Asianosaiset
Skanska Pohjanmaa Oy
YIT-Yhtymä Oy Pohjansepot
Aarne Hakoranta
Asian vireilletulo
Rakennusliike A Hakoranta Ky:n vastuunalainen yhtiömies Aarne Hakoranta pyysi 19.10 1998 Kilpailuvirastoon saapuneessa kirjeessään virastoa ryhtymään toimenpiteisiin epäilemiensä Rakennusliike A Hakoranta Ky:n konkurssimenettelyn yhteydessä tapahtuneiden kilpailunrajoituslain (480/92) vastaisten menettelyjen vuoksi.
Aarne Hakoranta pyysi toimenpidepyynnön ensimmäisenä asiana, että Kilpailuvirasto tutkisi, ovatko Merita Pankki Oy ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal SSP Oy syyllistyneet määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kun ne ovat päättäneet rakennusliikkeen vapaaehtoisen saneerauksen lopettamisesta ja yhtiön asettamisesta konkurssiin. Tältä osin Kilpailuvirasto on ilmoittanut toimenpidepyynnön tekijälle 22.3.1999 päivätyllä kirjeellä, että virasto ei ole selvitystensä perusteella saanut osoituksia siitä, että Merita tai Arsenal olisivat syyllistyneet kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn Rakennusliike A Hakoranta Ky:n omaisuuden realisoinnin yhteydessä. Virasto on todennut, että sillä ei ole perusteita jatkaa sen selvittämistä, ovatko Merita tai Arsenal käyttäneet väärin mahdollista määräävää markkina-asemaansa ja että toimenpidepyynnössä mainitut erimielisyydet ovat pääosin sellaisia, jotka eivät kuulu kilpailunrajoituslain soveltamisalaan. Kirjeessä Kilpailuvirasto ilmoitti jatkavansa kuitenkin muiden toimenpidepyynnössä esitettyjen asioiden selvittämistä.
Toiseksi Aarne Hakoranta pyysi Kilpailuvirastoa tutkimaan, ovatko Skanska Pohjanmaa Oy ja YIT-Yhtymä Oy Pohjansepot toimineet vastoin kilpailunrajoituslain 5 §:ää, kun ne ovat toimenpidepyynnön tekijän mukaan muodostaneet tarjouskartellin rakennusliikkeen omaisuusmassan realisoinnin yhteydessä.
Kolmanneksi Aarne Hakoranta on pyytänyt, että Kilpailuvirasto kieltäisi välittömästi kilpailunrajoituslain 14 §:n perusteella alijäämän perintätoimet Aarne Hakorannalta henkilökohtaisesti.
Asian selvittäminen
Kilpailuviraston hankkimat selvitykset
Kilpailuvirasto on hankkinut epäillyn tarjouskartellin selvittämiseksi kirjalliset vastineet Skanska Pohjanmaa Oy:ltä ja YIT-Yhtymä Oy Pohjansepoilta sekä selvityksen asianajaja Christer Erikssonilta, joka yhdessä asianajaja Antti Uusikylän kanssa on toiminut Rakennusliike A Hakoranta Ky:n konkurssipesän väliaikaisena pesänhoitajana hoitaen muun muassa konkurssipesään kuuluneen kiinteän omaisuuden realisoinnin. Aarne Hakorannalle on pyynnöstä toimitettu tiedoksi rakennusliikkeiden Kilpailuvirastolle asiasta toimittamat vastineet ja Hakoranta on antanut niistä lausuntonsa.
Skanska Pohjanmaa Oy on esittänyt 12.3.1999 päivätyssä vastineessaan, että se on jo keväällä 1996 ennen konkurssimenettelyn aloittamista käynyt yhdessä YIT-Yhtymä Oy Pohjanseppojen kanssa neuvotteluja rakennusliike A Hakoranta Ky:n omistamien tonttien ostosta. Skanskan mukaan sille oli konkurssipesän ja panttivelkojien kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena syntynyt käsitys, että velkojat halusivat saada tonteista kokonaistarjouksen, joka käsittäisi myös vaikeasti realisoitavat kohteet. Skanska Pohjanmaa Oy:llä ei kuitenkaan vastineen mukaan ollut vuonna 1996 taloudellisia edellytyksiä yksin antaa tarjousta kaikista kohteista. Skanska korostaa vastineessaan sitä, että sen ja YIT:n yhteistarjous on tehty avoimesti molempien yritysten nimissä ja yritysten harjoittama yhteistyö on siten tullut kaikkien asiaan osallisten tahojen tietoon. Yhteistarjous ei kuitenkaan Skanskan mukaan edellyttänyt kaikkien tonttien myyntiä, mutta konkurssipesän edustajien kanssa käydyissä jatkokeskusteluissa ei kysymys yksittäisten tonttien ostamisesta tullut esille. Skanskan mukaan kaupat ovat toteutuneet ajankohdan käypään hintatasoon.
