tukkumyynnin ja maahantuonnin toimintoja ei sisällytettäisi vähittäismyyntimonopolin tehtäviin.
Free Choice Groupin myöhemmin esille ottamat asiat
Kilpailuvirasto pyysi Free Choice Groupia 17.10.1997 päivätyllä kirjeellään esittämään, miten Alkon toteuttamat edellä selostetut uudistukset olivat sen mielestä vaikuttaneet niihin Free Choice Groupin kilpailuongelmina pitämiin menettelyihin, joista tämä oli valittanut 1.10.1996 ja 17.1.1997.
Free Choice Groupin mukaan sen toimenpidepyynnöissä käsitellyt kilpailuongelmat ovat pääosin poistuneet Alkon muutettua menettelytapojaan.
Free Choice Groupin mukaan on kilpailun toimivuuden kannalta olennaista, että Alko Oy erotetaan Alko Yhtiöstä, kuten valtio on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan päättänyt tehdä. Free Choice Groupin mielestä Alkon tulisi harjoittaa vain vähittäiskauppaa, eikä lainkaan maahantuontia tai tukkukauppaa. Alkolle ei tulisi Free Choice Groupin mukaan sallia myöskään jakelua vähittäismyymälöihin, koska jakelumarkkinat toimivat nykyisin jo niin hyvin, että suora jakelu on mahdollista kaikille alalla toimiville yrityksille.
Uutena kilpailun toimivuuteen ja erityisesti valikoimiin pääsyyn liittyvänä ongelmana Free Choice Group toi esiin, että Alko oli ryhtynyt soveltamaan vuoden 1997 aikana niin sanottua koritusta. Koritus tarkoittaa Free Choice Groupin mukaan sitä, että ne tuotteet, joilla Alkon käsityksen mukaan tulisi olemaan suhteellisen pieni menekki, ”koritettiin” vain sellaisten myymälöiden valikoimiin, joista oli saatavissa kaikki tai lähes kaikki Alkon listoilla olevat tuotteet. Free Choice Groupin mukaan tällainen myymälän valikoimiinoton rajoittaminen tuoteryhmittäin estää uusien tuotteiden alalle pääsyä ja vaikeuttaa minimimyyntimääriin pääsemistä.
Toisena uutena kilpailun toimivuuteen liittyvänä ongelmana Free Choice Group piti Alkon korkeita katteita kaikissa tuotteissa. Free Choice Groupin mielestä Alkon katteet ja voitto (tulos) olivat kohtuuttoman suuria ja johtivat siihen, että Alkolla oli mahdollisuus subventoida yhtiön ja konsernin muita toimintoja. Alkon vähittäismyyntipalkkio on Free Choice Groupin mielestä kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea ja tasolla, jota voitiin pitää EY:n kilpailulainsäädännön perusteella niin sanottuun ad valorem-verotukseen johtavana.
Free Choice Groupin mielestä Alkon soveltama valikoimaanotto ei vieläkään käytännössä toimi riittävän hyvin alalle pääsyn kannalta. Free Choice Groupin mielestä paikallisten myymälävastaavien tulisi voida itsenäisesti päättää paikallisen kysynnän perusteella, mitä tuotteita nämä ottaisivat myymälöidensä valikoimiin.
Ratkaisun perustelut
Valitus Suomen valtion toiminnasta
Kilpailunrajoituslakia ei voida soveltaa erityislakeihin perustuviin viranomaisten päätöksiin. Virasto voi kuitenkin vaikuttaa lakeihin, asetuksiin ja toisten viranomaisten päätöksiin tekemällä aloitteita ja antamalla lausuntoja.
Free Choice Groupin esille ottamissa kysymyksissä virasto on antanut tässä päätöksessä selostetut lausuntonsa.
Epäillyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointi
Määräävä markkina-asema ja relevantit markkinat
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Alko Oy:n asema vähittäismyyntimonopolina perustuu Suomen uuteen alkoholilakiin (1143/94). Lain mukaan Alkolla on yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä Suomessa lukuunottamatta käymisteitse valmistettujen enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyyntiä sekä valmistajan harjoittamaa käymisteitse valmistettujen enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyyntiä, jotka ovat luvanvaraisia toimintoja (Alkoholilain 13 § ja 14 §).
