Dnro 84/61/98, 21.2.2000
Epäilty kilpailunrajoituslain 4, 6 ja 9 §:n rikkominen Värisilmä-ryhmittymässä
Asianosaiset
Väritukku Oy, Vantaa
Toimenpidepyynnön tekijä:
Oulun Värikeskus Oy, Oulu
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto sai 21.1.1998 päivätyn toimenpidepyynnön Oulun Värikeskus Oy:ltä (jäljempänä myös OVK). Toimenpidepyynnössä OVK pyysi Kilpailuvirastoa selvittämään, olivatko Väritukku Oy:n (jäljempänä Väritukku) toimenpiteet Värisilmä-tuotteiden ja Värisilmä-ketjun yksinmyyntituotteiden (jäljempänä myös VS-tuotteiden ja VS-ketjun) myyntikiellossa olleet kilpailunrajoituksista annetun lain 4 tai 9 §:n vastaisia.
Oulun Värikeskuksen mukaan Väritukku lopetti VS-tuotteiden ja VS-ketjun yksinmyyntituotteiden käteis- ja luottomyynnin Värikeskukselle 23.10.1997. Asettamansa toimituskiellon syyksi Väritukku ilmoitti 25.11.1997 ostovakuuksien riittämättömyyden ja OVK:n taloudellisen tilanteen.
Oulun Värikeskuksen oman näkemyksen mukaan myyntikiellon ja ryhmittymästä erottamiseen johtaneiden erimielisyyksien syynä oli Värikeskuksen harjoittama itsenäinen hinnoittelupolitiikka. OVK:n antaman selvityksen mukaan se oli sekä mainostanut että myynyt VS-tuotteita valtakunnallisia tarjoushintoja halvemmalla. Toimenpidepyynnön mukaan VS-ketjun valtakunnallisia tarjoushintoja ei ole tarkoitettu alitettaviksi. Ketjun ”herrasmiessopimuksen” mukaan VS-tuotteilla ei myöskään kilpailtu ketjun sisällä. Väritukku hinnoitteli keskitetysti ketjun valtakunnalliset kampanjatuotteet. Alueellisten kampanjoiden tarjoushinnoista ja muiden tuotteiden suositushinnoista päätettiin OVK:n antamien tietojen mukaan alueellisten piiriyhdistysten kokouksissa.
Kesäkuussa 1998 OVK myi pääliikkeensä ja siirsi toimintansa sivuliikkeen toimipisteeseen. Liike halusi epävarmassa tilanteessa keskittää toimintansa paremmalla liikepaikalla sijaitsevaan myymälään. Koska VS-oikeudet olivat olleet ainoastaan OVK:n pääliikkeellä, OVK menetti pääliikkeen myynnin yhteydessä myös VS-oikeutensa ja jäsenyytensä VS-ryhmittymässä.
Yritykset
Oulun Värikeskus Oy
Oulun Värikeskus Oy aloitti toimintansa Oulussa vuonna 1989. Toimenpidepyyntöä jättäessään yritys kuului Värisilmä-ryhmittymään (jäljempänä ryhmittymästä käytetään myös nimitystä ketju) ja sillä oli kaksi toimipistettä Oulussa. OVK harjoittaa väri- ja sisustusalan kauppaa ja tarjoaa siihen liittyviä palveluja. OVK:n liikevaihto tilikaudella 1996 oli 4,2 milj. mk. Vuodesta 1998 lähtien yritys on toiminut itsenäisenä, ketjuihin kuulumattomana väri- ja sisustusalan liikkeenä Oulussa.
Värisilmä-ryhmittymä
Värisilmä-ryhmittymä on sisustustuotteiden erikoisliikeketju, johon kuuluu noin 150 yksityistä liikettä ympäri Suomea. Värisilmä-liikkeet myyvät maaleja, mattoja, tapetteja, parketteja, kylpyhuonekalusteita, kaakeleita sekä alan työkaluja ja tarvikkeita. VS-tuotteilla tarkoitetaan Väritukun omia Värisilmä-tuotemerkillä valmistettuja tuotteita (esimerkiksi VS-maalit, -puunsuojat ja -seinäliimat). Varsinaisten Värisilmä-tuotteiden lisäksi ketjulla on useita yksinmyyntituotteita ja -mallistoja (esimerkiksi Panu, Armstrong ja Decorline).
