Asianosaiset
Oy Esso Ab, Espoo
Fortum Gas and Oil Oy, Espoo
Neste Markkinointi Oy, Espoo
Oy Shell Ab, Vantaa
Oy Teboil Ab, Helsinki
Greeni Oy, Helsinki
Suomalainen Energiaosuuskunta, Lahti
Toimenpidepyynnön tekijät
Suomen Kuorma-autoliitto, Helsinki
Linja-autoliitto, Helsinki
Asian vireilletulo
Suomen Kuorma-autoliitto pyysi 15.9.2000 ja Linja-autoliitto 28.9.2000 lähettämässään toimenpidepyynnössä Kilpailuvirastoa selvittämään, liittyykö polttonesteiden, erityisesti dieselpolttoaineen hinnoitteluun Suomessa kilpailunrajoituslain vastaisia piirteitä ja puuttumaan välittömästi havaitsemiinsa rikkomuksiin. Kummatkin toimenpidepyyntöjen tekijät epäilivät, etteivät polttonesteiden vähittäismyyntihintojen hinnantarkistukset ole noudattaneet johdonmukaisesti raakaöljyn hinnanmuutoksia.
Toimenpidepyynnöissä esitettiin myös epäilyjä jakeluyhtiöiden määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä tai kielletystä hintayhteistyöstä polttonesteiden jakelussa.
Yritykset
Suomessa toimi Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton mukaan vuoden 2001 lopussa seuraavat polttonesteiden jakeluyhtiöt ja ketjut: S-ryhmän ABC-ketju, Coconut JET Finland, Esso, Neste Markkinointi, Shell, Suomalainen Energiaosuuskunta, Station 1 (Greeni), Suomen Polttoaine Oy Supa, Teboil ja Ysi5-ketju.
Liikennepolttonesteitä myyviä edellä mainittuihin jakeluyhtiöiden ketjuihin kuuluvia huolto-, jakelu- ja automaattiasemia oli vuoden 2001 lopussa kaikkiaan 1892. Huolto- ja jakeluasemia näistä oli 1240 ja automaattiasemia 652. Ns. liputtomia jakeluyhtiöiden ketjuihin kuulumattomia asemia oli em. kokonaismäärästä 16.
Vuonna 2001 bensiiniä myytiin noin 66 % huolto- ja jakeluasemien kautta ja noin 30 % automaattiasemien kautta. Dieselöljyn myynnistä huolto- ja jakeluasemien osuus oli 25 %, automaattiasemien osuus 8 % ja raskaan kaluston jakelupisteiden osuus 48 %.
Asian selvittäminen
Kilpailuviraston selvitykset
Kilpailuvirasto lähetti 29.5.2001 selvityspyynnöt polttonesteiden jakeluyhtiöille, joilta saatiin selvityksiä seuraavasti: Neste Markkinointi Oy:n vastaus saapui virastoon 2.7.2001, Suomalaisen Energiaosuuskunnan vastaus 4.7.2001, Greeni Oy:n vastaus 20.7.2001, Oy Teboil Ab:n vastaus 9.8.2001, Oy Shell Ab:n vastaukset 23.8. ja 16.10.2001 sekä Oy Esso Ab:n vastaukset 24.8. ja 30.10.2001.
Jakeluyhtiöille varattiin lisäksi mahdollisuus täydentää selvityksiään suullisesti Kilpailuvirastossa pidetyissä neuvotteluissa. Viraston tutkijat keskustelivat Suomalaisen Energiaosuuskunnan edustajien kanssa 18.9.2001, Oy Shell Ab:n edustajien kanssa 24.9.2001, Greeni Oy:n edustajien kanssa 3.10.2001, Oy Esso Ab:n edustajien kanssa 4.10. 2001, Neste Markkinointi Oy:n edustajien kanssa 8.10.2001 sekä Oy Teboil Ab:n edustajien kanssa 10.10.2001.
Tapaamisten jälkeen Oy Shell Ab ja Oy Esso Ab täydensivät vielä Kilpailuviraston pyynnöstä kirjallisesti aikaisemmin lähettämiään selvityksiä.
