Asianosaiset
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
Mikonmajat
Laurilan lomamökit
Loma-Perkkiössä
Wasikkaniemen lomamökit
Asian vireilletulo ja selvittäminen
Majoitusyritykset Laurilan lomamökit, Mikonmajat, Loma-Perkkiö ja Wasikkaniemen lomamökit ovat 12.9.2002, 28.10.2002, 22.11.2002 sekä 12.12.2002 saapuneissa kirjeissään pyytäneet Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry (jäljempänä Teosto) hinnoitellut majoitustiloja koskevat musiikinesityskorvaustariffinsa kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisesti. Majoitusyrittäjät ovat lisäksi antaneet lisäselvityksiä 8.8.2003 ja 28.10.2003. Kilpailuvirasto on saanut Teostolta 8.10.2002, 15.1.2003, 21.10.2003 ja 27.11.2003 asiaa koskevia selvityksiä.
Matkailuyrittäjien selvitykset
Toimenpidepyynnöissä matkailuyrittäjät pyysivät Kilpailuvirastoa tutkimaan, onko Teosto käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin hinnoittelemalla musiikinesityskorvaustariffinsa syrjivästi ja kohtuuttomasti 1–30 huonetta/lomamökkiä koskevissa tariffiluokissa. Musiikinesityskorvaustariffi on matkailuyrittäjien mukaan kohtuuttoman korkea pieniä matkailuyrittäjiä koskevissa tariffiluokissa muodostaen näin huomattavan suuren kustannuserän suhteessa liikevaihtoon verrattuna laajaa liiketoimintaa harjoittaviin matkailuyrittäjiin.
Matkailuyrittäjien selvitysten mukaansa Teosto on vahvistanut tariffinsa yksipuolisesti ilman pienten matkailuyrittäjien kuulemista. Selvityksissä on katsottu tariffin syrjivän pieniä matkailuyrittäjiä siinä määrin, että näiden markkinoilla toimiminen muodostuu kannattamattomaksi ja uusien yrittäjien markkinoilletulo voi kokonaan estyä.
Matkailuyrittäjien mukaan tariffimaksujen tulisi määräytyä liikevaihdon perusteella eikä mökki-/huoneluvusta riippuen. Majoitusyrittäjien esittämien laskelmien mukaan Teosto-maksujen muodostama osuus liikevaihdosta voi vaihdella 0,0005 prosentista jopa moneen sataan prosenttiin riippuen liiketoiminnan harjoittamisen laajuudesta. Matkailuyrittäjät pyysivät Kilpailuvirastoa kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, että kyseessä on tuote, jonka tuottamisesta ei myyjälle aiheudu mitään toimitus- tai vastaavia kuluja ja näin pientoimituslisä- tai paljousalennuskäytäntöön verrattavissa oleva tariffiluokkajako ei ole perusteltu.
Majoitusyrittäjät ovat selvityksessään pyrkineet esimerkkien avulla esittämään tariffin syrjivyyden. Pienen yrittäjän, jolla on yksi satunnainen yöpyjä juhannuksena rantasaunassa Teosto-maksu on esimerkin mukaan 45 e/majoitus vrk/asiakas. Yöpymisen hinnan ollessa 20 euroa nousee Teosto-maksun osuus 225 %:iin liikevaihdosta. Vaikka saunamökki vuokrattaisiin koko viikoksi, olisi Teosto-maksun osuus koko vuoden liikevaihdosta n. 30 %.
Tätä pientä yrittäjää majoitusyrittäjät ovat verranneet keskikokoiseen majoitusyrittäjään (120 majoitusvuorokautta neljännesvuodessa, 60 % käyttöaste ja 50 huonetta, jonka Teosto-maksun osuudeksi muodostuu 115 e/120 vrk x 0,65 x 50= 2,95 senttiä/majoitus vrk/asiakas. Yöpymisen hinnan ollessa 60 euroa muodostuu Teosto-maksun osuudeksi majoitus vrk:n liikevaihdosta 0,0005 %.
Ison majoitusyrittäjän (120 majoitusvuorokautta neljännesvuodessa, 80 % käyttöaste ja 600 huonetta) Teosto maksun osuudeksi on esimerkissä saatu 0,000083 %:a majoitus vrk:n hinnasta (605 e/120 vrk/0,80 x 600).
Majoitusyrittäjien mukaan suuressa hotelliketjussa yksi asiakas maksaa kaikesta monipuolisesta ja laadukkaasta musiikkitarjonnasta, jota esitetään hotellin ravintolassa, aamiaispöydässä, hotellihuoneessa, saunassa, yökerhossa yms. vain 2 senttiä vuorokaudelta. Pienen Bed & Breakfast palvelun tarjoaja voi joutua maksamaan yhden asiakkaan johdosta jopa 45 e/vrk, vaikka hän oleskelisikin majoitusvuorokaudesta suurimman osan ulkoillen, veneillen tai saunoen. Radiosta tällainen asiakas kuuntelee tosiasiassa vain säätiedotuksen ja uutiset.
Selvityksissä on ehdotettu ensimmäisenä ratkaisuvaihtoehtona Teosto-maksujen sitomista majoitusliikkeen/-toiminnan liikevaihtoon huoneluvun sijaan. Toiseksi on ehdotettu mahdollisuutta maksaa korvaukset lyhyemmältä ajalta kuin 3 kk, jolloin sesonkiluonteisuus tulisi paremmin huomioiduksi. Kolmanneksi Teosto-maksut olisi hinnoiteltava lineaarisesti.
Majoitusyrittäjien mukaan Teoston hinnanalennukset tulevaisuudessa eivät poista väärinkäyttöä, koska tariffit olisi pitänyt ottaa käyttöön heti vuonna 2003. Laurilan Lomamökit on lisäksi tehnyt uudellakin hinnastolla vertailun pieni/suuri yritys johtopäätöksenään, että luvattujen alennusten jälkeenkin korvaus on lähes 400-kertainen pienten majoitusyrittäjien vahingoksi. Uusikaan tariffi ei korjaa ongelmaa, koska hinnoittelu ei ole lineaarinen. Teoston tulisi lisäksi määrittää elinkeinonharjoittamisen kriteerit tarkemmin. Lisäksi tariffin tulisi alkaa vasta sellaisista 2-rakennuksen yrityksistä, jotka ovat rekisteröityneet alv-velvollisiksi majoitustoiminnan suhteen. Tariffissa tulisi lisäksi olla liikevaihtoraja (yli 50 000 mk), mitä pienemmiltä yrityksiltä Teosto-maksuja ei perittäisi.