VS-ryhmittymä on perustettu vuonna 1953. Ryhmittymä muodostuu kaupallisena ja hallinnollisena keskusliikkeenä toimivasta Väritukku Oy:stä, aatteellisena ja järjestöpoliittisena elimenä olevasta Suomen Värikauppiaat ry:stä ja yksityisistä Värisilmä-liikkeistä. VS-liikkeet muodostavat ryhmittymän myynti- ja jakeluverkoston sekä yhdistyksen jäsenistön. Väritukun tilivuoden 1998 laskutus oli 379 milj. mk.
Ryhmittymään liittyminen on vapaaehtoista ja eroaminen perustuu joko vapaaehtoisuuteen tai erottamiseen. Ketjulla ei ole varsinaista liittymismaksua, mutta uuden jäsenen on ostettava viisi Väritukun osaketta. Keskeisenä jäsenyyden etuna on VS-tuotteiden osto-oikeus Väritukusta sekä tuotteisiin liittyvän valtakunnallisen mainonnan ja markkinoinnin hyödyntäminen. Väritukku hoitaa myös ketjun yhteiset koti- ja ulkomaiset tuotehankinnat sekä tuotteiden varastoinnin ja jakelun. VS-kauppiailta ei vaadita yhteistä perusvalikoimaa, mutta liikkeestä tulee löytyä kodin remontointiin tarvittavat peruspintamateriaalit. Väritukku Oy:n omistavat pääosin yksityiset Värisilmä-liikkeet, mutta omistajiin kuuluu myös Värisilmä-ryhmittymään kuulumattomia liikkeitä.
Värisilmä on Väritukku Oy:n nimiin rekisteröity aputoiminimi. Väritukulla on suojattu nimen ja tunnuskuvion käyttöoikeus, samoin kuin oikeus yksin määrätä niiden käytöstä ryhmittymän puitteissa. Väritukku luovuttaa nimen ja tunnuksen käyttöoikeuden niille osakasliikkeilleen, jotka se hyväksyy ryhmittymän jäseneksi.
Väritukun organisaatio muodostuu hallintoneuvostosta, hallituksesta, markkinointitoimikunnasta sekä toimitusjohtajasta ja muusta palkatusta henkilökunnasta. Väritukun hallitukseen kuuluu viisi VS-kauppiasta. Hallitus päättää mm. Väritukun osakkaiden ja jäsenten ryhmittymään hyväksymisestä ja jäsenyydestä erottamisesta. Hallituksen kokouksissa käsitellään esimerkiksi kauppiaiden erääntyneitä velkoja, velkojen maksuohjelmia ja niiden toteutumista, päätetään jäsenten VS-maksujen suuruudesta ja vuosialennusten antamisesta. Hallituksen alaisena toimii erillinen markkinointitoimikunta, johon kuuluu neljä kauppiasta ja Väritukun tuotepäälliköt. Markkinointitoimikunnan tehtävänä on päättää kampanjatuotteista ja niiden hinnoista, kampanjoiden toteutuksesta, mainonnasta ja muista ketjun markkinointitoimenpiteistä.
Värisilmä-ryhmittymän toimintaperusteet selviävät VS-säännöstöstä, jossa kerrotaan VS-tunnuksen käyttöoikeudesta ja sen saamisesta, ryhmittymän jäsenyydestä, jäseneksi hyväksymisestä ja siitä eroamisesta sekä jäsenyyteen liittyvistä eduista. Ryhmittymän jäsenyys ja VS-tunnuksen käyttöoikeus edellyttävät jäseniltä myös erillisen sitoumuksen hyväksymistä ja noudattamista.
