1 asia
Texmoda Fashion Group-osuuskunnan toiminta vaatetusalan vähittäiskaupassa
2 osapuolet
Texmoda Fashion Group -osuuskunta, Helsinki
K&N Tukku Oy, Helsinki
3 asian vireilletulo
K&N Tukku Oy teki 11.10.2002 toimenpidepyynnön Kilpailuvirastolle pyytäen virastoa selvittämään Texmoda Fashion Group-osuuskunnassa harjoitettavan hankinta- ja hintayhteistyön hyväksyttävyyttä.
Kilpailuviraston arvio asiassa perustuu 1.5.2004 voimaan tulleeseen kilpailunrajoituslain 4 §:n ja 5 §:n sekä 12 §:n soveltamiseen (laki kilpailunrajoituksista 480/1992, mukaan lukien muutossäädös 318/2004).
4 asiaselostus
Toimenpidepyynnössään K & N Tukku pyysi muun muassa Texmodan (myöhemmin myös osuuskunta) seuraavien horisontaalisten yhteistyömuotojen hyväksyttävyyden selvittämistä: (a) osuuskunta tekee tavarantoimittajien kanssa jäsenyritysten puolesta hankintasopimuksia, (b) osuuskunta on edellyttää tavarantoimittajilta kauttalaskutussopimusta, (c) jäsenten tulee toimittaa osuuskunnalle tarvittavat myynti-, osto-, varasto ja muut vastaavat tiedot, (d) tavarantoimittajien alalle pääsy estyy osuuskunnan vaikeuttaessa niiden mahdollisuuksia tarjota tuotteita suoraan osuuskunnan jäsenliikkeille itsenäisesti ja (e) osuuskunta pyrkii turvaamaan kullekin paikkakunnalle hyväksyttävien jäsenten toimintaedellytykset (markkinoiden jakaminen). [1]
5 markkinaolosuhteet ja -rakenne
Texmodaan kuuluu 47 jäsenkauppiasta. Jäsenkauppiaat ovat itsenäisiä yrityksiä, jotka toimivat vaatetusalan erikoisvähittäiskaupassa eri puolella Suomea. Kauppiaat toimivat pääosin Moda- ja Jim&Jill- konseptin mukaisina ketjumyymälöinä eli ovat kuluttajan näkökulmasta profiloituneet kahdeksi ketjuksi, jotka eivät Texmodan mukaan kilpaile keskenään kohderyhmien ja myymäläprofiilien erotessa toisistaan selkeästi.
Vaate on tuotteena erittäin heterogeeninen. Tuotteen variointimahdollisuudet ovat rajattomat ja yksittäisen tuotteen elinkaari on muihin kulutustuotteisiinkin verrattuna lyhyt. Vaatteen tarjonnassa tavaratalot ja automarketit pyrkivät tarjoamaan laajaa valikoimaa, kun taas erikoisliikkeiden kilpailukeino on tarjota tuotteita valikoidusti.
Osuuskunta ostaa vaatetuotteita kotimaisilta ja ulkomaisilta tavarantoimittajilta sekä teettää omia mallistoja. Tavarantoimittajille vaihtoehtoisia myyntikanavia ovat ainakin erikoisliikkeet, muotiliikeketjut, tavaratalot ja suuret marketit. Texmodan jäsenliikkeet myyvät vaatetuotteita kuluttajille. Vaatteiden erikoisliikkeiden lisäksi kuluttajat hankkivat tuotteita tavarataloista ja jossakin määrin automarketeista[2].
K & N Tukku on toimenpidepyynnössään viitannut alueellisten markkinoiden merkitykseen. Erikoiskaupan liiton kotisivujen mukaan kuluttajat arvostavat enemmän tuotteen laatua ja palvelua kuin liikkeen etäisyyttä. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kuluttajat ovat valmiita hankkimaan vaatteensa tarvittaessa kauempaakin, kuin lähimmästä liikekeskuksesta. Erikoiskaupan luonnollisia sijoittumispaikkoja ovat helposti eri kulkumuodoin tavoitettavat kaupunkien ja kuntien keskustat sekä alakeskukset, koska kauppapalvelut hyötyvät sijoittumisesta toistensa läheisyyteen.
Erikoiskaupan Liitto ry:n julkaisun Vähittäiskauppa 2003/2004 mukaan vaatetusalan kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa oli vuonna 2002 noin 2 miljardia euroa. Texmoda-jäsenliikkeiden yhteenlaskettu osuus tästä oli noin 113 miljoonaa euroa eli noin 6 prosenttia kokonaismarkkinoista.
Muotikaupan myymälöitä Suomessa oli vuoden 2003 alussa noin 3 500 kappaletta. Tästä Texmoda-kauppiaiden myymälöitä oli 127 kappaletta ja tavaratalojen sekä markettien osuus noin 470 kappaletta. Erikoiskaupan Liitto ry:n luvut koskevat vaatekauppaa, eivätkä sisällä urheilu- tai kenkäkauppojen lukuja.
