1 Asia
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n majoitusyrittäjiä koskeva tariffi
2 Osapuolet
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijät:
Laurilan lomamökit (Heikki Laurila), Lempäälä
Mikonmajat (Sanna Hietanen), Ähtäri
Loma-Perkkiö (Tuomo Rusanen), Sotkamo
Wasikkaniemen Mökkilomat (Kari Vasikkaniemi), Ähtäri
3 Ratkaisu
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
4 Asian vireilletulo ja aikaisemmat käsittelyvaiheet
1. Majoitusyritykset Laurilan lomamökit, Mikonmajat, Loma-Perkkiö ja Wasikkaniemen Mökkilomat pyysivät 12.9.2002, 28.10.2002, 22.11.2002 sekä 12.12.2002 saapuneissa kirjeissään Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry (jäljempänä Teosto) hinnoitellut majoitustiloja koskevat musiikinesityskorvaustariffinsa kilpailunrajoituslain vastaisesti. Kilpailuvirasto ratkaisi asiat 12.12.2003 yhdellä päätöksellä (dnro 790/61/2002), jossa toimenpidepyynnöt poistettiin käsittelystä.
2. Toimenpidepyynnön tekijöistä Heikki Laurila, Sanna Hietanen ja Tuomo Rusanen valittivat Kilpailuviraston päätöksestä markkinaoikeuteen, joka 12.9.2005 antamallaan päätöksellä (nro 213/2005) kumosi Kilpailuviraston päätöksen ja palautti asian virastoon osittain uudelleen käsiteltäväksi.
3. Laurila, Hietanen ja Rusanen valittivat markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaativat muun muassa, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja hyväksyy valittajien väitteet Teoston tariffin syrjivyydestä. Myös Teosto valitti markkinaoikeuden päätöksestä vaatien, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkina-oikeuden päätöksen siltä osin kuin markkinaoikeus oli palauttanut asian Kilpailuvirastolle. Päätöksellään 21.3.2007 (taltionumero 685) korkein hallinto-oikeus jätti valitukset tutkimatta siltä osin kuin kysymys oli asian palauttamisesta Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi.
5 Asiaselostus
5.1 Kilpailuviraston ja markkinaoikeuden asiassa tekemät päätökset
4. Teoston majoitusyrittäjiä koskevassa tariffissa yrittäjät on porrastettu 14 luokkaan huoneiden/lomamökkien lukumäärän perusteella siten, että samaan maksuluokkaan kuuluvilta yrittäjiltä on peritty samansuuruinen musiikinesityskorvaus. Vuonna 2002 tariffi oli porrastettu siten, että korvaus oli pienimmillään 45 euroa neljännesvuodessa majoitusyrittäjän huoneiden/lomamökkien lukumäärän ollessa 1–5 ja suurimmillaan 605 euroa neljännesvuodessa majoitusyrittäjän huoneiden/lomamökkien lukumäärän ylittäessä 500. Huonetta kohden laskettava esityskorvaus oli näin ollen sitä pienempi, mitä suuremmasta majoitusyrittäjästä oli kysymys. Teosto on vuoden 2002 jälkeen muuttanut tariffiaan siten, että se on laskenut pieniin tariffiluokkiin kohdistuvia musiikinesityskorvauksia ja samalla nostanut suurempiin tariffiluokkiin kohdistuvia maksuja. Muutosten jälkeenkin pienten majoitusyrittäjien huonetta/lomamökkiä kohden maksama esityskorvaus on suurempi kuin suurten yrittäjien maksama korvaus.
5. Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön tehneiden majoitusyrittäjien mukaan Teoston tariffi on pienille majoitusyrittäjille kohtuuton ja näitä syrjivä – suhteessa esimerkiksi suurempiin hotelliyrityksiin. Lisäksi majoitusyrittäjät esittivät, että Kilpailuvirasto edellyttäisi musiikinesityskorvaukset sidottavaksi majoitusliikkeen liikevaihtoon sen huone- tai mökkiluvun sijaan.
6. Kilpailuvirasto katsoi 12.12.2003 tekemässään päätöksessä, että majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään perustuva tariffi kuvaa riittävällä tarkkuudella majoitusyrittäjien tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuutta. Virasto ei hyväksynyt majoitusyrittäjien ehdotusta sitoa esityskorvaukset majoitusyrityksen liikevaihtoon: virasto totesi, ettei sen asiana ole määrätä Teoston käytettäväksi tietyn sisältöistä hinnoittelujärjestelmää ja että viraston toimivalta rajoittuu tapauksiin, joissa määräävää markkina-asemaa on käytetty väärin.