Majoitusyrittäjät ovat katsoneet kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaiseksi sen, että Teosto on sopimusehdolla kieltänyt oikeuksien siirtämisen kolmannelle. Sopimusehdon tarkoitus on selvityspyynnön mukaan estää tukkukaupan syntyminen. Toimenpidepyynnöissä on lisäksi pyydetty, että Kilpailuvirasto antaisi väliaikaismääräyksen, ettei Teosto toimeenpanisi hinnastoaan ja että Kilpailuvirasto velvoittaisi luovuttamaan esityskorvauksia pienille samoilla ehdoin kuin isoimmille yrityksille.
Teoston selvitykset
Teoston toiminta
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry on säveltäjien vuonna 1928 perustama aatteellinen rekisteröity yhdistys. Teoston tarkoitus on hallinnoida musiikin luovien tekijöiden tekijänoikeuksia, kehittää tekijöiden ja kustantajien toimintaedellytyksiä sekä edistää kotimaista luovaa säveltaidetta.
Teoston oikeudenomistajia ovat musiikin tekijät ja kustantajat. Teoston edustamia kotimaisia säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia on yhteensä n. 14.000, ja musiikin kustantajia n. 450. Ulkomaisia oikeudenomistajia Teosto edustaa kattavin vastavuoroisuussopimuksin, joita on solmittu ulkomaisten tekijänoikeusjärjestöjen kanssa.
Teosto myöntää musiikinesityslupia musiikin käyttäjille ja perii esittämisestä tekijänoikeuskorvauksia. Musiikin käyttäjäasiakkaita Teostolla on useita kymmeniä tuhansia. Perityt korvaukset Teosto tilittää edelleen koti- ja ulkomaisille oikeudenomistajille hallintokuluilla vähennettyinä.
Yrittäjien harjoittama liiketoiminta
Teosto on selvityksissään kiistänyt majoitusyrittäjien vaatimukset. Teoston selvitysten mukaan Laurilan Lomamökit tarjoaa vuokrattavaksi 10 talviasuttavaa mökkiä, joita markkinoidaan mm. www.matkailu.com -palvelussa, Suomen Majoitusliikkeet 2002 -hakemistossa, Lempäälän kunnan www-sivuilla (www.lempaala.fi) ja elinkeinonharjoittajan omilla www-sivuilla (www.scifi.fi/~hein).
Valtakunnallisissa hakemistoissa mökkien varusteiksi on ilmoitettu radio ja tv, joskin nämä tiedot tällä hetkellä näyttävät puuttuvan elinkeinonharjoittajan omilta kotisivuilta. Edellä mainituissa hakemistoissa Laurilan Lomamökkien majoituspalveluita markkinoidaan osana yksityishenkilöille suunnattujen majoituspalvelujen kokonaisuutta. Elinkeinonharjoittajan kotisivuilla ilmoitetaan, että ”lomamökkien vuokraus on tällä hetkellä merkittävä tulonlähde”.
Mikonmajat ja Loma-Perkkiö markkinoivat sekä Suomen Majoitusliikkeet 2002 -hakemistossa että www.matkailu.com -palvelussa ja molemmilla on omat nettisivut. Mikonmajan kotisivun (www.ahtari.fi/mikonmajat) mukaan yrityksellä on mm. 2 ympärivuotista mökkiä (8 h + 5 h), joissa TV varusteena vuokrataan erikseen. Viikkohinnat mökeille vaihtelevat välillä 415–540 e/vk / 290–350 e/vk. Loma-Perkkiön kotisivun mukaan (www.lomaperkkio.com) yrityksellä on mm. 10 ympärivuotista mökkiä (6 x 6 h + 4 x 8 h) varusteina TV + videot. viikkohinnat olivat sivuston mukaan 6 h mökki: 350–790 e/vk sesongin mukaan ja 8 h mökki: 490–880 e/vk sesongin mukaan
Teoston mukaan selvitys osoittaa, että toimenpidepyyntöjä tehneet palveluntarjoajat täyttävät tyypillisen lomamökkimatkailuyrittäjän tunnusmerkit. Mikonmajat edustaa mahdollisesti sitä pienintä kohderyhmää, jonka Teosto-tariffi tavoittaa. Tariffi ei kuitenkaan ole tähän kategoriaan lukeutuvan yrityksen, esim. Mikonmajojen kannalta kohtuuttoman korkea.
Teoston mukaan tapauksessa on kyse tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetusta julkisesta esittämisestä ja siten Teosto-korvauksen alaisesta toiminnasta silloinkin, kun yritys tarjoaa mahdollisuutta television katseluun vuokraamalla erikseen televisioita majoitustilaan. Teosto-korvauksen maksuvelvollisuuden osalta ei näin ollen ole eroa sillä, tarjoaako majoitusyritys television katselumahdollisuutta veloituksetta vai eri korvausta vastaan.
Teoston näkemyksen mukaan musiikinesityslaite ei ole mökkivuokrauksen välttämätön ehto, vaan lomamökin vapaaehtoinen lisävaruste. Sen puuttuminen ei siten voi estää yhdenkään elinkeinonharjoittajan markkinoille pääsyä. Radio, tv tai CD-soitin toki mielletään markkinoilla mökin palvelutasoa kohottavaksi tekijäksi, kuten edellä on selostettu.
Lomamökkivuokrauksen markkinoista
Lomamökkien vuokraustoiminta on Suomessa kasvanut ripeästi 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi alan suurimmalla markkinointiyhtiöllä, Lomarengas Oy:llä, on tällä hetkellä tarjonnassaan n. 1.000 eri kokoista ja tasoista mökkiä eri puolilla Suomea (www.lomarengas.fi). Yhtä runsaasti mökkejä on saatavilla www.matkailu.com -palvelun kautta.
