Osapuolet
Digita Oy, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä
Telemast Nordic Oy, Helsinki
Ratkaisu
Asiassa saadut selvitykset eivät anna aihetta asian enempään käsittelyyn. Asia poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo ja asiassa tehdyt selvitykset
Kilpailuvirastoon on 25.10.2002 saapunut Telemast Nordic Oy:n (Telemast) toimenpidepyyntö, jossa Telemast on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Digita Oy (Digita) käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa television ja radion ohjelmansiirto- ja lähetyspalveluiden markkinoilla Suomessa. Toimenpidepyynnössään Telemast katsoi, että Digita on soveltanut hinnoittelussaan syrjintää, hintaruuvia, saalistushinnoittelua ja ristiinsubventiota. Telemast on täydentänyt toimenpidepyyntöään 27.2.2003, 13.12.2004 ja 15.3.2006 järjestetyissä tapaamisissa sekä 12.3.2003, 21.2.2005, 22.3.2005, 2.9.2005, 20.9.2005 ja 14.10.2005 päivätyissä lisäselvityksissä.
Digita on toimittanut Kilpailuvirastolle selvityksiä 24.1.2003, 5.2.2003, 13.2.2003, 18.2.2003, 26.5.2005, 6.11.2006 ja 15.12.2006. Kilpailuviraston ja Digitan välillä on pidetty neuvotteluja 19.12.2002, 22.2.2006, 22.3.2006 ja 17.10.2006.
Kilpailuvirasto on 3.1.2006 pyytänyt kaupallisilta radioasemilta lausuntoja. Virastoon saapuneet lausunnot on päivätty 3.1.2006, 17.1.2006, 30.1.2006 ja 31.1.2006.
Asian selvittäminen
Yritykset
Digita Oy (Digita) on perustettu vuonna 1999, jolloin YLE eriytti Jakelutekniikka -yksikkönsä erilliseksi tytäryhtiöksi. Nykyisin Digita on sataprosenttisesti ranskalaiseen TDF S.A. (TDF) -ryhmään[1] kuuluva yhtiö. Digita toimii Suomessa analogisten ja digitaalisten televisio-ohjelmien siirron ja maanpäällisen lähettämisen markkinoilla sekä analogisten radio-ohjelmien siirron ja maanpäällisen lähettämisen markkinoilla. Digita vastaa useiden kaupallisten radioiden ja kaikkien digitaalisten televisiokanavien lähetystoiminnasta maanpäällisessä verkossa. Digitalla on ainoana toimijana Suomessa valtioneuvoston myöntämä valtakunnallinen toimilupa verkkopalvelun tarjoamiseen digitaalisissa maanpäällisissä televisioverkoissa. Lisäksi Digita vuokraa masto- ja laitetilaa langattomaan viestintään ja tietoliikenneoperaattoreille sekä tarjoaa verkonrakennus- ja ylläpitopalveluja, hälytyspalveluja sekä DGPS-paikannuspalveluja. Digitan merkittävimpiä asiakkaita ovat YLE, MTV Oy, Oy Ruutunelonen Ab, Oy Suomen Uutisradio Ab (Radio Nova) ja SBS[2]. Digitan maanlaajuiseen lähetysverkkoon kuuluu 38 suurasemaa, 168 alilähetintasemaa ja 40 ohjelmansiirron linkkiasemaa. Digitan liikevaihto oli vuonna 2003 noin 84 miljoonaa euroa, vuonna 2004 noin 89 miljoonaa euroa ja vuonna 2005 noin 97 miljoonaa euroa.
Telemast Nordic Oy (Telemast) on ranskalaisen Towercast S.A.:n[3] sataprosenttisesti omistama. Telemast tarjoaa lähetys- ja jakelupalveluja kaupallisille radioasemille ja radioasemaketjuille. Palvelu kattaa vaihtoehtoisten lähetysasemien suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon sekä 24 tunnin automaattisen lähetyssignaalin monitoroinnin. Telemast tarjoaa myös antennipaikkoja ja jakelujärjestelmiä monille telekommunikaatioalan yrityksille omistamissaan ja hallinnoimissaan mastoissa. Telemast tuottaa muun muassa kuuluvuusaluekarttoja, tietoja väestön ikäjakautumasta kuuluvuusalueella, linkkijänneanalyysejä ja kenttävoimakkuusmittauksia eri kohderyhmille. Telemastin liikevaihto oli vuonna 2003 noin 1,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2004 noin 1,4 miljoonaa euroa.