7. Kilpailuvirasto totesi päätöksessään, että Teosto kohtelee samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla, koska samaan maksuluokkaan kuuluvilta asiakkailta peritään samansuuruinen euromääräinen korvaus. Kilpailuvirasto ei siten pitänyt Teoston tariffia luonteeltaan syrjivänä. Kilpailuvirasto totesi myös, ettei toimenpidepyynnön tekijöiden selvitysten perusteella ollut todettavissa, että Teoston tariffin porrastus olisi ilmeisen kohtuuton. Kilpailuviraston arvion mukaan toimenpidepyynnön tehneiden majoitusyrittäjien virastolle esittämät esimerkit tariffin vaikutuksista eivät perustuneet heihin itseensä kohdistuviin todellisiin kustannusvaikutuksiin. Majoitusyrittäjien esimerkkien perusteella ei ollut viraston käsityksen mukaan todettavissa, miten tariffi todellisuudessa vaikuttaa haitallisesti toimenpidepyynnön tekijöiden elinkeinotoiminnan harjoittamiseen.
8. Markkinaoikeus kuitenkin kumosi 12.9.2005 antamassaan ratkaisussa Kilpailuviraston päätöksen ja palautti asian virastoon uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin Kilpailuvirasto ei markkinaoikeuden mukaan ollut riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Teoston soveltaman tariffin porrastuksen katsottava merkinneen kilpailunrajoituslain vastaista kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista (päätöksen s. 10):
Kilpailuvirasto ei ole tarkastellut Teoston tariffiluokissa 1–30 huonetta/lomamökkiä perimiä korvauksia, mihin valittajat ovat nimenomaisesti kohdistaneet toimenpidepyyntönsä, verrattuna Teoston muissa tariffiluokissa perimiin korvauksiin. Kilpailuvirasto ei näin ollen ole selvittänyt, onko Teoston hinnoittelun (tariffin porrastus) katsottava merkinneen sanotussa suhteessa kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista, ottaen huomioon kaikki hinnoitteluun (tariffin porrastukseen) vaikuttaneet kilpailuoikeudellisesti relevantit seikat. […] Asia on palautettava Kilpailuvirastoon sanotulta osin uudelleen käsiteltäväksi.
9. Markkinaoikeuden mukaan kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna Teosto on voinut sinänsä rakentaa majoitusyrittäjiä koskevan tariffinsa majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään. Markkinaoikeus totesi myös päätöksessään, että Teoston tariffi kohtelee samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla ja että tariffi ei ole ollut sanotussa suhteessa valittajia syrjivä (päätöksen s. 9):
Teoston majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on rakentunut majoitustilojen ja käyttökuukausien määrälle. Tariffin mukaisen korvauksen määrään ovat näin vaikuttaneet toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen määrä. Majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän kasvaessa oikeuden hyödyntämisen laajuus kasvaa. Toisaalta samalla musiikkimäärällä sekä pienemmällä majoitustilojen ja käyttökuukausien määrällä tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuus vähenee.
Teoston majoitusyrittäjiä koskevassa tariffissa on siten lähdetty korvauksen määräytymisestä oikeuden hyödyntämisen laajuuden perusteella. Huomioon ottaen, että tariffi on koskenut tekijänoikeuden haltijoille maksettavaa korvausta musiikin esittämisestä, markkinaoikeus katsoo, että kyseinen lähtökohta on ollut kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, etteikö majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän olisi katsottava kuvaavan kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta riittävällä tarkkuudella oikeuden hyödyntämisen laajuutta. Kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna Teosto on näin ollen sinänsä voinut rakentaa majoitusyrittäjiä koskevan tariffinsa majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään.
[…] Teoston majoitusyrittäjiä koskevan tariffin mukaan samaan tariffiluokkaan oikeuden käytön laajuuden perusteella kuuluvilta asiakkailta on peritty samansuuruinen euromääräinen korvaus. Teoston tariffin voidaan näin ollen katsoa kohdelleen samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla. Teoston tariffi ei siten ole ollut sanotussa suhteessa valittajia syrjivä.