Valtakunnallista välityspalvelua tarjoaa myös esimerkiksi Suomen Maaseutumatkailuyrittäjät ry (www.mtk.fi). Lisäksi alueellisia markkinointi- ja välityspalveluita on runsaasti, esimerkkinä tästä Tammisaaren alueella toimiva Suomen Eteläkärki Matkailu Oy www.ekenas.fi). Lukuisten kuntien internet-kotisivut sisältävät matkailuosion, jossa lomamökki- ja muita majoituspalveluita esitellään. Tyypillistä on, että lomamökkipalveluita markkinoidaan valtakunnallisissa julkaisuissa tai internetissä mahdollisimman laajan yleisön tavoittamiseksi.
Koska ala ei ole järjestäytynyt kattavasti, ei tarkkoja tilastoja vuokramökkien määrästä ole saatavilla. Esimerkiksi Matkailun Edistämiskeskus tilastoi vain yli 10 mökin lomakylissä tapahtuneet yöpymiset. Yllä esitettyyn viitaten on kuitenkin mahdollista arvioida, että lomamökkejä on tarjolla tuhansia.
Lomamökkien varustelutaso on jatkuvasti parantunut kuluttajien vaatimustason kasvaessa. Tyypillinen mökki on talviasuttava, sähköistetty, varustettu nykyaikaisilla LVI-ominaisuuksilla ja kodinkoneilla, ja siihen voi majoittua 4–6 henkilöä. Varustelutasoon ja ominaisuuksiin viitataan markkinoinnissa esim. tähtiluokituksilla ja yksityiskohtaisilla kuvauksilla, ja radio ja televisio mainitaan säännönmukaisesti palvelutasoon vaikuttavina varusteina.
Lomamökkien tarjonnan määrä ja laatu on tätä nykyä täysin verrannollinen muihin yksityishenkilöille suunnattuihin majoituspalveluihin. Lomamökit kilpailevat matkakotien, motellien, hotellien, leirintäalueiden ja muiden vastaavien majoituspalvelujen kanssa samoilla markkinoilla. Tästä käytännön esimerkkinä on valtakunnallinen Suomen Majoitusliikkeet 2002 -hakemisto (verkkoversio www.matkailu.com), jossa eri majoitusmuodot esiintyvät rinnan. Lomamökkien asiakkaat ovat siis pääsääntöisesti ulkopaikkakuntalaisia matkailijoita.
Majoitusalaa koskevista neuvotteluratkaisuista
Teosto neuvottelee musiikinesitystariffeista kunkin toimialan edustajan kanssa silloin, kun tällainen taho on löydettävissä. Keskitetty neuvottelutoiminta on ainoa tehokas keino saada asiakaspalaute tariffisuunnitteluun. Neuvottelu yksittäisten hajanaisten yritysten kanssa ei käytännössä ole mahdollista. Ravintoloita ja majoitustiloja koskevat korvaukset Teosto neuvottelee Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto ry:n (SHR) kanssa. Järjestö edustaa kattavasti eri tyyppisiä majoitusalan elinkeinonharjoittajia. Voimassaoleva neuvotteluratkaisu koskee vuosia 2002–2004. Yksittäisten yrittäjien kanssa Teosto ei voi neuvotella erillisratkaisuista, koska Teoston velvollisuus määräävässä markkina-asemassa olevana elinkeinonharjoittajana on kohdella kullakin tariffialueella toimivia elinkeinonharjoittajia yhtäläisin ehdoin.
SHR on majoitusalaa kokonaisuutena kattavimmin edustava etujärjestö. Teostolla on esityslupasopimus n. 6.500 ravintolan ja majoitusliikkeen kanssa. Lomamökkipalvelujen tarjoajat eivät toimialana ole järjestäytyneet sillä tavoin, että musiikin esittämislupien ehtoja koskeva muusta majoitusalasta erillinen neuvotteluasetelma olisi luotavissa. Teoston käsityksen mukaan se ei myöskään olisi mahdollinen: SHR:n asema koko majoitusalan eri muotoineen kattavana etujärjestönä on vakiintunut eikä lomamökkien vuokrausta voida tarkastella muusta majoitusalasta erillisenä toimintana. Päinvastoin, lomamökkipalvelut tulee nähdä yksityishenkilöille suunnattujen majoituspalveluiden markkinoiden osana. Koko toimialan yhtäläinen ja tasavertainen kohtelu on siksi Teoston mielestä välttämätöntä.
Majoitustiloja koskeva musiikinesittämistariffi
R-tariffista on sovittu alan keskeisen toimialajärjestön Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto ry:n (SHR) kanssa. Teoston nykyinen ravintoloita ja majoitustiloja koskeva R-tariffi on tullut voimaan 1.1.2002. Majoitustilat on porrastettu huoneiden/lomamökkien määrän perusteella 14 luokkaan, joissa kussakin on kiinteä, lukumäärän mukaan nouseva korvaus. Mikäli musiikkia esitetään vain majoittujille yhteisissä tiloissa, peritään siitä erillinen kiinteä korvaus.
Tariffi ottaa huomioon asiakkaiden kokoerot majoituskapasiteetin pohjalta. Koska majoitusyrityksen liikevaihto riippuu muista tekijöistä kuin majoitustilassa esitettävästä musiikista, ei liikevaihto ole välttämättä soveltuva tariffimittari majoituspalveluissa. Majoitusliikkeen palvelutaso ei vaikuta musiikinesityskorvaukseen. Huoneiden tai mökkien lukumääriä laskettaessa otetaan lukuun ne huoneet/mökit, joissa radio, tv tai muu musiikinesityslaite on majoittujien käytettävissä. Musiikinkäyttäjäasiakkaan antaman tiedon perusteella esityslupa määritellään koskemaan vain niitä kuukausia, jolloin toimintaa tosiasiallisesti on.
