Hakijat
Suomen Taksiliitto r.y.
Keski-Uudenmaan Invataksit r.y.
Hakemus
Suomen Taksiliitto r.y. on 18.12.1996 päivätyllä kirjeellään ja Keski-Uudenmaan Invataksit r.y. 15.1.1997 päivätyllä kirjeellään pyytänyt, että Kilpailuvirasto myöntäisi kilpailunrajoituslain (480/92) 19 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan saman lain 6 §:n 1) kohdassa määrätylle hintayhteistyökiellolle ns. Sampo-projektiin kuuluvassa henkilöliikenteessä.
Hakemuksen perustelut ja hankitut selvitykset
Poikkeusluvan hakijat ovat esittäneet hakemuksen perusteluina, että Sampo-projekti kuuluu Euroopan unionin komission neljännen puiteohjelman telematiikan ja liikenteen tutkimusohjelmaan. Sen tarkoituksena on kehittää ja testata käytännössä kutsuohjatun joukkoliikenteen telemaattisia ratkaisuja. Liikenneministeriö on tehnyt asiasta sopimuksen Euroopan unionin komission kanssa. Suomesta kokeilualueina ovat mukana Seinäjoen alue sekä Tuusulan, Keravan, Järvenpään alue Keski-Uudeltamaalta. Sampo-projektin kokeiluaika on 3.2. – 31.7.1997, joksi ajaksi poikkeuslupaa haetaan.
Sampo-liikennepalveluista on tarkoitus solmia sopimukset Seinäjoen alueen osalta Vaasan lääninhallituksen ja ko. alueella kokeiluun osallistuvien liikenneyrittäjien sekä liikenneyrittäjiä edustavien yhteenliittymien kesken ja Keski-Uudenmaan alueen osalta Uudenmaan lääninhallituksen ja tällä alueella kokeiluun osallistuvien liikenneyrittäjien ja yrityksiä edustavien yhteenliittymien välillä. Sopimusten mukaan lääninhallitukset ostavat ko. liikenteen ja myyjinä ovat linja-auto- sekä taksi- tai invataksiyritykset tai niiden yhteenliittymät.
Poikkeuslupahakemuksista ja niiden ohella Kilpailuvirastolle toimitetuista sopimusmalleista ilmenee, että sopimuksissa on tarkoitus noudattaa ostajan ja eri myyjätahojen kesken yhtenäistä hinnoitteluperustetta.
Poikkeslupaa haetaan sille, että Sampo-projektin puitteissa solmittavissa ostoliikennesopimuksissa ostajan ja eri myyjätahojen kesken saadaan kilpailunrajoituslain 6 §:n kiellosta poiketen noudattaa yhtenäistä hinnoitteluperustetta ja, että hinnoitteluperusteista sovittaessa sopijapuolina voivat olla elinkeinonharjoittajien yhteenliittymät. Käytännössä nämä yhteenliittymät olisivat paikallisia taksiautoilijoiden yhdistyksiä ja yrityksiä. Linja-autoliikenteen osalta kokeiluun osallistuu vain yksittäisiä linja-autoyrityksiä.
Poikkeusluvan hakijoiden mukaan yhtenäisen hinnoitteluperusteen noudattamisesta aiheutuu tehokkuusetuja, kun lääninhallitukset eivät siinä tapauksessa joudu neuvottelemaan ja tekemään erikseen sopimuksia jokaisen autoilijan kanssa. Hakijan mukaan tällainen menettely nostaisi kokonaishintatasoa ja johtaisi sitä kautta myös asiakkailta perittävän maksun kohoamiseen. Yhtenäisen hinnoitteluperusteen sopiminen antaa hakijoiden mukaan lääninhallituksille mahdollisuuden tehdä kokeilun aikana kokeiluun osallistuvien eri liikennemuotojen kesken todellisia kustannus- ja tehokkuusvertailuja. Lisäksi yhtenäinen hinnoittelu varmistaisi sen, että asiakkaille voidaan määrätä kokeilualueilla yhtenäinen hinta riippumatta asiakkaan käyttöön tulevasta kuljetusvälineestä. Asiakas saa kuljetuksen taksitaksan ja linja-autotaksan väliin sijoittuvalla hinnalla riippumatta siitä suorittaako kuljetuksen linja-auto, taksi vai invataksi.
Uudenmaan lääninhallitus on toimittanut Kilpailuvirastolle viraston pyynnöstä lausuntonsa poikkeuslupahakemuksesta sekä sopimusmallin, jonka mukaisena Sampo-liikenteen sopimukset on tarkoitus solmia Uudenmaan läänissä. Lausunnossaan lääninhallitus toteaa muun muassa, että kysymyksessä on teknologiahanke, jolla haetaan uusia tapoja hoitaa joukkoliikennettä. Sillä pyritään löytämään joukkoliikenteen hoitotapa, joka painottaa nykyistä enemmän kuluttajan eli matkustajan tarpeita. Uudenmaan lääninhallitus ilmoittaa yhtyvänsä hakemuksessa esitettyyn näkemykseen, että mahdollisuus sopia yhtenäisestä hinnoitteluperusteesta aiheuttaa lääninhallitukselle ko. liikenteen maksajana selkeän tehokkuusedun.
