Hakija
DNA Finland Oy
Hakemus
DNA Finland Oy (jäljempänä DNA) on 31.01.2001 Kilpailuvirastoon saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt, että DNA:n ja sen osakasyritysten välillä harjoitettavaan hintayhteistyöhön ja markkinoidenjakoon myönnettäisiin ensisijaisesti kilpailunrajoituslain 19 a §:n mukainen puuttumattomuustodistus tai toissijaisesti kilpailunrajoituslain 19 §:n mukainen poikkeuslupa. Hakija on katsonut, että kyseinen toiminta ei edellytä poikkeuslupaa, koska yhteistoiminnan osapuolet eivät ole kilpailijoita tai potentiaalisia kilpailijoita keskenään hakemuksessa esitetyssä yhteistoiminnan piiriin kuuluvassa toiminnassa. Asiassa on saatu DNA:lta lisäselvitystä 8.8.2001, 14.9.2001, 25.10.2001 ja 17.1.2002.
Yritykset
DNA perustettiin helmikuussa 2000 nimellä Suomen 3 P Oy. Yhtiön perusti 36 alueellista Finnet-ryhmään kuuluvaa puhelinyhtiötä. Marraskuussa 2000 yhtiön nimi muutettiin DNA Finland Oy:ksi. Valtioneuvosto myönsi 27.1.1999 toimiluvan Suomen 2 G Oy:lle GSM-standardin mukaisen matkaviestinverkon rakentamiseen koko valtakunnassa lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa. DNA tulee toimimaan matkaviestipalvelujen tarjoajana kyseisessä Suomen 2 G Oy:ltä vuokrattavassa verkossa. Poikkeuslupahakemuksessa kuvattuun yhteistyöhön osallistuvat DNA:n piirissä hakijan lisäksi sen osakasyritykset. DNA:n osakasyrityksiä ovat:
Alajärven Puhelinosuuskunta
Eurajoen Teleosuuskunta
Huittisten Puhelin Oy
Hämeen Puhelin Oy
Härkätien Puhelin Oy
Iisalmen Puhelin Oy
Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy
Jakobstadsnejdens Telefon Ab
Kajaanin Puhelinosuuskunta
Kankaanpään Puhelin Oy
Karjaan Puhelin Oy
Keikyän Puhelinosuuskunta
Kemiön Puhelinosakeyhtiö
Kokkolan Puhelin Oy
Kuopion Puhelin Oy
Kymen Puhelin Oy
Laitilan Puhelinosuuskunta
Lohjan Puhelin Oy
Loviisan Puhelinosuuskunta
Lännen Puhelin Oy
Mikkelin Puhelin Oyj
Oulun Puhelin Oy
Paraisten Puhelin Oy
Pohjanmaan Puhelinosuuskunta
Pohjois-Hämeen Puhelin Oy
Päijät-Hämeen Puhelin Oy
Riihimäen Puhelin Oy
Salon Seudun Puhelin Oy
Satakunnan Puhelin Oy
Savonlinnan Puhelinyhdistys
Telekarelia oy
Telepohja Oy
Vaasan Läänin Puhelin Oy
Vakka-Suomen Puhelin Oy
Hakijan esittämät selvitykset ja perustelut
Yhteistyön sisältö
DNA:ssa harjoitettavaan yhteistyöhön osallistuvat DNA:n osakkaina olevat puhelinyhtiöt. Osa näistä omistajayrityksistä harjoittaa yhteistyötä myös Suomen 2 G Oy:ssä, joka omistaa toiminnassa käytettävän matkaviestinverkon. Suomen 2 G Oy:lle on myönnetty toimintaansa puuttumattomuustodistus ja poikkeuslupa Kilpailuviraston 15.12.2000 (diaari nro 602/67/2000) antamalla päätöksellä. Päätöksessä Kilpailuvirasto totesi, että osakasyritysten matkaviestinpalveluiden markkinoilla harjoittamaan hintayhteistyöhön tulee hakea poikkeuslupa erikseen. Omistajayritykset ovat enemmistöosakkaina lisäksi Suomen 3 G Oy:ssä, jolla on toimilupa kolmannen sukupolven matkaviestinverkkojen tarjontaan.