Markkinat
Rauta-, rakennus- ja sisustustarvikekaupan tuotteisiin sisältyy hyvin erilaisia tuoteryhmiä. Sisustarvikkeilla tarkoitetaan yleensä maaleja, lakkoja ja ohenteita, seinänpäällysteitä, lattianpäällysteitä, keraamisia laattoja, liimoja ja liistereitä sekä kiinteitä kalusteita. Varsinaisia rakennustarvikkeita ovat esimerkiksi rakennus- ja lämpöeristysaineet, rakennuslevyt ja ovet ja ikkunat. Rakennusvarusteita ovat puolestaan esimerkiksi rakennushelat ja kiinnitystarvikkeet.1
Tilastokeskuksen tilastoinnissa sisustustarvikkeiden myyntiä ei tilastoida erikseen, vaan suurin osa sisustustarvikkeista sisältyy rauta- ja rakennustarvikkeiden pääluokkaan. Vuoden 1995 toimialaluokituksen mukaan rauta- ja rakennustarvikkeiden tukkukauppaan luetaan rauta- ja rakennustarvikkeiden yleistukkukauppa, työkalu- ja puutavaratuotetukkukauppa, metalli- ja kivennäistuotteiden, maalien, tapettien ja lattiapäällysteiden, taloustarvikkeiden sekä puhdistusaineiden tukkukauppa. Toimialan myynti vuonna 1996 oli kaikkiaan yli 16 mrd. markkaa.
Vähittäiskaupan tilastoinnissa toimialaluokittelu on erilainen, sillä esimerkiksi maalien ja tapettien vähittäiskauppa on hajautettu kahteen eri luokkaan: maalien vähittäiskauppa kuuluu rauta- ja rakennustarvikekauppaan ja tapettien vähittäismyynti muuhun erikoiskauppaan. Tilastokeskuksen mukaan sisustus-, rauta- ja rakennustarvikekaupan yhteenlaskettu vähittäismyynti vuonna 1997 oli noin 13,9 mrd. markkaa. Tästä sisustuskaupan osuuden arvioidaan olevan noin 3 mrd. markkaa. Suurimpia sisustus- ja rautakaupassa toimivia ketjuja ovat K-rauta, Rautia, Värisilmä ja Starkki. Alalla toimii myös useita monimyymäläyrityksiä (esim. RTV-yhtymä) ja joukko pieniä erikoisliikkeitä. Markkinaosuuksittain tarkasteltuna vuonna 1997 K-ryhmän markkinaosuus rauta- ja rakennustarvikekaupassa oli noin 33,9 %, Starkin 13,4 %, Puukeskuksen 10,8 %, Puumerkin 7 %, S-ryhmän 6,5 %, Väritukun 5,7 %, RTV:n 3,2 % ja muiden kauppojen 19,5 %.2
Tuoteryhmittäin tarkasteltuina markkinaosuudet vaihtelevat. Väritukku on arvioinut, että sen VS- ja yksinmyyntituotteiden markkinaosuus on lattiapäällysteissä 10 – 20 %, tapeteissa 10 – 20 % ja maaleissa noin 20 %.
Asian selvittäminen
Toimenpidepyynnön tekijä Oulun Värikeskus antoi viraston pyynnöstä kirjallisia lisäselvityksiä 11.8.1998 ja 30.3.1999. Kilpailuvirasto selvitti asiaa yrityskäynneillä 11.9.1998 Väritukussa, 21.12.1998 Suomen Värikauppiaat ry:ssä, 15.4.1999 Oulun Värikeskuksessa ja Pohjolan Värisisustus Oy:ssä. Väritukku antoi vastineensa ja viraston pyytämät kirjalliset lisäselvitykset 31.11.1998 ja 17.8.1999.
Selvitykset Väritukku Oy:ssä
Kilpailuvirasto selvitti asiaa yrityskäynnillä Väritukku Oy:ssä 11.9.1998. Selvityksessä asiakirjoista kävi ilmi, että Väritukun toimitusjohtaja oli VS-kauppiaille osoittamissa jäsenkirjeissään puuttunut VS-tuotteiden hinnoitteluun VS-ketjussa.
