Asianosaiset
Optiroc Oy
Jarmo Laivoranta
Asian vireilletulo
Kansanedustaja Jarmo Laivoranta toimitti Kilpailuvirastoon 13.2.1995 tutkimuspyynnön, jossa virastoa pyydettiin selvittämään käyttääkö Lohja Oy väärin määräävää markkina-asemaansa rakennustarvikekaupassa. Laivorannan tietojen mukaan Lohja Oy kytkee mm. laastien alennusprosentit siihen, että asiakas hankkii myös muita Lohja Oy:n rakennustarvikkeita. Laivoranta toimi vuoteen 1994 asti yrittäjänä rakennus- ja betonialalla. Jäljempänä selostettavien yrityskauppojen seurauksena Lohja Oy:n laastien ja muiden muuraustuotteiden valmistus siirtyi Euroc-konserniin kuuluvaan Optiroc Oy:öön. Myöhemmin konsernin nimeksi tuli Scancem Ab.
Asian selvittäminen
Kilpailuviraston tekemät selvitystoimenpiteet
Kilpailuvirasto lähetti selvityspyynnön Optiroc Oy:lle 23.3.1995. Optiroc Oy:n vastaus selvityspyyntöön saapui virastoon 21.4.1995.
Optiroc Oy antoi suullisia selvityksiä Kilpailuvirastolle 22.-23.8.1996, 26.9.1996, 1.11.1996 ja 21.11.1996.
Lisäksi Kilpailuvirasto on selvittänyt asiaa kahdessa rakennustuotteita myyvässä tukkuliikkeessä sekä yhdessä rakennusliikkeessä.
Ennen lopullisen päätöksen tekoa virasto tiedusteli kahdeksalta Optiroc Oy:n kilpailijalta alennuskäytännön aiheuttamista mahdollisista poissulkevista vaikutuksista. Vuoden 1997 vuosisopimusten mahdollisten kilpailua rajoittavien vaikutuksien selvittämiseksi virasto selvitti kahdessa tukkuliikkeessä miten uudistetut alennusehdot vaikuttavat yritysten toimintavapauteen.
Sementti- ja rakennustuoteteollisuuden uudelleenjärjestelyt
Syksyllä 1993 ruotsalainen rakennusalan yritys Euroc Ab hankki omistukseensa laajan osan Suomen betoni- ja betonituoteteollisuudesta ostamalla Partek Sementin (sementti), Partek Vetonit (tasoitteet) ja Lohja Oy:n (valmisbetoni, kiviaines, kuivalaasti, tiilet). Samassa yhteydessä Euroc Ab hankki omistukseensa 50 %:n osuuden Partek Betonilasta (betonielementit). Järjestelyjen yhteydessä Euroc Ab jakoi toimintansa eri tytäryrityksiin Suomessa seuraavasti: Optiroc Oy:öön sijoitettiin muuraustuotteiden valmistus ja Lohja Rudus Oy:öön betoni- ja kiviainestuotteiden valmistus. Lohja Rudus Oy on markkinajohtaja Suomessa sekä betonin että kiviaineksen alalla. Lohja Abetoni Oy:öön sijoitettiin betonituotteiden valmistus mm. betonipylväiden, betoniputkien ja ympäristötuotteiden osalta. Yritys on Suomen suurin betonituotteiden valmistaja. Finnsementti Oy:öön sijoitettiin sementin valmistus. Yhtiöllä on 80-90 % markkinaosuus sementtimarkkinoilla. Lisäksi Euroc Ab omistaaGyprocOy:n, joka tuottaa kipsilevyjä ja ExClay Oy:n, joka tuottaa kevytsoraa ja kevytsoraharkkoja. Eurocilla oli omistuksessaan pitkään myös kattotiiliä tuottava Ormax Oy, mutta se luopui siitä vuonna 1994. Vuoden 1996 alussa Euroc-konsernin nimeksi tuli Scancem-konserni Euroc Ab:n ja norjalaisen Aker Ab:n yhdistettyä sementti- ja rakennustuotetoimintansa. Samassa yhteydessä Partek myi omistamansa Euroc-osakkeet Akerille, jonka omistusosuus Scancem-konsernista on kaupan jälkeen 33 %. Toinen merkittävä omistaja on Skanska niin ikään 33 %:n osuudella.
Optiroc Oy
Optiroc Oy kuuluu Scancem-konsernin muuraustuotetoimialaan ja on osa konserniin kuuluvaa Optiroc-Groupia, jolla on toimintaa Ruotsissa, Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Espanjassa, Turkissa, Iso-Britanniassa ja Saudi-Arabiassa. Optiroc Oy:n liikevaihto vuonna 1995 oli 346 miljoonaa markkaa, joka on n. 4 – 5 % koko Scancem-konsernin liikevaihdosta.
Optiroc Oy:n pääkonttori sijaitsee Helsingissä, tiilitehtaat Lappilassa, Korialla ja Miedossa. Kuivatuotteita tuotetaan Ojakkalassa, Kiikkalassa, Paraisilla ja Oulussa. Tiilitehtaissa valmistetaan kalkkihiekkatiiliä ja -harkkoja sekä poltettuja tiiliä, kuivatuotetehtailla valmistetaan kuivalaastia, kuivabetonia, erikoiskuivabetonia, tasoitteita ja julkisivupinnoitteita. Optiroc Oy valmistaa myös liittolevyjä, erikoishiekkaa ja kattohuopasirotteita.
Optiroc Oy tuotti kevytsoraa vuoteen 1995 asti, jolloin sen valmistus siirtyi samaan konserniin kuuluvaan ExClay Oy:öön. Kevytsoraharkkojen ja -hormien valmistus siirtyi ExClay Oy:öön 1.6.1996. Kevytsoraharkkojen toimitusehdot määräytyvät kuitenkin vielä vuoden 1996 ajan Optiroc Oy:n ehtojen mukaan.
Optiroc Oy myy tuotteitaan rakennusliikkeille, tukkuliikkeille sekä suoraan rautakauppoihin. Rakennusliikkeille suuntautuva myynti on noin puolet Optiroc Oy:n kokonaismyynnistä. Tuotteet toimitetaan suoraan rakennusliikkeiden työkohteisiin, mutta Optiroc Oy laskuttaa rakennusliikkeiden ostot pääasiassa keskusliikkeiltä, jotka puolestaan laskuttavat rakennusliikkeitä. Alla on lyhyt kuvaus Optiroc Oy:n tuotteista, tuotekohtaisista jakelukanavista ja markkinaosuuksista.
Kalkkihiekkatiiltä käytetään lähinnä rakennusten väliseinien ja julkisivujen sekä tulisijojen ulkoseinämien muuraukseen. Pintavaihtoehtoina ovat sileäpintainen, lohkopintainen tai pyöreäsyrjäinen tiili. Kalkkihiekkatiilien väri voi olla punainen, sininen, harmaa, keltainen tai valkoinen. Valmistuksessa raaka-aineina käytetään kvartsihiekkaa, kalkkia ja vettä, jotka puristetaan kovan paineen avulla kasaan. Tämän jälkeen tiili vielä höyrykarkaistaan. Tuotteen valmistaminen vaatii melko runsaita investointeja. Valmistusprosessi on vaativa koska tuotteen laadun on oltava tasaista koon ja lujuuden suhteen. Kalkkihiekkatiilien kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa on noin 45 miljoonaa markkaa ja Optiroc Oy:n markkinaosuus näillä markkinoilla on n. 98-99 % sen ollessa tuotteiden ainoa valmistaja Suomessa. Kalkkihiekkatiiltä tuodaan pieniä määriä lähinnä Ruotsista ja Baltiasta. Optiroc Oy:n kalkkihiekkatiilienmyynnistä […] % suuntautuu suoraan loppukäyttäjille ja loput […] % tukkumyyntiin. Lähes koko tukkumyynti toimitetaan kuitenkin käytännössä suoraan tehtaalta loppukäyttäjille, joita ovat sekä rakennusliikkeet että yksityishenkilöt.
