1 Asia
1. Oy Veikkaus Ab:n ja Jääkiekon SM-liiga Oy:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja markkinoiden jakaminen sponsorisopimusten markkinoilla
2 Osapuolet
2.1 Toimenpidepyynnön kohteet:
2. Oy Veikkaus Ab, Vantaa
3. Jääkiekon SM-liiga Oy (aiemmin Osuuskunta jääkiekon SM-liiga), Helsinki
2.2 Toimenpidepyynnön tekijä:
4. Ålands Penningautomatförening
Asiamies Risto Kurki-Suonio
Asianajotoimisto Risto Kurki-Suonio Oy, Helsinki
3 Ratkaisu
5. Toimenpidepyyntö ja Kilpailuviraston selvitys eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
6. Ålands Penningautomatförening (jäljempänä myös PAF tai Ahvenanmaan Raha-automaattiyhdistys) on pyytänyt 12.10.2000 Kilpailuvirastoa tutkimaan, ovatko Oy Veikkaus Ab (jäljempänä Veikkaus) ja Jääkiekon SM-liiga (jäljempänä SM-liiga) syyllistyneet määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön tai rikkoneet muutoin kilpailunrajoituslakia estämällä PAFia mainostamasta palvelujaan SM-liigassa. PAF (PAF Online) oli tehnyt sponsorointisopimuksen mm. SM-liigassa pelaavan Tamhockey Oy-Tapparan kanssa. Sopimuksen myötä PAF olisi saanut mainostettua Ahvenanmaan maakuntahallituksen luvalla Ahvenanmaan maakunnassa (jäljempänä myös Ahvenanmaa tai maakunta) harjoittamaansa veikkaus- ja vedonlyöntitoimintaa Suomen mantereella (jäljempänä myös valtakunta, manner-Suomi tai Suomi).
7. PAF on katsonut, että Veikkaus ja SM-liiga ovat tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n (laissa 318/2004 4 §) tarkoittamalla tavalla rajoittaneet tuotantoa sekä jakaneet markkinoita ja hankintalähteitä ja 7 §:n (laissa 318/2004 6 §) tarkoittamalla tavalla väärinkäyttäneet määräävää markkina-asemaa hyödykkeiden tuotantoa ja markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
5 Arpajaislainsäädäntö Suomessa ja Ahvenanmaan maakunnassa sekä pelitoimintaa koskevat yksinoikeudet ja niitä koskevat oikeustapaukset
5.1 Suomen arpajaislainsäädäntö ja rahapeliyhteisöt
8. Toimenpidepyynnön tekohetkellä voimassa olleen arpajaislain (491/1965) 5 §:n mukaan (11.12.1992/1289) arpojen myyminen ja kaupan pitäminen Suomen ulkopuolella pidettäviin arpajaisiin sekä sellaisten arpajaisten muulla tavoin edistäminen oli kiellettyä. Lain 6 §:ssä säädettiin, että arpajaisrikoksesta tuomitaan sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen se, joka luvattomasti toimeenpanee arpajaiset, joiden järjestämiseen tarvitaan viranomaisen lupa, myy tai pitää kaupan arpoja sellaisiin luvattomasti tai ulkomailla toimeenpantuihin arpajaisiin taikka muulla tavalla edistää niiden toimeenpanoa.
9. Uusi 23.11.2001 annettu arpajaislaki (1047/2001) asetuksineen ja siihen liittyvät seitsemän muuta lakia tulivat voimaan 1.1.2002. Uusi arpajaislaki vastaa pääperiaatteiltaan aiempaa sääntelyä. Rahapelitoimintaa saa Suomessa edelleenkin harjoittaa vain valtioneuvoston luvalla. Arpajaiset saa toimeenpanna rekisteröity yhdistys, itsenäinen säätiö tai muu sellainen yhteisö, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus ja jonka kotipaikka on Suomessa.
10. Valtioneuvosto on arpajaislain (1047/2001) 11 §:n 4 momentin ja 68 §:n 3 momentin nojalla myöntänyt Veikkaukselle 20.12.2001 rahapeliluvan raha-arpajaisten ja veikkaus- ja vedonlyöntipelien järjestämistä varten 1.1.2002-31.12.2006. Veikkaus on valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jonka tuotonjaosta päättää opetusministeriö ja toimintaa valvoo sisäasiainministeriö. Veikkaustoiminta alkoi Suomessa vuonna 1940.
11. Veikkauksen liikevaihto koostuu 18 pelin myynnistä. Vuonna 2003 Veikkauksen liikevaihto oli 1 159 miljoonaa euroa ja vuonna 2004 1 260,8 milj. euroa, mikä on 101,5 milj. euroa (+8,8 %) enemmän kuin vuonna 2003. Veikkaus saavutti valtion talousarvioon kirjatun veikkausvarojen tuotto-odotuksen 375,8 milj. euroa. Kaikista Veikkauksen peleihin käytetyistä euroista palautuu voittajille keskimäärin noin 48 prosenttia. Veikkauksen edunsaajat ovat taide, liikunta, tiede ja nuorisotyö. Edunsaajat saavat yhteensä noin 33 prosenttia pelatuista euroista. Loppu jakaantuu asiamiespalkkioihin, arpajaisveroihin, yhtiön kuluihin ja varauksiin.