Maakunnallisten puhelinyhtiöiden omistamien Suomen 2 G Oy:n, Suomen 3 G Oy:n ja DNA:n liiketoimintakonsepti perustuu lähtökohtaisesti toimiluvallisten verkkoyhtiöiden 2 G Oy:n ja Suomen 3 G Oy:n, palveluyhtiö DNA:n ja yhtiöt omistavien puhelinyhtiöiden väliselle yhteistyölle. Poikkeusluvan hakijan DNA:n mukaan sen toiminnan kannalta on välttämätöntä, että se voi tehdä osakasyritystensä kanssa alueellisia sopimuksia voidakseen kilpailla muiden valtakunnallisten matkaviestinpalveluiden tarjoajien kanssa. Hakija toteaa, että tämä ei rajoita kilpailua valtakunnallisilla matkapuhelinmarkkinoilla vaan päinvastoin, uuden valtakunnallisen toimijan myötä kilpailu tulee lisääntymään. Hakijan käsityksen mukaan kysymys on siis yhteistyöstä sellaisten yritysten välillä, jotka eivät yksinään käytännössä pystyisi hoitamaan yhteistyön piiriin kuuluvaa toimintaa valtakunnallisesti. Lisäksi hakija toteaa, etteivät yhteistoiminnan osapuolet ole kilpailijoita tai potentiaalisia kilpailijoita keskenään hakemuksessa esitetyssä yhteistoiminnan piiriin kuuluvassa toiminnassa. Hakija katsoo siksi, että kyseinen liiketoiminta ei edellytä kilpailulainsäädännön mukaista poikkeuslupaa.
DNA solmii jälleenmyyntisopimuksen jokaisen palveluiden jälleenmyyntitoimintaa harjoittavan osakasyrityksen kanssa. Omistajayrityksen osalta jälleenmyyntisopimuksen allekirjoittaminen on vapaaehtoista eikä ole riippuvainen mahdollisen osakassopimuksen määräyksistä. Jokainen jälleenmyyjänä toimiva osakasyritys voi vapaasti harjoittaa myös muiden kilpailevien tuotteiden jälleenmyyntiä ja markkinointia. Jokaiselle jälleenmyyjälle on sopimuksessa määritelty myyntialue, joka noudattaa osakasyritysten osalta kunkin osakasyrityksen teletoiminnan toimialuetta. Jokainen jälleenmyyjä voi omalla toimialueellaan tehdä myös itsenäisesti agenttisopimuksia. DNA voi lisäksi solmia agenttisopimuksia myös muiden kuin osakasyritysten kanssa. DNA myy tuotteet jälleenmyyjille määrittelemällään tukkuhinnalla. Lisäksi sillä on oikeus määritellä jälleenmyyjille ohjevähittäishinta. Jälleenmyyjä voi poiketa hinnoittelussaan DNA:n ohjehinnoista näin halutessaan. Jälleenmyyjä voi myös myydä halutessaan DNA:n tuotteita alle tukkuhinnan.
Tukkuhinnan jälleenmyyjille ja jälleenmyyntihinnan erotus on noin […][1]. Jälleenmyyjä saa siis […] jälleenmyyntikorvauksen myymistään matkapuhelinliittymistä soitetuista puheluista. DNA voi antaa tapauskohtaisesti alennuksia tukkuhinnasta jälleenmyyjälle, […]. Näin on DNA:n mukaan useassa tapauksessa toimittukin.
Rajoituksia hinnoittelulle on asettanut se, että DNA:n laskutusjärjestelmä ei ole vielä mahdollistanut eri hintojen perimistä tai laskurivien toimittamista eri jälleenmyyjille. […] Yksityisasiakkaiden kohdalla jälleenmyyjien asiakkailta perimät hinnat ovat vaihdelleet ainoastaan liittymätyypin mukaan ja ovat noudattaneet DNA:n ohjehinnastoa.
DNA:n toiminta kattaa normaalin riippumattoman yrityksen toimintaan kuuluvia toimintoja. DNA:n puitteissa yhteistyössä mukana olevat yhtiöt tekevät muun muassa matkapuhelinpalvelujen myynti- ja ostohintoja koskevia hintapäätöksiä, mukaan lukien alennukset ja muut hinnoitteluun vaikuttavat tekijät, esimerkkinä valtakunnallisen matkaviestinpalvelutuotteiden tukkuhinnat sekä jälleenmyyjille ja agenteille maksettavat myyntikorvaukset.
