Osapuolet
Alko Oy, Helsinki
Ratkaisu
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo ja selvitykset
Kilpailuvirasto päätti 25.11.2005 käynnistää selvityksen Alko Oy:n (jäljempänä Alko) oman maahantuontitoiminnan mahdollisista kilpailua vääristävistä vaikutuksista. Markkinoilta saamansa aikaisemmat yhteydenotot ja muissa yhteyksissä Alkon toiminnasta esitetyt huolet sekä Alkon lakisääteinen monopoliasema alkoholijuomien vähittäismyynnissä huomioon ottaen Kilpailuvirasto piti perusteltuna selvittää asiaa. Selvitys on käytännössä rajattu viinien maahantuontiin eikä koske väkeviä alkoholijuomia tai olutta.
Kilpailuvirasto on saanut asiassa kirjallisia selvityksiä ja lausuntoja Alkolta ja alan toimijoilta. Virasto lähetti lausuntopyynnön kymmenelle alan järjestölle, elinkeinonharjoittajalle ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle. Osaa lausunnon antajista Kilpailuvirasto kuuli myös suullisesti. Lisäksi virasto on saanut lausunnot alkoholialaa valvovilta viranomaisilta, sosiaali- ja terveysministeriöltä ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV:ltä (jäljempänä Tuotevalvontakeskus).
Asiaselostus ja päätöksen perustelut
Alkoa koskeva lainsäädäntö
Alkon tehtävänä on alkoholilain 36 §:n mukaan huolehtia sille laissa yksinoikeudeksi säädetyn vähittäismyynnin harjoittamisesta. Yhtiön muista tehtävistä ja toimialasta säädetään yhtiöjärjestyksessä, jonka 2 kohdan nojalla yhtiö voi harjoittaa muun muassa alkoholijuomien maahantuontia, maastavientiä ja tukkukauppaa. Alkoholiyhtiön toiminnasta annetussa asetuksessa säädetään alkoholiyhtiön yleisistä velvollisuuksista, alkoholijuomien ottamisesta vähittäismyyntiin ja poistamisesta vähittäismyynnistä, hinnoittelua koskevista päätöksistä sekä päätöksentekomenettelystä.
Alkon oman maahantuonnin tausta
Alkon toiminta perustui aluksi vuonna 1932 voimaan tulleeseen väkijuomalakiin, joka antoi alkoholin valmistuksen, maahantuonnin ja kaupan yksinoikeutena perustettavalle Oy Alkoholiliike Ab:lle. Yhtiö on erinimisenä hoitanut laajuudeltaan vaihtuvia tehtäviä. Väkijuomalain tilalle säädettiin alkoholilaki, joka tuli voimaan vuoden 1969 alussa. Lain määräykset säilyttivät alkoholien maahantuonnin edelleen alkoholiyhtiön yksinoikeutena. Alkoholilaki uudistettiin vuonna 1995, ja Suomen liittyessä Euroopan unioniin purettiin alkoholijuomien tuotannon, maahantuonnin ja valmistuksen monopolit, mutta Suomi sai poikkeusluvan jatkaa alkoholimonopolia vähittäiskaupassa kansanterveydellisten näkökohtien perusteella. Poikkeuslupa merkitsi samalla Euroopan unionissa muuten vallitsevan tavaroiden ja palveluiden sekä vapaan kilpailun periaatteiden sivuuttamista tältä osin.