Vaatekaupan jakelukanavina luvut sisältävät: Aleksi 13, H&M, KappAhl, Lindex, Lorella & Lisse, Pierre Cavallo, Seppälä, Tazzia, Texmoda, Vaatehuone, Bestseller Wholesale Finland (Vero Moda, Only, Jack & Jones), muut erikoisliikkeet, tavaratalot ja marketit sekä lisäksi muut jakelukanavat. Edellä esitetty 6%:n markkinaosuus vastaa myös Texmodan itse esittämää arviota markkinaosuudestaan.
Texmodan markkinaosuus vaatteiden tukkukaupan ostomarkkinoilla vastannee suuruusluokaltaan sen jäsenliikkeiden yhteenlaskettua markkinaosuutta vaatteiden vähittäismyynnin markkinoilla. Vuonna 2003 osuuskunta on arvioinut jäsenkauppiaiden ostojen Texmodan kautta kaikkiaan edustaneen noin 50% kokonaisostomäärästä.
6 mahdolliset kilpailunrajoitukset
Toimenpidepyynnön ja asiassa tehtyjen selvitysten perusteella Kilpailuvirasto on voinut jäsentää asiassa seuraavat keskeiset, mahdollisesti kilpailua rajoittavat seikat: (a) ostoyhteistyö, (b) kauttalaskutus, (c) tietojen vaihtaminen, (d) markkinoiden jakaminen ja (e) hintayhteistyö. Näistä virasto on erityisesti pyytänyt selvityksiä Texmodalta ja saanut osuuskunnalta niihin useita eri selvityksiä, jotka seuraavassa esitetään vastineen muodossa.
Texmodan virastolle toimittama vastine
Osuuskunnan jäsenten yhteisostojen järjestämisen tavoitteena on yhdistää ketjun jäsenkauppiaiden ostovolyymia. Näin saavutetaan suuremmat määräalennukset verrattuna tilanteeseen, jossa jokainen kauppias tekisi yksin hankintansa. Tämä mahdollistaa paremman kilpailutilanteen suurten alalla toimijoiden kanssa. Tavoitteena on myös toimia mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä kauppiaiden että tavarantoimittajien näkökulmasta.
Osuuskunta on poistanut säännöistään kohdat, joissa vaadittiin jäseniä keskittämään ostonsa pääsääntöisesti sopimustoimittajiin sekä ensisijaisesti omaan mallistoon ja merkkeihin. Käytännössä jäsenten ostoista pääosa onkin muita kuin omaa mallistoa ja omia tuotteita.
Kun osuuskunta käy jäsentensä puolesta sopimusneuvotteluja tavarantoimittajien kanssa, solmitaan tällöin myös kauttalaskutussopimus tai niin sanottu TM-palkkiosopimus. TM-palkkiosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa tavarantoimittaja laskuttaa kauppiasta suoraan, mutta maksaa osuuskunnalle tietyn korvauksen sovituin väliajoin. Kauttalaskutuspalkkiolla osuuskunta rahoittaa niin jäsenliikkeilleen kuin tavarantoimittajillekin antamiaan palveluita. Tavarantoimittajia hyödyttäviä palveluja ovat muun muassa ostotilaisuuksien järjestäminen. Texmodan toimintaa rahoitetaan myös jäsenkauppiaiden vuosimaksuilla ja oman malliston myyntikatteella.
Osuuskunta ei ole kuitenkaan asettanut tavarantoimittajille eikä tule jatkossakaan asettamaan kauttalaskutussopimuksen tai suoralaskutussopimuksen solmimista edellytykseksi sille, että tavarantoimittajan tuotteita voidaan myydä Texmodan kauppiasjäsenten myymälöissä. Tavarantoimittajat voivat olla myös suoraan yhteydessä jäsenliikkeisiin. Myös toimenpidepyynnöntekijä K&N Tukku on tehnyt suoraa laskutuskauppaa jäsenliikkeiden kanssa ainakin sen jälkeen, kun se purki kauttalaskutussopimuksensa osuuskunnan kanssa.
Osuuskunta kerää jäseniltään myyntitietoja ketjua kuvaavien tietojen esittämiseksi. Tietoja ei kuitenkaan jaeta jäsenliikkeille siten, että niistä voisi päätellä yksittäisten tuotteiden hinnoittelua vaan tiedot ovat luonteeltaan koko ketjua kuvaavia. Jim&Jill-ketjun osalta tiedot rajoittuvat pääasiassa yhteisiin tuotemerkkeihin, joiden osuus kokonaismyynnistä on 10–30 % kauppiaasta riippuen.
Ketjumyymälöiden perustamista eri paikkakunnille arvioidaan objektiivisten toiminta- ja laatukriteerien perusteella eikä osuuskunta estä jäsentensä kilpailevaa toimintaa alueellisilla toimintarajoituksilla. Osuuskunta on poistanut myös säännöistään kohdan, jonka mukaan se pyrkisi rajoittamaan jäsentensä välistä kilpailua.
