Asianosaiset
Oy AGA Ab
Messer Suomi Oy
Asian vireilletulo
Messer Suomi Oy, jäljempänä Messer, on tehnyt 30.8.2000 Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön, joka perustuu viraston 23.6.1999 tekemään Oy AGA Ab:n, jäljempänä AGA, kaasupullojen vuokrausehtoja koskevaan päätökseen. Toimenpidepyynnössään Messer on katsonut, että AGA ei ole käytännössä noudattanut kaasupullojen vuokraustoiminnassa niitä ehtoja, joita em. Kilpailuviraston päätöksessä on edellytetty.
Kilpailuviraston asiasta 23.6.1999 tekemän päätöksen mukaisesti AGA muutti kaasupullojen vuokrausehtoja siten, että muutoksen jälkeen kaasupullojen vuokraaja voi irtisanoa pullonvuokrasopimuksen päättymään irtisanomiskuukauden viimeisenä päivänä ja saada jäljellä olevalta vuokra-ajalta maksamansa vuokramaksun takaisin. Tällä muutoksella poistettiin vuokrasopimusten kohtuuton sitovuus asiakasta kohtaan. Uuden sopimusehdon mukaan asiakkaalle palautetaan irtisanomistapauksessa hänen maksamansa vuokrasopimushinta vähennettynä jo kuluneen vuokra-ajan vuokralla sekä kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisella vuokrasopimuksen takaisinoston käsittelymaksulla, joka peittää irtisanomisesta syntyneet hallinnolliset kulut. Jo kuluneen vuokra-ajan vuokrana pidetään sopimusehtojen mukaan irtisanomistapauksessa vuokraa, jonka asiakas olisi maksanut vuokra-ajalta, mikäli asiakas olisi takaisinostettavan sopimuksen sijasta heti vuokra-ajan alussa vuokrannut sopimuksen tarkoittamat pullot sopimuksen päättymispäivään asti asiakkaan kannalta ajallisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Vuokrausehtojen mukaan asiakas voi AGA:n antamalla kirjallisella luvalla siirtää pullonvuokrasopimuksen toiselle kaasunkuluttajalle. Vuokrasopimuksen tuomat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät tällöin siirronsaajalle. Messer on hankkinut itselleen huomattavan määrän uusia kaasuntoimitusasiakkaita entisistä AGA:n asiakkaista siten, että ko. asiakkaat ovat siirtäneet AGA:n kanssa tekemänsä pullonvuokrasopimukset kesken sopimuskauden Messerille, joka on antanut asiakkaalle jäljellä olevaa sopimuskautta vastaavaksi ajaksi omat pullonsa käyttöön korvauksetta. Näissä tapauksissa oikeus jäljellä olevan vuokra-ajan vuokranmaksun palautukseen AGA:lta on sopimusehtojen mukaan siirtynyt Messerille, joka ei toimenpidepyynnön mukaan kuitenkaan ole saanut AGA:lta lainkaan ko. vuokranmaksun palautuksia.
Messer on katsonut toimenpidepyynnössään myös, että AGA:lla on teollisuuskaasujen pullokaasujen markkinoilla Suomessa määräävä markkina-asema ja että se on käyttänyt kilpailunrajoituslain (480/92) 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla väärin määräävää markkina-asemaansa laskemalla irtisanomistapauksissa palautettavan vuokran määrän liian pieneksi ja aikaansaamalla eri pituisille vuokrasopimuksille hinnoitteluporrastuksen, joka ei vastaa eripituisista sopimuksista vuokralleantajalle aiheutuvia kustannuseroja ja on siten vaikutuksiltaan asiakasta sitova. Messer on myös katsonut, että AGA:n pullonvuokrasopimusten takaisinoston yhteydessä perimä käsittelymaksu ei ole kustannusvastaava ja menettely on myös siltä osin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Messer on Kilpailuvirastolle 21.6.2001 AGA:n selvityksestä antamansa vastineen yhteydessä lisäksi ilmoittanut virastolle, että AGA on vuoden 2001 huhtikuussa markkinoinut kaasupullojaan uusille asiakkaille ilmaiseksi kymmenen vuoden ajaksi, jos asiakkaat vaihtavat kaasuntoimittajaa ja tällaisille uusille asiakkaille on myös luvattu 150 markan arvoseteli jokaisesta vuokratusta AGA:n omistamasta pullosta ja 10–25 %:n alennus kaasuista. Messer on katsonut kirjeessään, että nämä toiminnat ovat kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdassa kiellettyä hintasyrjintää ja 4 kohdassa kiellettyä ns. saalistushinnoittelua.
