Dnro 850/14.00.00/2009, 28.5.2012
1 Asia
Polttonesteiden tukkumyyntiä itsenäisille huoltamoyrittäjille koskeva selvitys
2 Osapuolet
Suomen Bensiinikauppiaitten ja Liikennepalvelualojen Liitto SBL ry
Neste Oil Oyj
North European Oil Trade Oy
oy Shell ab (nyk. St1 Energy Oy)
SOK ABC-ketjuohjaus
St1 Oy
Suomalainen Energiaosuuskunta
Oy Teboil Ab
3 Ratkaisu
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja se poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Kilpailuvirasto avasi syksyllä 2009 oma-aloitteisen bensiinimarkkinoihin liittyvän selvityksen, jonka tarkoituksena oli selvittää erityisesti öljy-yhtiöiden tukkuhinnoittelua itsenäisille huoltamoyrittäjille. Tarkoituksena oli selvittää myös itsenäisten huoltamoyrittäjien merkitystä koko polttonestemarkkinan kilpailun toimivuuden kannalta.
2. Selvitykset aloitettiin useiden huoltamoyrittäjien yhteydenottojen perusteella. Huoltamoyrittäjät epäilivät sopimuskumppaneinaan toimivien öljy-yhtiöiden myyvän polttonesteitä vähittäistasolla kuluttajille tietoisesti jopa halvemmalla hinnalla kuin millä ne myyvät tukkutasolla oman jakeluketjunsa itsenäisille huoltamoyrittäjille.
3. Selvityksen aloittamista edelsi myös tapaaminen Suomen Bensiinikauppiaitten ja Liikennepalvelualojen Liitto SBL ry:n (jäljempänä SBL) kanssa. SBL:n mukaan öljy-yhtiöt käyttävät väärin vahvaa asemaansa sopimuskumppaneitaan eli omaa polttonestettä myyviä itsenäisiä huoltamoyrittäjiä kohtaan. SBL epäilee öljy-yhtiöiden sopimuskumppaneina perivän ylihintaa yrittäjille tukkumyymästään bensiinistä eli käyttävän niin kutsuttua hintaruuvia hinnoittelussaan. SBL:n näkemyksen mukaan menettelyllään öljy-yhtiöt pyrkivät oman vähittäismyyntivolyyminsä kasvattamiseen. Tämä tapahtuu painostamalla jakeluketjun itsenäisiä huoltamoyrittäjiä komissiokauppiaiksi tai pyrkimällä sulkemaan heidät kokonaan pois markkinoilta.
4. Kilpailuvirasto on aiempien alaa koskeneiden tapausten yhteydessä selvittänyt öljy-yhtiöiden tukkuhinnoittelua polttonestekaupassa. Vastaavanlaisia epäilyjä koskeneissa tapauksissa on annettu ratkaisut vuosina 1998[1] ja 2002[2].
5. Käsillä olevan asian käsittelyn aikana Kilpailuvirasto on saanut useita laajoja suullisia ja kirjallisia selvityksiä. SBL on kahdesti toimittanut virastolle hintaseuranta- ja tutkimusmateriaalia. Keskeiset Suomessa toimivat öljy-yhtiöt ovat selvittäneet näkemyksiään erityisesti polttonestemarkkinoiden rakenteesta, olosuhteista, kilpailutilanteesta, bensiinin hinnoittelusta ja tuonnista.
5 Asiaselostus
5.1 Markkinaolosuhteet ja -rakenne
5.1.1 Polttonesteiden jakeluketju (hankinta, tukku- ja vähittäismyynti)
6. Bensiinin ja muiden polttonesteiden hankinta tapahtuu öljynjalostajilta. Suomessa ainoa öljytuotteiden jalostaja on Neste Oil Oyj (jäljempänä Neste Oil), jolta käytännössä kaikki Suomessa myytävä bensiini hankitaan. Lähimmät ulkomaiset jalostamot sijaitsevat Ruotsissa, Tanskassa, Venäjällä, Liettuassa, Puolassa ja Saksassa. Polttonesteiden hankinnassa Suomessa toimivat Neste Oil
-konserniin kuuluva Neste Markkinointi Oy, North European Oil Trade Oy[3] (jäljempänä NEOT), Oy Teboil Ab (jäljempänä Teboil) ja Suomalainen Energiaosuuskunta (jäljempänä SEO). Yhtiöt välittävät polttonesteitä jakeluketjuissa eteenpäin vähittäismyytäviksi.
7. Suomessa olisi mahdollista käyttää myös ulkomailla jalostettua eurooppalaisen standardin mukaista bensiiniä, mutta sen tuonti on ollut vähäistä. Öljyalan Keskusliitto ry:n[4] (jäljempänä ÖKL) mukaan esimerkiksi vuonna 2010 bensiiniä ei tuotu Suomeen juuri lainkaan. Sen sijaan Suomessa tuotetusta bensiinistä vuonna 2010 vietiin ulkomaille noin 58 prosenttia. Vaikka bensiinin nykyhankinta tapahtuu Neste Oililta, öljy-yhtiöt ovat virastolle toimittamissaan selvityksissä ilmoittaneet mahdollisuuksistaan ja valmiuksistaan hankkia sitä myös Suomen ulkopuolella sijaitsevilta jalostamoilta.
8. Polttonesteiden vähittäismyynnissä Suomessa on 5 suurempaa valtakunnallista toimijaa sekä lisäksi joukko pieniä miniketjuja ja yksittäisiä jakelijoita. Vähittäismyynti tapahtuu niiden jakeluverkostojen kautta. Vähittäismyynnin suurimmat toimijat ovat SOK-yhtymän ABC-ketju, Neste Oil -ketju, Teboil, St1 Oy (jäljempänä St1)/St1 Energy Oy[5] (jäljempänä St1 Energy) ja SEO.
9. Alalle on tyypillistä logistisesti pitkälle viety vertikaalinen integraatio. Isoista vähittäiskaupan toimijoista Neste Oil -konserni ja Teboilin emoyhtiö venäläinen OAO Lukoil -konserni toimivat niin jalostuksen, tukkukaupan kuin vähittäiskaupankin portailla. OAO Lukoil toimii myös öljyn ja kaasun etsinnässä ja tuotannossa. SOK-yhtymän ABC-ketjulla ja St1:llä on yhteinen polttonesteiden tukkuhankintayhtiö NEOT.