Kaupallisen radiotoiminnan kehitys Suomessa
Digitan ja Telemastin asiakkaita ovat kaupalliset radioasemat. Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen[4] mukaan kaupallinen radiotoiminta alkoi Suomessa 1980-luvun alkupuolella. Alkuaikoina paikallisradiot olivat nimensä mukaisesti paikallisia niin kuuluvuusalueeltaan kuin sisällöltäänkin. 1990-luvun alkupuolella monet paikallisradiot laajensivat toimintaansa ja kuuluvuusaluettaan. Ensimmäiset lähes valtakunnallisesti toimivat radioketjut Kiss FM ja NRJ Energy aloittivat toimintansa vuonna 1995. Vuonna 1997 myönnettiin ensimmäinen valtakunnallinen toimilupa Radio Novalle. Puolivaltakunnallisten ketjujen syntyminen muutti merkittävästi radiomarkkinoiden luonnetta. Paikalliset radiokanavat muuttuivat ns. formaattikanaviksi, joiden luonteen ja yleisön määrittää pitkälti käytetty musiikkiformaatti. Vuonna 1999 Kiss FM:n ja Radio Energyn toimiluvat uudistettiin kattamaan pääasiassa Suomen suurimmat kaupungit. Radioala muuttui edelleen, kun kansainvälinen SBS osti vuonna 2000 Kiss FM:n sekä useita paikallisradioita. Ostettujen paikallisradioiden musiikkitarjontaa yhtenäistettiin ja kanavat muutettiin yhteisillä tuotemerkeillä toimiviksi formaattiradioiksi.
Radio-ohjelman siirto- ja lähetyspalvelumarkkinoista
Radiokanavat tarvitsevat jakelukanavan ohjelmalleen. Digitan toimittaman selvityksen mukaan radiosignaalin jakelu radioyhtiön studiolta kuluttajien vastaanottimiin voidaan jakaa kahteen eri osaan (1) ohjelmansiirtoon ja (2) lähettämiseen.
(1) Radion ohjelmansiirrolla tarkoitetaan radiosignaalin siirtoa radioyhtiön studiolta edelleen lähettimen sijaintipaikkaan (tai mikäli ohjelma on tarkoitus lähettää kaapeli- tai satelliittiverkossa, muuhun vastuurajapisteeseen). Lähetin voi sijaita erityisellä radio- ja tv-asemalla tai esimerkiksi maston juurella sijaitsevassa laitekaapissa. Ohjelmansiirto voi tapahtua mm. seuraavia vaihtoehtoisia tekniikoita hyväksikäyttäen:
· radiolinkki (alle 50 km matkoilla)
· kuituverkko
· digitaalinen siirtoverkko
· kuparikaapeli (alle 5 km matkoilla)
· satelliittiohjelmansiirto
· releointiyhteydet (alle 70 km matkoilla)
· kiinteä puhelinverkko
· ISDN-yhteys
· matkapuhelinyhteys (tilapäinen ohjelmasiirto).
Digita on katsonut 24.1.2003 toimittamassaan selvityksessä, että radioyhtiö voi halutessaan tuottaa siirtoyhteyden joko itse tai ostaa palvelun ulkopuoliselta palveluntarjoajalta (Digita, Telemast, Sonera, Elisa, Finnet, jne.)
(2) Maanpäällistä lähetysverkkoa käytettäessä radio-ohjelman lähettämisellä tarkoitetaan radiosignaalin lähettämistä lähetintä ja mastossa sijaitsevaa antennia hyväksi käyttäen edelleen vapaasti eteneville radioaalloille. Digitan lähetyspalvelu sisältää [ ][5]. Lähetyspalveluun on mahdollista yhdistää em. ohjelmansiirtopalvelun lisäksi [ ]. Digitan 13.2.2003 ja 25.5.2005 päivättyjen selvitysten mukaan suurin osa [ ] Digitan lähetyspalveluasiakkaista oli ostanut myös Digitan [ ].
Digita on katsonut, että lähetyspalvelut jakautuvat suur- ja pienteholähettämiseen. Pientehotaajuuksilla käytetty ULA-lähetysteho vaihtelee Digitan mukaan 30‐3000 W:n välillä ja suurtehotaajuuksilla siitä ylöspäin aina 60 kW:iin asti. Digitan mukaan suurtehotaajuudet ovat käyttökelpoisimpia valtakunnallista tai muuta laajaa peittoaluetta haluaville radioyhtiöille. Suomessa lähes kaikki suurtehotaajuudet on myönnetty kahdelle valtakunnallista radiotoimintaa harjoittavalle yritykselle YLE:lle ja Suomen Uutisradio Ab:lle (Radio Nova). Molemmat yritykset ostavat lähetyspalvelun Digitalta, jolla on Suomen ainoa suurteholähettämiseen sopiva, koko valtakunnan kattava verkko. Pientehotaajuudet sopivat Digitan mukaan puolestaan tietyn kaupungin kattavaa tai muuta alueellisesti rajattua kuuluvuusaluetta haluaville radioyhtiöille. Lähetystoimintaan tarvittava infrastruktuuri on Digitan mukaan huomattavasti kevyempää, edullisempaa ja helpommin hallittavaa kuin suurteholähettämisessä. Digita katsoo, että tämän vuoksi noin puolet yksityisistä radioyhtiöistä (kaupalliset radioyhtiöt) huolehtii lähetyspalvelun tuottamisesta itse ostamalla tai vuokraamalla lähettimen ja antennin sekä sijoittamalla ne vuokratiloihin.