Teoston toimenpidepyynnön kohteena oleva ravintoloita ja majoitustiloja koskevan R-tariffin D-osio otettiin käyttöön 1.1.2002. Tariffi vahvistetaan vuosittain. Vuonna 2002 Teosto hinnoitteli majoitustiloja koskevat musiikinesityskorvauksensa seuraavasti:
| huoneita/mökkejä | €/neljännesvuosi | huoneita/mökkejä | €/neljännesvuosi |
| 1–5 kpl | 45 | 151–200 | 314 |
| 6–15 | 48 | 201–250 | 361 |
| 16–30 | 73 | 251–300 | 409 |
| 31–50 | 115 | 301–350 | 456 |
| 51–75 | 163 | 351–400 | 506 |
| 76–100 | 210 | 401–500 | 556 |
| 101–150 | 266 | yli 500 | 605 |
| Mekaanista musiikkia vain yleisissä tiloissa: 27 € / laite / neljännesvuosi | |||
1.1.2003 alkaen voimassa olevat tariffit ovat seuraavat:
| huoneita/ mökkejä |
€/neljännes- vuosi |
muutos vuodesta 2002, % |
huoneita/ mökkejä |
€/neljännes- vuosi |
muutos vuodesta 2002, % |
| 1–5 kpl | 33 | –27 | 151–200 | 330 | +5 |
| 6–15 | 43 | –10 | 201–250 | 381 | +6 |
| 16–30 | 66 | –10 | 251–300 | 431 | +5 |
| 31–50 | 105 | –9 | 301–350 | 481 | +6 |
| 51–75 | 156 | –4 | 351–400 | 538 | +6 |
| 76–100 | 204 | –3 | 401–500 | 593 | +7 |
| 101–150 | 280 | +5 | yli 500 | 649 | +7 |
Kuten taulukosta on nähtävissä on Teosto laskenut pieniin tariffiluokkiin kohdistuvia musiikinesityskorvausmaksujaan 1.1.2003 alkaen ja samalla nostanut suurempiin tariffiluokkiin kohdistuvia maksuja. Teoston mukaan hinnat tulevat edelleen kehittymään alaspäin pienissä tariffiluokissa vuonna 2004.
Ravitsemis- ja majoitusliikkeitä koskevan tariffikokonaisuuden D-osiossa majoitustoiminnan esityskorvaukset on ilmaistu neljännesvuosihintoina, jotta ne olisivat vertailukelpoisia tariffin muiden osioiden kanssa. Tästä riippumatta korvausperusteet todellisuudessa sovitaan asiakkaan kanssa kuukausikohtaisesti, mikä tariffissa myös on todettu. Teosto on aloittanut aktiivisen markkinoinnin lomamökkivuokraajille elokuussa 2002.
Teoston tiedossa olevista lomamökkipalveluista yli 90 % sijoittuu majoitustilojen tariffia sovellettaessa kahteen pienimpään hintaryhmään 1–5 ja 6–15. Aiemmassa, vuoden 2001 loppuun voimassa olleessa R-tariffissa alimpien kokoluokkien porrastus oli suurempi, 1–10 ja 11–30. Nykyinen porrastus on pienten toimijoiden kannalta entistä suopeampi. Erityisesti on huomattava, että sopimuskaudella 2002–2004 kahden alimman hintaryhmän tariffi kehittyy voimakkaasti alenevaan suuntaan:
Majoitustiloihin sovellettavan tariffin kehitys 2001–2004 (hinta / 3 kk)
| huoneita/ mökkejä |
2001 | 2002 | 2003 | 2004 | kehitys 2001-2004 |
||||
| mk | euro | mk | euro | mk | euro | mk | euro | % | |
| 1-5 (ent. 1-10) |
301 (301) |
– | 267 | 45 | 199 | 33 | 166 | 28 | – 44,9 |
| 6-15 (ent. 11-30) |
301 (454) |
– | 286 | 48 | 256 | 43 | 241 | 41 | -19,9 (-46,9) |
Vanha-Kulkuri tapaus
Teoston selvityksen mukaan Laurilan Lomamökit -tapaus vastaa sekä fakta-aineistoltaan että vaatimuksiltaan hyvin läheisesti Kilpailuviraston aikaisemmin ratkaisemaa Vanha Kulkuri -tapausta[1]. Molemmat tapaukset koskevat Teoston soveltamaa, R-tariffiin kuuluvaa majoitustiloja koskevaa musiikinesittämistariffia. Teoston R-tariffi sekä siihen kuuluva majoitustiloja koskeva musiikinesityskorvaus eivät ole perusteiltaan muuttuneet Kilpailuviraston yllä olevan arvion antamisen jälkeen lukuun ottamatta edellä selostettua alimpien hintaryhmien alenevaa hinnoittelua suhteessa ylempiin hintaryhmiin.
On siten selvää, että R-tariffi ja siihen kuuluva majoitustiloja koskeva musiikinesityskorvaus täyttävät edelleen johdonmukaisuuden, läpinäkyvyyden, kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden vaatimukset eikä niitä ole aihetta muuttaa miltään osin. R-tariffin soveltaminen käsillä olevassa tapauksessa on siten kilpailunrajoituslain mukaista.
Toimenpidepyyntöjen esimerkit
Kantelussa väitetään, että ”Teoston yksipuolisesti laatima hinnasto syrjii pieniä majoitusyrittäjiä siinä määrin, että näiden markkinoille pääsy voi jopa kokonaan estyä Teosto ry:n hinnoittelupolitiikan johdosta”. Väitteen tueksi on esitetty laskelmia, jotka ovat spekulatiivisia, epäedustavia ja jopa laskutoimituksina virheellisiä.
Teoston R-tariffi ottaa huomioon asiakkaiden kokoerot, joten jäljelle jää ainoastaan toimenpidepyynnön tekijöiden kysymys siitä, onko tariffin pienimpiin majoitusyrityksiin kohdistuva maksu kohtuuttoman korkea vai ei. Väitettä on perusteltu lähinnä sillä, että (teoreettinen) marginaalitoimija, joka vuokraa lomamökkiä satunnaisesti, joutuisi maksamaan kertyvään liikevaihtoon nähden korkeaa Teosto-maksua.