5.1.2 Huolto- ja automaattiasemien omistussuhteet
10. Bensiinin vähittäismyynnin asemista osa on öljy-yhtiöiden tai jakeluasemaketjujen omistamia tai hallitsemia ja osa itsenäisten huoltamoyrittäjien hallitsemia. ÖKL:n[6] mukaan öljy-yhtiöiden ja jakeluasemaketjujen omistuksessa tai hallinnassa oli vuoden 2010 päättyessä 50 % huoltoasemista ja 91 % automaattiasemista.
11. Itsenäisten huoltamoyrittäjien hallitsemilla asemilla liiketoimintaa koskevista ratkaisuista, kuten polttonesteiden hankinnasta, jakelusta ja hinnoittelusta sekä myös liiketoimintaan liittyvistä riskeistä vastaavat yrittäjät. Vaikka kyse on itsenäisestä huoltamoyrittäjyydestä, Suomessa on yleistä, että huoltamoyrittäjät kuuluvat jonkin öljy-yhtiön jakeluketjuun.
12. Jakeluketjuun kuuluminen tarkoittaa käytännössä sitä, että itsenäinen huoltamoyrittäjä solmii oman öljy-yhtiönsä kanssa yhteistoimintasopimuksen. Yhteistoimintasopimus on yhdeltäostosopimus, jolla yrittäjä sitoutuu ostamaan myymänsä polttonesteet sopimuksessa mainitulta öljy-yhtiöltä. SBL:n[7] mukaan yhteistoimintasopimuksella sovitaan polttonesteiden hankintahinnoista ja jakelupalkkioista, myynnin ja markkinoinnin muista korvauksista ja ehdoista sekä yhteistoimintasopimuksen muuttamista ja sen päättymistä koskevista määräyksistä. Sopimus on määräaikainen ja sen päättymisen jälkeen yrittäjä voi halutessaan vaihtaa sopimuskumppania tai solmia entisen sopimuskumppaninsa kanssa uuden sopimuksen.
13. Öljy-yhtiö, johon itsenäinen huoltamoyrittäjä on sopimussuhteessa, toimii myös itse vähittäismyynnin markkinoilla. Useilla paikkakunnilla sekä öljy-yhtiöt että niiden ketjuihin kuuluvat itsenäiset huoltamoyrittäjät harjoittavat polttonesteiden vähittäismyyntiä. Yrittäjien asemat ovat pääosin perinteisiä huoltoasemia, kun taas öljy-yhtiöiden operoimista vähittäismyyntipisteistä suuri osa on automaattiasemia.
14. Osa öljy-yhtiöiden polttonestemyynnistä tapahtuu komissiokauppiaiden toimesta. Komissiokauppiaat ovat huoltamoyrittäjiä, jotka toimivat ketjunsa öljy-yhtiön alaisuudessa myyden polttonesteitä yhtiön lukuun. Komissiokauppiaan säiliössä olevan polttonesteen omistaa jakeluketjun öljy-yhtiö, joka päättää myös polttonesteen hinnoittelusta. Komissiokauppias saa sovitun myyntipalkkion myymästään polttonesteestä.
15. SBL:n[8] mukaan öljy-yhtiöt hinnoittelevat lähes 80 prosenttia Suomessa vähittäismyytävästä bensiinistä. Itsenäisten huoltamoyrittäjien myymät bensiinilitrat muodostavat siten noin 20 prosenttia koko Suomen bensiinin vähittäismyynnistä.
5.2 Markkinoiden kehitys ja kilpailutilanne polttonestemarkkinoilla
16. Bensiinin myynti on ollut laskussa viimeiset 20 vuotta. Bensiini oli vielä vuoteen 2006 asti eniten käytetty liikennepolttoneste Suomessa, mutta vuodesta 2007 lähtien dieselöljyä on myyty enemmän kuin bensiiniä. ÖKL:n[9] mukaan vuonna 2011 bensiiniä myytiin noin 2 161 miljoonaa litraa.
17. Suomessa on tiheä asemaverkosto, ja asemien lukumäärä on pitkään pysytellyt lähes samana. Asemakonseptissa on kuitenkin tapahtunut muutoksia. Vuoteen 1989 asti Suomessa oli pelkästään perinteisiä miehitettyjä huoltoasemia, mutta viimeisen 20 vuoden aikana automaattiasemien osuus on kasvanut tasaisesti siten, että vuonna 2009 niitä oli jo enemmän kuin perinteisiä huoltoasemia. ÖKL:n[10] mukaan vuoden 2011 lopussa automaattiasemia oli yhteensä 1066 ja huoltoasemia 881. Huoltoasemilla päivittäistavarakaupan ja muun oheismyynnin rooli on viimeisen 20 vuoden aikana kasvanut merkittävästi.
18. Myös polttonestemarkkinoiden toimijakenttä on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Markkinoille tuli 1990-luvulla ja 2000-luvun taitteessa uusia vähittäiskaupan toimijoita, kuten JET, St1 ja ABC. NEOT aloitti toimintansa polttonesteiden tukkukaupassa 2000-luvun alkupuolella. Viime vuosina markkinoilta on poistunut suuria kansainvälisiä toimijoita; oy Esso ab[11] (jäljempänä Esso) vuonna 2007 ja oy Shell ab[12] (jäljempänä Shell) vuoden 2010 lopulla. Lisäksi ConocoPhillipsin JET-ketjusta tuli osa Teboil-asemaverkostoa vuonna 2007.
19. ÖKL:n[13] tilastojen mukaan bensiinin vähittäismyynnissä vuonna 2011 markkinaosuudet jakautuivat seuraavasti: SOK-yhtymän ABC-ketju noin 28,5 %, Neste Oil -ketju noin 27 %, St1 noin 23 % (sisältäen St1 Energyn myynnit), Teboil noin 18 % ja SEO vajaat 3 %. Markkinaosuudet pitävät sisällään kunkin jakeluverkoston koko vähittäismyynnin eli myös jakeluketjun komissiokauppiaiden ja itsenäisten huoltamoyrittäjien myynnit.
