Asianosainen
Suomen Hiihtoliitto ry
Tutkimuspyynnön tekijät
Armas Kristo Ky
Pullinki Ski Ab
Asian vireilletulo
Armas Kristo Ky ja Pullinki Ski Ab ovat pyytäneet 22.11.1996 Kilpailuvirastoa selvittämään rikkooko Suomen Hiihtoliitto ry (Hiihtoliitto) kilpailunrajoituslakia kieltäytymällä antamasta kilpailulupaa ruotsalaisen Pullinki Ski Ab:n hiihtokeskuksessa pidettäville alppihiihtokilpailuille. Tutkimuspyynnön mukaan Ounasvaaran Hiihtoseura ja Rovaniemen Telemarkseura haluaisivat järjestää alppihiihtokilpailuja Pullinki Ski Ab:n hiihtokeskuksessa, mutta Hiihtoliiton kiellon vuoksi suunnitelmasta on täytynyt luopua.
Asianosaisten lausunnot
Tutkimuspyynnön mukaan Pullinki Ski Ab:ssa on suunniteltu pidettäviksi suurpujottelun, pujottelun ja syöksylaskun Suomen mestaruuskilpailut, suurpujottelun ja pujottelun Junior Cup sekä Telemark -hiihdon Suomen mestaruuskilpailut. Suunnitelmat eivät ole toteutuneet, koska Suomen Hiihtoliitto on kieltänyt jäsenseuroiltaan hiihtokilpailujen järjestämisen Pullinki Ski Ab:n hiihtokeskuksessa.
Kilpailuvirasto on lähettänyt Hiihtoliitolle 28.11.1996 selvityspyynnön asiasta.
Vastauksessaan 11.12.1996 Hiihtoliitto on katsonut, ettei se ole kilpailunrajoituslain tarkoittama elinkeinonharjoittaja, koska se ei tavoittele toiminnassaan taloudellista tulosta. Hiihtoliitto saa kilpailulupien myöntämisestä jäsenseuralta lupamaksun sekä maksun Hiihtäjä -lehdessä julkaistavasta ilmoituksesta. Osaan Hiihtoliiton yhteistyökumppaneiden kanssa tehdyistä sopimuksista sisältyy velvollisuus mainostaa yhteistyökumppaneita kilpailualueella sekä velvollisuus käyttää yhteistyökumppanin toimittamaa lähtö- ja maalivaatetta sekä kilpailunumeroita. Nuorten Suomen mestaruus- ja ns. Cup -kilpailuissa Hiihtoliiton velvollisuutena on ainoastaan toimittaa kilpailun järjestävälle jäsenseuralle kilpailunumerot, joissa on jonkun Hiihtoliiton yhteistyökumppanin logo tai nimi. Yksityisten sopimusten ja yksityisen rahoituksen osuus Hiihtoliiton budjetista on noin 40 prosenttia.
Hiihtoliiton selvityksen mukaan jäsenseuralla on oikeus periä kilpailijoilta osallistumismaksu. Tämän lisäksi jäsenseura saa kilpailujen järjestäjänä myydä mainoksia kilpailualueelle.
Hiihtoliitolla on yksinoikeus kansallisten hiihtokilpailujen kilpailulupien myöntämiseen. Hiihtoliitto on kuitenkin kiistänyt, että sillä olisi lain tarkoittama määräävä markkina-asema kansallisten hiihtokilpailujen kilpailulupien myöntäjänä, koska se ei voi lain tarkoittamalla tavalla vaikuttaa jäsenjärjestöjen kilpailuolosuhteisiin. Hiihtoliitto on myös tuonut selvityksessään esiin, että kansainväliset hiihtokilpailuluvat Suomen alueella myöntää Kansainvälinen Hiihtoliitto, joten Hiihtoliitto ei ole ainoa lupien myöntäjä Suomessa pidettäville hiihtokilpailuille.
Hiihtoliiton toimintasääntojen ja Kansainvälisen Hiihtoliiton sääntöjen mukaisesti Hiihtoliitto edustaa jäsenliittona Kansainvälistä Hiihtoliittoa Suomessa ja valvoo sen sääntöjen ja määräysten noudattamista Suomen alueella. Hiihtoliitolla ei ole sääntöjen mukaan oikeutta toteuttaa tehtäväänsä Suomen rajojen ulkopuolella.
Ratkaisu ja sen perusteet
Kilpailunrajoituslain alueellinen soveltaminen
Kilpailunrajoituslain (480/92) 2 §:n 2 momentin mukaan lain soveltamispiiriin kuuluvat pääsääntöisesti kilpailunrajoitukset, jotka vaikuttavat Suomen alueella. Suomen ulkopuolella kilpailua rajoittavat järjestelyt jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle, elleivät järjestelyt kohdistu suomalaiseen asiakaspiiriin.
Kilpailuvirasto katsoo, että Hiihtoliiton kieltäytyminen antaa ns. virallista kilpailulupaa ulkomailla pidettävälle hiihtokilpailulle rajoittaa suomalaisen jäsenseuran mahdollisuuksia valita sopivaksi katsomansa hiihtokeskus järjestämilleen kilpailuille, mikä saattaa aiheuttaa jäsenseuralle taloudellista vahinkoa. Kilpailuvirasto katsoo, että Hiihtoliiton kiellolla on näin kilpailua rajoittava vaikutus Suomessa.