12. Veikkaus on ensimmäisenä kansallisena rahapeliyhtiönä maailmassa kehittänyt uuden itsepalvelupelaamisjärjestelmän (OnNet), joka otettiin käyttöön joulukuussa 1996. OnNet käsittää niin Internet-, wap- kuin puhelinpelaamisen. Pelaaminen edellyttää rekisteröitymistä itsepalvelujärjestelmän käyttäjäksi, mikä taas edellyttää, että pelaajalla on suomalainen sosiaaliturvatunnus. Itsepalvelupelaajan tulee siten olla Suomessa asuva luonnollinen henkilö. Pelipalveluun on rekisteröitynyt jo yli 270 000 asiakasta. Päivittäin Veikkauksen sivuilla käy keskimäärin yli 40 000 eri kävijää. Veikkaus ei periaatteessa markkinoi pelejään maan rajojen ulkopuolella.
13. Vuonna 1938 perustetulla RAY:llä on yksinoikeus raha-automaatti- ja kasinopelitoimintaan sekä kasinon pitoon Suomessa. Yhdistyksen jäseninä voivat olla terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävät yleishyödylliset, oikeuskelpoiset yhteisöt ja säätiöt, joiden toimintaa tuetaan RAY:n tuotoilla. RAY:een kuuluu tällä hetkellä 98 yhteisöä. RAY tarjoaa pelejään ainoastaan julkisissa ja valvottavissa tiloissa. RAY:n pelejä ei voi pelata Internetissä eikä matkapuhelimella. RAY:n tavoitteena on mahdollisimman laaja, kohtuullisesti pelaava asiakaskunta. RAY:n rahapelilupa on voimassa 31.12.2006 asti.
14. Vuonna 1973 perustettu Suomen Hippos ry on suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö ja EU:n hyväksymä jalostusjärjestö. Hippoksen jäseniksi voidaan hyväksyä ravikilpailujen järjestämiseksi toimivat rekisteröidyt yhteisöt, hevosjalostusliitot ja valtakunnalliset hevosalan rekisteröidyt yhteisöt. Hippokseen kuuluu 127 jäsenyhteisöä. Hippos järjestää maamme ravikilpailutoiminnan ja järjestää pelitoiminnan joko suoraan tai omistamansa peliyhtiön kautta. Totopelit Suomessa järjestää Hippoksen tytäryhtiö Fintoto Oy, jonka tuotot käytetään hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen. Fintoto Oy:n rahapelilupa on voimassa 31.12.2006 asti.
5.2 Ahvenanmaan maakunnan arpajaislainsäädäntö ja PAFin yksinoikeus
15. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 6 kohdan mukaan arpajaisista ja muista rahapeleistä säätäminen kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Arpajaisten toimeenpanon yksityiskohdista säädetään Landskapslag om lotterier -nimisessä laissa (maakunnan arpajaislaki; Ålands författningssamling 10/1966). Ainoastaan maassa (”i landet”) rekisteröity yhdistys, säätiö tai yhteisö saa järjestää arpajaisia. Arpajaisten tarkoituksena pitää olla varojen kerääminen hyväntekeväisyyteen tai muuhun aatteelliseen tarkoitukseen.
16. Landskapsförordning (1993/56) om Ålands Penningautomatförening och dess verksamhet -asetus sisältää tarkemmat määräykset PAFin toiminnasta. Rahapalkintoja sisältäviä arpajaisia, joita ovat raha-automaattitoiminta, kasinopelien toimeenpaneminen ja vedonlyöntitoiminta saa yksinoikeudella järjestää ainoastaan PAF. Yhdistys on perustettu vuonna 1966 ja sen tarkoituksena on kerätä varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin Ahvenanmaalla. Yhdistyksen jäsenjärjestöinä ovat kahdeksan vammais-, nuoriso- ja vanhusten palvelutyötä sekä kansanterveyden, kulttuuritoiminnan ja meripelastustoiminnan edistämistä varten perustettua järjestöä. Myös Suomen Punaisen Ristin Ahvenanmaan piiri on yhdistyksen jäsen.
17. PAF-konsernin pääkonttori on Maarianhaminassa ja haarakonttori Helsingissä. PAFin tytäryhtiöt sijaitsevat Tukholmassa ja Tallinnassa. PAFilla on lupa järjestää rahapelejä Ahvenanmaalla, laivoilla ja Internetissä. PAFin toiminta käsittää raha-automaatit, viihdelaitteet, lasten ajoautomaatit, kasinopelit, bingopelit, arpajaiset, totalisaattoripelit ja Internet-pelit – urheiluvedonlyönnit, arpajaiset ja kasinopelit. PAFilla on nykyään myös puhelimella pelattavia mobiilipelejä.
18. Arpajaistoiminnan tuotonjaosta päättävä Maakuntahallitus valvoo PAFin harjoittamaa pelitoimintaa. Tuotonjakoehdotuksen tekee jäsenjärjestöjen, maakuntahallituksen sekä PAFin edustajista kokoonpantu Fördelningsrådet.
