Ratkaisu
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Asian vireilletulo ja selvittäminen
Flying Finn Oy (jäljempänä ”FF”) jätti Kilpailuvirastolle 10.11.2003 Finnair Oyj:tä (jäljempänä ”Finnair”) koskevan toimenpidepyynnön. Toimenpidepyynnön mukaan Finnair on syyllistynyt kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan pidättymällä liikesuhteesta FF:n kanssa ilman asiallista syytä, soveltamalla kilpailua rajoittavia alennus-, provisio- ja kannustinjärjestelmiä sekä lanseeraamalla hintakampanjoita, joiden tavoitteena oli kilpailun rajoittaminen kotimaan lennoilla. Toimenpidepyyntö keskittyy ensisijaisesti saalistushinnoitteluepäilyyn.
Virasto on selvityksen kuluessa tavannut useaan otteeseen FF:n johdon edustajia, FF:n konkurssipesän edustajia sekä Finnairin johdon ja avainhenkilöstön edustajia. Finnair on antanut Kilpailuvirastolle suullisia selvityksiä muun muassa 29.9.2004 ja 21.12.2004 järjestettyjen tapaamisten yhteydessä sekä asiaa koskevia kirjallisia lisäselvityksiä muun muassa 24.2.2005 ja 16.3.2005. Lisäksi Kilpailuvirasto on 1.11.2005 tehnyt tarkastuksen Finnairin toimitiloissa yksityiskohtaisten hinta- ja kustannuslaskelmatietojen hankkimiseksi.
Osapuolet
Flying Finn Oy
FF perustettiin 25.9.2002. Yhtiö aloitti lentotoimintansa 16.3.2003 ja se toimi ensisijaisesti kotimaan reiteillä. FF:n toiminnan perusajatuksena oli tarjota edullinen peruspalvelu ilman oheispalveluita, jolloin liiketoiminnan kustannukset saadaan alhaisemmiksi ja yrityksellä on paremmat edellytykset kilpailla lentolippujen hinnoilla. FF:n tärkein kohdeasiakasryhmä oli lomalle matkustavat yksityisasiakkaat. Yritys liikennöi kahdella koneella Helsingistä Ouluun, Rovaniemelle, Kuopioon, Kuusamoon, Ivaloon, Kittilään ja Lontooseen.
FF ilmoitti 9.1.04 uusista reiteistä Vaasaan, Joensuuhun ja Tukholmaan. 14.1.04 FF jätti yrityssaneeraushakemuksen. FF lopetti Lontoon lentonsa 18.1.04 ja kaikki muut lentonsa 27.1.04. FF jätti yrityssaneeraushakemuksen 14.1.04, joka peruutettiin 11.2.04 yrityksen tultua asetetuksi konkurssiin.
Finnair Oyj
Finnairin toimialat ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset- ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelu. Konsernin tytäryhtiöt toimivat lentoliikennettä tukevilla tai siihen läheisesti liittyvillä toimialoilla.
Finnairin reittiverkko ulottuu ulkomailla aikataulukaudesta riippuen noin 50 kohteeseen. Kotimaassa Finnairilla on lentoja kaikkiaan 16 kohteeseen. Finnair-konsernin liikevaihto vuonna 2003 oli noin 1,6 miljardia euroa ja henkilöstön määrä noin 10 000.
Relevantit markkinat ja finnairin markkina-asema
Toimenpidepyynnössä mainittuja huolto- yms. palveluita ei voida toimenpidepyynnön mukaan hankkia Suomen ulkopuolelta joko sääntelyn tai kohtuuttomien kustannusten vuoksi, ja tästä syystä Finnairin toimintaa tarkasteltaessa on relevantteina markkinoina pidettävä koko Suomea. Matkustajaliikenteen osalta relevantteina markkinoina voidaan toimenpidepyynnön mukaan tarkastella joko koko kotimaan reittilentoliikennettä tai suppeammin kulloinkin kyseessä olevaa lentoreittiä.
Toimenpidepyynnössä esitetty väite saalistushinnoittelusta liittyy kotimaan reittiliikenteeseen. Tämän vuoksi virasto on tarkastellut markkinoita ennen muuta kotimaan reittikohtaisten markkinoiden näkökulmasta. Tämän asian ratkaisemiseksi ei kuitenkaan ole välttämätöntä määritellä relevantteja markkinoita täsmällisesti.
Finnairin markkinaosuus kotimaan reittilentoliikenteessä[1] oli vuonna 2003 noin 85 %, vuonna 2004 noin 84 % ja vuonna 2005 noin 77 %. Useilla yksittäisillä reiteillä Finnairin markkinaosuus on kuitenkin esitettyjä lukuja korkeampi. Finnairin tärkein kilpailija kotimaan reittiliikenteessä oli vuonna 2003 FF ja vuosina 2004-2005 Blue1 Oy. Finnairin markkina-asemaa vahvistavat lisäksi yrityksen ja sen yhteistyökumppaneiden kattavat reittiverkostot sekä lentoliikennealalle tyypilliset korkeat alalle tulon esteet.