VS-maalien pelisäännöt: ”Vaikka Panun myyntipolitiikka luokiteltiinkin ns. vapaaksi tukkutuotteeksi, ei tämä suositus koske VS-maaleja (ml. Teknolin). Värisilmä-maaleilla ei ole tarkoitus tietoisesti mennä toisen kauppiaan reviirille. Tämä periaate on VS-toiminnan kulmakiviä.” (Kirje 11/1995)
Värisilmä-maalien hinnoittelu: ”Ensimmäistä kertaa VS-maalien historiassa on tänä keväänä näkynyt oireita niiden käytöstä hinta-aseena omassa ilmoittelussa. Pyydän vakavasti jokaista pysähtymään tämän asian ympärille. VS-maalisarja on taannut keskimäärin poikkeuksellisen hyvän katteen verrattuna ns. merkkituotteisiin. Se on jopa pelastanut monen kauppiaan maalibisneksen ja antanut uutta uskoa koko tuoteryhmän myyntiin. VS-maalisarjaa ei luotu halvaksi hintataisteluaseeksi vaan erikoisliikeketjun profiilia nostavaksi tuotesarjaksi, jonka hinta-laatusuhde ja katemarkat ovat kohdallaan. Sama asia koskee Panun myyntiä ulkopuolisille, jotka eivät noudata sovittuja yhteistyökuvioita, vaan tietoisesti tekevät kiusaa ja polkevat markkinahintatasoa. Tämä asia ilman dramatisointia kuuluu ns. kohtalonkysymyksiin.” (Kirje 6/1996)
Lisää VS-maalien myyntipolitiikasta ja hinnoittelusta: ”Toimitusjohtajan kirjeessä nro 6 käsittelin VS-maalien hinnoittelupolitiikkaa ja oman maalisarjan strategista merkitystä koko ketjulle. Väritukku Oy:n hallitus kehottaa kaikkia jäseniään lukemaan vielä kerran ja sisäistämään kirjeessä mainitut asiat. Asian vakavuudesta johtuen hallitus teki päätöksen, jossa se pidättää itselleen päätösvallan VS-maalien myyntioikeuksista yksittäisillekin VS-liikkeille.” (Kirje 9/96)
VS-tuotteiden myyntipolitiikka: ”Olen ollut nyt jo lähes seitsemän vuotta töissä Väritukussa ja tuntuu, että tämän syksyn aikana olen kuullut enemmän valituksia VS-tuotteiden hinnoittelusta (=alhaisesta) ja myynnistä toisten alueelle kuin aikaisemmin. Äärimmillään syytökset kertovat systemaattisesta toisen työn hyödyntämisestä. En tiedä, onko tämä vain sattumaa vai parempien aikojen mukanaan tuomaa yleistä aktiviteettien lisääntymistä, tai sitten olemme unohtamassa VS-kauppiaiden keskeiset herrasmiessopimukset ja solidaarisuuden. Väritukun rooli ei voi olla poliisina oleminen, eikä se sitä voi lainsäädännöllisestikään olla. Vastuu keskinäisestä solidaarisuudesta on kauppiaiden vastuulla. Muistakaa kuitenkin, että VS-tuotteita ei kehitetty jäsenten väliseen kilpailuun keskinäiseksi lyömäaseeksi.” (Kirje 11/1997)
Ulkomaalisesonki ja kampanjahinnat: ”Vaikka kevät on ollut kylmä, kannattaa oma pää hinnoittelun suhteen pitää vähintään yhtä kylmänä. Meillä on omat ”rauhoitetut” ulkomaalimerkit, joista saa hyvän katteen. Pidetään hermot kurissa ja katteet kotona.” (Kirje 6/1998)
Väritukun hallituksen kokouspöytäkirjoista oli myös nähtävissä, että Väritukun hallituksessa on seurattu VS-liikkeiden taloudellista tilannetta ja ostovelkoja. Monissa kokouksissa on käyty läpi esim. huonojen maksajien listaa. Hallituksen kokouspöytäkirjojen mukaan myös OVK:n taloudellisesta tilanteesta on keskusteltu Väritukku Oy:n hallituksessa useita kertoja vuosina 1997 -1998.