10. Markkinaoikeus ei siten tältä osin palauttanut asiaa Kilpailuvirastolle tutkittavaksi, vaan piti Teoston esityskorvausten lähtökohtaa eli tariffin perustumista majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävänä.
5.2 Teoston selvitykset tariffin porrastuksen kustannusperusteista
11. Markkinaoikeuden palautettua asian edellä todetuilta osin Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi ja korkeimman hallinto-oikeuden jätettyä tältä osin toimenpidepyynnön tekijöiden ja Teoston valitukset tutkimatta virasto pyysi asiassa syksyllä 2008 Teostolta uutta selvitystä. Teosto on 16.1.2009 toimittamassaan selvityksessä eritellyt majoitussektorin Teostolle aiheuttamia kuluja sekä tältä sektorilta saatuja tuottoja. Teoston mukaan sille maksettu musiikinesityskorvaus sisältää kaksi komponenttia: kuluosuuden ja rojaltiosuuden. Asiakkaiden maksamista tariffikorvauksista katetaan Teoston kulut ja loppu tilitetään rojalteina oikeudenhaltijoille. Teoston mukaan luontainen lähtökohta on, että asiakas kattaa tekijänoikeushallinnointiin liittyvät kulunsa ja tuottaa oikeudenhaltijoille myös rojaltiosuutta.
12. Teoston mukaan yksi hotelli- tai lomakyläasiakas aiheuttaa sille keskimäärin samansuuruisen hallinnointikulun ja -rasituksen asiakkaan huonelukumäärästä riippumatta. Teoston selvitysten perusteella pienet majoitusyritykset, lähinnä lomakylät, muodostavat valtaosan majoitussektorin kokonaisasiakasmäärästä. Kolme ensimmäistä tariffikategoriaa (1–30) edustaa noin kahta kolmasosaa Teoston majoitussektorin asiakkaista: näin ollen kolme ensimmäistä kategoriaa aiheuttaa myös valtaosan majoitussektorin kuluista.
13. Sen sijaan majoitussektorin esityskorvauksista kolme ensimmäistä tariffiluokkaa tuo selvityksen perusteella vain pienen osuuden. Teoston mukaan alimmissa tariffiluokissa asiakkaat tuskin kattavat hallinnointikustannuksensa. Pienin lomakyläkategoria (1–5) ei Teoston mukaan käytännössä edes kata kulujaan: tämän kategorian asiakkaat eivät siten käytännössä tuota rojaltiosuutta lainkaan, vaan päinvastoin kuluttavat sitä muista kategorioista. Myös muissa pienemmissä luokissa kuluprosentti suhteessa perittyjen esityskorvausten määrään on muihin verrattuna erittäin korkea. Suuremmissa tariffiluokissa tilanne on toinen: kuluprosentit ovat pienet ja käytännössä suuremmat yksiköt tuottavat valtaosan oikeudenhaltijoille tilitettävästä rojaltiosuudesta. Pienemmät lomamökkiyritykset kattavat vain aiheuttamansa kulut ja oikeudenhaltijoiden rojaltiosuus jää marginaaliseksi.
14. Teoston mukaan maksujen painotus ylempiin tariffiluokkiin merkitsisi suurempaa ja vinoutunutta rojaltitaakkaa suuremmille majoitusyrityksille, jotka aiheuttavat vähemmän transaktiokustannuksia kuin lukumääräisesti suuret alemmissa tariffiluokissa olevat yritykset.
6 Oikeudellinen arviointi
6.1 Teoston tariffin porrastus
15. Markkinaoikeus edellytti 12.9.2005 tekemässään päätöksessä, että virasto tutkii, ovatko Teoston pienissä tariffiluokissa (1–30) perimät esityskorvaukset kohtuullisia verrattuna suurten majoitusyrittäjien maksamiin korvauksiin. Kilpailuvirasto on nyt arvioinut asiaa markkinaoikeuden palautuspäätöksen mukaisesti selvittääkseen, voidaanko pitää kohtuuttomana tai syrjivänä sitä, että pieni majoitusyrittäjä maksaa Teostolle esityskorvausta huonetta tai lomamökkiä kohden laskettuna suuremman summan kuin suuri majoitusyrittäjä.