Finnairin korkea markkinaosuus kotimaan reittiliikenteessä huomioon ottaen on yrityksen toimintaa perusteltua tarkastella lähtökohtaisesti mahdollisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta. Tämän asian ratkaisemiseksi ei kuitenkaan ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa Finnairin markkina-asemaan kotimaan reittiliikenteessä.
Asiaselostus ja ratkaisun perustelut
Liikesuhteesta kieltäytyminen ilman asiallista syytä ja Finnairin kilpailua rajoittavat alennus-, provisio- ja kannustinjärjestelmät
Virastossa on meneillään erillinen selvitys liittyen Finnairin asiamiesten lisäpalkkiosopimuksiin, matkatoimistopalkkiosopimuksiin, yritysasiakassopimuksiin ja liittymälentoalennuksiin[2]. Virasto ei mainitusta syystä ota tässä päätöksessä kantaa toimenpidepyynnössä esitettyihin Finnairin alennus-, kannustin- ja provisiojärjestelmiä koskeviin väitteisiin.
Toimenpidepyynnön mukaan Finnair kieltäytyi tarjoamasta FF:lle koneiden huolto- ja maalaamispalveluita. Kieltäytymisen taustalla oli yritysten tavaramerkkeihin ja tekijänoikeuksiin liittyviä riitoja. Finnair suostui riitojen selvittyä antamaan FF:lle tarjoukset koneiden maalauksesta ja huollosta. FF:n entinen työntekijä kertoi virastolle 24.2.2003 tapaamisessa, että Finnair kieltäytyi toimenpidepyynnössä mainitun huollon toimittamisesta yhden päivän ajan, jonka jälkeen sopimus huollosta saatiin solmittua.
Virasto katsoo, että koska huoltosopimuksen solmimisesta kieltäytyminen on ollut lyhytaikaista ja sopimus on kuitenkin solmittu ennen FF:n liikennöinnin aloittamista, ei toimenpidepyynnössä esitetyn väärinkäytön tarkempi arviointi ole tarpeellista.
Saalistushinnoittelu
FF:n mukaan Finnair on soveltanut hinnoittelukäytäntöä, jonka tarkoituksena on ollut FF:n saalistaminen markkinoilta. Finnair on FF:n käsityksen mukaan myynyt lentolippuja alle omakustannushinnoin juuri niillä reiteillä, joilla FF liikennöi. FF:n toimenpidepyynnön mukaan Finnair toteutti saalistavaa hinnoittelua kesän 2003 ylimääräisellä juhlakampanjalla sekä 2003 syksyn 80-vuotisjuhlakampanjalla. Viraston kanssa käydyissä keskusteluissa FF:n henkilökunta arvioi lisäksi, että saalistushinnoittelua toteutti myös Finnairin syksyllä 2003 esittelemä koti- ja ulkomaareittien hintauudistus.
FF:n toimenpidepyynnössään toimittaman hintavertailun perusteella Finnairin alimmat hinnat ovat alittaneet FF:n alimmat hinnat kesän 2003 ylimääräisen juhlakampanjan osalta 5 eurolla per suunta Oulun ja Rovaniemen reiteillä. Finnairin ylimääräisen juhlakampanjan matkustusaika oli 1.7.2003-31.7.2003.
Finnairin 80-vuotisjuhlakampanja koski sekä koti- että ulkomaan reittejä (matkustusaika 31.10.2003-14.12.2003). Kotimaan osalta kampanjaan kuului myös kohteita, joihin FF ei liikennöinyt. Toimenpidepyynnössä esitetyn vertailun mukaan Finnairin 80-vuotisjuhlakampanjan hinta alitti FF:n alimman hinnan Kittilän reitillä 9 eurolla ja Ivalon reitillä 19 eurolla.[3]
Finnair uudisti syksyllä 2003 sekä ulko- että kotimaan hinnoittelunsa. Toimenpidepyynnön liitteenä olleessa Finnairin hintataulukossa yrityksen hinnat eivät kuitenkaan alittaneet FF:n hintoja.[4]
FF:n toimenpidepyynnössä painotetaan yrityksen ja Finnairin kustannusrakenteiden erilaisuutta ja todetaan, että FF on kustannusrakenteeltaan huomattavasti Finnairia kevyempi. Tästä syystä FF on arvioinut toimenpidepyynnössään, ettei Finnairin hinnoittelu voi perustua yrityksen lentokohtaisiin kustannuksiin, vaan Finnair on pyrkinyt alihinnoittelulla ajamaan kustannustehokkaamman kilpailijan markkinoilta, jotta Finnair voisi FF:n markkinoilta poistumisen jälkeen nostaa hinnat takaisin FF:n markkinoille tuloa edeltävälle tasolle.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä saalistushinnoittelulla tarkoitetaan sellaista määräävän markkina-aseman yrityksen kustannukset alittavaa hinnoittelua, jonka tarkoituksena on kilpailijan heikentäminen tai poissulkeminen markkinoilta. Saalistaja voi markkinoiden valtaamisen jälkeen nostaa hintojaan ja kotiuttaa saalistushinnoittelusta sille aiheutuneet kustannukset. Suomessa saalistushinnoittelutapauksia ei ole käsitelty markkinaoikeudessa tai kilpailuneuvostossa, mutta Kilpailuvirasto on omassa tapauskäytännössään[5] seurannut Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka yhtenä keskeisenä lähtökohtana pidetään usein nk. AKZO-tapausta[6] ja sen yhteydessä esitettyjä saalistushinnoittelun kriteerejä.