DNA ostaa matkaviestinverkkopalvelut 2G:ltä. 2G on GSM-toimiluvan haltija ja vastaa mm verkon ylläpidosta ja myy matkaviestinverkkopalvelua mm DNA:lle. Puhelinyhtiöt rakentavat, ylläpitävät ja operoivat verkkoa 2 G:n kanssa sovitun mukaisesti sekä myyvät DNA:n palveluita jälleenmyyntisopimuksessa määritellyllä vastuualueella. DNA myy telepalvelut puhelinyhtiöille tukkuhinnalla ja maksaa agenteille myyntikorvaukset.
Merkittävimmät DNA:n toimintaa koskevat päätökset tehdään yhtiön hallituksessa. Yhteistyön on tarkoitus kestää toistaiseksi.
Hakijan näkemys tehokkuuseduista ja hyödyn siirtymisestä asiakkaille ja kuluttajille
Hakijan mukaan kolmannen todellisen valtakunnallisen matkaviestinyrityksen synnyllä on ratkaiseva vaikutus matkaviestinpalvelujen ja myös muiden laajakaista matkaviestintää palvelevien datasiirtoverkkojen ja -verkkopalvelujen kehitykseen, saatavuuteen ja hintoihin.
Hakija esittää, että yhteistyö lisää kilpailua matkaviestinmarkkinoilla. Suomen 2 G Oy:n rakentama avoin verkkoplatformi on jo mahdollistanut uusien palveluoperaattoreiden tulon markkinoille. Tällä on kilpailua lisäävä vaikutus loppuasiakasmarkkinoille, mikä heijastuu parempina palveluina ja alentuvina hintoina. Yhteistyössä mukana olevien on nykyisissä kilpailuolosuhteissa mahdotonta yhteistyön avulla hinnoitella tuotteitaan korkeammalle kuin mitä tuotteiden kilpailullinen hintataso edellyttää.
Jotta kilpailu matkaviestinmarkkinoilla toimisi, toimijoiden on hakijan mukaan muodostettava kokonaisuus, jossa yritykset ovat riittävän vahvoja ja kilpailevat keskenään siten, että jokaisella on mahdollisuus menestyä. Vahvat yritykset kykenevät luomaan kilpailullisia paineita toisiaan kohtaan. Vahvuudeltaan hyvin erilaiset teleyritykset eivät takaa parasta mahdollista kilpailuasetelmaa. DNA:n omistajayrityksillä on ainoastaan yhdessä riittävästi taloudellisia ja muita resursseja kilpailla matkaviestinmarkkinoilla kahden markkinoita tällä hetkellä pääasiallisesti hallitsevan matkapuhelinoperaattorin kanssa.
Hakijan mukaan yhteistyö lisää mukana olevien yritysten kustannustehokkuutta. Asiakkaille tuleva hyöty ilmenee edullisimpina hintoina sekä parempina, tasalaatuisimpina ja monipuolisimpina tuotteina. Myös tulevaisuudessa mahdollisesti harjoitettavalla hankintayhteistyöllä tullaan saavuttamaan mittavia kustannussäästöjä.
Hakija katsoo, että yhteistyöstä hyötyvät myös kilpailevien matkaviestinyritysten nykyiset asiakkaat, koska näiden teleyritysten on esimerkiksi hinnoittelussaan otettava huomioon asiakkaiden mahdollisuus siirtyä uusien matkaviestinpalveluja tarjoavien yritysten asiakkaiksi.
Hakija toteaa lopuksi, että yhteistyö tehostaa matkaviestinpalvelujen tuotantoa sekä teknistä ja taloudellista kehitystä siten, että pääosa hyödystä tulee kuluttajille.
Hakemuksesta pyydetyt lausunnot
Kilpailuvirasto pyysi 26.11.2001 Sonera Oyj:ltä ja Radiolinja Ab:ltä lausuntoa DNA:n puuttumattomuustodistus- tai poikkeuslupahakemuksesta.