16. Markkinaoikeuden päätöksessä on todettu, että määräävässä markkina-asemassa olevalla elinkeinonharjoittajalla on erityinen velvollisuus pidättäytyä toimenpiteistä, jotka syrjivät asiakasyrityksiä tai sellaisiksi haluavia. Tasapuolisuusvaatimus edellyttää sitä, että samanlaisia asiakkaita kohdellaan samalla tavoin. Tämä vaatimus ei markkinaoikeuden mukaan edellytä sitä, että erilaisia asiakasryhmiä kohdellaan samalla tavoin, jos hintaerot perustuvat kustannusperusteisiin tai muihin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviin syihin.
17. Kilpailuneuvosto on aikaisemmin arvioinut Teoston hinnoitteluperiaatteita (päätös 1.6.1998, dnro 22/359/96) seuraavasti:
Tekijänoikeuskorvauksia, kuten immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä maksettavia korvauksia yleensäkään, ei voida tarkastella pelkistetyn kustannuslaskennan perusteella. Immateriaalioikeuksille on luonteenomaista, ettei käyttökorvaus määräydy hyödykkeen (immateriaalioikeuden) tuottamiskustannusten tai sen luovuttamisesta eri käyttäjille tai käyttäjäryhmille syntyvien kustannusten perusteella. Oikeudenhaltijalle tuleva korvaus määräytyy yleensä joko oikeuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate) tai siitä saatavien tulojen (rojaltiperiaate) perusteella. Immateriaalioikeuden ollessa kyseessä kustannusvastaavuuden periaate ei siten ole riittävä tai edes oikea mittapuu kilpailunrajoituslain 7 §:ssä [nykyisin 6 §:ssä] tarkoitettujen (syrjintä)tapausten arvioinnille.
18. Teostoa koskevassa ns. Reissuradio-asiassa (päätös 27.2.2002, dnro 96/690/2000) kilpailuneuvosto toteaa edelleen, että määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoittelua tarkastellaan yleensä kyseessä olevan tavaran tai palvelun tuotantokustannusten perusteella ja näitä kustannuksia verrataan yhtiön hinnoitteluun eri asiakkaille. Immateriaalioikeuksien osalta tarkastelun lähtökohdaksi on kuitenkin otettava oikeuden hyödyntämisen laajuus tai taloudellinen hyöty markkinoilla sekä muut relevantit olosuhteet. Teoston perusteltua Reissuradiota koskevaa hinnoitteluaan kustannustekijöillä, Kilpailuneuvosto kuitenkin totesi, että ”tekijänoikeuskorvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa musiikinkäyttäjien Teostolle aiheuttamat kustannukset voidaan, mikäli ne ovat kohtuullisia, ottaa yhtenä tekijänä huomioon”.
19. Kilpailuviraston arvioitavana nyt oleva Teoston majoitusyrittäjätariffi rakentuu oikeuden hyödyntämisen laajuudelle (käyttöperiaate) siten, että korvaukset määräytyvät majoitustilojen ja niiden käyttökuukausien mukaan. Markkinaoikeus on pitänyt tätä lähtökohtaa kilpailuoikeudellisesti perusteltuna. Kilpailuvirastolle toimittamissaan selvityksissä Teosto on perustellut tariffin porrastusta kustannussyillä. Teoston selvityksistä käy ilmi, että lukumääräisesti suuri pienten majoitus- ja lomakyläyrittäjien joukko aiheuttaa valtaosan majoitussektorilta Teostolle aiheutuvista hallinnointikuluista. Iso hotelliketju ei suuresta huonelukumäärästä huolimatta aiheuta Teostolle sen suurempia hallinnointikuluja kuin pieni lomakyläyrittäjä. Kun majoitusyrittäjiltä perityistä esityskorvauksista vähennetään Teoston hallinnointikulut, suurten majoitusyrittäjien maksamista esityskorvauksista jää huomattavasti suurempi osa oikeudenhaltijoille rojalteina tilitettäväksi.
20. Asiassa saatujen selvitysten perusteella Teoston hallinnolliset kustannukset huonetta kohden laskettuna ovat alemmissa tariffiluokissa suuremmat kuin muissa tariffiluokissa. Kilpailuvirasto katsoo siten, että Teoston majoitusyrittäjätariffin porrastukselle on olemassa kustannuksiin perustuvat syyt ja että porrastus, jonka mukaisesti alemmissa tariffiluokissa esityskorvaukset per huone/lomamökki ovat ylempiä tariffiluokkia korkeammat, on johdonmukainen. Porrastus ei sinänsä muuta tariffin käyttöperiaatteelle rakentuvaa peruslähtökohtaa: suurempi majoitusyrittäjä maksaa majoitustilojen suuremman lukumäärän ja laajemman tekijänoikeuden hyödyntämisen perusteella enemmän korvauksia kuin pieni majoitusyrittäjä. Tätä peruslähtökohtaa täydentää Teoston käyttämä tariffin porrastus, jolla kerätyissä korvauksissa otetaan huomioon musiikinkäyttäjien Teostolle aiheuttamia hallinnollisia kustannuksia.