Alan toimijoiden ja viranomaisten lausunnot
Alan toimijat pitävät Alkon omaa maahantuontia tarpeettomana, koska Suomessa on riittävästi hyvin toimivia maahantuontiyrityksiä, joiden maahantuonti- ja logistiikkapalveluja ulkomaiset toimijat voivat käyttää. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että vaikka tämä onkin sinänsä totta, Alko ei voi vaatia ulkomaisia yrityksiä käyttämään Suomessa toimivien maahantuontiyritysten palveluja. Lakisääteisessä yksinoikeusasemassa Suomessa toimivana ja Suomen valtion omistamana Alko ei voi ministeriön mukaan edellyttää, tarjouksen hyväksymisen edellytyksenä, että ulkomaalaisilla tarjouksen tekijöillä on toimipaikka tai agentti Suomessa. [1]
Toiseksi eräät lausunnonantajat katsovat Alkon oman maahantuonnin olevan ristiriidassa alkoholiyhtiön toiminnasta annetun asetuksen ja Rooman sopimuksen artiklojen 82 ja 86 kanssa. Yksinoikeuden vähittäismyyntiin ja Alkon määräävän markkina-aseman nähdään sinänsä estävän Alkoa toimimasta tasapuolisesti kilpailutilanteessa maahantuojien kanssa, koska Alko voi vähittäismyynnin monopolin kautta vaikuttaa kilpailijoiden toimintaedellytyksiin. Tästä aiheutuu myös läpinäkymättömyyttä ja kilpailuetua Alkolle. Esimerkiksi Alkon avainhenkilöt tietävät tarkkaan viinien myyntitrendit, hintaluokat ja volyymit. Heidän epäillään myös tietävän kilpailijoiden tarjoushinnat ja tuotteet ennen tuotteen valintaa Alkon valikoimaan. Lisäksi Alkon epäillään tukevan alkoholin maahantuontiaan vähittäismyyntimonopolinsa avulla. Alkon osuuden viinien maahantuonnissa epäillään kasvaneen ja Alkon kasvattavan maahantuontiaan nimenomaan sellaisissa viineissä, jotka hintaluokkansa ja niihin kohdistuvan kysynnän vuoksi kiinnostaisivat myös muita maahantuojia. Kilpailua vääristävät ongelmat voitaisiin alan toimijoiden mukaan poistaa erottamalla Alkon maahantuonti omaksi yhtiökseen Ruotsin mallin mukaisesti ja estämällä maahantuontiyhtiön kaikki olennaiset yhteydet vähittäismyyntiä harjoittavaan Alkoon.
Viranomaislausunnoissa alan toimijoiden väitteet torjutaan. Ministeriön mukaan rajojen poistuttua Euroopan unionin jäsenmaiden välillä kysymys ei ole maahantuonnista, vaan alkoholijuomien sisäänostosta. Alko saa ottaa alkoholijuomia valikoimiinsa ja ostaa niitä ulkomailta. Yhteisöoikeuden syrjimättömyyden periaate on kirjattu alkoholiyhtiön toiminnasta annetun asetuksen 2 §:ään, jonka mukaan alkoholiyhtiön valikoimaan ottamista ja hinnoittelua koskevat päätökset tulee tehdä julkisin ja tasapuolisin perustein riippumatta valmistajien tai myyjien kansalaisuudesta tai kotipaikasta. Ulkomaisen alkoholijuoman tuottajan tai myyjän päättäessä tarjota alkoholijuomaa Alkolle, tämä ei voi hylätä tarjousta kansalaisuuden tai kotipaikan perusteella. Ministeriö ja Tuotevalvontakeskus painottavat kiinnittäneensä viime vuosina erityistä huomiota siihen, että Alko toimii perustamissopimuksen mukaisesti syrjimättömästi.
Alkon maahantuontitoiminnan viranomaiset katsovat kilpailua ja kuluttajan valintamahdollisuuksia lisääväksi. Ministeriö pitää kestämättömänä alan toimijoiden vaatimusta, että ulkomaiset tarjoukset eroteltaisiin Alkon valikoimaanottoprosessissa suomalaisista tarjouksista omaksi ryhmäkseen tai erillisen yhtiön käsiteltäväksi. Tuotevalvontakeskus korostaa, ettei se ole valvontatoimessaan havainnut syrjintää tai suosimista Alkon toiminnassa muiden maahantuojien tai valmistajien kustannuksella. Tuotevalvontakeskus myös raportoi havainnoistaan säännöllisesti Euroopan komissiolle. Tuotevalvontakeskuksen mukaan Alkon vähittäishinnoittelun periaatteet ovat julkisia, ja tavarantoimittaja pystyy tekemään tarvittavat laskelmat maahantuontikanavan valitsemiseksi. Alkon maahantuontitoiminnan kustannukset ovat laskettavissa ja toiminnan kustannusvastaavuus selvitettävissä, minkä vuoksi Tuotevalvontakeskus katsoo perusteettomaksi väittää Alkon maahantuontia tappiolliseksi tai muun toiminnan tuotolla tuetuksi ilman väitettä tukevia laskelmia.