Kilpailuvirasto on selvittänyt erityisesti dieselpolttoaineen jalostamohinnan kehittymistä vuosina 1997–2001. Fortum Gas & Oil Oy:n (jäljempänä Fortum) edustajat kävivät 10.10.2000 virastossa selvittämässä dieselin hinnan kehittymistä vuosina 1999 ja 2000. Lisäksi yhtiö toimitti selvityksiä jalostamomyynnin hinnoittelusta vuosina 1997–2000 sekä täydensi myöhemmin tietoja vuodelta 2001. Selvitykset sisälsivät kolme hintasarjaa: 1) Dieselpolttoaineen noteeraus, jota Fortum käyttää hinnoitteluperusteena; 2) Fortumin Neste Markkinointi Oy:ltä perimä jalostamomyyntihinta ja 3) Kahden edellisen hinnan erotus, joka kuvaa Fortumin jalostamomyynnin marginaalia.
Lisäksi Kilpailuvirasto keskusteli 26.10. 2001 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan edustajien kanssa ABC- ketjun jakelukonseptista.
Yhteenveto jakeluyhtiöiden vastauksista
Pääasiassa suomalaiset jakeluyhtiöt hankkivat bensiinin ja dieselöljyn Fortumilta samoilla ehdoilla kuin sen konserniin kuuluva Neste Markkinointi Oy. Jakeluyhtiöt puolestaan myyvät ketjuunsa kuuluville huoltamoyrittäjille bensiinin ja dieselöljyn omilla konsepteillaan.
Fortumin tukkuhinnat muuttuvat bensiinin ja dieselöljyn maailmanmarkkinahintojen muuttuessa ns. PLATT’S- noteerausten perusteella. Jakeluyhtiöt muuttavat vastaavasti huoltamoyrittäjien tukkuhintoja, joiden perusteella myös kuluttajahinnat muuttuvat kilpailutilanteesta riippuen. Muutamalla jakeluyhtiöllä on käytössä ns. laskennalliset kuntahinnat, joiden perusteella huoltamoyrittäjien tukkuhinnat ja suurasiakashinnat määräytyvät.
Yhtiöiden mukaan dieselöljyn suurasiakasmyynti eroaa huoltoasemayrittäjiltä kuluttajille tapahtuvasta jälleenmyynnistä siinä, että suoramyynti jakeluyhtiöltä näille loppukäyttäjäasiakkaille tapahtuu yrityskortti- tai kausisopimusten perusteella. Dieselöljy toimitetaan joko suoraan asiakkaalle säiliöön tai asiakas tankkaa sen D-asemalta erityisellä yrityskortilla. Tällaisia myyntipisteitä on muun muassa liikenneasemien takapihoilla, valtateiden varsilla, satamissa ja teollisuusyritysten, esimerkiksi paperitehtaiden pihoilla. Hinta määräytyy asiakkaan ostovolyymin ja toimitustavan mukaan, joka voi olla joko toimitus asiakkaan säiliöön tai asiakkaan oma tankkaus sen yrityskortilla D-asemalta.
Liikennöitsijöiden ja teollisuusyritysten lisäksi dieselöljyä ostaa suoramyyntinä pieni määrä taksiautoilijoita ja pienyrittäjiä, joiden yhtiölle maksama hinta on korkeampi kuin esimerkiksi teollisuusyritysten hinta.
Jakeluyhtiöiden käsityksen mukaan huolto- ja jakeluasemilta tapahtuvaa dieselin jälleenmyyntiä kuluttajille ei voi rinnastaa suoramyyntitoimituksiin. Tämä johtuu mm. siitä, että suurilla suora-asiakkailla esim. raskaan kaluston asettamat vaatimukset tekevät mahdottomaksi tankata jakeluasemalta, jossa ei ole D-asemille varta vasten suunniteltuja suurtehomittareita ja sopivia tankkauspistooleita. Toisaalta D-asemalla, joka on siis suunniteltu ammattiliikennettä varten, on liian suuret tankkauspistoolit pienkaluston tankkaamiseen. Suurasiakasmyynnin osuus kaikesta dieselin myynnistä oli yhtiöiden mukaan keskimäärin noin 60 %.