Asian selvittäminen
Relevantit tuotemarkkinat
Teollisuuskaasuja ovat happi, typpi, vety, argon ym. kaasut, joita valmistetaan ilmasta erottamalla. Niitä käytetään teollisuudessa esimerkiksi metallien sulatukseen ja leikkaukseen ym. tarkoituksiin.
Suomen teollisuuskaasumarkkinat ovat kokonaisarvoltaan noin 800–1.000 milj. mk/v. Siitä pullokaasujen osuus on noin 340 milj. mk/v.
Pullokaasujen toimittajia Suomessa ovat:
Oy AGA Ab, markkinaosuus yli 80 %
Woikoski Oy, markkinaosuus n. 13 %
Messer Suomi Oy, markkinaosuus n. 4 %
AGA on Kilpailuvirastolle 15.5.2001 toimittamassaan selvityksessä katsonut, että pullokaasujen eri kaasulajit poikkeavat ratkaisevasti toisistaan ominaisuuksiltaan, käyttötarkoituksiltaan ja hinnoiltaan, eivätkä ole toistensa vaihtoehtoja, joten ne eivät voi muodostaa yksiä ja samoja tuotemarkkinoita. Ainoastaan sama pakkausmuoto ei AGA:n mukaan voi johtaa siihen, että ne muodostaisivat yhdet ja samat markkinat, vaan markkinamääritelmä tulisi tehdä tarkastelemalla markkinoita kaasulajikohtaisesti niin, että eri kaasulajit muodostavat omat markkinansa ja määräävän markkina-aseman olemassaolo tulisi arvioida erikseen kaasulajikohtaisesti.
Kilpailuvirasto on kuitenkin katsonut, että teollisia pullokaasuja voidaan yhtenäisten markkinaolosuhteiden perusteella pitää yhtenä kokonaisena tuoteryhmänä siitä huolimatta, että ne eivät ole käyttötarkoitukseltaan toistensa vaihtoehtoja. Näin arvioitaessa teolliset pullokaasut muodostavat asiakkaiden näkökulmasta katsottuna omat relevantit tuotemarkkinat, koska niiden vaihtoehtoina olevat kaasujen 1) säiliötoimitukset ja 2) putkitoimitukset vaativat erittäin kalliiden kiinteiden rakenteiden hankkimisen kaasun ostajalta. Pienillä ja keskisuurilla kaasuja käyttävillä yrityksillä ei ole varaa ko. investointeihin, jolloin pullokaasut ovat niille ainoa mahdollinen tapa hankkia tarvitsemansa kaasut.
RELEVANTIT ALUEELLISET MARKKINAT
AGA on 19.11.2001 Kilpailuvirastolle toimittamassaan vastineessa esittänyt, että kaasumarkkinoita ei voi tarkastella ainoastaan kansallisina markkinoina, vaan markkinamäärittelyssä on myös otettava huomioon kaasumarkkinoiden kansainvälinen ulottuvuus, koska kilpailu kaasualalla tapahtuu lähinnä kansainvälisten suuryritysten kesken ja näillä on valmistusta ja jakelutoimintoja ympäri maailmaa.