19. PAF kertoo toimenpidepyynnössään harjoittaneensa toimintaansa pitkään vailla näkyvyyttä manner-Suomessa, koska toimilupansa puitteissa PAF saattoi järjestää rahapelitoimintaa vain Ahvenanmaalla. Tuolloin toiminnan markkinointi manner-Suomessa ei ollut PAFin mukaan tarkoituksenmukaista, koska ei ollut odotettavissa, että mannersuomalaiset PAFin markkinoinnin innostamina matkaisivat enemmän Ahvenanmaalle voidakseen pelata PAFin rahapelejä.
20. PAF toi vuoden 1999 lopulla Internet-pelit markkinoille, jonka jälkeen se ryhtyi markkinoimaan niitä voimakkaasti. Vuoden 1999 alussa tekninen toiminta yhtiöitettiin perustamalla EGET (European Game & Entertainment Technology Ltd Ab). PAFin osuus EGETistä oli 1.4.2005 35 %. EGET on PAFin pääohjelmistotuottaja. PAF hallinnoi edelleen Internet-pelejä, mutta se ei kehitä itse tekniikkaa. EGET on erikoistunut käsittelemään peliratkaisuja lisensioiduille pelioperaattoreille. EGET tarjoaa avoimen ja interaktiivisen pelipaikan kasino- ja arpajaistoiminnalle, urheiluvedonlyönnille sekä hevosurheilulle.
21. Internet-pelejä on tähän mennessä tarjottu vain pohjoismaisille pelimarkkinoille eli ahvenanmaalaisille, suomalaisille ja ruotsalaisille asiakkaille lähinnä teknisistä syistä. Vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä PAF on kertonut alkavansa myydä Internet-pelejä seitsemällä eurooppalaisella kielellä ulottaen palvelunsa suurimpaan osaan Eurooppaa. PAFin Internetpelien kielet tulevat jatkossa olemaan ruotsi, suomi, englanti, saksa, espanja, ranska ja italia.
22. PAF Online-pelien yleisissä sopimusehdoissa korostetaan, että PAF on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka kotipaikka on Ahvenanmaan maakunta, Suomi. PAF tarjoaa yleisölle Online-pelejä Internetin välityksellä. Pelitoiminnan hallinto tapahtuu Ahvenanmaalla. Jokainen yksittäinen peli otetaan vastaan, hyväksytään ja toteutetaan Ahvenanmaalla. Pelaaminen edellyttää, että pelaaja on rekisteröitynyt ja hyväksytty PAFin peliasiakkaaksi sekä on tallettanut pelimaksuihin ja -panoksiin tarkoitettuja varoja PAFin pankkitilille.
5.3 Arpajaisvalvonta ja Internet-pelit
23. Euroopan unionissa ei ole arpajaistoimintaa koskevia yhteisöoikeudellisia säännöksiä, vaan sitä säännellään kansallisesti. Arpajaistoiminta ei yleisesti kuulu Euroopan unionin jäsenmaissa vapaan kilpailun piiriin.
24. Sisäasiainministeriön alaisuudessa 1.3.2002 alkaen toiminut arpajais- ja asehallintoyksikkö (AAHY) valvoo ja ohjaa arpajais-, rahankeräys- ja viihdelaitetoimintaa. Sen tehtäviin kuuluvat muun muassa hallinnonalaan liittyvä säädösvalmistelu, rahapelitoiminnan lainmukaisuuden valvonta ja rahapelien pelisääntöjen ja raha-automaattien sekä kasinopelien suurimpien sallittujen pelipanosten vahvistaminen.
25. Internetissä toimeenpantavien arpajaisten ja niitä toimeenpanevien yhtiöiden valvontaa on erittäin vaikea toteuttaa paitsi niissä tapauksissa, joissa palvelin sijaitsee Suomessa. Myös oman valtion kansalaisille asetettua kieltoa osallistua Internetissä toimeenpantaviin ulkomaisiin arpajaisiin olisi erittäin vaikeata valvoa.
5.3.1 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen arpajaisiin liittyvistä ratkaisuista
26. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT:n) mukaan esteet palveluiden vapaalle tarjoamiselle voivat olla oikeutettuja ja rajoitettu yksinoikeus Euroopan yhteisön oikeuden mukainen. EYT:n tapauskäytäntöä on mm. selostettu ns. Läärä -tapauksen osalta (asia C-124/97) Kilpailuviraston 3.5.2002 antamassa RAY:n pelitoiminnan epäiltyjä kilpailunrajoituksia koskevassa päätöksessä (Dnrot 417/61/1997, 1025/61/1997 ja 1152/61/1999).
27. EYT on 6.11.2003 antamalla tuomiolla asiassa C- 243/01 (Gambelli) lausunut, että kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla keräämästä, hyväksymästä, kirjaamasta tai välittämästä erityisesti urheilutapahtumiin liittyviä vetoja, jollei tähän ole saatu kyseessä olevan jäsenvaltion myöntämää toimilupaa tai lupaa, muodostaa rajoituksen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 artiklassa tarkoitetulle sijoittautumisvapaudelle ja saman sopimuksen 49 artiklassa tarkoitetulle palvelujen tarjoamisen vapaudelle. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko tällaisella lainsäädännöllä sen konkreettiset soveltamistavat huomioon ottaen todella saavuttaa tavoitteet, joilla sitä perustellaan, ja että sillä asetetut rajoitukset eivät ole näihin tavoitteisiin nähden suhteettomia toimenpiteitä.