Digitan selvityksen mukaan se on ainoa palveluntarjoaja suurteholähettämisessä, mutta kaupallisten radioiden lähetysmarkkina on tehokkaasti kilpailtu. Digita katsoo, ettei yksikään kaupallisista radioyhtiöistä ole pakotettu ostamaan lähetyspalvelua nimenomaan Digitalta tai Telemastilta. Digitan ja Telemastin tarjoamat tuotteet ovat Digitan mukaan korvattavissa toisillaan. Lisäksi Digitan arvion mukaan noin 50 % kaupallisista radioyhtiöistä on huolehtinut lähetyspalvelustaan itse, mikä Digitan mukaan kuvastaa myös alalle tulon helppoutta. Digitan markkinaosuus on kehittynyt kaupallisten radioasemien taajuuksien lukumäärässä laskettuna seuraavasti [ ]:
Toisaalta viraston saamien tietojen perusteella radioasemien kysyntä ei ole kohdistunut yksiselitteisesti joko suurteholähetyspalveluihin (3 kW-60 kW) tai pienteholähetyspalveluihin (lähetinteho 30 W-3 kW). Osa Digitan pienteholähetyspalveluasiakkaista toimii osittain suurteholähettimillä ja toisaalta Kilpailuviraston käsityksen mukaan Digitan pääasiallisesti suurteholähetyspalveluasiakkaina olevat YLE ja Nova toimivat osittain pienteholähettimin. Lisäksi Digita käyttää osittain samaa infrastruktuuria pien- ja suurteholähetyspalvelujen toteuttamisessa.
Kilpailuviraston radioasemilta saamien selvitysten perusteella Turun Paikallisradio Oy, joka hallinnoi kahta, yhteensä viidellä FM-taajuudella toimivaa radioasemaa Radio Auran Aaltoja ja Radio Majakkaa, hoitaa radiolähetyksen ja sen valvonnan sekä ylläpidon itse. Sen sijaan kolme radioasemaa, jotka toimivat tätä useammalla taajuudella pitävät lähetyspalvelun ulkoistamista liiketoiminnan perusajatuksena. Myös Turun Paikallisradio Oy katsoo, että mikäli Viestintävirasto myöntää luvan suuremmalle lähetinteholle kuin 1000 wattia, niin sillä saattaa olla vaikutuksia ulkoistamispäätökseen.
Telemast katsoo 12.3.2003 päiväämässään selvityksessä, että kaupallisille radioasemille tarjottavien lähetyspalveluiden markkinat voivat jakautua maantieteellisesti valtakunnallisiin ja paikallisiin markkinoihin. Telemastin mukaan taajuusmäärien kasvaminen ja ketjuuntuminen ovat muokanneet markkinat valtakunnallisiksi. Esimerkiksi Sport FM:llä, Sävelradiolla, Kiss FM:llä, Radio Dei:llä, Suomi POP:illa, Groove FM:llä ja NRJ:llä on useita taajuuksia koko valtakunnan tai osavaltakunnan alueella. Telemast katsoo, että nämä taajuudet muodostavat valtakunnallisen markkinan yhdessä Yleisradion käyttämien taajuuksien kanssa. Radioasemat, joilla on yksi tai kaksi taajuutta ja toimivat alueellisesti suppealla alueella, voivat Telemastin mukaan muodostaa oman paikallisen markkinansa.
Telemast on esittänyt virastolle 2.9.2005 toimittamassaan lisäselvityksessä, että mikäli suurteho- ja pienteholähettämistä käsiteltäisiin eri markkinoina ‐ mitä Telemast ei kuitenkaan pidä perusteltuna ‐ siirtyminen suurtehomarkkinoilta pientehomarkkinoille on helppoa mm. pienteholähettämisessä käytetyn suurteholähettämistä yksinkertaisemman tekniikan ja suurteholähettämisessä käytetyn infrastruktuurin pienteholähettämiseen soveltumisen vuoksi.
Lähetyspalvelujen hinnoittelu
Digita toteaa 24.1.2003 päiväämässään selvityksessä, että [ ]. Digitan mukaan [ ] hinnoittelun keskeisiä ohjaavia tekijöitä ovat olleet kustannusperusteisuus, läpinäkyvyys ja syrjimättömyys. Digita tarjoaa kaupallisille radioille [ ] palvelua. Digita perustelee näiden palvelujen hinnoittelua seuraavasti:
[ ]
Digita on 20.12.2005 toimittamassaan selvityksessä esittänyt [ ]tuotanto-kustannusten ja ko. palveluista perittyjen hintojen olevan seuraavat:
[ ]
Masto- ja laitepaikkojen hinnoittelu
[ ]
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Aikaisempaa kilpailuoikeustapauskäytäntöä
Euroopan komission yrityskauppapäätös 26.6.2001
Euroopan komissio on 26.6.2001 hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan[6], jossa Télédiffusion de France S.A. (TDF) hankki Digitasta 49 prosentin omistuksen. YLE:n omistukseen jäi loput 51 prosenttia. Aikaisemmin Digita oli kokonaan YLE:n omistuksessa. Kaupan tekohetkellä TDF toimi Suomessa tytäryhtiönsä Telemast Nordic Oy:n kautta.