Kilpailuviraston selvitys polttonesteiden hinnan määräytymisestä
Kilpailuviraston selvityksen mukaan Fortum, jolta suomalaiset jakeluyhtiöt pääosin ostavat ketjuunsa kuuluvilla huoltoasemilla myytävän bensiinin ja dieselin, käyttää polttoaineen hinnoittelussa ns. hintaputkea. Tällä tarkoitetaan sitä, että Fortumin jalostamomyynnin hinta lasketaan uudelleen aina kun bensiinin ja dieselöljyn, eikä niinkään raakaöljyn, maailmanmarkkinanoteeraus ylittää tiettynä määränä peräkkäisiä päiviä määritellyt toleranssirajat. Pitkäaikaisissa jalostamotoimituksissa toimitusehtoja ja -hintoja ohjaavat ainoastaan PLATT’S- noteeraukset ja USD-kurssi, joita molempia seurataan päivittäin.
Jalostamomyynnin hinnat muuttuvat automaattisesti ja kaavamaisesti aina kun PLATT’S- noteeraus ulottuu esim. 3 pennin (puolen sentin) vaihteluvälin ulkopuolelle. Käytännössä hinnat muuttuvat keskimäärin joka toinen viikko.
Öljy-yhtiöiden tukkuhinnat muuttuivat vuosina 1997–2001 johdonmukaisesti em. polttonesteiden maailmanmarkkinahintojen muuttuessa. Kilpailuviraston selvityksen mukaan Fortumin hinnoittelu on ollut kyseisenä tarkastelujaksona maltillista, ts. hinnanmuutokset ovat perustuneet PLATT’S -noteerauksiin.
Jakeluyhtiöiden markkinaosuudet vuosina 1997–2001
Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton tilastot huolto- ja jakeluasemien määrästä osoittavat, että vuodesta 1995 vuoteen 2001 huolto- ja jakeluasemien määrä on kokonaisuudessaan alentunut 1375:stä 1240:een. Perinteisten yhtiöiden (Esso, Neste, Shell ja Teboil) ketjuihin kuuluvien asemien määrä on pudonnut 1281:stä 1062:een, mutta sen sijaan uusien tulokkaiden (ST 1, ABC, JET, Supa, Ysi5) asemien määrä on kasvanut 94:stä 178:aan. Kasvusta osa selittyy kokonaan uusilla asemilla ja osa huoltamoyrittäjien jakeluyhtiön vaihdoksilla.
Alla oleva markkinaosuustaulukko sisältää jakeluyhtiöiden bensiinin ja dieselöljyn valtakunnalliset vähittäismarkkinaosuudet vuodesta 1997 vuoteen 2001.
Suurasiakasmyynti sisältyy taulukossa oleviin markkinaosuuksiin.
| Bensiini | Dieselöljy | |||||||||
| 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | |
| Esso | 17,7 | 17,6 | 16,3 | 14,7 | 14 | 12,2 | 11,7 | 11,9 | 14,7 | 10,4 |
| JET | 3,8 | 6,1 | 5,2 | 5,5 | 5,1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Mobil Oil | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Neste | 33,5 | 32,4 | 32,3 | 31,6 | 29,9 | 44,2 | 43,7 | 44,4 | 44,2 | 43,1 |
| SEO | 5,7 | 4,7 | 5,7 | 5,1 | 4,5 | 2,7 | 2,5 | 2,8 | 2,7 | 2,3 |
| Shell | 23,9 | 22,5 | 21,9 | 21,6 | 17,5 | 18,8 | 19 | 17,9 | 17,5 | 17,5 |
| Teboil | 13,9 | 13,9 | 13,8 | 13,8 | 14,2 | 21,6 | 21,6 | 20,7 | 21,5 | 22,1 |
| Tehokaasu | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Muut | 1,5 | 1,2 | 1,3 | 0,7 | 0,4 | 0,5 | 0,5 | 0,5 | 0,4 | 0,3 |
| ST1 | 1,5 | 1,6 | 3,5 | 5 | 6,6 | 0,5 | 1 | 1,8 | 2,6 | 3,4 |
| ABC | – | – | – | 2 | 3,6 | – | – | – | 0,6 | 1 |
| Lähde: Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto | ||||||||||
Kilpailuoikeudellinen arvio
Tuotemarkkinat
Bensiinin ja dieselöljyn markkinat jaetaan vähittäis- ja tukkumarkkinoihin. Erottavana kriteerinä on polttonesteen ostotarkoitus. Tukkumarkkinoilla polttonesteet ostetaan jälleenmyyntiin, vähittäismarkkinoilla puolestaan kulutukseen. Tukkumyyntiä on siten öljy-yhtiön ja jakelupisteen välinen kauppa ja vähittäiskauppaa myynti loppukäyttäjille. Siten esimerkiksi myynti suurasiakkaille, kuten liikennöitsijöille, jotka hankkivat dieselöljyä omaan käyttöönsä, kuuluu vähittäismarkkinoihin. Suurasiakasmyynti eroaa kuitenkin volyymiltään ja luonteeltaan muusta polttonesteiden vähittäismyynnistä. Dieselöljyn suurasiakasmyynti liikennöitsijöille on käytännössä organisoitu tapahtuvaksi suoraan jakeluyhtiöiltä asiakkaille esimerkiksi käyttämällä avainmittareita, joita voi olla joko kuljetusyritysten tai jakeluasemien tonteilla.