Hiihtoliitto elinkeinonharjoittajana
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai luonnollista tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke). Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 162/91) elinkeinonharjoittajana pidetään luonnollista henkilöä tai julkista oikeushenkilöä, joka harjoittaa ammattimaisesti yleensä taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa. Elinkeinoa harjoitetaan ansiotarkoituksessa eli tavaroita tai palveluksia luovutetaan vastiketta vastaan. Perustelujen mukaan elinkeinonharjoittajan käsite on tarkoitettu laajaksi. Toiminta voi olla vastikkeellista, vaikka jokaisesta erillisestä suorituksesta ei vaadittaisi maksua. Elinkeinonharjoittamisen ei välttämättä tarvitse tähdätä voiton hankkimiseen.
Voimassa olevan lain (480/92) perusteluissa viitataan aikaisemmin voimassaolleeseen lakiin ja sen perusteluihin. Hallituksen esityksen (HE 148/87) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan yksityisten elinkeinonharjoittajien toimiminen alalla on osoituksena siitä, että kyseiseen toimintaan tulee soveltaa kilpailunrajoituslakia. Kilpailunrajoituslain soveltavuuden kannalta ei siis ole merkityksellistä, missä juridisessa muodossa toimintaa harjoitetaan.
Kilpailuvirasto katsoo, että Hiihtoliiton asemaan hiihtokilpailujen valvojana ja virallisten kilpailulupien myöntäjänä liittyy muiden tavoitteiden ohella taloudellisen tuloksen tavoittelua. Hiihtoliitto ei myönnä kilpailulupaa kilpailut järjestävälle jäsenseuralle ilmaiseksi, vaan perii maksun, josta vakuutuksen maksamisen jälkeen jää osa Hiihtoliitolle. Kilpailuluvan saanut järjestäjä joutuu maksamaan Hiihtoliitolle myös sen julkaisuun tulevasta pakollisesta kilpailuilmoituksesta. Hiihtoliitto myös velvoittaa jäsenseuran käyttämään Hiihtoliiton toimittamia kilpailunumeroita, joissa on Hiihtoliiton yksityisen rahoittajan nimi tai liikemerkki. Tietyissä kilpailuissa järjestäjän tulee käyttää myös Hiihtoliiton toimittamia, yhteistyökumppaneiden tunnuksilla varustettuja lähtö- ja maalivaatteita. Kilpailuvirasto katsoo, että Hiihtoliitto luovuttaa kilpailuluvan hiihtokilpailut järjestävälle jäsenseuralle ammattimaisesti maksua vastaan ja Hiihtoliitto on siten kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukainen elinkeinonharjoittaja.
Hiihtoliiton määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei kilpailuluvalle ole kysyntää eikä tarjontaa korvaavia vaihtoehtoja. Hiihtoliiton esittämä Kansainvälisen Hiihtoliiton kansainvälisten kilpailujen lupa ei ole jäsenseuralle vaihtoehto, koska kansainvälisten kilpailujen osanottajat ovat yleensä kansallisten kilpailujen parhaimmistoa ja kansainvälisten kilpailujen järjestäminen vaatiii suurempia resursseja kuin kansalliset kilpailut. Jäsenseurat toimivat paikallisella ja kansallisella tasolla ja pääsääntöisesti Hiihtoliitto huolehtii kansainvälisestä yhteistyöstä, joten kansainvälisten hiihtokilpailujen lupia ei ole syytä pitää kansallisten hiihtokilpailujen lupien vaihtoehtona. Tarjonnan korvaavuutta ei ole, sillä Kansainvälisen Hiihtoliiton sääntöjen mukaan vain Hiihtoliitolla on oikeus edustaa Kansainvälistä Hiihtoliittoa ja valvoa kilpailujen järjestämistä Suomessa.
Kilpailuvirasto katsoo, että Hiihtoliitto voi valvoja-asemansa ja kilpailulupien myöntämiseen liittyvän yksinoikeuden avulla vaikuttaa merkittävästi siihen, mikä jäsenseura saa järjestää tietyt kansalliset kilpailut, missä jäsenseura kilpailut järjestää ja miten kilpailut järjestetään. Tämä johtuu siitä, että jäsenseura tarvitsee Hiihtoliiton kilpailuluvan järjestäessään ns. virallisiksi noteerattavia kansallisia hiihtokilpailuja. Hiihtoliitto voi vaikuttaa jäsenseurojen kilpailujen järjestämiseen ja sillä on siten kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukainen määräävä markkina-asema.
Määräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointi
Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään lain 7 §:n 2-kohdan mukaan hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien ehtojen käyttämistä.
Kansainvälisen Hiihtoliiton sääntöjen ja Hiihtoliiton toimintasääntöjen mukaan Hiihtoliitto edustaa jäsenliittona Kansainvälistä Hiihtoliittoa ja valvoo sen sääntöjen ja määräysten noudattamista Suomessa. Hiihtoliitolla ei ole Kansainvälisen Hiihtoliiton sääntöjen mukaan oikeutta toteuttaa valvontatehtäväänsä Suomen rajojen ulkopuolella. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, ettei Hiihtoliiton kieltäytyminen antamasta kilpailulupaa Ruotsissa pidettäville alppihiihtokilpailuille ole lain 7 §.n 2-kohdan mukaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei Armas Kristo Oy:n ja Pullinki Ski Ab:n tutkimuspyyntö anna aihettaa enempiin toimenpiteisiin ja poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslain (480/92) 2 §, 3 § ja 7 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi Kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien yhteenliittymä.