Sonera kiinnittää lausunnossaan 7.12.2001 huomiota kolmeen seikkaan. Soneran näkemyksen mukaan Kilpailuviraston tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei paikallista/alueellista määräävää markkina-asemaa väärinkäytettäisi rinnakkaisilla matkaviestinmarkkinoilla. Kiinteän televerkon palveluita ja matkaviestinpalveluita ei tule kytkeä hinnoittelultaan tai palveluiden ominaisuuksiltaan toisiinsa. Lisäksi Sonera mainitsee lausunnossaan mahdollisen kiinteän alueellisen televerkon määräävän markkina-aseman tuottojen avulla tapahtuvan ristisubvention kilpailtujen matkaviestinpalveluiden markkinoilla. Kolmantena asiana Sonera tuo esiin erityisen tasapuolisuusvelvoitteen Finnet-yhtiöille toimia myös muiden matkaviestinoperaattoreiden palveluiden myyntikanavana paikallisessa asiakasrajapinnassa.
Radiolinja esittää lausunnossaan 5.12.2001 huolena sen, että keinotekoisella jälleenmyyntimahdollisuudella matkaviestintuotteiden subventointia kiinteän televerkon tuotteista saatavilla tuloilla on lähes mahdoton todentaa. Lisäksi Radiolinja totesi, että ainoa DNA:n palveluita koskeva hinnasto käsittää yhtiön itsensä määrittelemät hinnat. Jälleenmyyjäkohtaista hinnastoa ei ole saatavilla.
Kilpailuoikeudellinen arvio
Relevantit markkinat
Kilpailuvirasto katsoo, että matkaviestinnän markkinoilla verkkopalvelujen ja loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalveluiden markkinat voidaan erottaa omiksi relevanteiksi hyödykemarkkinoikseen. Kanta on yhdenmukainen myös Euroopan komission tiedonannon 22.8.1998 kanssa. Tiedonannossa komissio toteaa, että televiestinnän alalla on otettava huomioon ainakin kahdenlaiset merkitykselliset tuotemarkkinat: loppukäyttäjille tarjottu palvelu ja liittyminen tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin.[2]
Matkapuhelinverkkoyrityksillä tulee olla toimilupa, jonka myöntää liikenne- ja viestintäministeriö. Matkaviestinpalveluyritysten toimintaan riittää ministeriölle annettava teletoimintailmoitus. DNA:n tuotteet ovat matkaviestinpalveluja. Tässä tapauksessa relevantit tuotemarkkinat muodostuvat loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalveluiden markkinoista.
Relevantteja maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja myös ne alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita. Matkaviestinpalveluita tarjotaan Suomessa sekä valtakunnallisesti että paikallisella tasolla. Relevantit maantieteelliset markkinat voivat tästä syystä olla tapauksesta riippuen joko valtakunnalliset tai paikalliset. Tässä tapauksessa relevantit markkinat ovat maantieteelliseltä luonteeltaan lähinnä valtakunnalliset, koska kyse on valtakunnallisella tasolla tapahtuvasta palveluoperaattoritoiminnasta. Paikallisten matkaviestinpalveluiden tarjoaminen tulee kuitenkin ottaa huomioon siltä osin kuin DNA:n osakasyritysten harjoittama paikallinen matkaviestinpalvelutoiminta vaikuttaa tapauksen arviointiin.
Matkaviestinpalveluiden tarjonta on jatkuvasti lisääntynyt. Valtakunnallisia GSM-palveluja tarjoavia operaattoreita on tällä hetkellä seitsemän. Oy Radiolinja Ab ja Sonera Oyj toimivat sekä verkko-operaattorina että palveluoperaattorina. Näiden lisäksi palveluoperaattoreina toimivat Radiolinjan verkossa Telia Mobile Ab ja Soneran verkossa sekä RSL COM Finland Oy että Jippii Group Oyj. DNA toimii Suomen 2 G Oy:n verkossa, jossa palveluoperaattorina toimii lisäksi Wireless Maingate Oy. Lisäksi alueelliset puhelinyhtiöt ja Telia tarjoavat paikallisia ”Citypuhelin”-palveluja paikallisilla GSM 1800-alueilla.