Poltettu tiili soveltuu lähinnä väli- ja julkisivuseinien, tulisijojen, savupiippujen ja muurien rakentamiseen. Poltetun tiilen värivalikoima on laaja kattaen väriskaalan tumman punaisesta keltaiseen ja lähes valkoiseen. Pintavaihtoehtoina ovat sileä, lohkopintainen tai pyöreäsyrjäinen tiili. Valmistuksessa käytetään raaka-aineena savea, hiekkaa ja sahanpurua. Ainekset sekoitetaan keskenään, puristetaan kasaan, kuivatetaan ja poltetaan kuumassa uunissa. Poltettujen tiilien kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa on noin 105 miljoonaa markkaa ja Optiroc Oy:n markkinaosuus näillä markkinoilla on 56 %. Kilpailijoista Tiileri-tehtailla (Seppälän Tiili Oy, Ylivieskan Tiili Oy ja Keramia Oy) on arvioitu olevan 37 %:n ja Raikkonen Oy:llä 6 %:n markkinaosuus. Tuontia on lähinnä Baltiasta, ja sen osuus kokonaismarkkinoista on 1 %. Poltetuissa tiilissä […]_ % Optiroc Oy:n myynnistä on suoramyyntiä sekä teollisuudelle että yksityishenkilöille, […] % myynnistä suuntautuu tukkuliikkeille. Tosin tukkuliikemyynnistäkin noin […] % tuotteista toimitetaan suoraan loppukäyttäjille.
Kevytsoraharkkoa_ käytetään pystypintojen, lähinnä perustusten ja seinärakenteiden muuraukseen pääasiassa pientalo- ja pienkerrostalorakentamisessa. Varsinaisten kevytsoraharkkojen lisäksi on olemassa kevytsorahormielementtejä, joita käytetään tiilien sijasta savupiippujen tekoon. Pientalojen perustuksista ja kellarirakenteista noin 60 % tehdään kevytsoraharkoista. Kevytsoraharkkojen valmistuksessa tärkein raaka-aine on kevytsora, jota Suomessa valmistaa vain yksi yritys ExClay Oy, joka on osa Scancem-konsernia. Lisäksi raaka-aineina käytetään sementtiä ja vettä. Kevytsora ja betoni puristetaan tiiviiksi harkoiksi, jonka jälkeen ne kuljetetaan lämpökäsittelyuuniin. Kevytsoraharkkojen kokonaismyynti Suomessa on n. 60 miljoonaa markkaa vuodessa ja Optiroc Oy:n markkinaosuus oli vuonna 1995 noin 45 %. Suurimmat kilpailijat ovat Somerbetoni Oy 15-20 %:n, Lakan Betoni Oy 10-15 %:n, HB-Betoniteollisuus Oy 5-10 %:n ja Lujabetoni Oy 5-10 %:n osuudella markkinoista. Tuonti Baltiasta kattaa alle 5 %:n osuuden markkinoista. […] prosenttia Optiroc Oy:n kevytsoraharkkojen myynnistä suuntautui suoraan loppukäyttäjille, joita olivat sekä yksityishenkilöt että talopakettien valmistajat, loput […] % meni tukkumyyntiin. Tukkukaupan myynnistä […] % toimitettiin suoraan lopullisille asiakkaille.
Kuivalaastia käytetään tiilien ja harkkojen muuraukseen, pintojen rappaukseen sekä kaakeli- ja klinkkerilaattojen kiinnitykseen. Kuivalaasti ostetaan säkeissä ja työmaalla siihen lisätään vain vettä, jonka jälkeen tuote on valmis käyttöön. Laastit jakautuvat muurauslaasteihin, saumauslaasteihin, tulisijalaasteihin, rappauslaasteihin ja laatoituslaasteihin. Lisäksi laastien värit ja pakkaskestävyys vaihtelevat. Kuivalaastin valmistusprosessi ei ole erityisen monimutkainen. Raaka-aineina käytetään sementtiä, hiekkaa ja vettä. Sementtiä valmistaa Suomessa ainoastaan Scancem-konserniin kuuluva Finnsementti Oy, lisäksi sementtiä tuodaan vähäisiä määriä lähinnä Venäjältä.
Kuivabetonin käyttö rakennustyömailla on melko pienimuotoista. Käyttötarkoituksena on lähinnä erilaiset paikkaus- ja korjaustoimenpiteet sekä pienet valut vaaka- ja pystypinnoissa. Kuivabetoni on käyttövalmista, kun siihen lisätään vesi. Rakenteellisiin valuihin on käytettävä lujuusluokiteltua kuivabetonia. Normaalin kuivabetonin lisäksi on olemassa ns. erikoiskuivabetoni, joka on erityistä ympäristö- ja korroosiorasitusta kestävä kuivabetoni. Tämän lisäksi kuivabetonit on jaettavissa juotosbetoneihin, pakkasbetoneihin, pikabetoneihin ja ruiskubetoneihin. Kuivabetonin raaka-aineet ja valmistusprosessi ovat samankaltaiset kuin kuivalaastissakin. Optiroc Oy:llä on kuivabetoni- ja kuivalaastimarkkinoilla 50-55 %:n markkinaosuus. Suurimmat kilpailijat ovat Fescon Oy 15-20 %:n, Kuivabetoni Jurvanen & Havo Oy 5-10 %:n ja Lakan Betoni Oy alle 5 %:n markkinaosuuksilla. Optiroc Oy:n kuivalaastien ja -betonien myynnistä […] % suuntautuu suoraan loppukäyttäjille, joita ovat sekä yksityishenkilöt että rakennusliikkeet. Loput […] % myynnistä tapahtuu tukkuliikkeiden kautta. Tukkumyynnissä suoraan loppukäyttäjille toimitetaan noin […] % tuotannosta.
Tasoitteilla pyritään saamaan seinien tai lattioiden pinta sellaiseksi, että ne voidaan maalata, tapetoida, laatoittaa tai muutoin pinnoittaa. Tasoitteiden avulla ei siis tehdä lopullisia pintoja kuten rappauksessa. Tuote on käyttövalmis, kun siihen lisätään vesi. Optiroc Oy:llä on tasoitteissa 45-50 %:n markkinaosuus (sisältää pinnoitteet), suurimmat kilpailijat ovat Kiilto Oy 25-30 %:n ja Basok Oy 5-10 %:n markkinaosuuksilla. Tasoitteita myös tuodaan maahan (alle 5 %:n osuus markkinoista), lähinnä Ruotsista ja Saksasta. Optiroc Oy:n tuotannosta menee […] % suoramyyntinä rakennusliikkeille, yksityishenkilöille ja Optiroc Oy:n omiin urakoihin. Tukkuliikkeisiin suuntautuu […] %:n osuus tuotannosta, suoria toimituksia tehtailta asiakkaille ei tukkumyynnissä käytännössä tapahdu.