Pullokaasujen maahantuontia Suomeen on kuitenkin hyvin vähän, joten niiden markkinat ovat käytännöllisesti katsoen kansalliset. Sen vuoksi Kilpailuvirasto on katsonut, että pullokaasujen relevantti maantieteellinen markkina-alue on Suomi.
KILPAILUVIRASTON HANKKIMAT SELVITYKSET
Kilpailuvirasto on hankkinut asian johdosta vastineen AGA:lta. Virastolle 30.11.2000 toimittamassaan vastineessa AGA on katsonut, että se on toiminnassaan tarkalleen noudattanut Kilpailuviraston 23.6.1999 tekemässä päätöksessä kaasupullojen vuokrauksesta sille asetettuja määräyksiä ja Messerin AGA:a vastaan tekemät väitteet ovat perusteettomia. Messer on antanut AGA:n vastineesta virastolle 4.1.2001 vastaselityksensä, jossa se on edelleen katsonut AGA:n syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja uudistanut toimenpidepyynnössään virastolle tekemänsä vaatimukset kilpailunrajoitusten poistamisesta.
Kesäkuussa ja elokuussa sekä marraskuussa 2001 Kilpailuviraston ja AGA:n kesken käytyjen neuvottelujen jälkeen AGA on virastolle 17.9.2001 ja 19.11.2001 toimittamissaan selvityksissä esittänyt näkemyksensä mahdollisen määräävän markkina-aseman olemassaolosta pullokaasujen markkinoilla ja yrityksen väitetystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä kyseisillä markkinoilla sekä ilmoittanut suostuvansa tekemään tiettyjä muutoksia kaasupullojen vuokrasopimusten irtisanomistapauksissa noudatettaviin vuokranpalautusehtoihin.
Väitetyn määräävän markkina-aseman osalta AGA on todennut, että Suomen kaasumarkkinoilla toimii sellaisia suuriin kansainvälisiin kaasukonserneihin kuuluvia yrityksiä, joilla on mahdollisuus investoida lisäkapasiteettiin Suomessa, jos kaasun hinta nousisi yli normaalin kilpailutetun tason. AGA katsoo, että se ei sen vuoksi voi toimia Suomen kaasumarkkinoilla tavalla, joka ei ottaisi huomioon kilpailijoiden tai asiakkaiden toimenpiteitä, eikä niin ollen voi saavuttaa määräävää markkina-asemaa millään kaasumarkkinoilla Suomessa.
AGA on selvityksissään korostanut, että määräävän markkina-aseman olemassa oloa ei voi määritellä pelkästään korkean markkinaosuuden perusteella, vaan arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa yleiset tekniset ja taloudelliset kilpailuedut, tuotteiden tekninen monimutkaisuus, asiakkaiden ostovoima, kilpailijoiden mahdollisuudet lisätä tuotantoaan ja asiakkaiden mahdollisuudet vaihtaa toiseen tavarantoimittajaan. Tarkasteltaessa Suomen kaasumarkkinoita näiden seikkojen valossa on ainoa mahdollinen johtopäätös AGA:n mukaan se, että yksittäinen kaasuntoimittaja ei voi saavuttaa määräävää markkina-asemaa eli sellaista asemaa, missä se voisi toimia vapaasti ottamatta huomioon kilpailijoidensa tai asiakkaidensa toimintaa. Sellaista merkittävää teknistä tai taloudellista kilpailuetua, jota myös kilpailija ei voisi saavuttaa, ei AGA:n mukaan voi kaasualalla saada, koska peruskaasut ovat teknisesti hyvin yksinkertaisia tuotteita. Toisaalta kaasualalla vallitsee kova kilpailu sen vuoksi, että asiakkaat ovat usein huomattavan kokoluokan teollisuusyrityksiä, jotka kilpailuttavat kaasuntoimittajat keskenään ja vaihtavat kaasuntoimittajaa, jos yksittäinen yritys korottaa hintoja. Myyjän markkinaosuudella ei tällaisessa kilpailuttamistilanteessa ole oleellista merkitystä.