28. EYT on Gambelli -tuomiossa (kohta 65) määrittänyt ne perusteet ja edellytykset, joiden nojalla rahapelipalvelujen tarjoamisen vapaudesta voidaan jäsenvaltion lainsäädännössä poiketa. Ratkaisun mukaan jäsenvaltioiden rahapelipalveluiden tarjoamista koskevien rajoitusten tulee täyttää kaikki neljä seuraavaa edellytystä:
- niitä on voitava perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä;
- niiden on oltava omiaan takaamaan niillä tavoiteltavan päämäärän toteuttaminen;
- ne eivät saa puuttua palvelun tarjoamisen perusvapauteen enempää kuin on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi; ja
- niitä on sovellettava ilman syrjintää.
5.3.2 PAFin manner-Suomeen suuntaamaa Internet-pelitoimintaa koskenut oikeusprosessi
29. Sisäasiainministeriö teki Keskusrikospoliisille 24.5.2000 kantelun, joka koski PAFin Internet-pelejä. Valtionsyyttäjä vei asian Ahvenanmaan käräjäoikeuteen syyskuussa 2001 syyttäen arpajaisrikoksesta PAFin toimitusjohtajaa, markkinointijohtajaa ja hallituksen puheenjohtajaa Internetissä ilman valtioneuvoston lupaa toimenpannun arpajaispelin johdosta. Valtionsyyttäjän mukaan keskeiset kysymykset olivat, missä Internetin avulla suoritettava rahapeli lain mukaan oli toimenpantu ja edellyttikö kyseinen peli valtioneuvoston lupaa vai riittikö peliin Ahvenanmaan maakunnanhallituksen myöntämä lupa. PAFin liikeideana oli alusta alkaen ollut pelaajien hankinta muualta Suomesta ja PAF oli aktiivisesti lehti- ja suoramainonnalla tarjonnut pelejään muualla Suomessa. Kaikki pelisivut oli käännetty suomeksi. Valtaosa pelaajista (noin 96 prosenttia) oli muualta Suomesta. Näin ollen valtionsyyttäjä katsoi muun Suomen olevan pelitoiminnan kohdemaa ja pelin toimeenpanon olevan myös muualla Suomessa.
30. Muista PAFin hallituksen jäsenistä valtionsyyttäjä teki kuusi syyttämättäjättämispäätöstä. Valtionsyyttäjä katsoi heidänkin syyllistyneen arpajaisrikokseen, mutta jätti syytteen nostamatta syyllisyyden vähäisyyden perusteella.
31. Ahvenmaan käräjäoikeus tuomitsi PAFin 6.11.2001 arpajaisrikoksesta sakkoihin, koska se oli syyllistynyt Suomessa arpajaisrikokseen markkinoimalla vuosien 2000 ja 2001 aikana Internet-pelejään mm. mainostamalla mannersuomalaisissa joukkotiedotusvälineissä ja harjoittamalla kampanjatoimintaa Suomessa. PAFin kolme johtajaa tuomittiin päiväsakkoihin arpajaisrikoksesta.
32. PAF valitti käräjäoikeuden tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden tuomion 31.3.2003 katsoen, että PAF ei ollut syyllistynyt rikokseen. Hovioikeus katsoi arpajaiset järjestetyksi siellä, missä pelin keskeinen toiminta tapahtuu. PAFin pelipalvelujen järjestämiseksi välttämätön laitteisto ja sen ylläpito, hallinto sekä operatiivinen päätöksenteko tapahtuvat Maarianhaminassa. Näin ollen nojautuen Internet-palvelimen sekä yhtiön johdon fyysiseen sijaintipaikkaan, hovioikeus katsoi arpajaiset järjestetyksi Ahvenanmaan maakunnassa. Hovioikeus katsoi Internetin olevan vain jakelukanavan, eikä pelitoimintaa täten voitu katsoa järjestetyn jokaisella yksittäisellä paikalla, jolla tilaaja (”en beställare”) sattui olemaan.
33. Hovioikeus myös totesi, että rangaistussäännösten tulee olla riittävän täsmällisesti muotoillut, jotta kansalaiset voivat vaikeuksitta tietää, mitkä teot ovat rangaistavia. Jotta arpajaiset voidaan katsoa järjestetyksi tietyllä paikkakunnalla, vaatii tämä hovioikeuden mukaan ko. paikkakunnalla ainakin yhden fyysisen ja konkreettisen toimen, jonka tähtäimenä on aiotun arpajaistoiminnan toteutus. Hovioikeus myös katsoi, etteivät yksinomaan markkinointitoimenpiteet muodosta arpajaisten järjestämistä arpajaislaissa kuvatulla tavalla.