Optiroc Oy:n alennuskäytäntö
Optiroc Oy on sopinut toimitusehdoista rakennusliikkeiden, keskusliikkeiden_ ja yksittäisten K-Rautojen kanssa. Rakennusliikkeille Optiroc Oy on tehnyt vuositarjouksen, joissa tietyille tuotteille on määritelty kiinteä alennusprosentti koko sopimuskaudeksi. Toisten tuotteiden osalta alennusten suuruudet ovat jääneet auki ja ne on määritelty myöhemmin projektikohtaisesti. Edellä kuvatusta kauttalaskutuskäytännöstä johtuen rakennusliikkeiden toimitusehtoneuvottelut ovat tapahtuneet kahdessa vaiheessa niin, että ensin rakennusliike on käynyt neuvottelut rakennusprojektissa tarvittavien tuotteiden osalta Optiroc Oy:n kanssa, jonka jälkeen toimitusehtoneuvottelut on käyty rakennusliikkeen valitseman keskusliikkeen kanssa.
Keskusliikkeiden kanssa solmittavat alennukset muodostuivat pääasiassa kahdesta osasta: perusehdoista sekä joidenkin keskusliikkeiden kanssa sovituista keskusliike-ehdoista. Perusehtoihin kuuluivat tuotekohtaiset maksuehdot, tavara-alennukset, vuosialennukset ja määräalennukset. Eräiden keskusliikkeiden toimitusehtosopimukset käsittivät ainoastaan perusehdot, toisilla oli sovittu lisäksi ns. keskusliike-ehdoista.
Neljän yrityksen keskusliike-ehdoissa oli sovittu […] – […] %:n alennuksista, joiden perusteena olivat keskusliikkeiden Optiroc Oy:n tuotteisiin kohdistamat markkinointi- ja varastointitoimenpiteet. Tämä ns. ykköstuotealennus Optiroc Oy:n ja keskusliikkeiden välillä oli muodoltaan seuraavanlainen: ’Mikäli yritys x panostaa kohdan 1 tuotteiden markkinointiin, varastointiin ja pitää ne ns. ykköstuotteina, myöntää Optiroc Oy y %:n suuruisen alennuksen, joka maksetaan vuosisopimusta seuraavan vuoden alussa.’ Kohdan 1 tuotteet sisälsivät tiilet, harkot ja kuivatuotteet. Optiroc Oy:n mukaan ykköstuotealennus sisälsi velvoitteen panostaa Optiroc Oy:n tuotteisiin enemmän kuin muiden valmistajien tuotteisiin. Ehto ei kuitenkaan estänyt myös muiden valmistajien tuotteiden varastossa pitämistä.
Kolmen keskusliikkeen kanssa Optiroc Oy käytti lisäksi tavoitealennustaulukkoa, joissa alennuksia myönnettiin sen mukaan miten hyvin tuoteryhmäkohtaiset ostotavoitteet oli saavutettu. Tuoteryhminä Optiroc Oy käytti tiiliä, harkkoja ja kuivatuotteita. Ostotavoitteet määräytyivät edellisvuoden ostojen perusteella siten, että keskusliikkeen seuraavan vuoden ostotavoitteet sovittiin yksilöllisesti alueellisen kilpailuasetelman perusteella. Tavoitteen saavuttamisen johdosta myönnettävä alennusprosentti vaihteli niin ikään keskusliikekohtaisesti. Suuruudeltaan tuoteryhmäkohtaiset alennukset olivat […] – […] % tuoteryhmää kohden. Tuoteryhmäkohtaisen alennuksen lisäksi Optiroc Oy myönsi lisäalennuksen silloin, kun kaikki tuoteryhmät olivat päässeet tavoitteeseensa. Jos kaikki tuoteryhmät pääsivät tavoitteeseensa, oli tästä myönnettävä lisäalennus suuruudeltaan […] – […] % tuoteryhmää kohden.
K-ryhmälle myönnettävät alennukset jakautuivat Kesko Oy:lle ja K-ryhmän vähittäiskaupoille, K-Raudoille myönnettäviin alennuksiin (myönnettiin noin kolmasosalle K-Raudoista). Alennukset muodostuivat perusehdoista, jotka oli sovittu Kesko Oy:n kanssa sekä kauppiaskohtaisista alennusehdoista. Perusehtona K-Raudoille sovellettiin Optiroc Oy:n ja Kesko Oy:n välillä sovittuja alennusehtoja. Lisäksi Optiroc Oy myönsi kaikille K-Raudoille samankaltaisen tuoteryhmän ostotavoitteeseen perustuvan alennuksen kuin mitä se myönsi tietyille keskusliikkeille. Tavoitteet ja alennusprosentti sovittiin samoin kuin keskusliikkeiden kanssa; tavoitteen pohjana käytettiin K-Raudan edellisen vuoden ostoja ja paikallinen kilpailu määräsi lopullisen ostotavoitteen ja sen saavuttamisesta ansaittavan alennusprosentin. Suurimmalle osalle K-Raudoista Optiroc Oy käytti kolmen tuoteryhmän, joillekin kuitenkin vain kahden tuoteryhmän alennustaulukkoa. Jos kaikki tuoteryhmät pääsivät tavoitteeseensa, Optiroc Oy myönsi lisäalennuksen, kuten keskusliikkeillekin. Myös alennusprosentit olivat suuruusluokaltaan samoja kuin mitä keskusliikkeille vastaavan tyyppisistä alennuksista myönnettiin. Toisin kuin keskusliikkeiden kanssa tehtävissä sopimuksissa, Optiroc Oy jakoi eräiden K-Rautojen tavoitealennustaulukon eri kuivatuotteiden kesken niin, että tavoiteostojen suuruus oli määritelty kuivatuotekohtaisesti. Saavuttaakseen kuivatuoteryhmän osalta ostotavoitteen, liikkeen oli ostettava Optiroc Oy:ltä kaikki erikseen määritellyt kuivatuotteet.
Tavoitealennuksiin liittyvät hyvitykset keskusliikkeille ja K-Raudoille Optiroc Oy maksoi jälkikäteen vuosisopimuksen voimassaolovuotta seuraavan vuoden tammi-helmikuussa.
Alennuskäytännön muutos
Syyskuussa 1996 Optiroc Oy ilmoitti Kilpailuvirastolle muuttavansa alennusjärjestelmäänsä. Optiroc Oy on uudessa alennusjärjestelmässään luopunut ostotavoitealennuksesta ja muuttanut ykköstuotealennusta siten, että myönnettävät lisäalennukset perustuvat asiakkaiden tekemiin todellisiin sopimuksissa yksilöityihin suoritteisiin.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Rakennusmateriaaleihin liittyvät määräykset
Talonrakennustoimintaa rajoittavat sekä asemakaavamääräykset että Suomen rakennusmääräyskokoelma. Lisäksi useat kunnat ja kaupungit laativat rakennustapaohjeita. Kyseiset määräykset ja ohjeet rajoittavat osaltaan myös rakennusmateriaalien käyttöä eri kohteissa. Rakennusmääräyskokoelman säädökset liittyvät lähinnä rakennuksen lujuuteen ja paloturvallisuustekijöiden sääntelyyn. Asemakaavamääräykset määrittelevät mm. rakennuksen ulkokuoressa käytettävät rakennusmateriaalit ja värisävyt. Asemakaava voi esimerkiksi edellyttää, että talon ulkoseinä rakennetaan puusta tai että ulkoseinien tiilien värin tulee olla vaalea. Tarkkojen värien tai yksittäisten rakennusmateriaalien määräämistä kuitenkin vältetään. Tuotemerkkejä ei myöskään mainita nimeltä.