Selvitykset Pohjolan Värisisustus Oy:ssä ja Suomen Värikauppiaat ry:ssä
Kilpailuvirasto selvitti Pohjois-Suomen VS-kauppiaiden epäiltyä kilpailunrajoituslain vastaista yhteistoimintaa ja mahdollisten kauppiaista koostuvien yhteistyöryhmien olemassaoloa tekemällä 15.4.1999 tarkastuksen Oulussa toimivaan VS-liikkeeseen Pohjolan Värisisustus Oy:öön.
Tarkastuksen yhteydessä läpikäytyjen asiapapereiden mukaan Pohjois-Suomessa kokoontui vuosina 1994 – 1997 ainakin VS-kauppiaista muodostunut ns. lehtiryhmä, joka toteutti ketjun alueellisia mainoskampanjoita ja toimitti Pohjois-Suomessa jaettavaa VS:n mainoslehteä. Tämän lisäksi pidettiin ns. Värikalotti-kauppiaskokouksia.
Viraston tekemässä tarkastuksessa ei saatu näyttöä siitä, että lehtitoimikunnassa tai ns. Kalottialueen kauppiaskokouksissa olisi päätetty tuotteiden hinnoista laajemmin kuin lyhytaikaisten tarjouskampanjoiden toteuttamista varten.
Kilpailuvirasto selvitti 21.12.1998 Suomen Värikauppiaat ry:n toimintaa ja kävi Väritukun toimitiloissa läpi yhdistyksen kokouspöytäkirjat vuosilta 1991 – 1998. Suomen Värikauppiaat on Värisilmä-kauppiaiden aatteellinen yhdistys, jonka tehtäviin ovat kuuluneet muun muassa tiedotustoiminta, ammatillinen edunvalvonta ja oman kurssikeskuksen ylläpito. Yhdistyksen aktiivinen toiminta päättyi vuonna 1995. Tämän jälkeen yhdistyksen tehtävinä ovat olleet Väritukun osakkeiden hallussapito ja kurssikeskuksen omistus.
Viraston läpikäymistä yhdistyksen kokouspöytäkirjoista ei käynyt ilmi seikkoja, jotka olisivat viitanneet siihen, että yhdistyksen toiminta olisi ollut kilpailunrajoituslain vastaista.
Väritukku Oy:n antamat vastineet
Kilpailuvirasto sai Väritukku Oy:ltä pyydetyn vastineen 28.11.1998 ja lisäselvityksen 9.8.1999.
Ostovakuudet
Vastineen mukaan Väritukku vaatii VS-ryhmittymän jäsenliikkeiltä ostovakuuden avoimelle luottosaldolle, sillä Väritukku myy jäsenliikkeille tuotteitaan luotolla ja vastaa liikkeiden ostolaskuista. Vakuuksien suhteen jokaisen VS-liikkeen asemaa tarkastellaan erikseen, jolloin vakuudet suhteutetaan liikkeen taloudellisiin tunnuslukuihin, toimintatapaan, omistajien yksityisvarallisuuteen sekä heidän sitoutuneisuuteensa yrityksen kehittämiseen.
Väritukku on vaatinut vakuuksia kaikilta niiltä yrityksiltä, joiden taloudellinen tilanne on ollut sama kuin Oulun Värikeskuksella. Luottosuhde katkaistaan, jos yritys on tarkkailulistalla, yrityksen oma pääoma on käytettävissä olevien tilinpäätöstietojen mukaan menetetty, saatavasaldo on huomattavan suuri tai jos yritys kieltäytyy neuvottelemasta tilanteestaan Väritukun kanssa.
Väritukun hallitus oli keväällä 1997 kiinnittänyt huomiota Värikeskuksen ostovakuuksien riittämättömyyteen ja taloudellisten tunnuslukujen hälyyttävyyteen vakavaraisuuden ja maksukyvyn osalta. Hallitus pyysi Oulun Värikeskuksen omistajaa neuvottelemaan vakuustilanteesta. Syksyllä 1997 OVK panttasi Väritukun pyynnöstä lisävakuuksia. Väritukussa lisävakuudet arvioitiin kuitenkin riittämättömiksi.