34. Syyte ja käräjäoikeuden tuomio olivat koskeneet myös luvattomasti järjestettyjen arpajaisten edistämistä eli markkinointia. Hovioikeus katsoi tämän syytekohdan osalta, että koska itse arpajaisten järjestäminen ei ollut luvatonta, eli järjestämistä ei ollut tapahtunut Ahvenanmaan maakunnan ulkopuolella, eivät myöskään tämän pelitoiminnan mahdolliset edistämistoimet olleet kiellettyjä. Tällaiset edistävät toimet eivät hovioikeuden mukaan myöskään ole erikseen rangaistavia edes sen osalta, joka on itse järjestänyt luvattomat arpajaiset.
35. Valtionsyyttäjä anoi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa ja sai sen 17.11.2003. KKO katsoi 24.2.2005 antamassaan tuomiossa (2005:27 Diaarinumero R2003/550 taltio 0481), että PAF oli Ahvenanmaan maakunnasta käsin toimeenpannut Internetissä vedonlyöntejä ja raha-arpajaisia siten, että myös valtakunnassa asuvat pelaajat saattoivat ottaa osaa näihin rahapeleihin. KKO katsoi, että arpajaiset oli toimeenpantu myös valtakunnassa. Yhdistyksen toimitusjohtajan, markkinointipäällikön ja hallituksen puheenjohtajan katsottiin syyllistyneen arpajaisrikokseen (ArpajaisL 491/1965 6 § 1 mom).
5.3.3 Valtionsyyttäjän ratkaisu PAFin yhteistyökumppaneiden syyttämättä jättämisestä
36. Esitutkinnassa oli tutkittu, olivatko eräät urheilujärjestön puolesta tai lukuun toimineet syyllistyneet arpajaislain rikkomiseen sillä perusteella, että erään urheilutapahtuman käsiohjelmassa oli julkaistu ilmoitus, jossa kehotettiin ihmisiä osallistumaan PAFin toimeenpanemiin vedonlyöntipeleihin. PAF oli kokonaan vastannut mainoksen sisällöstä. Lisäksi tutkittiin myös, oliko erään toisen urheilutapahtuman järjestäjä syyllistynyt arpajaislain rikkomiseen sillä perusteella, että mainittu järjestäjä oli tehnyt sponsorointisopimuksen PAFin kanssa. Ilmoituksissa mainostettiin PAFin harjoittamaa pelitoimintaa Suomen monipuolisimpana Internet-pelipalveluna ja pelaajille tarjottiin ilmaispelejä 50 markan arvosta. Ahvenanmaan käräjäoikeus oli tuominnut PAFin edustajia sakkorangaistuksiin Internetin välityksellä toimenpannuista peleistä siltä osin, kun pelit oli toimeenpantu myös muualla Suomessa (ks. edellä). Käräjäoikeus oli kiinnittänyt tuomiossaan erityisesti huomiota aktiiviseen markkinointiin muualla Suomessa.
37. Ensin mainitun tapauksen osalta valtionsyyttäjä katsoi päätöksessään dnro R 02/11 Arpajaisrikos 2400/R/2/01, että syylliseksi epäillyillä ei ollut lain vaatimaa tahallisuutta eikä näyttöä rikoksesta näin ollen ollut.
38. Toisessa tapauksessa kyse oli monivuotisesta sponsorointisopimuksesta. Sopimuksen arvo oli merkittävä. Syylliseksi epäillylle, joka on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti, oli valtionsyyttäjän päätöksen dnro R 02/11 Arpajaisrikos 2400/R/3/01 mukaan täytynyt tulla selväksi, että PAFin tavoite sponsorointisopimuksella oli ollut hankkia Internet-pelitoimintaansa pelaajia myös muualta Suomesta. PAFin Internetpeli oli ollut urheilutapahtumassa näyttävästi esillä käsiohjelmassa olevassa mainoksessa ja peliareenalla olevissa mainosjulisteissa. Tilaisuutta oli televisioitu Yleisradio Oy:n kanavilla. Valtionsyyttäjä katsoi päätöksessään, että syylliseksi epäilty oli edellä mainitulla toiminnallaan edistänyt PAFin internetpelitoimintaa muualla Suomessa ja näin syyllistynyt arpajaisrikokseen.
39. Ratkaisussa todettiin, että Ahvenanmaan käräjäoikeuden annettua edellä mainitun päätöksensä yhteistyö oli jäädytetty ja että sponsorointisopimuksen tekoaikoihin esitettiin eri suuntiin meneviä käsityksiä siitä, missä laajuudessa PAFin pelejä voi markkinoida muualla Suomessa.