Oikeuskäytännössä ja sitä kommentoivassa oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin huomautettu siitä, ettei AKZO-tapauksen yhteydessä esitettyjä kriteerejä voida muun muassa kustannusrakenteiden eroista johtuvista syistä pitää kaikilla aloilla tai kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaisimpana tapana tarkastella epäiltyä saalistushinnoittelua. Mainituissa lähteissä onkin esitetty useita joko vaihtoehtoisia tai tarkentavia tapoja tarkastella epäiltyä saalistushinnoittelua niissä tilanteissa, joissa AKZO-tapauksen kriteerit eivät ainakaan sellaisenaan sovellu.[7]
Kilpailuvirasto on tarkastellut Finnairin suullisten selvitysten sekä muun muassa tehdyn tarkastuksen yhteydessä Finnairin reittikannattavuusjärjestelmistä saatuja reittikohtaisia hinta- ja kustannustietoja. Tarkastelussa on otettu huomioon se, mitä tapauskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on todettu saalistusepäilyn arvioimisesta yleensä ja lentoliikennealasta erikseen. Toimenpidepyynnössä annettujen ja selvityksessä saatujen tietojen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Finnairin hinnoittelu on eräissä yksittäisissä tapauksissa käynyt alimmillaan tasolla, joka pelkän hintavertailun näkökulmasta saattaa sisältää saalistukseen viittaavia piirteitä.
Toisaalta otettaessa huomioon laajemmin muun muassa Kilpailuviraston saamat hinta- ja kustannustiedot kokonaisuutena, lentoliikennealalla kyseessä olevana ajankohtana tapahtuneet ylikansalliset muutokset sekä alalle ominaiset sesonkivaihtelut, epäillyn kilpailunrajoituksen kesto sekä se, mitä oikeuskäytännössä on todettu hintavertailuista ja niiden rajoituksista, kustannusrakenteiden analyysistä sekä tähän liittyvän taloudellisen analyysin mallin häiriöherkkyydestä, Kilpailuvirasto katsoo, ettei ole riittävän yksiselitteisesti osoitettavissa, että mainittuja yksittäisiä hintojen alennuksia voitaisiin pitää oikeuskäytännössä tarkoitetussa mielessä saalistushinnoitteluna.
Johtopäätös
Johtopäätöksenä edellä todetuista näkökohdista Kilpailuvirasto katsoo, että sen saamien tietojen perusteella kyseessä olevaan tapaukseen ei sisälly sellaisia piirteitä, jotka selkeästi viittaisivat kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn kilpailunrajoittamiseen. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei asian yksityiskohtaisempi selvittäminen ole tarpeellista.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 7 §, muutossäädöksen (318/2004) jälkeen 6 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n perusteella siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Markkinaosuus laskettu Finnairin (ml. Aero) matkustajalukujen perusteella (lähde: Ilmailulaitos). Markkinaosuudesta puuttuvat Seinäjoen ja Mikkelin lentoasemien matkustajaluvut.
[2] Dnro 172/61/00.
[3] Finnairin hinnat olivat tasahintoja ja tarjoukset olivat 80-vuotisjuhlan johdosta pääosin jaollisia 80:llä (Helsinki – Ivalo/Kittilä menopaluu 80 euroa).
[4] Kaikkia FF:n hintoja ei voitu varmistaa ja hinnat on osittain laskettu FF:n matkustusprofiilien nettohintojen pohjalta.
[5] Ks. esim. viraston päätökset: dnro 495/61/92, 374/61/91, 348/61/92.
[6] AKZO Chemie BV v Commission (C-62/86).
[7] Oikeuskirjallisuudesta ks. esim. Kuoppamäki: Markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa (2003) ja Baumol: Predation and the logic of the average variable cost test (The Journal of Law & Economics, volume 39, April 1996). Tapauskäytännöstä ks. esim. komission Deutsche Post AG -tapaus, Yhdysvaltain United States v. AMR Corp. -tapaus, Kanadan Commissioner of Competition v. Air Canada -tapaus, Saksan Lufthansa/Germania -tapaus sekä Norjan SASBraathens -tapaukset.