Kilpailuvirasto toteaa, että edellä selostettu lainsäädännöllinen yksinoikeus alkoholijuomien vähittäismyynnissä antaa Alkolle kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräävän markkina-aseman.
Alkon lainsäädännöllinen yksinoikeus on valtakunnallinen, joten Kilpailuvirasto tarkastelee tässä tapauksessa relevantteina alueellisina markkinoina Suomen maantieteellistä aluetta.
Alkoholijuomat voidaan jakaa useampaan erilliseen tuoteryhmään. Yleisesti Suomessa alkoholijuomat on ryhmitelty esimerkiksi oluiksi, viineiksi ja muiksi miedoiksi sekä väkeviksi alkoholijuomiksi. Edellä mainituissa päätuoteryhmissä voidaan tunnistaa erilaisia alatuoteryhmiä, joihin kuhunkin voidaan katsoa kohdistuvan erillistä kysyntää. Tämän vuoksi kilpailuoikeudellisissa kysymyksissä relevantit tuotemarkkinat voivat tapauksesta riippuen olla suhteellisen kapeita.
Tässä tapauksessa on kysymys kaikista niistä alkoholijuomista, joiden vähittäismyynnissä Alkolla on lainsäädännöllinen yksinoikeus. Tarkastelun kohteena olevat tuotemarkkinat ovat siten kaikkien niiden tuotteiden markkinat, joihin Alkon lainsäädännöllinen yksinoikeus alkoholijuomien markkinoilla vaikuttaa. Näitä markkinoita ei ole tämän tapauksen kannalta tarpeen jaotella tarkemmin tuoteryhmiin. Mainituilla tuotemarkkinoilla tarkastellaan Alkon toiminnan vaikutusta vähittäismyynnin, tuonnin, tukkumyynnin ja valmistuksen kilpailuolosuhteisiin.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n soveltaminen
Määräävän markkina-aseman vuoksi Alkon toimintaan voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 7 §:ää.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:
- liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
- hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
- yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
- kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
- määräävän markina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
Kyseisessä tapauksessa on epäilty, että Alko pyrkii kohtuuttomilla liikesuhteiden ehdoilla estämään uusien tuotteiden alalle pääsyä ja samalla suosimaan kotimaisia ja lähinnä Primalco Oy:n valmistamia tuotteita. Tällaisia menettelytapoja voidaan arvioida kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 ja 2 kohtien perusteella.
Toisaalta on epäilty Alkon hinnoittelevan palvelunsa kohtuuttomalla ja kilpailua alkoholijuomien maahantuonnissa, tukkumyynnissä ja valmistuksessa rajoittavalla tavalla. Tällaisia menettelytapoja voidaan arvioida kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 ja 5 kohtien perusteella.
Epäilty syrjintä valikoimiinotoissa
Virasto toteaa, että Alkon tulee voida perustaa valikoimiinottopäätöksensä sekä kannattavuusnäkökohtiin että kysyntään liittyviin näkökohtiin, eikä siis voida vaatia, että Alko hyväksyisi valikoimiinsa sellaisia tuotteita, joilla sen mielestä ei ole menestymisen mahdollisuuksia markkinoilla.
Suurin osa Alkolle tarjotuista tuotteista on ollut ulkomaalaista alkuperää. Näin ollen on sinällään ymmärrettävää, että myös hylätyistä tuotteista suurin osa on ollut ulkomaista alkuperää.
Kuluttajien makutottumuksilla on merkitystä kysynnän ohjautumisessa ja siten myös tuotteiden valinnassa valikoimiin. Valikoimaanottokriteereissään Alkolla täytyy olla mahdollisuus vedota myös tähän näkökohtaan.
Ne tuotteet, joita ei hyväksytä vakiovalikoimaan, Alko ottaa joko niin sanottuun toimitusvalikoimaan tai myyntiin tavarantoimittajan omalla riskillä. Tämä vähentää merkittävästi Alkon hylkäävien päätösten vahingollisia vaikutuksia tuotteiden tarjoajille.
