Asianosaiset
Työeläkelaitosten liitto
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto on selvittänyt työeläkevakuutusyhtiöiden välistä kilpailua 13.10. ja 4.12.1995 sekä 5.1.1996 Työeläkelaitosten liitossa (TELA). Selvityksen perusteella Kilpailuvirasto lähetti TELA:lle 22.11.1996 TEL-takaisinlainausjärjestelmää koskevan vastinepyynnön, josta TELA toimitti 18.12.1996 päivätyn vastineen. Kilpailuvirasto teki 27.2.1997 aloitteen sosiaali- ja terveysministeriölle takaisinlainausjärjestelmää koskevien määräysten muuttamisesta. Kilpailuvirasto lähetti 27.2.1997 TELA:lle selvityspyynnön työeläkevakuutusyhtiöiden välisestä yhteistyöstä TELA:ssa, johon TELA vastasi 27.3.1997 päivätyllä vastineella.
Työeläkelaitosten liitto
Työeläkelaitosten liitto (TELA) on lakisääteistä työeläketurvaa hoitavien eläkelaitosten yhteistyöelin. Sen jäsenyys on vapaaehtoista, mutta siihen kuuluvat käytännössä kaikki suomalaiset eläkelaitokset. TELA toimii yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa työeläkejärjestelmän tarkoituksenmukaiseksi kehittämiseksi, tekee eläkejärjestelmää koskevia selvityksiä ja tutkimuksia sekä laatii suunnitelmia ja ehdotuksia eläketurvan ja sen toimeenpanon kehittämiseksi.
Työeläkevakuutusyhtiö
Vakuutusyhtiön perustamisesta, järjestysmuodosta, toiminnan peruslinjoista yms. seikoista on säädetty vakuutusyhtiölaissa (1062/79). Työeläkevakuutusyhtiöistä ei ole toistaiseksi voimassa erillistä lakia, mutta eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä sitä koskeva hallituksen esitys (HE 255/1996 vp.). Työntekijäin eläkelain, TEL (395/61) 3 §:n mukaan työeläkevakuutusyhtiölle myöntää toimiluvan valtioneuvosto.Toimiluvan saanut vakuutusyhtiö ei saa harjoittaa muuta kuin lakisääteistä työeläkevakuutustoimintaa.
Työeläkevakuutus
Suomen työeläkejärjestelmä perustuu työnantajan työntekijöilleen ottamaan pakolliseen vakuutukseen. Työnantajalla on TEL:n 3 §:n mukaan oikeus valita lakisääteisen eläketurvan järjestämisen muoto joko perustamalla eläkekassa tai eläkesäätiö taikka ottamalla vakuutus työeläkevakuutusyhtiöstä. Vakuutusyhtiö ei saa kieltäytyä antamasta tai pitämästä voimassa yhtiöltä haettua työeläkevakuutusta. Työnantajalla on TEL:n 1 §:n mukaan velvollisuus vakuuttaa kaikki 13 vuotta täyttäneet työntekijänsä yleensä kuukauden jatkuneen työsuhteen jälkeen. TEL:n 3 §:n mukaan eläketurvan ehdot ja perusteet hyväksyy sosiaali- ja terveysministeriö.Yrittäjän on otettava yrittäjien eläkelain, YEL (468/69) 1 §:n perusteella eläkevakuutus itselleen.