Polttonesteiden tuotemarkkinat käsittävät kunkin jakeluyhtiön ketjuun kuuluvilta huolto- ja jakeluasemilta sekä automaattiasemilta autoilijoille myytävät erilaiset bensiini- ja dieselöljylaadut. Autoilijat voivat kuitenkin käyttää minkä tahansa jakeluyhtiön myymää polttonestettä pienistä, lähinnä lisäaineistukseen perustuvista eroista huolimatta. Todettakoon, ettei viraston tietoon ole tullut mitään selvityksiä eikä väitteitä, joiden perusteella eri jakeluyhtiöiden lisäaineistamia erilaisia polttonesteitä tulisi pitää autoilijoiden kannalta tarkasteltuina eri markkinoihin kuuluvina.
Kilpailuvirasto katsoo, että jakeluyhtiöiden myymät eri bensiini- ja dieselöljylaadut kuuluvat samoille tuotemarkkinoille.
Maantieteelliset markkinat
Maantieteelliset markkinat ovat yksittäisen kuluttajan näkökulmasta se hankinta-alue, josta kuluttaja voi kohtuullisin etsintäkustannuksin hankkia tarvitsemansa tuotteet. Polttonesteiden vähittäismyynnin maantieteellisiä markkinoita voidaan arvioida sekä loppukäyttäjien että huoltoasemayrittäjien näkökulmasta. Huolto- ja jakeluaseman näkökulmasta katsottuna markkinat muodostuvat siitä alueesta, johon kuuluvat loppuasiakkaat ja kilpailijat jakeluyrittäjä ottaa huomioon kyseisen aseman hinnoittelussa. Yksityisautoilijan kannalta markkinat muodostuvat niistä jakelupisteistä, joita hän pitää realistisina vaihtoehtoisina hankintapisteinä. Yksityisautoilijat vaihtavat Kilpailuviraston aiemman selvityksen mukaan huoltoasemaa hintatilanteen mukaan säteeltään 2–30 km:n suuruisella alueella. Pääteiden varsilla markkina-alue voi olla tien kulkusuunnan mukaan jopa yli 100 km. Tämän alueen sisällä reagoidaan helposti vähittäishintojen muutoksiin ostopaikkaa vaihtamalla, jos edullisimmin hinnoiteltu tuote on saavutettavissa kohtuullisin etsintäkustannuksin. Suurasiakkaille suoraan tapahtuvassa bensiinin ja dieselin vähittäismyynnissä hinnat perustuvat usein tarjouskilpailun perusteella syntyneisiin sopimuksiin liikennöitsijän ja öljy-yhtiön välillä. Tästä johtuen esimerkiksi kuorma-autoyritys ei vaihda ostopaikkaansa yhtä helposti kuin yksityisautoilija, vaan aikaisintaan vasta seuraavan tarjouskilpailun tuloksena uusiessaan sopimustaan.