Kyseiset määräykset eivät merkittävästi vaikuta tämän tapauksen relevanttien tuotemarkkinoiden määrittelyyn. Relevanttien tuotteiden korvattavuus säilyy määräyksistä huolimatta eivätkä tuotemarkkinat kapene, vaikka määräykset otetaan huomioon markkinoita määriteltäessä. Rakennustapaohjeet ovat em. määräyksiä yksityiskohtaisempia, mutta nimensä mukaisesti ne vaikuttavat rakentajan rakennusmateriaalivalintoihin ainoastaan ohjeellisesti eikä ohjeitakaan anneta yleensä tuotekohtaisella tasolla.
Sekä ulkomaisten että suomalaisten rakennusvalmisteiden tulee lisäksi täyttää tietyt laatustandardit. Rakennustarvikkeiden laatua valvoo ympäristöministeriön myöntämällä luvalla neljä yhdistystä: Betoniteollisuuden laaduntarkastusyhdistys, Teräsrakenteiden laaduntarkastusyhdistys, Puurakenteiden laaduntarkastusyhdistys ja Rakennusinsinööriliitto. Optiroc Oy:n valmistamien tuotteiden laadunvalvonta kuuluu Rakennusinsinööriliiton alaiselle muurattujen rakenteiden toimikunnalle, paitsi harkkojen osalta valvonnasta vastaa Betoniteollisuuden laaduntarkastusyhdistys. Laatustandardeilla on mahdollisesti vaikutusta tuonnin määrään varsinkin pienten erien kohdalla. Optiroc Oy:n valmistamien tuotteiden tuontimäärät ovat kuitenkin myös muista syistä johtuen pienet, joten standardeilla ei ole maantieteellisiä markkinoita kaventavaa merkitystä tähän tapaukseen liittyen.
Relevantit tuotemarkkinat
Optiroc Oy on aikaisemmin tuottanut tiiliä, harkkoja, kevytsoraa sekä kuivatuotteita kuten laastia. Vuonna 1995 tuotevalikoimista jäi pois kevytsora ja syksystä 1996 alkaen Optiroc Oy:n tuotevalikoimiin kuuluvat Scancem-konsernin sisäisten siirtojen jälkeen vain tiilet ja kuivatuotteet. Optiroc Oy määrittelee alennusehdot kuitenkin vuoden 1996 loppuun asti. Optiroc Oy:n alennuskäytännön tutkimisen kannalta relevantit tuotteet ovat poltettu tiili, kalkkihiekkatiili, kevytsoraharkko, kuivalaasti, kuivabetoni ja tasoitteet.
Tiilet
Kalkkihiekkatiili ja poltettu tiili ovat laajalti toisiaan korvaavia tuotteita. Kaikissa käyttökohteissa voidaan kalkkihiekkatiilen sijasta aina käyttää poltettua tiiltä. Myös kalkkihiekkatiilen sijasta voidaan lähes aina käyttää poltettua tiiltä; kalkkihiekkatiiltä ei voida kuitenkaan käyttää kohteissa, joissa tiileltä vaaditaan korkeaa kuumuudenkestävyyttä. Tällaisia kohteita ovat tulisijojen ja savupiippujen sisäreunat. Kalkkihiekkatiiltä käytetään väliseinärakenteissa poltettua tiiltä selvästi enemmän. Vaikka poltetun tiilen käyttö väliseinissä on mahdollista, korvataan väliseinissä kalkkihiekkatiili käytännössä aina jollakin muulla vaihtoehdolla kuin poltetulla tiilellä.
Kalkkihiekkatiilen käyttöjakauma kohteen perustella on 36 % julkisivuihin ja 64 % väliseiniin. Koska myös teollisuusrakentamisessa tehdään väliseiniä kalkkihiekkatiilestä, käytetään kalkkihiekkatiiltä poltettua tiiltä enemmän teollisuusrakentamisessa, kun taas poltetun tiilen käyttö on enemmän keskittynyt pientalorakentamiseen. Julkisivuissa käytetään kumpaakin tuotetta, joskin poltettua tiiltä käytetään julkisivutöissä jonkin verran enemmän, lähinnä makuasiat ja arkkitehdin näkemykset määräävät valinnan. Myös poltetun tiilen kalkkihiekkatiiltä pienempi lämpöliike vaikuttanee poltetun tiilen suosioon julkisivurakentamisessa. Poltetun tiilen käyttöjakauma kohteen mukaan on 62 % julkisivuihin ja 38 % hormeihin. Poltetun tiilen ja kalkkihiekkatiilen hinnat ovat julkisivuissa käytettävien tiilien osalta samankaltaiset.
Tuotannon aloittaminen vaatii molempien tiilien osalta melko suuria investointeja, mutta valmistusprosessi eroaa merkittävästi tiilien välillä eikä tuotannon vaihtaminen poltettujen tiilien tuotannosta kalkkihiekkatiilien tuotantoon tai päinvastoin käy helposti. Viranomaismääräykset eivät juurikaan rajoita ostajan valintaa tiilityyppien välillä, mutta arkkitehdit määrittelevät joissain tapauksissa tiilityypiksi joko kalkkihiekka- tai poltetun tiilen. Tällöinkin rakentaja tai rakennuttaja voivat kuitenkin halutessaan korvata kalkkihiekkatiilen vastaavalla poltetulla tiilellä ja päinvastoin. Poltetun ja kalkkihiekkatiilen välisistä pienistä eroavaisuuksista huolimatta tiilien keskinäinen korvattavuus ja vaihtoehtoisuus ostajan näkökulmasta on niin suuri, että kalkkihiekkatiili ja poltettu tiili luetaan tässä samoille tuotemarkkinoille kuuluviksi tuotteiksi.
Harkot
Optiroc Oy:n valmistamalla kevytsoraharkolla on useita korvaavia vaihtoehtoja. Kevytsoraharkkoja valmistavat useat eri yritykset ja lisäksi samankaltaisissa kohteissa voidaan käyttää kevytsoraharkon lisäksi muun tyyppisiä harkkoja tai kokonaan muuta materiaaliratkaisua. Kevytsoraharkkojen käyttö on kuitenkin Suomessa selvästi laajempaa kuin muiden harkkotyyppien käyttö. Rakennusten perustusten teossa kevytsoraharkon sijasta voidaan käyttää betonivalua tai betoniharkkoja. Kevytsoraharkko eristää kuitenkin betoniharkkoa paremmin lämpöä (ulkoseiniin ja perustuksien maanpäällisiin osiin on erikseen kehitetty Lecaterm-eristeharkko, jonka sisällä on SPU-polyuretaanikerros lämmöneristystehoa parantamassa) ja sitä on lisäksi helpompi työstää ja käsitellä keveytensä takia. Ulkoilmaa vasten tuleva kevytsoraharkko on aina kuitenkin pinnoitettava molemmin puolin esim. rappaamalla, koska se läpäisee huokoisuutensa takia ilmaa ja vettä. Kestävyydeltään kevytsoraharkko on betoniharkkoa heikompi.
