Olette viitteessä mainitussa toimenpidepyynnössänne pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään mahdollista pankkien välistä kartellia Puumalan alueella. Katsotte kyseessä olevan kartellin, koska kaikki Puumalan alueen pankkiryhmittymät ovat antaneet Pirttimäen Kartanon Perhekodit-projektianne koskevan kielteisen rahoituspäätöksen neuvottelematta kanssanne asiasta tai antamatta perusteluja kieltäytymiselleen.
Kilpailunrajoituslain (480/92) 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien hinnoittelua, tuotannonrajoituksia taikka markkinoiden tai hankintalähteiden jakamista koskeva yhteistyö on pääsääntöisesti kielletty. 6 §:n 2 momentin mukaan tuotannonrajoitukset sekä markkinoiden tai hankintalähteiden jakaminen on kiellettyä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kilpailuvirasto katsoo, että pelkästään se seikka, että tietyn alueen eri pankit ovat kaikki antaneet yhdelle elinkeinonharjoittajalle kielteisen rahoituspäätöksen, ei vielä ole riittävä näyttö pankkien välisestä kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesta yhteistyöstä. Virasto ei ole saanut asiassa myöskään muuta sellaista selvitystä, joka viittaisi kielletyn yhteistyön olemassaoloon.
Kilpailuvirasto on selvittänyt Suomen pankki- ja rahoitusmarkkinoiden kilpailua. Suomessa toimi vuonna 1999 yhdeksän (9) kotimaista liikepankkia, kuusi (6) kotimaisiin liikepankkeihin pitkälti rinnastettavaa ulkomaisen pankin sivukonttoria, noin kolmesataa (300) kahteen osuuspankkiryhmään kuuluvaa osuuspankkia, neljäkymmentä (40) säästöpankkia sekä kuusi (6) merkittävää rahoitusyhtiötä. Tämän lisäksi suomalaisille yritysasiakkaille välittävät rahoituspalveluitaan yhdeksän (9) ulkomaisten luottolaitosten Suomessa toimivaa edustustoa. Yritysrahoitukseen osallistuvat myös kiinnitysluottopankit, vakuutusyhtiöt ja ns. erityisluottolaitokset. Em. lisäksi Suomessa toimii viisitoista (15) alueellista pääomasijoitusyhtiötä ns. venture capital-toiminnassa.
Yritysten luototusta on selvitetty myös esimerkiksi teollisuus- ja palveluyritysten rahoituskyselyssä 1/99. Kyselyn tulokset viittaavat hyvin toimivaan kilpailuun. Rahoitusongelmia kohdanneet yritykset kärsivät yleensä käyttöpääoman ja vakuuksien puuttumisesta. Pankkilainojen lisäksi yrityksille on tarjolla runsaasti muuta rahoitusta, myös riskikohteisiin.
Kilpailuvirasto katsoo, että vaihtoehtoisten rahoittajien määrässä on luonnollisesti paikkakuntakohtaisia eroja. Yritysten rahoituksen hankinta ei ole kuitenkaan sidottu siihen paikkakuntaan, jossa yritys sijaitsee. Yrityksellä on mahdollisuus pyytää rahoitustarjous myös oman paikkakuntansa ulkopuolella sijaitsevilta pankeilta ja muilta rahoittajilta.
Kilpailuviraston selvitysten mukaan yhdelläkään kotimaisella pankilla tai rahoituslaitoksella ei ole Suomen rahoitusmarkkinoilla kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa, joka saattaisi joissakin tilanteissa velvoittaa niitä asiakassuhteen solmimiseen.
Kilpailunrajoituslain 12 §:n perusteella Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä kilpailunrajoituslain nojalla toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Vähämerkityksellisiä kilpailunrajoituksia koskevan säännöksen perustelujen mukaan (Hallituksen esitys n:o 243/97 vp.) toimenpiteisiin ei ryhdytä silloin, kun kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuutena pitää toimivana tai kun rajoituksella on muutoin kilpailun turvaamisen kannalta vain vähäinen merkitys.
Kilpailunrajoitusta voidaan pitää vähämerkityksellisenä mm. silloin, jos kilpailunrajoituksen kohteiksi joutuneilla markkinoilla kilpailu toimii hyvin. Mikäli kilpailunrajoituksen kohteeksi joutunut elinkeinonharjoittaja voi helposti välttää rajoituksen vaikutuksia, voidaan rajoitusta myös pitää vähämerkityksellisenä. Kilpailunrajoitus voi olla vähämerkityksellinen, jos siihen liittyvät taloudelliset intressit ovat pienet. Taloudellisella intressillä viitataan ensisijaisesti rajoituksen aiheuttamiin vahinkoihin kansantaloudessa eikä niinkään yksittäisten kuluttajien tai elinkeinonharjoittajien mahdollisesti kärsimään taloudelliseen vahinkoon.
Käsiteltävässä tapauksessa on kyse yhdellä paikkakunnalla epäillystä pankkien välisestä tuotannonrajoituksesta, jonka kohteena on yksittäinen elinkeinonharjoittaja. Kilpailuvirasto katsoo, että yritysrahoitusmarkkinoilla kilpailu on toimivaa, ja elinkeinonharjoittajilla on pankkien lisäksi useita eri rahoitusvaihtoehtoja. Yritysrahoituksen markkinoita voidaan Kilpailuviraston käsityksen mukaan pitää valtakunnallisina. Käsiteltävässä tapauksessa myöskään epäillyn kilpailunrajoituksen taloudellisia intressejä ei voida pitää merkittävinä.
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto ei katso kilpailunrajoituslain 12 §:n perusteella aiheelliseksi ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.