40. Näillä perusteilla valtionsyyttäjä piti syylliseksi epäillyn syyllisyyttä vähäisenä. Koska teosta ei ollut odotettavissa sakkorangaistusta ankarampaa rangaistusta, hän jätti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 kohdan nojalla syytteen nostamatta mainitusta teosta. (02/11)
6 Jääkiekon SM-liigan toiminnasta ja Veikkauksen sponsoroinnista
6.1 Suomen Jääkiekkoliitto ry:n, Jääkiekon SM-liiga Oy:n ja jääkiekkoseurojen toiminnasta ja sponsorointisopimusten tekemisestä
41. Suomen Jääkiekkoliitto ry:n (jäljempänä Liitto) tarkoituksena on edistää ja kehittää jääkiekkoilua ja muita Liiton toimintaan hyväksyttyjä lajeja sekä toimia jäsentensä valtakunnallisena Liittona, aatteellisena järjestönä ja yhdyssiteenä. Tarkoitustaan Liitto toteuttaa mm. vastaamalla lajiensa kansainvälisestä yhteistoiminnasta ja edustamalla jäsenliittona Kansainvälistä Jääkiekkoliittoa (IIHF) ja valvomalla sen sääntöjen ja määräysten noudattamista. Liitto järjestää kansainvälisiä ja kansallisia kilpailuja sekä ohjaa ja valvoo jäsentensä kilpailutoimintaa Suomessa ja ulkomailla. Liitto nimeää edustusjoukkueet ja tukee niiden valmentamista ja päämääriä. Toimintansa tukemiseksi Liitto voi mm. toimeenpanna rahankeräyksiä ja arpajaisia. Liitto on myös Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (SLU) ja Suomen Olympiayhdistyksen jäsen. Liiton jäseneksi voivat hakea rekisteröidyt urheiluseurat tai muut urheiluyhteisöt, aluejärjestöt ja valtakunnalliset Liiton toimintalajeja edistävät ja kehittävät yhdistykset, jotka sitoutuvat noudattamaan Liiton sekä niiden yhteisöjen sääntöjä, joiden jäsen Liitto on.
42. Jääkiekon SM-liiga Oy:n (aiemmin Osuuskunta jääkiekon SM-liiga) toimiala on jääkiekon kilpailutoiminnan harjoittaminen ja tähän liittyvä taloudellinen toiminta, kuten markkinointi-, tulospalvelu- ja tilastotoiminnan järjestäminen sekä kilpailutoimintaa tukevien televisiointi- ja yhteistyösopimusten tekeminen. SM-liigaseurat ovat arvioineet saavansa 35 prosenttia tuloistaan sponsoreilta.
43. Sponsoroinnista on kyse silloin, kun joku taho rahoittaa, tukee taloudellisesti, kustantaa tai takaa jotakin hanketta. Sponsorointisopimuksella sponsori saa usein oikeuden tavalla tai toisella käyttää sponsorointikohteen toiminimeä, tunnusta, nimeä, kuvaa, hahmoa, ääntä tai muuta vastaavaa ns. kaupallista oikeutta oman toimintansa, toiminimensä, tuotteensa tms. markkinoinnissa. Sponsori saa esimerkiksi oikeuden käyttää itsestään nimikettä urheilukilpailu X:n ”virallinen yhteistyökumppani” tai oikeuden hyödyntää urheilija Y:n nimeä ja kuvaa omien tuotteidensa mainonnassa. Sponsorisopimuksessa voidaan myös sopia tukijan näkymisestä ottelutapahtumissa, esim. mainostauluissa, taustakuvissa, pääsylipuissa tai ohjelmalehtisissä.
44. Kansallisesta huippukiekkoilusta vastaavat yhteistyössä Liitto ja SM-liiga keskinäisiin sopimuksiin tukeutuen. SM-liiga järjestää ylimmän kansallisen tason kilpailusarjan ja Liitto vastaa maajoukkueista ja kansallisesta kilpailutoiminnasta. Liitto ei sitoudu jäsenyhteisöjensä taloushallintoon, mutta toimii tarvittaessa ja pyydettäessä neuvonantajana.
45. Lajiliitot tekevät usein jäsenseuroja ja urheilijoita sitovia sopimuksia, jotka koskevat valmennustuen piirissä olevia urheilijoita, maajoukkuetoimintaa ja yleensä lajin edustustoimintaa. Sopimuksissa edellytetään, että urheilijalla tai joukkueilla ei ole lajiliittoa edustaessaan lajiliiton sopimusten kanssa kilpailevia sopimuksia. Kansainvälisessä toiminnassa rajoituksia saattaa syntyä kansainvälisen liiton omista sopimuksista. SLU on yhteistyössä eri lajiliittojen ja muiden asiantuntijoiden kanssa luonut sopimusmalleja liittojen, seurojen ja urheilijoiden käyttöön. Myös SLU:n sopimusmallissa rajataan urheilijoilta mahdollisuus omiin sopimuksiin sellaisten yritysten kanssa, jotka kilpailevat lajiliiton sopimuskumppanien kanssa samalla toimialalla, ellei asiasta ole erikseen sovittu lajiliiton kanssa.
6.1.1 Veikkauksen ja SM-liigan yhteistyö
46. PAFin toimenpidepyynnön liitteenä oli Oy Veikkaus Ab:n ja Jääkiekon SM-liiga ry:n kesken 24.6.1999 allekirjoitettu vuosia 2000-2001 koskenut yhteistyösopimus, jonka 19.6.2000 päivätyn sopimusliitteen 5 kohdan mukaan ”SM-liiga ja siinä pelaavat seurat eivät sopimuskauden aikana tee yhteistyötä Veikkauksen kanssa samalla toimialalla toimivien yritysten kanssa.”