Muurattujen seinien teossa kevytsoraharkon vaihtoehtona ovat lähinnä betoniharkot ja karkaistut kevytbetoniharkot eli ns. Siporex-harkot. Karkaistu kevytbetoniharkko ei kuitenkaan kestä kosteutta, joten sitä ei voi käyttää lainkaan perustusten tekoon. Se on myös kevytsoraharkkoa heikompi kestävyydeltään, mutta eristää tavanomaista kevytsoraharkkoa paremmin lämpöä. Muurausmateriaalin valinnan ratkaisee lähinnä tapauskohtainen edullisuus ja käyttötarkoitus. Kevytsoraharkkojen ja betoniharkkojen valmistus noudattaa samoja valmistusperiaatteita, useat kevytsoraharkkoja valmistavat yritykset valmistavatkin myös betoniharkkoja. Karkaistut kevytbetoniharkot poikkeavat hieman valmistustekniikan ja raaka-aineiden osalta kahdesta edellämainitusta harkkotyypistä. Niiden raaka-aineena käytetään sementtiä, hiekkaa, masuunikuonaa ja vettä, jotka erikoiskovetetaan ja höyrykarkaistaan.
Eri harkoilla on jonkin verran omia ominaispiirteitään kosteuskestävyyden, lämpöeristävyyden, kestävyyden, ominaispainon ja käsiteltävyyden suhteen. Harkkojen valmistusprosessi eroaa niin ikään jossain määrin toisistaan, joskin kaikkien perusraaka-aineena käytetään sementtiä ja vettä. Samankaltainen käyttökohde, tuotteiden suuri keskinäinen korvattavuus ja toisiaan lähellä olevat hinnat antavat kuitenkin perusteen lukea kevytsoraharkot, karkaistut kevytbetoniharkot ja betoniharkot samoille tuotemarkkinoille kuuluviksi.
Laastit
Laastia ei voida muuratessa korvata muilla aineilla, vaikkakin ns. harkkoliimaa käytetään myös jonkin verran. Harkkoliimauksessa on kuitenkin käytännössä kysymys ohutsaumamuurauksesta, jossa käytetään perinteistä laastia muistuttavaa ohutsaumalaastia. Kuivalaastin hankkiminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan laastia on mahdollista tehdä työmaalla myös itse sementistä, hiekasta ja vedestä, joskaan valmistuksen hitauden takia näin ei enää nykyaikana menetellä. Kuivalaastien hintakehitys on pysynyt viime vuosina vakaana; tuotteen hinnan äkkinäinen nousu ajaisi laastien käyttäjät todennäköisesti tekemään laastin työmailla itse. Kuivabetonia käytetään vain pienehköissä korjaus- ja valutöissä. Suuret betonimäärät, joita yleensä tarvitaan mm. valuissa, toimitetaan rakennustyömaille valmisbetonitoimituksena tai betoni tehdään työmaalla sementistä itse. Vaikka laastin ja betonin valmistus työmaalla on mahdollista ilman, että kuivatuotteita tarvitsee käyttää, kuivatuotteita kuitenkin ostetaan paljon. koska siten säästetään tilaa ja aikaa. Lisäksi kuljetuskustannukset muodostuvat edullisiksi, voidaan käyttää koneellisia käsittely- ja siirtomenetelmiä, ainehukkaa syntyy vähän, talvirakentaminen on helppoa ja laadunvalvonta on mahdollista jo tuotetta valmistavalla tehtaalla.
Kuivalaastit ja -betonit valmistetaan samoista perusraaka-aineista, niiden valmistusprosessi on samankaltainen, niiden käyttäminen on samankaltaista (so. lisätään vain vesi) ja ne muistuttavat myös rakenteellisesti suuressa määrin toisiaan. Niitä voidaan myös osittain käyttää toistensa sijasta. Kuivalaasti ja -betoni luetaan tässä tapauksessa samoille tuotemarkkinoille kuuluviksi.
Tasoitteet
Tasoitteiden käyttö on tiettyjen rakennusmateriaalien yhteydessä välttämätöntä siistien pintojen aikaansaamiseksi, seinän koolaus ja lopullisen pintamateriaalin asennus vasta koolauksen jälkeen on lähin vaihtoehto tasoitteiden käytölle. Tasoitteita ei yleensä itse valmisteta työmaalla eikä niiden korvaaminen muilla kuivatuotteilla ole tarkoituksenmukaista. Tasoitteet erotetaan tässä tapauksessa omiksi tuotemarkkinoikseen muista kuivatuotteista.
Tähän tapaukseen kuuluvat relevantit tuotemarkkinat muodostuvat siten tiilistä, harkoista (ml. kevytsora-, karkaistut kevytbetoni- ja betoniharkot), kuivalaasteista (ml. kuivabetoni) ja tasoitteista.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Optiroc Oy:n tuotteita myydään kaikkialla Suomessa ja Optiroc Oy:n asiakkailleen myöntämät alennukset kohdistuvat Suomessa sijaitseviin yrityksiin. Vaikka säännökset eivät juurikaan rajoita relevanttien tuotteiden tuontia, on tuonnin osuus relevanttien tuotteiden markkinoista keskimäärin alle 5 %. Myös vienti ulkomaille on vähäistä. Näin ollen relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat Suomen alueesta.
Optiroc Oy:n määräävä markkina-asema
Määräävä markkina-asema on määritelty kilpailunrajoituslain 3 §:ssä. Säännöksessä katsotaan määräävän markkina-aseman olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Määräävän markkina-aseman selvittäminen edellyttää asianomaisten markkinoiden rakenteen ja toiminnan analysointia. Arviointiin vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa markkinoille pääsyn esteet, kilpailijoiden lukumäärä ja markkinaosuudet, kysynnän rakenne ja hyödykkeen erityisominaisuudet.
Määräävä markkina-asema on olemassa tietyillä asiallisilla ja alueellisilla hyödykemarkkinoilla. Relevantit markkinat määritellään kussakin tapauksessa toisaalta hyödykkeiden ja toisaalta markkina-alueen maantieteellisen laajuuden mukaan. Hyödykemarkkinoiden määrittelyssä selvitetään ensisijaisesti, mitkä hyödykkeet ovat kysyntänäkökulmasta siinä määrin samanarvoisia, että niitä voidaan pitää toisiaan korvaavina hyödykkeinä. Kysynnän ohella markkinamäärittelyssä otetaan huomioon myös hyödykkeen tarjoajien toimintaolosuhteet ja tarjonnan korvattavuus. Määräävä markkina-asema voi kattaa koko maan tai jonkin alueen. Markkinoiden alueellisen eriytymisen suhteen ratkaisevan kriteerin muodostavat todelliset taloudelliset kilpailuolosuhteet.
Optiroc Oy:lle on Kilpailuviraston päätöksellä 20.9.1994 (Dno 284/51/94) asetettu yrityshankintojen ilmoittamisvelvollisuus. Päätöksessä Optiroc Oy:llä todetaan olevan määräävä markkina-asema kalkkihiekkatiilien, kevytsoran ja kevytsoraharkkojen markkinoilla. Optiroc Oy:n tuotevalikoima on muuttunut kyseisen päätöksen jälkeen ja lisäksi relevantit tuotemarkkinat on määritelty laajemmin käsiteltävänä olevassa tapauksessa.