Komissio hyväksyi päätöksessään kaupan osapuolten ilmoittaman markkinamäärittelyn, jonka mukaan osapuolet toimivat horisontaalisesti päällekkäin
a) radio-ohjelmien siirron markkinoilla ja
b) pienteholla (30 W-1 kW) tapahtuvan maanpäällisen radiolähetyspalvelun markkinoilla.
Komissio katsoi päätöksessään, että yrityskauppa herättää vakavia epäilyjä määräävän markkina-aseman syntymisestä em. markkinoilla. Komissio asetti yrityskaupan hyväksymisen ehdoksi, että TDF divestoi Telemastin kokonaisuudessaan. Komission asettaman ehdon seurauksena Towercast S.A. osti Telemastin TDF:ltä vuonna 2002.
Kilpailuviraston yrityskauppapäätös 28.7.2003
Kilpailuvirasto on 28.7.2003 hyväksynyt yrityskaupan[7], jossa TDF hankki 41 prosenttia YLE:n omistamista Digitan osakkeista. Yrityskaupan toteuttamisen jälkeen TDF:n omistus kasvoi 90 prosenttiin ja YLE:lle jäi loput 10 prosenttia Digitan osakkeista.
TDF:n yrityskauppailmoituksessa relevantteina hyödykemarkkinoina ilmoitettiin mm.
· Radio-ohjelmien siirto suurteholähettimiä käyttäville valtakunnallisille asiakkaille ja pienteholähettimiä käyttäville asiakkaille,
· Radio-ohjelmien maanpäällinen lähettäminen suurteholla (1‐10 kW),
· Radio-ohjelmien maanpäällinen lähettäminen pienteholla (30 W-1 kW) ja
· Antenni- ja laitetilan vuokraaminen.
Kilpailuvirasto katsoi päätöksessään, ettei asian ratkaisun kannalta ollut tarpeellista määritellä relevantteja hyödyke- ja maantieteellisiä markkinoita täsmällisesti, koska keskittymä ei aiheuta kilpailuongelmia Suomessa.
Relevanteista hyödykemarkkinoista ja Digitan asemasta markkinoilla
Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin johtuen siitä, että yritys ei voi merkittävästi vaikuttaa hintoihin ja toimitusehtoihin, jos kauppakumppanit voivat siirtyä helposti käyttämään korvaavia hyödykkeitä tai hankkimaan hyödykkeitä muualla sijaitsevilta tavarantoimittajilta. Tarjonnan korvattavuus otetaan relevanttien markkinoiden määrittelyssä huomioon sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset ovat yhtä välittömiä kuin kysynnän korvattavuuden. Korvattavuutta arvioitaessa selvitetään, voisivatko muut toimittajat lisätä valmistustaan tai muuttaa tuotantoaan taikka jakeluteitään siten, että ne voisivat valmistaa kilpailevia hyödykkeitä ja saattaa kuluttajan tarjolle näitä vaihtoehtoja suhteellisen vaivattomasti ja nopeasti ilman merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä.
Digita on 20.12.2005 toimittamassaan vastineessa esittänyt, että käsiteltävän tapauksen kannalta relevantit hyödykemarkkinat ovat:
· Datasiirto / radio-ohjelmien siirto pienteholähettimiä käyttäville asiakkaille
· Radio-ohjelmien lähettäminen pienteholla
· Antenni- ja laitetilan vuokraaminen
Digitan mukaan radio-ohjelmien lähettäminen suurteholla ja pienteholla kuuluvat siten eri relevanteille hyödykemarkkinoille. Digita kiistää, että sillä olisi ollut määräävä markkina-asema pienteholähetyksen markkinoilla niinä ajankohtina, joita Telemastin toimenpidepyynnössä mainitut tapaukset koskevat. Digita katsoo, että sen esittämä markkinamäärittely vastaa paitsi tosiasiallista tilannetta, niin myös aikaisempia kilpailu- ja viestintäviranomaisten päätöksiä.[8]Digita katsoo myös, että sillä on ollut perusteltu syy luottaa viranomaisten aiempiin päätöksiin.
Keskeiseksi kysymykseksi käsillä olevassa asiassa on muodostunut se, kuuluvatko pienteho- ja suurteholähetyspalveluiden markkinat samoille vai erillisille relevanteille hyödykemarkkinoille ja onko Digitan menettelyä kaupallisten radioasemien lähetyspalveluiden tarjoamisessa perusteltua tarkastella epäiltynä määräävän markkina-asema väärinkäyttönä.