21. Toimenpidepyynnön tekijöiden Kilpailuvirastolle aikanaan toimittamien selvitysten perusteella ei ole myöskään todettavissa, että Teoston tariffi olisi todellisuudessa pienten majoitusyrittäjien kannalta kohtuuttoman korkealla tasolla. Yrittäjien antamat esimerkit tariffin vaikutuksista ovat kuvitteellisia laskelmia marginaalisen majoitusalan toimijan näkökulmasta, eivätkä laskelmat perustu kyseisten yrittäjien tosiasiassa kohtaamiin kustannusvaikutuksiin.
22. Vuonna 2002 Teoston majoitusyrittäjiä koskeva korvaus oli pienimmillään 45 euroa neljännesvuodessa. Jos majoitustoimintaa olisi ollut läpi vuoden, vuosikorvaukseksi olisi muodostunut 180 euroa. Sittemmin Teosto on muuttanut hinnoitteluaan siten, että pienissä korvausluokissa maksut ovat laskeneet ja suurissa korvausluokissa nousseet. Tällä hetkellä Teoston hinta alimmassa luokassa 1–5 huonetta/lomamökkiä on 9,55 euroa kuukaudessa eli noin 115 euroa vuodessa. Korvausta maksetaan vain niiltä kuukausilta, jolloin mökkiä tarjotaan vuokralle: kesäasuttavista mökeistä ei siten makseta korvauksia koko vuodelta. Kilpailuviraston arvion mukaan 115 euron vuotuista korvausta ei voida pitää kohtuuttoman korkeana suhteutettuna lomamökeistä ja muista vastaavista majoitustiloista tyypillisesti perittäviin vuorokausi- ja viikkovuokriin, etenkin kun esityskorvaus suhteutetaan majoitusyrittäjälle musiikin käyttämisestä koituvaan hyötyyn.
23. Toimenpidepyynnön tehneet majoitusyrittäjät eivät ole osoittaneet, että tyypillisen lomamökkiyrittäjän kokonaisliikevaihtoon suhteutettuna Teoston tariffi aiheuttaisi olennaista haittaa liiketoiminnalle. Kilpailuvirastolle ei ole selvitetty, että musiikinesityskorvaukset todellisuudessa vaikeuttaisivat majoitusalalla toimimista taikka että ne olisivat omiaan sulkemaan pieniä majoitusyrittäjiä pois markkinoilta.
24. Kilpailuvirasto toimitti 14.12.2009 markkinaoikeudelle valittaneille majoitusyrittäjille päätösluonnoksen, jossa oli esitetty viraston alustavat näkemykset asiassa. Majoitusyrittäjät eivät antaneet päätösluonnoksesta vastinetta määräaikaan mennessä.
6.2 Yhteenveto
25. Kilpailuviraston arvion mukaan Teoston majoitusyrittäjätariffin porrastukselle on esitetty kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät kustannuksiin perustuvat syyt. Tariffiluokissa 1–30, joihin markkinaoikeus on 12.9.2005 tekemässään päätöksessä erityisesti kiinnittänyt huomiota, Teostolle aiheutuvat hallinnointikulut ovat suhteellisesti suuremmat kuin ylemmissä tariffiluokissa. Tämä puoltaa Teoston tariffin porrastusta, jonka perusteella huonetta/lomamökkiä kohden maksetut musiikinesityskorvaukset ovat sitä pienemmät mitä suuremmasta majoitusyrityksestä on kysymys.
26. Teostolle maksettavien korvausten aiheuttaman taloudellisen rasitteen ei ole osoitettu merkittävästi haittaavan toimenpidepyynnön tekijöiden elinkeinotoimintaa tai rajoittavan heidän kilpailumahdollisuuksiaan. Asiassa ei näillä perusteilla ole tarvetta lisäselvityksille ja se voidaan poistaa käsittelystä.
7 Sovelletut säännökset
27. Kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §
8 Muutoksenhaku
28. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
9 Lisätiedot
29. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.