20. Esimerkiksi kymmenisen vuotta aiemmin vastaavat markkinaosuudet jakautuivat siten, että markkinajohtaja Nesteen osuus oli vajaat 32 %, Shellin vajaat 22 %, Esson noin 15 %, Teboilin noin 14 %, JET:n, SEO:n ja St1:n kunkin noin 5 % ja ABC:n osuus oli noin 2 % [14]. Alalla pitkään toimineet yhtiöt ovat siten menettäneet osuuksiaan markkinoille viimeksi tulleille yhtiöille tai poistuneet kokonaan Suomen polttonestemarkkinoilta.
5.3 Bensiinin hinnoittelu
5.3.1 Tukku- ja vähittäishinnan muodostuminen
21. Bensiinin ja muiden öljytuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat sidoksissa raakaöljyn hintakehitykseen. Hintoihin vaikuttavat lisäksi euron ja dollarin väliset valuuttakurssimuutokset. Tietotoimistojen, kuten Plattsin, Argusin ja ICIS:n, päivittäin julkaisemat toteutuneet öljytuotteiden kaupankäyntihinnat eri markkina-alueilla ovat hinnoittelun perusteena öljytuotteiden tukkukaupassa myös Suomessa.
22. Neste Oil toteaa antamassaan selvityksessä käyttävänsä bensiinin perushintana öljytuotteiden tukkukaupassa kansainvälistä noteerausta Platts CIF NWE (North West Europe). Perushinnan lisäksi myyntihintaan lisätään hintapreemio, jonka suuruuteen Neste Oilin mukaan vaikuttavat muun muassa markkinatekijät, asiakaspalvelu, noteerattavan tuotteen ja myytävän tuotteen laatuerot, asiakkaiden ostojen volyymit, käytettävissä oleva logistiikka, viranomaismaksut sekä asiakkaan kanssa sovittu maksuaika ja muut käyttöpääomaan vaikuttavat tekijät.
23. Öljy-yhtiöt hinnoittelevat jalostamoilta hankkimansa bensiinin jakeluverkostoissaan omien periaatteidensa ja käytäntöjensä mukaisesti. Jalostamohintaan lisätään esimerkiksi jakelu- ja varastointikustannukset, tukku- ja vähittäisportaan markkinointikulut ja marginaalit.
24. Öljy-yhtiöt määrittelevät bensiinin vähittäismyyntihinnan operoimillaan tai hallitsemillaan asemilla ja itsenäiset huoltamoyrittäjät omilla asemillaan. Vähittäismyyntihintaan vaikuttavat osaltaan hankintahinta, aseman pyörittämisestä aiheutuvat kustannukset ja paikallinen kilpailutilanne.
25. Öljy-yhtiöt ovat virastolle toimittamissaan selvityksissä todenneet kilpailun bensiinin vähittäismyynnissä Suomessa olevan kovaa, jakeluasemien keskimyynnin alhaisen ja myyntikatteiden matalia. Tilastokeskuksen julkaisun[15] mukaan bensiinin hinnanero jalostamon ja kuluttajan välillä vuonna 2010 oli keskimäärin 11,5 senttiä/litra. Jalostamohinnan ja kuluttajan maksaman vähittäismyyntihinnan välinen ero pitää sisällään jakeluketjun toiminnoista eri portailla aiheutuvat kustannukset ja veloitetut katteet.
26. Kuluttajan jakeluasemalla tankkaaman bensiinin vähittäismyyntihinta sisältää lisäksi merkittävän vero-osuuden. Vähittäismyyntihinnasta verojen osuus on yhteensä lähes 60 prosenttia. Bensiinin myynnistä valtiolle suoritetaan valmisteverona energiasisältö- ja hiilidioksidiveroa sekä huoltovarmuusmaksua[16]. Näiden lisäksi bensiinin hintaan sisältyy 23 prosentin arvonlisävero.
5.3.2 Hintataso Suomessa ja muissa EU-maissa
27. Bensiinin veroton vähittäismyyntihinta Suomessa on viimeisen parin vuoden tarkastelussa ollut EU:n jäsenmaiden keskitasoa tai vähän sen yläpuolella. Euroopan komission hintaseurannan[17] mukaan bensiinin veroton vähittäismyyntihinta Suomessa toukokuun 2012 puolivälissä oli noin 0,737 €/litra. Samana ajankohtana kaikkien EU-maiden verottomien vähittäismyyntihintojen painotettu keskiarvo oli noin 0,728 €/litra. Esimerkiksi Tanskassa ja Liettuassa bensiinin veroton litrahinta oli tuolloin Suomea kalliimpaa. Ruotsissa ja Virossa bensiinin veroton litrahinta oli vähän EU-maiden keskitason alapuolella.
28. Bensiinin verollinen vähittäismyyntihinta Suomessa sen sijaan on viimeisen parin vuoden tarkastelussa ollut EU-maiden keskitason yläpuolella. Euroopan komission hintaseurannan[18] mukaan bensiinin verollinen vähittäismyyntihinta Suomessa toukokuun 2012 puolivälissä oli noin 1,674 €/litra, kun kaikkien EU-maiden painotettu keskiarvo oli 1,626 €/litra.
29. Bensiinin veroton vähittäismyyntihinta Suomessa ei siten poikkea merkittävästi EU-maiden keskiarvosta. Suomessa bensiinistä asemalla perittävää vähittäismyyntihintaa ja hinnan eroa jäsenmaiden keskiarvoon nostaa kuitenkin Suomen korkea energiaverotus, joka on yksi EU-maiden kireimmistä[19].
6 sbl:n tutkimus öljy-yhtiöiden hinnoittelusta
30. SBL:n mukaan öljy-yhtiöiden ongelmallinen menettely tukku- ja vähittäishinnoittelussa ei ole ilmiönä uusi. SBL katsoo menettelyn jatkuneen pidempään, mutta toteaa itsenäisten huoltamoyrittäjien aseman polttonestemarkkinoilla heikentyneen ja toimintaedellytysten vaikeutuneen viime aikoina entisestään. Nykyisessä markkinatilanteessa valtaosan Suomessa vähittäismyydystä bensiinistä hinnoittelevat öljy-yhtiöt. Lisäksi sopimuskumppanina öljy-yhtiö tietää ja määrää yrittäjän tukkutason ostohinnat.
