Epäilty osuusteurastamojen välinen hankinta-alueiden jakaminen ja tuottajahintayhteistyö

Asia

Epäilty osuusteurastamojen välinen hankinta-alueiden jakaminen ja tuottajahintayhteistyö

Asianosaiset

Atria Oy
Itikka osuuskunta
Lounais-Suomen Osuusteurastamo
Osuusteurastamo Karjaportti

Asian vireilletulo

Osuusteurastamot kuuluivat vuoteen 1991 asti Tuottajain Lihakeskuskuntaan (TLK), joka toimi niiden keskusliikkeenä. TLK:n jäsenenä kullakin osuusteurastamolla oli oman hankinta-alueensa lisäksi oma markkinointialue eikä kilpailua osuusteurastamojen välillä siten ollut. Muun muassa lihanjalostustoiminnan yhtiöittäminen teurastamoissa kasvatti kilpailupaineita ja johti lopulta TLK:n hajoamiseen keväällä 1991.

Kilpailuvirasto ryhtyi vuonna 1991 selvittämään, miten TLK:n purkautuminen oli vaikuttanut osuusteurastamojen yhteistyöhön. Selvityksissä todettiin, että osuustoiminnallisten liha-alan yritysten välillä oli ollut TLK:n hajottuakin horisontaalista yhteistyötä. Osuusteurastamot olivat jakaneet hankinta-alueita, rajoittaneet broilereiden tuotantoa sekä pyrkineet hintayhteistyöhön. Myös Itikka-Lihapolar Oy:n ja LSO Food Oy:n perustaman lihan vienti- ja tuontitoimintaa harjoittavan yhteisyrityksen TLK-Trading Ltd Oy:n osakassopimukseen sisältyi kilpailua rajoittavia ehtoja.

Kilpailuvirasto antoi asiassa päätöksen 17.6.1993 (Dnro 180/61/91) sen jälkeen, kun osuusteurastamot olivat ilmoittaneet luopuvansa aikaansaamistaan kilpailunrajoituksista lukuunottamatta tuottajahintoja koskevaa yhteistyötä. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoi päätöksessään, että myös tuottajahintoja koskeva yhteistyö on kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista. Tämän vuoksi Itikka Osuuskunta, Osuusteurastamo Karjaportti, Lihakunta, Lounais-Suomen Osuusteurastamo ja Osuuskunta Pohjanmaan Liha hakivat kilpailuvirastolta 29.10.1993 päivätyllä kirjeellä kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa tekemälleen tuottajahintayhteistyölle.

Viraston pyydettyä asiassa lisäselvityksiä, osuusteurastamot kuitenkin totesivat, että ne eivät sopimuksella, päätöksellä eivätkä muullakaan tavalla aio yhteisesti määrätä tai suosittaa hintoja, joita kukin osuuskunta maksaa tuottajille. Samoin jokaisen osuuskunnan ilmoitettiin päättävän itsenäisesti mahdollisista tuottajille maksettavista jälkitileistä. Koska osuusteurastamojen välillä ei näiden selvitysten perusteella enää näyttänyt olevan kiellettyä tuottajahintoja koskevaa yhteistyötä, virasto päätti asian käsittelyn. Tämän ratkaisun jälkeen saamiensa tietojen perusteella kilpailuvirasto kuitenkin piti mahdollisena, että osuusteurastamot ovat edelleen pyrkineet tekemään lihan tuottajahintoja ja hankinta-alueita koskevaa yhteistyötä.

Asian selvittäminen

Osuusteurastamojen hankintaa ja tuottajahinnoittelua selvitettiin 2.1.1995 Forssassa ja 18.1.1995 Turussa Lounais-Suomen Osuusteurastamon toimitiloissa. Lisäksi virasto teki 16.8.1995 kilpailunrajoituslain 20 §:n mukaiset tarkastukset Atria Oy:ssä, Osuuskunta Itikassa ja Osuusteurastamo Karjaportissa.