YIT-Yhtymä Oyj toteaa 12.3.1999 päivätyssä vastineessaan niin ikään aluksi, että se oli yhdessä Skanska Pohjanmaa Oy:n kanssa käynyt neuvotteluja rakennusliike A Hakoranta Oy:n tonttien ostamisesta kevään 1996 aikana ennen konkurssia. Vastineen mukaan pesän ja velkojien taholta annettiin ymmärtää, että paras vaihtoehto olisi löytää ostaja kaikille tonteille. Sen vuoksi YIT ja Skanska katsoivat parhaaksi jatkaa jo ennen konkurssin alkua alkanutta avointa esiintymistään yhdessä ja jättivät kaikista tonteista yhteistarjouksen. YIT-Yhtymä Oyj:n mukaan sen Vaasan tulosyksiköllä ei ollut sen liiketoiminnan laajuuteen nähden edellytyksiä antaa yksin tarjousta kokonaisuudesta. YIT korostaa vastineessaan, että se on Skanskan kanssa toiminut sekä Aarne Hakorantaan itseensä että myöhemmin konkurssipesään ja velkojiin nähden avoimesti yhteistyössä, eikä yhteistyöllä ole siten rikottu kilpailulain henkeä eikä rajoitettu kilpailua.
Aarne Hakoranta on toimittanut Kilpailuvirastolle 26.4.1999 päivätyn lausuntonsa edellä selostettujen rakennusliikkeiden vastineiden johdosta. Lausunnossaan Aarne Hakoranta kiistää rakennusliikkeiden esittämän väitteen, että Hakoranta olisi käynyt ennen konkurssia neuvotteluja yhteisesti Skansan ja YIT:n kanssa. Hakoranta katsoo, että ainoa syy tarjouskartellin muodostamiseen on ollut se, että myytävän tonttiomaisuuden hinta saataisiin mahdollisimman alhaiseksi.
YIT-Yhtymä Oyj ja Skanska Oy ovat toimittaneet Kilpailuvirastolle 31.8.1999 päivätyn yhteisen lausuntonsa edellä selostetun 26.4.1999 päivätyn Aarne Hakorannan lausunnon johdosta. Tässä lausunnossa rakennusliikkeet korostavat sitä, että jälkikäteen on mahdotonta osoittaa, mikä olisi ollut myynnin lopputulos, jos kaikkia tontteja koskevaa yhteistarjousta ei olisi hyväksytty, ja että konkurssipesän käsiin olisi jäänyt merkittävä määrä yksittäisiä rasitteisia tai muuten epäkurantteja tontteja, mikäli vain yksittäisistä tonteista tehdyt tarjoukset olisi hyväksytty. Lausunnon liitteenä on jäljennökset yhtiöiden 10.4. ja 24.4.1996 Aarne Hakorannalle tekemistä tarjouksista. Lausunnon mukaan yhtiöt ja Hakoranta kävivät tarjousten jättämisen yhteydessä useampia yhteisiä neuvotteluja, joissa oli mukana Hakorannan silloinen asiamies sekä Arsenalin ja Meritan edustajat. Lisäksi lausunnossa todetaan, että tonttien hintataso lähti nousuun syksyllä 1996, mutta se ei ollut ennakoitavissa vielä keväällä 1996 ja että Hakorannan lausunnossa ei ole esitetty mitään konkreettista näyttöä siitä, että rakennusliikkeet olisivat saaneet ko. tontit alihintaan. Lausuntonsa lopuksi rakennusliikkeet ovat katsoneet, että niiden avoin jo ennen konkurssimenettelyä alkanut yhteistyö ja yhteistarjous ei ole ollut kilpailunrajoituslain vastaista.