Työeläkkeet rahoitetaan pääosin eläkevakuutusmaksuilla, joita työnantajat ja yrittäjät maksavat valitsemaansa eläkelaitokseen. TEL:n 12a §:n mukaan työeläkevakuutusyhtiön on haettava vakuutusmaksun ja vastuuvelan laskuperusteille sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus. Laskuperusteilla tarkoitetaan vakuutuksen eri tekijöitä koskevien laskentaolettamusten muodostamaa kokonaisuutta. Niihin sisältyy muun muassa maksun määräytymisperiaatteet ja laskentakaavat eri eläkelajien osalta. Vastuuvelka on vakuutusyhtiöiden taseiden olennaisin erä, ja sen turvaava ja valvottu määrittäminen on edellytys yhtiön vakavaraisuudelle. Vakuutusyhtiöllä tulee olla turvaavat laskuperusteet vastuuvelan määrittämiseksi. Vastuuvelka muodostuu suurelta osin kyseisen työeläkevakuutusyhtiön vastuulla olevien eläkkeiden pääoma-arvona.Vastuuvelkaperusteiden turvaavuusvaatimuksista seuraa myös rajoituksia vakuutusmaksujen määrittämiselle, koska nämä riippuvat toisistaan. Vakuutusmaksujen tulee kattaa kunakin vuonna ansaituista eläkkeistä aiheutuva vastuuvelan lisäys.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa vuosittain päätöksen työntekijäin eläkemaksun määrästä (TEL 12b §).Vakuutusmaksut kerätään kultakin vakuutuskaudelta siten, että osa maksusta kerätään ennakolta neljännesvuosittain ja osa maksetaan lopullisena vakuutusmaksuna viimeistään vakuutuskautta seuraavan vuoden kesäkuun 1 päivänä. Kullakin asiakkaalla on eläkelaitoksessa oma rahastotili, jonne rahastoidut vakuutusmaksut on siirretty tulevien eläkkeiden maksua varten.Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa rahastoille eli eläkelaitoksen vastuuvelalle hyvitettävän laskuperustekoron. Eläkelaitoksen on saatava sijoituksilleen laskuperustekoron suuruinen tuotto. Laskuperustekoron ylittävä korkotuotto palautuu vakuutuksenottajille maksuhyvityksinä.
Takaisinlainaus
Työnantaja voi halutessaan lainata käyttöönsä sen osan TEL-vakuutusmaksusta, jota ei välittömästi tarvita eläkkeiden rahoittamiseen (takaisinlainausoikeus). Käytännössä tämä toteutuu siten, että työnantaja suorittaa eläkelaitokselle osan vakuutusmaksuistaan antamalla velkakirjan. Työnantajalla on myös oikeus lainata aikaisempina vuosina rahastoihin kertynyt sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä vahvistettu osa maksuista. Jos asiakas ei käytä takaisinlainausoikeuttaan, eläkelaitos maksaa käteismaksuhyvitystä vakuutusmaksuista.
Työeläkevakuutusmarkkinat
Suomen markkinoilla toimivat tällä hetkellä seuraavat työeläkevakuutusyhtiöt:
- Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen, markkinaosuus 33,5 %
- Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varma, markkinaosuus 29,1 %
- Vakuutusosakeyhtiö Eläke-Sampo, markkinaosuus 21,2 %
- Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiola, markkinaosuus 12,4 %
- Eläkevakuutusosakeyhtiö Verdandi, markkinaosuus 3,5 %
- Försäkringsbolaget Pensions-Alandia, markkinaosuus 0,3 %
Eläkekassat ovat yleensä toimialakohtaisia ja eläkesäätiöt työnantajakohtaisia. Eläkekassojen ja -säätiöiden markkinaosuus on noin 20 % työeläkemaksutulosta. Muiden yksityisellä sektorilla käytössä olevien eläkejärjestelmien kuin TEL:n ja YEL:n osalta ei asiakkaalla ole oikeutta valita eläkelaitosta, vaan eläkevakuutuksen hoitaa sitä varten perustettu eläkelaitos (LEL Työeläkekassa, Merimieseläkekassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Esiintyvien Taiteilijoiden Eläkekassa).
Maantieteelliset markkinat
Lakisääteisiä työeläkevakuutuksia myöntääkseen yhtiön tulee Suomessa myönnetyn toimiluvan saatuaan noudattaa suomalaisia säännöksiä sekä toimia kokonaan Suomen viranomaisten valvonnassa. ETA-sopimuksen solmimisen jälkeen, on myös EU/ETA-maasta tulevilla henkilöillä tai yhtiöillä oikeus omistaa rajoituksetta osakkeita suomalaisessa työeläkevakuutusyhtiössä. Käytännössä työeläkevakuutustoiminta edellyttää, että yhtiöllä on pysyvä toimipaikka Suomessa, mikä vaikeuttaa alalle tuloa. Toistaiseksi alalle ei olekaan tullut ulkomaisia yhtiöitä. Näin ollen voidaan katsoa maantieteellisten markkinoiden rajoittuvan Suomeen. Työeläkevakuutusyhtiöt toimivat ahvenanmaalaista Försäkringsbolaget Pensions-Alandiaa lukuun ottamatta koko Suomen alueella.