31. SBL katsoo yhdeltäostosopimuksen vaikeuttavan itsenäisten huoltamoyrittäjien kilpailutilannetta polttonestemarkkinoilla. Yrittäjät joutuvat ostamaan polttonesteensä ketjunsa öljy-yhtiöltä koko toimitussopimuksen ajan – ja myös tilanteessa, jossa öljy-yhtiö hinnoittelee omilla jakelupisteillään polttonesteen halvemmaksi kuin millä samaan ketjuun kuuluva itsenäinen huoltamoyrittäjä voi sitä ostaa. Sopimuskumppanin vaihtamisestakaan ei SBL:n mukaan ole hyötyä, koska kaikki öljy-yhtiöt näyttävät käyttäytyvän samalla tavoin.
32. SBL katsoo öljy-yhtiöiden mainitunlaisen alihinnoittelun olevan jatkuvaa ja systemaattista. Näkemyksensä tueksi SBL on teettänyt hintaseurannan, joka koostuu kahdesta eri seurantajaksosta. Ensimmäisellä jaksolla seurattiin kaikkien keskeisten Suomessa toimivien öljy-yhtiöiden hinnoittelua. Toisen seurantajakson kohteeksi SBL oli valinnut Neste Oil -ketjun hinnoittelun, vaikkakin se toteaa hinnoitteluongelman koskevan myös muita öljy-yhtiöitä.
6.1.1 Seurantajaksoilla kerätyt tiedot
33. Ensimmäisellä seurantajaksolla vuoden 2009 helmikuun lopun ja marraskuun alun väliseltä ajalta tutkimusta varten kerättiin bensiinin vähittäishintatietoja internet-sivustolta www.polttoaine.net. Tiedot eriteltiin paikkakunnan, asematyypin, omistussuhteen ja öljy-yhtiön/jakeluasemaketjun mukaan. Vähittäishintatietoja verrattiin tutkimukseen kerättyihin itsenäisten huoltamoyrittäjien tukkutason ostohintoihin. Seurantajakson tulokset muodostavat yleiskuvan bensiinin hinnoittelusta.
34. Jälkimmäisellä seurantajaksolla kerättiin yksityiskohtaisempaa maakunta- ja ketjukohtaista tietoa siitä, minkälaisia öljy-yhtiön operoimien automaattiasemien vähittäismyyntihinnat ovat verrattuna hintoihin, jotka saman yhtiön tukkumyyjä perii oman ketjun itsenäisille huoltamoyrittäjille tukkumyymästään bensiinistä. Hintatiedot kerättiin 8 maakunnasta vuoden 2010 heinäkuun ja joulukuun väliseltä ajalta ja ne koskivat pääasiassa Neste Oil -ketjun asemia. Tiedot tutkimukseen saatiin edellä mainitulta internet-sivustolta ja tutkimukseen valituilta Neste Oil -ketjun itsenäisiltä huoltamoyrittäjiltä. Tutkimustuloksista muodostetuissa hintagraafeissa Neste Oil Express -automaattiasemien vähittäismyyntihintoja verrattiin itsenäisten huoltamoyrittäjien tukkutason ostohintoihin ja niin kutsuttuihin laskennallisiin omakustannushintoihin.
35. Laskennallinen omakustannushinta sisältää tukkutason ostohinnan sekä tähän lisätyt laskennalliset toiminnalliset lisäkustannukset. Tällaiset lisäkustannuserät SBL:n mukaan ovat maksuvälinekustannukset, tontin vuokrakustannukset tai sitä vastaavat kustannukset, laitekustannukset (investoinnit katokseen, mittareihin, automaatteihin, säiliöihin), energiakustannukset (valaistus, mittarit, huolto, kuitit, puhtaanapito, lumityöt ja hiekoitus), lämpötilahävikistä aiheutuvat kustannukset sekä ketjun markkinointikustannukset. Näiden erien aiheuttama laskennallinen lisäkustannus bensiinin tukkutason ostohintaan niin yrittäjävetoiselle huoltoasemalle kuin öljy-yhtiön operoimalle automaattiasemalle on SBL:n arvion mukaan yhteensä keskimäärin noin 3,1 senttiä/litra.
36. Hintaseurannan tuloksista muodostettujen hintagraafien mukaan pääosa Express-asemien vähittäishintahavainnoista on sijoittuneena kulloinkin valitsevan itsenäisen huoltamoyrittäjän omakustannushinnan tuntumassa tai sen alapuolella ylittäen kuitenkin itsenäisen huoltamoyrittäjän tukkutason hankintahinnan. Joitakin havaintoja sijaitsee myös itsenäisen huoltamoyrittäjän tukkutason hankintahinnan alapuolella. Graafeissa vähittäishintojen ja vastaavan ajankohdan tukkutason hankintahintojen välinen ero on keskimäärin muutamia senttejä. SBL katsoo hintaseurannan tulosten vahvistavan epäilyn öljy-yhtiöiden systemaattisesta ja jatkuvasta alihinnoittelusta ja hintaruuvin olemassaolosta.
6.1.2 Neste Oilin näkemys jälkimmäisen seurantajakson tuloksista
37. SBL:n tulkinnasta poiketen Neste Oilin näkemyksenä on, etteivät hintagraafit tue väitettä, että yhtiö myisi säännönmukaisesti bensiiniä kuluttajille halvemmalla omilla Express-asemillaan kuin mitä ketjun itsenäisten huoltamoyrittäjien tukkutason ostohinta on. Neste Oil katsoo mainitunlaisten tilanteiden olevan poikkeustilanteita esitetyssä puolen vuoden hintavertailussa.
38. Neste Oilin mukaan Express-aseman hinta saattaa hetkellisesti alittaa itsenäisen huoltamoyrittäjän tukkutason ostohinnan johtuen lyhytaikaisesta kampanjasta tai kilpailuun vastaamisesta. Neste Oilin näkemyksen mukaan näillä lyhytaikaisilla tilanteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta itsenäisten huoltamoyrittäjien kilpailuasemaan kokonaistarkastelussa ja keskimääräisesti tarkasteltuna itsenäisten huoltamoyrittäjien ostohinta alittaa aina yhtiön oman vähittäismyynnin hintatason.