Tuotevalvontakeskuksen mukaan Alkon maahantuontitoimintaan kohdistuvat epäluulot perustuvat virhekäsityksiin ja mielikuviin, ja niitä voidaan vähentää vain toiminnan läpinäkyvyyttä parantamalla. Tuotevalvontakeskuksen mukaan Alko kehittääkin koko ajan valikoimaanottoaan sen ohjauksessa, ja toiminnan kehittämisellä tavoitellaan läpinäkyvyyden parantamista toimintaan kohdistuneiden epäluulojen vähentämiseksi.
Alkon selvitys maahantuontitoiminnastaan
Alkon mukaan sen harjoittamalle omalle maahantuontitoiminnalle on objektiivinen tarve. Jos Alko kieltäytyisi toisesta jäsenvaltiosta olevan valmistajan tai myyjän tarjouksesta, koska tuotteella ei ole suomalaista maahantuojaa, yhtiö rikkoisi yhteisöoikeutta ja kansallista lainsäädäntöä. Tasapuolisuus ja syrjimättömyys heikentyisivät ilman Alkon omaa maahantuontia. Alkon maahantuontipalvelu ei sulje pois tai rajoita muiden maahantuojien liiketoimintamahdollisuuksia, vaan ainoastaan lisää tuottajien tilaisuuksia saada tuotteensa vähittäismyyntiin Suomessa. Alko ei selvityksensä mukaan sido tai kannusta tavarantoimittajaa käyttämään maahantuontiaan. Tavarantoimittaja voi ilmoituksesta kolmen kuukauden välein vapaasti vaihtaa käyttämäänsä maahantuojaa. Myös kuluttajille tarjottava juomavalikoima pienenisi, jos Alko ei harjoittaisi maahantuontia, koska maahantuojia on rajoitetusti ja näiden päämiessopimukset edellyttävät yleisesti, ettei maahantuojalla ole samalta alueelta tai samasta maasta kilpailevaa tuotetta tarjolla. Tiettyjen tuotteiden saattaisi siten olla vaikea päästä Suomen markkinoille ilman Alkon maahantuontipalvelua, mitä lisää myös suurten maahantuojien pyrkimykset vähentää päämiessopimuksiaan.
Alkon maahantuontipalvelua käyttävät tuotteet tulevat pääsääntöisesti Alkon vakiovalikoimaan. Yhtiö ei tuo itse maahan tilausvalikoimansa tuotteita. Alko käyttää vähittäismyynnin vakiovalikoimaohjauksessa tuotteiden valikoimakoritusta, jonka lähtökohtana on ohjata tuotteet niihin myymälöihin, joissa niille on asiakaskysyntää. Valikoimakoritus yhdistää vakiovalikoiman tuotteet ja myymäläverkoston myymälät ja sisältää periaatteet, joiden mukaan eri myymälätyypin myymälät muodostavat valikoimansa. Valikoimakoritus on maahantuojien tiedossa heidän tarjotessaan tuotteitaan Alkon vakiovalikoimaan, ja he tarjoavat aina tuotteitaan johonkin tiettyyn Alkon valikoimakoriin.
Vuosina 2002–2005 Alkon vakiovalikoiman itse maahantuomien tuotteiden keskimääräinen myynti on ollut noin 12 000 litraa/tuote ja muiden maahantuojien keskimääräinen myynti noin 50 000 litraa/tuote. Alkon maahantuonnin kautta tulleiden juomien myynti on lisäksi laskenut vuosina 2000–2005 sekä litramääräisesti että maahantuotujen määrien perusteella tarkastellen, kun vastaavana aikana muiden maahantuomien tuotteiden litramääräinen myynti on kasvanut. Alkon näkemyksen mukaan tämä viittaa sen oman maahantuonnin merkityksen vähenemiseen. Kuluvan vuoden tilanteen Alko arvioi samankaltaiseksi. Vakiovalikoiman maahantuonti koreittain oli punaviineissä vuonna 2006 yhteensä noin 25 miljoonaa litraa, josta Alkon osuus vajaa viidennes. Valkoviineissä vakiovalikoimaan tuotiin yhteensä noin 19 miljoonaa litraa, josta Alkon osuus oli runsaat 10 prosenttia. Kilpailuviraston tietoon ei ole saatettu, että Alkon kilpailijat olisivat menettäneet Alkon toiminnan seurauksena Alkolle merkittäviä tuotemerkkejä tai maahantuojia.