Kilpailuvirasto on todennut 29.1.2001 antamassaan S-ryhmää koskevassa poikkeuslupapäätöksessään (Dnro 384/67/2000), että paikallisiin markkinoihin rajoittuva tarkastelu ei anna oikeaa kuvaa koko päivittäistavarakaupan kilpailuolosuhteista. Päätöksen mukaan valtaosa suomalaisista päivittäistavaramyymäläketjuista toimii valtakunnallisesti. S-ryhmän ketjujen myymälät sijaitsevat eri puolilla Suomea. Sama koskee kilpailijoiden – Keskon, Spar-ryhmän sekä Tradekan – myymälöitä. Ketjuissa kilpailukeinoja, mm. myymälöiden sijoittelua, hankintaa, markkinointia, valikoimasuunnittelua ja hinnoittelua koordinoidaan, mikä on omiaan yhtenäistämään kunkin ketjun myymälöiden toimintaa. Edellä esitettyjen syiden perusteella Kilpailuvirasto arvioi em. päätöksessään, että päivittäistavaroiden vähittäiskaupan markkinat ovat Suomen laajuiset.
Myös polttonesteiden jakeluyhtiöt ja -asemat toimivat valtakunnallisina ketjuina ja ketjujen vähittäismyyntipisteet sijaitsevat eri puolilla Suomea. Polttonestekaupassa korostuu päivittäistavarakauppaa voimakkaammin myös asiakkaiden mahdollisuus liikkua autolla laajemmalla alueella. Edellä todetun perusteella virasto katsoo, että polttonesteiden vähittäis- ja tukkukaupan maantieteelliset markkinat ovat koko Suomen laajuiset.
Jakeluyhtiön asema polttonesteiden vähittäis- ja tukkumarkkinoilla
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on sellainen asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman olemassaolon määrittely edellyttää markkinaosuuksien, alalle pääsyn esteiden, yrityksen kilpailuetujen ja käyttäytymisen sekä alan kehityksen tarkastelua.
Samoin kuin päivittäistavaraketjujen välistä kilpailua vähittäiskaupassa myös bensiinin ja dieselpolttoöljyn vähittäismarkkinoiden kilpailua on arvioitava jakeluketjujen välisenä valtakunnallisena kilpailuna. Edellä esitetyn markkinaosuustaulukon mukaan millään yksittäisellä ketjulla ei markkinaosuuksien perusteella ole määräävää asemaa koko maan kattavilla polttonesteiden vähittäismarkkinoilla. Vaikka korkeimman markkinaosuuden saavuttaneella Nesteellä on dieselöljyn vähittäismyynnissä yli 40 %:n markkinaosuus, ei silläkään ole sellaista markkinavoimaa, että se voisi hinnoitella tuotteensa kilpailijoistaan ja asiakkaistaan riippumatta. Sillä on näet useita markkinaosuudeltaan ja voimavaroiltaan vahvoja kilpailijoita, jotka samoin kuin alalle tulleet uudet jakeluyhtiöt pystyvät tarjoamaan autoilijoille kilpailukykyisiä vaihtoehtoja. Tätä osoittavat mm. markkinaosuuksissa tapahtuneet muutokset.
Kilpailuviraston selvitysten perusteella millään jakeluyhtiöllä ei ole sellaista asemaa myöskään bensiinin tai dieselöljyn tukkumarkkinoilla, että sillä voitaisiin katsoa olevan markkinavoimaa suhteessa polttonesteiden vähittäiskauppiaisiin. Jakeluyhtiön ja huoltoasemayrittäjän välisistä sopimuksista tärkein on alalla yleisesti käytössä oleva yhteistoimintasopimus, johon sisältyy yksinostovelvoite. Sen mukaan jakelupisteen on ostettava polttonesteet sopimuksen voimassaoloaikana vain omalta jakeluyhtiöltään. Kun sopimuksen voimassaolo päättyy, on itsenäisellä huoltoasemayrittäjällä mahdollisuus halutessaan vaihtaa jakeluyhtiötä ja solmia tämän kanssa uusi yhteistoimintasopimus. Siten se seikka, että yrittäjä tekee edellä kuvatun yksinostoehdon sisältävän yhteistoimintasopimuksen tietylle ajalle yhden jakeluyhtiön kanssa, ei aikaansaa kyseiselle jakeluyhtiölle määräävää asemaa suhteessa sopimuskumppaniin. Kilpailuoikeudellisesti määräävä asema ei voi perustua yksinomaan määräaikaiseen sopimukseen, vaan sen tulee olla pysyvämpi tila, jossa yritys voi käyttäytyä kilpailijoistaan välittämättä ja vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin. Todettakoon, että Euroopan yhteisön vertikaalisiin kilpailunrajoituksiin yleisesti sovellettavan ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) 2790/1999 mukaan mainitunlaisen yksinostovelvoitteen pisin hyväksyttävä voimassaoloaika on viisi vuotta.