Alkon tekemistä valikoimaanottopäätöksistä on lisäksi mahdollisuus valittaa STTV:een ja siitä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Viraston tiedossa ei ole, että Alkon valikoimiinottopäätöksistä olisi laajemmin valitettu niitä valvovalle erityisviranomaiselle STTV:lle.
Saadun selvityksen ja edellä todetun perusteella näyttöä epäillystä ulkomaista alkuperää oleviin tuotteisiin kohdistuvasta perusteettomasta syrjinnästä ei ole. Näyttöä ei ole saatu myöskään siitä, että Alko testaisi sille tarjotut tuotteet syrjivällä tavalla tai systemaattisesti viivyttelisi sille tarjottujen tuotteiden käsittelyssä alalle tuloa estääkseen.
Minimimyyntivaatimus
Yrityksen kannalta ei ole taloudellisesti perusteltua pitää valikoimissa vähämenekkisiä ja samalla kannattamattomia tuotteita. Tästä syystä myös Alko on asettanut minimimyyntirajan, joka perustuu toiminto- ja tuotekohtaisiin kustannuslaskelmiin. Alkon esittämien laskelmien mukaan minimimyyntivaatimus ei ole kohtuuttoman korkea sen enempää pienten tuotteiden ja tuottajien kohdalla kuin väkevien ja kalliiden (tuonti)tuotteidenkaan kohdalla.
Alko soveltaa mimimimyyntirajaa kaikkiin vakiovalikoimissa oleviin tuotteisiin. Vakiovalikoimassa pysyvät siten vain ne tuotteet, joilla on riittävä kysyntä. Tuotteet, jotka eivät saavuta minimimyyntivaatimusta, voidaan ottaa Alkon muihin valikoimiin.
Alko on lähettänyt tavarantoimittajille 20.9.1996 uudet 1.1.1997 voimaan astuneet kaupanpito-ohjeet, joiden mukaan tavarantoimittajalla on mahdollisuus rajoittaa tarjouksensa koskemaan esimerkiksi vähittäismyyntiä, tukkumyyntiä tai ravintolamyyntiä. Minimimyyntivaatimus on vastaavasti tarkastettu 1.5.1997 alkaen siten, että se on vähittäismyynnin osalta 265.000 markan veroton vuosimyynti.
Suomen käytännössä minimimyyntivaatimus perustuu tuotteiden aiheuttamiin kustannuksiin, mutta Free Choice Groupin vertailemassa Ruotsin käytännössä miminimyyntivaatimus sidotaan tietyn markkinaosuuden saavuttamiseen. Ruotsin järjestelmä rajoittaa vaihtoehtoisten tuotteiden lukumäärää, mutta Suomen järjestelmässä alalle pääsyn mahdollisuus turvataan pääsyllä vaihtoehtoisiin valikoimiin. Suomessa on päässyt vakiovalikoimiinkin merkittävissä tuoteryhmissä pienemmillä myyntivolyymeilla kuin Ruotsissa. Edellä todetun perusteella Free Choice Groupin väite siitä, että Ruotsissa ja Norjassa minimimyyntiraja on selvästi alhaisempi kuin Suomessa, ei pidä paikkaansa.
Edellä selostetun perusteella Kilpailuvirasto ei ole saanut näyttöä siitä, että Alkon asettama minimimyyntivaatimus olisi Suomessa kohtuuttoman korkea. Lisäksi Kilpailuvirasto pitää oikeana, että Alko on siirtynyt tämän tapauksen selvittämisen aikana käytäntöön, jossa vähittäismyyntiin tarjotuille tuotteille asetettu minimimyyntiraja ei enää riipu mahdollisista tarjouksista Alkon tukkumyyntiin.