Työeläkevakuutusyhtiöiden yhteistyö TELA:ssa
Kilpailuviraston tekemissä selvityksissä kävi ilmi, että TELA:n työryhmissä ja jaostoissa sovittiin yhteisesti muun muassa takaisinlainauksessa noudatettavista ehdoista sekä käsiteltiin tietoa eläkelaitosten luotonannosta, asiakkaiden siirtoliikkeistä sekä vakuutuksenvälittäjistä. TELA:n työryhmissä ja jaostoissa ovat edustettuina työeläkevakuutusyhtiöt, jotka kilpailevat keskenään työeläkevakuutusmarkkinoilla.
TELA:n puitteissa toimiva vakuutusyhtiöasiain toimikunta oli asettanut 20.9.1995 takaisinlainaustyöryhmän laatimaan yhteiset ehdot uusille 1.1.1996 jälkeen nostettaville takaisinlainoille. Työryhmässä oli sovittu yhteisesti muun muassa lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävän takaisinmaksusanktion vähimmäismäärästä.
TELA:n luotonantoneuvottelukunta puolestaan seuraa eläkelaitosten luotonantoa siten, että kukin eläkelaitos ilmoittaa neljännesvuosittain TELA:lle myöntämiensä sijoitus- ja takaisinlainojen markkamäärän ja lainakannan toimialoittain eriteltynä sekä lainan käyttötarkoituksen ja vakuudet. TELA saa siten yksityiskohtaiset tiedot kunkin eläkelaitoksen luottokannan kehityksestä.
Vakuutusyhtiöasiain toimikunnan markkinointijaoksen kokouksissa oli seurattu muun muassa eläkevakuutusyhtiöiden välistä vakuutusasiakkaiden siirtoliikettä sekä keskusteltu vakuutuksenvälittäjille maksettavasta hoitopalkkiosta.
TELA:n vastine
TELA toteaa vastineessaan, että työeläkevakuutusyhtiöiden harjoittama vakuutustoiminta rajoittuu lakisääteiseen sosiaalivakuutukseen, jonka sisältö on tarkoin säänneltyä. TELA toteaa, että koska sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin yhteisiin laskuperusteisiin sisältyy myös takaisinlainausta koskevat perusteet, takaisinlainauksen ehdoista sopiminen on lakiin perustuvaa työeläkevakuutustoimintaa, jonka osalta TELA:ssa tehtävä yhteistyö on välttämätöntä.
TELA toteaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon (45/1996) viitaten, että koska työeläkevakuutusyhtiöiden luonne lakisääteisen eläketurvan toteuttajana poikkeaa tavanomaista vakuutustoimintaa harjoittavista vakuutusyhtiöistä, niiden toimintaa ja työeläkevakuuttamisessa noudatettavia sääntöjä ei voida tarkastella samalla tavoin kuin vakuutusyhtiölaissa tarkoitettujen muiden vakuutusyhtiöiden toimenpiteitä.
Takaisinlainausoikeus on ollut TEL:n voimaantulosta alkaen yksi työeläkejärjestelmän perusperiaate. Takaisinlainauksella vakuutuksenottaja voi maksaa osan TEL-vakuutusmaksusta ja sen käyttäminen on eräs tapa osallistua työeläkeyhtiön voitonjakoon. Takaisinlainaus oli pitkään työnantajille tärkeä rahoitusmuoto, mutta pääomamarkkinoiden vapauduttua sen merkitys on huomattavasti vähentynyt. Ongelmana on ollut erityisesti lainojen markkinakorkoja korkeampi korkotaso.
Takaisinlainausta ollaan parhaillaan uudistamassa markkinaehtoisemmaksi siten, että lainan korko määräytyy muun muassa kulloisenkin markkinakorkotason ja lainan kestoajan mukaan. Uudessa takaisinlainausjärjestelmässä tulee olemaan takaisinmaksusanktio laskuperusteiden vahvistamismenettelyn piirissä. Näin ollen TELA toteaa sanktiota koskevan työeläkeyhtiöiden ehtoyhteistyön päättyvän uuden järjestelmän myötä ehdon sisältyessä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin laskuperusteisiin.
TELA katsoo, että työeläkevakuutusyhtiöiden takaisinlainausta koskeva yhteistyö on osa työeläketurvan ehtojen ja maksujen määräämismenettelyä ja siten sitä ei voida erityislainsäädäntöön perustuvana pitää kilpailunrajoituslain (480/92) vastaisena.TELA katsoo myös, että lainaehtoja koskeva yhteistyö ei voi johtaa kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaiseen tuotannon rajoittamiseen muun muassa siksi, että työeläkeyhtiöt ovat vain marginaalirahoittajia, eikä yhteisillä lainaehdoilla ole siten vaikutusta esimerkiksi asiakasyritysten investointien rajoittumiseen.