Koska huoltoasemayrittäjä ym. vähittäiskauppias voi viimeistään sopimuksen määräajan umpeuduttua vaihtaa jakeluyhtiötä, ei jakeluyhtiö saa sopimuksen perustella myöskään sellaista kilpailuetua, joka aikaansaisi määräävän aseman suhteessa muihin jakeluyhtiöihin. Viraston käsityksen mukaan vähittäiskauppiaat myös käytännössä vaihtavat sopimuskumppania, jos eivät ole tyytyväisiä hintatasoon tai ehtoihin. Tämä on todettavissa bensiinin ja dieselöljyn markkinaosuuksien muutoksista vuosina 1997–2001: Esso, Shell ja Neste ovat erityisesti bensiinin myynnissä menettäneet markkinaosuuksia uusille tulokkaille Jetille, St 1:lle ja ABC-ketjulle. Myöskään mikään viraston selvityksissä ei viittaa siihen, että alalle pääsyssä olisi ongelmia tai että jakeluyhtiöiden välillä ei vallitsisi toimiva kilpailutilanne polttonesteiden vähittäis- ja tukkumarkkinoilla. Alalle on esimerkiksi tullut vuonna 2000 uusi jakeluyhtiö ABC, joka on kyennyt kasvattamaan vuoden aikana huomattavasti markkinaosuuttaan sekä bensiinin että dieselöljyn myynnissä.
Koska yhdelläkään jakeluyhtiöllä ei edellä todetun perusteella voida katsoa olevan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaista määräävää asemaa polttonesteiden vähittäis- ja tukkumyyntimarkkinoilla, ei jakeluyhtiöiden hinnoittelua tule arvioida kilpailunrajoituslain 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevan säännöksen perusteella.
Kilpailuviraston päätös koskien polttonesteiden jakeluyhtiöiden hinnoittelua
Kilpailuvirasto on selvittänyt kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella polttonesteiden jakeluyhtiöiden myöntämien suurasiakasalennusten tasapuolisuutta sekä epäiltyä hintasyrjintää polttonesteiden jakelussa öljy-yhtiöiltä vähittäiskauppiaille. Kilpailuvirasto antoi 18.12.2002 päätöksen (Dnro 559/61/00), jossa se totesi, ettei ole selvitystensä perusteella havainnut jakeluyhtiöiden alennuskäytännöllä tai tukkuhinnoittelulla olevan kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Epäilty hintayhteistyö
Toimenpidepyyntöjen tekijät pyysivät Kilpailuvirastoa selvittämään, ovatko jakeluyhtiöt syyllistyneet kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn hintayhteistyöhön. Linja-autoliiton mukaan osoituksena yhteistyöstä on, että aiemmin suhteellisen hyvin toimiva kilpailu polttonesteiden jakelumarkkinoilla on loppunut ja öljy-yhtiöt ovat antaneet liiton jäsenyrityksille samoja tarjoushintoja, mikä toimivan kilpailun tilanteessa olisi poikkeuksellista.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai niiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita.
Keskenään kilpailevien elinkeinoharjoittajien veloittamat samat tai lähes samalta vaikuttavat hinnat voivat olla viite kilpailunrajoituslain 6 §:n tarkoittamasta kielletystä hintayhteistyöstä. Hintojen ja hinnoitteluperusteiden samanlaisuus ei kuitenkaan normaalisti yksinomaan riitä ns. perustelluksi epäilyksi kartellista, ellei asiasta voida esittää muuta näyttöä. Tällaista näyttöä eivät toimenpidepyynnön tekijät ole toimittaneet virastolle. Kilpailunrajoituslaissa kielletty yhteistyö edellyttää muun ohella erityisesti sitä, että voidaan osoittaa kilpailijoiden sopineen tietyn hintatason noudattamisesta tai ainakin osoittaa niiden toimineen hiljaisessa yhteisymmärryksessä tässä tarkoituksessa.