Euroopan komissio on em. yrityskauppapäätöksessään (2001) hyväksynyt kaupan osapuolien näkemyksen siitä, että pienteho- ja suurteholähetyspalvelut muodostavat erilliset relevantit hyödykemarkkinat.
Käsillä olevassa asiassa Kilpailuviraston selvitykset kohdistuvat vuosiin 2001‐2005. Radiolähetyspalvelujen markkinat ovat Suomessa kehittyneet ja muuttuneet selvästi Euroopan komission vuonna 2001 tekemän yrityskauppapäätöksen jälkeen: monet radioasemat ovat ketjuuntuneet siten, että niiden toiminta on muuttunut paikallisesta lähes valtakunnalliseksi. Ketjuuntumisen ja kasvun myötä yhä suurempi osa radioasemista on ulkoistanut lähetyspalvelun hoitamisen. Digitan toimittamien tietojen mukaan sen markkinaosuus kaupallisten radioasemien taajuuksien lukumäärästä laskettuna on kasvanut jatkuvasti [ ] (ks. kohta 12).
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 14.11.1996 antanut päätöksen[9], jossa tuomioistuin katsoi, että jos yrityksellä on lähes monopoliasema tietyillä markkinoilla (vrt. tässä valtakunnalliset radiolähetyspalvelut) ja johtava asema näistä erillisillä markkinoilla (vrt. tässä kaupallisten radioasemien lähetyspalvelut), jotka kuitenkin liittyvät läheisesti ensin mainittuihin markkinoihin, sen asema on rinnastettavissa määräävään asemaan kaikilla näillä markkinoilla. Tällaisessa asemassa olevan yrityksen väitettyyn määräävän aseman väärinkäyttöön näillä erillisillä markkinoilla voidaan soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklaa (nyk. 82 artikla, vastaa kilpailunrajoituslain 6 §:ää) ilman, että yrityksen määräävä asema olisi todettava myös näillä markkinoilla.
Kilpailuvirasto katsoo, että hyödykemarkkinoiden ja Digitan markkina-aseman arvioinnissa on otettava huomioon ainakin seuraavat seikat:
· Digitan asema on jatkuvasti vahvistunut kaupallisille radioasemille tarjottavien lähetyspalveluiden osalta vuosien 2001‐2005 aikana.
· Digitalla on vuodesta 2004 lähtien ollut hyvin korkea [ ] osuus kaupallisten radioasemien lähetyspalveluista taajuuksien lukumäärästä laskettuna.[10] Digitalla on käytännössä monopoliasema valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen tarjoamisessa.
· Digita on voinut helposti siirtyä valtakunnallisten lähetyspalveluiden tarjoamisesta kaupallisten radioasemien lähetyspalveluiden tarjoajaksi. Digita hyödyntää merkittävissä määrin[11] samaa infrastruktuuria kaupallisille radioasemille tarjottavissa lähetyspalveluissa kuin valtakunnallisissa lähetyspalveluissa.
· Digita hyödyntää merkittävissä määrin samaa infrastruktuuria myös muiden verkkopalvelujen (TV-lähetykset, televerkot, VIRVE-hälytyspalvelu) tarjoamisessa.
· Digita on rakentanut infrastruktuurinsa pitkän ajan kuluessa. Vastaavan infrastruktuurin rakentaminen vaatii merkittävän suuria investointeja eikä vastaavan infrastruktuurin rakentaminen ole taloudellisesti mielekästä.
Ottaen huomioon edellä mainitut seikat Kilpailuvirasto katsoo, että Digitan menettelyä kaupallisille radioasemille tarjottavien radiolähetyspalveluiden osalta on perusteltua arvioida määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta ainakin vuodesta 2004 lähtien riippumatta siitä, kuuluvatko suur- ja pienteholähettäminen samoille relevanteille hyödykemarkkinoille vai eivät. Sen sijaan kun otetaan huomioon vallinneet markkinaolosuhteet ja Digitan asema markkinoilla asiassa ei ole ilmennyt aihetta arvioida Digitan hinnoittelua kaupallisille radioasemille tarjottavien lähetyspalveluiden osalta yksityiskohtaisemmin ennen vuotta 2004.
Asian lopputuloksen kannalta ei ole välttämätöntä ottaa lopullista kantaa relevanttien markkinoiden määrittelyyn eikä Digitan asemaan näillä markkinoilla.
Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Kilpailunrajoituslain (480/1992) muutossäädös (318/2004) tuli voimaan 1.5.2004. Ennen 1.5.2004 määräävän markkina-aseman väärinkäyttö oli kielletty kilpailunrajoituslain 7 §:ssä. Nykyisin määräävän markkina-aseman väärinkäyttökielto sisältyy lain 6 §:ään.