Luotonantoa ja siirtoliikettä koskevasta tilastoyhteistyöstä TELA toteaa, ettei sen tarkoituksena ole kilpailun rajoittaminen. Luotonantoa koskeva tilastointi perustuu TELA:n, Suomen Pankin, sosiaali- ja terveysministeriön sekä työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin. Tilastot eivät sisällä yksityiskohtaista tietoa eikä tilastoja tuottavissa tai niiden perusteella päätöksiä tekevissä yhteistyöryhmissä käsitellä yhtiökohtaisia tietoja. Vakuutusasiakkaiden siirtoliikettä koskeva tilastointi on TELA:n mukaan näyttänyt lisäävän eläkeyhtiöiden välistä kilpailua.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletään samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien väliset hintoja ja vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset ja vastaavat järjestelyt. Myös markkinoiden jakaminen ja tuotannon rajoittaminen on pääsääntöisesti kielletty. Työeläkelaitosten liitto on elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä, jonka jäseninä ovat käytännössä kaikki suomalaiset työeläkelaitokset, siis myös työeläkevakuutusyhtiöt. TELA:n jäsenet tarjoavat työeläkevakuutuspalveluja työnantajille ja ovat siten kilpailunrajoituslain 6 §:n tarkoittamia samalla tuotantoportaalla toimivia elinkeinonharjoittajia, jotka kilpailevat samoilla markkinoilla.
TELA on vastineessaan katsonut, että työeläkevakuutusyhtiöiden toimintaan ei niiden erityisen luonteen ja alan sääntelyn takia sovellettaisi kilpailunrajoituslain säännöksiä samalla tavoin kuin muihin vakuutusyhtiöihin. Sääntely rajoittaa merkittävästi työeläkevakuutusyhtiöiden välistä hintakilpailua, mutta ei tee sitä täysin mahdottomaksi. Sääntelyn piirissä ovat muun muassa TEL-vakuutusmaksun määrä ja laskuperustekorko. Työeläkevakuutusyhtiöt voivat kilpailla paitsi palvelulla myös vakuutuksen hoitokustannusten tehokkuudella sekä sijoitustoiminnasta saadun tuoton ja säännellyn laskuperustekoron välisellä erotuksella, joilla kummallakin on merkitystä työeläkevakuutusmaksun lopulliseen hintaan. Hintakilpailua voi syntyä siitä, että jokin yhtiö tarjoaa asiakkailleen enemmän alennusta vakuutusmaksuista kuin muut. Yhtiöt voivat kilpailla myös asiakasrahoituksella, esimerkiksi takaisinlainaosuuksilla. Näin ollen kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohta soveltuu työeläkevakuutusyhtiöiden välisiin toimenpiteisiin siltä osin, kuin sääntely ei sulje pois hintakilpailun mahdollisuutta.
Kilpailuvirasto on aikaisemmin vakuutusalan rakennejärjestelyä koskevassa päätöksessä (530/61/92) todennut, että sääntely ei anna työeläkevakuutusyhtiöille oikeutta markkinoiden jakamiseen tai tuotannon rajoittamiseen. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohta soveltuu siten myös työeläkevakuutusyhtiöiden välisen kilpailun rajoittamiseen.
Takaisinlainan takaisinmaksusanktiota koskeva yhteistyö
Työeläkevakuutusyhtiöt ovat TELA:n asettamassa takaisinlainaustyöryhmässä sopineet yhteisesti muun muassa lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävän sanktiomaksun vähimmäismäärästä.Työryhmän 17.11.1995 päivätyn muistion mukaan, ”jos lainanottaja maksaa ennenaikaisesti koko lainan tai osan siitä lainaehdoista poiketen noudattamatta vuoden määräaikaa, peritään takaisinmaksupalkkio, joka on lainan koron suuruinen jäljellä olevan vuoden määräajalle tai vähintään 0,35 % pääomasuorituksen määrästä. Jos ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu vuoden määräajan jälkeen peritään 0,35 % suuruinen palkkio pääomasuorituksen määrästä”.