Texmodalla on omia mallistoja, joille se antaa suositushinnat. Suositushinnat esiintyvät myös kanta-asiakkaille postitettavassa kuvastossa. Kauppias voi poiketa annetuista hinnoista määrittelemällä ne itsenäisesti. Osuuskunnan jäsenet antavat myös kanta-asiakasalennuksia yhteisen kanta-asiakaskonseptin mukaisesti. Kanta-asiakasjärjestelmä on kauppiaille vapaaehtoinen.
Texmoda vetoaa suositushintojen antamisen osalta Kilpailuviraston Kaupan Keskusliitolle 14.3.2003 myöntämään poikkeuslupaan (dnro 187/67/2003). Selvyyden vuoksi osuuskunta tulee lisäämään kanta-asiakaslehteen, että kyseiset hinnat ovat voimassa kaksi kuukautta.
Osuuskunnan mielestä kanta-asiakasjärjestelmä on puolestaan ketjun toiminnan kannalta välttämätön, koska vastaava järjestely on markkinoilla yleinen kilpailukeino ja Texmodan on kyettävä vastaamaan muiden asettamiin haasteisiin. Itsenäisen kanta-asiakasjärjestelmän rakentaminen ei yksittäisen kauppiaan kannalta olisi järkevää eikä taloudellisesti mahdollista.
7 ratkaisu
Kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) 4 § kieltää tietyt elinkeinonharjoittajien tai niiden yhteenliittymien väliset sopimukset tai yhdenmukaiset menettelytavat. Sopimukset tai menettelytavat ovat kuitenkin sallittuja, mikäli ne täyttävät kilpailunrajoituslain 5 §:ssä todetut edellytykset.
Texmoda on ilmoittanut tehneensä osuuskunnan sääntöihin eräitä muutoksia. Osuuskunta on lisäksi omalta osaltaan esittänyt perusteita, joiden mukaan Texmoda katsoo kilpailunrajoituslain 5 §:n edellytysten täyttyvän siltä osin, kun osuuskunnan toiminnassa katsottaisiin olevan kilpailunrajoituslain 4 §:n kieltämää menettelyä.
Kilpailunrajoituslain 12 §:n perusteella Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan pitää kokonaisuudessaan toimivana. Siltä osin kuin Texmodan toiminta ei täyttäisi kilpailunrajoituslain 5§:ssä esitettyjä perusteita, kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla Kilpailuvirasto ei katso tarvetta asian selvittämiseen enemmälti.
Asian käsittely päätetään.
8 sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992, muut. 318/2004) 4 §, 5 § ja 12 §.
9 muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
10 lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Rainer Lindberg.
[1] Toimenpidepyyntö sisälsi lisäksi seuraavat väitteet Texmodan toiminnasta:
– osuuskunta pyrkii keskittämään jäsentensä ostot osuuskunnan kautta,
– osuuskunta pyrkii tehostamaan jäsentensä toimintaa avustamalla näitä markkinointi- ja liikkeenhoidollisissa asioissa pyrkien samalla estämään jäsentensä keskinäistä kilpailua,
– osuuskunta edellyttää jäseniltään ostojen keskittämistä pääsääntöisesti vain osuuskunnan sopimustoimittajille,
– jäsenten tulee noudattaa toimintaohjeita ja osallistua markkinointitoimenpiteisiin,
osuuskunnan hallituksella on sääntöjen mukaan mahdollisuus erottaa jäsen, jos tämä ei noudata osuuskunnan periaatteita.
– Koska Texmodassa mukana olevilla yrityksillä on merkittävää markkinavoimaa nuorisovaatteiden vähittäismyyntimarkkinoilla, niiden harjoittaman osto- ja muun yhteistyön tuottamat mahdolliset hyödyt eivät välttämättä välity asiakkaille.
– K&N Tukku Oy:n kaltaisilla tavarantoimittajilla ei ole useinkaan kilpailevia samanvertaisia jakeluteitä valittavanaan niillä paikkakunnilla, joilla Texmodan jäsenyritys on käytännössä ainoa nuorisomuodin vähittäismyyjä.
– Texmodan jäsenyrityksillä on mahdollisuus erityisesti alueellisilla markkinoilla käyttää merkittävää markkina- ja neuvotteluvoimaa ja pakottaa tavarantoimittajat niiden kannalta kohtuuttomiin ja epäedullisiin sopimuksiin mm. maksuehtojen ja alennusten kautta,
– K & N Tukku Oy katsoi lisäksi, ettei se ole voinut millään tavoin varmistua, että kauttalaskutuspalkkion muotoinen alennus olisi siirtynyt vähittäisportaaseen tuotteiden myyntiä ja hintakilpailua edistäen.
[2] Vaatekaupan erikoisliikkeiden kilpailu tavaratalojen kanssa todettiin myös Kilpailuviraston päätöksessä 25.1.1996 dnro 759/67/95, joka koski vaatekaupan poikkeuslupahakemusta maksuehtosuositukselle.