Teoston selvityksen mukaan tämän kaltaisia matkailuyrityksiä ei de facto markkinoilla ole. Teoston tariffi ei myöskään tosiasiassa ulotu tällaisiin ”yrityksiin”. Teostolla ei ole toimenpidepyynnöissä kuvattuja asiakkaita. Toimenpidetekijät itse tai mikään kuvauksen kaltainen laajempi ryhmä ei ”kärsi” Teoston tariffista väitetyllä tavalla. Tällaista Teoston maksuryhmää ei todellisuudessa ole olemassa. Satunnaisvuokraajat jäävät joka tapauksessa Teoston maksuvelvoitteiden ulkopuolelle. Teoston tariffi ei käytännössä tavoita lomamökkinsä satunnaisvuokraajia eikä tarkoituksena ole tämänkaltaisia toimijoita tavoitellakaan. Kysymys on tällöin pikemmin yksityisluonteisesta toiminnasta, ei majoitusyrityksestä tai elinkeinotoiminnasta ylipäänsä.
Kantelun ”Juhannusaitan vuokraaja” esimerkki on ehkä teoreettisesti mahdollinen, mutta käytännössä erittäin epätodennäköinen tapaus. Tämän osoittaa vertailu sekä kantelijan omaan tilanteeseen että edellä kuvattuihin lomamökkivuokrauksen koko markkinoihin. Esimerkkilaskelma ja siitä vedetyt johtopäätökset antavat musiikinesityskorvausten vaikutuksesta lomamökkivuokrausmarkkinoihin virheellisen ja vääristyneen kuvan.
Laurilan Lomamökkien ilmoittama mökin vuokrauksen vuorokausihinta on 34–77 euroa. Keskihinnaksi saadaan 55 euroa, joka on lähes kolminkertainen kantelussa esitettyyn esimerkkiin nähden. Viikkohinnaksi ilmoitetaan elinkeinonharjoittajan omilla kotisivuilla 800–3.200 mk (135–539 euroa), keskihinta 337 euroa/vk. Mikäli kaikki kymmenen mökkiä olisivat vuokrattuina kuukauden ajan, olisi vuokratuotto tältä ajalta 337 e x 4 vk x 10 = 13.480 euroa. Mikäli kaikissa mökeissä on radio, tv, CD-soitin tai muu esityslaite, Teoston R-tariffin mukainen yhden kuukauden musiikinesityskorvaus (hintaryhmä 6–15 mökkiä) Laurilan Lomamökeiltä on 16 euroa, eli 0,12 % koko liikevaihdosta. Laskuesimerkki osoittaa maksimitason, sillä lomamökkien käyttöaste ei tietenkään ole 100%. Tämä seikka on huomioitu R-tariffissa niin, että musiikinesityskorvauksia peritään vain niiltä kuukausilta, joina toimintaa harjoitetaan.
Laurilan Lomamökkien hintataso on lomamökkien vuokrauksessa tavanomainen, jopa alle keskimääräisen hintatason. Esimerkiksi Lomarenkaan välittämien mökkien vuokrat vaihtelevat muutamasta sadasta jopa yli 1.000 euroon viikolta. Vastaavasti joidenkin Lempäälän alueella tarjolla olevien mökkipalvelujen hinnoiksi on ilmoitettu kesäkautena 500–750 euroa, talvikautena jonkin verran vähemmän.
Tyypillisen lomamökin keskimääräistä vuokrahintaa on luotettavan tilastoinnin puuttuessa mahdotonta tarkoin selvittää. Eri palveluntarjoajien hinnastoja tarkastelemalla ja vertailemalla ei kuitenkaan liene ylimitoitettua arvioida, että keskimääräinen vuokrahinta on noin 500 euroa viikolta. Mitä paremmin varusteltu lomamökki on, sitä korkeampi hinta ja sen pitempi käyttökausi. Hyvin varusteltu lomamökki on vuokraajalle mittava investointi, jonka käyttöaste mm. markkinoinnin avulla on pidettävä korkeana myös kesäkauden ulkopuolella. Tämän vuoksi voidaan asettaa arvio, että tyypillisen lomamökin vuosittainen käyttöaste on vähintään 50 % eli 6 kk.
Edellä arvioiduin perustein keskimääräinen lomamökin vuokratuotto olisi vuodessa 500 e x 26 vk = 13.000 euroa. Teoston tiedossa olevista musiikkia toiminnassaan käyttävistä lomamökkipalveluista noin 2/3 kuuluu R-tariffin alimpaan hintaryhmään 1–5 lomamökkiä. Tämän hintaryhmän mukainen tekijänoikeuskorvaus samalta ajalta on 2 x 45 e = 90 euroa, joka edustaa 0,7 %:n osuutta yhden mökin koko liikevaihdosta. Viiden mökin lomakylän osalta kustannus olisi 0,14 % mökkiä kohden.
Vaikka edellä mainittuja arvioita keskimääräisestä vuokraushinnasta ja käyttöasteesta tarkistettaisiin alaspäin, ei perustilanne muutu: Teoston musiikinesityskorvaukset edustavat minimaalista osuutta lomamökkivuokraajan koko kustannusrakenteesta eivätkä missään tilanteessa voi olla markkinoille pääsyn este tavanomaiselle elinkeinonharjoittajalle.
Toisin kuin kantelussa esitetään, ”juhannusaitan vuokraaja” ei ole lomamökkivuokraajan tyyppitapaus, vaan harvinainen ja merkitykseltään vähäinen poikkeus. Tällaisissa tilanteissa ei vuokraajaa voitane edes pitää elinkeinonharjoittajana, koska toiminnalta puuttuu suunnitelmallisuus ja jatkuvuus.
Markkinoilla on toki tarjolla myös mökkejä, joiden varustelutaso on hyvin pelkistetty ja jotka on tarkoitettu vain kesäkäyttöön. Tästä esimerkiksi soveltuvat Lempäälän kunnan www-sivuilla tarjottavat Hääkiven mökit, jolla on neljä 6 m2:n suuruista lämmittämätöntä mökkiä, joissa lisäksi 3 m2:n suuruinen ulkoterassi”. Mökin hinta on 24 euroa/vrk. Tällaisenkin palvelun markkinoinnista on kuitenkin pääteltävissä, että toiminta on kesäkauden kestäessä jatkuvaa. Mikäli mökkien käyttöaste on 67%, ts. kukin yhteensä 2 kk kesän aikana, kokonaistuotoksi muodostuu 4 x 60 vrk x 24 e = 5.760 euroa.