39. Neste Oil katsoo lisäksi, etteivät internet-sivustolta www.polttoaine.net kerätyt vähittäismyyntihinnat perustu vertailukelpoiseen hintadataan ja että maakunnallinen tarkastelutaso on liian laaja hintavertailun suorittamiseksi. Neste Oil pitää myös graafeissa käytettyä omakustannushintaa epämääräisenä ja suhteellisen korkeana. Neste Oilin mukaan omakustannushinta vaihtelee toimijakohtaisesti ja sen suuruuteen vaikuttavat liiketoiminnan tehokkuus ja myydyt volyymit.
6.1.3 Muiden öljy-yhtiöiden näkemykset hinnoittelusta
40. Öljy-yhtiöt ovat viraston selvityspyyntöön toimittamissaan vastauksissa kiistäneet hintaruuvin olemassaolon ja sen, että ne olisivat syyllistyneet alihinnoitteluun automaattiasemillaan. Yhtiöt ovat todenneet kilpailun bensiinimarkkinoilla olevan pelkästään tai ensisijaisesti jakeluketjujen välistä. Ketjunsisäisen kilpailun on katsottu olevan toissijaista ja satunnaista.
41. Jakeluketjun sisäistä kilpailua on katsottu voivan syntyä tilanteissa, joissa öljy-yhtiöt vastaavat paikalliseen hintakilpailuun. Ketjun sisäisen kilpailutilanteen on katsottu voivan olla seurausta myös polttonesteiden tukkuhintojen ja paikallisten vähittäismyyntihintojen äkillisistä ja voimakkaista vaihteluista. Yleisesti hinnoitteluun vaikuttavina tekijöinä öljy-yhtiöt ovat vastauksissaan tuoneet esille myös erilaiset asemakonseptit ja asemien sijoittumisen maantieteellisesti.
7 Kilpailuoikeudellinen arvio
7.1 Relevantit markkinat
42. Kilpailuvirasto on aiemmissa polttonestemarkkinoita koskeneissa päätöksissään[20] katsonut, että bensiinin ja dieselöljyn markkinat ovat jaettavissa tukku- ja vähittäismarkkinoihin. Erottavana kriteerinä on polttonesteen ostotarkoitus. Tukkumarkkinoilla polttonesteet ostetaan jälleenmyyntiin ja vähittäismarkkinoilla puolestaan kulutukseen.
43. Polttonesteiden tukkumarkkinoita voidaan tarkastella ylemmän ja alemman tason tukkuportaina. Ylempi tukkuporras käsittää öljynjalostajien ja polttonesteiden hankintayhtiöiden välisen tukkukaupan (jalostamomyynti), jossa polttonesteet hankitaan jälleenmyytäviksi. Alempi tukkuporras käsittää jälleenmyyjien ja polttonesteiden vähittäismyyjien välisen tukkukaupan.[21]
44. Vähittäiskauppaa on polttonesteiden myynti huolto- ja automaattiasemilta loppukäyttäjille. Dieselöljyn suurasiakasmyynnin liikennöitsijöiden omaan käyttöön on katsottu kuuluvan myös vähittäismarkkinoihin[22].
45. Euroopan komission tapauskäytännössä[23] polttonesteiden vähittäiskaupan markkinoita on tarkasteltu kansallisina. Komission mukaan jakeluasemien maantieteellisissä vaikutusalueissa on tavallisesti jossakin määrin päällekkäisyyttä, joka määrää maantieteellisesti lähekkäisten asemien kilpailusuhteet ja jolla on lisäksi jonkin verran ketjureaktion kaltaisia vaikutuksia (niin sanottua lumipallovaikutusta) kaukaisempiin jakeluasemiin. Näin ollen kilpailuvaikutusten arvioinnissa käytettävä maantieteellinen alue voi sisältää useita pieniä päällekkäisiä alueita. Komissio on edelleen katsonut, että monet tärkeät kilpailutekijät, kuten tuotevalikoima, hankintalähteet, palvelutaso, laatu, mainonta, myynninedistäminen ja hinnoittelu päätetään kansallisella tai ainakin alueellisella tasolla. Lisäksi maiden välillä on verotuksellisia eroja.
46. Kilpailuviraston aiemmassa ratkaisukäytännössä[24] polttonesteiden vähittäiskaupan maantieteellisiä markkinoita on tarkasteltu koko Suomen laajuisina. Kilpailuvirasto on tarkastelussaan ottanut huomioon muun ohella sen, että polttonesteiden jakeluyhtiöt ja -asemat toimivat Suomessa valtakunnallisina ketjuina ja ketjujen vähittäismyyntipisteet sijaitsevat eri puolilla Suomea. Asiakkailla on mahdollisuus liikkua autolla laajoilla alueilla ja vaihtaa jakeluasemaa hintatilanteen mukaan.
47. Arvioinnissa jäljempänä on huomioitu aikaisempi alaa koskeva tapauskäytäntö ja markkinamäärittely. Asian lopputulos huomioiden voidaan relevanttien markkinoiden täsmällinen määrittely jättää kuitenkin avoimeksi.
7.2 Öljy-yhtiöiden asema polttonesteiden vähittäis- ja tukkumarkkinoilla
48. SBL on epäillyt öljy-yhtiöiden perivän ylihintaa sopimussuhteessa kanssaan olevilta itsenäisiltä huoltamoyrittäjiltä eli käyttävän niin kutsuttua hintaruuvia hinnoittelussaan. Kilpailuoikeudessa hintaruuvi liittyy määräävän markkina-aseman käsitteeseen, ja se on yksi määräävän markkina-aseman väärinkäytön muoto.
49. Kilpailulain (948/2011) 4 §:n 2 kohta sisältää määräävän markkina-aseman määritelmän ja lain 7 §:ssä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Kyseiset säännökset tulivat nykymuodossaan voimaan 1.11.2011. Koska tässä tapauksessa käsiteltävänä olevan asian tarkastelu kohdistuu myös kilpailulain voimaantuloa edeltävään aikaan, tulee sitä tarkastella 1.11.2011 edeltäneen ajan osalta kilpailunrajoituslain (480/1992, muut 318/2004) säännösten mukaan. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukainen määräävän markkina-aseman määritelmä vastaa aiemman kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin määritelmää ja kilpailulain 7 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 6 §:ä.
50. Kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
51. Määräävä markkina-asema ilmenee mahdollisuutena estää tehokas kilpailu markkinoilla ja toimia markkinoilla kilpailijoista, asiakkaista ja tavarantoimittajista riippumattomalla tavalla. Määräävässä asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi käyttää markkinavoimaansa hyväksi ilman, että se välittömästi ja merkittävästi menettää markkinaosuuttaan kilpailijoille.
52. Kilpailulakia edeltäneen kilpailunrajoituslain esitöiden[25] mukaan elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän mainitsemisella pykälän 2 kohdassa on pyritty selventämään, että määräävä markkina-asema voi tietyissä tilanteissa olla yhteisesti useammalla kuin yhdellä elinkeinonharjoittajalla. Yhteinen määräävä markkina-asema perustuu kyseisen aseman saavuttaneiden yritysten kannusteisiin ja mahdollisuuksiin välttää keskinäistä kilpailua sekä muiden markkinaosapuolten heikkoihin mahdollisuuksiin korvata määräävän aseman yritysten keskinäisen kilpailupaineen puutetta.
53. Mahdollisen määräävän markkina-aseman olemassaolon arviointi perustuu useiden eri tekijöiden tarkasteluun. Keskeisiä arvioitavia tekijöitä ovat relevanteilla markkinoilla toimivien yritysten markkinaosuudet, yritysten käyttäytyminen ja yritysten omaamat kilpailuedut, toimialan kehitys sekä mahdolliset alalle pääsyn esteet.
54. Polttonestemarkkinat toimialana ovat kehittyneet viimeisen 20 vuoden aikana. Polttonesteiden kulutuksessa ja jakelutavoissa on tapahtunut muutoksia. Bensiinin kulutus on ollut laskusuunnassa ja dieselöljyn kasvussa. Hintojen ja palveluvalikoiman erilaistaminen on johtanut perinteisten huoltoasemien vähenemiseen ja automaattiasemien yleistymiseen kuitenkin siten, ettei asemien lukumäärä ole juurikaan muuttunut. Perinteisillä huoltoasemilla oheismyynnistä kertyvistä tuotoista on tullut merkittävä tulonlähde.
55. Myös alan toimijakentässä ja toimijoiden markkina-asemissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Alalle on tullut uusia toimijoita, jotka ovat kyenneet laajentamaan toimintaansa. Alan yritysten markkinaosuuksissa on tapahtunut muutoksia, ja erityisesti juuri alalle viimeksi tulleet toimijat ovat kasvattaneet osuuksiaan merkittävästi. Esimerkiksi ABC-ketju on reilun kymmenvuotisen historiansa aikana saavuttanut yli neljänneksen osuuden markkinoista. Sen sijaan kolme suurta kansainvälistä toimijaa on poistunut kokonaan Suomen markkinoilta. Shell esimerkiksi totesi Suomen polttonesteliiketoimintansa myyntiä koskevassa tiedotteessaan[26] jatkossa keskittyvänsä liiketoiminnassaan kannattavuuteen ja kasvumahdollisuuksiin.
56. Markkinaosuuksien perusteella millään öljy-yhtiöllä tai jakeluasemaketjulla yksin ei vaikuttaisi olevan määräävää markkina-asemaa polttonesteiden vähittäiskaupassa Suomessa. Kun otetaan huomioon myös muut tekijät, kuten markkinoiden tila ja erityisesti alan toimijakentässä ja toimijoiden markkina-asemissa tapahtuneet muutokset, viraston selvityksissä ei ole tullut esille seikkoja, jotka viittaisivat jonkin toimijan omaavan sellaista markkinavoimaa, että yritys voisi estää tehokkaan kilpailun markkinoilla ja toimia kilpailijoistaan ja asiakkaistaan riippumattomalla tavalla.
57. Viraston asiassa saamien selvitysten ja edellä esitetyn perusteella toimijoilla ei vaikuttaisi olevan niin ikään yhteistä määräävää markkina-asemaa polttonesteiden vähittäiskaupassa eikä myöskään polttonesteiden tukkumyynnissä vähittäiskauppiaille. Mikään selvityksen aikana esille tullut tai edellä esitetty seikka ei viittaa kilpailupaineen puuttumiseen, toimijoiden keskinäisestä kilpailusta pidättäytymiseen ja yhteisten voittojen maksimoimiseen.
58. Myöskään millään toimijalla yksin ei vaikuttaisi olevan polttonesteiden tukkumyynnissä määräävää asemaa suhteessa itsenäisiin huoltamoyrittäjiin. Yhteistoimintasopimuksen solmiminen itsenäisen huoltamoyrittäjän ja öljy-yhtiön välille tietyksi ajaksi ei aikaansaa kyseiselle öljy-yhtiölle määräävää asemaa suhteessa sopimuskumppaniin. Kilpailuoikeudellisesti määräävä asema ei voi perustua yksinomaan määräaikaiseen sopimukseen, vaan sen tulee olla pysyvämpi tila, jossa yritys voi käyttäytyä kilpailijoistaan riippumattomalla tavalla ja vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin.
59. Yhteistoimintasopimussuhteen päättyessä itsenäinen huoltamoyrittäjä pystyy yhtäältä kilpailuttamaan öljy-yhtiöitä ja toisaalta öljy-yhtiöt kilpailemaan sopimuskumppanuudesta yrittäjän kanssa. Itsenäisten huoltamoyrittäjien siirtymisiä ketjusta toiseen myös käytännössä tapahtuu. Öljy-yhtiöt ovatkin virastolle toimittamissaan vastauksissa korostaneet itsenäisten yrittäjien merkitystä ketjuille erityisesti verkostollisen maantieteellisen kattavuuden ja palvelutason luomisessa sekä kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Osa öljy-yhtiöistä on kertonut lisäksi suunnittelevansa asemaverkostonsa siten, etteivät yhtiön ja yrittäjän asemat sijaitsisi vierekkäin.
7.3 Yhteistoimintasopimusten mahdollisesti sisältämät kilpailunrajoitukset
60. Kilpailulain 5 §:ssä kielletään tietynlaiset elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin ja menettelyihin liittyvät kilpailunrajoitukset. Hallituksen esityksen (88/2010) mukaan kilpailulain 5 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 4 §:ä.
