Poikkeusluvan uusiminen yksityisten päivähoitajien hoitomaksuja koskevalle hintasuositusyhteistyölle

Asianosaiset

1. Lohjan Seudun Yksityiset Päivähoitajat ry
2. Hämeenlinnan Yksityiset Päivähoitajat ry
3. Imatran Yksityiset Päivähoitajat ry
4. Järvenpään Yksityiset Päivähoitajat ry
5. Kangasalan Seudun Yksityiset Päivähoitajat ry
6. Keravan Seudun yksityiset Päivähoitajat ry
7. Keski-Suomen Yksityiset Päivähoitajat ry
8. Lappeenrannan Yksityiset Päivähoitajat ry
9. Lahden Seudun Yksityiset Päivähoitajat ry
10. Mikkelin Päivähoitajat ry
11. Oulun Yksityiset Päivähoitajat ry
12. Savonlinnan Yksityiset Päivähoitajat ry
13. Pirkanmaan Yksityiset Päivähoitajat ry
14. Turun Seudun Yksityiset Päivähoitajat ry
15. Yksityiset Päivähoitajat ry

Hakemus

Lohjan Seudun Yksityiset Päivähoitajat ry hakee kaikkien 15 hakijayhdistyksen puolesta kilpailunrajoituslain (480/92) 19 §:n mukaista poikkeuslupaa lasten päivähoitoa koskeville hinnoittelusuosituksille. Hakijayhdistykset ovat valtuuttaneet Lohjan Seudun Yksityiset Päivähoitajat ry:n hakemaan jatkoa 5.3.1997 myönnetylle, 21.10.1997 voimaan tulleelle poikkeusluvalle. Hakijayhdistykset hakevat toistaiseksi voimassaolevaa poikkeuslupaa.

Hakijat

Yksityisten päivähoitajien paikallisissa yhdistyksissä on jäseniä noin 1900. Hoitomaksusuosituksista on neuvoteltu vuosittain pidettävillä valtakunnallisilla neuvottelupäivillä vuodesta 1984. Neuvottelupäivillä ovat olleet edustettuina kaikki yksityisten päivähoitajien yhdistykset.

Markkinat

Hakemuksen mukaan Kilpailuviraston 5.3.1997 myöntämän poikkeusluvan aikaan vallinneet olosuhteet ja menettelymuodot ovat pääosin pysyneet ennallaan. Yksityisillä päivähoitajilla on nykyisin 15 paikallista yhdistystä ympäri Suomen. Jäseniä yhdistyksissä on noin 1900. Aikaisempiin hakemuksiin verrattuna yhdistysten lukumäärä on pysynyt miltei samana. Yhteisjäsenmäärä on vuoden 1997 jälkeen ollut hienoisessa nousussa. Näin ollen yksityisten päivähoitajien markkinaosuuden voidaan hakijoiden mukaan olettaa pysyneen jotakuinkin ennallaan. Kunnallisia perhepäivähoitajia on hakemuksen mukaan tällä hetkellä noin 18 000, johon verrattuna yksityisten päivähoitajien osuus on huomattavan pieni, yhdistysten arvion mukaan n. 10 %.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) antaman lausunnon mukaan alle kouluikäisistä lapsista noin 46 prosenttia on kunnan järjestämässä päivähoidossa. Päiväkodeissa heistä on 65 prosenttia ja perhepäivähoidossa 35 prosenttia. Kunnan järjestämän päivähoidon vaihtoehtona perheillä on mahdollisuus valita yksityinen päivähoito, jota on vuoden 1997 elokuusta lähtien tuettu lakisääteisellä yksityisen hoidon tuella (laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta (1128/1996). Yksityisen päivähoidon osuus on kuitenkin vähäinen, vaikka yksityisen hoidon tukea saavien lasten määrä on jatkuvasti hieman kasvanut. Yksityisen hoidon tuen piirissä olevien alle kouluikäisten lasten osuus on noin 3 prosenttia ikäryhmästä. Vuoden 2001 lopulla tukea maksettiin noin 14 000 lapsesta. Puolet yksityisen hoidon tuella hoidetuista lapsista hoidettiin yksityisessä päiväkodissa, 39 prosenttia oli yksityisessä perhepäivähoidossa ja lopuilla oli hoitaja kotona.

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossaan esittämät luvut näyttävät tukevan Yksityisten Päivähoitajien Yhdistysten vastineessaan esittämiä arvioita yksityisten päivähoitajien vähäisestä markkinaosuudesta. Tarkkoja markkinaosuustietoja on Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskuksen (STAKES) mukaan vaikea saada, sillä tiedot kullakin alueella toimivista yksityisistä päivähoitajista ovat kunnissa niiden omissa manuaalisissa arkistoissa.

Kilpailunrajoitus

Yksityisten päivähoitajien yhdistykset välittävät lasten hoitomaksuja koskevat hintasuositukset yhdistysten jäsenille. Hoitomaksusuositukset käsittävät euro- ja markkamääräiset suositushinnat mm. koko- ja puolipäivähoidolle, tuntimaksuille, ylityökorvauksille sekä erikoishoitokorvauksille.