Musiikinesityskorvaus kahdelta kuukaudelta olisi 30 euroa eli 0,5 % vuokrauksen kokonaistuotosta. Laskelma osoittaa, ettei musiikinesityskorvausten kustannusvaikutus lomamökkivuokrauksen alimmissa hintaluokissakaan voi muodostua kohtuuttomaksi, mikäli toiminnalla on edes jonkinlaista liiketoiminnallista rakennetta ja jatkuvuutta.
Toisaalta Teoston on aihetta olla varovainen ajateltaessa pienimpien vuokraajien mahdollista jättämistä nimellisen korvauksen varaan tai rajaamista kokonaan sopimustoiminnan ulkopuolelle. Vain kun toiminta on aivan satunnaista, pienimuotoista ja epäammattimaista, on tällainen vaihtoehto edes harkittavissa. Tämänkaltainen rajaus ei myöskään saisi suosia lomamökkivuokraajia vaan sen tulisi olla sovellettavissa yhdenmukaisin ehdoin koko majoitusalaan. Marginaalitilanteiden osalta Teosto on kuitenkin valmis harkitsemaan myös tällaista menettelytapaa, mikäli lomamökkimarkkinoilta saadut kokemukset siihen antavat perusteita.
Ratkaisuehdotukset
Laurilan Lomamökit on kantelussaan ensiksi esittänyt, että Teosto-maksut olisi sidottava majoitusliikkeen/-toiminnan liikevaihtoon, ei huonelukuun. Edellä selvitettyyn Vanha Kulkuri -tapaukseen viitaten Teosto katsoo, että Kilpailuvirasto on nimenomaisesti todennut Teoston musiikinesityskorvausten sitomisen majoitusliikkeen huonelukuun olevan johdonmukainen, läpinäkyvä ja kohtuullinen tapa määrittää maksun suuruus.
Liikevaihtoon perustuva tekijänoikeuskorvaus olisi sitä vastoin tulkinnanvarainen ja epätasapuolinen eri tyyppisiä markkinatoimijoita kohtaan, erittäin vaikeasti massahyödykemarkkinoilla toteutettavissa ja valvottavissa sekä kustannuksiltaan kallis suhteessa yksittäisen tekijänoikeusluvan tuottoon. Ratkaisuehdotus on siten perusteeton.
Kantelussa on toiseksi esitetty, että Teosto-maksut tulisi voida maksaa lyhyemmältä ajalta kuin 3 kk ja että viikkomaksut tulisi ottaa käyttöön. Teoston R-tariffissa todetaan selkeästi, että kuukausikorvausperuste on tarvittaessa käytettävissä. Sesonkiaikojen ulkopuolelle sijoittuvat yksittäiset lyhyet käyttöjaksot pyritään esityslupasopimusta tehtäessä arvioimaan yhdessä asiakkaan kanssa niin, että ne voidaan ”niputtaa” yhteen ja laskuttaa arvioitua yhteismäärää vastaavana kuukausikorvauksena. Ratkaisuehdotus on siten perusteeton.
Kolmanneksi kantelussa on esitetty Teosto-maksujen lineaarista ja liikevaihtoon perustuvaa hinnoittelua. Mitattavissa olevaan musiikin käyttöön perustuva ja hintaryhmittäin toteutettu hinnoittelu on Teoston käsityksen mukaan tasapuolinen, kohtuullinen, yksiselitteinen ja kustannustehokas tapa määritellä tekijänoikeuskorvaukset. Kuten edellä on todettu, liikevaihtoon perustuva tekijänoikeuskorvaus olisi tulkinnanvarainen ja epätasapuolinen eri tyyppisiä markkinatoimijoita kohtaan, erittäin vaikeasti massahyödykemarkkinoilla toteutettavissa ja valvottavissa sekä kustannuksiltaan kallis suhteessa
Edellä selvitettyyn Vanha Kulkuri -tapaukseen Teosto toteaa, että tekijänoikeusmaksujen hallinnoinnissa Kilpailuvirasto katsoi perustelluksi asiakkaiden jakamisen asiakasryhmiin, joiden sisällä asiakkaisiin sovelletaan samaa tariffia. Kilpailuvirasto näin ollen katsoi, että keskimääräisiin kustannuksiin perustuva hinnoittelu oli sallittua R-tariffin osalta. Ratkaisuehdotus on siten perusteeton.
Musiikinesitysluvan siirtokielto
Teoston asiakassopimuksissa on sopimusehto, jonka perusteella sopimuksen siirtäminen puolin ja toisin on kiellettyä ilman eri lupaa. Lomamökkiyrittäjiin soveltuvan R-asiakassopimuksen 9 §:n mukaan sopimusta ei voi kumpikaan osapuoli siirtää kolmannelle. Siirtokielto sitoo kumpaakin osapuolta ja siirtokiellolle on kaksi lakiin perustuvaa syytä: Teoston ja elinkeinonharjoittajan välisessä suhteessa on kyse velkasuhteesta, jolloin velan siirtäminen kolmannelle ilman velkojan lupaa on kiellettyä. Teoston ja elinkeinonharjoittajan välisessä suhteessa on kyse tekijänoikeudellisen käyttöluvan luovuttamisesta, jolloin tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan tekijänoikeuden luovutuksensaaja ei saa luovuttaa oikeutta toiselle, ellei toisin ole sovittu. Ilman sopimusehtoakin molemmat perusteet soveltuisivat suoraan lain nojalla. Siirtokiellon ottaminen sopimusehdoksi on lähinnä informatiivinen kirjaus.