Heinäkuun alussa Soneran markkinaosuus valtakunnallisista matkaviestinpalveluista oli 60,8 % ja Radiolinjan 30,4 %. Vaikka molempien suurimpien operaattoreiden liittymien määrä on edelleen nousussa, ne ovat silti menettäneet markkinoita uudemmille kilpailijoilleen prosentuaalisesti. Telian osuus oli 4,3 %, DNA:n 2,6 % ja muiden yhteensä 1,9%.[3] Yrityksen oman arvion mukaan DNA:n markkinaosuus oli vuoden 2001 loppuun mennessä noin 5 %.
Yhteistyön osapuolet toimivat myös matkaviestinliittymien vähittäismyynnin markkinoilla, jotka muodostavat toiset relevantit markkinat. Matkaviestinlaitekauppaa ja matkapuhelinliittymien välittämistä harjoittavat mm. matkaviestinkauppaan erikoistuneet liikkeet, yksityiset radioliikkeet, kodinelektroniikkaa myyvät liikkeet, tavaratalot ja palveluoperaattoreiden vähittäismyymälät. Vaikka vähittäiskaupat kilpailevat keskenään ensisijaisesti paikallisella tasolla, vähittäiskauppamarkkinoilla on kuitenkin myös valtakunnallisia piirteitä johtuen mm. valtakunnallisten vähittäismyyntiketjujen keskinäisestä kilpailusta. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan tarpeen määrittää tarkemmin matkaviestinliittymien vähittäismyynnin markkinoiden maantieteellistä laajuutta, koska tällä ei ole vaikutusta kilpailunrajoitusten arviointiin.
Toimiminen samalla tuotanto- tai jakeluportaalla
Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita tai rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kilpailuvirasto voi kilpailunrajoituslain 19 a §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta antaa päätöksen, jonka mukaan hakijan sopimus, päätös tai menettelytapa ei annettujen tietojen perusteella kuulu 6 §:ssä säädettyjen kieltojen piiriin. Hakijan käsityksen mukaan DNA:n puitteissa harjoitettava liiketoiminta ei edellyttäisi kilpailulainsäädännön tarkoittamaa poikkeuslupaa, koska yhteistoiminnan osapuolet eivät ole kilpailijoita tai potentiaalisia kilpailijoita keskenään hakemuksessa esitetyssä yhteistoiminnan piiriin kuuluvassa toiminnassa. Tästä syystä DNA on hakenut ensisijaisesti kilpailunrajoituslain 19 a §:n mukaista puuttumattomuustodistusta.
Kielletyssä yhteistoiminnassa mukana olevien yritysten ei välttämättä tarvitse olla keskenään todellisia kilpailijoita. Kiellon soveltaminen edellyttää kuitenkin, että kilpailutilanne yhteistyössä mukana olevien yritysten kesken voi kohtuullisella todennäköisyydellä syntyä. Vaikka yritykset toimisivat sillä hetkellä toisistaan erillisillä tuotemarkkinoilla tai maantieteellisesti eri alueilla, ne saattavat olla toistensa mahdollisia kilpailijoita, jos ne voivat suhteellisen helposti laajentaa toimintaansa yhteistyösopimuksen kohteena olevalle alalle tai alueelle.
DNA:n osakasyritykset toimivat Kilpailuviraston arvion mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla kilpailunrajoituslain 6§:n tarkoittamassa merkityksessä, koska ne ovat vähintäänkin potentiaalisia kilpailijoita keskenään matkaviestinpalveluoperaattoritoiminnan osalta. Yhteistyön osapuolista useat tarjoavat omia paikallisia 1800-palveluita kaupunkiverkossa nimellä Citikka. Tätä tuotetta niiden voisi olla mahdollista tarjota myös toisen operaattorin verkossa. Yhteistyön osapuolet voisivat lisäksi yksinkin aloittaa toiminnan valtakunnallisina palveluoperaattoreina esim. 2G Oy:n verkossa. Telepalvelujen tarjoaminen ei edellytä toimilupaa, pelkkä ilmoitus riittää. Osapuolista ainakin suurimmilla olisi Kilpailuviraston käsityksen mukaan voimavaroja toimia erikseenkin.
Lisäksi osapuolet toimivat samoilla tuotemarkkinoilla matkapuhelinliittymien vähittäismyyntimarkkinoilla. Myös maantieteellisesti osapuolet kilpailevat toistensa kanssa joko todellisina tai potentiaalisina kilpailijoina riippuen siitä, määritetäänkö vähittäismyynnin markkinat valtakunnallisiksi vai paikallisiksi.