AGA on tuonut esille myös, että Messerin kansainvälinen emoyhtiö Messer Group on korostanut vuoden 2000 vuosikatsauksessaan, että sen strateginen tavoite on edelleen kasvattaa ja vahvistaa johtavaa asemaansa Keski- ja Itäisen Euroopan alueella, johon se lukee myös Pohjoismaat. Tämän perusteella voidaan AGA:n mukaan olettaa, että Messer Group hyvin todennäköisesti investoisi lisäkapasiteettiin Suomessa, jos täällä hinnat nousisivat yli normaalin kilpailutetun tason.
Kotimaisen kaasuntuottajan Woikoski Oy:n edellytyksistä hyödyntää mahdolliset hinnankorotukset AGA on todennut, että Woikoski Oy:llä on sen verkkosivuilta ilmenevän oman ilmoituksen mukaan Suomen laajin jälleenmyynti- ja toimipisteverkosto ja se voisi siihen perustuvan vahvan markkina-asemansa avulla yksinkin tehdä mahdolliset AGA:n yksipuoliset hinnankorotukset kannattamattomiksi.
Edellä esitetyt kilpailulliset tekijät huomioon ottaen ei AGA:n mukaan ole mahdollista saavuttaa kaasumarkkinoilla Suomessa määräävää markkina-asemaa. Lisäksi AGA katsoo, että kaasumarkkinoita ei voi tarkastella ainoastaan kansallisina markkinoina, koska kaasualan suuret yritykset kilpailevat keskenään kansainvälisellä tasolla ja markkinamäärittelyssä tulee sen vuoksi ottaa huomioon myös kaasumarkkinoiden kansainvälinen ulottuvuus.
Väitetyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön osalta AGA on todennut muun muassa, että se on toteuttanut pullonvuokrasopimusten irtisanomismahdollisuuden Kilpailuviraston 23.6.1999 päivätyn päätöksen (Dn:o 792/61/96) mukaisesti ja vuokrien palautusjärjestelmä perustuu liiketaloudellisesti perusteltuun ja yleisen käytännön mukaiseen hinnoitteluun siten, että pitempien vuokrakausien vuosivuokrahinta on alhaisempi kuin lyhyempien kausien suhteellinen vuosivuokra.
AGA:n Kilpailuvirastolle toimittamista irtisanottujen pullonvuokrasopimustapausten yhteydessä noudatettuja maksujen palautuslaskelmia koskevista esimerkkitapauksista voidaan todeta, että joissakin tapauksissa AGA:n maksama palautussumma on laskenut nollaan jo silloin, kun vuokra-ajasta on kulunut vasta alle puolet. AGA on perustellut tätä sillä, että järjestelmän tarkoituksena on estää asiakasta saamasta perusteetonta spekulatiivista hyötyä siten, että asiakas tekisi pitkäaikaisen vuokrasopimuksen saadakseen hyväkseen siihen sisältyvän edullisen vuosihinnan, vaikka hän jo sopimusta tehdessään aikoisi irtisanoa sen jo melko lyhyen ajan kuluttua. Messer on puolestaan katsonut, että tämä AGA:n järjestelmä johtaa kohtuuttoman pieniin vuokranpalautuksiin irtisanomistapauksissa ja estää asiakkaita vaihtamasta kaasuntoimittajaa ja on siten asiakasta sitovaa kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohdissa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Messerin väitteeseen AGA:n syyllistymisestä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ns. omistuspullokampanjan yhteydessä AGA on antanut selvityksen, jossa se osoittaa, että kampanja on kohdistettu AGA:n olemassa oleviin asiakkaisiin, jotka itse omistavat pullonsa ja tarkoituksena on ollut saada nämä asiakkaat