Siirtokiellolla ei ole mitään tekemistä mahdollisten tukkuporrasjärjestelyjen kanssa, joissa joku edustamiensa päämiesten lukuun hankkisi päämiehille yhteisen esitysluvan tai toimisi yksittäisten esityslupien kanavoijana Teostosta päämiehilleen. Teostolla on kokemusta yksittäistä toimialaa tai musiikinkäyttäjien ryhmää koskevista keskitetyistä lupajärjestelyistä valtakunnallisten aatteellisen urheilu- ja liikuntajärjestön kanssa. Kaupallisessa elinkeinotoiminnassa keskitettyjen esityslupien hankkiminen jäsenistön puolesta ei ole ollut tavanomaista, vaikka luparakenteesta on joidenkin toimialojen kanssa keskusteltu. Yleinen käytäntö on ollut, että toimialajärjestä on neuvotellut Teoston kanssa esityslupien hintoja, rakenteita ja keskeisiä lupaehtoja koskevat ratkaisut. Musiikinkäyttöä koskevat sopimukset solmitaan kuitenkin Teoston ja yksittäisten elinkeinonharjoittajien välillä musiikinkäytön tarkan ja ajankohtaisen seurannan varmistamiseksi.
Esityslupien siirtokielto ei ole estänyt sopimasta yhdellä esityslupasopimuksella useasta esityspaikasta, jolloin esitysluvan on mahdollista kattaa useita kymmeniä esityspaikkoja eri puolilla Suomea. Siirtokielto ei siten ole estänyt tukkuporrastyyppisten rakenteiden syntymistä. Jotta ” tukkurijärjestelyllä” olisi kantavuutta, tulisi sen olla tarkoituksenmukainen, edullinen ja kustannussäästöjä tuottava sekä Teostolle että siihen osallistuville. Mikäli ehdotus Teostolle tehtäisiin, olisi Teosto valmis tarkastelemaan ennakkoluulottomasti ja ratkaisuhaluisesti tarvittavia edellytyksiä ja tavoiteltuja vaikutuksia. Teostolle koituvat kustannushyödyt on tällaisessa tapauksessa mahdollista huomioida hintoja alentavasti.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Teoston määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Useissa aikaisemmissa Teoston toimintaa käsitelleissä tapauksissa[2] on todettu, että Teosto ry:llä on tosiasiallinen monopoli säveltaiteen tekijänoikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa Suomessa. Teosto ei ole tapauksen käsittelyn yhteydessä kiistänyt määräävää markkina-asemaansa. Edellä todetun perusteella Teoston toimintaa on perusteltua tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon näkökulmasta kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Esitysoikeuksien siirtokielto
Majoitusyrittäjät ovat pitäneet kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisena sitä, että Teosto on sopimusehdollaan kieltänyt oikeuksien siirtämisen kolmannelle. Sopimusehdon tarkoitus on majoitusyrittäjien mukaan estää tukkukaupan syntyminen.
Teosto on perustellut siirtokieltoa elinkeinonharjoittajan ja Teoston välisellä kestovelkasuhteella, jossa velan siirtäminen kolmannelle ilman velkojan lupaa on kielletty. Lisäksi tekijänoikeuslain 28 § kieltää tekijänoikeuksien edelleen luovuttamisen, ellei siitä ole erikseen sovittu. Teosto on ilmoittanut olevansa valmis neuvottelemaan ”tukkuporrasjärjestelyistä”, jos neuvotteluesitys sille asiasta tehtäisiin. Teosto on valmis tarkastelemaan ”tukkuportaan” tarvittavia edellytyksiä ja tavoiteltuja vaikutuksia. Teostolle koituvat kustannushyödyt on tällaisessa tapauksessa mahdollista huomioida oikeudenkäyttäjien esityskorvauksien hintoja alentavasti.
Majoitusyrittäjät ovat tehneet toimenpidepyynnön Teoston hinnoittelusta ja sopimusehdosta. Kilpailuneuvosto on Teoston poikkeuslupatapauksen[3] yhteydessä katsonut Teoston olevan itsenäinen elinkeinonharjoittaja, joka itse määrittelee perimiensä korvausten tason ja muut sopimusehdot. Päätöksen mukaan tekijänoikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin perusrakennetta ei tule pitää kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaisena elinkeinonharjoittajien yhteistoimintana. Teoston oikeuksien siirtokiellon arviointi tulee tapauksessa tehdä kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Kilpailuvirastolle toimitettujen selvitysten perusteella esitysoikeuksien siirtokielto on muodostunut ongelmalliseksi vasta asian ollessa kilpailuviraston käsittelyssä. Majoitusyrittäjät eivät ole esittäneet Teostolle, miten heidän esittämänsä järjestely käytännössä toteutettaisiin. Teoston on toiminnassaan otettava huomioon sopimussuhteensa oikeudenhaltijoihin. Oikeudenhaltijat eivät ole oikeuttaneet asiakassopimuksissaan Teostoa luovuttamaan hallinnoimiaan tekijänoikeuksia kolmansille. Tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan Teoston ei ole mahdollista luovuttaa hallinnoimiaan tekijänoikeuksia kolmansille ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Teosto on kuitenkin ilmoittanut olevansa valmis neuvottelemaan tarvittaessa muuntyyppisistä ”tukkuporrasjärjestelyistä”. Kilpailuvirasto katsoo, ettei esitetty selvitys viittaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, joten toimenpidepyynnöt eivät tältä osin anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Hinnoittelujärjestelmästä ja maksuvelvollisuudesta päättäminen
Majoitusyrittäjät ovat selvityksissään ehdottaneet muutoksia Teosto-maksun perusteisiin, joilla kilpailunrajoituslain vastainen syrjintä poistuisi. Teosto on kiistänyt majoitusyrittäjien ehdotukset.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei sen asiana ole määrätä Teoston käytettäväksi tietynsisältöistä hinnoittelujärjestelmää. Kilpailuviraston tehtäviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistaminen yrityksen noudatettavaksi.[4] Kilpailuviraston toimivalta rajoittuu niihin tapauksiin, joissa määräävässä asemassa oleva elinkeinonharjoittaja syyllistyy hinnoittelussaan kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettyyn väärinkäyttöön. Kilpailuviranomaisten asia ei ole esimerkiksi vahvistaa useista vaihtoehtoisista hinnoitteluperiaatteista tiettyä periaatetta yritysten noudatettavaksi. Lisäksi osapuolten erimielisyys siitä, tuleeko tekijänoikeuskorvausta maksaa musiikin välillisestä esittämisestä on musiikin tekijöiden tekijänoikeudellisen suojan laajuutta koskeva asia. Siitä aiheutuneiden tulkintaerimielisyyksien käsittely ei kuulu kilpailunrajoituslain piiriin eikä Kilpailuviraston toimialaan.