Eräs asiakasrahoituksen muoto on työnantajan TEL-takaisinlainausoikeus. Tällä tarkoitetaan sitä, että työnantaja voi halutessaan lainata käyttöönsä sen osan TEL-vakuutusmaksusta, jota ei välittömästi tarvita eläkkeiden rahoittamiseen.
Työntekijäin eläkelaissa (TEL) tai muissa työeläkevakuutustoimintaa koskevissa säädöksissä ei ole asetettu työeläkevakuutusyhtiöille oikeutta tai velvollisuutta sopia yhteisesti esimerkiksi vakuutusmaksujen tai takaisinlainaehtojen perusteista. TEL:ssa todetaan ainoastaan, että sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyy yhteiset ehdot ja vahvistaa laskuperusteet. Kuitenkin käytännöksi on muodostunut, että työeläkevakuutusyhtiöt laativat yhdessä ehdotuksen sosiaali- ja terveysministeriölle uusiksi laskuperusteiksi, jotka ministeriö vahvistaa. Takaisinlainan takaisinmaksusanktio ei ole tähän saakka sisältynyt sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin laskuperusteisiin.
Käytäntöä sopia TELA:ssa yhteisistä työeläkevakuutuksen perusteista puoltaa tavoite kehittää työeläkevakuutusjärjestelmää. Tässä kehittämistyössä työeläkevakuutusyhtiöt ovat parhaita asiantuntijoita. Kuitenkin vaarana yhteistyöjärjestelyissä on kilpailun rajoittuminen tai estyminen ja suurten yhtiöiden määräysvalta suhteessa pieniin. Näin ollen yhteistyön tulisi rajoittua vain välttämättömiin, laskuperusteissa määriteltäviin seikkoihin. Tällaisia välttämättömiä yhteistyöjärjestelyjä eivät ole esimerkiksi takaisinlainan takaisinmaksusanktion tai vakuutuksenvälittäjän hoitopalkkion vähimmäismäärästä sopiminen. Tarpeettomat lakiin perustumattomat yhteistyöjärjestelyt ovat omiaan rajoittamaan kilpailua tiukasti säännellyillä työeläkevakuutusmarkkinoilla.
Takaisinlainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävä sanktio saattaa rajoittaa asiakkaan siirtymistä muihin kilpaileviin rahoitusvaihtoehtoihin. Sanktion vähimmäismäärästä sopiminen rajoittaa puolestaan työeläkevakuutusyhtiöiden välistä kilpailua asiakasrahoitusmarkkinoilla. Takaisinmaksusanktio voi toimia yhtenä kilpailukeinona silloin, kun kukin vakuutusyhtiö päättää itsenäisesti sen käyttöönotosta ja määrästä.
Työeläkevakuutusyhtiöiden välinen yhteistyö, jolla päätetään takaisinlainauksen ehdoista on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan hintayhteistyökiellon piirissä silloin, kun siihen liittyy järjestelyjä, joiden yhteydessä sovitaan luoton hinnoitteluun vaikuttavista, muista kuin laissa tai alemmanasteisissa säädöksissä säännellyistä tekijöistä.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa kielletyllä tuotannon rajoittamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla rajoitetaan hyödykkeiden tuotantoa sekä tarjontaa ja jotka tavallisesti tähtäävät tietyn hintatason ylläpitämiseen. Tällaisia rajoituksia voivat aiheuttaa esimerkiksi tiukat lainaehdot tai muut järjestelyt, joiden takia yhtiön myöntämien lainojen määrä tai tarjonnan kohteena oleva asiakaskunta rajoittuu. Monille pienille ja keskisuurille yrityksille työeläkevakuutusyhtiö on merkittävä investointien rahoittaja. Takaisinlainaus poikkeaa muista rahoitusmuodosta siltä osin, että yhtiön on myönnettävä laina, mikäli vakuutuksenottaja asettaa vaadittavan vakuuden. Näin ollen takaisinlainaus on merkittävä rahoitusmuoto yrityksille sellaisessa markkinatilanteessa, jossa rahoituksen saanti muualta on yritykselle vaikeaa ja yleinen korkotaso korkea.