Kilpailunrajoituslain (480/1992, muutt. 318/2004) 6 §:n mukaan yhden tai useamman elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä voi olla erityisesti:
1) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
2) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
3) erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai
4) sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen
38. Aikaisemmin voimassa ollut kilpailunrajoituslain 7 § vastasi käytännössä sisällöltään nykyistä 6 §:ää.
Epäilty liikesuhteesta pidättäytyminen [ ] mastopaikan osalta
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi olla liikesuhteesta kieltäytyminen ilman asiallista syytä. Asiallisena syynä voidaan pitää esimerkiksi asiakkaan maksukyvyttömyyttä, kapasiteettiongelmia tai muita vastaavia perusteita.
Telemast on 13.12.2004 toimittamassaan lisäselvityksessä esittänyt, ettei Digita ole vastannut Telemastin tekemään tarjouspyyntöön [ ] maston mastopaikasta. Telemast pyysi tarjousta 2.9.2004. Digita vastasi 3.9.2004 toimittavansa pian tarjouksen Telemastille, mutta ei ollut sitä lopulta tehnyt.
Digita on 20.12.2005 toimittamassaan selvityksessä esittänyt, että sinä ajankohtana, jona tarjouspyyntö tehtiin, Digita kävi keskusteluja Viestintäviraston kanssa 1 kW:n tehoisten lähetysten luvasta [ ]. Digita ei saanut lupaa lähettimen käyttöönottoon. Digitan mukaan se ei siis olisi voinut tarjota Telemastille ko. palvelua, vaikka olisikin halunnut.
Digita toteaa, että huomio oli kiinnittynyt keskusteluun luvan saamisesta ja vastaaminen Telemastin tarjouspyyntöön on epähuomiossa jäänyt inhimillisestä syystä tekemättä. Digita huomauttaa myös, ettei Telemast ole ottanut Digitaan tarkemmin yhteyttä asian selvittämiseksi.
Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, ettei sillä ole tältä osin aihetta asian enempään selvittämiseen.
Epäilty hintaruuvi [A] ja [B] mastopaikoissa
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan (7 §:n 4 kohta ennen 1.5.2004) perusteella on kielletty kohtuuttomana hinnoitteluna pidettävä nk. hintaruuvi. Hintaruuvilla tarkoitetaan sitä, että vertikaalisesti integroitunut, useammalla tuotantoportaalla toimiva yritys heikentää kilpailijansa asemaa lopputuotteen markkinoilla perimällä tältä ylihintaa väli- tai liitännäisestä hyödykkeestä.
Käytännössä hintaruuvi voidaan näyttää toteen osoittamalla, että yrityksen oman palveluyksikön loppuasiakkailta perimän hinnan ja kilpailevilta palveluntarjoajilta välituotteista perittyjen korvausten välinen marginaali ei ole riittävän suuri, jotta kohtuullisen tehokas palveluntarjoaja voi saavuttaa tavanomaisen voiton markkinoilla.
Kilpailuneuvosto on 18.5.2001 antanut Elisa Oyj:tä koskevan päätöksen[12], jossa on määritelty hintaruuvi ja jossa sen on todettu olevan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kilpailuneuvosto on tehnyt myös vastaavansisältöiset päätökset koskien Salon Seudun Puhelin Oy:tä[13] ja Turun Puhelin Oy:tä[14], jotka korkein hallinto-oikeus on vahvistanut.[15]
Digita katsoo 20.12.2005 toimittamassaan selvityksessä, ettei hintaruuviteoria sovellu käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Digita viittaa komission Napier Brown- ja Deutsche Telekom -tapauksiin ja katsoo, että ylätason tukkutuotteen (antenni- ja laitetilan vuokraus) ja alatason loppukäyttäjätuotteen (lähetyspalvelu) tulisi kuulua eri relevanteille markkinoille, jotta hintaruuvitilanne olisi käsitteellisesti mahdollinen. Digitan mukaan hintaruuvi voisi ylipäätän aktualisoitua vain, mikäli Kilpailuvirasto katsoisi (i) antenni- ja laitetilavuokran sekä (ii) radio-ohjelmien lähettämisen kuuluvan eri relevanteille markkinoille.
Digita katsoo, ettei virasto ole myöskään radio-ohjelman siirron osalta määritellyt ylä- ja alatason relevantteja markkinoita, joilla Digita voisi soveltaa hintaruuvia. Digitan mukaan hintaruuvitilanne ei siten ole myöskään ohjelman siirron osalta käsitteellisesti mahdollinen.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei hintaruuviarvio välttämättä edellytä tarkasteltavien hyödykkeiden kuulumista eri relevanteille hyödykemarkkinoille. Keskeistä käsillä olevassa tapauksessa ei muutenkaan ole se kilpailunrajoituslain määräävän markkina-aseman väärinkäyttöpykälän esimerkkilistan kohta, jolla epäiltyä väärinkäyttöä arvioidaan. [16] Lainkohdan tarkoituksena on estää sellainen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen, joka estää tai huomattavasti vaikeuttaa kilpailevien yritysten toimintaa markkinoilla. Olosuhteet radiolähetyspalveluiden markkinoilla viittaavat vahvasti siihen, että Digitalla on mahdollisuus vaikuttaa markkinoiden kilpailuolosuhteisiin lopputuotteiden ja välituotteiden välisellä hinnoittelulla, minkä vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, että Digitan hinnoittelua on perusteltua tarkastella epäiltynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
[A]
Alla olevassa taulukossa on esitetty Digitan [A]ssa perimät vuokrat 25.5.2005 ja 20.12.2005 toimitettujen selvityksen perusteella.