Kilpailuvirasto katsoo, että DNA on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettu samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä, jonka puitteissa harjoitettava hinta- ja markkinoidenjakoyhteistyö edellyttää kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa.
Hintayhteistyö
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat elinkeinonharjoittajien tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien väliset horisontaaliset hintoja tai vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset tai vastaavat järjestelyt.
Hintakartelleja koskeva kielto on kilpailunrajoituslain keskeisimpiä säännöksiä. Markkinataloudessa hyödykkeen hinta on keskeinen tuotanto- ja kulutuspäätöksiä ohjaava tekijä. Mikäli hintakilpailu estyy, markkinoiden itseohjautuvuus häiriintyy ja kuluttajien valinnanmahdollisuudet rajoittuvat.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kielto on varsin laaja. Paitsi paljaita kilpailunrajoituksia, joissa sopimuksen ainoana tai pääasiallisena tarkoituksena on hintakilpailun rajoittaminen, kielto koskee myös muita samalla alalla toimivien yritysten välisiä järjestelyjä, joissa laajempaan sopimuskokonaisuuteen on liitetty hinnoittelua koskevia määräyksiä.
Hintayhteistyön kielto koskee hallituksen esityksen (162/99) mukaan sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä että yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan tai ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Tämä koskee paitsi hyödykkeistä perittäviä tai maksettavia hintoja, myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja, jotka vaikuttavat hyödykkeen hintaan. Myös yritysten hankintayhteistyö kuuluu kiellon piiriin, jos siihen liittyy hinnoista sopimista.
DNA ostaa matkaviestinverkkopalvelut 2 G:ltä ja myy loppuasiakkaille tarjottavat telepalvelut jälleenmyyjinä toimiville osakkailleen tukkuhinnalla. Tämän tukkuhinnan määräytymisperiaatteet ovat kuitenkin sen kaltaiset, että käytännössä osakkaiden jälleenmyyntihinnat pitkälti yhtenäistyvät. DNA maksaa edustajille myyntikorvauksen. Näitä toimintoja koskien DNA:n omistajayhtiöt määrittelevät hinnat yhdessä. Tärkeimmät hintapäätökset tekee hallitus. DNA:n puitteissa yhteistyössä mukana olevat yhtiöt tekevät muun muassa matkapuhelinpalvelujen myynti- ja ostohintoja koskevia hintapäätöksiä, mukaan lukien alennukset ja muut hinnoitteluun vaikuttavat tekijät kuten valtakunnallisten matkaviestinpalvelutuotteiden tukkuhinnat jälleenmyyjille ja agenttien myyntikorvaukset.
Yhteistyön tehokkuusvaikutukset ja hyödyn siirtyminen asiakkaille
Kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei lain 6 §:n säännöstä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Järjestely voi tehostaa tuotantoa tai jakelua esimerkiksi parantamalla hyödykkeen laatua tai karsimalla päällekkäisiä toimintoja. Tekninen ja taloudellinen kehitys voi tarkoittaa esimerkiksi teknistä tai taloudellista innovaatiota, teknologian siirtoa taikka uuden tai parannetun hyödykkeen markkinoille saattamista.
Kilpaileminen täysipainoisesti asiakkaista matkaviestinmarkkinoilla vaatii valtakunnallista kuuluvuutta. Varmistaakseen asiakkailleen matkaviestintämahdollisuuden kaikissa maan osissa DNA:n on kyettävä tarjoamaan koko valtakunnan kattavaa palvelua. Valtakunnallisen jälleenmyyntiverkoston luominen onnistuu parhaiten käyttämällä hyväksi sekä omistajayritysten kanssa tehtäviä jälleenmyyntisopimuksia että itsenäisten agenttien kanssa tehtäviä agenttisopimuksia. Yhteistyö lisää kilpailua markkinoilla. Se myös lisää kustannustehokkuutta yhteistyön piirissä olevissa yrityksissä.