Selvityksissä ei ole saatu näyttöä siitä, että Alkon asettamaan minimimyyntirajaan ja sen soveltamiseen liittyisi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Uusien syrjintäepäilyjen välttämiseksi Alkon tulisi kuitenkin selkeyttää valikoimaanottokriteerejään ja valintamenettelyään sekä niitä perusteita, joiden mukaan Alko poikkeaa asettamistaan yleisistä vaatimuksista. Julkisuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä keinoja kohtuullisuuden, tasapuolisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi sekä mielivaltaisen kohtelun estämiseksi valikoimiinpääsyssä, sillä sen ansiosta kukin tavarantoimittaja voi helpommin arvioida ja tarkistaa sen, täyttääkö hänen tuotteensa vaaditut valinta- ja valikoimissapysymiskriteerit. Tämän ohella Alkon menettelytapojen syrjimättömyyttä varmistaa se, että Alkon delistauspäätöksistä voidaan alkoholilain 51 §:n perusteella valittaa STTV:lle.
Maahantuontihintojen ilmoittaminen
Saadun selvityksen perusteella Alkon maahantuojille antamissa ohjeissa on esiintynyt epäselvyyttä tarjottujen toimitusvaihtoehtojen ilmoittamisen suhteen. Free Choice Groupin tekemän toimenpidepyynnön mukaan Alkon maahantuojiin soveltama ohje pakotti nämä paljastamaan Alkolle osan toimintansa kustannuksista.
Alko on lähettänyt tavarantoimittajille ja maahantuojille 20.9.1996 uusitut ohjeet, joissa todetaan, että maahantuoja voi ilmoittaa Alkolle vain yhden toimitusvaihtoehdon. Tällöin maahantuojan kustannukset eivät tule Alkon tietoon.
Kilpailuvirasto toteaa, että Alko on nopeasti selkeyttänyt ohjeistuksensa, eikä Alkon menettelyssä ole ilmennyt tältä osin sellaista, että Alkon toimintaa olisi aihetta pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Suoran jakelun toiminnalliset edellytykset
Alko on lähettänyt tavarantoimittajille 31.5.1996 ja 30.8.1996 ilmoitukset uusista selkeytetyistä suorajakeluehdoista 1.1.1997 alkaen, joissa nimenomaisesti todetaan, että suorajakelu ei ole pakollista kaikkiin myymälöihin. Saadun selvityksen mukaan jo tätä ennenkin Alkon eri myymälöihin on ollut mahdollista toimittaa tavaraa kysynnän mukaan ainakin samaan tapaan kuin Alkon omaa logistiikkaa käytettäessä. Tavarantoimittajan on tullut toimittaa tavaraa vain niihin myymälöihin, jotka tavaraa tilasivat.
Kilpailuvirasto toteaa, että Alko on ilmoittanut kaupanpito-ohjeissaan suorajakelun ehdoista. Ehtoihin ei näytä liittyvän toimenpidepyynnössä epäiltyä syrjintää. Virasto ei ole myöskään saanut näyttöä siitä, että Alko olisi asettanut mainitussa tarkoituksessa kohtuuttomia vaatimuksia suoraa jakelua harjoittaville tavarantoimittajille.
Saadun selvityksen mukaan Alko siirtyi 1.1.1997 alkaen uuteen vähittäishinnan laskentakaavaan. Tässä laskentakaavassa Alko ei peri tavarantoimittajilta mitään logistiikkakustannuksia niiltä tuotteilta, joiden toimitukset eivät kulje Alkon logistiikan kautta. Virasto toteaa, että logistiikkakustannusten osalta Alkon hinnoittelulla on aikaisemmin voinut olla kohtuuttomia ja syrjiviä vaikutuksia, koska Alko ei ole selkeästi ja läpinäkyvästi ilmoittanut valmiudestaan tehdä vähennys omasta palkkiostaan niissä tapauksissa, joissa tavarantoimittaja on halunut toimittaa tuotteet itse myymälöihin. Ongelman tultua esiin Alko on kuitenkin nopeasti selkeyttänyt hinnoittelunsa, joten nämä sitovat ja syrjivät vaikutukset ovat jääneet suhteellisen lyhytaikaisiksi. Tämän vuoksi virasto katsoo, että asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Alkolle toimitettujen tuotteiden hinnoittelu vähittäiskaupassa
Saadun selvityksen mukaan Alkon 1.1.1995 voimaan tulleet kaupanpito-ohjeet sallivat hinnankorotuksista ilmoittamisen Alkolle 3 kertaa vuodessa. Näin ollen tältä osin ei ole saatu näyttöä epäillystä syrjinnästä.