Optiroc Oy:llä on monopoliasema kalkkihiekkatiilien tuotannossa Suomessa. Poltettujen tiilien markkinoilla sillä on 55 %:n markkinaosuus. Kun molemmat tiilityypit lasketaan samoille tuotemarkkkinoille kuuluviksi, Optiroc Oy:n markkinaosuus on noin 72 %. Optiroc Oy selvästi suurempi kuin sen kilpailijat. Koska Optiroc Oy on ylivoimainen markkinajohtaja tiilimarkkinoilla, se kykenee merkittävästi ohjaamaan tiilien hintatasoa Suomen alueella. Lisäksi sillä on kilpailijoitaan laajempi tuotevalikoima; kalkkihiekkatiiliä hankkivan asiakkaan on aina ostettava Optiroc Oy:n valmistamat tiilet, mikäli hänellä ei ole valmiuksia tuoda niitä ulkomailta. Uusien yritysten alalletulo on tiilimarkkinoilla epätodennäköistä, koska nykyinen kapasiteetti riittää kattamaan kysynnän. Lisäksi uuden tiilitehtaan perustaminen vaatii suuria investointeja, joista aiheutuu alalletulijalle mittavia uponneita kustannuksia. Tiilimarkkinat ovat varsin suhdanneherkät. Optiroc Oy on osa laajaa konsernia, joten sillä on kilpailijoitaan selvästi paremmat resurssit kestää tiilimarkkinoille tyypilliset rajut kysynnän vaihtelut. Kilpailuvirasto katsoo, että Optiroc Oy on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa Suomen tiilimarkkinoilla.
Kevytsoraharkkojen tuotannossa Optiroc Oy:llä oli 45 %:n markkinaosuus. Tähän tapaukseen kuuluvat relevantit tuotemarkkinat sisältävät kuitenkin myös betoni- ja karkaistut kevytbetoniharkot. Näillä markkinoilla Optiroc Oy:n markkinaosuus oli selvästi pienempi, koska se ei valmistanut muita harkkotyyppejä kevytsoraharkkojen lisäksi. Harkkomarkkinoilla Optiroc Oy:llä oli useita merkittäviä kilpailijoita, joskin Optiroc Oy oli todennäköisesti suurin valmistaja myös näin määritellyillä markkinoilla. Lisäksi Optiroc Oy:llä oli käytössään Leca-tuotemerkki, jonka tunnettavuus Suomen kevytsoramarkkinoilla on erittäin suuri. Samaan Scancem-konserniin Optiroc Oy:n kanssa kuuluvat yritykset tuottavat harkkotuotannon kannalta tärkeitä raaka-aineita kuten sementtiä ja kevytsoraa. Kyseisillä yrityksillä on markkinoillaan todennäköisesti määrväävä markkina-asema. Optiroc Oy:lle muodostui merkittävä kilpailuetu sen voidessa hankkia harkkotuotannon perusraaka-aineet konsernin sisäisesti samoilta valmistajilta kuin kilpailijatkin pääasiassa hankkivat. Näin ollen Optiroc Oy:n asema harkkomarkkinoilla oli varsin vahva. Koska kevytsoraharkkojen tuotanto on siirtynyt pois Optiroc Oy:ltä, ja koska markkina-aseman määrittelyllä harkkojen suhteen ei ole ratkaisevaa merkitystä tähän tapaukseen liittyen, jätetään Scancem-konsernin markkina-aseman määrittely harkkomarkkinoilla avoimeksi.
Myös kuivatuotteiden valmistuksessa sementillä on suuri merkitys raaka-aineena ja Optiroc Oy:n asema kilpailijoihin nähden vahvistuu samasta syystä kuin harkkotuotannossakin. Optiroc Oy on kuivatuotteisiin liittyvillä relevanteilla tuotemarkkinoilla markkinajohtaja Suomessa. Sen markkinaosuus on 50-55 % kuivalaastien markkinoilla ja 45-50 % tasoitemarkkinoilla. Optiroc Oy:llä on kuitenkin olemassa kuivatuotemarkkinoilla merkittäviä kilpailijoita. Lopullinen markkina-aseman määrittely jätetään kuivatuotteiden ja tasotteiden osalta avonaiseksi, koska Optiroc Oy:n markkina-asemalla näillä markkinoilla ei ole ratkaisevaa merkitystä tähän tapaukseen liittyen.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttökielto
Koska Optiroc Oy:llä on määräävä markkina-asema tiilimarkkinoilla, Kilpailuvirasto on arvioinut Optiroc Oy:n alennuskäytäntöä kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella. Lainkohdan mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Alennusjärjestelmät, joissa asiakkaan saaman alennuksen suuruus riippuu valmistajan koko tavaravalikoiman kokonaisostoista, ovat sitovia menettelytapoja. Kilpailuoikeudessa sitomista käsitellään kahdesta näkökulmasta. Sitominen tarkoittaa ensinnäkin kahden eri hyödykemarkkinoille kuuluvan hyödykkeen yksipuolista sitomista toisiinsa. Toisaalta myös joillakin menettelytavoilla kuten alennuskäytännöllä voi olla sitovia vaikutuksia, jos ne keinotekoisesti luovat ostouskollisuutta myyjään päin. Kyseisiä sitovia vaikutuksia ilmenee usein sellaisissa menettelytavoissa, jotka antavat asiakkaalle voimakkaita kannusteita ryhtyä liikesuhteeseen valmistajan kanssa.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 5 kohdissa todetaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävän:
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä.
5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 kohta koskee sitomista. Sitomiselle on tunnusomaista kauppakumppanin toimintavapauden rajoittaminen. Hyvään kauppatapaan viittaamalla laki korostaa vakiintuneiden kauppatapojen merkitystä sitomisen taloudellista perusteltavuutta arvioitaessa. Määräävä markkina-aseman nojalla elinkeinonharjoittaja voi myös pyrkiä kilpailun rajoittamiseen toisilla toimialoilla ja sitä kautta määräävän markkina-aseman hyödyntämiseen myös viimeksi mainitulla toimialalla. Menettely todetaan määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi 7 §:n 5 kohdassa.
Mitä vähemmän tehokkuusperusteluja hyödykkeiden sitomisella on, sitä todennäköisemmin tarkoituksena on kilpailijoiden poissulkeminen tai kauppakumppanin hyväksikäyttö. Jos määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja saa sitomisella aikaan merkittävämpiä poissulkevia vaikutuksia kuin markkinoiden kokonaistehokkuutta lisääviä vaikutuksia, Kilpailuvirasto pitää sitomista määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun periaatteet
Määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite, joka koskee myös elinkeinonharjoittajan toteuttamaa hinnoittelua. Elinkeinonharjoittajan on hinnoittelussaan noudatettava johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Hinnoitteluperiaatteiden on oltava sellaisia, että ne mahdollistavat elinkeinonharjoittajan kauppakumppaneille yhtäläiset mahdollisuudet harjoittaa omaa elinkeinoaan omien toimintaedellytystensä mukaisesti ilman, että hinnoitteluperiaatteet aiheuttavat syrjiviä tai sitovia vaikutuksia.
Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan on kyettävä perustelemaan hinnoittelunsa ja asiakaskohtaiset hintaerot kustannusvastaavuudella. Määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi poiketa tasapuolisten hinnoitteluperiaatteiden noudattamisesta vain painavista taloudellis-tuotannollisista syistä.
Alennuskäytännön arviointi
Optiroc Oy:n vuodesta 1994 käyttämän alennusjärjestelmän kilpailuvastaisuus syntyy kahdesta alennustyypistä: asiakaskohtaisesta ostotavoitealennuksesta ja ykköstuotealennuksesta. Ostotavoitealennus on jaettavissa kahteen ryhmään: tuoteryhmäkohtaisiin tavoitealennuksiin sekä tavoitealennuksiin, joita yhtiö maksoi eri tuoteryhmiin kuuluvien tuotteiden yhteenlasketuista ostomääristä. Käyttämällään alennusjärjestelmällä Optiroc Oy syyllistyi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön jäljempänä osoitettavalla tavalla.