Aarne Hakoranta on edelleen antanut lausuntonsa rakennusliikkeiden 31.8.1999 päivätyn lausunnon johdosta. Siinä Hakoranta toteaa aluksi, että jos tarjouksen antajat ovat yhteistyössä, tarjouskilpailua ei voita tehokkaimpaan mahdolliseen toimintaan pystyvä yritys eikä tarjouskilpailulla saavuteta sellaista tulosta, joka on myyjän kannalta katsottuna paras mahdollinen. Hakoranta toteaa myös, että kilpailunrajoituslain mukaan tarjousyhteistyö ei ole sallittua sillä perusteella, että se on avointa ja että yhteistarjouksen tekijät ovat tarjouskartellin avulla tavoitelleet omaisuuden myyntiä alihintaan. Hakoranta toteaa, että jos joku henkilö on ennen konkurssia ollut neuvottelemassa rakennusliikkeiden kanssa tonttien ostosta, hän on tehnyt sen ilman valtuuksia, koska vapaaehtoisen saneerauksen aikana oli tehty nimenomainen päätös siitä, että myyntivaltuudet pysyvät yksinomaan Aarne Hakorannalla.
Tarjouskilpailu tonttiomaisuudesta
Rakennusliike A Hakorannan konkurssipesään kuuluvien tonttien myynnistä järjestettyä tarjouskilpailua koskevista asiakirjoista ilmenee, että 3.5.1996 päivätyssä tarjouspyynnössä on pyydetty tarjouksia joko yksittäisistä tai useammista kohteista. Tarjouspyynnön liitteenä on ollut luettelo kohteista, joita on ollut yhteensä seitsemän. Tarjouspyyntö on lähetetty 19 yritykselle. Tarjouskilpailussa saatiin viisi tarjousta, joiden antajat olivat Sato Rakennuttajat Oy, Vaasan Opiskelija-asuntosäätiö, Seicon-Rakennus Oy, Skanska Pohjanmaa Oy ja YIT-Yhtymä Pohjansepot yhteistarjouksena sekä Oy Konte Ab.
Sato Rakennuttajat Oy teki tarjouksen yhteensä neljästä tontista. Tarjouksen arvo oli määritelty antamalla tarjoukseen sisältyvien tonttien rakennusoikeudelle tietty kerrosneliömetrihinta, jolloin tarjouksen kokonaisarvoksi tuli 5.205.290 markkaa.
Vaasan Opiskelija-asuntosäätiö teki tarjouksen yhdestä tontista. Tarjous oli 3.200.000 markkaa.
Seicon-Rakennus Oy teki tarjouksen yhdestä tontista hintaan 2.050.000 markkaa.
Skanska Pohjanmaa Oy ja YIT-Yhtymä Oy Pohjansepot teki kaikista seitsemästä kohteesta yhteistarjouksen, jonka kokonaisarvo oli 19.000.000 markkaa.
Oy Konte Ab teki tarjouksen, jossa se tarjoutui ensisijaisesti ostamaan kohteet n:ot 1, 3, 4 ja 5 yhteishintaan 8.336.000 markkaa tiettyjen ostajan asettamien ehtojen täyttyessä ja toissijaisesti, mikäli tätä tarjousta ei hyväksytä, kohteet n:ot 2, 6 ja 7 yhteishintaan 9.313.000 markkaa.
Päätös ja sen perustelut
Kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin 3) kohdan mukaan tarjouskilpailuun osallistuvat elinkeinonharjoittajat eivät saa yhteisymmärryksessä soveltaa sopimusta tai järjestelyä, jonka mukaan tarjoushinta perustuu tarjoajien yhteistoimintaan tarjouskilpailussa. Saman pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin kielto ei koske sopimusta tai muuta järjestelyä, jonka mukaan tarjouksen antajat ovat liittyneet yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä suorituksesta. Kilpailunrajoituslain 5 §:n 2 momenttia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että yhteistarjouksen sallittavuus edellyttää, että suoritus, jota tarjouskilpailu koskee, on liian suuri yksittäiselle tarjouskilpailuun osallistuvalle yritykselle.
Sekä Skanska Pohjanmaa Oy että YIT-Yhtymä Oy Pohjansepot ovat perustelleet yhteistarjousta sillä, että yritysten taloudelliset voimavarat eivät olisi yksin riittäneet tekemään tarjousta koko siitä omaisuudesta, jota tarjouskilpailu koski. Tarjouspyynnössä on kuitenkin pyydetty tarjouksia joko yksittäisistä kohteista tai useammista kohteista yhdessä. Tarjouskilpailu ei siten ollut sellainen, että se olisi edellyttänyt kokonaistarjouksen tekemistä kaikista kohteista yhteisesti, vaan Skanska Pohjanmaa Oy ja YIT-Yhtymä Oy Pohjansepot olisivat voineet tehdä kumpikin oman tarjouksensa sellaisista kohteista, joihin niiden taloudelliset voimavarat olisivat riittäneet yksin. Tällä perusteella yhteistarjouksen sallivan kilpailunrajoituslain 5 §:n 2 momentin edellytykset eivät täyty, joten Skanska Pohjanmaa Oy ja YIT-Yhtymä Oy Pohjansepot ovat toimineet kilpailunrajoituslain 5 §:n 1 momentin 3) kohdassa kielletyllä tavalla jättäessään 28.5.1996 päivätyn yhteistarjouksen Rakennusliike A Hakoranta Ky:n konkurssipesään kuuluneesta tonttiomaisuudesta.