61. Kilpailulain 5 §:n mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.
62. Lainkohdan mukaan lähtökohtaisesti kiellettyjä ovat niin kilpailijoiden välisiin (horisontaalisiin) kuin myös eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisiin (vertikaalisiin) sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin sisältyvät kilpailunrajoitukset. Öljy-yhtiön ja itsenäisen huoltamoyrittäjän välillä solmittava yhteistoimintasopimus on luonteeltaan vertikaalinen sopimus.
63. Yhteistoimintasopimuksen sisältämä yhdeltäostovelvoite tarkoittaa kilpailukieltoa, jonka velvoittamana itsenäinen huoltamoyrittäjä hankkii polttonesteitä myyntiin vain sopimuksessa mainitulta öljy-yhtiöltä. Mainitunlaisen kilpailukieltovelvoitteen sisällyttäminen sopimukseen on sallittua Euroopan komission vertikaalisiin kilpailunrajoituksiin sovellettavan ryhmäpoikkeusasetuksen[27] mukaisesti, kun toimittajan ja ostajan markkinaosuudet ovat kumpikin enintään 30 prosenttia ja kilpailukieltovelvoitteen voimassaoloaika on rajattu viiteen vuoteen. Sopimukseen ei saa myöskään sisältyä yhtään niin kutsuttua vakavinta kilpailunrajoitusta.
64. Kilpailuviraston arvion mukaan sille toimitettuun Neste Oilin yhteistoimintasopimukseen ja sen liiteasiakirjoihin ei vaikuttaisi liittyvän sellaisia kiellettyjä vertikaalisia rajoituksia, joiden seurauksena kilpailu merkittävästi estyisi, rajoittuisi tai vääristyisi Suomen polttonestemarkkinoilla. Kilpailuviraston selvitysten aikana ei ole tullut tietoon myöskään muiden öljy-yhtiöiden yhteistoimintasopimuksiin mahdollisesti liittyviä kiellettyjä kilpailunrajoituksia.
7.4 Johtopäätökset
65. Suomen polttonestemarkkinoille on tullut uusia ja sieltä on poistunut vanhoja merkittäviä toimijoita. Markkinoilla on tapahtunut muutoksia, mutta verrattuna esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, markkinaosuudet jakautuivat silloin ja jakautuvat yhä käytännössä neljän suurimman toimijan kesken. Markkinaosuuksilla mitattuna alalle viimeksi tulleet ovat nykyisten suurimpien vähittäismyynnin toimijoiden joukossa, joten ne ovat onnistuneet tehokkaasti luomaan kilpailupainetta alalla jo pidempään toimineille yrityksille.
66. Vaihtoehtoisten palveluntarjoajien poistumisella markkinoilta voi olla haitallisia vaikutuksia. Kilpailuviraston Esson ja Shellin myyntiä koskeneissa yrityskauppaselvityksissä[28] järjestelyjen ei kuitenkaan katsottu aiheuttavan merkittäviä kilpailuongelmia polttonestemarkkinoilla. Myöskään Kilpailuviraston selvitysten aikana kuulemat markkinaosapuolet eivät ilmoittaneet järjestelyillä olevan haitallisia vaikutuksia kilpailulle.
67. Yleisesti ottaen yksittäisen elinkeinonharjoittajan on vaikeaa toimia markkinoilla tilanteessa, jossa se joutuu jatkuvasti hankkimaan ketjunsa tukkumyyjältä hyödykkeet samalla tai kalliimmalla hinnalla kuin millä saman ketjun vähittäismyyjä myy loppukäyttäjille. Vaikka SBL:n hintatutkimuksen tulokset eivät viittaa tutkimukseen valitun öljy-yhtiön vähittäishintojen systemaattisiin ja pitkäaikaisiin itsenäisten huoltamoyrittäjien tukkutason hankintahinnan alituksiin, ovat ne selkeä osoitus siitä, miten lähekkäin omankin ketjun keskinäiset tukku- ja vähittäishinnat toisiinsa nähden ovat ja miten pienetkin muutokset niissä voivat olla merkityksellisiä.
68. Hinta on tärkeä kuluttajan tankkauspaikan valintaan vaikuttava tekijä, ja SBL:n tutkimustulosten mukaan osa bensiinin vähittäismyyjistä vaikuttaisi olevan ainakin ajoittain jopa kokonaan hintakilpailun ulkopuolella. Oman ketjun yhtiön tukku- ja vähittäishinnoittelu ei tämänkaltaisessa tilanteessa tue itsenäisen huoltamoyrittäjän toimintaedellytyksiä, ja lähtöasetelma hintakilpailussa mukana olemiseen on tällöin huono.
69. Öljy-yhtiöt ovat virastolle toimittamissaan vastauksissa myöntäneet, että on tilanteita, joissa oman ketjun yhtiön vähittäismyyntihinta alittaa itsenäisen huoltamoyrittäjän tukkuhinnan, ja ovat selvittäneet syitä niille. Myös hintagraafit osoittavat, että tällaisia tilanteita esiintyy. Graafeissa pääosa tutkimukseen valitun öljy-yhtiön vähittäishintahavainnoista sijaitsee joitakin senttejä vastaavan ajankohdan itsenäisen huoltamoyrittäjän tukkuhinnan yläpuolella. Graafeissa tukkuhinnan alapuoliset havainnot ovat yksittäisiä.
8 ratkaisun perustelut
70. Kilpailuviraston selvitysten perusteella ei vaikuta todennäköiseltä, että millään öljy-yhtiöllä olisi yksin tai yhdessä muiden öljy-yhtiöiden kanssa kilpailulain 4 §:n 2 kohdassa tarkoittamaa määräävää markkina-asemaa polttonesteiden vähittäiskaupassa tai polttonesteiden tukkumyynnissä vähittäiskauppiaille. Öljy-yhtiöiden soveltamaa hinnoittelua polttonestekaupassa ei siten voida arvioida kilpailulain 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
71. Mikään Kilpailuviraston selvityksissä esille tullut seikka ei tue näkemystä, että tutkimukseen valitun tai muiden öljy-yhtiöiden hinnoittelussa olisi kyse itsenäisten huoltamoyrittäjien painostamiseen tai systemaattiseen poissuljentaan liittyvästä tai muusta kilpailulain kieltämästä menettelystä. Koska mainitunlaisesta hinnoittelusta seuraa yksittäisten toimijoiden jääminen osittainen tai kokonaan kilpailun ulkopuolelle, on se kuitenkin omiaan vähentämään kilpailun intensiteettiä polttonestemarkkinoilla. Tämänkaltainen markkinatilanne yleistyessään voisi yksittäisten tapausten sijaan olla kokonaisuutenakin ongelmallinen.