Kilpailuviraston Alkolta pyytämästä tarkemmasta selvityksestä puna- ja valkoviineistä hintaluokassa 6–10 euroa ilmenee, että punaviineissä Alkon oma maahantuonti Australiasta, Chilestä, Etelä-Afrikasta ja Espanjasta on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2006 myytyjen litrojen mukaan tarkastellen. Valkoviineissä kasvua on ollut chileläisissä ja espanjalaisissa tuotteissa vastaavana aikana. Enimmillään Alkon osuus on kuitenkin ollut noin viidennes.
Yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna Alkon osuus vuonna 2006 oli huomattava sekä valikoimakorin 1 että valikoimakorin 6 punaviineissä ja valikoimakorin 6 valkoviineissä. Tämä selittyy Alkon mukaan sillä, että sen maahantuomat valikoimakorin 1 punaviinit ovat kahden suuren viinitalon tuotantoa, eikä näillä Alkon käsityksen mukaan ole ollut tarvetta hankkia näille punaviineille agenttia. Valikoimakori 1 koostuu tyypillisesti myyntimääriltään suurista viineistä, mistä syystä Alkon maahantuonnin markkinaosuus on tällä hetkellä suhteellisen suuri, vaikka lukumääräisesti Alko ei maahantuokaan monta punaviiniä tähän valikoimakoriin. Valikoimakori 6, jossa Alkon osuus on myös merkittävä, sisältää rajallisesti saatavissa olevia tuotteita, joiden menekki on Alkon mukaan melko vähäinen. Valikoimakorin 6 punaviinien myynti oli 0,1 prosenttia punaviinien kokonaismyynnistä vuonna 2006 ja valikoimakorin 6 valkoviinien myynti 0,03 prosenttia valkoviinien kokonaismyynnistä vastaavana aikana.
Koska muiden maahantuojien kiinnostus kohdistuu pääosin muihin suuremman myyntivolyymin valikoimakoreihin, takaa selvityksen mukaan Alkon maahantuonti harvinaisempien viinien pääsyn Alkon vakiovalikoimaan ja lisää kuluttajien vaihtoehtoja. Valtaosa Alkon maahantuonnin kautta tuoduista juomista on mietoja viinejä. Tarkasteluaikana näiden osuus oli 73–79 prosenttia, ja entistä suurempi osa yhtiön itse maahantuomista miedoista viineistä kuuluu hintaluokkaan 10 euroa tai yli. Maahantuontipalvelun kautta tuodaan yleisimmin viinejä Länsi-Euroopan suurista viinintuottajamaista. Viidenkymmenen myydyimmän viinin listalla Alkon maahantuomia viinejä on muutama. Alkon mukaan yhtiön maahantuontitoiminnan tavoitteena ei ole saavuttaa tietyn suuruista markkinaosuutta kaikista maahantuoduista viineistä tai ylläpitää tämänhetkisiä markkinaosuuksia, vaan toimia neutraalina palveluntarjoajana ja suojata osaltaan eri valmistajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua markkinoille pääsyssä. Kilpailuviraston tietoon ei ole saatettu, että Alkon kilpailijat olisivat menettäneet Alkolle merkittäviä tuotemerkkejä tai maahantuojia.