Vuosina 1997–2001 bensiinin ja dieselöljyn vähittäismarkkinoiden jakelurakenteessa tapahtuneet muutokset, jotka näkyvät jakeluyhtiöiden markkinaosuuksien muutoksina, osoittavat kilpailun markkinoilla toimineen. Vanhojen perinteisten öljy-yhtiöiden markkinaosuuksien pienentyminen uusien jakeluyhtiöiden hyväksi osoittaa, että polttonesteiden myynnissä yritetään aktiivisesti lisätä markkinaosuuksia nimenomaan hintakilpailulla. Myös suurasiakkaista kilpaillaan aktiivisesti yhtiöiden kesken alennusten määrillä. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että polttonesteiden tukku- ja vähittäishinta saattaa muodostua samanlaiseksi myös kilpailuprosessin tuloksena, kun elinkeinonharjoittajat seurailevat toistensa hintoja.
Yhteistä sekä polttonesteiden kuluttaja- että suurasiakashintojen määräytymisessä on kansainvälisiin PLATT´S- noteerauksiin perustuvat bensiinin ja dieselöljyn maailmanmarkkinahintojen muutokset, jotka siirtyvät Suomen hintatasoon em. hintaputkessa olevalla viiveellä joko hintoja nostaen tai niitä laskien. Näin ollen toimenpidepyynnöissä esitetty väite, että dieselöljyn hinnan tulisi seurata yksinomaan raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan kehitystä, on virheellinen.
Kilpailuvirasto on lisäksi todennut 18.12.2002 antamassaan päätöksessä polttonesteiden jakeluyhtiöiden hinnoittelusta (dnro 559/61/00), että eri jakeluyhtiöiden ketjuilla on erilaiset liiketoimintastrategiat esimerkiksi suurasiakkaisiin sovellettavasta hinnoittelu- ja alennuskäytännöstä. Toisistaan poikkeavat hinnoittelukäytännöt eivät niin ikään tue epäilyjä siitä, että jakeluyhtiöillä olisi keskenään kilpailunrajoituslain 6 § 1 kohdan tarkoittamaa kiellettyä hintayhteistyötä dieselpolttoaineen hinnan määräytymisestä.
Ratkaisu
Koska Kilpailuviraston selvitysten perusteella ei yhdelläkään jakeluyhtiöllä voida katsoa olevan määräävää markkina-asemaa polttonesteiden vähittäis- ja tukkumyyntimarkkinoilla, ei jakeluyhtiöiden soveltamaa hinnoittelua voida arvioida kilpailunrajoituslain 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuvirasto on 18.12.2002 antamassaan päätöksessä todennut, että jakeluyhtiöiden soveltamassa polttonesteiden hinnoittelulla ei ole ollut kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia.
Kilpailuvirasto on selvittänyt myös jakeluyhtiöiden epäiltyä hintayhteistyötä polttonesteiden ja erityisesti dieselöljyn hinnoittelussa sekä epäilyjä siitä, etteivät polttonesteiden tukku- ja vähittäishintojen hinnantarkistukset ole noudattaneet johdonmukaisesti raakaöljyn hinnanmuutoksia. Jakeluyhtiöiden Kilpailuvirastolle antamat kirjalliset selvitykset ja suullisesti antamat lisätiedot eivät ole antaneet näyttöä eikä edes viitteitä siitä, että jakeluyhtiöillä olisi kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettua kiellettyä hintayhteistyötä bensiinin ja dieselöljyn vähittäismarkkinoilla, eikä tällaista näyttöä ole saatu myöskään toimenpidepyyntöjen tekijöiltä.
Kilpailuviraston selvityksen perusteella polttonesteiden hinnan määräytyminen ei lisäksi ole suoraan riippuvainen raakaöljyn hinnasta, vaan polttonesteiden vähittäishintojen muutokset ovat johtuneet dieselin ja bensiinin maailmanmarkkinahintojen muutoksista, joita on seurattu kansainvälisillä PLATT’S- noteerauksilla.
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto ei ryhdy asiassa enempiin toimenpiteisiin, vaan poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § 1 kohta ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n mukaan markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.