Ostotavoitealennus
Optiroc Oy:n käyttämä ostotavoitteeseen perustuva alennus, jossa yritys määritteli tuotteilleen asiakaskohtaiset ostotavoitteet, joiden saavuttamisen perusteella alennus myönnettiin, ei ollut kustannusvastaava. Tätä osoittaa mm. se, että Optiroc Oy:n edustajat ovat todenneet Kilpailuvirastolle, että tavoitealennuksen ehdot (ostotavoite sekä alennusprosentti) määräytyvät paikallisen kilpailutilanteen mukaan. Optiroc Oy:n saavuttamat kustannussäästöt suurien tavaraerien toimituksissa, mikä saattaa olla peruste normaalin määräalennuksen käyttämiselle, eivät muodosta perustetta Optiroc Oy:n käyttämälle tavoitealennukselle. Alennusten kustannusvastaamattomuutta kuvaa esimerkiksi Optiroc Oy:n Rakentajan Starckjohann Oy:lle myöntämä […] %:n keskusliike-ehdon mukainen tavoitealennus, silloin kun kuivatuoteostot ovat vähintään […] miljoonaa markkaa vuodessa. Samana vuonna Optiroc Oy myönsi Rainex Partners Oy:lle […] %:n tavoitealennuksen […] miljoonan markan vuosittaisista kuivatuoteostoista. Ostotavoitteiden ja myönnettävien alennusten suuruus eivät korreloi keskenään sillä tavoin kuin kustannussäästöihin perustuvassa alennuksessa tulisi tapahtua. Samalla tavoin yksittäisten K-Rautojen tavoitealennukset eivät myöskään perustuneet suurien kuljetuserien muodostamalle kustannussäästölle. Esimerkiksi K-Rauta Herttoniemi sai […] %:n tavoitealennuksen, jos kuivatuoteostot olivat vuodessa vähintään […] miljoonaa markkaa. Vantaankosken K-Rauta sai […] %:n tavoitealennuksen vähintään […] miljoonan markan kuivatuoteostoista. Yhtälailla myös eri tuoteryhmien tuotteiden yhteenlaskettuun ostomäärään perustuva alennus ei myöskään ollut kustannusvastaava.
Optiroc Oy:n käyttämä ostotavoitealennus oli omiaan luomaan uskollisuutta Optiroc Oy:tä kohtaan. Tavoitealennuksella oli eri tuotemarkkinoiden tuotteiden hankkimista toisiinsa sitova vaikutus. Alennusjärjestelmä, jossa maksimaalisen alennuksen saaminen edellytti kaikkien tuoteryhmien tuotteiden hankkimista Optiroc Oy:ltä sitoi tosiasiallisesti sekä keskusliikkeet että K-Raudat hankkimaan Optiroc Oy:ltä kaikkia tai lähes kaikkia sen valmistamia tuotteita. Kilpailuteoriassa tällaista alennusten avulla tapahtuvaa sitomista kutsutaan tuotteiden niputtamiseksi. Sitomista tapahtui kahdella tavalla: Optiroc Oy:n alennustaulukon tuoteryhmät olivat kuivatuotteet, tiilet ja harkot. Niputtamalla kaikki kuivatuotteet samaan ryhmään kuuluviksi, Optiroc Oy sitoi asiakasta hankkimaan eri tuotemarkkinoille kuuluvat kuivatuotteet (esim. laastit ja tasoitteet) Optiroc Oy:ltä, vaikka jokin yksittäinen kuivatuotetyyppi saattoi olla edullisemmin hankittavissa toiselta valmistajalta. Toinen sitomistapa, jota Optiroc Oy käytti oli lisäalennuksen myöntäminen silloin, kun kaikki kolme tuoteryhmää pääsivät myyntitavoitteeseensa. Lisäalennusperusteena oleva tuoteryhmien kokonaismyynnin niputtamien ohjasi asiakasta siten, että hänellä oli rationaalisesti toimiessaan kannustin ostaa kaikkien tuoteryhmien tuotteet Optiroc Oy:ltä, vaikka joku tai jotkut tuotteista olisivatkin olleet yksittäin hankittuna edullisempia muualla.
Tavoitealennusten käyttö vaikeutti näin alalle tulevien sekä jo alalla olevien kilpailevien yritysten mahdollisuuksia markkinoida tuotteitaan, vaikka nämä olisivatkin kyenneet tuottamaan yksittäisiä tuotteita tehokkaammin kuin Optiroc Oy. Optiroc Oy:tä kapeamman tuotevalikoiman omaavat kilpailijat eivät pystyneet tasapuolisesti kilpailemaan asiakkaista Optiroc Oy:n kanssa. Samalla Optiroc Oy:n käyttämä tavoitealennus vaikeutti jo entuudestaankin vaikeaa alallepääsyä ylikapasiteetista kärsiville rakennustuotemarkkinoille.
Ykköstuotealennus
Optiroc Oy:n käyttämä ykköstuotealennus, jossa keskusliikkeille myönnettiin alennusta sillä edellytyksellä, että ne panostivat Optiroc Oy:n tuotteiden myyntiin, varastointiin ja pitivät ne ns. ykköstuotteina ei ole kustannusvastaavasti perusteltavissa. Optiroc Oy ei ollut yksilöinyt millään tavoin niitä toimenpiteitä, mitä keskusliikkeiltä edellytetään ykköstuotealennuksen saamiseksi. Koska keskusliikkeiltä vaadittavia toimenpiteitä ei oltu yksilöity, ykköstuotealennus muodosti perusteettoman velvollisuuden kohdella muiden valmistajien tuotteita Optiroc Oy:n tuotteita huonommin. Tähän viittaa Optiroc Oy:n Kilpailuvirastolle neuvotteluissa esittämä selvitys ykköstuotealennuksen sisältämistä velvoitteista.
Optiroc Oy:n esittämät perustelut alennuskäytännölleen
Optiroc Oy on omassa vastauksessaan Kilpailuvirastolle perustellut käyttämäänsä tuoteryhmäkohtaista tavoitealennusta seuraavasti: 1) keskusliike-ehtoon sisältyy markkinointivelvoite, josta ei makseta erillistä markkinointitukea tai muuta korvausta, 2) tuotteiden yhteiskäyttö on teknisesti tarkoituksenmukaista, se suojaa tavaramerkin mainetta ja selkiyttää vastuukysymyksiä reklamaatiotilanteissa, 3) tuotteiden yhteisvarastointi tukkuliikkeissä on loppukäyttäjän edun mukaista, koska se alentaa jakelukustannuksia ja mahdollistaa eri rakennusmateriaalien yhteistoimitukset rakennuskohteisiin, 4) kilpailu rakennustarvikekaupassa on voimakasta; jo ilman kokonaisostoihin perustuvia lisäalennuksia tuotteille myönnetään säännönmukaisesti huomattavat alennukset.
Lisäksi Optiroc Oy toteaa selvityksessään, että Kilpailuviraston tiilimarkkinoita koskevassa päätöksessä (446/61/93) Lohja Oy:n alennuspolitiikka on todettu esillä olleiden asiakkaiden suhteen tasapuoliseksi ja johdonmukaiseksi ja ettei alennuskäytännössä näiden alennusten osalta ole tapahtunut muutoksia vuoden 1993 jälkeen.