Kilpailuvirasto katsoo, että DNA:n hintayhteistyö todennäköisesti tehostaa yhteistyössä mukana olevien yhtiöiden toimintaa ja pienentää kustannuksia kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Yksin tehokkuusedut eivät riitä poikkeusluvan myöntämisen edellytykseksi. On oltava myös ilmeisen todennäköistä, että tehokkuusetujen aikaansaama taloudellinen hyöty siirtyy pääosaltaan asiakkaille tai kuluttajille. Hyötynä pidetään esimerkiksi alempia hintoja ja mitä tahansa taloudellista etua, kuten tuotteiden ja jakelukanavien määrään ja laadun nousua taikka parempaa takuujärjestelmää. Mitä kilpaillummat markkinat, sitä tehokkaammin saavutetut edut siirtyvät kuluttajille ja asiakkaille.
Kilpailuvirasto katsoo, että markkinoita hallitsevien kahden palveluoperaattorin rinnalle nouseva omassa verkossaan operoiva palveluoperaattori omaa hyvät mahdollisuudet kehittyä ja näin lisätä kuluttajia hyödyttävää kilpailua markkinoilla. DNA:n puitteissa harjoitettu yhteistyö todennäköisesti parantaa ja monipuolistaa asiakkaille tarjottavien tuotteiden ja palvelujen laatua.
Kilpailuvirasto katsoo kilpailuolosuhteiden matkaviestinpalveluiden markkinoilla olevan sellaiset, ettei hakija todennäköisesti kykene yhteistyön avulla hinnoittelemaan tuotteitaan korkeammiksi kuin mitä kilpailullinen hintataso edellyttää. Koska DNA:n markkinaosuus (noin 5 %) ei anna mahdollisuuksia markkinavoiman hyväksikäyttämiseen, yhteistyön hyödyt todennäköisesti kanavoituvat asiakkaille. DNA:n osakasyrityksinä olevien paikallisten puhelinyhtiöiden määräävä markkina-asema rinnakkaisilla markkinoilla ja tästä seuraava ristisubventio- tai sidontamahdollisuudet eivät tule arvioitavaksi poikkeusluvan yhteydessä. Mikäli kiellettyä ristisubventiota tai sidontaa esiintyy, tulee Kilpailuvirasto puuttumaan asiaan kilpailunrajoituslain 7 §:n nojalla.
Markkinoiden jakaminen
DNA:n puuttumattomuustodistus- tai poikkeuslupahakemuksen mukaan jokaiselle jälleenmyyjälle on sopimuksessa määritelty myyntialue, joka noudattaa osakasyritysten osalta kunkin osakasyrityksen teletoiminnan toimialuetta. Tämä tarkoittaa sitä, että osakasyritykset ovat DNA yhteistyön yhteydessä sopineet keskenään alueellisesta markkinoidenjaosta matkaviestinliittymien vähittäismyyntimarkkinoilla.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa kielletään yrityksiä jakamasta markkinoita. Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kielto koskee siis järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.
Tämä kielto poikkeaa 6 §:n 1 kohdasta siten, että se sallii sellaisen yhteistyön, joka on välttämätöntä taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi. Rajoitukset eivät kuitenkaan saa rajoittaa kilpailua enempää kuin mikä on ehdottomasti välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi. Markkinoidenjakoa koskeva kielto ei siis edellytä, että jako on pantu toimeen tai että sitä valvotaan, vaan jo pelkkä sopimus tai suunnitelma täyttää kiellon tunnusmerkistön. Mikäli yhteisyrityksen toimintaa perustellaan vain saavutetuilla tehokkuuseduilla eikä markkinoiden toiminnan vaatimalla välttämättömyydellä, se kuitenkin vaatii poikkeusluvan.
Kokonaisuuden kannalta hyödylliselle järjestelylle voidaan myöntää poikkeuslupa niissä tapauksissa, joissa järjestely ei ole kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämätön, mutta kuitenkin kilpailunrajoituslain 19 §:n edellyttämällä tavalla osaltaan tehostaa tuotantoa tai jakelua, ja asiasta on sovittu osana selvästi hyödyllistä sopimusjärjestelyä. Hallituksen esityksen (HE 162/91) mukaan järjestelyt, joihin sisältyy osana hintayhteistyötä vaativat aina poikkeusluvan.