vaihtamaan omistamansa pullot AGA:n vuokrapulloihin. Kampanjalla pyritään siihen, että kaikki käytössä olevat pullot olisivat sellaisia, että ne soveltuvat AGA:n automaattitäyttöjärjestelmään. Kaasun hinta täytettäessä omistuspulloja on 10–25 % kalliimpaa kuin vuokrapulloja täytettäessä. AGA:n mukaan tämä hintaero ei kuitenkaan läheskään kata niitä lisäkustannuksia, joita omistuspullojen täyttö aiheuttaa. Asiakkaan omistamista pulloista puuttuu muun muassa viivakoodi ja niiden tarkastus, siirto ja täyttö vaatii paljon manuaalisia työvaiheita, joista aiheutuvat kustannukset jäävät pois siirryttäessä AGA:n omistamiin vuokrapulloihin. AGA:n selvitykseen liittyy laskelma, jonka mukaan vuokrapulloihin siirtymisestä AGA:lle aiheutuva säästö on suurempi kuin se hintaetu, mikä koituu asiakkaalle, joka vaihtaa omistamansa pullot AGA:n vuokrapulloihin. Selvityksessä on myös osoitettu, että omistuspullokampanja on kohdistettu vain AGA:n jo olemassa oleville asiakkaille, kun siitä on tiedotettu vain AGA:n omassa asiakaslehdessä Magasiinissa, AGA:n omissa palvelupisteissä ja AGA:n autonkuljettajien AGA:n asiakkaille jakamilla ilmoituksilla.
Kaasupullojen vuokrasopimusten irtisanomistapauksissa noudatettavan vuokranpalautusjärjestelmän osalta AGA on ilmoittanut Kilpailuvirastolle toimittamiensa selvitysten yhteydessä olevansa valmis muuttamaan kaasupullojensa vuokrausehtojen vuokrasopimuksen takaisinostoa koskevaa kohtaa n:o 14 siten, että ko. kohdan toisen ja kolmannen kappaleen teksti on seuraava:
”Asiakkaan irtisanoessa vuokrasopimuksen hänelle palautetaan se osa vuokrasta, joka kohdistuu alkuperäisestä vuokra-ajasta jäljelle jäävään aikaan. Asiakkaan maksaman vuokran katsotaan jakautuvan tasan jokaista kokonaista kuukautta kohti, joka sisältyy vuokra-aikaan.
Asiakkaalle palautettavasta määrästä vähennetään 33,50 euron sopimuskohtainen käsittelymaksu.
Vuokranpalautusta ei kuitenkaan makseta, mikäli sen määrä käsittelymaksun vähentämisen jälkeen on vähemmän kuin 17 euroa.”
Tämä muutos koskee 1.2.2002 lähtien solmittavia uusia vuokrasopimuksia.
AGA on vastauksessaan Kilpailuvirastolle katsonut, että em. järjestelmään liittyy riski, että sitä voisi väärinkäyttää siten, että esimerkiksi yhden vuoden vuokrasopimuksen solmimisen sijasta solmittaisiin yksikkökustannuksiltaan edullisempi pitempi sopimus, joka irtisanotaan päättymään ajankohtana, joka vastaa lyhyemmän sopimuksen päättymisajankohtaa. Tämän takia AGA on varannut itselleen mahdollisuuden myöhemmin, mikäli tällaista esiintyisi, liittää vuokrausehtoihin kohdan, joka estäisi väärinkäytökset. Kyseisellä kohdalla tarkistettaisiin vuokranpalautusta siten, että vuokranpalautusta ei maksettaisi enemmän kuin määrä, jonka tuloksena asiakkaan todellisuudessa maksama vuokra vuokranpalautus huomioon ottaen vastaa vähintään vastaavan vuoden tai kolmen vuoden hintaa.
Päätös ja sen perustelut
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohdan mukaan hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä ja 4 kohdan mukaan kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.