Kilpailunrajoituksen arviointi

Hakijayhdistysten argumentointi

Hakijayhdistykset esittävät hakemuksessaan, että ohjeiston ensisijaisena tarkoituksena on toimia palveluna ja tukena yhdistysten jäsenille ja erityisesti toimintaansa vasta aloitteleville päivähoitajille. Ohjeisto ei ole tarkoitettu sitovaksi eikä sen noudattamista ole millään tavoin sanktioitu. Yhdistysten mukaan ohjeistolla on alaa selkeyttävä ja tehostava vaikutus. Ohjeiston aikaansaama hintatason vakiintuminen kanavoituu päivähoidon laatuun ja tasokkuuteen ja siten yksityisiä päivähoitopalveluja tarvitsevien perheiden hyväksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossaan esittämän näkemyksen mukaan yksityinen päivähoito tarjoaa vanhemmille vaihtoehdon lasten hoidon järjestämiseksi. Hoitopaikan hinta ei todennäköisesti ole keskeisin valintaperuste, koska hintatasoltaan usein edullisempaa kunnan järjestämää päivähoitoa on valtaosassa maamme kuntia riittävästi tarjolla. Perheiden valinnan kriteereiksi nousevat silloin ilmeisesti hoidon sisältöön, joustavuuteen ja tavoitettavuuteen liittyvät tekijät.

Ministeriö katsoo lausunnossaan, että yksityisten perhepäivähoitajien hintasuositusyhteistyön voidaan arvioida palvelevan sekä perheitä että yksityisiä hoitajia. Vaikka hoitopaikan hinta ei ole ensisijainen hoitopaikan valinnan kriteeri, hintasuositus yhtenäistää hintoja ja edistää siten tasa-arvoisia maksukäytäntöjä perheiden välillä. Hoitajille hintasuositus toimii hyvänä ohjeena, josta hoitajalla on kuitenkin mahdollisuus poiketa, mikäli tämä katsoo sen tarpeelliseksi. Näin ollen ministeriö ei näe esteitä hintasuositusyhteistyön poikkeusluvan jatkamiselle.

Kilpailuviraston kilpailuoikeudellinen arviointi

Kilpailurajoituslain (480/92) 6 §:ssä kielletään samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien hintoja tai vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset ja vastaavat järjestelyt. Yksityisten päivähoitajien harjoittama hintasuositusyhteistyö on kilpailunrajoituslain 6 §:n kieltämää hintayhteistyötä.

Kilpailurajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei lain 6 §:n säännöstä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeen jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaalle tai kuluttajille.

Poikkeuslupahakemuksen, yhdistysten edustajalta saamansa lisäselvityksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että hintasuositusyhteistyö ja yksityisten päivähoitajien kilpailuolosuhteet ovat toistaiseksi pysyneet siinä määrin samanlaisina, että Kilpailuneuvoston alunperin 20.10.1994 myöntämää ja Kilpailuviraston 5.3.1997 jatkamaa poikkeuslupaa voidaan edelleen jatkaa.

Kuntien toiminnan monilla eri osa-alueilla tapahtuva markkinaehtoistumiskehitys, joka osaltaan koskee myös päivähoitotoimintaa, johtaa kuitenkin epävarmuuteen markkinoiden pysyvyyden ja markkinarakenteiden muutosten suunnan suhteen. Näissä olosuhteissa Kilpailuvirasto ei voi myöntää hakijoille toistaiseksi voimassaolevaa poikkeuslupaa, vaan myöntää poikkeusluvan edelleen viideksi vuodeksi eteenpäin.

Poikkeuslupa

Kilpailuvirasto määrää, ettei kilpailurajoituslain (480/92) 6 §:n 1 kohtaa sovelleta seuraavia hakijayhdistysten päivähoidon maksuja koskeviin hintasuosituksiin:

• koko- ja puolipäivähoidon kuukausimaksut
• koko- ja puolipäivähoidon päivämaksut
• päivähoidon tuntimaksu
• ateriakorvaus (ylimääräinen ateria)
• erikoisruokavaliomaksu
• maksu lääkärin määräämästä erikoishoidosta
• ylityökorvaus
• maksu säännöllisestä yöhoidosta
• maksu tilapäisestä yöhoidosta
• maksu lauantaihoidosta
• maksu sunnuntaihoidosta
• vuorokausimaksu
• iltalisät (normaalin tuntimaksun lisäksi)
• maksu hoitoajan ylittyessä säännöllisesti yli 9 tuntia/pv
• maksu hoitoajan ylittyessä säännöllisesti yli 10 tuntia/pv
• maksu puolipäivälapsen ollessa hoidossa koko päivän

Poikkeusluvan voimassaoloaika

21.10.2002–20.10.2007

Sovelletut säännökset

Kilpailunrajoituslaki (480/92) 6 §:n kohta 1 ja 19 § 1 momentti.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa tekemään ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.

Lunastus

1682 euroa (KTM:n maksuasetus 19.12.2001 nro 1562/2001)