47. Uudemmassa 24.6.2002 päivätyssä yhteistyösopimuksessa, jonka Veikkaus on toimittanut virastolle 3.6.2003, on sovittu, että ”SM-liiga ei tee sopimusaikana yhteistyötä Veikkauksen kanssa samalla toimialalla olevien yritysten kanssa. Lisäksi SM-liiga sitoutuu siihen, että sen jäsenseurat eivät tee sopimusaikana yhteistyötä sellaisten rahapeliyhteisöjen kanssa, joilla ei ole Suomen arpajaislain edellyttämää lupaa rahapelien toimeenpanoon.”
48. Sponsorointi on osa Veikkauksen markkinointiviestintää. Sponsorointiyhteistyön keskeinen tarkoitus on hankkia näkyvyyttä Veikkauksen tuotteille, erityisesti taitopeleille – vakioveikkaukselle, vedonlyöntipeleille, raviveikkauksille – näiden tuotteiden kuluttajien kannalta oikeassa ja kiinnostavassa ympäristössä. Veikkauksen sponsorointi käsittää mm. pelikohdeyhteistyön, tapahtumamarkkinoinnin, kummiurheilijayhteistyön sekä kannatusilmoittelun.
49. Veikkauksen harjoittama mainonta on ensisijaisesti pelibrandimainontaa, esimerkiksi Lotto on yksi Suomen tunnetuimmista tuotemerkeistä. Yhtiö käytti tuotemainontaan vuonna 2004 noin 14,8 miljoonaa euroa, mikä on 1,2 prosenttia tavoitteeksi asetetusta myynnistä. Eniten käytetyt mediat ovat televisio ja sanomalehdet. Kokonaisuudessaan Veikkauksen markkinointikulut ovat noin 1,6 % liikevaihdosta.
50. Valtiontalouden tarkastusvirasto (jäljempänä VTV) on Oy Veikkaus Ab:n sponsorointitoimintaa koskeneessa tarkastuskertomuksessaan (16/2001 Dnro 262/54/01 21.12.2001) todennut, että suuri osa Veikkauksen sponsoroinnin nimissä harjoittamasta toiminnasta on ollut asianmukaista ja normaalia markkinointia. Suoritetussa tarkastuksessa VTV:n tarkoituksena oli selvittää, harjoittaako Veikkaus vain sellaista sponsorointia, jonka lähtökohtana on liiketoiminnan edistäminen. Tarkastuksella voitiin varmistua, että yhtiö ei ota opetusministeriön roolia ja tee sponsoroinnin muodossa päätöksiä ylijäämän jakamisesta. Veikkauksen sponsorointipolitiikkaan ei myöskään kuulu maksaa korvausta sponsoroitavan tapahtuman käytöstä pelikohteena.
7 Kilpailuviraston kanta sponsorointiyhteistyöstä
51. Kilpailuviraston tehtäväksi on lainsäädännössä asetettu kilpailunrajoitusten ja niiden vaikutusten selvittäminen. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kilpailunrajoituksesta huolimatta kokonaisuutena pitää toimivana. Kilpailuviraston tavoitteena on lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla puuttua erityisesti kansantaloudellisesti merkittäviin kilpailunrajoituksiin, joilla on markkinamekanismin yleisen toimivuuden kannalta merkittävä haitallinen vaikutus.
52. Toimenpidepyynnössään PAF on katsonut, että Veikkaus ja SM-liiga ovat rajoittaneet tuotantoa sekä jakaneet markkinoita ja hankintalähteitä ja väärinkäyttäneet määräävää markkina-asemaa hyödykkeiden tuotantoa ja markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi. Ensin mainitun kilpailunrajoitusepäilyn osalta Kilpailuvirasto toteaa, että koska Veikkaus ja SM-liiga eivät ole samalla tuotantoportaalla toimivia keskenään kilpailevia elinkeinonharjoittajia, ne eivät ole voineet kilpailunrajoituslaissa kielletyllä tavalla rajoittaa tuotantoa tai jakaa markkinoita.
53. Veikkauksen ja SM-liigan määräävän markkina-aseman väärinkäyttöepäilyn osalta Kilpailuvirasto viittaa päätökseensä Suomen Hiihtoliitto ry/Hautamäet 11.11.2004 (Dnro 756/61/04), jossa on arvioitu Suomen Hiihtoliiton toimintaa sponsorisopimusten markkinoilla. Hiihtoliitto ei ollut hyväksynyt mäkihyppääjien hankkimia sponsoreita, saksalaista autonvalmistajaa ja olutpanimoa sekä englantilaista rahapeliyhtiötä, koska Hiihtoliitolla itsellään oli samoilla toimialoilla toimivat yhteistyökumppanit.
54. Päätöksessään Kilpailuvirasto totesi, että sponsorien näkökulmasta tarjolla on runsaasti vaihtoehtoja.[1] Urheilussakin on vaihtoehtoisia sponsorointikohteita, ja käytännössä sama sponsori tukee usein myös kulttuuria tai muuta toimintaa, josta uskoo saavansa vastinetta tekemälleen sijoitukselle. Hiihtoliiton ja mäkihypyn tarjoama mainospaikka ei myöskään ole sponsorille ainoa kanava; näkyvyyttä yritykselle ja sen tuotteille voi saada muun muassa television, elokuvien, lehdistön, radion, Internetin ja messujen kautta.