Osuustoiminnalliset liha-alan yritykset

Lihanjalostusta harjoittaa tällä hetkellä kolme osuustoiminnallista yritystä: LSO-konserni, Atria Oy ja Karjaportti. LSO-konsernin emoyhtiö on Lounais-Suomen Osuusteurastamo (LSO). Konsernin jalostus- ja markkinointiyhtiönä puolestaan toimii LSO Food Oy. LSO:n pääkonttori sijaitsee Turussa. Atria Oy muodostui 1991 Itikka Lihabotnia Oy:n ja Lihapolar Oy:n fuusion tuloksena. Fuusion jälkeen yhtiön nimi oli Itikka-Lihapolar Oy vuoden 1994 loppuun asti, jolloin se muutettiin Atria Oy:ksi. Yhtiön pääkonttori on Seinäjoella. Atrian pääomistajina on kaksi osuuskuntaa: Itikka ja Lihakunta. Myös ruotsinkielinen Osuuskunta Pohjanmaan Liha omistaa jonkin verran yhtiön osakkeita. Omistajaosuuskunnat huolehtivat Atrian jalostaman lihan hankinnasta ja tuottajapalvelujen välityksestä. Alueellisista osuusteurastamoista toimii edelleen Osuusteurastamo Karjaportti, jonka pääkonttori on Mikkelissä.

Perinteisesti LSO on hankkinut lihaa Lounais-Suomesta, Karjaportti Etelä-Karjalasta ja Keski-Suomesta, Itikka Pohjanmaalta, Pohjanmaan Liha ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta ja Lihakunta Pohjois-Suomesta. Niiden yhteinen markkinaosuus lihan hankinnassa on ollut noin 70 prosenttia. Lihajalosteiden myynnistä osuustoiminnallisten yritysten osuus on ollut viime vuosina noin 60 prosenttia. Osa yksityisestä lihanjalostusteollisuudesta on siten toiminut osuusteurastamojen raaka-ainetoimitusten varassa.

Yhteenveto selvitystuloksista

Hankinta-aluejako

Selvityksissä todettiin, että osuusteurastamot olivat kilpailuviraston 17.6.1993 tekemän päätöksen jälkeenkin keskustelleet hankinta-alueista ja perinteiseen hankinta-aluejakoon oli viitattu useassa yhteydessä. Muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa (MTK) kokoontuvassa osuusteurastamojen ja MTK:n yhteistyöelimessä liha-alan yhteistoimikunnassa oli korostettu helmikuussa 1994 osuusteurastamojen yhteistyön merkitystä hankinnassa. Tällöin oli todettu, että yritysten on pakko lähteä omille teilleen hankintatoimessa, mikäli hankintarajoja ei kunnioiteta.

Karjaportissa oli edellä mainituista yhteistyövaatimuksista huolimatta todettu jo vuonna 1993, että osuuskunnan hankinta-alueen laajentaminen näyttää tarpeelliselta. Karjaportti olikin laajentanut vuoden 1994 alussa lihan hankinnan LSO:n perinteiselle alueelle. Karjaportin toiminta oli huomattu myös tuottajajärjestössä, sillä MTK-Etelä-Häme oli lähettänyt Karjaportille kesällä 1994 kirjeen, jossa vaadittiin hankintakilpailun lopettamista ja yhteistyöneuvottelujen aloittamista Karjaportin ja LSO:n välillä. Kilpailuviraston tekemän selvityksen mukaan tämä vaatimus ei kuitenkaan johtanut käytännön toimiin, vaan Karjaportti jatkoi itsenäistä hankintapolitiikkaa.

Hankinta-alueen laajentamisen tarpeesta oli keskusteltu vuonna 1994 myös Itikka-Lihapolar Oy:ssä ja Itikka osuuskunnassa. Päätökset hankinta-alueen laajentamisesta oli pantu täytäntöön toukokuussa 1995, jolloin Itikka oli laajentanut hankintatoimensa Lounais-Suomeen LSO:n perinteiselle hankinta-alueelle.

Lihan hankinta- ja tuontistrategiaa oli käsitelty MTK:ssa kokoontuvassa liha-alan yhteistoimikunnassa jälleen kesäkuussa 1995. Kilpailuviraston tekemien selvitysten perusteella näyttää siltä, että MTK oli tällöin pyrkinyt vaikuttamaan osuusteurastamojen tuonti- ja hankintapäätöksiin.

Selvitykset osoittavat, että osuusteurastamot ovat ryhtyneet hankkimaan lihaa myös perinteisten hankinta-alueidensa ulkopuolelta. Osuusteurastamojen hankintakilpailu näyttää olleen erityisen aktiivista tämän vuoden aikana. Vuonna 1995 myös lihan tuonti EU-alueelta on vapautunut ja muun muassa LSO on tuonut lihaa. MTK on kuitenkin pyrkinyt vaikuttamaan osuusteurastamojen hankintapolitiikkaan siten, että perinteisiä hankinta-aluerajoja kunnioitettaisiin. Kilpailuvirasto ei saanut kuitenkaan näyttöä siitä, että MTK:n vaatimuksilla olisi ollut käytännössä vaikutusta osuusteurastamojen hankintapolitiikkaan tai tuontipäätöksiin.