Kilpailuvirasto totesi jo 17.6.1996 päivätyssä lausunnossaan, että Alkon tuolloin soveltama hinnoittelu, jossa alkoholi- ja pakkausvero vaikuttivat huomattavassa määrin vähittäismyyntipalkkioon oli sen mielestä aikaisemmin selostetuista syistä kilpailunrajoituslaissa tarkoitetulla tavalla syrjivää. Alko ilmoitti tavarantoimittajille 20.12.1996 aikovansa muuttaa hinnoittelujärjestelmänsä todettujen epäkohtien poistamiseksi. Alkon mukaan sen suunittelema muutos hinnoittelujärjestelmässä olisi johtanut siihen, että tuotteiden alkoholipitoisuus ei enää vaikuttaisi Alkon perimän palkkion suuruuteen. Muutos aiottiin toteuttaa 1.5.1997.
Asiassa tekemänsä lyhyen selvityksen ja Free Choice Groupin 17.1.1997 tekemän uuden toimenpidepyynnön perusteella Kilpailuvirasto katsoi, että Alkon tuli aikaansaada aiottua muutosta perusteellisempi uudistus hinnoittelussaan. Tämä johti siihen, että Alko uudisti hinnoittelunsa 1.1.1998 alkaen perusteellisesti ja tavalla, jossa Alkon mukaan on otettu tarkemmin huomioon sekä viranomaisten (Kilpailuvirasto, STTV) että alalla toimijoiden esittämät näkökohdat.
Uudessa hinnoittelussa tuotteiden alkoholipitoisuus ei lainkaan vaikuta Alkon perimään vähittäismyynnin palkkioon. Alko on myös vähentänyt volyymiluokkien määrää ja muuttanut kertoimia volyymiluokittain. Alkon virastolle esittämien selvitysten mukaan uudessa hinnoittelujärjestelmässä vähittäismyynnin palkkio perustuu kaikissa tuotteissa ja volyymiluokissa aikaisempaa tarkemmin kustannusselvityksiin.
Tekemiensä selvitysten perusteella Kilpailuvirasto toteaa, että Alko on pyrkinyt riittävän nopeasti poistamaan ne kilpailua vääristävät piirteet vähittäiskauppatuotteiden hinnoittelusta, joita tämän tapauksen yhteydessä on arvosteltu. Samalla virasto kuitenkin toistaa, että Alkon hinnoittelu oli ennen muutosta epätasapuolista eri tuoteryhmien välillä nimenomaan sen vuoksi, että tuotteiden alkoholipitoisuus vaikutti Alkon perimien palkkioiden suuruuteen. Tällaisen hinnoittelun soveltamista on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Alko on kuitenkin pyrkinyt ottamaan huomioon viranomaisten (Kilpailuvirasto, STTV) ja alalla toimijoiden esittämät näkökohdat hinnoittelunsa epäkohdista ja on tämän jälkeen muuttanut hinnoittelunsa tasapuolisemmaksi. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon väärinkäytön suhteellisen lyhytaikaisen keston Kilpailuvirasto katsoo, että Alkon menettelyn takia ei ole syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
Mahdollisuus erilliseen tarjontaan tukku- ja vähittäismyynnissä. Vähittäismyymälöiden hyväksikäyttö tukkumarkkinoilla.
Kilpailuvirasto toteaa, että vaatimus yhteistarjouksen antamisesta, vaikka kysymys voi tosiasiassa olla yhtäältä ainoastaan tukkumarkkinoille tarkoitetuista ja toisaalta ainoastaan vähittäismyyntiin tarkoitetuista tuotteista, on tavarantoimittajia tarpeettomasti sitovaa ja myös kohtuutonta tavarantoimittajan kannalta. Tällainen sitova toimintapolitiikka on saattanut antaa monopolille kilpailuetua toiminnassa tukkumarkkinoilla.
Saadun selvityksen mukaan tavarantoimittajat ovat voineet 1.10.1996 alkaen rajoittaa tarjouksensa koskemaan vain Alkon vähittäismyyntiä, joten kilpailunrajoitus on tältä osin poistunut.