Koska OVK tämän jälkeen kieltäytyi uusista neuvotteluista tai vakuustilanteen parantamisesta3, Väritukku lopetti 23.10.1997 VS-tuotteiden myynnin luotolla Oulun Värikeskukselle. Väritukku kiistää Oulun Värikeskuksen väitteen, jonka mukaan myös VS-tuotteiden käteismyynti olisi tuolloin lopetettu. Väritukun mukaan käteismyynti lopetettiin vasta 28.6.1998, jolloin Värikeskuksen on katsottava menettäneen VS-oikeutensa.
Väritukku toteaa 9.8.1999 virastolle antamassaan selvityksessä, että hallitus myöntää VS-oikeudet liikkeille niiden kirjallisesta hakemuksesta. Oikeudet haetaan erikseen pää- ja sivuliikkeelle. Sivuliikkeellä tarkoitetaan olemassa olevan VS-jäsenen omistamaa liikettä. Luvan saamiseksi sivuliikkeeltä edellytetään samoja kriteereitä kuin pääliikkeeltäkin. Muodollisesti yritys on aina yritys (osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö tai toiminimi), joka harjoittaa elinkeinotoimintaa pääasiallisesti pääliikkeessä ja sen ohella sivuliikkeessä.
Vaikka VS-ryhmittymän jäsenellä olisi oikeus harjoittaa Värisilmä-tunnuksin liiketoimintaa tietyssä osoitteessa, joutuu jäsen aina hakemaan erikseen luvan myös sivuliikkeelle. Näin ollen sivuliikeoikeuksia ei Väritukku Oy:n antaman vastineen mukaan ole myönnetty vuosina 1995-1998 ilman kirjallista hakemusta eikä Väritukku Oy:n hallitus ole käsitellyt muita kuin kirjallisia hakemuksia.
Hinnoittelu Värisilmä-ketjussa
Väritukku Oy toteaa 28.11.1998 antamassaan vastineessa, että kukin jäsenliike päättää itsenäisesti omasta hinnoittelustaan. Valtakunnallisten tarjoustuotteiden kampanjahinnoista päättää markkinointitoimikunta, johon kuuluvat neljä kauppiasta ja Väritukun tuotepäälliköt. Muusta hinnoittelusta päättävät jäsenliikkeet itsenäisesti.
Väritukun mukaan toimitusjohtajan jäsenlehdessä esittämää henkilökohtaista mielipidettä hintojen dumppaamisen vahingollisista vaikutuksista ryhmittymän jäsenille ei voida pitää kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna määrähinnan asettamisena, koska kirjoituksessa ei ole mainittu tuotetta tai hintaa.
Väritukku kiistää, että se olisi kieltänyt Oulun Värikeskusta ilmoittamasta tai myymästä VS-tuotteiden valtakunnallisia tarjoushintoja alemmilla hinnoilla. Toimitusjohtaja on jäsenkirjeessään 11/1997 todennut jäsenliikkeiden valittaneen VS-tuotteiden hinnoittelusta. Tämän vuoksi Väritukun toimitusjohtaja totesi kirjeessään edelleen, ettei hän voi puuttua ryhmittymän sisäiseen hinnoitteluun. Jäsenliikkeillä on Väritukun mukaan ollut mahdollisuus alittaa valtakunnalliset tarjoushinnat ja näin ne ovat myös käytännössä tehneet.
Vastineen mukaan Väritukun toimitusjohtajan jäsenkirjeessä 11/1995 esittämä toteamus, että VS-maaleilla ei ole tarkoitus tietoisesti mennä toisen kauppiaan reviirille, on todettu johtajan henkilökohtaisena mielipiteenä. VS-ryhmittymän jäsenliikkeillä on oikeus itsenäiseen hinnanmuodostukseen eikä ryhmittymässä ole tehty edes epävirallisia markkinaosuuksien, -alueiden tai asiakkaiden jakoa koskevia järjestelyjä.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Kilpailuvirasto on selvittänyt, olivatko Väritukku Oy:n toimenpiteet Oulun Värikeskukseen kohdistamassa Värisilmä-tuotteiden toimituskiellossa kilpailunrajoituksista annetun lain 4, 6 tai 9 §:n vastaisia.