Tarjouskartellikiellon tarkoituksena on kilpailun toimivuuden turvaaminen ja tarjouskilpailun onnistumisen varmistaminen. Tästä näkökulmasta Skanska Pohjanmaa Oy:n ja YIT-Yhtymä Oy Pohjanseppojen menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon, ettei tarjouskartelli estänyt kilpailun eikä hintamekanismin toimivuutta tarjouskilpailussa. Selvitysten mukaan tarjouskilpailussa saatiin näet viisi eri tarjousta, joista kolmessa oli tehty tarjoukset vain osasta koko tarjottua omaisuutta ja kahdessa oli määritelty arvo koko tarjotulle omaisuudelle. Näistä hyväksyttiin korkein eli Skanska Pohjanmaa Oy:n ja YIT-Yhtymä Oy Pohjanseppojen 19.000.000 markan yhteistarjous. Koko tarjouskilpailuun kuulunut omaisuus oli hinnoiteltu hyväksytyksi tulleen rakennusliikkeiden yhteistarjouksen ohella Oy Konte Ab:n tarjouksessa, joka muodostui kahdesta eri vaihtoehtoisesta tarjouksesta, joista ensimmäisessä tarjouduttiin ostamaan neljä eri kohdetta yhdessä ja toisessa kolme muuta kohdetta yhdessä. Kun Oy Konte Ab:n tarjouksessa hinnoitellut eri kohteista tarjotut arvot lasketaan yhteen, tämän yhtiön tarjoamaksi yhteisarvoksi koko omaisuudesta saadaan 17.649.000 markkaa. Tarjousten vertailu ilmentää ostettavaksi tarjotun omaisuuden käyvän arvon ko. ajankohdan kysyntä- ja tarjontaolosuhteissa, joten sen perusteella voidaan myös todeta, ettei rakennusliikkeiden hyväksytyksi tullut yhteistarjous ollut alihinnoiteltu.
Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että Skanska Pohjanmaa Oy:n ja YIT-Yhtymä Oy Pohjanseppojen kilpailunrajoituslain 5 §:n vastaisella menettelyllä on ollut kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Tämän ohella Kilpailuvirasto pitää yhtiöiden menettelyn vahingollisuutta ja rangaistavuutta arvioitaessa lieventävänä seikkana sitä, että yhtiöt ovat selvitystensä mukaan olleet tarjousta jättäessään siinä käsityksessä, että konkurssipesä ja sen velkojat halusivat tonteista kokonaistarjouksen, joka sisältäisi myös vaikeasti realisoitavat kohteet. Konkurssipesän väliaikaisena pesänhoitajana toiminut asianajaja Christer Eriksson on ilmoittanut Kilpailuvirastolle, että konkurssipesä ei ole edellyttänyt kokonaistarjousta, mutta on katsonut kokonaistarjouksen käsittelyn helpommaksi kuin useiden erillisten tarjousten käsittelyn.
Koska Skanska Pohjanmaa Oy:n ja YIT-Yhtymä Oy Pohjanseppojen tarjouskartelliyhteistyö on ollut taloudellisilta vaikutuksiltaan vähämerkityksellinen, ja koska seuraamusmaksun määräämisen rangaistukselliset tavoitteet eivät edellytä asian saattamista kilpailuneuvoston käsiteltäväksi, Kilpailuvirasto ei tee asiasta kilpailunrajoituslain 8 §:n 3 momentissa tarkoitettua seuraamusmaksuesitystä kilpailuneuvostolle, eikä anna toimenpidepyynnön tekijän pyytämää kilpailunrajoituslain 14 §:n mukaista väliaikaista kieltoa kilpailunrajoituksen toimeenpanon estämiseksi, vaan poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92, muut. 303/98) 5 §:n 1 ja 2 momentit, 8 §:n 3 momentti ja 12 §:n 1 momentti ja 14 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa tekemään päätökseen saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.