Vakuutuksenvälittäjän palkkiota koskeva yhteistyö
TELA:n vakuutusyhtiöasiain toimikunnan markkinointijaoksessa oli keskusteltu vakuutuksenvälittäjille maksettavasta palkkiosta. Vakuutuksenvälittäjän palkkiota koskevassa asiassa (Dno 211/61/94) Kilpailuvirasto on todennut, että kilpailunrajoituslain 6 §:n kieltoa rikkovat vakuutusyhtiöiden sopimukset vakuutuksenvälittäjän palkkion määrästä. Työeläkeyhtiöiden edustajat olivat keskustelleet vakuutuksenvälittäjän hoitopalkkiomaksun tasosta markkinointijaoksessa. Jaoksessa oli kuitenkin todettu, ettei yhteisiä perusteita palkkiolle haeta Kilpailuviraston kielteisen kannan vuoksi. Näin ollen ei ilmennyt, että jaoksessa olisi kilpailunrajoituslain 6 §:n kiellon vastaisesti sovittu yhteisesti hoitopalkkion vähimmäismäärästä.
Työeläkevakuutusyhtiöiden keskinäinen tietojenvaihto ja tilastointia koskeva yhteistyö
TELA:ssa on myös vaihdettu tietoja ja tilastoitu eläkelaitosten luotonantoa ja vakuutusasiakkaiden siirtoliikkeitä. Tietojenvaihtoa ja tilastointia voidaan pitää kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisena, mikäli sen tavoitteena tai seurauksena on kilpailua rajoittavan yhteisymmärryksen saavuttaminen tai se saattaa käytännössä johtaa samaan lopputulokseen kuin yritysten sopiminen kilpailukeinojen käytöstä.
Tietojenvaihto ja tilastointi työeläkevakuutusyhtiöiden luotonannosta ja vakuutusasiakkaiden siirtoliikkeistä ei sinänsä ole kilpailua rajoittavaa toimintaa. Koska luotonantoa koskevat tilastot laaditaan TELA:ssa jälkikäteen, eivätkä ne sisällä yhtiökohtaista tietoa, eikä yksittäistä yhtiötä ole mahdollista tunnistaa, ei tilastoyhteistyön voida katsoa olevan kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista. Myöskään asiakkaiden siirtoliikkeiden tilastointi ei täytä kilpailunrajoituksen tunnusmerkkejä, koska tilastointi tapahtuu jälkikäteen, eikä siinä yksilöidä vakuutuksenottajia.
Ratkaisu
TELA:n vakuutusyhtiöasiain toimikunnan asettamassa takaisinlainaustyöryhmässä jäseninä olleiden työeläkevakuutusyhtiöiden sopiminen takaisinlainan takaisinmaksusanktion vähimmäismäärästä on ollut kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastaista kiellettyä yhteistyötä.
TELA:n työryhmissä ja jaoksissa suoritettu tietojenvaihto ja tilastointi eläkelaitosten luotonannosta ja vakuutusasiakkaiden siirtoliikkeistä sekä keskustelu vakuutuksenvälittäjän hoitopalkkiosta eivät ole kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisia kilpailua rajoittavia yhteistyöjärjestelyjä.
Kilpailuviraston selvityksissä on ilmennyt, että TELA:lle on ollut epäselvää, missä määrin kilpailunrajoituslakia sovelletaan lakisääteiseen työeläkevakuutustoimintaan. Kilpailuvirasto on kilpailunrikkomismaksun määräämisen tarpeellisuutta arvioidessaan ottanut huomioon myös sen, että TELA:n toimenpiteet ovat perustuneet vakiintuneeseen käytäntöön, eikä järjestelyistä ole aiheutunut merkittävää taloudellista vahinkoa. Lisäksi TELA on ilmoittanut takaisinmaksusanktion kuuluvan uudessa takaisinlainausjärjestelmässä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamissa laskuperusteissa määriteltäviin seikkoihin, ja kielletyn yhteistyön siten jatkossa poistuvan. Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että kilpailunrikkomismaksun määrääminen ei ole asiassa kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua eikä siksi tee kilpailunrajoituslain 8 §:n tarkoittamaa esitystä kilpailuneuvostolle.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Takaisinlainausjärjestelmän ja työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan uudistuessa Kilpailuvirasto seuraa kuitenkin kaikkia työeläkevakuutusyhtiöiden välisiä yhteistyöjärjestelyjä. Mikäli jatkossa havaitaan kiellettyjä järjestelyjä tai yhteistyöllä havaitaan olevan vahingollisia vaikutuksia kilpailulle työeläkevakuutusmarkkinoilla, Kilpailuvirasto puuttuu toimenpiteisiin kilpailunrajoituslain nojalla.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
&
&