Kilpailunrajoituslain (480/92) 4 §:ssä kielletään määrähintojen asettaminen. Lain mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa vaatia seuraavalta myyntiportaalta, että kotimaassa tarjottavien hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä eikä aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen määräytymisperustetta. Määrähintakiellon tarkoituksena on turvata jälleenmyyjälle oikeus hintakilpailuun niin, että ylempi tuotanto- tai jakeluporras ei aseta sille esteitä. Elinkeinonharjoittajan tulee jokaisessa jakeluportaassa saada itsenäisesti määrätä omat hintansa omien kustannustensa ja kilpailutilanteensa mukaisesti.
Määrähintakiellon tunnusmerkit täyttyvät silloin, kun ylempi jakeluporras velvoittaa jakelijan käyttämään tiettyä hintaa joko välittömällä vaatimuksella tai siten, että toinen osapuoli tuntee olevansa velvollinen noudattamaan annettua hintaa. Vaatimista tarkoittavan tahdonilmaisun luonteeseen kuuluu, että sen kohde tuntee liikesuhteiden syntymisen tai jatkumisen taikka elinkeinonharjoittamisen muutoin tulevan uhatuksi, jollei vaatimusta noudateta.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä: 1) määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai 2) rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kilpailuvirasto on 24.2.1998 myöntänyt ns. yleispoikkeusluvan elinkeinonharjoittajien hintayhteistyölle kuluttajille tarkoitettujen lyhytaikaisten tarjouskampanjoiden toteuttamisessa.4 Poikkeuslupapäätöksessä määrätään, ettei kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sovelleta tarjouskampanjoiden toteuttamista koskevaan hintayhteistyöhön seuraavien ehtojen vallitessa: 1) kampanjahinnoista sovitaan sellaisen tarjouskampanjan toteuttamiseksi, johon kuuluu myytävän hyödykkeen hinnanalennus tai erityinen edullisuus; 2) kampanjahinnoista sovitaan enintään kahden kuukauden ajaksi; 3) yhteistyöhön osallistuva elinkeinonharjoittaja voi alittaa sovitun hinnan ja mainostaa kampanjahyödykkeitä itsenäisesti; 4) yhteisesti markkinoitavat palvelut ja tuotteet on standardisoitu siten, että niiden sisältö ja laatu on kaikissa kampanjaan osallistuvissa yrityksissä samanlainen; 5) elinkeinonharjoittajat kuuluvat samaan ketjuun tai yhteistyöryhmään siten, että asiakkaat tai kuluttajat voivat erottaa ketjuun tai ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat kilpailevista elinkeinonharjoittajista; 6) kampanjahinnoista sopivien yritysten yhteinen markkinaosuus ei ylitä 30 prosenttia niillä markkinoilla, joita hintayhteistoiminta koskee.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa kielletään yritysten horisontaalinen yhteistoiminta markkinoiden, asiakkaiden tai tuotteiden jakamiseksi. Markkinoiden jakamisen katsotaan antavan yrityksille suojatun toiminta-alueen, jossa niillä on mahdollisuus harjoittaa asiakkaiden kannalta epäedullista hinnoittelua.
Kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kilpailunrajoituksella katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista. Lain esitöiden mukaan näiden vahingollisuuskriteerien täyttyminen ei kuitenkaan yksin riitä tekemään rajoitusta vahingolliseksi, vaan säännöstä sovellettaessa kiinnitetään ensisijaisesti huomioita siihen, miten menettely vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin koko toimialalla. Kilpailunrajoitukseen, joka ei olennaisessa määrin vähennä kilpailun toimivuutta, vaan on talouden ja markkinoiden toimivuuden kannalta vähämerkityksellinen, ei siten yleensä puututa.
Epäillyt kilpailunrajoitukset Värisilmä-ketjussa
Kilpailuvirasto on selvittänyt Väritukun epäiltyä kilpailunrajoituslain vastaista määrähinnoittelua sekä sitä, onko VS-ketjussa sovittu kampanjahinnoista alueellisesti tai valtakunnallisesti laajemmin kuin mihin yleispoikkeuslupa antaa luvan tai onko ketjun alueellisissa kauppiaskokouksissa annettu kampanjahinnoittelun lisäksi muita hinnoitteluohjeita.