Tuottajahintayhteistyö

Kilpailuviraston tekemien selvitysten mukaan osuusteurastamojen tuottajille maksamissa hinnoissa on ollut selviä eroja ja hankintahinnoilla on myös kilpailtu. Osuusteurastamojen välillä käynnistynyt hankintakilpailu on osaltaan lisännyt kilpailua tuottajahinnoilla. EU-jäsenyyden aiheuttamaa hankintahintojen laskua oli kuitenkin pyritty kartoittamaan liha-alalla sekä osuusteurastamojen että muiden hankintatointa harjoittavien yritysten kesken. Virasto ei kuitenkaan saanut näyttöä siitä, että näillä neuvotteluilla olisi ollut merkittävää vaikutusta tuottajahintojen määräytymiseen.

Tietojenvaihto

Kilpailuvirasto kiinnitti tekemissään selvityksissä huomiota siihen, että tietojenvaihto osuusteurastamojen välillä on runsasta. Alalla seurataan tiiviisti ja melko lyhyellä viiveellä toisten yritysten teurastusmääriä, tuottajahintoja ja lihavarastoja. Pääosa tietojenvaihdosta toteutetaan alalla toimivien yhteistyöelinten välityksellä. Tällaista yhteistyötä voidaan osittain perustella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan säännösten aikaansaamalla markkinoiden seurantatarpeella. Liha-alalle olikin perustettu toukokuussa 1995 liha-alan neuvottelukunta, jonka tehtävä on edistää kansallista lihapolitiikkaa EU:ssa. Neuvottelukuntaan kuuluvat sekä osuusteurastamot että yksityiset lihan hankintaa harjottavat yritykset samoin kuin MTK:n ja maa- ja metsätalousministeriön edustajat. Lisäksi Elintarviketeollisuusliiton yhteydessä toimii Lihateollisuusyhdistys, jossa myös seurataan kotimaan markkinatilannetta sekä lihan vientiä ja tuontia.

Edellä mainittujen toimialatasoisten yhteistyöorganisaatioiden lisäksi osuusteurastamoilla on muitakin yhteistyöelimiä. Ne tekevät yhteistyötä muun muassa edellä mainitussa liha-alan yhteistoimikunnassa, joka kokoontuu MTK:ssa. Kilpailuviraston tekemien selvitysten mukaan erityisesti tähän yhteistyömuotoon liittyy piirteitä, joilla osuusteurastamojen hankinta- ja tuontipolitiikkaa pyritään yhtenäistämään. Vaikka virasto ei saanut näyttöä siitä, että yhteistoimikunnan kokouksissa esiintuotuja yhteistyötarpeita toteutettaisiin tällä hetkellä käytännössä, MTK näyttää jatkuvasti vaativan osuusteurastamoilta sellaista kilpailukeinojen keskinäistä koordinointia, joka toteutuessaan johtaisi kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn markkinoiden jakamiseen ja tuotannon rajoittamiseen. Yhteistoimikunnassa käytäviä keskusteluja ei voida viraston tekemän selvityksen mukaan pitää alkutuotantoa koskevan informaation välittämisenä tuottajajärjestölle, koska tällaista tietoa tuottajajärjestöt voivat saada muun muassa liha-alan neuvottelukunnan kautta. MTK:n pyrkimyksiä nimenomaan osuusteurastamojen toiminnan ohjailuun voidaan pitää erityisen vahingollisina, sillä kyseisten teurastamojen markkinaosuus lihan hankinnassa on erittäin merkittävä.

Lihamarkkinoilla toimii myös LSO:n ja Atrian yhteisyritys TLK Trading Ltd Oy, jonka päätehtävänä on lihan vienti. Myös Karjaportti on käyttänyt TLK Tradingia vientikanavanaan. Lisäksi TLK Trading on välittänyt osuusteurastamoille alkutuotantoa koskevaa tilastotietoa. Viraston tekemissä selvityksissä todettiin, että TKL Tradingin asiakkaiksi oli suunniteltu hankittavan kaikki lihaa vievät yritykset, koska tämän oli uskottu lähentävän yhteistyötä ja kotimaisten lihan ohjausta niin Suomessa kuin viennissäkin. Kyseiset lausumat osoittavat, että yhteistä vientiyritystä saatetaan käyttää kilpailukeinojen koordinointiin myös kotimarkkinoilla. Hankinta-aluejakojen poistumisen ja lihan tuonnin aikaansaama kilpailutilanne saattaa kuitenkin kiristää kilpailua niin paljon, että yhteistyö viennissä vaikeutuu. Toistaiseksi TLK Tradingissa tehtävä yhteistyö ei suunnitelmista huolimatta näytäkään johtaneen osuusteurastamojen väliseen kiellettyyn markkinoiden jakamiseen tai tuotannon rajoittamiseen.