Markkinoidenjakoa koskevat järjestelyt voivat koskea markkinaosuuksia, markkina-alueita tai asiakkaita, joille hyödykettä myydään. Järjestelyjä on pidettävä haitallisina, koska markkinoiden jakaminen antaa yrityksille suojatun toiminta-alueen, jossa niillä on mahdollisuus harjoittaa kuluttajan kannalta epäedullista hinnoittelua. Kuluttajien valintamahdollisuudet ja tilaisuus hinta- ja laatuvertailujen tekemiseen vaikeutuvat.
Markkinoidenjakosopimuksesta on tässä tapauksessa sovittu vähittäiskauppatasolla samalla tasolla toimivien yritysten kesken. Jälleenmyyjälle myönnetty yksinoikeus tuotteen jakeluun tietyllä alueella tehostaa osaltaan tuotteiden jakelua, koska se antaa motiivin panostaa tuotteen myynninedistämiseen. Jälleenmyyjälle asetettua kieltoa olla myymättä alueensa ulkopuolelle pidetään vertikaalisissa sopimuksissa kuitenkin vahingollisena kilpailunrajoituksena, jos jälleenmyyjä velvoitetaan pidättäytymään kokonaan kaupoista oman myyntialueen ulkopuolelta tulevien asiakkaiden kanssa (passiivisen myynnin kielto). Aktiivisen myynnin estäminen toisen jälleenmyyjän alueelle voidaan katsoa hyväksyttäväksi ja siihen on mahdollista myöntää poikkeuslupa, mutta Kilpailuvirasto ei näe syytä passiivisen myynnin rajoittamiseen. Kanta on yhteneväinen EY:n oikeuskäytännön kanssa.
DNA on 25.10.2001 toimittamassaan lisäselvityksessä ilmoittanut, ettei se edellytä jälleenmyyjiltään passiivisen myynnin kieltoa, vaan sen jälleenmyyjät saavat myydä DNA:n tuotteita ja palveluita myös toisen jälleenmyyjän alueelle. DNA on sitoutunut kirjaamaan tämän myös jälleenmyyjien kanssa tehtäviin jälleenmyyntisopimuksiin ja lisäämään sen jo tehtyihin jälleenmyyntisopimuksiin.
Olennaista on myös se, kohtaavatko yritykset riittävää kilpailua jaetuilla markkinoilla. DNA:n pienestä markkinaosuudesta johtuen voidaan katsoa yhteistyön osapuolten kohtaavan siinä määrin kilpailua, että tehokkuushyödyt oletettavasti siirtyvät pääosaltaan eteenpäin asiakkaille tai kuluttajille. Kuten edellä on todettu, mahdollinen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö rinnakkaisilla markkinoilla ei tule tässä yhteydessä arvioitavaksi.
Poikkeuslupa
Kilpailuvirasto määrää, että
1) kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta DNA Finland Oy:n ja sen osakasyritysten välillä harjoitettavaan matkaviestinpalveluiden hintayhteistyöhön. Hintayhteistyö käsittää poikkeuslupahakemuksessa määritellyllä tavalla matkaviestinpalvelujen myynti- ja ostohintoja koskevat hintapäätökset, mukaan lukien alennukset ja muut hinnoitteluun vaikuttavat tekijät kuten valtakunnallisen matkaviestinpalvelutuotteiden tukkuhinnat jälleenmyyjille ja agenteille maksettavat korvaukset.
2) kilpailunrajoituslain 6§:n 2 kohtaa ei sovelleta DNA Finland Oy:n ja sen osakasyritysten välillä harjoitettavaan markkinoidenjakoyhteistyöhön matkaviestinpalveluiden jälleenmyyntimarkkinoilla. Markkinoidenjakoyhteistyö voi koskea vain aktiivista myyntiä toisen jälleenmyyjän alueelle.
Poikkeusluvan rajaus
Poikkeuslupa koskee ainoastaan matkaviestinpalveluiden tarjoamisessa ja jälleenmyynnissä harjoitettavaa hintayhteistyötä ja markkinoidenjakoa edellyttäen, että yhteistoiminnassa mukana olevien yritysten muuta toimintaa ei rajoiteta.
Poikkeusluvan voimassaoloaika
Poikkeuslupa on voimassa 31.12.2006 saakka.
Sovelletut säännökset
laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § ja 19 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus liitteenä.
[1] […]-symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuuksina.
[2] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin, 22.8.1998 (98/C 265/02)
[3] Liikenne- ja viestintäministeriön tilasto 1.7.2001.