Kilpailuvirasto toteaa Optiroc Oy:n esittämistä perusteluista seuraavaa: 1) Eräiden keskusliikkeiden markkinointivelvoite ei anna Optiroc Oy:lle aihetta käyttää sitovan vaikutuksen sisältävää alennusmenettelyä. Markkinointituki on mahdollista antaa keskusliikkeille myös muilla tavoin kuin tavoitealennusta käyttämällä. Silloinkin markkinointituen myöntäminen on perustuttava todelliseen suoritteeseen perustuvaan korvaukseen. 2) Optiroc Oy:n esille ottamat tekniset tekijät, tavaramerkin maine ja vastuukysymykset eivät ole peruste tavoitealennuksen käyttämiselle. Koska mitkään tekniset syyt eivät pakota käyttämään tiettyä Optiroc Oy:n tuotetta juuri Optiroc Oy:ltä ostetun toisen tuotteen kanssa, ei asiakkaan valintaa eri tuotemerkkien välillä tule keinotekoisesti vääristää tavoitealennusten avulla. Optiroc Oy:llä ei myöskään ole sellaisia tavaramerkkejä, jotka edellyttäisivät tuotteiden sitomista toisiinsa. Tähän viittaa myös se seikka, että Leca-tavaramerkkiin on myönnetty käyttöoikeus myös Scancem-konsernin ulkopuolisille yrityksille. 3) Tuotteiden yhteisvarastointi tukkuliikkeissä on usein taloudellisesti järkevää, kuten Optiroc Oy esittää. Optiroc Oy on kuitenkin todennut sekä neuvotteluissa että kirjallisessa selvityksessään, että ainoastaan kuivatuotteiden osalta suurin osa toimituksista suuntautuu tukkuliikkeiden varastoon, muut tuotteet toimitetaan suurelta osin suoraan asiakkaalle, jolloin yhteisvarastoinnista syntyvää etua ei muodostu. Pelkkä kuivatuotteiden yhteisvarastoinnista tukkuliikkeille aiheutuva mahdollinen kustannussäästö ei ole peruste useiden eri tuotteiden hankinnan sitomiseksi tavoitealennuksen avulla. 4) Optiroc Oy on määräävässä markkina-asemassa tiilimarkkinoilla ja lisäksi Scancem-konsernilla on useiden muiden rakennusmateriaalien tuotemarkkinoilla todennäköisesti määräävä markkina-asema. Optiroc Oy:n väite rakennustarvikealan kovasta kilpailusta ja eri valmistajien myöntämistä alennuksista eivät anna perustetta Optiroc Oy:n käyttämälle alennusjärjestelmälle.
Optiroc Oy vetoaa myös Kilpailuviraston aiempaan päätökseen (446/61/93), jossa Lohja Oy:n alennuskäytäntö on todettu tasapuoliseksi ja johdonmukaiseksi. Yhtiö viittaa päätökseen, jossa Kilpailuvirasto tutki Lohja Oy:n määräävää markkina-asemaa ja sen mahdollista väärinkäyttöä tiilimarkkinoilla. Selvityksen yhteydessä virasto tiedusteli Lohja Oy:ltä tiilimarkkinoiden kilpailuolosuhteita. Saadun selvityksen perusteella virasto totesi päätöksessään, että Lohja Oy:n alennuspolitiikka tukkumyyjien ja viiden suurimman loppukäyttäjän suhteen on tiilien (poltettujen tiilien ja kalkkihiekkatiilien) osalta ollut tasapuolista ja johdonmukaista. Lohja Oy:n tuolloin ilmoittamat alennukset olivat: tukkumyyjille myönnettävä tavara-alennus ja varastointialennus. Tämän lisäksi Lohja Oy myönsi isoille loppukäyttäjille (rakennusliikkeille) vuosiostoihin kytkettyjä vuosialennuksia sekä rakennuskohtaisia kerta-alennuksia. Kyseinen päätös koski ainoastaan tiilimarkkinoita, eikä selvitysten yhteydessä tullut esiin sen laatuisia alennuksia kuin mitä Optiroc Oy:n käyttämät tavoite- ja ykköstuotealennukset olivat.
Ratkaisu
Optiroc Oy:n alennusmenettely vaikeutti Optiroc Oy:n kilpailijoiden elinkeinonharjoittamista, koska alennusten avulla asiakkaiden ostopäätöstä ohjattiin tavalla, jossa Optiroc Oy käytti hyväkseen määräävä markkina-asemaa ja kilpailijoita laajempaa tuotevalikoimaa. Optiroc Oy:n tavoite- ja ykköstuotealennukset rajoittivat asiakkaan toimintavapautta eivätkä perustu hyvään kauppatapaan. Tiilimarkkinoilla omaavansa määräävän markkina-aseman avulla Optiroc Oy pyrki rajoittamaan kilpailua myös niillä toimialoilla, missä sen markkina-asema ei ollut yhtä vahva. Edellä mainituista syistä Kilpailuvirasto katsoo, että Optiroc Oy:n käyttämää alennusjärjestelmää on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 5 kohtien vastaisena.
Kilpailuviraston ratkaisu on yhteneväinen Euroopan unionin oikeuskäytännön kanssa. Unionin oikeuskäytännössä sitä, että alennukset määräytyvät eri relevantteihin tuotemarkkinoihin kuuluvien tuotteiden osalta yhteisesti on pidetty jo sinällään määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Näin on menetelty mm. EY-tuomioistuimen Hoffman-La Roche-päätöksessä (1979 ECR 461) sekä komission Coca-Cola (Italy) -päätöksessä (Press Release IP(90) 7, 9.1.1990).
Optiroc Oy on kuitenkin Kilpailuviraston kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen muuttanut alennuskäytäntöään Kilpailuviraston esittämien vaatimusten mukaiseksi. Keskustelujen yhteydessä Optiroc Oy on esittänyt virastolle uuden mallin vuonna 1997 käytettäville vuosisopimuksille. Optiroc Oy on uudessa alennusjärjestelmässään luopunut tuotteiden niputukseen perustuvasta ostotavoitealennuksesta sekä ykköstuotealennuksesta. Ykköstuotealennus on korvattu alennuksella, joka perustuu asiakkaiden tekemiin todellisiin sopimuksessa yksilöityihin suoritteisiin. Optiroc Oy:n alennuskäytännön voidaan näin ollen katsoa nykyisellään vastaavan kilpailunrajoituslain vaatimuksia.
Elinkeinonharjoittajan, joka rikkoo kilpailunrajoituslain 4-7 §:n säännöksiä, määrätään kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaan seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Vaikka Optiroc Oy:n alennuskäytäntö sisälsi piirteitä, joilla on kilpailijoiden tuotteita poissulkeva vaikutus, on Kilpailuvirasto kuitenkin omissa selvityksissään ja Optiroc Oy:n asiakkaiden haastattelujen avulla saamiensa tietojen perusteella havainnut, että alennuskäytännön tähän astinen poissulkeva vaikutus on ollut suhteellisen vähäinen. Optiroc Oy:n kilpailijat eivät ole kiinnittäneet merkittävässä määrin huomiota alennusjärjestelmän poissulkevaan vaikutukseen. Lisäksi Optiroc on edellä esitetyllä tavalla muuttanut alennuskäytäntöään, kun virasto kiinnitti asiaan huomiota. Näistä syistä johtuen Kilpailuvirasto katsoo, että asian saattaminen kilpailuneuvoston käsiteltäväksi seuraamusmaksun määräämiseksi ei tässä tapauksessa ole tarpeellista.
Toimenpidepyyntö ei anna aihetta enää enempiin toimenpiteisiin ja asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista 3 §:n 2 momentti ja 7 § 2 ja 5 kohdat.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.