Asianosaisten kuuleminen

Kilpailuvirasto varasi 30.10.1995 asianosaisille yrityksille mahdollisuuden antaa lausuntonsa viraston päätösluonnoksesta.

Päätös ja sen perustelut

Kilpailuviraston tekemissä selvityksissä todettiin, että osuusteurastamot ovat viitanneet useissa yhteyksissä hankinta-aluerajoihin senkin jälkeen, kun ne ilmoittivat kilpailuvirastolle luopuvansa hankinta-aluejaoista. Käytännössä osuusteurastamojen perinteisiä hankinta-aluerajoja on kuitenkin alettu ylittää jo vuonna 1994. Osuusteurastamojen välinen hankintakilpailu on kiristynyt erityisesti vuoden 1995 aikana, jolloin Itikka Osuuskunta on laajentanut hankintansa Lounais-Suomeen. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto on kuitenkin toistuvasti vaatinut perinteisten hankinta-aluerajojen kunnioittamista. Koska MTK:n kilpailua rajoittavat vaatimukset eivät näytä käytännössä toteutuneen, osuusteurastamojen ei voida katsoa toimineen kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan vastaisesti. Virasto kuitenkin toteaa, että MTK:n esittämät vaatimukset johtaisivat toteutuessaan kilpailunrajoituslain vastaiseen yhteistyöhön osuusteurastamojen välillä.

Kilpailuvirasto ei saanut tekemissään selvityksissä osoituksia osuusteurastamojen välisestä tuottajahintayhteistyöstä. Virasto kuitenkin havaitsi, että alalla on runsaasti osuusteurastamojen välistä tietojenvaihtoa. Osuusteurastamot ovat saaneet muun muassa TLK Trading Ltd Oy:n kautta tietoja toistensa teurastusmääristä ja tuottajahinnoista. Alkutuotantoa koskevia kysymyksiä on käsitelty myös liha-alan yhteistoimikunnassa. Osuusteurastamot tietävät siten tarkkaan toistensa tuottajahinnat ja hankintamäärät.

Kilpailijoiden välinen hintoja ja määriä koskevien tietojen vaihto voi olla yksi kielletyn hintayhteistyön väline varsinkin, jos yritysten liikesalaisuuksiin rinnastettavia tietoja paljastetaan kilpailijoille tai jos vaihdettavat tiedot ovat hyvin uusia. Tietojenvaihto on todennäköisimmin vahingollista liha-alan kaltaisella keskittyneellä alalla. Toisaalta tiivis kilpailijaseuranta saattaa lisätä kilpailua, koska kilpailijoiden toimiin voidaan vastata nopeasti. Kilpailuviraston saamat tiedot viittaavat siihen, että osuusteurastamot eivät ole käyttäneet kilpailijoiden hintoja ja määriä koskevia tietoja kilpailun rajoittamiseen, vaan niiden perusteella on vastattu kilpailijoiden toimiin.

Kilpailuvirasto on lisäksi todennut, että erityisesti MTK:ssa toimivassa liha-alan yhteistoimikunnassa, jonka toimintaan osallistuvat ainoastaan osuusteurastamot, on jatkuvasti käsitelty kysymyksiä, jotka saattavat johtaa kiellettyyn yhteistyöhön lihan hankinnassa ja muissa lihan alkutuotantoa koskevissa kysymyksissä. On todennäköistä, että yhteistoimikunnassa vaihdetaan tietoja, joita kilpailijat eivät normaalisti paljasta toisilleen. Tämän vuoksi tällaisen yhteistyön jatkaminen on omiaan lisäämään osuusteurastamojen välisen kilpailua rajoittavan yhteistyön mahdollisuutta, vaikka virasto ei tekemissään selvityksissä saanut osoituksia siitä, että yhteistoimikunnassa käydyillä keskusteluilla olisi tällä hetkellä merkittävää vaikutusta osuusteurastamojen kilpailukäyttäytymiseen.

Koska kilpailuvirasto ei saanut osuustoiminnallisissa liha-alan yrityksissä tekemissään selvityksissä näyttöä kielletystä hankinta-aluejaosta tai tuottajahintayhteistyöstä, virasto poistaa asian käsittelystä.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §.

Muutoksenhaku

Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.