Kilpailuvirasto katsoo, että AGA:lla oleva yli 80 %:n markkinaosuus pullokaasujen markkinoilla Suomessa ja sen kilpailijoiden pienuus ko. markkinoilla antavat sille niin ylivoimaisen markkinavoiman kilpailijoihinsa nähden, että se pystyy kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävästi ohjaamaan pullokaasujen hintatasoa ja toimitusehtoja. Sen vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, että AGA on pullokaasujen markkinoilla Suomessa määräävässä markkina-asemassa.
Irtisanotuista pullonvuokrasopimuksista maksettujen vuokranpalautusten laskennan lähtökohtana ovat olleet eripituisille vuokrasopimuksille porrastetut vuokrahinnat. Kilpailuvirasto on 23.6.1999 asiasta tekemänsä päätöksen Dn:o 792/61/96 valmistelun yhteydessä AGA:lta hankkimansa selvityksen perusteella todennut ko. hintaporrastuksen kustannusvastaavaksi ja AGA on laskenut palautukset ko. päätöksessä edellytetyllä tavalla. AGA on kuitenkin Kilpailuviraston kanssa käymiensä neuvottelujen seurauksena päättänyt muuttaa vuokranpalautusten laskutapaa koskevaa sopimusehtoa 1.2.2002 alkaen edellä kerrotulla tavalla siten, että vuokranpalautus irtisanomistapauksessa lasketaan asiakkaalle lineaarisen taulukon mukaisesti siten, että asiakkaan maksaman vuokran katsotaan jakautuvan tasan jokaista kokonaista kuukautta kohti, joka sisältyy vuokra-aikaan, ja palautettavasta summasta vähennetään 33,50 euron suuruinen sopimuskohtainen käsittelymaksu. Alle 17 euron vuokranpalautuksia ei makseta.
Niin sanotun omistuspullokampanjan osalta AGA:n antama selvitys osoittaa, että kampanja on kohdistettu pelkästään AGA:n jo olemassa oleviin pullonsa itse omistaviin asiakkaisiin ja että AGA:n tässä yhteydessä tarjoamat hintaedut ovat kustannusvastaavia, koska AGA:n saama kustannusetu asiakkaan siirtymisestä omistuspullosta vuokrapulloon on suurempi kuin se hintaetu, joka siitä asiakkaalle tarjotaan.
Edellä esitetyillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että ei ole voitu osoittaa, että AGA olisi eri pituisten pullonvuokrasopimusten hintaporrastuksella tai irtisanottujen vuokrasopimusten palautusten laskemisessa tai irtisanomisen käsittelymaksun suuruuden määrittelyssä selkeästi syyllistynyt kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettuun määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Edellä selostettuja laskentamenetelmiä käyttäen pullonvuokrasopimuksensa irtisanoneelle asiakkaalle palautettava vuokran määrä on kuitenkin useissa tapauksissa jäänyt niin pieneksi, että se on saattanut keinotekoisesti sitoa asiakkaita ja antanut siksi aihetta pitää sitä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Sen vuoksi AGA on Kilpailuviraston vaatimuksesta suostunut muuttamaan palautusten laskennassa käytettävän taulukon lineaariseksi, jonka seurauksena Kilpailuvirasto katsoo mahdollisen palautussummien pienuutena irtisanomistapauksissa ilmenevän väärinkäytön poistuvan.
Edelleen Kilpailuvirasto katsoo, että uusiinkin sopimusehtoihin sisältyvää vuokranpalautukseen liittyvää käsittelymaksua ja vähäisen palautuksen maksamatta jättämistä ei voida pitää hyvän kauppatavan vastaisina tai kohtuuttomina ehtoina.
Kilpailuvirasto ei pidä kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitettua seuraamusmaksuesitystä eikä muutoinkaan enempiä toimenpiteitä asiassa tarpeellisina, vaan poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännokset
Kilpailunrajoituslaki (480/92, muut. 303/98) 3 §:n 2 momentti, 7 § ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa tekemään päätökseen saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.