[ ]
Digitan selvityksen mukaan Telemast on alun perin vuonna 1999 tehnyt sopimuksen [A] maston omistajan [ ] kanssa. Vuonna 2000 taulukossa mainittujen radioasemien osalta lähetysteho laski 200 watista 100 wattiin, mutta Telemast ja [ ] eivät sopineet uusista hinnoista. [ ] siirsi [ ] alkaen [A] vuokraamisen hallinnoinnin Digitalle. Digita alensi Telemastin pyynnöstä em. sopimusten hintoja [ ] alkaen vastaamaan 100 watin lähetystehon vuokraa.
Digitan [ ]ltä perimän kokonaispalvelun [ ] hinnan ja Telemastilta pelkästä antenni- ja laitetilasta perityn vuokran välinen marginaali on ollut [ ] euroa/kk. Vastaavasti muilta samalla antennikorkeudella toimivilta radiokanavilta perityn lopputuotehinnan ja Telemastilta perityn vuokran välinen marginaali on ollut [ ] euroa/kk. Digitan edellä esitettyjen selvitysten mukaan [ ] peritty korvaus on vuonna [ ] ollut yhteensä [ ] euroa/kk, joka on pienempi kuin [ ] euron marginaali. Koska hintamarginaali on selvästi positiivinen, virasto katsoo, ettei asiassa ole tältä osin viitteitä hintaruuvin soveltamisesta, eikä virastolla ole siten aihetta asian enempään selvittämiseen.
[B]
Digitan 13.2.2003 ja 25.5.2005 sekä Telemastin 20.9.2005 päivättyjen selvitysten mukaan Digita on [ ] perinyt Telemastilta [ ] euroa/kk [B][ ]. 1.1.2001 palvelun tehoa nostettiin 200 watista 1000 wattiin, jolloin vuokra nousi [ ] euroon/kk. Palvelun hintaa alennettiin [ ] lähtien [ ] euroon/kk. [ ] Digita on perinyt kokonaislähetyspalvelusta [ ] euroa/kk [ ] alkaen.
Digita on todennut 20.12.2005 toimittamassaan vastineessa, että Telemastilta ajalla [ ] (5 kk) peritty korvaus on sinänsä ollut suurempi kuin [ ] kokonaispalvelusta peritty korvaus. Tähän on Digitan mukaan ollut syynä sopimushistoria. Telemastin hinta oli sovittu jo vuonna 1999, jolloin Digita oli vasta tullut pientehomarkkinoille ja haki sopivaa hintaa käyttämällä mallina Telemastin itsensä soveltamaa hinnoittelua. [ ]n hinta taas sovittiin kolme vuotta myöhemmin, jolloin Digitalla oli jo parempi kuva pienteholähettämisen hintatasosta sekä kehittyneemmät kustannuslaskujärjestelmät. Kilpailuviraston kiinnitettyä asiaan huomiota Digita alensi Telemastin hinnan [ ] eurosta/kk [ ] euroon/kk [ ] alkaen.
Digita on pian Kilpailuviraston kiinnitettyä asiaan huomiota laskenut Telemastilta perimäänsä vuokraa. Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Digitan menettelyä on perusteltua arvioida määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta ainakin vuodesta 2004 alkaen. Digitan edellä esitettyjen selvitysten mukaan [ ] peritty korvaus on vuodesta 2004 lähtien ollut yhteensä [ ] euroa/kk (ks. edellä kohta 18), joka on pienempi kuin [ ] euron marginaali [ ]. Tässäkin tapauksessa hintamarginaali on selvästi positiivinen eikä siinä siten ole viitteitä hintaruuvista. Virasto katsoo, ettei sillä ole tältäkään osin aihetta asian enempään selvittämiseen.
Yhteenveto epäillystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä
Telemast on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään Digitan hinnoittelun kilpailunrajoituslainmukaisuutta. Edellä esitetyn perusteella Digitan menettelyä kaupallisten radioasemien lähetyspalvelujen hinnoittelussa on perusteltua tutkia epäiltynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ainakin vuodesta 2004 lähtien.