Väritukun toimitusjohtajan kauppiaille kirjoittamat jäsenkirjeet osoittavat, että VS-tuotteiden hinnoittelua on ketjussa pyritty jossain määrin ohjaamaan. Viraston selvityksissä ei kuitenkaan saatu näyttöä siitä, että Väritukku olisi lain 4 §:n tarkoittamalla tavalla puuttunut kauppiaiden hinnoitteluun. Kilpailuvirasto katsoo, että koska Väritukku ei viraston selvitysten mukaan määrännyt hintoja yksittäisille tuotteille ja koska Oulun Värikeskuksen irtisanomiselle on löydettävissä muita syitä, Väritukun ei ole aihetta puuttua.
Kilpailuvirasto ei selvityksissään saanut näyttöä myöskään siitä, että Väritukku olisi kieltänyt poikkeusluvan vastaisesti Oulun Värikeskusta alittamasta ketjun valtakunnallisia kampanjahintoja. tai että VS-kauppiaiden kesken olisi Pohjois-Suomen alueella sovittu tuotteiden hinnoittelusta laajemmin kuin mitä yleispoikkeuslupa mahdollistaa. Näyttöä ei saatu myöskään myyntialuejaosta VS-kauppiaiden kesken.
Koska asiassa ei saatu näyttöä 6 §:n vastaisesta menettelystä, Väritukun Oulun Värikeskukseen kohdistamaa toimituskieltoa arvioidaan kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella. Tällöin on ensinnäkin todettava, että kilpailua rakennus- ja sisustustuotteiden vähittäismyynnissä voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana. Alalla toimii useita eri vähittäismyyntiketjuja. Rakennus- ja sisustusalan tuotteissa on kilpailua myös eri tuotemerkkien välillä. Näin ollen Oulun Värikeskuksella on vaihtoehtoja VS-tuotteille. Toimituskielto ei myöskään ole este Oulun Värikeskukselle toimia sisustustarvikkeiden jälleenmyyjänä.
Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Oulun Värikeskukseen kohdistetulla toimituskiellolla tai sittemmin tapahtuneella Värisilmä-ryhmittymästä erottamisella ei ole kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja toimialan tehokkuutta olennaisesti vähentäviä tai Oulun Värikeskuksen elinkeinonharjoittamista estäviä vaikutuksia.
Päätös
Kilpailuvirasto on selvittänyt, olivatko Väritukku Oy:n Oulun Värikeskukseen kohdistamat toimenpiteet olleet kilpailunrajoituksista annetun lain 4, 6 tai 9 §:n vastaisia.
Virasto ei selvityksissään saanut näyttöä Väritukun tai VS-ketjun 4 tai 6 §:n vastaisesta kilpailunrajoittamisesta. Koska Oulun Värikeskukseen kohdistetulla toimituskiellolla ei ole myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja toimialan tehokkuutta olennaisesti vähentäviä tai Oulun Värikeskuksen elinkeinonharjoittamista estäviä vaikutuksia, asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 4 §, 6 § ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Alaviitteet:
1 Lähde: Rauta-alan tuotteiden jakeluteiden rakenne. LTT 1991.
2 Lähde: Kaupan Keskusliitto: Vähittäiskauppa 1999.
3 Oulun Värikeskus piti omaa taloudellista tilannettaan syksyllä 1997 hyvänä. Käsitys perustui keväällä 1997 VS-liikkeiden kesken tehtyyn tilinpäätöksen tunnuslukusanalyysiin, jossa mm. Oulun Värikeskuksen käyttökate, myyntikate ja kokonaistulos olivat paremmat kuin VS-ryhmittymässä keskimäärin. Värikeskuksen mukaan sillä ei ollut syksyllä 1997 erääntyneitä velkoja Väritukulle, vaan Värikeskus maksoi ostolaskunsa kassa-alennuspäivinä.
4 Vanha poikkeuslupa (Dno 11/67/94) oli voimassa 1.3.1994 – 28.2.1998 välisen ajan. Se ei poikkea oleellisesti voimassa olevasta.