Saadun selvityksen mukaan Alko on voinut saada perusteetonta kilpailuetua myös siitä, että se on voinut hyödyntää vähittäismyyntipisteitään tukkukaupan toiminnoissa. Alko on kuitenkin ilmoittanut, että 1.1.1997 alkaen vähittäismyyntipisteitä ei ole enää käytetty tukku- ja ravintolamyynnin jakelussa vaan ainoastaan vähittäismyyntimarkkinoilla toimittaessa.
Kilpailuviraston arvion mukaan Alkon edellä selostetuista menettelyistä ei ole aiheutunut niin huomattavia vahingollisia vaikutuksia, että asiantilan korjaannuttua olisi aihetta ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
Epäily logististen kustannusten alihinnoittelusta
Saatujen kustannusselvitysten mukaan pienimenekkisillä tuotteilla työvaltaisten kustannusten osuus muodostuu yksikköä kohden merkittävästi suuremmaksi kuin suurimenekkisillä tuotteilla. Tämän vuoksi logistiikkapalvelujen hinta laskee myyntimäärien kasvaessa.
Saadun selvityksen mukaan Alkon logistiikkapalvelut on hinnoiteltu kustannusvastaavasti. Kysymyksessä olevat logistiikkapalvelut on täysin ulkoistettu, joten Alko ostaa varastointipalvelut ja kuljetukset markkinahintaan.
Suoratoimitusten tultua 1.1.1997 alkaen mahdollisiksi kaikille toimittajille suorajakelutuotteiden määrä oli lisääntynyt. Osaltaan tämä viittaa siihen, että Alkon logistiikkapalveluiden käyttämistä ei ole koettu ylivoimaisen edulliseksi. Myös toimenpidepyynnön tekijä on Kilpailuvirastossa 21.1.1998 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa todennut, että suorien toimitusten määrä on olennaisesti lisääntynyt ja että suorat toimitukset ovat nykyisin mahdollisia kaikille alalla toimijoille.
Kilpailuvirasto toteaa, että ei ole näyttöä siitä, että Alko alihinnoittelisi logistiikkapalvelunsa.
Uudet syrjintäepäilyt
Selvitysten loppuvaiheessa toimenpidepyynnön tekijä on tuonut esiin uutena epäilynä, että Alkon käyttöönottama niin sanottu koritus estää tasapuolisen alalle pääsyn ja syrjii siten tavarantoimittajia.
Uudet syrjintäepäilyt saattavat merkitä sitä, että Alkon valikoimiinottokriteerit ja menettelytavat eivät ole vielä riittävän läpinäkyvät ja selkeät. Kilpailuvirasto kehottaa Alkoa varmistamaan, että sen valikoimiinottomenettelyt täyttävät kaikilta osin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen valikointijärjestelmälle asetetut tasapuolisuuden, kohtuullisuuden ja johdonmukaisuuden vaatimukset.
Ratkaisu
Free Choice Group on 1.10.1996 ja 21.1.1997 pyytänyt Kilpailuvirastoa puuttumaan Alko Oy:n lainsäädännölliseen monopoliin ja yhtiön määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.
Alko-Yhtiöiden rakenteen mahdollistaman kilpailun vääristymisen estämiseksi Kilpailuvirasto on toimenpiteinään tehnyt aloitteita vähittäismyyntimonopolin erottamiseksi Alko-Yhtiöiden muista toiminnoista. Vähittäismyyntimonopolin erottaminen Alko-Yhtiöiden muista toiminnoista on ratkaistu valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan 7.1.1998 tekemällä päätöksellä.
Toimenpidepyynnössään Free Choice Group epäili Alkon käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa 1) tuotteiden valikoimiinotossa 2) minimimyyntivaatimuksessa 3) vähittäismyyntipalkkion ja 4) logististen kustannusten hinnoittelussa 5) maahantuontihintojen ilmoittamisessa 6) tuotteiden tarjoamisessa vähittäis- ja tukkumyyntiin ja 7) suoraa jakelua vähittäismyymälöihin koskevissa määräyksissään sekä 8) vähittäismyymälöiden hyödyntämisenä tukkumarkkinoilla.