Hinnoittelun arviointi
Määräävässä markkina-asemassa olevalla elinkeinonharjoittajalla on erityinen velvollisuus pidättäytyä toimenpiteistä, jotka syrjivät asiakasyrityksiä tai sellaiseksi haluavia. Tasapuolisuusvaatimus edellyttää sitä, että samanlaisia asiakkaita kohdellaan samalla tavoin. Tämä vaatimus ei edellytä sitä, että erilaisia asiakasryhmiä kohdellaan samalla tavoin, jos hintaerot perustuvat kustannusperusteisiin tai muihin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviin syihin.
Aikaisemman oikeuskäytännön mukaan tekijänoikeuskorvauksien hyödyntämisestä maksettavia korvauksia ei voida tarkastella pelkistetyn kustannuslaskennan perusteella. Immateriaalioikeuksille luonteenomaista on, ettei käyttökorvaus määräydy hyödykkeen (immateriaalioikeuden) tuottamiskustannusten tai sen luovuttamisesta eri käyttäjille tai käyttäjäryhmille syntyvien kustannusten perusteella.
Oikeudenhaltijalle tuleva korvaus määräytyy yleensä joko oikeuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate) tai siitä saatavien tulojen (rojaltiperiaate) perusteella. Immateriaalioikeuden ollessa kyseessä kustannusvastaavuuden periaatteen ei ole katsottu olevan riittävä tai edes oikea mittapuu kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettujen kilpailunrajoitustapausten arvioinnille. Tekijänoikeuksien osalta kilpailuoikeudellisen tarkastelun lähtökohdaksi onkin otettava oikeuden hyödyntämisen laajuus tai taloudellinen hyöty markkinoilla sekä muut relevantit olosuhteet.
Majoitusyrittäjät ovat perustelleet tariffin syrjivyyttä ja kohtuuttomuutta laskelmilla. Teoston mukaan laskelmat ovat virheellisiä, spekulatiivisia ja epäedustavia. Teoston mukaan laskelmien mukaisia matkailuyrittäjiä ei markkinoilla ole ja Teoston tariffi ei tosiasiassa ulotu tällaisiin yrityksiin.
Teoston majoitusyrittäjien tekijänoikeustariffi rakentuu majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään, joten tariffin mukaisen korvauksen määrään vaikuttavat toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen määrä. Majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän kasvaessa oikeuden hyödyntämisen laajuus kasvaa. Toisaalta samalla musiikkimäärällä ja pienemmällä majoitustilojen ja käyttökuukausien määrällä tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuus vähenee. Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän kuvaavan kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta riittävällä tarkkuudella majoitusyrittäjän tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuutta.
Teoston majoitusyrittäjätariffi on tekijänoikeuskorvauksille tyypillinen oikeuden hyödyntämisen laajuuteen perustuva käyttöoikeusperusteinen tariffi, jossa erilaiset asiakkaat on oikeuden käytön laajuuden perusteella porrastettu 14 luokkaan huoneiden/lomamökkien määrän, joissa kussakin on kiinteä euromääräinen korvaus. Samaan maksuluokkaan oikeuden käytön perusteella kuuluvilta asiakkailta peritään samansuuruinen euromääräinen korvaus, joten Kilpailuvirasto katsoo Teoston kohtelevan samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla.
Kilpailuviraston tehtävä ei ole määrätä elinkeinonharjoittajan markkinoilla hyödykkeestä perimää ”oikeaa” hintaa tai ylintä sallittavaa hintaa. Kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun kohtuuttoman korkean hinnoittelun tunnusmerkistöön kuuluu se, että elinkeinonharjoittajan soveltamat hinnat selkeästi ylittävät hyväksyttävänä pidettävän rajan.
Kilpailuviraston näkemyksen mukaan Majoitusyrittäjien esimerkit tariffin vaikutuksista eivät ole perustuneet tariffin heihin itseensä kohdistuviin todellisiin kustannusvaikutuksiin. Majoitusyrittäjien esimerkkien perusteella ei ole todettavissa, miten tariffi todellisuudessa vaikuttaa haitallisesti toimenpidepyyntöjä tehneiden majoitusyrittäjien elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Kilpailuvirasto katsoo, ettei majoitusyrittäjien selvitysten perusteella ole todettavissa, että tariffin porrastus olisi Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaisesti ilmeisen kohtuuton. Tapauksessa ei ole ollut tarvetta antaa kilpailunrajoituslain 14 §:n mukaista väliaikaismääräystä.
Teoston majoitusyrittäjien tariffi ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti, 7 § ja 14 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Kilpailuviraston päätös dno 887/61/96, annettu 6.8.1997..
[2] Kilpailuneuvoston Teoston poikkeuslupapäätös (dno 5/359/95, annettu 5.10.1995) ja Teoston minimitariffipäätös (KNO 96/690/2000, annettu 27.2.2002 KHO vahvistanut päätöksen 1004/2/2002, annettu 19.5.2003).
[3] Kilpailuneuvoston Teoston poikkeuslupapäätös (dno 5/359/95, annettu 5.10.1995).
[4] Neste Oy dno 16/359/93, kilpailuneuvoston päätös 22.6.1994 Yleisradio/MTV/Teosto (KNO:n päätös dno 22/359/96, annettu 1.6.1998 KHO vahvistanut päätöksen dno 1956/1/1998, annettu 9.6.1999) ja Teoston minimitariffi päätös (KNO 96/690/2000, päätös annettu 27.2.2002. KHO vahvistanut päätöksen Dno 1004/2/2002, päätös annettu 19.5.2003).