Alko korostaa ostaneensa alkoholijuomia Suomesta ja ulkomailta yhdenmukaisin, alkoholiasetuksen mukaisin kriteerein vuodesta 1995 tasapuolisesti ja syrjimättä. Alkon oman maahantuonnin käyttö ei ole kriteeri yhtiön päättäessä tuotteiden valikoimaanotosta ja vähittäismyynnistä. Alkon maahantuontipalvelua voivat käyttää kaikki yritykset, mutta tätä ei edellytetä miltään tavarantoimittajalta. Alko korostaa, ettei se tee tuontipäätöksiä, vaan uutuustuotteiden ostopäätöksiä. Uusien tuotteiden ostotilanne on neutraaliksi järjestetty aistinvarainen arvostelutilaisuus, jossa maahantuojaa koskeva tieto ei ole esillä ostopäätöstä tehtäessä. Arvioitavat näytteet voivat olla kotimaisia valmisteita tai pullotteita, ulkomaisia pullotteita, joita maahantuoja on tarjonnut toimitettavaksi Alkon myymälöihin suoraan tai Alkon keskusvaraston kautta, tai ulkomaisia pullotteita, joita valmistaja tai tämän edustaja (agentti) on tarjonnut Alkoon ja haluaa käyttää Alkon maahantuontipalvelua.
Alko lähettää tiedon tarjousten analysoinnin lopputuloksesta kullekin tavarantoimittajalle ja yhtiön Internet-sivuilta löytyy yleisiä myyntitietoja. Tilastot sisältävät valtakunnallisia ja alueellisia tietoja myynnistä eri tuoteryhmissä. Alko julkaisee viinien markkinaosuustietoja suhteessa viinien kokonaismyyntiin Internet-sivuillaan. Tilastotietoa on löydettävissä vuosittain myydyimmistä 20 puna- ja valkoviinituotemerkistä sekä lisäksi myynnistä maittain vuositasolla. Tietojen julkaisuun Alko on päätynyt yhteistyössä Tuotevalvontakeskuksen ja Kilpailuviraston kanssa. Kunkin tavarantoimittajan eri tuotteiden myyntiluvut ovat saatavissa toimittajalle palvelusta Alkolle aiheutuvien kustannusten hinnalla. Myyjä tai agentti voi myös tehdä sopimuksen tietojen toimittamisesta tuotteidensa myynnistä Alkon kumppaniverkossa. Kaikki Alkon yhteistyökumppanit voivat saada tietoja myymäläpeitosta jakelutavasta riippumatta. Tuotteiden tarjouspyynnön laatiminen, tuotteiden arviointi ja valinta ovat keskenään erilliset prosessit Alkon vähittäismyyntiin päätyvien tuotteiden osalta.
Alkon kaikista vähittäismyyntiä koskevista päätöksentekoprosesseista ja -kriteereistä sekä Alkon omasta maahantuontitoiminnasta on mahdollista saada tietoa Alkon Internet-sivuilta sekä suoraan Alkosta, lukuun ottamatta Alkon ja sen tavarantoimittajien liikesalaisuuksia. Alkon julkaisemassa Alkoholijuomien valikoimaanotto ja vähittäismyynti -oppaassa selostetaan Alkon valikoimaanoton toimintaperiaatteet ja muutoksenhaku Alkon päätöksiin. Alko tiedottaa uusien tuotteiden ostosuunnitelmistaan ennakkoon ja kaikille tavarantoimittajille yhtäläisesti. Alkon julkaisemaa luetteloa ”Myyntivalikoima ja tavarantoimittajat” ei voi julkaista sellaisenaan Internetissä tai muutoin, koska se sisältää tietoja myös väkevistä alkoholipitoisuudeltaan yli 22 prosentin tuotteista, joiden kuluttajiin kohdistuva mainonta on kiellettyä. Myyntivalikoimaluettelon voi tilata Alkon Internet-sivulta, ja se toimitetaan veloituksetta kaikille tilaajille. Tavarantoimittaja on Alkon tuotekohtainen sopimuskumppani, mutta agenttia ei Tuotevalvontakeskuksen mukaan ole pidettävä tavarantoimittajana.