72. Kilpailulain 31 §:n mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Kilpailuvirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan kilpailulain 31 § vastaa pääosin aiemman kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momenttia.
73. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan Kilpailuviraston tehtävät ja toimintavelvoitteet liittyvät kilpailulain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen. Lain säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma. Lain tarkoitus ei ole tarjota oikeuskeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun tai suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.
74. Valtaosaa Suomen polttonestemyynnistä hallitsevat isot öljy-yhtiöt, ja merkittävä osa kilpailusta käydään niiden välillä. Markkinoille on tullut uusia toimijoita, vanhoja on poistunut ja toimijoiden markkina-asemissa ja alan toimintatavoissa on tapahtunut. muutoksia.
75. Kilpailuviraston selvityksissä ei ole tullut esiin sellaisia kilpailua rajoittavia markkinarakenteita tai markkinoiden toimivuuteen vaikuttavia menettelyjä, joihin olisi syytä puuttua kilpailulain säännösten perusteella. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö muu lainsäädäntö voisi tulla tällöin sovellettavaksi.
76. Ottaen huomioon edellä esitetyn ja lain 31 §:ssä Kilpailuvirastolle säädetyt tehtävät ja toimintavelvollisuus viraston ei ole perusteltua selvittää asiaa enempää, ja se poistetaan käsittelystä.
9 Sovelletut säännökset
77. Kilpailulaki (948/2011) 31 §.
10 Muutoksenhaku
78. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailulain 44 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
11 Lisätiedot
79. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Valtteri Virtanen, puh. 029 505 3621, sähköposti: etunimi.sukunimi@kkv.fi.
[1] Kilpailuviraston päätös Dnrot 459 ja 82/61/92, 28.5.1998.
[2] Kilpailuviraston päätös Dnro 559/61/00, 18.12.2002.
[3] NEOT on SOK-yhtymän ja St1 Oy:n omistama öljytuotteiden hankintayhtiö, joka toimittaa öljytuotteita St1 Oy:lle, S-ryhmän alueosuuskaupoille sekä Hankkija-Maatalous Oy:lle.
[4] Öljyalan vuosikirja 2010–2011
[5] Ent. oy Shell ab, jonka Suomen ja Ruotsin liiketoiminnot St1 hankki omistukseensa yrityskaupalla v. 2010. Ks. Kilpailuviraston päätös Dnro 883/14.00.10/2010. Omistusoikeuden siirtymisestä huolimatta huoltamot toimivat edelleen Shell-liikemerkin alla.
[6] Öljyalan Keskusliiton tilastot
[8] Hannu Laitisen artikkeli Bensiiniuutiset-lehdessä 3/2009: http://www.bensiinikauppiaat.fi/?file=242
[9] Öljyalan Keskusliiton tilastot
[10] Öljyalan Keskusliiton tilastot
[11] Yritysjärjestelyillä Esson polttonesteiden hankintatoimi siirtyi NEOT:lle ja jakeluasemat osaksi SOK-yhtymän ABC-ketjua ja St1-ketjua. Ks. Kilpailuviraston päätökset Dnro 1044/81/06 ja Dnro 1112/81/06.
[12] Yritysjärjestelyillä Shellin polttonesteiden hankintatoimi siirtyi NEOT:lle ja jakeluasemat osaksi St1-ketjua. Ks. Kilpailuviraston päätökset Dnro 883/14.00.10/2010 ja Dnro 1078/14.00.10/2010.
[13] Öljyalan Keskusliiton tilastot
[14] Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton tilastot
[15] Tieto&trendit 3/2011, Ilkka Lehtisen artikkeli
[16] Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 1472/1994 (ml. muutossäädökset)
[17] Oil Bulletin (veroton hinta 14.5.2012).
[18] Oil Bulletin (verollinen hinta 14.5.2012).
[19] Oil Bulletin (ALV ja välilliset verot 14.5.2012).
[20] Ks. esimerkiksi Kilpailuviraston päätökset Dnrot 82 ja 459/61/92, Dnro 559/61/00, Dnrot 881 ja 925/61/00 ja Dnro 352/61/06.
[21] Ks. esimerkiksi Euroopan komission tapaus IV/M.1383 – Exxon/Mobil.
[22] Ks. esimerkiksi Kilpailuviraston päätökset Dnrot 82 ja 459/61/92, Dnro 559/61/00, Dnrot 881 ja 925/61/00 ja Dnro 352/61/06.
[23] Ks. esimerkiksi Euroopan komission tapaukset IV/M.1383 – Exxon/Mobil, COMP/M.3516 – REPSOL YPF/SHELL Portugal ja COMP/M.4002 – OMV/ARAL CR.
[24] Ks. esimerkiksi Kilpailuviraston päätökset Dnro 559/61/00, Dnrot 881 ja 925/61/00 ja Dnro 352/61/06.
[25] Ks. hallituksen esityksen (HE 11/2004) yksityiskohtaiset perustelut kilpailunrajoituslain (480/1992) 3 §:n 2 momentin mukaisen määräävän markkina-aseman määritelmän muuttamiseksi.
[26] Shellin lehdistötiedote 27.10.2010.
[27] Komission asetus (EU) N:o 330/2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin EUVL L 102/1, 23.4.2010 (”vertikaalinen ryhmäpoikkeusasetus”)
[28] Ks. kyseiset Kilpailuviraston päätökset Esson yritysjärjestelyjen osalta Dnro 1044/81/06 ja Dnro 1112/81/06 sekä Shellin osalta Dnro 883/14.00.10/2010 ja Dnro 1078/14.00.10/2010.