Uudenmaan lääninhallituksen mukaan taksiyhtiöt ja yhdistykset soveltuvat erityisen hyvin osapuoliksi ko. sopimuksiin, koska niiden kapasiteetti on riittävä ja ne tarjoavat mahdollisuuden joustavasti muuttaa vaikeasti ennakoitavissa olevaa tarvittavan kaluston määrää. Lisäkaluston tarpeesta jouduttaisiin muussa tapauksessa aina erikseen neuvottelemaan ja tulos olisi tarpeen kiireellisyyden vuoksi todennäköisesti ostajalle eli lääninhallitukselle epätaloudellinen. Lääninhallituksen näkemyksen mukaan yksittäinen autoilija ei olisi lähtenyt kokeiluun mukaan suoriteperusteisella korvauksella, vaan sopimuksen syntyminen olisi edellyttänyt aikaperusteista korvausta. Tämä olisi aiheuttanut kokonaishintatason nousua. Lääninhallitus arvioi, että yhteenliittymien kanssa tehtävien sopimusten kokonaishinta on 30 – 40 % alhaisempi kuin se olisi yksittäisten autoilijoiden kanssa tehtävissä sopimuksissa.
Sampo-liikenteessä matkustaja kuljetetaan taksilla, invataksilla tai linja-autolla lähes ovelta ovelle, jolloin palvelu on lääninhallituksen mukaan verrattavissa lähinnä yksilölliseen taksimatkaan. Matkustajalta perittävä maksu on kuitenkin vain hieman korkeampi kuin vastaava bussimatka. Lääninhallitus arvioi matkustajalle tulevan hyödyn olevan yli 50 % verrattuna yksilölliseen taksimatkaan. Uudenmaan lääninhallitus puoltaa lausunnossaan haetun poikkeusluvan myöntämistä.
Vaasan lääninhallitus on Kilpailuviraston pyynnöstä toimittanut virastolle sopimusmallin, jonka mukaisena Sampo-liikenteen sopimukset on tarkoitus solmia Vaasan läänissä. Se on sopimusehdoiltaan saman sisältöinen kuin Uudenmaan läänin sopimusmalli.
Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan hakemuksessa tarkoitetun Sampo-liikenteen kokonaiskustannusarvio ko. kokeiluaikana on noin 630.000 markkaa. Seinäjoen seudulla järjestelmässä on mukana noin 40 taksia, yksi invataksi ja yksi linja-autoyritys ja Keski-Uudellamaalla noin 15 taksia, 3-5 invataksia ja yksi linja-autoyritys.
Päätös
Kilpailuvirasto määrää, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohtaa ei sovelleta sopimuksiin, joita Uudenmaan lääninhallitus ja Vaasan lääninhallitus tekevät liikenteenharjoittajien ja niiden yhteenliittymien kanssa Sampo-projektiin kuuluvan liikenteen ostamiseksi.
Poikkeuslupa on voimassa Sampo-projektiin kuuluvan kokeiluajan 3.2. – 31.7.1997.
Päätöksen perustelut
Kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan poikkeusluvan edellytyksenä on, että kilpailunrajoitus osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja että hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Hakemuksista ja Uudenmaan lääninhallituksen lausunnosta käy ilmi, että Sampo-projektilla kehitetään ja testataan käytännössä joukkoliikennettä käyttäen apuna uudenlaisia telemaattisia ratkaisuja. Tällöin voidaan olettaa, että kokeilulla edistetään teknistä kehitystä. Uudenmaan lääninhallitus on tuonut esille kokeiluun sisältyviä joukkoliikenteen tuotannon tehostamista osoittavia järjestelyjä kuten mahdollisuus joustavasti sopeuttaa kuljetuspalvelujen kysyntä ja tarjonta vastaamaan toisiaan. Lisäksi hakemuksissa ja lausunnossa on edellä selostetulla tavalla osoitettu, että projektiin kuuluvilla järjestelyillä saavutetaan taloudellista hyötyä ja asiakastaho itse, joka kyseisessä kokeilussa on liikenteen ostajina olevat lääninhallitukset, on vakuuttanut, että saavutettu hyöty tulee asiakkaille ja kuluttajille, joita ovat matkustajat. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että poikkeusluvan myöntämiselle kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentissa määrätyt edellytykset täyttyvät.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1) kohta ja 19 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.