Tuotevalintojen päätöksentekoprosessi on Alkon mukaan identtinen sen maahantuomien tuotteiden sekä muiden maahantuojien tai kotimaisten valmistajien tuotteiden suhteen. Tuotevalinta etenee valikoimasuunnitelman tekemisestä tarjousten ja näytteiden vastaanottoon, josta edelleen näytteiden arvioinnin ja pisteytyksen kautta tuotevalintaan. Tuotteet pisteyttää näytteiden aistinvaraisessa arvioinnissa asiantuntijatiimi, jossa on aina vähintään viisi henkilöä, eikä päätökseen vaikuta vastaava ostaja. Tiimin tiedossa ei ole tuotteen tavarantoimittaja tai tuotteen logistinen reitti. Maahantuoja ei siten vaikuta siihen, pääseekö tuote Alkon vakiovalikoimaan.
Kilpailuviraston näkemys
Ottaen huomioon saamansa yhteydenotot, niissä esitetyt huolet Alkon toiminnasta ja Alkon monopoliaseman alkoholijuomien vähittäismyynnin markkinoilla, Kilpailuvirasto on tarkastellut Alkon toimintaa lähtökohtaisesti määräävää markkina-asemaa koskevien säännösten perusteella. Kilpailunrajoituslain mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen artiklojen 81 ja 82 säännöksiä. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitus vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun riittävällä todennäköisyydellä voidaan ennakoida, että kilpailunrajoituksella voi olla yhteismarkkinoiden kannalta merkityksellinen välitön tai välillinen, todellinen tai potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen. EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ja kilpailunrajoituslakia voidaan tietyin rajoituksin soveltaa rinnakkain kilpailunrajoitukseen, jolla on kauppavaikutus.
Kilpailuvirasto katsoo, että Alkon toiminnalla on vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja tapauksessa sovelletaan siten rinnakkain sekä EY:n kilpailusääntöjä että kansallista kilpailunrajoituslakia. Käsiteltävän tapauksen lopputuloksen kannalta ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, syntyykö kauppavaikutus vai ei, koska sovellettavat kansalliset säännökset vastaavat EY:n kilpailusääntöjä ja niitä tulkitaan yhdenmukaisesti EY:n kilpailusääntöjen tulkinnan kanssa.
Alkon toimintaa säädellään erityislainsäädännöllä, jonka määräysten toteutumista valvovat Tuotevalvontakeskus ja sosiaali- ja terveysministeriö. Alkon alkoholijuomien vähittäismyynnin monopoli on hyväksytty poikkeusluvalla, jonka Suomi sai kansanterveydellisten syiden perusteella maan liittyessä Euroopan unioniin. Kilpailuviraston ei edellä todetun perusteella ole mahdollista puuttua Alkon monopoliasemaan sinänsä. Virasto katsoo, että suuri osa virastolle esitetyistä ongelmista liittyy tehtyyn ratkaisuun hoitaa alkoholin vähittäisjakelu vähittäismyyntimonopolin kautta, ja monet ongelmat ratkeaisivat itsestään, jos poikkeuslupa kumottaisiin. Virasto on tästä huolimatta kuitenkin pitänyt tarkoituksenmukaisena selvittää, vääristääkö Alkon oma maahantuontitoiminta kilpailua, kuten viraston saamissa yhteydenotoissa ja lausunnoissa on väitetty ja, onko Alkon toiminnassa havaittavissa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön viittaavaa.