Saatujen selvitysten perusteella Kilpailuvirasto ei ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi selvittää yksityiskohtaisesti Digitan hinnoittelua ennen vuotta 2004. [A] ja [B] osalta Digitan hinnoittelu on edelleen voimassa. Näiltä osin Digitan toimittamien selvitysten perusteella ei kuitenkaan ole todettavissa, ettei loppu- ja välituotteiden väliin jäävä marginaali riittäisi kattamaan muita kustannuksia.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei sillä ole aihetta asian enempään selvittämiseen. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 3 §:n 2 momentti ja 7 § (ennen 1.5.2004 voimaan tullutta lain uudistusta).
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Valitusosoitus on päätöksen liitteenä
Lisätiedot
Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] TDF toimii Ranskassa televisio- ja radio-ohjelmien siirron, televisio- ja radio-ohjelmien maanpäällisen lähettämisen ja masto- ja laitetilan vuokrauksen markkinoilla. TDF tarjoaa myös video- ja filmi-palveluita ja -laitteistoja, kaapeliverkkopalvelua ja teknistä palvelua sekä multimediatietopalveluja älykästä tiedonsiirtoa ja Internet -lähetyksiä varten. Suomessa TDF toimii ainoastaan Digitan kautta.
[2] SBS Finland Oy on osa SBS Broadcasting SA:ta, joka on eurooppalainen Nasdaqissa noteerattu pörssiyhtiö. SBS Finland Oy on Suomen suurin kaupallinen radiotoimija. SBS:llä on tässä asiassa tarkastellulla ajanjaksolla ollut kolme osavaltakunnallista radioasemaa: Kiss FM, Iskelmä ja Radio City sekä neljä kaupunkiradiota: Radio 957, Radio Sata, Radio Jyväskylä ja Radio Mega.
[3] Towercast omistaa ranskalaisia lähetysverkkoja. Yrityksen hallussa on yli 700 lähetysyksikköä. Viimeisen kolmen vuoden aikana Towercast on kansainvälistynyt ja toimii viidessä maassa.
[4] Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 74/2004 ”Kaupallinen radiotoiminta Suomessa ‐ Selvitys markkinoiden rakenteesta”, 30.11.2004.
[5] Hakasulkeisiin merkityissä kohdissa tarkat tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
[6] Euroopan komission päätös COMP/M.2300, YLE/TDF/Digita/JV, 26.6.2001.
[7] Kilpailuviraston päätös dnro 591/81/2003, Télédiffusion de France S.A./Digita Oy, 28.7.2003.
[8] Ks. edellä kohdat 20‐25 sekä Viestintäviraston päätös huomattavasta markkinavoimasta televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalveluiden markkinoilla sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille (183/934/2004, 3.9.2004 ja liikenne- ja viestintäministeriön päätös televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalveluihin liittyvistä merkityksellisistä markkinoista (049:00/2001, 1.9.2004).
[9] Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös C-333/94, 14.11.1996 ”Tetra Pak II”. Päätöksen kohdat 6 ja 27‐32.
[10] Digitan markkinaosuus olisi tätäkin korkeampi, mikäli kaupallisiin markkinoihin katsottaisiin kuuluvan vain ne tuotanto-osat, joiden voidaan todellisuudessa katsoa olevan vapaassa vaihdannassa markkinoilla. Täten radioasemien itse omiin tarpeisiin toteuttamat lähetyspalvelut eivät kuuluisi kaupallisiin markkinoihin, koska tällaisen tuotannon siirtäminen kaupallisille markkinoille markkinatilanteen vaihdellessa ei olisi taloudellisesti mielekästä, eikä tämänkaltainen kaptiivinen tuotanto merkityksellisesti vaikuttaisi kilpailuolosuhteisiin kaupallisilla markkinoilla. Vrt. esim. IVO93-sopimusjärjestelmää koskeva päätös dnro 694/61/98, 29.4.1999 ja Fortum Power and Heat Oy / E.ON Finland Oyj -yrityskauppapäätös dnro 52/81/2006, 2.6.2006 sekä Euroopan komission yrityskauppapäätös No IV/M.931 ‐ Neste/IVO, 02.06.1998.
[11] [ ] Digitan kaupallisille radioasemille tarjotuista lähetyspalveluista on toteutettu sellaisissa kohteissa, joissa samaa infrastruktuuria käytetään myös valtakunnallisissa lähetyspalveluissa.
[12] Kilpailuneuvoston päätös Dnro 150/690/1999, annettu 18.5.2001.
[13] Dno 14/690/2000, annettu 18.5.2001.
[14] Dno 15/690/2000, annettu 18.5.2001.
[15] KHO:n taltionumerot 941 ja 942, annettu 22.4.2002.
[16] Tapausta, jossa määräävässä markkina-asemassa oleva yritys hinnoittelee vähittäishintansa pitkäaikaisesti alemmiksi kuin niiden tuottamisesta aiheutuneet kustannukset, voidaan pitää myös kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettynä saalistushinnoitteluna.