55. Virasto totesi, että myös urheilijoilla on käytettävissään muita potentiaalisia sponsoreita riippumatta Hiihtoliiton sopimukseen ottamasta toimialarajauksesta. Lisäksi Hiihtoliiton sponsoreita koskeva toimialarajaus on ollut pitkäaikainen käytäntö ja Hiihtoliiton toimintaa tukevan yrityksen intressissä, ja toimitettujen selvitysten perusteella sponsorien vaatima. Toimialarajauksella estetään vapaamatkustusta, jonka on yleisesti todettu haittaavan innovatiivisuutta ja kehittämistyötä. Toimialarajauksen poistamisen vaatiminen saattaisi siten vaarantaa koko varainhankintajärjestelmän.
56. Kilpailuviraston päätöksestä on valitettu markkinaoikeuteen. Valituksesta 19.1.2005 antamassaan lausunnossa Kilpailuvirasto totesi, että sponsorisopimuksiin kuuluu olennaisesti kilpailukieltolauseke, joka estää sponsorirahaa saaneen osapuolen toimimisen samanaikaisessa yhteistyössä sponsoroivan yrityksen kilpailijoiden kanssa. Kilpailuvirasto katsoi, että kilpailukieltolausekkeet ovat sponsoritoiminnan luonne ja tavoitteet huomioon ottaen tavanomainen osa sponsorisopimuksia, ja ne perustuvat ennen muuta sponsoroivan yrityksen eikä sponsoroitavan intresseihin ja vaatimuksiin.
57. Kilpailuvirasto viittaa myös Euroopan Yhteisöjen komission päätökseen UEFA:n Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yksinmyynnistä 23.7.2003 (2003/778/EY), jonka kappaleissa 50, 51 ja 86 käsitellään sponsorointia. Komissio totesi, että UEFA:n yhteismyyntinä myymät kaupalliset oikeudet, esimerkiksi sponsorointi-, toimitus- ja tuotelisenssioikeudet, muodostavat osan laajempia tuotemarkkinoita kaupallista mainontaa varten. Komissio ei pitänyt todennäköisenä, että UEFA:n harjoittama näiden kaupallisten oikeuksien myynti rajoittaisi kilpailua merkittävästi eikä siksi määritellyt merkityksellisten tuotemarkkinoiden laajuutta täsmällisesti.
58. Kilpailuvirasto katsoo, että em. päätöksiä vastaavalla tavalla on arvioitava myös Veikkauksen ja SM-liigan sponsorointiyhteistyötä. Yhteistyö on urheilun sponsoroinnissa vallitsevan yleisen käytännön mukainen eikä sillä ole olennaisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia SM-liigaseurojen eikä PAFin kannalta.
59. Asian enempi käsittely Kilpailuvirastossa ei ole perusteltua senkään takia, että PAFin järjestämää arpajaistoimintaa ei kohdissa 29-40 kuvattujen oikeustapausten perusteella saa markkinoida manner-Suomessa, mikä merkitsee sitä, että PAFin mainoksia kantavat elinkeinonharjoittajat syyllistyisivät arpajaisrikokseen edistäessään PAFin Internet-pelitoimintaa. Nykyisestä arpajaismarkkinoiden yksinoikeusjärjestelmästä sekä manner-Suomessa että Ahvenanmaalla seuraa siis se, että PAFin tai Veikkauksen ainoa mahdollisuus mainostaa itseään yksinoikeusalueensa ulkopuolella on ryhtyä sponsoriyhteistyöhön sellaisten organisaatioiden kanssa, joiden kotimaiden arpajaistoiminta ei perustu yksinoikeusjärjestelmiin. Näin PAF on jo tehnytkin, kun se on solminut kumppanuussopimuksen esim. Saksan jääkiekkoliiton (DEB) kanssa.
8 Johtopäätös
60. Veikkauksen ja SM-liigan yhteistyösopimus on urheilun sponsoroinnissa vallitsevan yleisen käytännön mukainen ja sponsoritoiminnan luonteeseen kuuluvaa eikä sillä ole olennaisia vahingollisia vaikutuksia SM-liigaseurojen eikä sponsoreiden elinkeinotoiminnan kannalta. Kilpailuvirasto ei pidä asian enempää selvittämistä aiheellisena. Asia poistetaan käsittelystä.
9 Sovelletut säännökset
61. Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 3 §, 6 § ja 7§, vm:t 1.5.2004 jälkeen laissa (318/2004) 4 § ja 6 §.
10 Muutoksenhaku
62. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
11 Lisätiedot
63. Lisätietoja antaa kilpailuasiainneuvos Riitta Ryhänen.
[1] Mainostajien Liiton sponsoribarometrin 2004 mukaan yritykset sponsoroivat erilaisia kohteita esimerkiksi vuosina 2002-2003. Urheilussa tukea saivat joukkueurheilu, yksilöurheilu ja urheilutapahtumat, Lisäksi tuettiin muun muassa kulttuuria, taidetapahtumia, yksittäisiä taitelijoita, viihdetapahtumia, tiedettä, koulutusta, sosiaalisia kohteita, medioita ja yhteiskunnallisia hankkeita