Tekemiensa selvitysten perusteella Kilpailuvirasto totesi 15.7.1997 päivätyssä selvityspyynnössään, että Alkon soveltamaa hinnoittelukäytäntöä, jossa alkoholi- ja pakkausverot vaikuttivat merkittävästi Alkon vähittäismyyntipalkkion suuruuteen, on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kielletyn syrjivän hinnoittelukäytännön soveltamisena. Asiassa aikaisemmin järjestettyjen suullisten selvitystilaisuuksien perusteella Alko oli jo tuolloin ryhtynyt toimenpiteisiin hinnoittelujärjestelmänsä muuttamiseksi. Alunperin Alko aikoi muuttaa hinnoitteluaan 1.5.1997 lukien, mutta muutoksista esitettyjen huomautusten johdosta uudistuksen toteutusta lykättiin, jotta kaikki Kilpailuviraston ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen toteamat epäkohdat voitiin selvittää ja poistaa. Tämän toteuttava uusi hinnoittelujärjestelmä tuli voimaan 1.1.1998.
Suorajakelua vähittäismyymälöihin koskevissa selvityksissään Kilpailuvirasto havaitsi, että Alko ei ilmoittanut tavarantoimittajille selkeästi ja läpinäkyvästi valmiuttaan tehdä vähennys omasta palkkiostaan niissä tapauksissa, joissa tavarantoimittaja halusi toimittaa tavarat itse suoraan vähittäismyymälöihin. Alko on kuitenkin selkeyttänyt ohjeistuksensa 1.1.1997 alkaen siten, että epäilyt syrjivästä hinnoittelusta ovat tältä osin poistuneet.
Selvityksissään Kilpailuvirasto totesi myös eräitä vähäisempiä Alkon asemaa tuonnissa ja tukkumarkkinoilla vahvistavia sitovia menettelytapoja. Ne liittyivät minimimyyntirajan asettamiseen, maahantuontihintojen ilmoittamiseen, vähittäis- ja tukkumyyntiostojen yhdistämiseen ja vähittäismyymälöiden hyödyntämiseen ravintolamyynnin tilauksissa ja jakelussa. Näiltä osin Alko on oma-aloitteisesti muuttanut menettelytapojaan niin, että minimimyyntirajaa ja maahantuontihintojen ilmoittamista koskevat uudet toimintaohjeet annettiin 20.9.1996, erillinen tarjoaminen vähittäis- ja tukkumyyntiin mahdollistettiin 1.10.1996 alkaen ja asiakkaita tukkumyyntimonopolin purkautumisen jälkeisenä siirtymäaikana palvelemaan tarkoitettu vähittäismyymälöiden käyttäminen tukkumyynnissä lopetettiin 1.1.1997 alkaen.
Ottaen huomioon nykymuotoisen Alko Oy:n suhteellisen lyhyen toiminta-ajan ja alkoholimarkkinoiden toimintaympäristössä vuodesta 1994 alkaen tapahtuneet merkittävät muutokset, sekä Alkon omat havaittuja epäkohtia korjaavat toimenpiteet, Kilpailuvirasto ei pidä aiheellisena ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisten, mutta jo lopetettujen menettelyiden suhteen.
Selvityksissä ei ole saatu näyttöä toimenpidepyynnössä epäillystä ulkomaisten tuotteiden syrjinnästä valikoimiinotossa eikä logististen kustannusten alihinnoittelusta.
Selvityksen loppuvaiheessa Free Choice Group on tuonut esiin uusina mahdollisina epäkohtina Alkon soveltaman niin sanotun korituksen sekä Alkon perimien palkkioiden tason suhteessa aiheutuneisiin kustannuksiin. Näitä kysymyksiä ei käsitellä tässä päätöksessä.
Kilpailuvirasto kehottaa Alkoa parantamaan valikoimaanotto- ja delistauskriteeriensä ja -menettelyjensä läpinäkyvyyttä. Tällöin kukin tavarantoimittaja voi helpommin varmistua järjestelmän tasapuolisuudesta ja tarkistaa sen, täyttääkö hänen tuotteensa vaaditut valinta- ja valikoimissapysymiskriteerit.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti ja 7 §
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemiseksi Kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.