Saatujen selvitysten mukaan Alkon maahantuonnin kautta tulleiden juomien myynti on laskenut vuosina 2000–2005 sekä litramääräisesti että maahantuotujen määrien perusteella tarkastellen, ja ollut suurimmillaankin noin viidennes, kun vastaavana aikana muiden maahantuomien tuotteiden litramääräinen myynti on kasvanut. Alkon on epäilty kohdistavan omaa maahantuontiaan erityisesti sellaisiin paljon tuotaviin hintaluokan 6–10 euroa puna- ja valkoviineihin, jotka kiinnostavat muitakin maahantuojia. Alkon käyttämän valikoimakorikriteerin mukaan tarkasteltuna tässä hintaluokassa esiintyy merkittäviä Alkon maahantuomien viinien markkinaosuuksia, mutta Alko on esittänyt näille poikkeamille perustelut. Osin Alkon markkinaosuudet ovat seurausta suurten viinitalojen omista ratkaisuista. Nämä eivät ole perustelleet Alkolle, miksi ovat päätyneet käyttämään Alkoa maahantuojanaan. Osin taas kysymys on rajallisesti saatavilla olevista viineistä, jolloin Alkon maahantuonti lisää kuluttajan valinnanmahdollisuuksia tuomalla harvinaisemmat viinit myös Alkon vakiovalikoimaan. Viidenkymmenen tuoduimman viinin listalla Alkon maahantuomia on muutama. Kuten edellä on todettu, Kilpailuviraston tietoon ei kuitenkaan ole saatettu, että Alkon kilpailijat olisivat menettäneet Alkon toiminnan seurauksena Alkolle merkittäviä tuotemerkkejä tai maahantuojia.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei saatu selvitys selkeästi viittaa siihen, että Alko olisi pyrkinyt merkittävästi lisäämään omaa markkinaosuuttaan viinien maahantuonnissa. Tämän vuoksi virasto ei pidä myöskään välttämättömänä ottaa kantaa esitettyihin väitteisiin maahantuontitoiminnan tukemisesta vähittäismyynnistä saatavin tuloin. Kilpailuvirasto katsoo edelleen, että selvityksissä ei ole ilmennyt Alkon suosineen oman maahantuontinsa kautta tulleita viinejä suhteessa muiden maahantuojien sille vähittäismyyntiin tarjoamiin viineihin. Syrjimättömyys on saatujen lausuntojen mukaan myös Alkoa valvovien viranomaisten erityistarkkailussa. Lisäksi Tuotevalvontakeskus toimittaa säännöllisesti raportin Euroopan komissiolle Alkon toiminnasta.
Alkoholilain mukaan alkoholiyhtiön tehtävänä on harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä siten, että tavoitteena on alkoholin kulutuksen aiheuttamien haittojen ehkäiseminen. Tuotevalvontakeskus valvoo, että Alko toteuttaa sille säädettyä tehtävää. Asiassa saadut selvitykset eivät myöskään viittaa kilpailun vähenemiseen tai olennaiseen vääristymiseen. Viraston tietoon ei ole tullut alalta poistumisia, jotka olisivat seurausta Alkon harjoittamasta maahantuonnista. Saatujen selvitysten mukaan Alkon maahantuontipalvelun kautta vuosina 2000–2005 tuotujen juomien osuus vakiovalikoimaan tuoduista tuotteista on ollut laskeva sekä litroittain että lukumäärän perusteella tarkastellen. Ottaen lisäksi huomioon, ettei asiassa ole tullut ilmi selviä toimivan kilpailun vastaisia vaikutuksia ja etteivät alkoholialaa valvovat viranomaiset ole myöskään havainneet Alkon toiminnassa syrjivää menettelyä, Kilpailuvirasto ei pidä tarkoituksenmukaisena tässä yhteydessä ottaa kantaa alan toimijoiden esittämiin vaatimuksiin Alkon maahantuontitoiminnan erottamisesta erilliseksi yhtiöksi Alkon lakisääteisestä vähittäismonopolista. Kilpailuvirasto huomauttaa kuitenkin, että Alkon tiedottamisessa ja prosessien läpinäkyvyydessä saattaa olla edelleen kehittämistarpeita.
Asiassa saatujen selvitysten perusteella Kilpailuvirasto katsoo, ettei Alkon maahantuontitoiminnan kilpailuvaikutusten yksityiskohtaisempi selvittäminen tässä tilanteessa ole tarpeellista.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
EY:n perustamissopimuksen 82 artikla, kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) ml. muutossäädös (318/2004) 6 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Valitusosoitus on liitteenä.
Lisätiedot
Lisätietoja antaa tutkimuspäällikkö Ari Ahonen.
[1] Asia on todettavissa muun muassa Komission direktiivistä 70/50/ETY tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavista toimenpiteistä sekä EY-tuomioistuimen asiassa C-155/82 Komissio v. Belgia antamasta päätöksestä.